Lopultakin, eikä yhtään liian aikaisin. Lakkaa vähitellen vaihtajankorvakemetsästys. Siinä on ollut täysin turha ja typerä runkokohtainen erikoisuus josta ensimmäisenä nytt Sram maastovälitteisessä vaihteistossaan on esitellyt ratkaisun. UDH- korvake esittelee suoratoisto vahtajankorvakkeen yhdellä otteella. Tämmöistä kehitystä kaivattaisiin kaikkiin järjestelmiin niin maasto-hybridi kuin maantiekäyttöönkin.
Standardi vaihtajakorvake
Anonyymi-ap
42213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Aliexpressissa näkyi korvakkaita jos jonkin mallista.
Onhan noita kiekuroita ja kiemuroita, vaan mistäs tiedät mikä niistä sopii juuri sinun pyöräsi runkoon? Monia erottaa se pieni asia joka estää yhteensopivuuden.
Tarpeeksi kun selasin, päädyin kahteen mahdolliseen ja niiden kuvia vertailemalla paikallaan olevaan ehkä löysin oikean.
https://www.bikester.fi/pyoranosat/rungot-haarukat/runko--haarukkatarvikkeet/takavaihtajan-korvake/
Melkein voisin lyödä vetoa, että noista tarvikkeista ei oikeaa löydy. Yleensä täytyy kysyä pyöränvalmistajan edustajalta sitä ainutta oikeaa.
No, vertasin nyt tuota vielä pakkauksessaan ollutta korvaketta alkuperäiseen ja samanlainen se on.
Kun alkuun vertasin pelkästään nettikuvien perusteella, jostain löytyi, kun lähelle oikean näköisiä pääsin, myös sivustoja, joissa korvakot oli kuvattu kummaltakin puolelta ja niissä kahdessa, joita aloin vertailla oli pieniä eroja, jotka pystyi hahmottamaan ja sen perusteella valitsemaan.
Ei tarvitse ainakaan minun kysellä pyörän valmistajalta.
Näissä standardeissa on nykyaikana vikana se että joka valmistajalla on omansa.
Niin on, jos nyt edes suurimmat vaihteistovalmistajat Shimano ja Sram ottaisivat ohjat käsiinsä näissä asioissa niin saataisiin jotain tolkkua. Nyt kun tuohon korvakeasiaan on, toivottavasti, tulossa selvyys, niin seuraavaksi voisivat pakottaa valmistajat noissa poljinkeskiöasioissakin pariin mahdolliseen reikään ja siihen sopiviin poljinkampiin.
Pyöräteollisuuden intresseissä ei ole tehdä asioista helpompia vaan monimutkaisempia, vaikeampia ja sekavampia eri standardeineen. Käyttäjän kuuluu viedä pyörä huoltoon eikä suinkaan räpeltää itse sen kanssa. Tämä vieläpä sopii valtaosalle pyöräilijöistä. Ihmisillä on enempi rahaa kuin aikaa. Asiantuntevan pyörämekaanikon murhe on pysyä selvillä eri standardeista.
Mikä laki määärää, ettei saa itse korjata pyöräänsä? Paikkakunnan pyörähuollossa ei edes osata rakentaa kiekkoja, mutta minä osaan, niin kuka rapeltää ja missä???
Ei kai sitä mikään kiellä ja monissa maaseutupitäjissä juuri mitään pyöräkorjaamoja enää olekaan. Jos pyöränvalmistajat sopisivat joitain standardeja niin päästäisiin eroon useista erilaisista avaimista ja vääntimistä sekä mittailemisista. Olisi kotimekaanikonkin yksinkertaisempaa silloin. Mitä taas kiekkoihin tulee niin noita saa valmiina tilaamalla kotiovelle jos ei omaa kiekonkasaustaitoja.
Pitäjiä ei ole ollut enää aikoihin.
Pitäjä on ikiaikainen suomalainen sana joka kuvaa hallinnollista tai kirkollista aluetta. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nykyään pitäjäksi voidaan kutsua toiseen kuntaan liitetyn entisen, maaseutumaisen kunnan aluetta.
Epävirallinen ilmaisu, jota ei missään virallisissa yhteyksissä käytetä. Jotkuthan puhuvat vieläkin myös raastuvista, vaikka ei sellaisiakaan enää ole olemassa, nykyään on käräjäoikeuksia. Vanhoihin sanontoihin ja nimityksiin ei kannata juuttua, se vain sekoittaa asioita, kun puhutaan ties mistä, jota ei ole olemassakaan. Yksi seikka, jota tulisi myös välttää, on, että sanotaan, että näin se kansan kielessä on, kun käytetään mitä ihmeellisimpiä termejä. Etenkin nuoremmalle väelle sellaiset kansankieliset sanonnat ja käsitteet ovat täyttä hebreaa ja tarpeettomia, elleivät sitten erityisesti halua muinaishistoriaan perehtyä tuollaisten asioiden suhteen.
Nykynuorisolla on tietysti omat "käsittämättömät" sanontansa ja terminsä, mutta mitään virallista statusta niilläkään ei ole.
Ruotuväkinimitystäkään ei ole olemassa enää muuta kuin lehden nimenä.
Kyllä vanhaa kieltä ja sanontoja on vielä nykyäänkin syytä pitää esillä, ja onpa moni pitäjäkin saanut nimensä joko muinaissuomalaisesta perimästä, murteesta tai saamenkielisistä sanonnoista. Ei niitäkään olla poistamassa tai moternemmaksi muuttamassa. Asioitten näit ollen vanhan kielen sanontojen säilyttäminen ja ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös Suomenmaan rikasta historiaa.
Itse tekemällä saa oman mielänsä mukaiset kiekot.
Voi jopa valita sataprosenttisesti materiaalien koostumuksenkin, kun itse valmistää vanteen, pinnat ja nippelit sun muun tarvittavan. Niistä sitten vaan kyhää kokonaisuuden kasaan. On se helppoa.
Lopeta kakara pillkaaminen ja käytä aikasi ja älysi sinulta taidoillesi sopivaa askareeseen: monenttiavaimen kiillottamiseen.
Ennen vaihtajankorvake oli suoraan runkoon tehtynä. Ei tarvinnut temppuilla niiiden kanssa.
Entä jos se vääntyi, koko takahaarukka pilalla?
Tarvi vaan vääntää takaisin ja taas kovaa ajoa
No, eikö sitä erillistä korvakkoa sitten voi "vääntää takaisin" ja sitten taas kovaa ajoa?
Olen käsittänyt sen korvakon tarkoituksen olevan juuri sen, ettei se pyörän haarukka itsessään vääntyisi, jos tulee osumaa sinne vaihtajan tienoille.
Erilliset korvakot on nykyään alumiinia joka murtuu vääntyessään. Ennen rungot tehtiin teräksestä ja ne kestivät
Teräskin vääntyy, mutta sitä pystyy tietyissä rajoissa vääntämään takaisin tai hitsaamaan kotikonstein. Uudet runkomateriaalit toivat vaihtajankorvake-ongelman.
Onko korvakot alumiinia? Ei ainakaan kaikki, kun tuossa muutamaa kokeilin ja niihin tarttuu magneetti.
Tuossa katsoin sellaista suoraan rungossa olevaa korvakkoa ja olenpa aika varma, että vaihtajan toimiessa kampena se kyllä vääntyy ja teräs ei siitä ainakaan kestävämmäksi muutu kun sitä taivutellaan.
Se on tarkoituskin, että se erillinen korvakko hajoaa tai vääntyy, jos tulee pahasti osumaa.
Ei ole tarkoitus, että pyörän haarukka hajoaa tai vääntyy tuollaisessa tilanteessa. Halvempi se korvakko on vaihtaa uuteen kuin joku suurempi kokonaisuus.
Jakarilla on helppo oikaista korvake teräsrungosta jos ottanut osumaa
Väntynyt vaihtajankorvake ei ole ihan noi helppo saada suoraan kuin että vain "jakarilla oikeisee", koska jos se jää hiemankin väärään asentoon, niin takavaihtajan toiminta ei ole enään sellaista kuin sen kuuluu olla.
Vaihtajankorvakkeen taivuttamiseen on oma työkalunsa jolla samalla taivuttamisen ohessa mitataan vaihtajan oikea asento takakiekkoon nähden.
Mikään ei estä suorittamasta mittauksia ensin jakarimetodin käyttöä.
Tuossa omassa työkalussa on juuri se heikkous että mittaus suoritetaan takakiekkoon nähden. Sen käytössä lähtöoletus on että kiekko on 100 prosenttisen suora mitä se ei yleensä ole. Jotta tuo työkalu toimisi luotettavasti tulisi hankkia ensin rihtauspukki kiekolle ja opetella rihtauksen salat.
Pyörä on loppujen lopuksi yksinkertainen kampe ja joka asiaan ei tarvitse omaa erkoistyökaluaan vaan voi huoltaa ihan perustyökaluilla jos omaa vähän luovuutta.
Helpointa on vaihtaa korvake uuteen.
https://www.youtube.com/watch?v=ESAYzDz17lE
Jos haluaa käyttää tuota työkalua, vanteesta otetaan yksi kiintopiste juuri siksi, ettei vanteen mahdollinen kierous haittaa.
Turhaa leikkimistä tuollaiset oikomiset erillisten korvakkeiden suhteen, varakorvake kannattaa ostaa ennen kuin sille on tarvetta.
Yksinkertaisille ihmisille yksinkertaiset työkalut, jakaria ja sitä lajia, kyllä siltä pohjalta jo luovuus pääsee valloilleen.
Samaa mieltä että korvake kannattaa ehdottomasti vaihtaa uuteen ja varakorvake kannattaa ehdottomasti ostaa jo pyörän oston yhteydessä varsinkin jos on maastopyöräilijä tai ajaa jollain muulla pyörällä pidempiä matkoja. Varaosana halpa ja kevyt kuljettaa mukana mutta rikkouduttuaan uutta ei välttämättä saa hankittua kovinkaan helposti ja nopeasti. Eri pyörien korvakkeissa on varmasti eroja lujuuksissa ja joitakin voi varmasti jopa oikaista jos ovat vain hieman vääntyneet mutta tiedän tapauksen jossa taukoa pitäneen maantiepyöräilijän pyörä kaatui jostakin syystä omia aikojaan ja korvake katkesi.
Perustavaa laatua oleva virhehän tuossa erikoistyökalussa on kun suoruus varmistetaan kieroa vannetta vasten. Ei ole automaattisesti tie onneen. Luovuutta tuon käytössäkin tarvitaan että saadaan tyydytttävä lopputulos.
Asioita ei kannata tehdä vaikeammaksi kuin ne on. Sanoisin mieluummin että yksinkertaisille erikoistyökalut. Luovat pärjää muillakin tai tekee omat työkalut.
Saa se vanne olla suorakin, mutta ei se kierouskaan haittaa, kun tarkoitus on oikaista se korvakko. Kiintopiste otetaan yhdestä kohtaa vannetta ja se kierous ei silloin vaikuta sen työn lopputulokseen, jota ollaan tekemässä. Mitään perustavan laatuista virhettä tuossa työkalussa ei ole, mutta enpä itse alkaisi millään kapistuksilla erillistä korvakkoa oikomaan. Jos olisi kallis pyörä ja korvakko kiinteä osa runkoa, asia olisi toinen.
Lopulta ne korvakot katkea kutakuinkin itsekseen, jos niitä on tarpeeksi väännelty suuntaan jos toiseenkin.
Tee sitten se rihtauspenkkikin itse, kun niin luova olet.
No se kapistus perustuu samaan menetelmään kuin valmis työkalu. Tarvitaan lattarauta jonka päähän porataan pultinmentävä reikä, tuosta reiästä ruuvataan vaihtajankorvakkeeseen sopiva pultti kiinni ja siitä mittailemaan ja oikomaan.
Erillinen alumiininen korvakko kannattaa vaihtaa suosiolla jos saanut osumaa.
No olen tehnytkin ja kahdet kiekot kasannut ja rihdannut sen avulla.
Mittauspisteet on kahdesta kohtaa vannetta. Tuosta voi katsoa mallia tuohon mittaustapaan:
https://youtu.be/tXfvW0L3iLM
Yhdestä kohtaahan se mittaa. Valitsee ensin kiintopisteen ja pyöräyttää sitten rengasta. Jos korvakko on suora, ei mittaustuloksissa ole eroja.
Tuossakin sanotaan, että vanteesta valitaan vain yksi mittauskohta, esim. venttiilin kohta, josta mittaus tehdään, ettei vanteen mahdollinen kierous tee turhaksi koko mittailua.
Et ilmeisesti edes osaa käyttää sitä "omaa työkaluasi" kirjoituksestasi päätellen. Osannetko edes sitä jakaria käyttää?
Tarkoitin kapistuksilla sekä omia tekeleitä että tehdastekoisia, jotka on tuohon tarkoitukseen tehty.