Mukavin asia mitä olet nähnyt uimahallissa?

Se, että lapsilla oli hauskaa. Ja se, että sain vettä pelkäävän lapsen viihtymään vedessä.

Naiset eli näkee naisia ja reisiä

Uimahallissa on esillä koko ihmisen elämänkaari iloineen, murheineen, vahvuuksineen ja sairauksineen.

xLiner

Inansa tarantellaa pienempi rantahämähäkki jonka tulitikkurasiassa salakuljetin uimahalliin. Ei se pure kuin noin kaksi kertaa yhtä voimakkaasti kuin amppari eli hapsiainen niinku mummovainaa sano.

Minusta on mukava nähdä perheitä uimahallissa. Kerrankin näin työkaverini perheineen (vaimo ja 4 lasta) ja ilostuin heidän perhedynamiikastaan. Mies antoi pienen suukon vaimolleen kesken pulikointia. Oli ihanaa katseltavaa.

Mikä kysymys tää nyt on? Vanhan miehen karvaiset kintut.

Kun lapset oppivat uimakoulussa uimaan. Se lasten ahaa-elämys ja ilo naamalla, kun heillä itsevarmuus kasvoi ja sukeltaminenkin onnistui mallikkaasti.

Onnea on lapsen aito oppimisen riemu. ♥️

Muistan lämmöllä vieläkin, kun 20 vuotta sitten 5-vuotiaiden uimaopettaja opetti aran tyttäreni uimaan ja jopa pitämään sukeltamisesta. - Poika onkin aina pitänyt vedestä ja snorklaillut ja sukellellut ihan pienestä pitäen. 🙂
Meidän lähi-uimahallissa järjestetään aina lähellä joulua kynttiläuinti, missä uimahallin valot himmennetään ja ison altaan ympärille on sytytetty paljon kynttilöitä. Se on kaunis näky ja silloin uiminenkin tuntuu eri tavalla rauhoittavalta.

Uimahallimuistoihin mahtuu paljon tunteita, ilosta suruun ja riemusta kiukkuun. Valitsen kuitenkin ilot tuoreesta päästä: lapsen 25m uiminen, 1m ponnarilta hyppyt, isojen vesiliukumäki ja syvässä voimakasvauhtisessa kiertovesialtaassa uinti.

Lukioajalta muistan liikuntatunnin, jolloin opettaja määräsi tiukasti minut hengenpelastustunnilla vesipelkoisen ja huonolla uintitaidolla varustetun ja vähän epäsosiaalisen tytön pariksi. Keskivertokansalainen olisi hukkunut siihen ”pelastamiseen”. Olin selällään ja raahasi minua uiden 25m. Pääni oli välillä 30-40cm syvyydessä ja kun happi alkoi loppua tuli potkulla pintaan hengittämään ja nostin samalla pelastajankin lähemmäs pintaa uimaan. Ja sitten taas roikkui minussa kuin 70kg uimarenkaassa ja taas sukelsin. No perille päästiin vihdoin useamman minuutin päästä ja ”pelastajan” silmät loisti kun oli selvinnyt ja opettaja kehui ”pelastajaa” onnistumisesta ja minä olin ihan hapoilla sukeltamisesta. Tyttö rohkaistui onnistumisesta niin, että alkoi käydä kuntouimassa säännöllisesti. Taisi olla ainoa liikunta mitä harrasti.

Mieheltä näkyi mulkku puntista. Huonosti aseteltu.