Miten paljon sinua häiritsee se, jos ihmissuhteen päätyttyä toiselle tai molemmille jää epätietoisuutta siitä, että miksi ihmissuhde päättyi? Miten paljon siihen vaikuttaa suhteen kesto ja laatu? Miten reagoit tilanteessa, jossa koet epätietoisuutta suhteen päättymiseen johtaneista syistä?
Häiritseekö epätietoisuus?
Anonyymi-ap
1191073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 119
Vanhimmat
"Miten paljon sinua häiritsee se, jos ihmissuhteen päätyttyä toiselle tai molemmille jää epätietoisuutta siitä, että miksi ihmissuhde päättyi?"
-No kyllä häiritsee, mieluiten tykkään molempien olevan selvillä syistä ja voivan näin päästää irti ja jatkaa matkaa. Ilan epätietoisuutta. Ja itse ainakin toivon, että on kanttia kysyä, jos kysyttävää jää.
" Miten paljon siihen vaikuttaa suhteen kesto ja laatu? Miten reagoit tilanteessa, jossa koet epätietoisuutta suhteen päättymiseen johtaneista syistä?"
-Ei sen keston ja laadunkaan niin väliä, suhteiden päättyminen on hyvä selviä, jos epäselvyyttä on. No reagoin niin etten oikein osaa jättää asiaa mielestäni, kun on selvittämättömiä asioita. Tai ainakin menee kauan sulatella, että jäi vain epätietoisuus.
Ilan.. Ilman.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin sinä.
Pohdin asiaa, kun päätin hiljattain tapailun kaltaisen suhteen ja itse olisin asiasta halunnut keskustella sen verran, ettei kummallekaan jää mitään epäselvyyksiä. Mies suhtautui asiaan hyvin yksioikoisesti eikä hän nähnyt syytä jutella asiasta enempää. Suhde ei ollut vakava eli olimme vasta tutustumassa toisiimme, mutta asia jäi vaivaamaan minua silti. Sanoin sen miehellekin, mutta hän ei nähnyt syytä keskustella enempää ja koska en halua ahdistella tai painostaa ketään, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin antaa asian olla. Kai tämä kurja tunne joskus tästä helpottaa..
Tuliko päätös aloite sinulta? Jos, niin ehkä hän koki loukkaantumista ja jäätyi?
Voi olla, että palaa itse asiaan jos jää askarruttamaan. Tai sitten ehkä on tyyppiä joka kohauttaa olkiaan ja tuumaa, että mitäpä näitä vatvomaan?
Joskus suuri pettymys tai pieni helpotus saa ihmisen vaikenemaan.
Ja kurja tunne voi kiusata hyvän aikaa, voi myös tulla joskus unohduksistakin mieleen, että mitähän siinä oikein silloin tapahtui.
Oon joskus puinut menneitä jonkun kanssa vuosienkin jälkeen ja on saatu yhteisymmärrys mitä kumpikin koki ja teki, miksi niin ja rauha. 😊
Se on aina kiva hetki, kun voi sovussa todeta, että asia kunnossa, hyvää elämää.
Ehkäpä nuo asiat jää kaivelemaan meitä joille ihmissuhteet on tietyllä tavalla vakavia ja vakavasti otettavia. Eikä solmi löyhiä "ihan ykshailee" suhteita. 🤷🏼♂️
Aloite tapailun päättämiseen tuli minulta ja selitin oman näkemykseni. Mies ei tehnyt mitään väärää, ja syy tapailun loppumiseen oli täysin minussa, mutta minulle jäi epävarmuus siitä, että jäikö mies siihen käsitykseen, että leikin hänen tunteillaan tms. ja sitä en todellakaan tehnyt. Ehkä hän tosiaan jäätyi tilanteessa.. Ja koska aloite tuli minulta, en tämän enempää halua miestä asialla vaivata eli täytynee ehkä vain kestää tämä kurja tunne.
Ymmärrän. Kurja tilanne. Toivottavasti asian saatte juteltua vielä, kun pöly laskeutuu. Tsemiä. 🤗☀️
Toivotaan näin. Kiitos ☀️
Eipä siinä taida olla jäljellä enään kun se tunteiden vaientaminen toista kohtaan jos osaa elämässään muutoin siirtyä eteenpäin jos eron syyt ole selvillä molemmille eron hetkellä ei toisella ole velvoitetta niitä toiselle selitellä ihan on oma moka jos ei ole aikoinaan ollut samassa suhteessa
Miksi sulla on kurja tunne kun itse olit se joka suhteen päätti etkö tiedä mitä elämältäsi haluat
Ei ehkä ole velvotteita, mutta mä otan kaikki ihmissuhteeni, jotka on startattu, että voin ja haluankin puhua asiat läpi ja loppuun. En tietystikkään jää loputtomasti jankuttamaan vain siksi, ettei toinen vaan hyväksy tilannetta ja jatkaa loputonta vatvomistaan.
Mutta niin, että on tiedossa jotta puhuttu on ja kerrottu on.
Yleensähän ihmissuhteet kariutuu, kun jokin asia on vaikeaa tai mahdotonta sovittaa yhteen. Tai kaikki ihmissuhteeseen pyrkivyys tai siinä toimiminen on yksipuolista. Intressit eivät kohtaa.
Periaatteessa syy on selvää vain täsmennystä vailla.
Sinun mielestäsi suhteen päättävällä ei voi olla kurjaa fiilistä? Vaikka päätös olisi oikea, ei se tarkoita sitä, etteikö se tuntuisi missään.
Ap
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178030029
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Häirisee. Sitä syttää itseään. Teinkö niintai näin ja olisi pitänyt tehdä niin. Loputon kierre jos sitä jää vatvomaan. Tietenkin kaikki vaikuttaa ehkä kuitenkin eniten omat tunteet kuinka vahvoja ne oleet.
Välitin kyllä miehestä sen verran, että ilta on mennyt itkiessä.. Olen surullinen, koska tutustuminen ei jatkunut ja nyt mieltä painaa vielä tuo, ettei mies halunnut käytännössä keskustella asiasta lainkaan eli minulle jäi asioita epäselviksi. Minulla on taipumus jäädä vatvomaan asioita, joten olisin edes muutaman sanan halunnut keskustella.
Ap
Onhan se syvältä. Reilumpaa ois antaa kunnon syy. Toisaalta toivottavasti sulle tulee sellainen suivaantuminen jossain vaiheessa että v* tut siitä sitten kerta ei voi sen verran keskustella ja välittää. Jaksamista.
Luin noita muita vastauksia. Ilmeisesti sinä olit se joka halusi tapailun lopettaa. Tavallaan ymmärrettävää ettei sillä jätetytyllä ole välttämättä mitää sanottavaa siihen. Sinähän sen päätöksen olen tehnyt. Voihan hän olla loukantunut eikä siksi halua puhua enää enempää aiheesta. Nöyryyttää itseään enempää. Mielestäni jättäjän pitää hyväksyä se . Jaksamista siltikin.
Kyllä, olet oikeassa, etten voi "vaatia" mieheltä mitään, mutta tilanteessa oli tiettyjä asioita, jotka olisin halunnut keskustella läpi, sillä nyt minulle jäi tunne, että ehkä molemmat ollaan väärässä käsityksestä tietyistä asioista.
En aio miestä asialla kuitenkaan vaivata. Annan hänen ottaa yhteyttä, jos hän kokee siihen tarvetta ja nielen kurjan oloni.
Jos nyt olet yrittänyt niin eihän sille mitään voi. Oletko laittanut viestiä ja kysynyt että voitaisiinko vielä jutella yms. Jos se mieltäsi painaa kovasti. Toisaalta hän voi luulla että haluat jatkaa tapailua jos niin teet. Niin ehkei sekään ole hyvä idea. En tiedä hankala tilanne. Hyvää yötä.
Tuolla turhalla vatvomisella pilaat korkeintaan oman elämäsi jos toista ei kiinnosta asiasta keskustella et sinä sille voi mitään
No jos kumpikin on ollu suhteessa silmät ja korvat auki syy tuskin on jääny epäselväksi ongelmana pitäsin korkeintaan sitä ihmisten halua omistaa toinen
Miksi jätit jos koet olosi kurjaksi yrititkö saada miestä lyhyeen talutushihnaan mitä luulet että suhteestanne olisi noinkaan tullut
En ole nyt enää laittanut miehelle viestiä. Vaikka tiettyjen asioiden osalta jäi epätietoisuutta, niin haluan kunnioittaa sitä, jos mies kokee, ettei hän halua asiasta enempää keskustella. Täytyy vain ehkä antaa olla ja hyväksyä se, että meillä on erilaiset tarpeet "vatvoa" asioita.
Ap
No tuo ei päde tähän tilanteeseen. Ei tässä kukaan ketään omistaa ole halunnut ja syyt voi jäädä epäselviksi, jollei niistä keskustella. Kukaan kun ei toisen ajatuksia pysty lukemaan..
Mitä ihmettä, en tietenkään yrittänyt saada miestä talutushihnaan. Minähän lopetin tapailun juuri sen takia, etten tietyistä syistä nähnyt suhteellemme tulevaisuutta. Ainakaan tässä hetkessä.
Ap
Jos syy on esim. En halua satuttaa sua ja tiedän että tulisin satuttamaan. Niin mitä se edes tarkoittaa.
Jos se jää molemmille epäselväksi, niin yleensä silloin keskustelut jatkuvat.
Jos se jää toiselle epäselväksi, niin pyrkinee selvittämään, minä ainakin pyrin.
Jos ei anneta mahdollisuutta selvittää, niin on pakko hyväksyä että toisella oli jotkin syynsä ja se siitä, mutta omalla tahollaan on paikallaan miettiä olisi itse voinut suhteen kestäessä ehkä tehdä toisin.
Minut on kahdesti jätetty vaille selitystä, mutta molemmissa tapauksissa ymmärsin että toinen ei kyennyt ja toinen ei halunnut. Se siitä. Epätietoisuus häiritsi hetken, mutta toisen osapuolen osittaisen kyvyttömyyden hyväksyminen auttoi kummasti.
Ja viimeisimmän suhteen osalta asioita setvittiin minkä jaksettiin ennen erilleen muuttoa, mutta jäimme ystäviksi ja niinpä joihinkin asioihin suhteen/eron osalta on palattu myöhemminkin, koska aika kuitenkin antaa itselle vastauksia joista voi olla iloa sillekin toisellekin.
Tässä tapauksessa minä päätin tapailun ja kerroin miehelle ajatukseni siitä, miksi näen eri teille lähtemisen parhaimmaksi ratkaisuksi. Mies käytännössä sanoi "ok hyvää jatkoa" ja se siitä. Suhde ei ollut vakava, mutta välitin miehestä ja olin ehtinyt jo kiintyäkin häneen, joten asia harmittaa todella..
Tuota ei tule kummankaan mahdollinen uusi hyväksymään että palailette suhteenne yksityiskohtiin jos ei teillä ole yhteisiä lapsia niin voin vannoa että kukaan ei tule hyväksymään edes kaveruuttanne ellei itse petä myös
Mies ymmärsi yskän sinä et ymmärtänyt vaikka olit jättäjä ongelma lienee silloin sinun korvienvälissä
No tämä. Itselle käynyt muutamasti samankaltaisesti toisinpäin. Jälkeenpäin jättäjät ovat soitelleet vuosia perään, vaatineet keskustelua, vinkuneet takaisin. Ajatelkaa ennen kuin toimitte, kaikkia ei kiinnosta kissa-ja-hiiri-leikit.
Minulla on syytä epäillä, että mies ei ymmärtänyt yskää, mutta koska asiasta ei juurikaan keskusteltu, en voi olla varma.
Älä tee olettamuksia asioista, joista et tiedä mitään. Sehän on tämän aloituksen pointtina, että on vaarana jäädä väärään käsitykseen, jollei asioita keskustella läpi.
Ap
Minä en tule soittamaan miehelle vuosia jälkeenpäin ja minä ajattelin, ennen kuin toimin. En todellakaan tule leikkimään mitään kissa-hiiri-leikkejä.
No mikä siinä sitten on että penäät lisäkeskustelua? Onko se joku halu piinata toista, kertoa kaikki hänen pikkuvikansa joiden vuoksi hän ei teidän ylhäisyydellenne kelvannut? Kun toinen toteaa "kiva, kiitti, moi" niin asia on hänen puoleltaan loppuun käsitelty.
Enhän minä mitään penääkään, olen antanut miehen olla rauhassa. Enkä ole ihminen, joka haluaisi ketään piinata saati toisen vikoja alkaa luettelemaan. Ihmeellistä olettaa tuollaista henkilöstä, jota et tunne..
Keskustelen tässä yleisesti siitä, että millaisia kokemuksia, tuntemuksia jne ihmisillä on ollut epätietoisuuteen liittyen, kun ihmissuhde on tullut päätökseensä.
Ap
Olet väärässä. Kaikkien exieni uudet ovat asian hyväksyneet vaikkei lapsia ole ollutkaan. Kahden exän kohdalla olen ystävä myös heidän uusien kumppaniensa kanssa.
Ja mikäli kohtaan uuden morsianehdokkaan, niin hänen on syytä hyväksyä ystävyyteni exieni kanssa tai suhde jää sitten siihen.
Ex tai ei, niin ystävyys on elinikäistä, parisuhde ei välttämättä ole.
Tuo mies on ottanut raskaammin tuon eron kuin halusi näyttää, sanoisin että aika pikkusieluista käytöstä. Siltä tuo minun korviini kuulostaa ennemin kuin että mies ei olisi arvostanut suhdettanne.
Niin, vaikea sanoa, miten mies sen otti, kun hän ei mitään asiasta halunnut keskustella 😕 Enkä häntä tietenkään siihen voi pakottaakaan, hänellä on oikeus reagoida omalla tavallaan. Itse olen luonteeltani sellainen, joka mielellään haluaisi keskustella asiat läpi, niin että molemmille jää oikea kuva tilanteesta. Ehkä vähän liikaakin vatvon asioita, tuossa on kehittymisen paikka itselläni.
Ja tuohon, miten olet edelleen ystävä exiesi kanssa, niin en voi sanoa kuin, että hienoa, miten jotkut pystyvät jatkamaan ystävinä noin. Minä en ole ystävä yhdenkään exäni kanssa. En siksi, että olisin huonoissakaan väleissä, mutta nuoruuden suhteet vain loppuivat ja molemmat jatkoivat omaa elämäänsä ja lapseni isä kohteli minua sellaisella tavalla, etten näe ystävyydelle edellytyksiä. Asiallisissa väleissä olen lapsen takia, mutta missään sunnuntaibrunssilla emme käy.
Tuo miehen tapa toimia on yleinen silloin kun asiasta ottaa nokkiinsa, mutta ei asia tietenkään välttämättä niin ole hänen kohdallaan.
Tuossa mielessä on samanlainen kuin sinä, haluan että molemmille jää selkeä käsitys asioista, vaikka keskusteluja olisi paljon ja pitkään, joskus jopa vuosien päästä on kohdattaessa muisteltu menneitä kun molemmat ovat viisastuneet. Ja ehkä juuri siksi olemme jääneet exieni kanssa hyviin väleihin, onhan takana kuitenkin monta yhteistä hyvää vuotta ja vaikka eroon päädyttiin, niin ei se tarkoita että vihaisi toista, oikeastaan päinvastoin.
Olen muutenkin aika joustava ihmissuhteissani, niin on ihan luontaistakin antaa helposti anteeksi, mutta myös jättää ihmisiä helposti taakseni. Komsii komsaa, elämää vain 😊
Tottahan sellainen jää häiritsemään. Mielestäni se olisi aina hyvä kertoa oikea syy, oli se mikä tahansa. Ennemmin otan vastaan sen karun totuuden, kuin jään epätietoisuuteen.
Tässä tapauksessa minä lopetin tapailun ja kerroin siihen syytkin, mutta tilanne oli sellainen, että olisin toivonut kuulevani miehenkin ajatukset asiasta, jotta tiedän ettei asiasta ole mitään epäselvyyksiä. Minulle jäi hyvin epämiellyttävä olo tapahtuneesta..
Ja olen samaa mieltä, että mieluummin karu totuus kuin epätietoisuus.
Sun pitäs hakeutua hoitoon sulle näkis syytä kertoa yhtään mistään yhtään mitään kun sulle tuskin mikään menee jakeluun asti vaikka sitä sun päähän yrittäs metrihalolla hakata
Minä en halua, että minun ihmissuhteissani on mitään epämääräisyyksiä, on sitten kyse suhteen alusta tai lopusta.
Minä olen ehkä vähän sellainen halki_poikki_pinoon -tyyppi. En ole kaikista helpoin kumppanina, vaikka niin voisi joku luulla. 🙂
Olen myös nähnyt läheltä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänet jätetään jo ihan merkittävän pituisen suhteen jälkeen selityksittä. Se on kuin henkistä väkivaltaa.
Tietenkin suhteen kesto ja laatu vaikuttaa.
Jos olisi tapailtu vasta muutama viikko tai kuukausi, niin ei siinä tapauksessa selittämätönkään ero vaivaisi minua pitkään, vaikka totta kai häiritsisi. - Voin ihastua nopeasti, mutta rakastun hitaasti. Jopa hyvin hitaasti, sanoisin.
Mutta kuten todettu, minä olen varmasti valmis keskustelemaan myös parisuhteen päättyessä niin kauan, kunnes ei ole enää mitään sanottavaa.
Hylkääminen ilman selityksiä on mielestäni henkistä väkivaltaa ja se voi olla sitä jo lyhyenkin tapailun jälkeen. Minä olin se "jättäjä" tässä tapauksessa ja kerroin syyt päätökselleni, mutta jäin epätietoisuuteen siitä, mitä mies on tilanteesta ajatellut ja onko hänellä jotain vääriä käsityksiä, sillä olin saanut sellaisen käsityksen. Mutta ehkä se on vain nyt kestettävä tämä kurja fiilis. En halua asialla miestä vaivatakaan, jollei hän kerran koe tarvetta puhua.
Et sìis osaa laskea irti existäsi käytkö vielä panemassa heidän kanssaan eron jälkeenkin kenties jopa senkin jälkeen kun kumpikin on jo uudessa suhteessa
Itse pidän selitystä taas ihan vai valehteluna pitää joku tekosyy sanoa toiselle kun ei uskalla totuutta sanoa ettei vain loukkaa toista
Mitä ihmettä tarkoitat?
Minä en usko minkäänlaisiin suhteen uudelleenlämmityksiin. Kun suhde päättyy, se päättyy. Pystyn kyllä silti keskustelemaan exän kanssa, mutta en todellakaan harrasta seksiä hänen kanssaan, enää, olimme tahoillamme uudessa suhteessa tai emme.
En ole polttanut yhtäkään siltaa elämässä takanani, keskustelun suhteen.
Toinen ei suostu puhumaan ja katoaa, niin mitään ei ole tehtävissä. Hän kertoi sen verran, että jos tietäisin kaiken mitä hän on tehnyt, en olisi ikinä hänen kanssa. Sellainen heitto expuolisolta ei ollut ihan helppoa niellä. Pelottavaakin.
Se ei voinut olla pelkästään pettämistä, mikä oli jo tiedossa. Kenellä riittää mielikuvitusta, ymmärrystä tai kokemusta vastata tähän?
Kuulostaa todellakin pelottavalta.. ja täysi katoaminen on jo todella rajua. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan.
Ei hän tietysti ihan täydellisesti kadota voinut täysin, mutta keskusteluyhteyttä ei ollut. Saatoin saada hänet kiinni puhelimitse, mutta hän ei juuri puhunut tai jotenkin kuin olisi ollut toinen ihminen (mikä ehkä olikin ?) tai hän ei kyennyt enää käsittelemään asioitamme ja hädin tuskin järkytykseltäni minäkään), enkä tiennyt missä hän oli. Olin neuvoton. Käytännön eroasiat luonnollisesti pitkittyivät.
Kuinkako moni elää elämäänsä valheessa tuskin olit ainoa moni elää vieläkin uskoakseni sitä valheellista elämää mu jos se jonkun tekee onnelliseksi ni voio siitä ketään tuomita itse en siitä pidä pitäisi mu kukin tyylillään
hammas-tyyön siis joitsat minus
.pyä vanhmi ihminen sitåä älyttömänpi håän on ikä lisää wpätieoisuuutta
,iyä vanhempi ihinrn on sitä tyhmempi on
itseä kullå hammasjutut mkun joku nina kaikkia ytrffejö hammasyyttpjen kanssa
Omallakohdallani miksi häiritsisi jos en itse tietäisi suhteen päättymiseen syytä olin se joka suhteen päätti tai en en olisi koskaan ollut suhteessa läsnä ainakaan
Paha sanoa, kun en ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa. Asiat on aina juteltu lävitse ja vieläpä useampaan kertaan. Ei ole jäänyt mitään epäselvää.
Hieno juttu sinulle. Noin olen pyrkinyt itsekin aina toimimaan, mutta on vaikea keskustella, jollei toinen osapuoli ole siihen halukas.
Ap
ikä lisää yymuuyyå
''''''miyä vanhwempi ihiunen on sitäå idiooyimpi hån on.
Kuulostaa todella oudolta ajatukselta että eron syy jäisi epäselväksi. Mutta moni ei kykene/halua tunnustaa syytä/syitä itselleen.
Miksi se kuulostaa oudolta? Jolleivat molemmat kerro avoimesti ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, niin kyllähän sitä ihan helposti voi jäädä epätietoisuutta ilmaan. Kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia, joten ainoa tapa selvittää tilanteet on keskustella avoimesti ja rehellisesti. Tähän ei tietenkään ketään voi pakottaa.
Ap
>Jolleivat molemmat kerro avoimesti ajatuksiaan ja tuntemuksiaan
Kuulostaa todella oudolta ajatukselta että eroon johtavista seikoista ei olisi keskustelu (tai huudettu) avoimesti ja peruteellisesti.
Minulle, 3sti eronnut M65, ei ole koskaan jäänyt mitään epätietoisuutta eron syistä, enkä tiedä että kukaan eronnut kaverini olisi epätietoinen.
No tässä tapauksessa ei toisella osapuolella ollut halukkuutta/tarvetta keskustella sen enempää. Kunnioitan toki hänen toivettaan tässä eli annan siltä osin asian olla.
Mahtavaa, että olet noin pitkään elänyt ilman, että koskaan on jäänyt mitään epäselvää. Kaikki emme ole niin onnekkaita.
Ap
Kun miehellä ei ollut halukkuutta/tarvetta keskustella sen enempää, niin arvelen että asia oli loppuunkäsitelty tai asia oli siinä vaiheessa niin itsestään selvä että jatkoselventäminen olisi ollut lapsellista/turhauttavaa. Arvelen että sinä vaan et vieläkään halua tunnustaa tosiasiaa/tosiasioita.
Mies jättää tytön vasta sitten kun on käynyt aivan varmaksi että suhde ei voi jatkua riittävän tyydyttävällä tasolla. Selvyyden saaminen edellyttää varsin syvällistä keskustelua jossa suhteen päättymisen syy todellakin käy esiin.
Minä oin se, joka päätti suhteen eli olet nyt hieman hakoteillä siinä, etten minä tunnustaisi tosiasioita. Mikäli tilanteessa ei olisi mitään epäselvää, niin en kai silloin edes pohtisi asiaa.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi.
Ap.
Jätit mihen, mutta et tiedä mikä oli syy. Sellaista se toisinaan on menopaussi-erossa.
Kyllä minä syyn tiedän enkä ole vielä menopaussissa, mutta kiitos analyysistä, vaikka se meni vähän metsään.
Ap
Vaan yksi mies on jättänyt. Tuosta on 30v. Olin liian mustis.
Tuon jälkeen jostain syystä parisuhteet ovat lähes aina loppuneet johonkin niin dramaattiseen tapahtumaan, ettei kumpikaan ole sen jälkeen ottanut yhteyttä.
Ei siis ole jäänyt epätietoisuutta.
Monesti osapuolilla on suuresti eriävä käsitys eron syystä/syistä. Etenkin vaihdevuosi-eroissa, joissa mies ei voi käsittää kuinka järjettömäksi nainen on käynyt ja miksi, nainen puolestaan sättii miestä kaikesta mahdollisesta sekä kaikesta mahdottomasta.
No tuossa on vuosien kauna ja katkeruus vihdoin purkautunut. Lasten takia on purtu hammasta vuodesta toiseen, eikä enää tarvitse.
Vaihdevuosieromies: kärttynen ja kurttunen vitjamuna, kulkuset roikkuu polvissa ja sekös hävettää ja jopa nolottaa - eikä toimi kuin arpomalla. Jatkuva piina ja pelko. Miehisyys lopahtaq.
Siksi seksi loppuu.
Nainen haluaisi, mutta mies ei uskalla lopulta edes yrittää.
Miehet värittävät asian niin, ettei nainen halua, mutta asia on toisinpäin.
Jos on hyvä suhde, tässä vaiheessa ikää voisi suoraan kertoa muistakin mieltymyksistä ja toiveista. Rakastaa ja hyväksyä. Vaikka nauraa yhd3ssä, jos sex ei onnistu kuin nuorempana.
Jos - siis - jos rakastaa.
Jos ei rakasta, asiahan on harvinaisen selvä.
Häiritsee. Yritän aina selvittää, jos on ollut vakavammasta tunteesta kyse. Tai vähintään teen selväksi, että olen valmis selvittämään.
Ei Häiritse. Suhteeni Kuoli 2 vuotta sitten sydän kohtaus.Mitä epätietoisutta sinä olisi? Elämä vaan koettelee.Surun jälkeen joskus tulee joku uusi suhde uusi tai ei?
viisaus väjenee iän myötä.
hömpönpylly asiaa jålleen...
*itse vähän jumiuduin pe3laamaqaqn jotain peliåï toisella tieokoneella..
laitan pieniä pelejä eräälle tietokoneelle HP ProBook, koska niin käyttötarkoitus eivät ole pelit bvssn busdinedsd
Mä oon miettinyt tuon niin, että jos tietäis tarkkaan mikä syy on. Sen vois fiksata kuntoon. Mutta usein se on niin monimutkaisen vaikea täysin selvittää, niin sitten se usein jää epäselväksi ja siinä se...
Pidemmissä suhteissa, missä on jotain sitoavaisuuksia (omaisuus/lapset) voi yrittää setviä mielellään. .jos menettää hammasharjan vaan ja dödön, se ei ehkä ole niin vaikeaa ja syyt voi olla mitättömiä...
Epäilen, ettei expuoliso uskaltautunut edes selittämään, koska ajatteli minun olevan joku madonna ja pyhimys . Se onn vain yksi ahaa ja teoria. Avoimeksi jäi paljon muitakin.
Ei sitä aina mielestäni voi fiksata kuntoon, vaikka tietäisikin syyt. Jos esim ei vain ole sitä oikeaq tunnetta, niin eipä sitä pakottaakaan voi. Tottakai se auttaa suhteen korjaamisessa jos syyt ovat tiedossa ja voi kumpikin yrittää muuttaa asioita niin, että suhteella on mahdollisuus jatkua.
Siinä olet kyllä oikeassa, että syitä usein voi olla monimutkaisen vaikea selittää, kun toisen pään sisään ei näe eli on varmaan aika tavallista, että loppupeleissä molemmilla on kuitenkin ne omat versiot siitä, miksi suhde loppui.
Joo, mut se tunnekin voi hävitä vaikka jonkun ongelman takia, mitä ei tiedä, kun just toisen pään sisään ei näe.
Kyllä jos suhteen on saanut, on se toinen silloin ok. Silloin on oikeastaan joku vika suhteessa, jos ero tulee. Ja yleensä se on kyllä kommunikaatio-ongelma...
Ihan totta, toinen voi kuvitella esimerkiksi tunteen hävinneen, kun toinen vetäytyy työstressin takia ja tekee virheellisen päätelmän eli kommunikointi on kyllä suhteessa todella tärkeää. Miten se voikin joskus olla niin haasteellista kommunikoida, kertoa avoimesti mitä on meneillään ja myös kuunnella mitä toisella on sydämellään..
Niinpä...
Ei. Enää. Hyvästi.
Aika erikoinen tyyli, hieroa eroasiaa vielä sen jätetyn naamaan "ettei jää mitään epäselvää". Et pitänyt miehen reaktiosta, kun jätit hänet? Mitä olisit vielä toivonut? Että hän itkee peräsi ja anelee jäämään? Itkusilmin nieleksii selityksesi, miksi juuri nyt juuri hänen kanssaan suhde ei onnaa? Kuunnellut suustasi kaikki tekemänsä virheet, vai lattean fraasisi "ei se johdu sinusta, vaan minusta"?
Kuinka itserakas voi olla, että jää itselle hyvä mieli / omatunto toisen jättämisestä?
Sitä kyllä minäkin ihmettelin. Sitä tarvetta tähdentää jättämistään täällä.
Tuota nuo itseään täynnä olevat urpot odottavat, että toinen hajoaisi ja polvillaan rukoilisi suhteen jatkumista. Luulevat olevansa niin täydellisiä, upeita ja korvaamattomia, sadistiset p*skiaiset. Sitten kun toinen kakat nakkaa suhteen päättymisestä niin jäävät monttu auki tuijottamaan perävalojen katoamista horisonttiin, että eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Oma moka.
Nämä muutamat kommentit tässä ketjussa kertovat vain teidän luonteistanne ja ajattelutavastanne, ei minun, joten enempää en tähän edes kommentoi.
Ap
Voisi häiritäkin ja tulisi selvittää molempien kantilta. Onneksi ei ole kokemuksia.
Vielähän tässä ehtii kokemaan kaikenlaista.
Mitä pidempi ja syvempi suhde, sitä vähemmän eksakteja eron syitä. Enemmän sellaista erilleen kasvamista ja muuta diipa-daapaa.
Alkuviritelmässä syyksi riittää, ettei tunnu oikealta ja hyvältä.
Pidemmässä suhteessa syyksi riittää, ettei tunnu enää oikealta ja hyvältä.
Loukkaat toista joka tapauksessa. Loukkaat silloinkin, kun haluat selitellä asiaa itsellesi helpommaksi.
xLiner
Niinhän se on, että aina sitä tavalla tai toisella loukkaa tai satuttaa toista, kun suhde loppuu. Olosuhteista riippuu sitten miten paljon ja millä tavalla. Itse olen kokenut kuitenkin, että asioista keskusteleminen on hyvä asia molemmille sen takia, että jäisi mahdollisimman vähän mitään epäselvyyksiä. Se auttaa asian hyväksymistä ja eteenpäin jatkamista, kun ei tarvitse miettiä, rttä mitä oikeastaan tapahtui, mutta ihmiset toki näkevät asioita eri tavalla ja se vain täytyy hyväksyä.
Ap
Tuota olen useasti miettinyt, että miten voikin kahden ihmisen välinen suhde päättyä yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Etenkin kun molemmat tunsivat jo toisensa kaikkia pieniä yksityiskohtia myöten. Sitten kun toinen on tehnyt päätöksen suhteen päättämisestä ja vielä vahvistaa asian kertomalla, että "ei meidän välillä mitään ole koskaan ollutkaan". Miten tuohon asiaan sitten olisi tullut reagoida? Myöntää vain, vaiko jolloin muulla tavoin? Kun suhteen toinen osapuoli tuollaisen asian ilmoitti, niin silloin peruin yhden antamani lupauksen ja hänkin sen tietää, että mitä se konkreettisesti tarkoittaa.
Tietysti se lupauksen peruminen oli omalta osaltani väärin tehty, koska tapoihini on kuulunut, että sen minkä lupaan, niin siitä pidän myös kiinni. Kysymys on luottamuksesta. Mutta tuolla lupaukseni perumisella tiedän olevan sellainen vaikutus, että se ei ainakaan mahdollista kertomaan toisen osapuolen mitään sellaista, mikä ei välillämme pitäisi paikkansa.
Tietysti asia on jäänyt harmittamaan, että em. asiasta ei ollut enää mahdollista jutella toisen osapuolen kanssa. Kaikenlainen yhteydenpito loppui siihen.
Jokainen reagoi tavallaan, ei mielestäni ole oikeaa tai väärää tapaa. Kunhan reagointiin ei liity mitään väkivaltaa, vainoamista tms mutta jokaisella on oikeus tuntea, miten tuntee eron hetkellä. Itse mielelläni keskustelisin asiat läpi niin ettei jäisi kenellekään tuollaisia ajatuksia, että miksi suhde loppui kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta ketään ei voi tietenkään pakottaa keskustelemaan ja silloin ei auta, kuin käsitellä asia omassa mielessään ja jatkaa eteenpäin.
Ap
Tiedän suhteideni päättymisen syyt hyvinkin tarkasti. Mutta olen tullut johtopäätökseen, että ei niillä syillä oikeastaan ole merkitystä. Suhde päättyy, koska suhde päättyy. Tarkoita, että ihmissuhteilla on tietynlainen elinkaari, eikä siihen oikeastaan voi vaikuttaa kuin rajallisesti. Joidenkin kanssa onnistuu pidempään, toisien ei.
"Joidenkin kanssa onnistuu pidempään, toisien ei." Noin sanoessasi, ei sinulla voi olla todellista kokemusta siitä, mitä pitkä suhteessa olo toisen kanssa on. Se ei ole vain onnistumista, ja siltikin suhde voi jatkua.
Tässä vaiheessa kenelläkään kirjoittajalla ei ole kokemusta suhteen päättymisestä, joka johtuu omasta kuolemasta.
"Noin sanoessasi, ei sinulla voi olla todellista kokemusta siitä, mitä pitkä suhteessa olo toisen kanssa on."
Kellään muulla ei ole sinun kokemuksiasi, se on todellista. Jokaisella on kuitenkin omat todelliset kokemuksensa. Eipä kuvitella että omat kokemukset olisivat jotenkin ylivoipaisia toisten kokemuksiin verrattuna.
xLiner
Ajatuspoliisina paikalla.
Mielenkiintoinen ajatus. Tuo tarve ymmärtää syitä riippuu varmaan yksilön tavasta käsitellä asioita. Toiset jäävät herkemmin miettimään syitä ja asia jää vaivaaman, jolleivat syyt ole tarkasti tiedossa, kun taas toisille riittää, että suhde loppui ja se siitä.
Ap
Mutta kenelle sinä ap. sanasi osoitit? Eikö jättämäsi ihminen ole jättämisestäsi tietoinen.
Osoitin nämä sanani sille, jonka kommenttiin olen tässä vastannut. Onko se jotenkin epäselvää kenelle olen vastannut?
Ja tietenkin tapailemani ihminen on tietoinen siitä, ettei yhteinen matkamme enää jatku. Mistä ihmeestä nyt tuollaisen ajatuksen tähän vedit?
Aloituksersi on vastaillut sekalainen seurakunta palstalaisia. Yksinkertainen kysymys johon mielenkiintoista saada yleisen löpinän sijasta vastaus, miksi jätit hänet? Ei se missään ole tullut esille.
Syy, miksi lopetin tapailumme, ei ole oleellinen tässä keskustelussa, vaikka se olikin kimmoke tälle aloitukselle. Tarkoitus on keskustella yleisesti ihmissuhteen loppumisen jälkeisestä epätietoisuudesta, miten se koetaan jne.
Ap
Eli et vastannut mihinkään, vaan tuotit vain yhdentekevää hölynpölyä
Miksi mielestäsi minun syyni lopettaa tapailu on tärkeää tämän keskustelun kannalta? Eihän se ole aiheena, vaan epätietoisuus.
Että miettisit tarkemmin itseäsi. Miksi ulkoistat oleellisimman asian aivan kuin et itse et olisi siellä.
Mistä päättelet, etten mieti itseäni tai omaa osuuttani
No ala kakistella se nyt jo ulos. Minä teen ehdotuksia. Jonkun näistä on pakko olla aprillipila tai sitten ei.
-Hän oli varattu ja se alkoi vituttamaan minua
-Yritin murhata hänet ja pelkäsin jääväni kiinni
-Ymmärsin ettei hän rakastanut minua
- Hän petti minua
- Hän helpotti hetkellisesti oloani mutten pystynyt rakastamaan häntä
- Rakastuin toiseen ja petin häntä joka käänteessä
- Mikään ei tuntunut enää miltään
-Halusin testata häntä ja kaipaavan minua
- Hänen vaimonsa ei pitänyt minusta
- Hän ei ymmärtänyt näyttää pitävänsä minusta
-Hän ilmaisi ettei ole sitoutunut minuun
-Hän käytti aikansa kaikkeen muuhun kuin minuun
- Tunsin itseni aina yksinäiseksi hänen seurassaan
- Hän ei kyennyt tyydyttää minua
- Hän ei vastannut minulle
Komean listan olet kyhännyt, mutta mikään noista ei osu kohdilleen. En tässä nyt kuitenkaan lähde syitä sen enempää aukaisemaan, eivät ne tähän keskusteluun liity.
Niin, kun et uskaltanut keskustella, et edes ajatella. Sinun oma avauksesi on se, mikä ei mihinkään liity.
Ei minulla ole tarvetta keskustella tapailuni loppumisen syistä. Miksi sinulla on?
Avaukseni liittyy juuri siihen, mihin se liittyy. Epätietoisuuteen erotilanteissa.
Tuo edeltävä kirjoittaja jättää itse vastaamatta omiin kysymyksiinsä.-sivusta
Juu, menee nyt vähän tällaiseksi turhaksi sivukeskusteluksi, mutta ei se mitään 😊
Ap
Ei haittaa lainkaan. Mitä noita miettiä. Estoja laittaa sitten jos meinaa alkaa häiritsemään.
Mieluummin toisinpäin, häiritsee tietää miksi se päättyi ja etenkin se, ettei voinut tehdä asialle yhtään mitään enempää, se vain on tosiasia 🤷♀️
- Sheena
Sellainen suhteen lopetus on ala-arvoista ja epäkunnioitettavaa, toista mitätöivää käytöstä.
Kaikki yhteiset vuodet mitätöidään. Mikä oli totta? Oliko mikään totta?
Palaute (kaikki) auttaisi kasvamaan jätettyä paremmaksi ihmiseksi opettelemaan.
huvittavasa vähänkin kun tietävät että jota prokokaiinia pistävät operaatioiden ajaksi suoneen joka toimii hyvin hänelle.
siis tuollasixet puudutusxaineet tekevät tunnottomaskxsi xittedn vähäkxsi asikaa