Napanuora jota ei ole saatu katkaistua

En sanoisi niinkään että suku on pahin. Mutta olen aina ihmetellyt miksi kukaan suvusta ei ole koskaan ollut yhteydessä. Ja miksi vahempani eivät ole koskaan olleet sukuunsa yhteydessä.

Isäni kuoleman jälkeen olen saanut tietooni järkyttäviä asioita siitäm, kuinka äitini on kieltänyt isääni olemassa missään yhteydessä sukuunsa. Äitini vanhemmat ja muu suku ovat kuolleet ennen kuin olen itse syntynyt. Tästä syystä olen nyt vasta isäni kuoltua nähnyt serkkujani, jotka ovat ottaneet osaa isäni muistotilaisuudessa.

Olen myös saanut tietoa siitä, kuinka äitini on valehdellut meille lapsille, ja pelannut meillä eräänlaista shakkia saaden minut vihaamaan isääni (joka valitettavasti oli äitini pikkusormen ympärillä). Meille lapsille on kerrottu erilaisia valheellisia totuuksia, joilla meidät on saatu erotettua toisistamme. Kaiken tämän kuultuani ja ymmärrettyäni olen täysin menettänyt uskoni nykyiseen todellisuuteen, ja toisaalta olen myös pystynyt ymmärtään miksi tietyt asiat ovat niin kuin ne ovat. Ja minulla on kestänyt pitkällle yli kolmekymppiseksi näiden asioiden lopullisen tilan ymmärtäminen.

Onko täällä ketään muuta, joilla on ollut äärimmäisen narsistinen ja manipuloiva äiti/isä? Haluaisin saada jonkunlaista näkemystä myös teiltä jotta voisin ymmärtää tilanteen kokonaisuutta.