Toinen mahdollisuus, uusi alku

Ei edes kaverina kenenkään kanssa.

Matematiikasta jäi inhokki arpi tämän vuoksi, enkä tykkää yhäkään kyseisestä touhusta.

No mä en usko ihmissuhteissa niin suuriin muutoksiin, että huonosti voinut parisuhde vaikkapa muuttuisi sen ihmeemmäksi kymmenen vuoden päästä mitä se oli. Asenne toiseen on jo muodostettu kokemusten myötä.

Eli resetoiminen on hyvin vaikeeta ellei jopa mahdotonta.

Kaverisuhteille annan helpommin tilaa kokeilla uudestaan, kun niiden menetys ei ole mulle niin järkyttävää muutenkaan. Joko onnistuu tai ei. Kerran voi koittaa löytää uudestaan kaveruutta, sitten ei enää jos lässähtää taaskin.

G-LoveR kirjoitti:

No mä en usko ihmissuhteissa niin suuriin muutoksiin, että huonosti voinut parisuhde vaikkapa muuttuisi sen ihmeemmäksi kymmenen vuoden päästä mitä se oli. Asenne toiseen on jo muodostettu kokemusten myötä.

Eli resetoiminen on hyvin vaikeeta ellei jopa mahdotonta.

Kaverisuhteille annan helpommin tilaa kokeilla uudestaan, kun niiden menetys ei ole mulle niin järkyttävää muutenkaan. Joko onnistuu tai ei. Kerran voi koittaa löytää uudestaan kaveruutta, sitten ei enää jos lässähtää taaskin.

Sinulle uusi alku ja toinen mahdollisuus on aina ollut vanhan nimimerkin poistaminen ja uuden luominen. Mutta silti kuljet sitä samaa ympyrää.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sinulle uusi alku ja toinen mahdollisuus on aina ollut vanhan nimimerkin poistaminen ja uuden luominen. Mutta silti kuljet sitä samaa ympyrää.

Syyn olen selittänyt, ikävää jos olet niin tyhmä ettet ymmärrä lukemaasi tai minun syitäni. Omapa on ongelmasi, ei minun.

G-LoveR kirjoitti:

Syyn olen selittänyt, ikävää jos olet niin tyhmä ettet ymmärrä lukemaasi tai minun syitäni. Omapa on ongelmasi, ei minun.

Eli syy on se, että pääsisit perskärpäsistä?

Mutta silti teet uusienkin nimimerkkien kanssa kaikkensa, jotta sinut tunnistettaisi ja jatkat aina niin kuin ennenkin.

Minä sanoisin tätä tyhmyydeksi. En uusiksi aluiksi.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Eli syy on se, että pääsisit perskärpäsistä?

Mutta silti teet uusienkin nimimerkkien kanssa kaikkensa, jotta sinut tunnistettaisi ja jatkat aina niin kuin ennenkin.

Minä sanoisin tätä tyhmyydeksi. En uusiksi aluiksi.

Eli sä et vaan hokaa. Ei yllättäny gempsu.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sinulle uusi alku ja toinen mahdollisuus on aina ollut vanhan nimimerkin poistaminen ja uuden luominen. Mutta silti kuljet sitä samaa ympyrää.

Sinä taas olet mahdollisesti se, joka kulkee samaa ympyrää ja kokee tunnistavansa tämän niccien takana lymyilevät ätmin aivan toiseksi henkilöksi. Ei ihme jos kukaan ei oikein jaksa kuunnella tai osa miettii näin jälkikäteen, että miten ihmeessä sosiopaatti sai tämän aiheen kuulostamaan niin olennaisen tärkeältä yhteiseltä asialta

"Minulle uusi alku ja toinen mahdollisuus tarkoittaa kaiken resetoimista ja nollaamista. Aloittamista puhtaalta pöydältä jättäen kaiken tapahtuneen taakse. Huomaa, että on tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan tehnyt virheitä ja haluaa yrittää uudestaan virheistä oppineena"

Mikä ihme juttu tuo on. Jos huomaa tehneensä virheen, niin senkun korjaa (tai käsittelee, unohtaa) sen. Eihän siinä ole mitään mieltä koko elämää muuttaa, kaikkea ei voi nollata ja resetoida, ei myöskään aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.

Otan helpon esimerkin. Eli jos on törttöillyt pahasti ihan rikolliseksi asti ja joutunut vankilaan. Vankilassa on aikaa funtsailla, ja sieltä saa apua, jonka johdosta päättää tehdä parannuksen, laittaa elämänsä uusiksi kunhan vankilan portit avautuu, jättää päihteet, hankkii koulutuksen, etsii työn. Elämää ei silti voi nollata/resetoida, ei aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan jokainen kantaa mennyttä omaa historiaansa mukanaan läpi elämän.

- Sheena

Anonyymi00023 kirjoitti:

"Minulle uusi alku ja toinen mahdollisuus tarkoittaa kaiken resetoimista ja nollaamista. Aloittamista puhtaalta pöydältä jättäen kaiken tapahtuneen taakse. Huomaa, että on tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan tehnyt virheitä ja haluaa yrittää uudestaan virheistä oppineena"

Mikä ihme juttu tuo on. Jos huomaa tehneensä virheen, niin senkun korjaa (tai käsittelee, unohtaa) sen. Eihän siinä ole mitään mieltä koko elämää muuttaa, kaikkea ei voi nollata ja resetoida, ei myöskään aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.

Otan helpon esimerkin. Eli jos on törttöillyt pahasti ihan rikolliseksi asti ja joutunut vankilaan. Vankilassa on aikaa funtsailla, ja sieltä saa apua, jonka johdosta päättää tehdä parannuksen, laittaa elämänsä uusiksi kunhan vankilan portit avautuu, jättää päihteet, hankkii koulutuksen, etsii työn. Elämää ei silti voi nollata/resetoida, ei aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan jokainen kantaa mennyttä omaa historiaansa mukanaan läpi elämän.

- Sheena

En ole ihan varma, että ymmärsitkö nyt lainkaan mitä tarkoitin resetoimisella ja uudella alulla. Yritän selventää.

Pikkuvirheitä sattuu jokaiselle elämän aikana koko ajan. Sellaisia mitättömiä, joilla on hyvin vähän vaikutusta elämään. Sellaiset oikaisee yleensä ennen kun joku muu ehtii huomaamaan. Se ei ole mitään kvanttifysiikkaa, vaan hyvin luonnollinen tapa toimia. En siis tarkoittanut sellaista.

Toisinaan taas ei virheitä alussa edes tunnista virheiksi, vaan luulee niiden olevan ihan jotain muuta. Silloin niistä ei välitä ja jatkaa virheiden viitoittamaa polkua välittämättä niistä. Niissä tapauksissa yleisimmin tunnistetaan aluksi muiden virheet ja viimeisenä, jos silloinkaan, omat. Juuri siitä syystä ei tapahtumien kululle silloin voi kukaan yhtään mitään. Kaikki menee vääjämättä askel askeleelta siihen yhteen suuntaan, kunnes kiertää sitä samaa kehää muuttumatta miksikään. Kyseessä voi olla ihmissuhde, työ, elämä tai ihan mikä vaan. Niissä tapauksissa on myös yleisin toimintatapa sellainen, että siitä ympyrästä ei poisteta mitään, vaan ehkä jopa lisätään siihen toivoen, että se ympyrä muuttuisi joksikin muuksi. Tosiassa se ei muutu. Se pysyy edelleen samana eikä ympyrää kiertävät ymmärrä miksi se ei muutu, vaikka kaikkensa tekevät jotta muuttuisi. Mistä päästäänkin siihen, mitä hain...

Eli resetointi. Resetointi ja nollaus on sitä, että kun huomaa olevan umpikujassa kulkemassa sitä samaa ympyrää palatakseen umpikujaan, pysähtyy ja alkaa miettimään miksi niin. Silloin huomaa, että ainoa ulospääsy siitä on vähitellen kaiken tarpeettoman poistaminen elämästään ja jättämällä tarpeellinen. Koska kaikki tarpeeton ympärillä häiritsee ja estää näkemästä sen todellisen ongelman. Silloin näkee ongelman tai ongelmia sielläkin missä niitä ei ole. Mutta kun kaikki tarpeeton ja turha on elämästä poistettu, turhasta toiminnasta ja tekemisestä pidättäydytty, alkaa kuvio tulla esiin. Silloin alkaa näkemään selvästi mitkä asiat olivat ongelmien aiheuttajia. Huomaa miten yks sun toinen täysin tarpeeton asia vie huomiota pois kaikelta oleelliselta ja oikeasti tärkeältä. on täysin mahdotonta nähdä kaikkia näitä asioita selkeästi, jos ei nollaa kaikkea aikasempaa. Jos uskoo asian olevan toisin, huomaa ennen pitkää kiertävän uudestaan täsmälleen samaa kehää, mistä halusi pois. Mistä uskoi poistuneensa.

Silloin kun on resetoinut kaiken, poistanut elämästään kaiken tarpeettoman, on valmis aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä. Silloin huomaa, että lähes kaikki entinen oli yhtä suurta virhettä ja alkaa rakentamaan uuttaa jättäen siitä uudesta pois kaiken tarpeettoman. Ei täytä enää elämää asioilla, mitkä vie jatkossa kaiken huomion pois tärkeältä ja oleelliselta. Mitkä ne tarpeelliset asiat jokaisen elämässä on? Se on taas jokaisen henkilökohtainen asia. Mitään yleispätevää oppia siihen ei ole olemassa. Mutta se on ainoa tapa ihmiselle oppia itsestä ja elämästä jotain uutta. Ei ole mikään helpoin tapa, ehkä vaikein. Mutta itse en tiedä muutakaan. Ei ihminen montaa kertaa siihen elämässään kykene, loppuu voimat. Joten ei ole ollenkaan haitaksi, jos oppii kerrasta tai kahdesta.

Mutta itse aloitukseen vielä. Omat havaintoni elämästä tukevat sitä, että ihmiset kyllä antaa joskus toisia mahdollisuuksia uuteen alkuun toiselle, mutta eivät itselle. Sen takia suurin osa kiertää sitä samaa kehää ja palaavat aina takaisin sinne mistä aloittivat myös uusien kumppaneiden ja kaiken muunkin kanssa. Jos ihmiset taas ensisijaisesti antaisivat toisen mahdollisuuden uuteen alkuun itselle, se sama tulisi automaattisesti myös toiselle ja muille, ja elämä saisi mahdollisuuden muutokseen. Muutokseen paremmaksi.

Oletko saanut laihdutusvinkkejä?

- Sheena

Anonyymi00006 kirjoitti:

Oletko saanut laihdutusvinkkejä?

- Sheena

Olen niitäkin joo saanut kyllä. Ja kyllä itsekin aikalailla tiedän mitä pitää tehdä. Itseasiassa nyt on juurikin kuukauden verran ollut painonpudotus ja kunnon kohotus meneillään. Olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota syömiseen ja käynyt jokapäivä 45min-60min reippaalla kävely lenkillä ja käynyt kerran viikkoon vesijumpassa.. Uskoisin että hyvä tästä tulee ainakin motivaatio on nyt kohdillaan.😊. Yritän myös saada pidettyä elämäntapa muutokset pysyvinä. Totesin itselleni että jos kerran päihteetkin onnistuin jättämään niin kyllä painoanikin saan pudotettua. Matkaa toki vielä on mutta suunta on hyvä ja oikea.

Mikkojuhan kirjoitti:

Olen niitäkin joo saanut kyllä. Ja kyllä itsekin aikalailla tiedän mitä pitää tehdä. Itseasiassa nyt on juurikin kuukauden verran ollut painonpudotus ja kunnon kohotus meneillään. Olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota syömiseen ja käynyt jokapäivä 45min-60min reippaalla kävely lenkillä ja käynyt kerran viikkoon vesijumpassa.. Uskoisin että hyvä tästä tulee ainakin motivaatio on nyt kohdillaan.😊. Yritän myös saada pidettyä elämäntapa muutokset pysyvinä. Totesin itselleni että jos kerran päihteetkin onnistuin jättämään niin kyllä painoanikin saan pudotettua. Matkaa toki vielä on mutta suunta on hyvä ja oikea.

Suosittelen armoa itseään kohtaan. Jos olet jo päässyt päihteistä eroon, se on jo valtavan hieno iso muutos! Huolehdi siitä ensisijaisesti, että muutos pysyy ja et sitä vaaranna muilla ylisuurilla odotuksilla. On parempi, että asiat etenee hissukseen kuin että yrität enemmän kerralla mitä jaksat. Pidä myös nukkumisesta ensisijaisesti huolta.

Liikunta, kunhan saat sen käyntiin, lisää useita hyvänmielen hormoneja. Vinkiksi myös, että useimmissa kunnissa on uimahallin yhteydessä pienihintainen punttisali (kertamaksu tai kuukausikortti) ja useimmissa on vuoroja, jolloin liikunnan ohjaaja on paikalla neuvomassa alkuun. Kannattaa kysyä kassalta kun käyt vesijumpassa. Punttis nostaa dopamiinia, lisää focusta ja antaa energiaa ja lisää perusaineenvaihduntaa (tukee painon pudotusta). Jos ohjaaja on paikalla, kysy ohjeita kahvakuulaliilkeisiin (8-12kg on hyvä aloituspaino miehelle ja 6kg liikkeiden opiskeluu) ja myös netistä kannattaa katsoa mallia. Kun opit liikkeet ja tiedät mikä on sopiva paino, saa kuulan kotiin alesta 15-30e. Hyvää koko kroppaa kurittavaa liikuntaa ja onnistuu vaikka 20min arkisin ja dopamiinit hyrrää.

Osa kokee, että ruusunjuurikapselit tuo energiaa, millä jaksaa mm. liikkua, mutta en olen tämän tieteellisestä taustasta varma ja jos syöt lääkkeitä, pitää yhteisvaikutukset tarkistaa lääkärillä. Ja dopaamiiniä saa myös kun tavoittelee jotain asiaa ja tekee sen eteen töitä. Kannattaa aloittaa pienistä konkreettisista asioista ja iloita ja tuulettaa itselleen kun ne onnistuu. Itse esim, viime keväänä, päätin että nyt alan vähitellen aktivoitumaan miesasioissa ja ainakin myönnän itselleni tarvitsevani (hyvää) parisuhdetta. Siis otin myöntämisen tavoitteeksi ja lähdin symbolisesti sinkkuristeilylle, vaikka en edes ole bileristeilytyyppiä oikeasti. Olin tosi tyytyväinen itseeni, että pääsin prosessissa alkuun. 😂 Kun sitten kerroin ystäville mihin menen, moni yllätyksekseni sanoi, että nostaa hattua että lähtee. Siis asioiden ei tarvitse olla suuren suuria, vaikka seurakunnan sinkkukerhossa tai sinkkutapahtumien sinkkkukävelyllä käynti tai kävelyn organisointi omalle paikkakunnalle.

Jos haluat ja jaksat ottaa terveellisen elämän tavoitteeksi, kannattaa pyytää terkasta lähete vuoden terveyslaihdutusvalmennukseen. Lähetteellä ei maksa mitään ja tuon taustalla on kovatasoinen lääketieteellinen asiantuntemus ja lihavuustutkimus:
https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta
Tuolla pitäisi olla jossain muutaman viikon omatoiminen aloitusjakso, jolla pääsee alkuun ja näkee onko systeemi itselle toimiva.

Citrinella kirjoitti:

Suosittelen armoa itseään kohtaan. Jos olet jo päässyt päihteistä eroon, se on jo valtavan hieno iso muutos! Huolehdi siitä ensisijaisesti, että muutos pysyy ja et sitä vaaranna muilla ylisuurilla odotuksilla. On parempi, että asiat etenee hissukseen kuin että yrität enemmän kerralla mitä jaksat. Pidä myös nukkumisesta ensisijaisesti huolta.

Liikunta, kunhan saat sen käyntiin, lisää useita hyvänmielen hormoneja. Vinkiksi myös, että useimmissa kunnissa on uimahallin yhteydessä pienihintainen punttisali (kertamaksu tai kuukausikortti) ja useimmissa on vuoroja, jolloin liikunnan ohjaaja on paikalla neuvomassa alkuun. Kannattaa kysyä kassalta kun käyt vesijumpassa. Punttis nostaa dopamiinia, lisää focusta ja antaa energiaa ja lisää perusaineenvaihduntaa (tukee painon pudotusta). Jos ohjaaja on paikalla, kysy ohjeita kahvakuulaliilkeisiin (8-12kg on hyvä aloituspaino miehelle ja 6kg liikkeiden opiskeluu) ja myös netistä kannattaa katsoa mallia. Kun opit liikkeet ja tiedät mikä on sopiva paino, saa kuulan kotiin alesta 15-30e. Hyvää koko kroppaa kurittavaa liikuntaa ja onnistuu vaikka 20min arkisin ja dopamiinit hyrrää.

Osa kokee, että ruusunjuurikapselit tuo energiaa, millä jaksaa mm. liikkua, mutta en olen tämän tieteellisestä taustasta varma ja jos syöt lääkkeitä, pitää yhteisvaikutukset tarkistaa lääkärillä. Ja dopaamiiniä saa myös kun tavoittelee jotain asiaa ja tekee sen eteen töitä. Kannattaa aloittaa pienistä konkreettisista asioista ja iloita ja tuulettaa itselleen kun ne onnistuu. Itse esim, viime keväänä, päätin että nyt alan vähitellen aktivoitumaan miesasioissa ja ainakin myönnän itselleni tarvitsevani (hyvää) parisuhdetta. Siis otin myöntämisen tavoitteeksi ja lähdin symbolisesti sinkkuristeilylle, vaikka en edes ole bileristeilytyyppiä oikeasti. Olin tosi tyytyväinen itseeni, että pääsin prosessissa alkuun. 😂 Kun sitten kerroin ystäville mihin menen, moni yllätyksekseni sanoi, että nostaa hattua että lähtee. Siis asioiden ei tarvitse olla suuren suuria, vaikka seurakunnan sinkkukerhossa tai sinkkutapahtumien sinkkkukävelyllä käynti tai kävelyn organisointi omalle paikkakunnalle.

Jos haluat ja jaksat ottaa terveellisen elämän tavoitteeksi, kannattaa pyytää terkasta lähete vuoden terveyslaihdutusvalmennukseen. Lähetteellä ei maksa mitään ja tuon taustalla on kovatasoinen lääketieteellinen asiantuntemus ja lihavuustutkimus:
https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta
Tuolla pitäisi olla jossain muutaman viikon omatoiminen aloitusjakso, jolla pääsee alkuun ja näkee onko systeemi itselle toimiva.

Kiitos paljon hienoista vinkeistä ja tuesta.😊. Täytyy vakavissaan niitä miettiä ja harkita. Päihteiden kanssa olen sillain kyllä vahvalla pohjalla ettei mitään mielitekoja ole ollut vuosikausiin. Tiedostan kyllä että se saattaa myös muuttuakin niin että liian itsevarma en halua olla kuitenkaan sen asian kanssa. Olen kyllä tietysti ollut jo 15v opioidikorvaushoidossa tai oikeastaan ylläpitohoidossa mutta sitä ei sillä nimellä enää kutsuta. Se luultavasti jatkuu loppuelämän. Yritin kerran päästä jo siitäkin eroon mutta ei onnistunut ja lääkärikin sanoi että mun historiallani se voi jopa mahdotonta olla toki aina voi yrittää uudestaan. Selitti että aivokemiassa ja selkäydinnesteessä saattaa olla peruuntumattomia muutoksia niin että elimistö ei vain yksinkertaisesti toimi ilman enää. Enkä mä tuosta painonpudotuksestakaan sillain stressiä ota. Se etenee sitä tahtia kuin etenee pääasia että suunta on oikea. Olen sillain sujut itseni kanssa. Tää kumppanin löytämis halu mut oikeastaan siihenkin motivoi oman terveyden ohella tietysti. Olen nuorempana liikkunut enemmänkin vaikka painoa aina jonkinverran on ollutkin. Pelasin esimerkiksi salibandya 4 divarissa muutaman vuoden. Niin että tiedän mitä fiiliksiä liikkumisesta voi saada ja olen taas niitä löytänytkin. Osittain tuo painon nousu on johtunut tuosta lääkityksestäkin. Painoin joku 105-110kg kun se aloitettiin ja se oli enimmillään jossain 145kg paikkeilla pari vuotta sitten. Nyt kun aloitin pudotuksen niin se oli 135kg paikkeilla. Opn siis 183cm pitkä. Luulen kyllä että kuukaudessa on hieman jo tippunut tai kunto on ainakin noussut hiukkasen. Lenkit on helpompia kuin aloittaessa.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Kiitos paljon hienoista vinkeistä ja tuesta.😊. Täytyy vakavissaan niitä miettiä ja harkita. Päihteiden kanssa olen sillain kyllä vahvalla pohjalla ettei mitään mielitekoja ole ollut vuosikausiin. Tiedostan kyllä että se saattaa myös muuttuakin niin että liian itsevarma en halua olla kuitenkaan sen asian kanssa. Olen kyllä tietysti ollut jo 15v opioidikorvaushoidossa tai oikeastaan ylläpitohoidossa mutta sitä ei sillä nimellä enää kutsuta. Se luultavasti jatkuu loppuelämän. Yritin kerran päästä jo siitäkin eroon mutta ei onnistunut ja lääkärikin sanoi että mun historiallani se voi jopa mahdotonta olla toki aina voi yrittää uudestaan. Selitti että aivokemiassa ja selkäydinnesteessä saattaa olla peruuntumattomia muutoksia niin että elimistö ei vain yksinkertaisesti toimi ilman enää. Enkä mä tuosta painonpudotuksestakaan sillain stressiä ota. Se etenee sitä tahtia kuin etenee pääasia että suunta on oikea. Olen sillain sujut itseni kanssa. Tää kumppanin löytämis halu mut oikeastaan siihenkin motivoi oman terveyden ohella tietysti. Olen nuorempana liikkunut enemmänkin vaikka painoa aina jonkinverran on ollutkin. Pelasin esimerkiksi salibandya 4 divarissa muutaman vuoden. Niin että tiedän mitä fiiliksiä liikkumisesta voi saada ja olen taas niitä löytänytkin. Osittain tuo painon nousu on johtunut tuosta lääkityksestäkin. Painoin joku 105-110kg kun se aloitettiin ja se oli enimmillään jossain 145kg paikkeilla pari vuotta sitten. Nyt kun aloitin pudotuksen niin se oli 135kg paikkeilla. Opn siis 183cm pitkä. Luulen kyllä että kuukaudessa on hieman jo tippunut tai kunto on ainakin noussut hiukkasen. Lenkit on helpompia kuin aloittaessa.🙂.

Se, että lenkit alkaa tuntua hyvältä on tosi hieno asia! Itse myös olen samassa vaiheessa liikunnan uudelleen aloittamisen kanssa. Joskus edellisen kerran (2 ekan lapsen saamisen jälkeen) kun aloitin liikuntaa uudelleen, vaatteet meni 4 kokoa pienemmäksi, vaikka paino ei laskenut kuin 3-4 kg, oma olo ja jaksaminen kohentui huimasti. Siis aina pelkkää painoakaan ei kannata katsoa. Jos tuntuu, että jaksat paremmin se on paljon isompi tulos kuin pelkät kilot! Itsellä vanha vuosien kova kilpailu-urheilutausta tekee sen, että ”solut muistaa” ja siksi lihasmassa ja aerobinen kunto palautuu kohtuullisen nopeasti kunhan saa tarmon aloittaa.

Kun kuntoilet ja alat huomata, ettei treeni enää kehitä, muista vaihtaa ätsykettä esim. lisätä tehoa, intervalleja, aloittaa punttis tai lisätä painoja tai vaihtaa lajia.

Citrinella kirjoitti:

Se, että lenkit alkaa tuntua hyvältä on tosi hieno asia! Itse myös olen samassa vaiheessa liikunnan uudelleen aloittamisen kanssa. Joskus edellisen kerran (2 ekan lapsen saamisen jälkeen) kun aloitin liikuntaa uudelleen, vaatteet meni 4 kokoa pienemmäksi, vaikka paino ei laskenut kuin 3-4 kg, oma olo ja jaksaminen kohentui huimasti. Siis aina pelkkää painoakaan ei kannata katsoa. Jos tuntuu, että jaksat paremmin se on paljon isompi tulos kuin pelkät kilot! Itsellä vanha vuosien kova kilpailu-urheilutausta tekee sen, että ”solut muistaa” ja siksi lihasmassa ja aerobinen kunto palautuu kohtuullisen nopeasti kunhan saa tarmon aloittaa.

Kun kuntoilet ja alat huomata, ettei treeni enää kehitä, muista vaihtaa ätsykettä esim. lisätä tehoa, intervalleja, aloittaa punttis tai lisätä painoja tai vaihtaa lajia.

Joo ei se siitä painosta kokonaan kiinni ole se massa vaan muuttaa olomuotoaan rasvasta lihakseksi mikä painaakin enemmän. Jaksamisessa on nyt jo ollut hyvää parannusta. Arkiset asiatkin tuntuu paljon helpommilta eikä väsähdä heti samantien kun jotain tekee.

Paljon voimia ja tsemppiä sullekin liikunnan uudelleen aloittamiseen! Kyllä me tää homma hoidetaan vaikka välillä ei aina niin loistavalle tuntuiskaan.😊. Ollaan nääs sitkeitä perkeleitä.😄.

Jep. Täytyy monipuolisuus yrittää pitää mielessä jos homma rupee junnaan paikoillaan.👍. Mä oon nytkin kyllä yrittänyt kävellessä sillain mennä ensin tietysti hissukseen kiihdyttäen kroppa lämpimäksi sitten niin reippaasti kun kykenee niin pitkään kun jaksaa ja sitten hetkeksi himmaa tahtia ja sitten taas uudelleen.

Mikkojuhan kirjoitti:

Olen niitäkin joo saanut kyllä. Ja kyllä itsekin aikalailla tiedän mitä pitää tehdä. Itseasiassa nyt on juurikin kuukauden verran ollut painonpudotus ja kunnon kohotus meneillään. Olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota syömiseen ja käynyt jokapäivä 45min-60min reippaalla kävely lenkillä ja käynyt kerran viikkoon vesijumpassa.. Uskoisin että hyvä tästä tulee ainakin motivaatio on nyt kohdillaan.😊. Yritän myös saada pidettyä elämäntapa muutokset pysyvinä. Totesin itselleni että jos kerran päihteetkin onnistuin jättämään niin kyllä painoanikin saan pudotettua. Matkaa toki vielä on mutta suunta on hyvä ja oikea.

Tsemppiä reipasteluun 👍

Täytyy silti sanoa, että joku toinen taas tuossa edellä kirjoitteli nimelläni.. Onneksi ei typeriä kuten usein.

- Sheena

Anonyymi00017 kirjoitti:

Tsemppiä reipasteluun 👍

Täytyy silti sanoa, että joku toinen taas tuossa edellä kirjoitteli nimelläni.. Onneksi ei typeriä kuten usein.

- Sheena

Kiitos!🙂. Aika ikävää silti tuollanen vaikka ei nyt mitään ikävää kirjoittanutkaan.

Mikkojuhan kirjoitti:

Kiitos!🙂. Aika ikävää silti tuollanen vaikka ei nyt mitään ikävää kirjoittanutkaan.

Painon pudotuksesta vielä sen verran, että monella se on todellakin vuosien juttu mikäli kiloja on kymmeniä liikaa. Yksi ystävä on seitsemässä vuodessa pudottanut painoa enemmän kuin minä painan. Se on vaatinut sellaista jämäkkyyttä, ettei tosikaan. Päivittäin on ollut kävelyä (aluksi) vähintään 6 km. Muutaman kuukauden päästä kävelyä tunnista kahteen. Itseasiassa hän ei tehnyt neljään vuoteen mitään muuta kuin kävi töissä ja kuntoili. Oli rannekkeet, jotka mittasivat kalorikulutusta, ja ohjelma, joka laski niiden ylärajan.

Olimme ulkomailla, siellä kävelimme ja uimme paljon. Kerrankin olin illalla aivan uupunut kävelystä. Ystävän ranneke sanoi, että mars lenkille, hän kysyi tulenko mukaan..no EN. Ja niin hän lähti yksin vielä lenkille, kun päivällä olimme kävelleet 12 km ja uineet.

- Sheena

Anonyymi00026 kirjoitti:

Painon pudotuksesta vielä sen verran, että monella se on todellakin vuosien juttu mikäli kiloja on kymmeniä liikaa. Yksi ystävä on seitsemässä vuodessa pudottanut painoa enemmän kuin minä painan. Se on vaatinut sellaista jämäkkyyttä, ettei tosikaan. Päivittäin on ollut kävelyä (aluksi) vähintään 6 km. Muutaman kuukauden päästä kävelyä tunnista kahteen. Itseasiassa hän ei tehnyt neljään vuoteen mitään muuta kuin kävi töissä ja kuntoili. Oli rannekkeet, jotka mittasivat kalorikulutusta, ja ohjelma, joka laski niiden ylärajan.

Olimme ulkomailla, siellä kävelimme ja uimme paljon. Kerrankin olin illalla aivan uupunut kävelystä. Ystävän ranneke sanoi, että mars lenkille, hän kysyi tulenko mukaan..no EN. Ja niin hän lähti yksin vielä lenkille, kun päivällä olimme kävelleet 12 km ja uineet.

- Sheena

Kyllä rankkaa työtä se vaatii ja ottaa paljon aikaa. Mutta ei mulla mikään ääretön hoppukaan ole ja en halua liikaa stressata asiasta. Olen kyllä sillä tavalla sinut itseni kanssa että painoni tai sen pudottaminen ei hallitse elämääni. Tavoite oikeastaan on tehdä pysyviä elämäntapa muutoksia ja paino ikäänkuin putoaa siinä sivussa niiden vaikutuksesta. Näin sen olen ajatellut.🙂. Olisin aivan täysin tyytyväinen kun joskus lopulta pääsisin alle 100kg. Joskus kevyimmillään 2000 luvun alkupuolella kun salibandya pelasin painoin noin 90-95kg ja se tuntui minulle aivan sopivalta painolta. Niin ja olen siis 183cm pitkä. Olen aina ollut "raskasluisempi" ettei musta mitään tikku laihaa saa kropaltaan tekemälläkään. Eikä se tosiaan aina niin ole siitä kilojen lukumäärästä kiinni. Ei niitä liikaa kannata tuijottaa.🙂.

Simsalabim

Ahistus hävisi

Sä oot taikuri