Mitä tarkoittaa erilleen kasvaminen parisuhteessa ja mitä sitten tapahtuu?

Miesten jaksaminen ja naisten kärsivällisyys ovat rajallinen resurssi.

Elämässä on muutakin kuin parisuhde. Ei vaan jaksa kaikkea suorittaa samalla intensiteetillä. Töissä on pakko käydä, että saa rahaa ruokaan ja asumiseen. Lapset pitää hoitaa ja laskut maksaa. Samaan aikasn sun pitäs panostaa itseesi, ulkonäköösi, parisuhteeseesi ja seksiin. Joku näistä on pakko joustaa ja useilla se on se on parisuhde joka joustaa. Koska muista ei oikein voi.

Minun mielestä syy erilleenkasvamiseen on kommunikaation puute. Nimenomaan kommunikaation, ei pelkän puheen.
Jos ei ole kommunikaatiota, tai se ei toimi, jää vain oletus. Ja mitä ihmiset tekee oletuksillaan? Usein etsivät vahvistusta sille ja jostain kumman syystä se on aina negatiivinen oletus. Tyyliin: Tuo pettää mua varmasti, kun ei halua mua. Ei halua minua, kun olen lihonnut 200 g. Torjui seksin eilen, kun olen hänestä epämiellyttävä.

Tapauskohtaisesti alkaa ns. lumipalloefekti ja kumpikin olettaa ja pitää välimatkaa toiseen.

Kun riittäisi, että istuisi samalle sohvalle puhumaan, pitää kädestä kiinni, katsoa silmiin ja puhua suoraan ja oikoa oletukset. Lohduttaa, halata, olla läsnä toiselle. Mitä nopeammin puuttuu, sen vähemmän kerkeää tulla oletuksien verhoa välille. Vuosien verhoa ei enää saa, tai kukaan jaksa setviä pois välistä. Oletuksista ja tapauksista kasvaa sellainen tippaleipä, ettei niitä solmuja saa ehkä auki enää...

Itse en haluisi suhteeseen, jossa kommunikaatio ei pelaa, vaan syntyy oletuksia. En jaksais mitään draamailuakaan.

Ei sen tarvitse olla ihan niin kategorisoivaa.

Tekisi mieleni kysyä vastakysymys, kysynkin. Mitä on se paljon puhuttu huolen pitäminen? Jos se olisi vaikka kommunikaatiota. Jos toinen on hyvä tuntemaan ja puhumaan tunteistaan ja toinen taas ei, miten siihen rakennat hyvää kommunikaatiota? Toinen voi kokea alemmuutta toisen roiskiessa tunteidensa kanssa. Jos se olisi parisuhdeajasta kiinni pitämistä? Treffejä puolison kanssa, kun sukkanöyhtä vasta pyyhityllä parketilla tai mikä tahansa arkijuttu ärsyttää, siitäkö sitten ravintolankauttateatteriinjahotelliinrakastelureissulle? Yhteisiä lomia? Lapset jäisivät ulkopuolisiksi? Pelkkää velvollisuutta.

Suhde toimii tai ei toimi. Toimivassa suhteessa on hyviä ja huonoja kausia. Toimimattomassa suhteessa ei ole mitään. Nyt siihen kategorisointiin. Parin, joka pysyy yhdessä sitoo yhteen sellaiset tekijät, joista olisi hyvä tulla suhteen aikana tietoisiksi. Se ei tarkoita samaa, kuin alistuminen tai tyytyminen, toisen kontrollointi tai määräileminen, velvollisuuksilla uhkaaminen. Ystävyyden vallitessa, ei ole tarve kantaa murhetta seksittömyydestä tai julistautua vapaasuhteilijaksi. Ystävyyteen kuten aitoon rakkauteenkin sisältyy toisesta välittäminen sellaisena kuin toinen on. Siihen sisältyy pyrkimys toimimisesta toista ja itseä loukkaamatta ja vahingoittamatta. Se on suurinta vapautta.

Ystävyys on hyvä pohja. Hyvää ystävyyttä ei tulisikaan turmella seksuaalisilla intentioilla. Mikäli ystävyys kasvaa rakkaudeksi ja parisuhteeksi, luulisi siinä molemmilla olevan hyvä olla, seksillä tai ilman.

Sitähänpä se tarkoittaakin ettei ole kolme kaksinkaa yhdessä. Nykyään tarkootetaan kumman kaa 🤫

Mikäli yhteiset elämänarvot muuttuvat, eikä parisuhteesta tule enää mitään, on syytä lähteä eri suuntiin. Kasvetaan erilleen, eli erilaiset asiat kiinnostavat, eikä enää löydy yhteistä päämäärää ja kiintopistettä. Koko homma hajoaa käsiin.

Jos kumppani pettäisi luottamuksen, lähtisin eri suuntaan. Ilman luottamusta ei voi rakentaa parisuhteelle perustaa. Se on kuin talon peruskivi, jonka pitää olla vahva ja horjumaton.
Ei kait kukaan halua asua korttitalossa?

Ei suhdetta pysty väkipakolla pitämään kunnossa, vaikka molemmat kuinka yrittäisivät. Ainakin itselleni erilleen kasvaminen tarkoittaa sitä, että molemmat muuttuvat ihmisinä, mutta eri suuntiin. Ehkä toiveet elämältä eivät enää ole yhdensuuntaisia tai mielipiteet asioista muuttuvat kovin erilaisiksi. Ihminen muuttuu väistämättä vuosien mukana myös henkisesti, eivätkä ne muutokset ole aina yhdensuuntaisia tai yhteensopivia. Toista ei voi pakottaa muuttumaan samaan suuntaan. Ainakaan minulle erilleen kasvaminen ei mitenkään automaattisesti tarkoita kaverillista suhdetta. Suhteessa voi olla paljonkin kipinää, vaikka toiveet elämältä olisivat muuttuneet erilaisiksi tai suhde voi olla vaikka yhtä tappelemista. Jatkaako vaiko eikö jatkaa, sehän riippuu ihan tilanteesta.

Terminä tuota voidaan käyttää, kun ei haluta kertoa lähisuvulle eikä kavereillekaan, mitä kulissien takana on ollut; alkoholin väärinkäyttöä, riitaa, väkivaltaa.. Tuo on sellainen kiltti versio tapahtuneesta. - "Kun ollaan vaan liian erilaisia."

Pikkulapsiarki on usein raskasta. Etenkin, jos kuviossa on mukana haastavia työaikoja, talonrakentamista tms. missä molemmat väsyvät eikä kumpikaan silloin jaksa ylittää aina omia voimavarojaan. Silloin elämisestä tulee vain projekti, mitä hoidetaan ja parisuhde saattaa unohtua. Jäädä hoitamatta.

On aina hyvä, jos on yhteisiä lapsia, että parisuhteen päättymisen jälkeen vanhemmille jäisi vähintäänkin asialliset välit. Että voidaan antaa anteeksi, vaikkei unohtaa.

En jäisi kaverisuhteeseen, jos minulla olisi voimia lähteä siitä pois. Tietysti tämä pohdinta on aika teoreettista. Voisihan olla, että vaikka oma sairastuminen veisi seksihalut, niin silloin ehkä silti haluaisinkin pitää kiinni parisuhteesta. Siinä tapauksessa, että halukkuus olisi kovin epätasapainossa, olisi tietenkin syytä pystyä olemaan epäitsekäs ja päästää irti. - Mihinkään "avoimeen suhteeseen" en silloinkaan haluaisi jäädä.

Se on sama kuin kyllästyminen. Eri suuntiin mars,ei mitään vapaita suhteita. Hyi yök. Paskapalvelus tuollainen lapsillekkinRoskien lakaisemista maton alle💩

Tulee uusia tarpeita ja haasteita elämään, joihin molemmat ei ole mukautuvia. Ehkä molemmillekin. Silloin voi tuntea, ettei enää käy askeleet yhteen eikä enää tunne kumppaniaan sopivaksi kaveriksi matkaa taittamaan.

Intressit ei enää kohtaa.

En nyt ihan täysin tajua miten "erilleen kasvaminen" ja "kaverillinen parisuhde" liittyvät yhteen. Eivät nuo minusta liity mitenkään suoraan yhteen. Jos mietin esimerkiksi omaa eksääni, niin seksi oli meillä se ainoa puoli suhteesta, joka toimi loppuun saakka ja oli tajuttoman hyvää. Monilta muilta osin sitten kasvoimme erillemme, emmekä halunneet elämältä enää samoja asioita. Niihin asioihin ei auttanut puhuminen, sillä eiväthän ihmisen toiveet puhumalla muutu, vaikka toisella olisi kuinka hyviä perusteluja tahansa. Ystäviä me olemme edelleen ja tietyiltä osin olisimme edelleen monin mielestä hyvä pari, mutta he taas eivät tiedäkään kaikkea sitä minkä me tiedämme.

Luottamusta on hyvempi rakastaa.

🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

😋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/girl4love

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞