keskustaliset sdp ..vasemmisto liitto elkää uhontako totuutta

Katynin joukkomurha
Tämä artikkeli käsittelee Venäjällä 1940 tapahtunutta joukkomurhaa. Hatynin joukkomurhalla on oma artikkelinsa


Katynin joukkohautoja. Saksalaisten ottama kuva vuodelta 1943.

Katynin joukkomurhan muistomerkki.
Katynin joukkomurha (puol. zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toteuttama puolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna 1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.

Puolan pakolaishallitus alkoi tiedustella Neuvostoliiton vangeiksi ottamien upseerien kohtaloa sen jälkeen, kun NL oli syksyllä 1939 hyökännyt Puolaan. Vuonna 1941 Neuvostoliitto ja Puola solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan upseereista oli tarkoitus kouluttaa Neuvostoliitossa uuden Puolan upseeriston ydin. Puolalaisupseerit kuitenkin olivat ja säilyivät kadoksissa Neuvostoliitossa, jonne heidät oli siirretty uudelleen koulutettaviksi, kunnes saksalaiset ilmoittivat julkisuuteen löytämistään joukkohaudoista huhtikuussa 1943. Saksan sotamenestyksen heikentyessä natsijohto ryhtyi käyttämään hautoja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa, osoittaakseen länsivalloille NL:n todellisen olemuksen.[1] Haudat oli löydetty jo aikaisemmin vuonna 1942.

Joukkohaudat kaivettiin Katynin kylän metsään. Metsä on yksi kolmesta paikasta, missä puolalaisuhrit ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä. Uhrien määräksi arvioidaan 21 857[2]; arvio perustuu Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin Puolan presidentti Lech Wałęsalle 1990-luvun alussa luovuttamiin asiakirjoihin.

Katynin joukkomurhaa käsiteltiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä venäläisen tutkimusaineiston pohjalta, mutta minkäänlaista selvyyttä asiassa ei saatu. Vakavia syytöksiä Neuvostoliittoa vastaan ei ole koskaan pystytty osoittamaan perättömiksi. Joukkomurha vaikeutti Neuvostoliiton suhteita Puolaan ja länteen vuodesta 1943 Neuvostoliiton kaatumiseen asti.[1]


Sisällys
1 Hautojen löytyminen ja Neuvostoliiton peittely-yritys
2 Muuta
3 Katso myös
4 Lähteet
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla
Hautojen löytyminen ja Neuvostoliiton peittely-yritys
13. huhtikuuta 1943 saksalaiset ilmoittivat puolalaisten upseerien joukkohautojen löytymisestä Katynista, Smolenskin läheltä. Heidät oli ilmoituksen mukaan surmattu alkuvuodesta 1940. Tutkimuksesta on sodanaikaisessa saksalaisessa Signal-lehdessä laaja kuvareportaasi. Natsipropaganda esitteli näyttävästi murhapaikan ja kutsui paikalle kansainvälisen patologian lääkärijoukon. Paikalla oli lääkäreitä Belgiasta, Bulgariasta, Tanskasta, Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Kroatiasta, Alankomaista, Romaniasta, Ruotsista, Slovakiasta ja Unkarista. Suomea edusti professori Arno Saxén.

Neuvostoliitto syytti joukkomurhasta natsi-Saksaa. Lontoosta käsin toiminut Puolan pakolaishallitus reagoi löytöön voimakkaasti protestoiden ja vaatien Punaisen Ristin suorittamaa puolueetonta tutkimusta asiasta. Neuvostoliitto vastasi katkaisemalla suhteet pakolaishallitukseen pysyvästi.[3][4][5]

Puolalaisten upseerien joukkomurha alettiin tuntea nimellä Katynin joukkomurha. Neuvostoliitossa tapausta pyrittiin peittelemään luomalla saksalaisten suorittamasta läheisen Hatynin kylän tuhoamisesta symboli natsien siviiliväestöön kohdistamille julmuuksille nimellä Hatynin joukkomurha. Neuvostoliitto esitteli Hatyniin rakentamaansa muistomerkkiä ulkomaisille vieraille peittääkseen Katynin tapauksen.[6]

Muuta
Eräissä yhteyksissä on esitetty että Katynin teloitukset olivat kosto venäläisten vankien kohtelusta Puolan leireillä Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan yhteydessä 1920.[7]

Verityö eli surmaamiset toteutettiin kuulustelun ja henkilötietojen tarkistuksen jälkeen suurelta osin erityisessä äänieristetyssä teloitussellissä. Kuulusteluselliä sanottiin Punaiseksi selliksi ja Lenin-selliksi. Uhreja ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, joko niskaan tai ohimoon saksalaisvalmisteisella 7,65 mm Walther-taskuaseella. Venäläisiä pistoolimalleja ei juurikaan käytetty, sillä ne eivät olleet yhtä toimintavarmoja ja ne olivat raskaampia käsitellä. Eräs merkittävimmistä teloittajista oli Vasili Blohin.[8]

Katynin teloituksilla on myös yhteys talvisotaan: Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedeva on esittänyt, että teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten.[9] Lebedeva oli tärkeässä asemassa Katyniin liittyviä neuvostodokumentteja tutkineessa komissiossa. Muun muassa Ostaškovin leirin johtaja Grigori Korytov mainitsi raportissaan vankileirien tyhjentämistä käsitelleestä NKVD:n kokouksesta, jonka kirjoitti ennen maaliskuun neljättä 1940, että huhun mukaan Ostaškovin vankileiri olisi mahdollisesti tyhjennettävä maaliskuun aikana, jotta sille voitaisiin sijoittaa suomalaisia.[10] Lebedeva uskoo myös, ettei tapauksessa ollut niinkään kyse etnisestä vihasta, vaan