Kun ei enää jaksaisi

Hei tuntematon. Olipa koskettava tuo sinun viestisi. Huomasin, että kukaan ei ollut vastannut sinulle. Viestisi oli kyllä aika uusi, voi olla että moni ei ole vielä lukenut sitä. Minullakin on vaikea sairaus ja minulla on kipuja aika paljon.

Sisareni, jota ei enää ole, sairasti syöpää 13 vuotta. Hoidot olivat todella rankat, mutta hoitojen välillä hän eli täyttä elämää.

Älä luovuta. Lähetä tänne viesti, niin jatketaan juttua. Ajattelen sinua. Lempilauseeni on "Ihmeitä tapahtuu". Vaikka ihmeitä ei tapahtuisikaan, niin siinä ei häviä mitään.

Ylös ulos ja lenkille.

Ihmettelen, että olet vielä töissä. Jos olisin sinä, ottaisin sairausloman tai eläkkeen. Sellaisenhan saavat kaikki, joiden sairaus on kuolemaan johtava. Tekisin kaikkea kivaa ja sellaista, josta nautin. Ehk ä elämä tuntuisi paremmalta vaivoneenkin, kun olisi mahdollisuus vain olla silloin, kun on huono hetki. Voit olla sinnikäs elämän suhteen, mutta unohda työt. Tee mitä jaksat ja haluat, ainoastaan ja vain niitä asiota. Älä suo ajatustakaan työlle, ellei se ole sinulle suuri nautinto. Kaikkea hyvää sinulle!

Aloittajalle tsemppiä ja paljon myös niitä iloisia , voimia antavia hetkiä!!!

Hei aloittaja, rukoilen puolestasi jos sallit?
En tiedä, uskotko Jeesukseen, mutta tänäkin päivänä Hän parantaa ja pelastaa.

Mulla oli kerran naapuri, joka sairastui keuhkosyöpään..Se syöpä oli jo lähettänyt pesäkkeitä aivoihin.
Tämä naapuri tiesi, että olen uskossa ja pyysi että rukoilisin hänen puolestaan.
Muutamia kertoja kävin rukoilemassa, kun nähtiin ja kannoimme muiden uskovien kanssa häntä rukouksin.
Hän sai syöpähoitoa myös, mutta yllätys oli melkoinen, kun hän erään kerran tuli pihalla vastaan ja kertoi, että hänen syöpänsä oli poissa.

Hän on muuttanut pois, joten en tiedä enempää hänen elämästään.
Mutta minä tiedän, että rakas Jeesus elää ja koskettaa jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy.
Minultakin Hän on poistanut kipuja, vaikka olin yksin kotonani, enkä pyytänyt keneltäkään muulta apua. Hän tulee juuri sinne, missä sinä olet ja elä, kohtaamaan juuri Sinua.

Jos tahdot tulla uskoon, riittää ihan pienikin rukous, kunhan se tulee sydämestä ja vilpittömällä mielellä. Esim "Jeesus, mä tahdon antaa elämäni sulle, tulla tuntemaan sinut, anna mulle mun syntini anteeksi ja tule mun sydämeeni asumaan". Ja Hän tulee, ja sillä hetkellä kun Hän tulee sun luo, sä todella tiedät, että Jeesus elää.
Jeesus ei kulje yhdenkään ohitse, joka Häntä kutsuu. Koska Hän tuli tähän maailmaan juuri sua varten.
Mark.2:17:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Miten aloittajalla menee nykyään?
Ymmärrän niitä vaihtelevia masennuksen tunteita ja näköalattomuutta. Minullakin on parantumaton syöpä ja välillä masennus iskee voimalla.

Varmasti masennus ja alakulo iskee kun on oarantumayin syöpä. Mikä muukaan, tietää että aika on vähissä
Mutta näkisin kuitenkin jonkinlaisen toivon, jonkinkaisen uskon ettö kyllä meitä jokin kaoellimestari kannattelee. Kuolema on osa elämää. Me synnymme, me kuolemme. Tärkeintä on se aika, miten sen käytämme. Erittäin paljon voimia.