Jumala teki maan
ihanaksi ja täydelliseksi.
"Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso,
se oli sangen hyvää."
(Gen 1:31)
Tuon täydellisyyden keskelle
Jumala istutti
paitsi Elämän puun,
myös hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen
merkitsisi kuolemaa.
Jumala olisi voinut jättää
hyvän ja pahantiedon puun
istuttamatta,
mutta ei se olisi ollut
ratkaisu syntiongelmaan.
Synti oli nimittäin jo olemassa.
Valhe oli jo keksitty.
Ei Jumala voinut
lakaista ongelmaa maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.
Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Olennoksi,
joka vapaasta tahdostaan
tekee sen, mitä haluaa.
Ihmisellä on valinnan vapaus
rakastaa tai olla rakastamatta.
Ja Jumala Rakasti ihmistä.
Mutta oli jo olemassa olento,
joka ei rakastanut ihmistä.
Olento joka vihasi Jumalaa
ja Jumalan kuvaksi luotua
ihmistä yli kaiken.
Ikuinen rakkaussuhde
Jumalan ja ihmisen välillä
ei olisi mahdollinen,
ilman että ihminen tekee
sydämen valinnan
hyvän ja pahan välillä,
hylkää pahan
ja valitsee hyvän.
Ikuinen Elämä
Jumalan yhteydessä
ei ole mahdollinen,
jos ihminen
ei luota Jumalaan.
Ihminen
ei luottanut Jumalaan,
vaan uskoi valheen.
Ihminen pani kaikki likoon
sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valehtelee.
Ja nyt Jumalalla
oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu
jo ennen maailman perustamista.
Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita
myöskään valheen isää kadotukseen.
Saatana olisi ikuisesti riesanamme,
jos synti jätetään käsittelemättä.
Ja niin oli jo ennen aikojen alkua
päätetty Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa ihmisen osan
ja ottaa tarvittaessa päälleen
koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii ihmiskunnalle
kuuluvan rangaistuksen.
Jos ihminen tekee väärän valinnan,
niin näin synti,
joka erottaa ihmisen Jumalasta,
saa rangaistuksensa
ja Jumala voi vanhurskaasti
pelastaa rakastamansa ihmisen.
Valitettavasti on ihmisiä,
jotka,
vaikka jo tietävät pahan,
rakastavat edelleen
enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
eivätkä halua,
että heidät siirretään
pimeydestä
Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.
Tuo pelastusoperaatio
tuli Jumalalle kalliiksi.
Se oli Hänen
vanhurskas eli oikeudenmukainen
ratkaisunsa,
jonka Hän teki, koska Hän ...
"tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden"
(1 Tim 2:4)
Me emme voi muuta
kuin ottaa vastaan
tuon armahduksen.
Tai sitten olla ottamatta.
Mutta meillä on valtava etuoikeus
kääntää katseemme Jeesukseen ...
"kiittäen Isää,
joka on tehnyt teidät soveliaiksi
olemaan osalliset siitä perinnöstä,
mikä pyhillä on valkeudessa,
häntä,
joka on pelastanut meidät
pimeyden vallasta
ja siirtänyt meidät
rakkaan Poikansa valtakuntaan"
(Kol 1:12-13)
https://youtu.be/sej0VmYJ2Dc
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17800147/katso!-jumalan-karitsa
ihanaksi ja täydelliseksi.
"Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso,
se oli sangen hyvää."
(Gen 1:31)
Tuon täydellisyyden keskelle
Jumala istutti
paitsi Elämän puun,
myös hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen
merkitsisi kuolemaa.
Jumala olisi voinut jättää
hyvän ja pahantiedon puun
istuttamatta,
mutta ei se olisi ollut
ratkaisu syntiongelmaan.
Synti oli nimittäin jo olemassa.
Valhe oli jo keksitty.
Ei Jumala voinut
lakaista ongelmaa maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.
Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Olennoksi,
joka vapaasta tahdostaan
tekee sen, mitä haluaa.
Ihmisellä on valinnan vapaus
rakastaa tai olla rakastamatta.
Ja Jumala Rakasti ihmistä.
Mutta oli jo olemassa olento,
joka ei rakastanut ihmistä.
Olento joka vihasi Jumalaa
ja Jumalan kuvaksi luotua
ihmistä yli kaiken.
Ikuinen rakkaussuhde
Jumalan ja ihmisen välillä
ei olisi mahdollinen,
ilman että ihminen tekee
sydämen valinnan
hyvän ja pahan välillä,
hylkää pahan
ja valitsee hyvän.
Ikuinen Elämä
Jumalan yhteydessä
ei ole mahdollinen,
jos ihminen
ei luota Jumalaan.
Ihminen
ei luottanut Jumalaan,
vaan uskoi valheen.
Ihminen pani kaikki likoon
sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valehtelee.
Ja nyt Jumalalla
oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu
jo ennen maailman perustamista.
Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita
myöskään valheen isää kadotukseen.
Saatana olisi ikuisesti riesanamme,
jos synti jätetään käsittelemättä.
Ja niin oli jo ennen aikojen alkua
päätetty Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa ihmisen osan
ja ottaa tarvittaessa päälleen
koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii ihmiskunnalle
kuuluvan rangaistuksen.
Jos ihminen tekee väärän valinnan,
niin näin synti,
joka erottaa ihmisen Jumalasta,
saa rangaistuksensa
ja Jumala voi vanhurskaasti
pelastaa rakastamansa ihmisen.
Valitettavasti on ihmisiä,
jotka,
vaikka jo tietävät pahan,
rakastavat edelleen
enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
eivätkä halua,
että heidät siirretään
pimeydestä
Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.
Tuo pelastusoperaatio
tuli Jumalalle kalliiksi.
Se oli Hänen
vanhurskas eli oikeudenmukainen
ratkaisunsa,
jonka Hän teki, koska Hän ...
"tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden"
(1 Tim 2:4)
Me emme voi muuta
kuin ottaa vastaan
tuon armahduksen.
Tai sitten olla ottamatta.
Mutta meillä on valtava etuoikeus
kääntää katseemme Jeesukseen ...
"kiittäen Isää,
joka on tehnyt teidät soveliaiksi
olemaan osalliset siitä perinnöstä,
mikä pyhillä on valkeudessa,
häntä,
joka on pelastanut meidät
pimeyden vallasta
ja siirtänyt meidät
rakkaan Poikansa valtakuntaan"
(Kol 1:12-13)
https://youtu.be/sej0VmYJ2Dc
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17800147/katso!-jumalan-karitsa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jumalan armo tulee ottaa vastaan
Amerikan Yhdysvalloissa yritettiin salamurhata presidentti. Tapauksiahan on monta ja jotkut ovat onnistuneetkin. Tämä tapahtui 1800-luvulla eikä (onneksi) onnistunut. Teon varsinainen tekijä ja toteuttaja oli nuorehko mies.
Tämä presidentin surmaa yrittänyt nuori mies tuomittiin kuolemaan hirttämällä.
Tuomion täytäntöönpanoa vankilassa odottaessaan hänen omaisensa tekivät kaikkensa, jotta miehen henki säästyisi. Yksityiskohtia en tiedä, mutta kävi niin, että presidentti otti omaiset vastaan ja heitä kuunneltuaan teki päätöksen armahtaa surmaamistaan yrittänyt nuori mies. Presidentin kanslia laati armahdusasiakirjan ja presidentti allekirjoitti sen ja asiakirja varmennettiin presidentin leimalla. Armahdus oli täydellinen.
Omaiset kiirehtivät vankilaan, jossa tätä surmatyön yrittäjää säilytettiin ja presidentin leimalla varustettu armahdusasiakirja avasi heille tien vangin luokse. Mutta tämä nuori mies oli täynnä vihaa presidenttiä kohtaan ja kun hänelle ojennettiin armahdusasiakirja, hän kysyi: "Kenen allekirjoitus ja leima tämä on?" Hänelle vastattiin: "Yhdysvaltain presidentin. Hän on armahtanut sinut!" Silloin vartioiden läsnäollessa tämä nuori mies repi armahdusasiakirjan ja talloi sen vihaisena jalkoihinsa.
Mitä tämän jälkeen tapahtui? Nuori mies teloitettiin. Hänen omaisensa haastoivat liittovaltion oikeuteen, koska armahduksen saaneen miehen kohdalla pantiin teloitustuomio täytäntöön. Sehän oli vastoin presidentin tahtoa ja myöntämää armahduspäätöstä. Asia kulki oikeusasteissa ja lopuksi korkein oikeus antoi siitä päätöksensä. Siinä todettiin, että presidentin antama armahdus ei pelastanut tuomittua, koska hän ei ollut vastaanottanut armahdusta. Surullinen tarina päättyi tähän.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=373&t=600
Kaikki alkaa
kääntymisestä,
mielenmuutoksesta,
parannuksesta.
Kun Pyhä Henki osoittaa
syntisyytemme ja syyllisyytemme
ja toisaalta Vapahtajamme,
niin silloin meillä on
mahdollisuus muutokseen.
Tämä edellyttää,
että tunnustamme syntimme,
eli olemme yhtä mieltä
Jumalan kanssa siitä,
että me olemme syntiä tehneet.
Ja sitten toiseksi
meidän tulee suostua
armahdettaviksi
eli antaa Jumalan sovittaa
meidät Itsensä kanssa.
Tuosta kohtaamisesta
emme jatka matkaamme
samanlaisina kuin ennnen.
Olemme
puhdistuneet synneistämme,
armahdetut,
siirtyneet kuolemasta Elämään.
Tuon lainaamani kertomuksen
päähenkilö ei ollut yhtä mieltä
syyllisyydestään
eikä suostunut armahdettavaksi.
Siksi hänen syntivelkansa
ei tullut kuitatuksi.
Hän jäi odottamaan
hänelle kuuluvaa tuomiota,
vaikka hänen käsissään
oli jo viesti armahduksesta,
jonka sitten tallasi jalkoihinsa.
"Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran.
Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme.
Me pyydämme
Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa."
(2 Kor 5:18-20)
Vain toinen Jeesuksen kanssa
ristiinnaulituista tuli
mielenmuutokseen,
kääntymykseen,
parannukseen.
Se ei periaatteessa
paljon vaatinut.
Tosin koko pimeyden maailma
pelkäsi kuollakseen,
että näin tapahtuisi kuin tapahtui.
Tämä ryöväri käänsi katseensa
Jeesukseen ja sanoi:
"Jeesus, muista minua,
kun tulet valtakuntaasi"
(Luukas 23:42)
Tämä rukous mullisti
koko maailman.
Ilman sitä,
eivät kirjoitukset olisi käyneet toteen.
Ei olisi tuon ryövärin
eikä kenenkään muunkaan pelastusta.
Ja Jeesus olisi edelleen tuonelassa
pimeyden vallan alaisena.
Mutta kun tuo viimeinenkin
ennustus toteutui,
niin käärmeen pää
eli paholaisen valta oli murskattu.
Jumalan Valtakunta oli oleva
totta tässä ja nyt.
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänä päivänä
pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa."
Jeesus meni vielä tuonelan kautta
ja otti sieltäkin saaliin
eli Aabrahamin helman mukaansa
Jumalan Paratiisiin.
Mutta ryöväri meni ensimmäisenä
heti ruumiillisen kuoleman jälkeen
suoraan Jumalan Valtakuntaan,
Jumalan Paratiisiin,
Kolmanteen taivaaseen.
Ruumiillinen kuolema ja ylösnousemus. Sunn tekstit käsittelee taas kuolemaa niinkuin viime kerrallakin. Oletko sinä sairas?
Kun herätämme keskustelua
kristinuskosta
ja erityisesti juuri näin
pääsiäisviikolla,
niin on luonnollista puhua siitä,
mikä tapahtui
juuri näin keskiviikkopäivänä
ehtoopuolella
2000 vuotta sitten,
jolloin Jeesus antoi Henkensä.
"Te olette jo puhtaat
sen sanan tähden,
jonka minä olen teille puhunut."
(Joh 15:3)
Golgata on edessä.
Siis Jeesuksen sovituskuolema
ei ollut vielä tapahtunut,
eivätkä opetuslapset
olleet vielä saaneet
uutta elämää
uudestisyntymisen kautta.
Kuitenkin he olivat jo puhtaat
SANAn tähden.
Jeesus oli puhunut heille
kolmen vuoden ajan.
Ja tämä Sana
oli puhdistanut heidät.
Sana eli Jeesus
oli pessyt heidät.
Kerran ihan konkreettisesti
heidän jalkansa.
Pietari tapansa mukaan vastusteli.
Mutta Jeesus sanoi:
"Ellen minä sinua pese,
ei sinulla ole osuutta
minun kanssani"
(Joh 13:8)
Sitten Pietari pomppasi
toiseen äärimmäisyyteen.
Että pese kokonaan,
ei vain jalkoja.
Tähän Jeesus vastaa:
"Joka on kylpenyt,
ei tarvitse muuta,
kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas;
ja te olette puhtaat
(Joh 13:10)
Siis Jeesuksen puhuma Sana
oli saanut aikaan sen,
että opetuslapset
olivat kokonaan pestyjä.
Jokapäiväinen vaellus kuitenkin
tuo aina likaa jalanpohjiin,
joten ne tarvitsevat
jatkuvaa puhdistusta.
Eli Jeesuksen puhuma Sana
oli kylvettänyt opetuslapset
puhtaiksi.
Vai oliko sittenkään.
Jeesus jatkaa näin:
"te olette puhtaat,
ette kuitenkaan kaikki"
(Joh 13:10)
Yksi heidän joukossaan
ei ollut puhdas.
Ja miksi.
Hän ei ollut
tehnyt parannusta synnistään.
Jeesuksen julistus oli ollut:
"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta
on tullut lähelle;
tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi"
(Mark 1:15)
Jeesuksen opetuslasten joukossa
oli yksi,
joka ei koskaan
ollut tehnyt parannusta.
Hän oli koko ajan
varas ja kavaltaja.
Hänelle ei koskaan auennut
pelastuksen evankeliumi.
Tämä ilmeni muun muassa tilanteessa,
jossa Jeesuksen jalat voideltiin.
"Niin Maria otti naulan
oikeata, kallisarvoista
nardusvoidetta
ja voiteli Jeesuksen jalat
ja pyyhki ne hiuksillaan;
ja huone tuli täyteen
voiteen tuoksua.
Silloin sanoi
yksi hänen opetuslapsistaan,
Juudas Iskariot,
joka oli hänet kavaltava:
'Miksi ei tätä voidetta myyty
kolmeensataan denariin
ja niitä annettu köyhille?'
Mutta tätä hän ei sanonut sentähden,
että olisi pitänyt huolta köyhistä,
vaan sentähden,
että hän oli varas
ja että hän rahakukkaron hoitajana
otti itselleen,
mitä siihen oli pantu."
(Joh 12:3-6)
Parannus jäi tekemättä,
vaikka Jeesus pesi
Juudaksen jalat,
vaikka Jeesus antoi ehtoollisleivän
Juudakselle.
Sana on tarjolla,
ja me olemme sitä
syöneetkin.
Mutta olemmeko koskaan
tehneet parannusta.
Kääntyneet pois
entisestä elämästämme.
Jos emme,
niin me olemme vielä
kyykäärmeen sikiöitä,
jotka eivät voi tehdä
parannuksen soveliaita hedelmiä.
Paavali sai julistettavaksi
armon evankeliumin.
Mutta mikään Sana ei puhdista,
jos emme käänny,
jos meissä
ei tapahtu mielenmuutosta.
SANA on otettava vastaan.
Ja silloin me muutumme
"Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme
saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki."
(2 Kor 3:18)
Me emme näe vielä selvästi,
mutta kuva selvenee koko ajan,
jos katseemme eli uskomme
on kohdistettu Jeesukseen.
Ja silloin Jeesus pesee puhtaaksi
meidän jalkamme joka päivä.
Jos meillä ei vielä ole
tuota suhdetta Jeesukseen
eli Sanaan eli Valoon,
jos emme ole vielä
Häntä nähneet,
emmekä siis tunne Häntä,
niin me olemme vielä
synneissämme
yön ja pimeyden lapsia
emmekä päivän ja valon lapsia.
"Joka hyvin tekee,
se on Jumalasta;
joka pahoin tekee,
se ei ole Jumalaa nähnyt."
(3 Joh 1:11)
Jeesuksen kohtaaminen
merkitsee vapautusta
tuomiosta ja synnistä.
Kirjanoppineet ja fariseukset
toivat Jeesuksen eteen naisen.
Mutta ei pelkästään Jeesuksen eteen
vaan väkijoukon keskelle.
Ja heillä oli mielessään,
mitä väkijoukon pitäisi tehdä.
"Opettaja,
tämä nainen on tavattu itse teosta,
aviorikosta tekemästä.
Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
että tuommoiset on kivitettävä."
(Joh 8:3-4)
Hirveä tilanne naiselle.
Jeesuksella oli kyllä jo maine
- ja aivan päinvastainen kuin naisella.
Voisiko Jeesus pelastaa naisen
väkijoukon kivitykseltä.
Mutta naisen kauhuksi,
Jeesus sanoo:
"Joka teistä on synnitön,
se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä"
(Joh 8:7)
Jeesus on episodin alusta asti
kirjoittanut jotakin maahan.
Jumalan Sana tekee tehtävänsä.
Jeesus kysyy yksin jääneeltä naiselta.
"Nainen,
missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?
Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
(Joh 8:10)
Ei kukaan ollut tuominnut.
Kaikki olivat rikkoneet Mooseksen lakia.
Synnitöntä ei löytynyt.
Paitsi yksi. Jeesus.
Olisi luullut,
että siinä vaiheessa kun
viimeinenkin väkijoukosta
oli pudottanut kiven maahan
ja poistunut paikalta,
nainen olisi ottanut jalat alleen.
Olihan Jeesus jo antanut käskyn kivittää.
Ja Hän on synnitön.
Ja ympärillä röykkiö kiviä valmiina.
Mutta nainen jäi Jeesuksen tykö.
Hänen sydämensä oli kääntynyt.
Hän halusi jäädä Jeesuksen tykö.
Ja hän saa kuulla vapauttavat sanat:
"En minäkään sinua tuomitse;
mene,
äläkä tästedes enää syntiä tee"
(Joh 8:11)
Nainen vapautettiin
paitsi tuomiosta
myös synnistä.
Kirjanoppineiden
ja fariseusten
ja väkijoukon
kohdalle ei vielä tullut vapautusta.
Heitäkin oli kohdannut Totuus.
Mutta ei vielä Armo.
He olivat vielä tuomittuja
synnin orjia.
Nainen oli vapautettu
sekä tuomiosta
että synnin orjuudesta.
Tämän me saamme kokea,
kun tulemme Jeesuksen tykö
syyllisenä emmekä syyttäjänä.
Päälääkärille, nyt!
Aamen! Aamen! Aamen!
Riennä nyt,
Riennä nyt,
ennenkuin yö Sun saavuttavi
https://youtu.be/BsbSU2Iuxhw
Kyllä kalamos oikeassa on, erittäin hyvää settiä nyt pääsiäiseen.
Kalma kalamos puhuu kuolemasta siksi, kun hän itse on yhä ns. kuolleessa tilassa, eli siis uudestisyntymätön, ja siten itse vailla Pyhää Henkeä ja myös siten vailla Elämää.
Kalma ei oikeasti usko Jeesukseen, vaan itse kehittämäänsä "elämänkirjaoppiin" .
Siis kalman mukaan kaikkien ihmisten nimet ovat jo syntyisään elämänkirjassa, eli heidät on jo etukäteen sovitettu Jumalan kanssa.
Mitään sovitusta ei tarvita, eikä siten Jeesusta ei tarvita, sillä kalman opin mukaan ihminen voi olla uskova ja pysyä uskovana vauvasta alkaen.
Hän sanoo jopa niin, että ne KAIKKIEN IHMISTEN nimet Elämän kirjaan on kirjoitettu sinne JO ENNEN maailman perustamista, vaikka Raamattu ei opeta missään sellaista.
Toki on olemassa harvoja ennalta valittuja, mutta vain hyvin harvoja.
Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Kalman oppi on siis kyhäelmä / muunnelma "kaikki pelastuu" opista ja sitten kirkkokuntien "vauvakaste pelastaa" opeista.