Tunturi higas ja raskas pyörä

Kun polkee ja ei pääse mihinkään tarkoittaa että renkaat eivät ole hyvin rullaavat. Pane ilmaa 5 baaria tai vaihda paremmin trullaaviin.

Täällä on aiempi samanlainen keskustelun aloitus jossa uusi napavaihteinen oli superraskas polkea. Ongelman lähteeksi selvisi liian alhainen rengaspaine. Tarkista renkaan kyljestä valmistajan ohjearvo maksimipaineelle ja pumppaa siihen. Yleensä ne ovat noin 5 - 6 bar Schwalben Marathon renkaissa. Vilkaise myös että rengas on asennettu oikein siten että pyörimissuunta on kyljessä olevan nuolen mukainen, siinä lukee muistaakseni "rotation" ja nuolen kuva.

Testaa vielä että etu ja takakiekko rullaavat vapaana vastuksetta nostamalla fillari ilmaan ja pyöräyttämällä etu ja takakiekkoja.

Napavaihteet ovat aina raskaampia poljettavia kuin avovaihteiset. Kylmillä keleillä napavaihteistojen poljinvastus korostuu entisestään ja kun niille tulee ikää niin ongelma vain pahenee. Se on napavaihteistojen ominaisuus. Jos mahdollista niin kokeile pyöräillä vaikka toisella samantyyppisellä fillarilla varmistaaksesi että onko hankkimassasi yksilössä valmistusvirhe vai ei.

Polkupyörän "vastukset" koostuvat:
-Renkaiden vierintävastuksesta (tässa rengastyypille ja ajoympäristölle sopivan rengaspaineen osuus on merkittävä tekijä)
-Kiekkojen laakeroinnin vastuksesta pyörimisliikkeessä.
-Ilmanvastus, joka on vauhdin noustessa se isoin vastustava tekijä.
-Voimansiirron tehohäviöt (tuollaisessa napavaihteisessa pyörässä isompi kuin yksivaihteisessa taikka ulkoisella vaihtajalla/rataspakalla varustettussa).

Yksi tekijä millä voisi alkaa rajaamaan mahdollisia ongelmakohtia pyörässä, on jos saa vastaavantyyppisen (ajoasento ja rengastus) pyörän myös lainaan, ja loivassa alamäessä pääsee testaamaan pyörien keskinäistä rullaavuutta ja niiden eroja polkematta mahdollisimman yhtäläisissä olosuhteissa.

Eli jos rullaavuudessa ei ole isoja eroja pyörien välillä, ja toinen pyörä tuntuu silti paljon "kevyemmältä" polkea niin eroa pitää etsiä sitten voimansiirron puolelta. Jos taas rullaavuudessa iso ero, niin sitten tarkasteluun rengastus ja kiekkojen laakerointi.

Napavaihde on hukkaputki, jonne voimat katoavat. Jos tahdot raskaan pyörän ja tahdot kuntoilla ilman etenemistavoitetta, niin osta napavaihteinen pyörä.

Kalakukkoterroristi iskee jälleen, vapiskaa!

ISLANTILAINEN KALAKUKKO

("Tulta, tuhkaa ja muikkua – tämä kukko on kuin purkaus laavakentän keskellä.")

Islantilainen kalakukko on pohjoisen jylhä tulkinta suomalaisesta klassikosta. Tässä yhdistyy arktinen kalaisuus, lampaankasvattajien rasva-viisaus, ja luonnonilmiöiden armoilla elävän kansan käytännöllisyys. Ei turhaa hienostelua – mutta maku on kuin tuulen tuivertama vuono: raaka, rehellinen ja yllättävän lämmin.

AINEKSET (4–6 annosta):
Kuori:
– 1,2 kg ruisjauhoja
– 200 g ohrajauhoa tai speltjauhoa (karkeaa ja tuulessa kasvatettua)
– 2 tl suolaa
– 5 dl haaleaa vettä (geotermisesti lämmitetty, jos asut Reykjavikissa)
– 2 rkl lampaanrasvaa tai voita (aidosti islantilaista – eläimistä saadaan kaikki irti)
Täyte:
– 600 g kalaa: kuivattua turskaa (harðfiskur), graavilohta tai savumuikkua
– 300 g savustettua lampaanlihaa (hangikjöt) tai pekonia, jos et saanut yhteyttä islantilaiseen tilaan
– 1 pieni sipuli, silputtuna
– ½ tl kuivattua meiramia tai villitimjamia
– ripaus mustapippuria
– pieni loraus skyrin heraa (valinnainen, mutta antaa hienoista happamuutta – kuin Islannin ilmasto)

VALMISTUS:
1. Taikina:
– Sekoita jauhot, suola, vesi ja rasva. Vaivaa jämäkäksi, karkeaksi taikinaksi. Tämä ei ole mikään parvekekahvilan focaccia.
– Peitä liinalla ja anna levätä – ehkä katso ulos ikkunasta ja kuvittele, että tulivuori lähtee juuri nyt.
2. Täyte:
– Revi kala suikaleiksi (jos käytät kuivattua turskaa, liota ensin hetki).
– Pilko liha, yhdistä sipulin ja mausteiden kanssa. Sekoita yhteen kuin lava- ja jäävirrat Islannin sisuksissa.
3. Kokoaminen:
– Kauli taikinasta leveä soikio.
– Laita täyte keskelle, taittele reunat päälle, purista kiinni tiiviisti. Kukon pitää selvitä myrskystä – ja uunista.
– Voitele pinta voilla tai lampaanrasvalla, älä säästele – nyt mennään täysillä.
4. Paistaminen:
– Uuni 230 °C, 15 min (antaa kuorelle väriä ja voimaa).
– Sitten 125 °C, 4–5 tuntia – hitaasti kypsyen, niinku laava, joka valuu kohti rannikkoa.

TARJOILU:
– Leikkaa rouheasti. Tarjoa skyrin, suolakurkkujen tai jopa piparjuurimajoneesin kanssa.
– Juomaksi jääkylmää lähdevettä, olutta tai islantilaista katajanmarjateetä (jos löydät sellaisen vanhan miehen, joka sitä keittää).

LOPPUSANAT:
Islantilainen kalakukko on kunnianosoitus luonnonvoimille ja sitkeille suupaloille. Se ei hymyile, mutta se pysyy rinnassasi kuin tuuli tuulen jälkeen. Se on karu, lämmin ja täynnä historiaa – niinku kalastajakylä meren reunalla.
Góða matarlyst – ja muistathan: laavalla ei paisteta kukkoa, mutta uunilla kyllä!