Elämä on lyhyt. Liian lyhyt.
Jokainen jotuu sen tiedostamaan jossakin vaiheessa. Kun lopullinen lähtö on edessä, se viimeistään iskee tajuntaan.
Minulle kävi noin.. oli päivämäärä tiedossa. Elinaikaa 2-3 kk. Ja iski järkyttävällä tavalla tietoisuuteen että tässäkö tämä oli. Elämä.
No se olikin sitten pitkäaikaista rapauttavaa sairautta, joka rapisuttaisi minua palanen kerrallaan. Mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Päätin elää .. pienesti, mutta isosti. Naatiskellen.
Saan tuomitsemista käytöksestäni, sillä en todellakaan käyttäydy sovinnaisesti. Elän kuten haluan, suhteilen ja nautin kanssaihmisten tuomasta elämänvoimasta.
Elämäni ja suhteeni ovat kevyttä ja kivaa. Näin haluan elämäni elää. Ilman rasitteita. Ilman huolen häivää.
Sitä ihmettelen kanssakulkijoissani.. elämäntovereissani.. että kuinka vaikeaa heidän on ymmärtää, miten turhaa moni asia on? Mutta toisaalta mikä kullekin on tärkeää.. siitä minä en ole oikea sanomaan mitään. Mutta sen voin sanoa, että elämä ON lyhyt. Eläkää se.
Kevyttä ja kivaa..
135
1163
Vastaukset
- Anonyymi
Elämä on aina ihan oikean mittainen.
Mutta siitä olemme samaa mieltä, että kunakin hetkenä kannattaa puuhailla sitä mikä kivalta tuntuu.
-keinovaginamies-Tuo on kyllä totta. Se eletään mitä annetaan.
Mutta se että kuvitellaan elämä päättymättömäksi.. silloin joutuu katumaan.
Me ollaan sun kanssa molemmat naatiskelijoita.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Tuo on kyllä totta. Se eletään mitä annetaan.
Mutta se että kuvitellaan elämä päättymättömäksi.. silloin joutuu katumaan.
Me ollaan sun kanssa molemmat naatiskelijoita.Näin on.
Meidän elämänasenteella ei vedetä perinteisiä. Itse hiffasin tämän jo lukioiässä ja naureskelin hihaani niille jotka suunnittelivat elämäänsä perinteisten virstanpylväiden mukaan. Elämässä on paljon turhaa kouhotusta, mutta olen ajatellut että antaa niiden kouhottaa. Huonommin huomaavat sitten sen, että jotkut vetää täällä ihan leikiksi koko homman :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Näin on.
Meidän elämänasenteella ei vedetä perinteisiä. Itse hiffasin tämän jo lukioiässä ja naureskelin hihaani niille jotka suunnittelivat elämäänsä perinteisten virstanpylväiden mukaan. Elämässä on paljon turhaa kouhotusta, mutta olen ajatellut että antaa niiden kouhottaa. Huonommin huomaavat sitten sen, että jotkut vetää täällä ihan leikiksi koko homman :)
-keinovaginamies-Lukioiässä.. no nuorena olet aloitellut.
Hyvät sulle.
Mä taisin alkaa rikkoa rajojani eskarissa, mutta lopullinen niitti hedonistiseen elämääni tuli 2012. Eli olen myöhäisherännäinen.
Elämä on.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Lukioiässä.. no nuorena olet aloitellut.
Hyvät sulle.
Mä taisin alkaa rikkoa rajojani eskarissa, mutta lopullinen niitti hedonistiseen elämääni tuli 2012. Eli olen myöhäisherännäinen.
Elämä on.Se oli hyvä tajuta nuorena, voi jättää ne mukulatkin tekemättä ja olla täysin vastuuton :))
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Se oli hyvä tajuta nuorena, voi jättää ne mukulatkin tekemättä ja olla täysin vastuuton :))
-keinovaginamies-Täysin vastuuton.. kuulostaa voittamattomalta. Minulla kun on tämä myöhäisherännäisyys, niin sitä vastuuta on jo kerennyt syntyä. Ja vastuut hoidetaan. Kunnialla.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Täysin vastuuton.. kuulostaa voittamattomalta. Minulla kun on tämä myöhäisherännäisyys, niin sitä vastuuta on jo kerennyt syntyä. Ja vastuut hoidetaan. Kunnialla.
Lapsi ei ole objekti, tavara, velvollisuus.
Jos ja kun sulla lapsi on, lienet ollut läsnäoleva arkipäivässä kokoaikaisesti ja aktiivisesti. Lapsesi ollessa jo täysi-ikäisenäkin. Läsnäoleva sitoutunut vanhempi.
Vai ootko liidellyt vaan. Humputellut läpi elämäsi ilman velvoitteita? Anonyymi kirjoitti:
Lapsi ei ole objekti, tavara, velvollisuus.
Jos ja kun sulla lapsi on, lienet ollut läsnäoleva arkipäivässä kokoaikaisesti ja aktiivisesti. Lapsesi ollessa jo täysi-ikäisenäkin. Läsnäoleva sitoutunut vanhempi.
Vai ootko liidellyt vaan. Humputellut läpi elämäsi ilman velvoitteita?Minulla on ja ollutkin vellvoitteita ihan riittämiin. Vaikka muille jakaisi..
Parasta on se, kun oivaltaa, että ei tarvitse olla hyvä millään alueella.
Ihmistä verrataan muihin ihmisiin jo päiväkodista lähtien.- Anonyymi
Totta, ei tarvitse olla kuin oma itsensä ja jos se ei riitä niin se on vastapuolen ongelma.
Anonyymi kirjoitti:
Totta, ei tarvitse olla kuin oma itsensä ja jos se ei riitä niin se on vastapuolen ongelma.
Täysin samaa mieltä. Jos ei kelpaa, niin entä sitten? Elämä jatkuu ilman sitä jolle ei kelpaa. Ja ihan kuin kukaan tarvitsisi elämäänsä ihmistä jolle ei ole tarpeeksi.
Kohauttaa olkaansa ja jatkaa matkaa. Tälläinen olen ja sitä saa mitä tilaa. Olkoon ilman.
Rohkeasti nokka pystyyn ja ei kun kohti uusia tuulia.
- Anonyymi
Olen siitä(kin?) kummallinen tyyppi, että olen jo lapsesta tiedostanut elämän rajallisuuden. Silti viime vuosina tuo rajallisuus on tullut kokoajan lähemmäksi. Ajattelinkin pitää juhlat sen kunniaksi. Ikävää, kun nykyisin näkee sukulaisia vain hautajaisissa. Vähän kivempaa isoa juhlaa tarvitaan.
- SheenaNiin.. toisinaan on kiva juhlistaa elämää.
Jos sukulaiset ovat tärkeitä sinulle, niin ihmeessä laita pystyyn suvun kesäjuhlat. Luot uuden tradition. Kuulostaa maittavalta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. toisinaan on kiva juhlistaa elämää.
Jos sukulaiset ovat tärkeitä sinulle, niin ihmeessä laita pystyyn suvun kesäjuhlat. Luot uuden tradition. Kuulostaa maittavalta.Jep, maittavaa, mutta kallista.. Paitsi nyt päätin, etten valita rahan menosta. Kaikki maksaa ja se siitä 🤷♀️
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Jep, maittavaa, mutta kallista.. Paitsi nyt päätin, etten valita rahan menosta. Kaikki maksaa ja se siitä 🤷♀️
- SheenaKaikki todellakin maksaa. Mutta moni asia on hintansa arvoista. Se vain, mikä sinulle on itsellesi tärkeää. Mistä nautit eniten..
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kaikki todellakin maksaa. Mutta moni asia on hintansa arvoista. Se vain, mikä sinulle on itsellesi tärkeää. Mistä nautit eniten..
Ainakin kauniit asiat ovat hintansa arvoisia. Vaikka olen elämäni tiennyt pitäväni vain kauniista ympäristöistä, taloista, kodeista niin kesäjuhlapaikkaa valitessani tiesin sen entistä paremmin ja syvemmin. Juhla vaan ei tunnu juhlalta, jos paikka on karu. Kesäjuhlissa välttämätön on kaunis ja suuri piha-alue, vaikka sataisi kaatamalla 😆
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Ainakin kauniit asiat ovat hintansa arvoisia. Vaikka olen elämäni tiennyt pitäväni vain kauniista ympäristöistä, taloista, kodeista niin kesäjuhlapaikkaa valitessani tiesin sen entistä paremmin ja syvemmin. Juhla vaan ei tunnu juhlalta, jos paikka on karu. Kesäjuhlissa välttämätön on kaunis ja suuri piha-alue, vaikka sataisi kaatamalla 😆
- SheenaNiin.. mikä kutakin miellyttää. Minulle riittäisi vaikka karu leirintäalue jos saamme olla yhdessä.
Mutta tietenkin jokaisella on omat mieltymyksensä. Ei ole sen parempaa kuin itseään miellyttävät puitteet. Sun juhlat.- Anonyymi
Mitä ovat sukulaiset? 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin kauniit asiat ovat hintansa arvoisia. Vaikka olen elämäni tiennyt pitäväni vain kauniista ympäristöistä, taloista, kodeista niin kesäjuhlapaikkaa valitessani tiesin sen entistä paremmin ja syvemmin. Juhla vaan ei tunnu juhlalta, jos paikka on karu. Kesäjuhlissa välttämätön on kaunis ja suuri piha-alue, vaikka sataisi kaatamalla 😆
- SheenaVoi jösses sua.
- Anonyymi
Mitä vanhemmaksi elät, sitä lyhyemmältä elämä alkaa tuntua.
Tuonkin takia aika on aika suhteellista.
Toinen asia, huvittava juttu avaruussarjoista, joku jättimäinen, noin 1000 kertaa suurempi avaruusalus yhtäkkiä tulee näkyväksi yläpuolellasi, oli verhoituneena, koko ajan siinä eikä pikkualus huomannut mitään sensoreillaan :D
Tuollainen uudehko sarja kuin From... 2022 aloitettu pitäisi katsoa, on kyllä vanha idea, eli kaupunki mihin menee, ei pääse mitenkään pois, aina kuin yrittää autollakin mennä pois, kuin ajaisi ympyrää, aina samaan pisteeseen takaisin.En liiemmin ole tutustunut avaruussarjoihin. Minulla kun ei ole edes sitä televisiota.
Mutta juu.. ikääntyminen saa elämän ehkä vaikuttamaan lyhyemmältä. En ole ihan kyllä varma tuosta, vaikka aikajärjestyksessä noin on.
Vanhana sitä pitäisi viisastua ja nähdä asioita laaja-alaisemmin kuin nuorena. En tiedä.
- Anonyymi
Survival syndrooma.
Hienosti sinä olet ymmärtänyt kantapääkokemuksen kautta, mikä elämässä on tärkeää, eli eläminenhän se itsessään on tarkoitus.
Jokainen syntyvä on myös kuolevainen. Kukin elää sen minkä saa ja osaa. Se että saa elää omannäköisen, hyvällä tapaa itsekkään elämänsä, ei poista joltain toiselta tämän kokemusta elämän tuottamasta kärsimyksestä tai elävyyden puuttumisesta. Elä ja anna toisten elää. Joku toinen elää toisin, epäitsekkäästi ja ehkä epäviisaasti, itsensä uhraten. Joko niin että valitsee niin tai sitten elämä valitsee.
Nautinto on pieni lahja, jota elämä tuo eteen toisinaan. Täällä länsimaisen kehityksen maailmassa nauttiminen jostakin on nostettu aivan omaan epäpyhään arvoonsa. Niin kuin se, mitä onnellisena elämänä pidetään, kuuluisi jokaiselle ja että onnellinen elämä vaatisi jonkinlaista jatkuvaa nautinnon kokemista.
Onni, jota elämä itsessään tarjoaa ei kuitenkaan sitä vaadi. Ihmisorganismi pyrkii kokemaan onnellisuutta ja kiitollisuutta kaiken merkityksellisyyden vuoksi, silloinkin kun elämä on kurjaa ja vahingollista. Että sekin elämä jatkuisi ja elon päivät seuraisivat toisiaan.Kiitos. Hienosti ajattelet.
Itse en puutu muiden elämiseen, jokainen tyylillään. Elä ja anna toisten elää. Jokainen valitsee tiensä tai elämä valitsee puolestansa, mutta suhtautumistapa elämään on oma valinta. Aina.
Elän hyvin onnellista vaatimatonta elämää. Koska olen valinnut niin. Teen työni, hoidan velvollisuuteni ja olen ahkera pikku murkku. Mutta yksilötasolla teen niinkuin itseäni huvittaa.
Ja se tuntuu monia häiritsevän. Joku joka ei tunnusta normistoa eikä sopeudu koodistoon. Huligaani. Enkä välitä mitä muut ajattelee. Olen huonotapainen. Omasta halustani.
Tämä organismi ei tuomitse muita, mutta ei nöyristelekään. Oma valinta.
- Anonyymi
Olen ollut lähiaikoina kaksissa liian nuoren kuolleiden hautajaisissa. Siitä on tullut halu elää mahdollisimman paljon ja monenlaista, matkustaa, osallistua, vähän opiskella uutta. Että varmasti ehtii kaikki. Toivon ettei siirry pakkomielteeksi. Nytkin täällä pikkuhiljaa pakkailen.
En toki mitenkään ranttaliksi pistä, sellaista järjellistä menoa kuitenkin.Niin, se pysähdyttää. Se kuolema.
Toki noinkin voi ajatella, ei se ole paha. Siis että varmasti kerkeää tehdä kaiken haluamansa.
Kunhan ymmärtää rajallisuutensa.
Minä löysin rauhan sisälleni. Kauneuden tulppaanikimpusta ja pienten asioiden merkityksen. Olemisen sietämättömän keveyden. Siis kuolemastani. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
- Anonyymi
Voimia sinulle aloittaja. Kirjoittelethan juttujasi niin kauan kuin jaksat.
Tämä on jo vanha juttu. Tapahtui vuonna 2012. Ja tänä keväänä sain iloisia ja positiivisia uutisia sairaudestanikin. Remissiossa ja vakaa. Ei uusia muutoksia kolmeen vuoteen ja lääkärin arvion mukaan näin voi jatkua pitkäänkin.
Uusi elämä uuden elämän päälle.
Mutta kiitos empaattisuudestasi.
- Anonyymi
...niin että mistä se johtuu että elämä tuntuu lyhemmälle mitä vanhempi on, selvästikin, kun lähes kaikki asiat on jo koettu mitä maailmassa on, ei ole mitään uutta ja jännittävää enää, aika kuluu kuin normaalia ja siivillä...
No jos elämästä pitää hakea jännitystä..
Ehkä noin.
Minä näen, että ihmiset ovat loputon mielenkiinnon ja voiman lähde. Jokainen yksilönä on ihmeellinen ja jännittävä persoona. Tutustumisen ja kanssakäymisen arvoinen.
Otan elämässäni ilolla uusia ihmisiä vastaan ja koen että minulla on jokaiselta opittavaa. Se on minun "jännitykseni" elämässä. Muutoin elän pienesti ja vaan naatiskelen. Pikkuasioista.
- Anonyymi
Monesti joku asia pysäyttää ymmärtämään, että vaikka tässä mietimme ja suunnittelemme huomista, ensi viikkoa, ensi kuuta tai vuosia, niin kuolla voi juuri tämän mietittyään.
Mulle pysäyttävä kokemus oli verenmyrkytys, josta toipuminen ennalleen vei kuukausia. Silloin ymmärsin sairaalan pedillä heikossa hapessa maatessani, että nyt on leikki kaukana ja elämä voi olla tässä. Niin heikko ja sairas en ole ollut koskaan, mitä olin silloin.
Päätin, että jos henkiin jään, näytän läheisilleni rakkauteni päivittäin, en ihan pienistä heitä moiti enkä käännä selkääni. Olen aina apuna, kun apuani tarvitaan. Enkä rutise turhista.
Mulla se teki tuollasen tarpeen. Tajuaminen, että kuolla voi koska tahansa.
❄️Juuri noin. Sitä ymmärtää, mikä elämässään on oikeasti tärkeintä.
Ja sitä jopa voi löytää elämänsä tarkoituksen.
Yhteistä tuntuu kuitenkin olevan, ettei enää jaksa pikkuasioista rutista. Huomaa sen turhaksi.
Itseänikin vaivaa se, että kokemukseni myötä kuvittelen tietäväni mikä elämässä yleisesti ottaen on tärkeää, mutta tosiaan tiedän nyt vain mikä minun elämässäni on tärkeää.
Jännä piirre itsessänikin.. itsensä ylentäminen. No.
Tiedostan ogelmani, niin pääsen käsittelemään sitä. Kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi kanssani.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juuri noin. Sitä ymmärtää, mikä elämässään on oikeasti tärkeintä.
Ja sitä jopa voi löytää elämänsä tarkoituksen.
Yhteistä tuntuu kuitenkin olevan, ettei enää jaksa pikkuasioista rutista. Huomaa sen turhaksi.
Itseänikin vaivaa se, että kokemukseni myötä kuvittelen tietäväni mikä elämässä yleisesti ottaen on tärkeää, mutta tosiaan tiedän nyt vain mikä minun elämässäni on tärkeää.
Jännä piirre itsessänikin.. itsensä ylentäminen. No.
Tiedostan ogelmani, niin pääsen käsittelemään sitä. Kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi kanssani.Juu, mä en tiedä mikä elämässä kullekin on tärkeää, mutta tiedän vain mikä mulle on tärkeää ja se on nämä rakkaat tässä ympärilläni.
Se, että heillä on hyvä olla. Niin sitten mullakin on hyvä olla, sen myötä pyrin edesauttamaan hyvää heille.
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Juu, mä en tiedä mikä elämässä kullekin on tärkeää, mutta tiedän vain mikä mulle on tärkeää ja se on nämä rakkaat tässä ympärilläni.
Se, että heillä on hyvä olla. Niin sitten mullakin on hyvä olla, sen myötä pyrin edesauttamaan hyvää heille.
❄️Ihailtavaa. Sinä selvästi olet epäitsekäs. Minäkin olin, mutta opin itsekkyyttä ja sitä vieläkin opettelen.
Itsellisyys ja itsekkyys ovat kaksi ihan eri asiaa. Itsellinen olen ollut aina, mutta sen itsekkyyden kanssa ollut tekemistä. Ja työsarkaa on vielä pitkäksi aikaa.
Älä sinä koskaan luovu itsellisyydestäsi .. sinulla on hieno persoona. Noin mielestäni.Vähän on samantapainen kokemus ei noin yksittäisestä tapahtumasta mutta kun entisenlaisessa elämässä ei se hengenlähtö useasti niin kovin kaukana ole ollut ja ystäviä ja kavereita ja tuttuja niin monia on menehtynyt ja menehtyy niin kun elämänsuuntaa vaihdoin niin vähän samankaltaisen päätöksen tein sekä etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin asioihin vaan yritän tehdä mahdollisimman positiivisia ja hyviä asioita ja ajatella asioista niin sekä elää niin myös.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Vähän on samantapainen kokemus ei noin yksittäisestä tapahtumasta mutta kun entisenlaisessa elämässä ei se hengenlähtö useasti niin kovin kaukana ole ollut ja ystäviä ja kavereita ja tuttuja niin monia on menehtynyt ja menehtyy niin kun elämänsuuntaa vaihdoin niin vähän samankaltaisen päätöksen tein sekä etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin asioihin vaan yritän tehdä mahdollisimman positiivisia ja hyviä asioita ja ajatella asioista niin sekä elää niin myös.🙂.
Ja olet siinä onnistunut. Positiivisuutesi on ihailtavaa.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ja olet siinä onnistunut. Positiivisuutesi on ihailtavaa.
Kiitos...mä aina jankutan itselleni ja muille että menneestä on turha murehtia kun sitä ei muuttaa voi ja tulevasta koska siitä ei voi tietää niin miksei ajattelisi ja eläisi mahdollisimman positiivisesti.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos...mä aina jankutan itselleni ja muille että menneestä on turha murehtia kun sitä ei muuttaa voi ja tulevasta koska siitä ei voi tietää niin miksei ajattelisi ja eläisi mahdollisimman positiivisesti.🙂.
Menneet ovat menneitä ja tulevasta ei tiedä. Meillä on vain tämä hetki. Tässä ja nyt.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Menneet ovat menneitä ja tulevasta ei tiedä. Meillä on vain tämä hetki. Tässä ja nyt.
Juuri näin!👍😊.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihailtavaa. Sinä selvästi olet epäitsekäs. Minäkin olin, mutta opin itsekkyyttä ja sitä vieläkin opettelen.
Itsellisyys ja itsekkyys ovat kaksi ihan eri asiaa. Itsellinen olen ollut aina, mutta sen itsekkyyden kanssa ollut tekemistä. Ja työsarkaa on vielä pitkäksi aikaa.
Älä sinä koskaan luovu itsellisyydestäsi .. sinulla on hieno persoona. Noin mielestäni.Kiitos. 🙂
Olen minäkin itsekäs, mutten halua olla sitä rakkaideni kanssa. Vieraiden ihmisten kanssa olen itsekäskin, enkä tingi. Mulla on ehtoni joista pidän kiinni, vaikka voin toki halutessani myös sopiakin, neuvotella.
Ja itsellisyys on ollut vahvasti läsnä myöskin aina. Missä olen aika taitava, niin kompromisseissa niin halutessani.
Voisin sanoa, että rakkaat saa minusta aikalailla parhaat palat, vierauden jäädessä usein ilman kokonaan. 🙂
❄️ - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Vähän on samantapainen kokemus ei noin yksittäisestä tapahtumasta mutta kun entisenlaisessa elämässä ei se hengenlähtö useasti niin kovin kaukana ole ollut ja ystäviä ja kavereita ja tuttuja niin monia on menehtynyt ja menehtyy niin kun elämänsuuntaa vaihdoin niin vähän samankaltaisen päätöksen tein sekä etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin asioihin vaan yritän tehdä mahdollisimman positiivisia ja hyviä asioita ja ajatella asioista niin sekä elää niin myös.🙂.
Jeps. Mä päätin etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin ihmisiin. Se on ehkä radikaalein muutos mun elämässäni. Karsin pois joitain ihmisiä tuttavapiiristäni.
Oikeastaan muu elämä ei isommin muuttunut, silti tuo muutos, jos toi isoja muutoksia mun hyvinvointiin. 🙂
❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jeps. Mä päätin etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin ihmisiin. Se on ehkä radikaalein muutos mun elämässäni. Karsin pois joitain ihmisiä tuttavapiiristäni.
Oikeastaan muu elämä ei isommin muuttunut, silti tuo muutos, jos toi isoja muutoksia mun hyvinvointiin. 🙂
❄️Jo*
Silmät sikkuralla kirjoittelen jo mitä sattuu sanoja. Aika mennä yöunille. Aamulla "töihin".
Hyvää yötä. 😊
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. 🙂
Olen minäkin itsekäs, mutten halua olla sitä rakkaideni kanssa. Vieraiden ihmisten kanssa olen itsekäskin, enkä tingi. Mulla on ehtoni joista pidän kiinni, vaikka voin toki halutessani myös sopiakin, neuvotella.
Ja itsellisyys on ollut vahvasti läsnä myöskin aina. Missä olen aika taitava, niin kompromisseissa niin halutessani.
Voisin sanoa, että rakkaat saa minusta aikalailla parhaat palat, vierauden jäädessä usein ilman kokonaan. 🙂
❄️Sinä taidat olla aika vahvasti sisäänpäin lämpeävä. Eipä siinä mitään.. jokainen tyylillään.
Niin.. mä unohdin että sulla on todella tiukka katsomus moneen asiaan. Noin mielestäni. Mutta se nyt on sun elämäsi summa summaarum.. kuten meillä kaikilla.
Mä opettelen ymmärrystä. Erilaisuuden ymmärtämistä. Onhan mulla ollu hienoa sanahelinää siitä miten erilaisuus on rikkaus .. ja onhan se, mutta itsekkin olen ollut umpimielinen. Monessakin asiassa. Kasvun paikka.
Tää on aika jänkä mesta tää palsta. Toimii paremmin kuin peili.Anonyymi kirjoitti:
Jeps. Mä päätin etten tuhlaa elämääni enää negatiivisiin ihmisiin. Se on ehkä radikaalein muutos mun elämässäni. Karsin pois joitain ihmisiä tuttavapiiristäni.
Oikeastaan muu elämä ei isommin muuttunut, silti tuo muutos, jos toi isoja muutoksia mun hyvinvointiin. 🙂
❄️Joskus muutos on tarpeen isokin sellainen oman hyvinvoinnin parhaaksi ja varmistamiseksi. Ne muutokset ei myöskään välttämättä ole ollenkaan helppoja ja/tai mukavia tehdä mutta yleensä loppujenlopuksi kannattavia ja tarpeellisia. Kyllä se vaan niin on ainakin mun mielestä että mitä vähemmän elämässä on niitä negatiivisia juttuja ja ihmisiä sitä helpompaa ja onnellisempaa on olla ja elää.🙂.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä taidat olla aika vahvasti sisäänpäin lämpeävä. Eipä siinä mitään.. jokainen tyylillään.
Niin.. mä unohdin että sulla on todella tiukka katsomus moneen asiaan. Noin mielestäni. Mutta se nyt on sun elämäsi summa summaarum.. kuten meillä kaikilla.
Mä opettelen ymmärrystä. Erilaisuuden ymmärtämistä. Onhan mulla ollu hienoa sanahelinää siitä miten erilaisuus on rikkaus .. ja onhan se, mutta itsekkin olen ollut umpimielinen. Monessakin asiassa. Kasvun paikka.
Tää on aika jänkä mesta tää palsta. Toimii paremmin kuin peili.Olen kyllä omaan laumaan kallellaan. Mua ei niin kiinnosta lauman ulkopuoliset ja heidän juttunsa.
Yleensä vieraista ihmisistä on koitunut pelkkää harmia, siinä syy.
❄️ - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Joskus muutos on tarpeen isokin sellainen oman hyvinvoinnin parhaaksi ja varmistamiseksi. Ne muutokset ei myöskään välttämättä ole ollenkaan helppoja ja/tai mukavia tehdä mutta yleensä loppujenlopuksi kannattavia ja tarpeellisia. Kyllä se vaan niin on ainakin mun mielestä että mitä vähemmän elämässä on niitä negatiivisia juttuja ja ihmisiä sitä helpompaa ja onnellisempaa on olla ja elää.🙂.
Loppujen loouksi oli helppoa tehdä muutos, kun ensin oli vakaa päätös. 😊👍
Enkä kadu.
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Loppujen loouksi oli helppoa tehdä muutos, kun ensin oli vakaa päätös. 😊👍
Enkä kadu.
❄️Hienoa ja mukavaa että sulle se meni niin. Ja hyvin harvoin se kaduttaa se muutos kun sen on saanut tehty.😊.
Anonyymi kirjoitti:
Olen kyllä omaan laumaan kallellaan. Mua ei niin kiinnosta lauman ulkopuoliset ja heidän juttunsa.
Yleensä vieraista ihmisistä on koitunut pelkkää harmia, siinä syy.
❄️Noinkin voi olla. Mä olen niin sinisilmäinen, että luotan vieraisiinkin.. ei ehkä kannattais, mutta selkainen olen.
- Anonyymi
Mikä olisi elämässä tärkeintä: jos pystyy elämään koko elämänsä loppuun asti aina olemalla onnellinen.
- Anonyymi
Suomalainen pystyy. Takaiskuja tietysti aina tulee sieltä täältä, mutta niistä selvitään.
Anonyymi kirjoitti:
Suomalainen pystyy. Takaiskuja tietysti aina tulee sieltä täältä, mutta niistä selvitään.
No tarkoitukseni on ainakin yrittää olla onnellinen. Tällä hetkellä siinä onnistuenkin. On onni syntyä suomalaiseksi. Valtava onni.
- Anonyymi
Mitä sä kuvittelet???????......
🙄🤣🤣🤣🤣🤣🤣
- Anonyymi
Kyllä, elämä menee nopeasti ohi. Vuodet vierivät joutuisasti.
Pienistä asioista kannattaa nauttia.
Käytiin katsomassa vappuautot, syötiin pääruoka, maisteltiin eilen tehtyä kakkua ja katsottiin Kunfu-Panda elokuva. Alkoi ramaisemaan kesken elokuvan ja menin sohvalle pitkäkseni.
Tytär tuli istumaan selkäni päälle katsoen elokuvaa korkeammalta, pitäen isäänsä korokkeena.
Höpötti ja naureskeli, pitää olla tyytyväinen tuollaisesta taakasta selässä. Ei kaikilla sellaista ole, vaikka aika painavalta hän jo tuntui. Ei haitannut päivätorkkuja.
AV - Anonyymi
Tuo on asia, jonka tajuaminen tekee hyvää. Mä itse olen elänyt en nyt koko aikuiselämääni, mutta hyvin pitkän pätkän jo, juuri sillä ajatuksella, että tärkeintä elämässä on siitä nauttiminen. En mä ole oikein tajunnut miksi jotkut elävät elämäänsä hampaat irvessä suorittaen. Vaan siis eihän se tietenkään ole minun asiani ja jokainen elää miten haluaa ja toisaalta jokainen myös tykkää vähän eri asioista. joku toinen hyvinkin on onnellinen siinä missä minä olisin onneton ja surkea ja päinvastoin.
- Anonyymi
Ellet syystä tai toisesta enää pystyisi nauttimaan elämästäsi, kuinka sitten jatkaisit?
Sehän on asenteesta kiinni .. pitkälle. Miten asennoituu elämään. Elämästä pitääkin nauttia, jos tämä on meidän ainoa elämä. Mutta jokainen valitsee oman tiensä omien arvojensa perusteella.
Itse olen kanssasi aikalailla samaa mieltä. Elämästä tulee nauttia ja olla onnellinen.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ellet syystä tai toisesta enää pystyisi nauttimaan elämästäsi, kuinka sitten jatkaisit?
Se on silta, jonka ylitän sitten, jos sellainen tilanne tulee eteen. Täysin turhaa murehtia asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdu. Varautua tietenkin kannattaa, sellaisiin, joihin se on järjellistä ja mahdollista.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sehän on asenteesta kiinni .. pitkälle. Miten asennoituu elämään. Elämästä pitääkin nauttia, jos tämä on meidän ainoa elämä. Mutta jokainen valitsee oman tiensä omien arvojensa perusteella.
Itse olen kanssasi aikalailla samaa mieltä. Elämästä tulee nauttia ja olla onnellinen.Mä koin oman alustavan herätykseni 3 päivää 18-vuotissynttäreideni jälkeen. Mun ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa olin ollut yhdessä muutaman vuoden ja joka tietenkin oli silloin "elämäni rakkaus" kuoli onnettomuudessa. Siitä selviäminen vei aikansa, mutta elämän rajallisuus kävi hetkessä selväksi. Silloin sitä löi jopa aika paljon ylitse tuon, että elämästä pitää ottaa kaikki irti, mutta ikä on sitäkin järkevöittänyt.
Anonyymi kirjoitti:
Mä koin oman alustavan herätykseni 3 päivää 18-vuotissynttäreideni jälkeen. Mun ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa olin ollut yhdessä muutaman vuoden ja joka tietenkin oli silloin "elämäni rakkaus" kuoli onnettomuudessa. Siitä selviäminen vei aikansa, mutta elämän rajallisuus kävi hetkessä selväksi. Silloin sitä löi jopa aika paljon ylitse tuon, että elämästä pitää ottaa kaikki irti, mutta ikä on sitäkin järkevöittänyt.
Joo. Sä jouduit kokemaan sen raaimmalla tavalla. Otan osaa.
Tuommoinen jo traumatisoi. Toivottavasti olet selvinnyt iän myötä. Eämä on narttumainen, kun sille päälle sattuu.
Siitäkin huolimatta siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Pienissä asioissa on paljon kauneutta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Joo. Sä jouduit kokemaan sen raaimmalla tavalla. Otan osaa.
Tuommoinen jo traumatisoi. Toivottavasti olet selvinnyt iän myötä. Eämä on narttumainen, kun sille päälle sattuu.
Siitäkin huolimatta siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Pienissä asioissa on paljon kauneutta.On siitä nyt aikaa jo yli puoli elämää, että olen selvinnyt. Uskomattoman kauan se tosin vei, ennen kuin voin sanoa, ettei se vaikuttaisi valintoihini. Tai hyvinkin vaikuttaa edelleen, sillä mähän olisi varmasti aivan eri ihminen ilman tuota.
Anonyymi kirjoitti:
On siitä nyt aikaa jo yli puoli elämää, että olen selvinnyt. Uskomattoman kauan se tosin vei, ennen kuin voin sanoa, ettei se vaikuttaisi valintoihini. Tai hyvinkin vaikuttaa edelleen, sillä mähän olisi varmasti aivan eri ihminen ilman tuota.
Niin olisit. Jokaisella tummalla pilvellä on merkityksensä. Mä olen elämässäni kokenut kaikkea paskaa, mutta olen kiitollinen siitä pahasta, sillä en olisi minä ilman niitä. Ja minä pidän itsestäni. Minun on hyvä olla minuna.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin olisit. Jokaisella tummalla pilvellä on merkityksensä. Mä olen elämässäni kokenut kaikkea paskaa, mutta olen kiitollinen siitä pahasta, sillä en olisi minä ilman niitä. Ja minä pidän itsestäni. Minun on hyvä olla minuna.
Niinpä. Mä luulen, että minulla olisi paljon negatiivisempi elämänasenne ilman kaikkea sitä mitä on sattunut ja tapahtunut. Elämä on opettanut nauramaan, kun on mille nauraa, vaikka se onkin samalla tehnyt huumorintajustani hieman kieron. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Mä luulen, että minulla olisi paljon negatiivisempi elämänasenne ilman kaikkea sitä mitä on sattunut ja tapahtunut. Elämä on opettanut nauramaan, kun on mille nauraa, vaikka se onkin samalla tehnyt huumorintajustani hieman kieron. 🙂
Pidä tuo asenne. Kuulostat hyvältä tyypiltä.
Elämä on highway https://www.youtube.com/watch?v=U3sMjm9Eloo
randombypasser kirjoitti:
Sitähän se on, vaan minne... 😁
https://www.youtube.com/watch?v=gUUdQfnshJ4Noh.. mulla on ainakin hissilippu varattuna alaspäin.. 🤣
Pikku-pirpana kirjoitti:
Noh.. mulla on ainakin hissilippu varattuna alaspäin.. 🤣
Ääääh, varaa mieluummin se urheiluautotaksi, kun moottoritiehän siinä on kyseessä 😁
randombypasser kirjoitti:
Ääääh, varaa mieluummin se urheiluautotaksi, kun moottoritiehän siinä on kyseessä 😁
Höh.. ja mä kun jo luotin että sää olet kansa tulossa alakerran päättymättömiin bileisiin.. 😃
Pikku-pirpana kirjoitti:
Höh.. ja mä kun jo luotin että sää olet kansa tulossa alakerran päättymättömiin bileisiin.. 😃
Tulen tulen, tottakai, ei mua yläkertaan päästettäisikään. Mutta hissillä sinne menee ne jotka tekee mitä uskaltaa, mä taas painan ovelle urheiluautolla stereot soiden, koska mä teen mitä haluan. Niin hyppää sisko kyytiin, apukuskin paikka on vielä vapaana 🤘
randombypasser kirjoitti:
Tulen tulen, tottakai, ei mua yläkertaan päästettäisikään. Mutta hissillä sinne menee ne jotka tekee mitä uskaltaa, mä taas painan ovelle urheiluautolla stereot soiden, koska mä teen mitä haluan. Niin hyppää sisko kyytiin, apukuskin paikka on vielä vapaana 🤘
Hitto.. ne on siellä helisemässä kun me pamahdetaan paikalle. Rytinä vaan käy. Lemppaavat vielä pihalle ja sanovat ettei takaisin ole tulemista..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Hitto.. ne on siellä helisemässä kun me pamahdetaan paikalle. Rytinä vaan käy. Lemppaavat vielä pihalle ja sanovat ettei takaisin ole tulemista..
Ei ne lemppaa, koska ne diggaa asenteesta ja egosta. Ja niitä mulla riittää vaikka muille jakaa ja sulla asennetta riittää koko maapallolle sekä vähän päälle. Me ajetaan suoraan suoraan kuule sisko sisään, pikkupirut vetää porteilla vaan kättä lippaan 😁
randombypasser kirjoitti:
Ei ne lemppaa, koska ne diggaa asenteesta ja egosta. Ja niitä mulla riittää vaikka muille jakaa ja sulla asennetta riittää koko maapallolle sekä vähän päälle. Me ajetaan suoraan suoraan kuule sisko sisään, pikkupirut vetää porteilla vaan kättä lippaan 😁
Näin on. Sisko ja sen veli. Uudet manslan valtiaat. 😆
Pikku-pirpana kirjoitti:
Näin on. Sisko ja sen veli. Uudet manslan valtiaat. 😆
No saa se iso Perkele esittää valtiasta, mutta jotkut muut tulevat vetämään sitä bailaamista jatkossa 🤣🤘
randombypasser kirjoitti:
No saa se iso Perkele esittää valtiasta, mutta jotkut muut tulevat vetämään sitä bailaamista jatkossa 🤣🤘
Niih.. ajatteles, kun voisikin bilettää väsymättä.. henkiolentona. Mutta kai siellä sentään rommi virtaa..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niih.. ajatteles, kun voisikin bilettää väsymättä.. henkiolentona. Mutta kai siellä sentään rommi virtaa..
Eihän se siellä muuta olekaan, silkkaa bilettä, sillä kai on tarkotus alkaa piinaamaan... Juu, ei tule rommit loppumaan, se on varmaa 😁
randombypasser kirjoitti:
Eihän se siellä muuta olekaan, silkkaa bilettä, sillä kai on tarkotus alkaa piinaamaan... Juu, ei tule rommit loppumaan, se on varmaa 😁
Heh.. sulle viskiä ja ipaa .. mulle rommia ja lageria. Kyllä niillä bileet saadaan aikaiseksi. Ja ilmankin jos vaan hyvää musiikkia piisaa..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Heh.. sulle viskiä ja ipaa .. mulle rommia ja lageria. Kyllä niillä bileet saadaan aikaiseksi. Ja ilmankin jos vaan hyvää musiikkia piisaa..
Kaikkea, mitä vain käymisteitse aikaan saadaan, koko rahalla kun on kerran yksi ikuisuus käytettävissä vailla pelkoa kuolemisesta esim. maksakirroosiin 🤘🥳😂
randombypasser kirjoitti:
Kaikkea, mitä vain käymisteitse aikaan saadaan, koko rahalla kun on kerran yksi ikuisuus käytettävissä vailla pelkoa kuolemisesta esim. maksakirroosiin 🤘🥳😂
Myös niitä mansikkamargaritoja..
Nooh.. mikäs helvetti toi tommoinen on .. kuulostaa kovin taivaalliselle..😂Pikku-pirpana kirjoitti:
Myös niitä mansikkamargaritoja..
Nooh.. mikäs helvetti toi tommoinen on .. kuulostaa kovin taivaalliselle..😂Mansikkamaket tippuu siskon laariin piankin, siitä se lähtee, ikuinen elämä... vai oliko se ikuinen wappu 🤔🥳
Miten sinä siskoseni näin rapsakkaan aloituksen teit? Ei ihan kevyimmästä päästä aihetta... Ei kai ole krapula?
Eipä sillä, aihehan on ajankohtainen heti syntymästä alkaen, jokainen päivä on lahja. Sen ymmärtäminen vaan ottaa aika pitkään, ellei käy jotain mikä saa pysähtymään ja ymmärtämään sen jo hieman aiemmin.Ei ole krapula. Kunhan turisen lämpimikseni. En mä koskaan tee kevyitä aloituksia.. tietääkseni.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei ole krapula. Kunhan turisen lämpimikseni. En mä koskaan tee kevyitä aloituksia.. tietääkseni.
No et ole tosiaan tainnut kevyitä tehdä, sikäli kuin muistan oikein. Ja tottahan tää uppos asiakaskuntaan, siihen tämmönen kansallinen krapulapäivä on kyllä hyvä 😂
Valitettavasi olen tuon elämän lyhyyden oppinut tiedostamaan. Mulla on vain se asenteen löytämisessä jatkuvaa säätöä.
Kiroan ja noidun kaikki maailman jumalat ja kohtalonsormet helvettiin ja välillä rääyn omaa tuskaani. Välillä opettelen nöyryyttä. Ja välillä muistan jopa kiitollisuuden siitä, mitä olen saanut.
Toisinaan leikittelen ajatuksella siitä, mitä vielä voisin tehdä. Opiskella jonkun tietyn ammatin tai hankkiutua palvelukseen, mitä ehkä haluaisin tehdä. Vaikka kiskomaan pikkulapsia mutaraunioista. Mennä kalastusalukselle töihin. Rakentaa jäljelle jääneille jotain erikoista. Tai jotain.
Jotenkin sen jäljellä olevankin.... haluaisi käyttää jotenkin hyödyksi.
Mutta ei se kovin kevyelle tunnu, sekään vaihtoehto.Sä kärsit vielä. Siis tarkoitan että tunnet tuskaa. Haet merkityksellisyyttä. Syytä ja syyllistä.
Tavallaan ymmärrän sinua. Kun joutuu käymään läpi sen mitä sinä olet käynyt -se sattuu. Ja paljon.
Kevyt ja kiva on kaukana joistakin ihmiskohtaloista. Raadollinen elämä .. se repii riekaleiksi. Piece by piece.
Silti meillä on kyky selvitä.. se on vastavoima kaikelle pahalle. Säkin olet nyt tässä ja juttelet mulle. Sä olet selvinnyt tähän päivään asti.
Elämänkohtaloita on monia. Ja kuten tiedät .. jollakin on vielä huonommin.
Sä tunnet tarvetta auttaa. Tehdä elämälläsi jotakin. Onhan se nyt paljon arvostettavampaa kuin minun hedonistinen " Olen onnellinen" -asenne.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sä kärsit vielä. Siis tarkoitan että tunnet tuskaa. Haet merkityksellisyyttä. Syytä ja syyllistä.
Tavallaan ymmärrän sinua. Kun joutuu käymään läpi sen mitä sinä olet käynyt -se sattuu. Ja paljon.
Kevyt ja kiva on kaukana joistakin ihmiskohtaloista. Raadollinen elämä .. se repii riekaleiksi. Piece by piece.
Silti meillä on kyky selvitä.. se on vastavoima kaikelle pahalle. Säkin olet nyt tässä ja juttelet mulle. Sä olet selvinnyt tähän päivään asti.
Elämänkohtaloita on monia. Ja kuten tiedät .. jollakin on vielä huonommin.
Sä tunnet tarvetta auttaa. Tehdä elämälläsi jotakin. Onhan se nyt paljon arvostettavampaa kuin minun hedonistinen " Olen onnellinen" -asenne.En halua tehdä "arvostettavampaa" vaan ehkä että saan sillä joitain vanhoja syyllisyydentuntoja pois. Ehkä. En minä mitään gloriaa ole etsimässä. Mutta jos en kaikkia ole voinut auttaa, ehkä jotakin?
Ja jos saisin valita, en ottaisi näitä juttuja mitä on ollut ja on.
Voi alkaa taas valehtelemaan itselleni ettei ole mitään hätää. Kaikki menee hyvin. Ehkä meneekin, pirustako tuon tietää. Mutta kuten huomaat, joudun todella ponnistelemaan löytääkseni sen asenteeni.
Arvostan sun asennettasi.elisakettu kirjoitti:
En halua tehdä "arvostettavampaa" vaan ehkä että saan sillä joitain vanhoja syyllisyydentuntoja pois. Ehkä. En minä mitään gloriaa ole etsimässä. Mutta jos en kaikkia ole voinut auttaa, ehkä jotakin?
Ja jos saisin valita, en ottaisi näitä juttuja mitä on ollut ja on.
Voi alkaa taas valehtelemaan itselleni ettei ole mitään hätää. Kaikki menee hyvin. Ehkä meneekin, pirustako tuon tietää. Mutta kuten huomaat, joudun todella ponnistelemaan löytääkseni sen asenteeni.
Arvostan sun asennettasi.Juu.. en tarkoittanutkaan että hakisit kunniaa.. sinä haluat tehdä hyvää.. se ero meissä on. Minä haluan vain hyvää, mutta en oikeastaan tee tai halua tehdä sen eteen juuri mitään.
Sinä sovitat syntejäsi ja minä pidän itseäni synnittömänä. Olen vaan niin täynnä itseäni. Mikä lie defenssi sekin.
Sinulla on ihanan suuri sydän. Ihailen sitä. Mutta tiedän, ettei se ole helppo tie.
Arvostan tunteikkuuttasi ja mitä tiedän.. sitkeyttäsi. Osaat tuntea. Minä en. Olen aika kylmä sinuun verrattuna.
Sinä olet viisas. Ja saavuttaaksesi tuon määrän viisautta, olet kärsinyt. Se on ilmiselvää.
- Anonyymi
Ihmisen elämä on tosiaan lyhyt ja rajallinen. Pienen ihmisen on vaikea käsittää sitä, miten lyhyen hetken maailmankaikkeuden olemassaolosta ihminen on täällä maan päällä. Sen tajuaminen on aika pysäyttävää, mutta samaan aikaan lohdullista. Niinhän sen täytyy ollakin. Meillä on täällä aikamme ja sitten annamme tilaa tuleville sukupolville.
Itselläni elämän rajallisuus iski todella kovaa läheisen, hyvin nuoren ihmisen saatua massiivisen aivoverenvuodon. Hänen selviämismahdollisuutensa olivat vähäiset. Se muistutti raa'alla tavalla siitä, miten hauras ihmisen elämä voi olla. Nuori, terve, elämää täynnä oleva ihminen on hetkessä taistelemassa elämästään. Se tuntui niin julmalta, niin väärältä, niin epäoikeudenmukaiselta. Tällä tapauksella oli onnellinen loppu ja läheiseni toipui käytännössä ennalleen nopean hoitoonpääsyn ja uskomattoman tasokkaan hoidon ansiosta, jota hän sai. Tuo sai katsomaan elämää eri kantilta, arvostamaan enemmän, vaikka olen kyllä aina arvostanut elämää ja osannut nauttia pienistäkin asioista.
Jokaisen tulisi elää itsensä näköistä elämää. Kunhan se ei vahingoita muita, niin kaikilla on oikeus elää tavalla, joka tuntuu omimmalta, jotta saa elämästä irti sen, mitä haluaakin. Itse koen eläväni tällä hetkellä säästöliekillä. Olen vuosikaudet tehnyt asioita toisten eteen jättäen omat tarpeet taustalle ja nyt kun tilanne olisi sellainen, että voisin antaa enemmän aikaa itselleni ja omaan hyvinvointiin, huomaan olevani jotenkin lukossa. Tuota lukkoa yritän parhaillaan aukaista, jotta saisin elettyä elämääni niin täysillä, kuin haluaisin.Pienin askelin kultaseni. Pienin askelin. Itseään kuunnellen.
Itsensä totuttaminen johonkin uuteen ei käy käden käänteessä. Minulla oli vastaava tilanne kuin sinulla muutama vuosi sitten.
Ehkä jopa ylikompensoin sitä omaa elämääni, kun oli tottunut elämään toisille ja yhtäkkiä sitä olikin mahdollisuus tehdä jotakin ihan omalle elämälleen. Ehkäpä ylikompensoin sitä edelleen. En tiedä.
Mutra toi lukossa oleminen.. se on haastava tilanne.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Pienin askelin kultaseni. Pienin askelin. Itseään kuunnellen.
Itsensä totuttaminen johonkin uuteen ei käy käden käänteessä. Minulla oli vastaava tilanne kuin sinulla muutama vuosi sitten.
Ehkä jopa ylikompensoin sitä omaa elämääni, kun oli tottunut elämään toisille ja yhtäkkiä sitä olikin mahdollisuus tehdä jotakin ihan omalle elämälleen. Ehkäpä ylikompensoin sitä edelleen. En tiedä.
Mutra toi lukossa oleminen.. se on haastava tilanne.Pienin askelin se on mentävä ❤️ Muuten alkaa happi loppumaan, sen olen huomannut..
Uuteen elämäntilanteeseen totuttautuminen vie aikansa. Ylikompensointi on hyvä sana kuvaamaan tasapainottelun vaikeutta uudessa tilanteessa. Olen aina pyrkinyt elämään tasapainoisesti niin, että elämän eri osa-alueet olisivat sopusoinnussa keskenään. Voin olla äiti, puoliso, ystävä, sisko, haastavaa työtä tekevä.. Kaikkea samaan aikaan. Sitten kun elämä heittää häränpyllyä ja kaikelta putoaa pohja, ei tasapainottelu enää olekaan niin helppoa. On priorisoitava ja keskityttävä olennaiseen niillä voimavaroilla, joita siinä tilanteessa on. Vuosia keskityin muiden hyvinvoinnin varmistamiseen, kriiseistä toiseen selviämiseen ja se uuvutti hiljalleen. Nyt on helpottanut, mutta tunnen ajautuneeni kauemmas itsestäni. Jokin osa minusta edelleen elää siinä selviytymismoodissa, jossa elin monta vuotta ja tästä mielentilasta irtautuminen on ollut yllättävän vaikeaa. Mutta kuten sanoit, pienin askelin..
Sinä olet selvinnyt paljosta ja ihailen kykyäsi elää tahtomallasi tavalla. Et ole kenellekään selitysvelvollinen ja on inspiroivaa, miten olet löytänyt itsellesi oikeita tapoja nauttia elämästä. Ehkä minäkin kohta löydän ne omat tapani 😊 Anonyymi kirjoitti:
Pienin askelin se on mentävä ❤️ Muuten alkaa happi loppumaan, sen olen huomannut..
Uuteen elämäntilanteeseen totuttautuminen vie aikansa. Ylikompensointi on hyvä sana kuvaamaan tasapainottelun vaikeutta uudessa tilanteessa. Olen aina pyrkinyt elämään tasapainoisesti niin, että elämän eri osa-alueet olisivat sopusoinnussa keskenään. Voin olla äiti, puoliso, ystävä, sisko, haastavaa työtä tekevä.. Kaikkea samaan aikaan. Sitten kun elämä heittää häränpyllyä ja kaikelta putoaa pohja, ei tasapainottelu enää olekaan niin helppoa. On priorisoitava ja keskityttävä olennaiseen niillä voimavaroilla, joita siinä tilanteessa on. Vuosia keskityin muiden hyvinvoinnin varmistamiseen, kriiseistä toiseen selviämiseen ja se uuvutti hiljalleen. Nyt on helpottanut, mutta tunnen ajautuneeni kauemmas itsestäni. Jokin osa minusta edelleen elää siinä selviytymismoodissa, jossa elin monta vuotta ja tästä mielentilasta irtautuminen on ollut yllättävän vaikeaa. Mutta kuten sanoit, pienin askelin..
Sinä olet selvinnyt paljosta ja ihailen kykyäsi elää tahtomallasi tavalla. Et ole kenellekään selitysvelvollinen ja on inspiroivaa, miten olet löytänyt itsellesi oikeita tapoja nauttia elämästä. Ehkä minäkin kohta löydän ne omat tapani 😊Voih.. kyllä löydät kun muistat olla armollinen itsellesi. Sinulla on ollut elämässäsi pitkä jakso, joka on vaatinut sen että laitat itsesi sivuun.
Olen kokenut saman. Sen jälkeen tulee aika tyhjä olo. Voimaton ja kykenemätön. Niin kuin kuvailit.. tunne, että on lukossa. Oma itse on hakusessaan.
Aika parantaa monta haavaa. Sisäisesti kuin ulkoisestikin. Pahinta minulla oli, kun itse menetin mustimpina hetkinäni kokonaan tietoisuuden itsestäni. Sitä vaan suoritti kaiken kuin zombie. Olin tyhjä kuori.
Olen edelleen sillä tiellä missä avaan lukkoani. Se ottaa sen ajan mitä ottaa. Velvollisuudet ja rakkaimmat voivat välillä hetken odottaa, että pääset eheytymään. Muista että sinä olet ainoa joka voi huolehtia sinusta. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Mutta ole armollinen itsellesi.
Sinä olet viisas ja kaunis ihminen. Muista se.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Voih.. kyllä löydät kun muistat olla armollinen itsellesi. Sinulla on ollut elämässäsi pitkä jakso, joka on vaatinut sen että laitat itsesi sivuun.
Olen kokenut saman. Sen jälkeen tulee aika tyhjä olo. Voimaton ja kykenemätön. Niin kuin kuvailit.. tunne, että on lukossa. Oma itse on hakusessaan.
Aika parantaa monta haavaa. Sisäisesti kuin ulkoisestikin. Pahinta minulla oli, kun itse menetin mustimpina hetkinäni kokonaan tietoisuuden itsestäni. Sitä vaan suoritti kaiken kuin zombie. Olin tyhjä kuori.
Olen edelleen sillä tiellä missä avaan lukkoani. Se ottaa sen ajan mitä ottaa. Velvollisuudet ja rakkaimmat voivat välillä hetken odottaa, että pääset eheytymään. Muista että sinä olet ainoa joka voi huolehtia sinusta. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Mutta ole armollinen itsellesi.
Sinä olet viisas ja kaunis ihminen. Muista se.Ihanasti sanottu, kiitos ❤️
Tunnistan noita kuvailemiasi tuntemuksia. Suorittaa kuin zombie, voimaton ja kykenemätön olo.. Kenenkään voimat eivät ole ehtymättömät, vaikka senkin olen oppinut, että ihmisellä on usein enemmän vahvuutta, kuin olisi uskonutkaan. Vaikka koen nyt hukassa oloa ja muita ei niin mukavia tuntemuksia, olen kuitenkin iloinen, että selvisin niin monesta vaikeudesta ja kun katson lastani tänä päivänä, niin eritoten hänen suhteensa koen onnistuneeni ja toimineeni oikein. Se antaa voimaa tämän voimattomuuden keskellä, jos noin voi sanoa 😊 Ja onhan elämässä ollut paljon hyvääkin, onnen ja ilon hetkiä, onnistumisia. Ei kaikki ole pelkkää taistelua ollut, mutta itseni kanssa joudun vielä hieman tekemään töitä, että saan taas kiinni itsestäni. Armollisuuden kautta, se on hyvä neuvo..
Kiitos juttelusta, nyt on keveämpi olo mennä unille ❤️Hyvää yötä!
- Anonyymi
Kukin tyylillään ja henkilökohtaisella filosofiallaan, ihan vapaasti. En taatusti ole sormella osoittelemassa. Ongelma on siinä että eläminen ja täällä tempominen on oman filosofiani mukaan lähinnä pelkkä iso vitsi...mutta so what täällä kellutaan edelleen...
Olen iloinen siitä Pikku-pirpana kun kerroit saaneesi toiveikkaita uutisia terveyteesi liittyen.❤️
Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen täytyy elää joka päivä sellaista elämää mitä hän haluaa. Sitä ei kenenkään toisen pitäisi kyseenalaistaa tai kritisoida, ainakaan jos ei siloin satuteta kenenkään toisen elämää.
- Ja joskus niinkin täytyy vain toimia ja siitäkin selvitään.
Elämä voi olla kovin hiuskarvan varassa. On onnellista, jos ja kun ei sitä viimeistä hetkeään tiedä etukäteen. Läheisille se on tietenkin surullista, kun on aika erota lopullisesti ja päästää irti rakkaansa kädestä.Sulla on omakohtaista kokemusta luopumisesta.
Mä en ole vielä menettänyt montaakaan läheistäni. Äitini poistui vuosi sitten, mutta hänenkin tilanteensa oli sellainen, että hyvä kun kuoli. Viimeisessä puhelussaan kertoi, että eläminen on perseestä kaikkien sairauksiensa kanssa. Joskus kuolema on helpoitus.
Minäkin kaipaan kuolemaa, vaikka ei minulla mitään kiirettä siihen ole. Se on minulle kuin lohdullinen ystävä jonka kohtaan sitten aikanaan.
Suru joka läheisille tulee poismenon myötä, on monasti se joka jää. Mutta se on luonnollinen osa elämää, sureminen. Minäkin suren. Suren asioita ennemmin kuin kadun. Sureminen voi olla jopa kaunista ja lohdullista.
Elämä on lahja, se pitää muistaa. Mutta se päättyy aina ja vääjäämättömästi kuolemaan.
Mutra rakkaus.. se ei kuole koskaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sulla on omakohtaista kokemusta luopumisesta.
Mä en ole vielä menettänyt montaakaan läheistäni. Äitini poistui vuosi sitten, mutta hänenkin tilanteensa oli sellainen, että hyvä kun kuoli. Viimeisessä puhelussaan kertoi, että eläminen on perseestä kaikkien sairauksiensa kanssa. Joskus kuolema on helpoitus.
Minäkin kaipaan kuolemaa, vaikka ei minulla mitään kiirettä siihen ole. Se on minulle kuin lohdullinen ystävä jonka kohtaan sitten aikanaan.
Suru joka läheisille tulee poismenon myötä, on monasti se joka jää. Mutta se on luonnollinen osa elämää, sureminen. Minäkin suren. Suren asioita ennemmin kuin kadun. Sureminen voi olla jopa kaunista ja lohdullista.
Elämä on lahja, se pitää muistaa. Mutta se päättyy aina ja vääjäämättömästi kuolemaan.
Mutra rakkaus.. se ei kuole koskaan.Niin.. Isäni kuoli jo 2005 syöpään. Silloin oli helpotus, että hän pääsi pois, vaikka tietenkin äärettömän surullista. Äiti toivoi nopeaa lähtöä ja sen hän saikin syksyllä 2020.
Mieheni kuolema syksyllä 2021 tuntui niin epäreilulta. Miksi jonkun, joka on fyysisesti niin hyvässä kunnossa ja täynnä energiaa ja unelmia, pitää lähteä? - Olen tosiaan jo oppinut siihen, että elämä on luopumista.
Ja että rakkaus ei kuole. Se vain muuttaa muotoaan.Xena-183 kirjoitti:
Niin.. Isäni kuoli jo 2005 syöpään. Silloin oli helpotus, että hän pääsi pois, vaikka tietenkin äärettömän surullista. Äiti toivoi nopeaa lähtöä ja sen hän saikin syksyllä 2020.
Mieheni kuolema syksyllä 2021 tuntui niin epäreilulta. Miksi jonkun, joka on fyysisesti niin hyvässä kunnossa ja täynnä energiaa ja unelmia, pitää lähteä? - Olen tosiaan jo oppinut siihen, että elämä on luopumista.
Ja että rakkaus ei kuole. Se vain muuttaa muotoaan.Voih.. olet jo menettänyt paljon ja joutunut luopumaan ..
Kun aika on, aika on. Se ei kysy lupaa, eikä neuvottele. Se tulee ja ottaa omansa selittelemättä, jättää jälkeensä surua ja kaipausta. Sellainen on Kuolema.Pikku-pirpana kirjoitti:
Voih.. olet jo menettänyt paljon ja joutunut luopumaan ..
Kun aika on, aika on. Se ei kysy lupaa, eikä neuvottele. Se tulee ja ottaa omansa selittelemättä, jättää jälkeensä surua ja kaipausta. Sellainen on Kuolema.Niin... Joskus sanotaan, ettei ihmiselle anneta sen enempää kuin mitä hän jaksaa kantaa. Silloin, kun olin jo ihan polvillani, niin kieltämättä ajattelin, että kuinka helvetin vahva minun kuvitellaan olevan.. Mutta näistäkin on selvitty.
Olen kiitollinen siitä, että lapseni ovat terveitä ja heidän elämänsä on järjestyksessä ja he menestyvät toivomallaan tavalla.
Tunnistan, että minun kuuluu olla seuraavana vuorossa. Rukoilen, että en koskaan joudu hautaamaan lastani, vaan että saan lähteä heitä ennen.
Mutta ei minullakaan kiire ole. 🙂 Toivon, että minulla on vielä paljon ihanaa elämää edessäni. Aikaa, joka sisältää myös hyvän ja pitkän parisuhteen. ❤️Xena-183 kirjoitti:
Niin... Joskus sanotaan, ettei ihmiselle anneta sen enempää kuin mitä hän jaksaa kantaa. Silloin, kun olin jo ihan polvillani, niin kieltämättä ajattelin, että kuinka helvetin vahva minun kuvitellaan olevan.. Mutta näistäkin on selvitty.
Olen kiitollinen siitä, että lapseni ovat terveitä ja heidän elämänsä on järjestyksessä ja he menestyvät toivomallaan tavalla.
Tunnistan, että minun kuuluu olla seuraavana vuorossa. Rukoilen, että en koskaan joudu hautaamaan lastani, vaan että saan lähteä heitä ennen.
Mutta ei minullakaan kiire ole. 🙂 Toivon, että minulla on vielä paljon ihanaa elämää edessäni. Aikaa, joka sisältää myös hyvän ja pitkän parisuhteen. ❤️Ihana olet. Minun niin tekisi mieleni antaa sinulle iisoo hali.
Minä taas jo teidän hautaavani lapseni ennen omaa lähtöäni. Kaikki puhuu sen puolesta ja olen siihen tavallaan jo valmistautunut. Se on jo monesti ollut lähellä. Liiankin.
Sinulle toivon kaikkea hyvää. Iloa ja onnea elämään. Olet sen ansainnut varmasti moninkertaisestikin. 💜Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihana olet. Minun niin tekisi mieleni antaa sinulle iisoo hali.
Minä taas jo teidän hautaavani lapseni ennen omaa lähtöäni. Kaikki puhuu sen puolesta ja olen siihen tavallaan jo valmistautunut. Se on jo monesti ollut lähellä. Liiankin.
Sinulle toivon kaikkea hyvää. Iloa ja onnea elämään. Olet sen ansainnut varmasti moninkertaisestikin. 💜Samoin. Minä annan siis sinulle (varmasti) ison *hali*n. 😄
Voimia sinulle kaikkiin hetkiin! ❤️
Ja elä elämääsi ihan juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Ei kenelläkään ole oikeutta arvostella sinua. Kukaan muu ei voi oikeasti tietää mitä taakkaa sinä kannat.
Olet ajatuksissani Pikku-pirpana 🙏Xena-183 kirjoitti:
Samoin. Minä annan siis sinulle (varmasti) ison *hali*n. 😄
Voimia sinulle kaikkiin hetkiin! ❤️
Ja elä elämääsi ihan juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Ei kenelläkään ole oikeutta arvostella sinua. Kukaan muu ei voi oikeasti tietää mitä taakkaa sinä kannat.
Olet ajatuksissani Pikku-pirpana 🙏Höh.. sä todellakin olet lempeä Muumimamma.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihana olet. Minun niin tekisi mieleni antaa sinulle iisoo hali.
Minä taas jo teidän hautaavani lapseni ennen omaa lähtöäni. Kaikki puhuu sen puolesta ja olen siihen tavallaan jo valmistautunut. Se on jo monesti ollut lähellä. Liiankin.
Sinulle toivon kaikkea hyvää. Iloa ja onnea elämään. Olet sen ansainnut varmasti moninkertaisestikin. 💜Surullista jos oma lapsella on pitkäaikaissairaus. Onko lääkärit sanoneet ennusteesta noin?
Stressaavaa kirjaimellisesti elää kuin viimeistä päivää ja pelätä jokaista oiretta.
Niin, kuolema on osa elämää. Anonyymi kirjoitti:
Surullista jos oma lapsella on pitkäaikaissairaus. Onko lääkärit sanoneet ennusteesta noin?
Stressaavaa kirjaimellisesti elää kuin viimeistä päivää ja pelätä jokaista oiretta.
Niin, kuolema on osa elämää.Ei se ole lääkärin sanomaa. Kuusi kertaa on lapseni ollut jo sairaalassa koomassa. Tiedän, että onnenkantamoiset loppuvat jonakin kertana. Ja hän ei selviäkään. Näin.
Pitkäaikaissairaudet yhdistettynä autismin kirjoon.. huono yhdistelmä.
- Anonyymi
Mikä sinulla on, jos elinaika on arvioitu noin lyhyeksi? Usein nuo ennusteet voi mennä pieleen... Voimia sinulle. <3
Toi oli kun halvaannuin puolittain vuonna 2012. Kävin työpaikkalääkärissä ja siellä neurologi laittoi kiireellisenä tutkittavaksi julkiselle puolelle.. tutkimuksia ei voitu tehdä työterveyshuollossa..
Silloin neurologi arveli että kyseessä olisi ollut pikkuaivojen tulehdus tai aivoverenvuoto pikkuaivoissa..
No googletin noi kotona, ja ennuste oli molemmissa 2-4 kk.
No.. eipä siinä mitään.. mä odottelin sit kaksi kuukautta sitä että pääsen kiireellisesti tutkimuksiin.. siinä kerkesi elämään monet viimeiset hetket sitä odotellessa. Varautumaan pahimpaan. Valmistautumaan.
Kun lopulta pääsin pään magneettikuvaukseen, siellä oli löydöksiä.. myös siellä pikkuaivoissa. Pieniä tulehduspesäkkeitä. Selvisi, että mulla on ms-tauti.
No selvisin siis vain invalidisoivalla sairaudella. Mutta se ei muuta sitä kun joutui elämään sen tiedon varassa, että nyt tuli lähtö.
Ja sen jälkeen piti sopeutua elämään sairauden kanssa, joka tuhoaa keskushermostoa.
Tajusin että elimistöni on kääntynyt itseäni vastaan ja tuhoaa toimintakykyni. Sain elämän, mutta minkälaisen sellaisen..
Ja nyt tänä keväänä sain kontrollikuvauksissa todella positiivisiä uutisia. Uusia tulehduspesäkkeitä ei ole ja muutoksia huonompaan ei ole ollut vuosiin.
Lääkärini arvio oli, ettei välttämättä niitä muutoksia edes synny enää..
Olen elänyt viimeiset kymmenen vuotta sairauteni ehdoilla.. toivonut parasta ja varautunut pahimpaan. Ja nyt.. ihan kuin uusi elämä olisi taas auennut minulle.
Joskus näinkin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toi oli kun halvaannuin puolittain vuonna 2012. Kävin työpaikkalääkärissä ja siellä neurologi laittoi kiireellisenä tutkittavaksi julkiselle puolelle.. tutkimuksia ei voitu tehdä työterveyshuollossa..
Silloin neurologi arveli että kyseessä olisi ollut pikkuaivojen tulehdus tai aivoverenvuoto pikkuaivoissa..
No googletin noi kotona, ja ennuste oli molemmissa 2-4 kk.
No.. eipä siinä mitään.. mä odottelin sit kaksi kuukautta sitä että pääsen kiireellisesti tutkimuksiin.. siinä kerkesi elämään monet viimeiset hetket sitä odotellessa. Varautumaan pahimpaan. Valmistautumaan.
Kun lopulta pääsin pään magneettikuvaukseen, siellä oli löydöksiä.. myös siellä pikkuaivoissa. Pieniä tulehduspesäkkeitä. Selvisi, että mulla on ms-tauti.
No selvisin siis vain invalidisoivalla sairaudella. Mutta se ei muuta sitä kun joutui elämään sen tiedon varassa, että nyt tuli lähtö.
Ja sen jälkeen piti sopeutua elämään sairauden kanssa, joka tuhoaa keskushermostoa.
Tajusin että elimistöni on kääntynyt itseäni vastaan ja tuhoaa toimintakykyni. Sain elämän, mutta minkälaisen sellaisen..
Ja nyt tänä keväänä sain kontrollikuvauksissa todella positiivisiä uutisia. Uusia tulehduspesäkkeitä ei ole ja muutoksia huonompaan ei ole ollut vuosiin.
Lääkärini arvio oli, ettei välttämättä niitä muutoksia edes synny enää..
Olen elänyt viimeiset kymmenen vuotta sairauteni ehdoilla.. toivonut parasta ja varautunut pahimpaan. Ja nyt.. ihan kuin uusi elämä olisi taas auennut minulle.
Joskus näinkin.No, mutta hienoa ettei ollut mikään uusi "kuolemantuomio". MS-taudin kanssa pystyy elämään. Tiedän aika monta jotka elää saadun diagnoosin jälkeen täyttä elävät lähes normaalia elämää. osa täysiaikaa, osalle riittää vajaa tuntimäärä.
MS-tautiin on nykyään aika hyvä lääkitys, eräs työtoverini saa jonkun injektion parin viikon välein, jonka hän sanoo olevan sen joka pitää toimintakykyään lähes normaalina.
MS-tautihan etenee aaltomaisesti ja näillä "aalloilla" on persoonallisia eroja, jotkut saattavat sairastaa lähes oireetta.
Jaksamista sinulle omien oireittesi ja sairautesi kanssa! <3 Anonyymi kirjoitti:
No, mutta hienoa ettei ollut mikään uusi "kuolemantuomio". MS-taudin kanssa pystyy elämään. Tiedän aika monta jotka elää saadun diagnoosin jälkeen täyttä elävät lähes normaalia elämää. osa täysiaikaa, osalle riittää vajaa tuntimäärä.
MS-tautiin on nykyään aika hyvä lääkitys, eräs työtoverini saa jonkun injektion parin viikon välein, jonka hän sanoo olevan sen joka pitää toimintakykyään lähes normaalina.
MS-tautihan etenee aaltomaisesti ja näillä "aalloilla" on persoonallisia eroja, jotkut saattavat sairastaa lähes oireetta.
Jaksamista sinulle omien oireittesi ja sairautesi kanssa! <3Kiitos. Minulla oli viimeksi "aalto" 2013.. joten kun siitä toivuin niin aika normaalia on elämä ollut. Toimintakykyni on n. 98% joten hyvin pyyhkii. Ja hyvä lääkitys minulla tuntuu olevan.
Mutta kiitos kannustuksestasi. Täällä elellään ja katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Päivä kerrallaan.
Minusta tämä kyllä tuntuu turhan pitkältäkin ajalta. Ei se tuntunut lyhyeltä silloinkaan kun verikokeiden kautta nousi epäilys että munuaiset sanoo poks. Piti vain hoitaa käytännön asiat niin että perikunnalla on helpompaa jatkaa jos kaikkein pahin olisi edessä.
Elo tuntuu kuin korona-aikana valmistuneella metallialan ammattilaisella. Tiedän miltä hyvä hitsisauma näyttää, tiedän miten se onnistunut hitsisauma tehdään mutta en osaa hitsata.
Ei varmaan ole kenellekkään yllätys että jos halutaan antaa otsikolle "kevyttä ja kivaa" kasvot niin minun naama ei siellä komeilisi. Itselle tuo perinteinen kaava ammatti ja vakityöpaikka, vaimo kera ikuisen rakkauden sekä kirmaavat lapset omakotitalon takapihalla olivat niitä joita kohdin lähdettiin elämää rakentamaan.
Ne minä saavutin ja niistä ajoista olen äärimmäisen onnellinen sekä syvästi kiitollinen.
Elämäni hitsausteknisissä piirrustuksissa ei vain oltu määritelty kohtaa jossa minulla on työ, lapset lähteneet kotoa ja olen yksin talossa.
Kevyttä ja kivaa taitaa olla minulle tekemätön paikka mutta oli Pikku-pirpanalta sen verran puhutteleva aloitus että jos tuntuu että itsellä elon päiviä olisi tuhlattavaksi asti niin voisi pyrkiä vaikka tasolle keskiraskasta ja ei aina niin totista.- Anonyymi
Entäs vaimo?
Voi sinun kanssasi.
Ei kaikille sovikaan sellainen huithapelius mihin minä pyrin.
Minun unelmani oli oma koti, perhe ja valkoinen aita.
Se toteutui.. kylläkin muutamalla lisämausteella.
Olin perheeni orja ja olen tavallaan vieläkin. Vastuu jälkikasvusta ei lopu koskaan kun lapsi on autismin kirjoon kuuluva erityislapsi. Siksipä olen niin sitoutunut edelleen perheeseeni. Vaikka asustelenkin yksin sinkkuna, päivittäin olen tekemisissä perheeni kanssa. Asumme eksän kanssa seinänaapureina ja vastaamme yhdessä pojastamme. Yhteistyössä.
Raskaimpina vuosina tein pitkää päivää.. aamupäivät koulussa turvaistamassa lastani ja illat töissä. Ja hoidin kaikki kotityöt yksin, sillä eksä toteutti unelmiaan. Noin 15 vuotta uhrasin itseni täysin perheelleni laittaen kaikki omat haluni sivuun. Yksin. Sillä exä teki kolmea työtä ja teki itselleen rakkaasta harrastuksestaan ammatin. Ja tuin häntä siinä. Hän ansaitsi sen.
Nyt.. exä vastaa pojastamme. Ja minä toimin taka-alalla. Otan takaisin niitä vuosia jotka annoin perheelleni.
Kun sairastuin ms-tautiin .. jäin senkin asian kanssa yksin. Siitä tosin on jo yli kymmenen vuotta, mutta pähkäilin että nyt jos koskaan on minun aika elää, ennenkuin on myöhäistä.
Siitäpä syntyikin tämä ajatus.. kevyttä ja kivaa.
Sinä olet ihan mahtava tyyppi mielestäni. Ehkä turhan totinen, mutta olet kunnollinen ja asiallinen. Toivon, että saat vielä sen kaipaamasi oman rakkaan rinnallesi.
Ja toivottavasti elimesi ei sano poks...Pikku-pirpana kirjoitti:
Voi sinun kanssasi.
Ei kaikille sovikaan sellainen huithapelius mihin minä pyrin.
Minun unelmani oli oma koti, perhe ja valkoinen aita.
Se toteutui.. kylläkin muutamalla lisämausteella.
Olin perheeni orja ja olen tavallaan vieläkin. Vastuu jälkikasvusta ei lopu koskaan kun lapsi on autismin kirjoon kuuluva erityislapsi. Siksipä olen niin sitoutunut edelleen perheeseeni. Vaikka asustelenkin yksin sinkkuna, päivittäin olen tekemisissä perheeni kanssa. Asumme eksän kanssa seinänaapureina ja vastaamme yhdessä pojastamme. Yhteistyössä.
Raskaimpina vuosina tein pitkää päivää.. aamupäivät koulussa turvaistamassa lastani ja illat töissä. Ja hoidin kaikki kotityöt yksin, sillä eksä toteutti unelmiaan. Noin 15 vuotta uhrasin itseni täysin perheelleni laittaen kaikki omat haluni sivuun. Yksin. Sillä exä teki kolmea työtä ja teki itselleen rakkaasta harrastuksestaan ammatin. Ja tuin häntä siinä. Hän ansaitsi sen.
Nyt.. exä vastaa pojastamme. Ja minä toimin taka-alalla. Otan takaisin niitä vuosia jotka annoin perheelleni.
Kun sairastuin ms-tautiin .. jäin senkin asian kanssa yksin. Siitä tosin on jo yli kymmenen vuotta, mutta pähkäilin että nyt jos koskaan on minun aika elää, ennenkuin on myöhäistä.
Siitäpä syntyikin tämä ajatus.. kevyttä ja kivaa.
Sinä olet ihan mahtava tyyppi mielestäni. Ehkä turhan totinen, mutta olet kunnollinen ja asiallinen. Toivon, että saat vielä sen kaipaamasi oman rakkaan rinnallesi.
Ja toivottavasti elimesi ei sano poks...Enpä tuota nyt kutsuisi ihan termillä huithapelius.
Olet joustanut ja tukenut sekä kantanut vastuuta. Jos tuohon nyt pyrkii elämää muokkaamaan keveämmäksi niin minusta se on ihan fiksua akkujen lataamista. Pitää huolehtia myös itsestään että jaksaa myös muista huolehtia.
Niin ja ei mulla ilmeisesti sano munuaiset poks. Otettiin uudet kokeet sen jälkeen kun lääkäri määräsi lisäämään juomisen määrää. Oli vain kaveri päässyt hieman kuivumaan kun ei nesteyttänyt itseään tarpeeksi.M184 kirjoitti:
Enpä tuota nyt kutsuisi ihan termillä huithapelius.
Olet joustanut ja tukenut sekä kantanut vastuuta. Jos tuohon nyt pyrkii elämää muokkaamaan keveämmäksi niin minusta se on ihan fiksua akkujen lataamista. Pitää huolehtia myös itsestään että jaksaa myös muista huolehtia.
Niin ja ei mulla ilmeisesti sano munuaiset poks. Otettiin uudet kokeet sen jälkeen kun lääkäri määräsi lisäämään juomisen määrää. Oli vain kaveri päässyt hieman kuivumaan kun ei nesteyttänyt itseään tarpeeksi.Kiva kuulla, että olet kondiksessa.. ehdin jo pikkuisen huolestua.
Minä oikeastaan pyrin eränlaiseen keventämiseen. Yritystä ainakin on.
- Anonyymi
Onneksi lapsuus on (aina) viatonta ja onnellista, turvallista aikaa. 😁
Se antaa pohjan, sen luottamuksen tuleviin elämäntapahtumiin ja ihmissuhteisiin.Häh??
Minun lapsuuteni oli kaukana turvallisesta ja onnellisesta. Harhaa kuvitella, että kaikilla on hyvä lapsuus siksi, että lapsi onkin viaton.
- Anonyymi
kusuioj oikein dodgen ihmisiltä mitä tarjoittaa SRT? Street And Race ..
- Anonyymi
Niin nyt vilahti mieleen mitä tarkoittaas Dodgen autossa SRT = Street Race and Track ;D
- Anonyymi
Elämä on aivan liian lyhyt että olisi aikaa turhiin asioihin.
Elämä voi päättyä ihan yhtäkkiä. Lähtö voi tulla kun vähiten sitä odottaa. Meinasin kerran tukehtua kaalin riekaleeseen (kaalikääryleen pitkä riekale) ja jos en olis saannu sitä pois mun kurkusta, olisin varmasti kuollut. Elämä meni jo ikään kuin filminauhana silmien ohitse eli tuli ajatus siitä, että tässäkö tämä oli, mutta sain pelastettua itse itseni, kun toimin nopeasti.
Ihmisten kannattaa elää hetkessä ja päivä kerrallaan niin paljon kuin voi ja yrittää olla murehtimatta liikaa, jos mahdollista. Elämässä on myös paljon kaunista ja nauttimisen arvoista kuten luonto tai musiikki tai vaikka elokuvat. Iloitaan niistä asioista, joista tykkää ja nautitaan pienistä hetkistä.- Anonyymi
Mukava teksti. Ja vaikkei itsellä olisi paljon mitään, voi antaa muille paljonkin, ainakin iloa.
Vaikka musiikillisten nautintojen parissa, ne kun kuuluvat tasapuolisesti kaikille, omasta tilanteesta riippumatta.
AV Anonyymi kirjoitti:
Mukava teksti. Ja vaikkei itsellä olisi paljon mitään, voi antaa muille paljonkin, ainakin iloa.
Vaikka musiikillisten nautintojen parissa, ne kun kuuluvat tasapuolisesti kaikille, omasta tilanteesta riippumatta.
AVJuu, muuten mukava teksti, mutta mukavaa ei ollut se, että meinasin tukehtua ja kuolla kaalin riekaleeseen (siitä tosin on jo useampi vuosi).
- Anonyymi
Otsikko oli kevyttä ja kivaa mutta näyttää moni murheitaan käsittelevän ketjussa.
Tähän aiheeseen hyviä ovat toteamat silloin kun ei ole vielä lähtö liki "Paskaaks tässä" ja sitten kun on jo liki "Joutaahan tästä".
-harmiseikirj-Niin.. minä en tee kevyitä aloituksia.. heh.
Palstalla on ihan omat jonglöörit keveille supatuksille.
- Anonyymi
Elämä on aina tässä ja nyt. Eilinen meni jo, huomista ei kenties tule.
- Anonyymi
en tiedä mikä olisi joku hyvä hauska musiikkikaan... koskan niin jooh Klanihmiset, niin vain ihmeet katoavat jäjettömöön if crossing me?
Rento musiikki..... https://www.youtube.com/watch?v=N6uEMOeDZsA - Anonyymi
Seppo Kääriäisen uusin versio musiikista... haudan takss rkrr mudiikks
- Anonyymi
mutta jos tuntuu siltä että tässäkään galaksissa ei ole enää mitään kiinstaaa, voi vaihtaa galaksia eli vaikka matkustaa mielessän Andromedan galaksiin...
.. mutta niin tällöin törmään vaarallisiin ihmissin kuten Orion Syndicte ja Orion Stardust Travel, sekä Nebula Enterprises....
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1048686
- 936660
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon636449Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345201Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634337- 553481
- 503345
- 513062
- 562902
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512876