Uskon mieluummin fysiikan professoria kuin emeritus pappia

Elämä on pilalla kun perheeseen syntyy pappi.

???

Tieteen historia ja tieteen kehitys aikojen alusta on ollut mielenkiintoista. Ainakin hyvin on pitänyt hokema: mitä enemmin tiedät, niin sitä vähemmin tiedät.

"Uskon mieluummin fysiikan professoria kuin emeritus pappia"

Miksi pitäisi uskoa kumpaakaan ja ylipäätänsä mihinkään sellaiseen mitä ei käytännössä itse pysty mitenkään verifioimaan?

Jos sillä uskomisen kohteella ei ole mitään konkreettista merkitystä itselle niin asian voi aivan hyvin jättää avoimeksi kysymykseksi.

"Uskonto on tuttu, mutta ei sellaista toistoa kaivata."

Saatat tuntea nykyisen kristinuskon jolla käytännössä ei ole enää juuri mitään yhteyttä siihen kristinuskoon mitä harjoitettiin ajanlaskun ensimmäisellä vuosituhannella.

Kaikki nykyiset institutionaaliset uskonnot ovat käytännössä rappeutettu sisältäpäin eli niissä ei ole enää juuri mitään alkuperäistä ja nykyisten kirkkojen arkkitehtuuri on äärimmäisen epäesteettistä ja rumaa kuten kaikki muukin nykyisen kulttuurin arkkitehtuuri.

"Fysiikan professorilla on tärkeämpää sanottavaa."

Jos uskot professoreiden sanomisiin ilman minkäänlaista omakohtaista mahdollisuutta verifioida niitä väitteitä millään tavalla niin olet käytännössä vain vaihtanut yhden uskonnon toisenlaiseksi. Suurin osa tieteen teorioista on täysin yhdentekeviä ja usein myös haitallisia varsinkin orjallisesti noudatettuna yksilön elämän tärkeimpien asioiden kannalta.

Itse en usko alkeishiukkasten olemassaoloon, mustiin aukkoihin, alkuräjähdykseen, evoluutioteoriaan yms. koska ne ovat vielä melko alkeellisen tieteen tuottamia ideologisesti tarkoitushakuisia hypetyksiä joilla tutkijat yrittävät vain pönkittää omaa statustaan tuottamalla skientististä uskontoaan suurelle yleisölle.


"Sen ymmärtää jo aivovammainenkin."


Itse alan kallistua sellaiseen johtopäätökseen että ihmislaji on jo lajityypillisesti psykoottisuuteen taipuvainen toisin kuin useimmat muut luonnossa elävät lajit mikä johtunee todennäköisesti siitä että ihminen on rajapinta ns. henkis-informatiivisen ja fysikaalisen maailman välillä ja koska sellainen rajapintana oleminen edellyttää hyvin herkkää tasapainoa ja aiheuttaa massiivista stressiä niin ihmiskunnan tähänastinen historia on lähinnä ollut tragikoomista sekoilua kaikilla tasoilla tähän mennessä ja ehkä ainoastaan jonkinlainen Gurdjieffin, Krishnamurtin, nagualismin tai buddhalaisuuden asenne ja elämäntapa kykenee harmonisoimaan sen ihmislajin sisäisen vastakohtaisuuden eli ei sorruta kumpaankaan ääripäähän vaan pyritään ylläpitämään tasapainoa ns. henkisten ja ns. fysikaalisten vaikutusten välillä minkä saavuttaminen enää tämän vuosituhannen puolelle on äärimmäisen epätodennäköistä koska rappio ja kaaos alkaa olla jo liian intensiivistä ja kaikkialla vallitsevaa.

Itse olen kyllä jo sen verran pessimistinen että jokin melko suuri ja dramaattinen käänne tai mullistus tarvitaan eikä nykyinen woketettu akateeminen yhteisö juuri muuhun pysty kuin sisäänpäinlämpiävään taskubiljardiin kielen ja matematiikan tasolla eikä maailmassa muutenkaan ei ole enää sellaisia tiedonlähteitä tai ylipäätänsä edes välttävästi normaaleja ja "täyspäisiä" ihmisiä joihin kannattaisi uskoa juuri millään tasolla koska lähes kaikki on propagandaa ja muuta vastaavaa manipulointia ja sekoilua nykyään.

(On taas niin kuuma sisällä ettei pysty kunnolla nukkumaan. Taidan pitää pitkähkön tauon palstakirjoittelussa kun taas vaihteeksi en enää siedä enkä jaksa lukea teikäläisten horinoita ... :D)

B

Porvoossa on semmoinenkin emeritus-pappi, joka ei edes suostu kaikki (uskovaisiakaan) tervehtimään. On niin omanarvontuntoinen. Itse syyllistyy ylpeydensyntiin ja toisten ihmisten loukkaamiseen ylenkatsovalla asenteellaan ja sitten kirjoittelee jatkuvasti kauhistelevan kirjoituksia homoilusta ja homoliitoista yms. Oikeassahan on, mutta tsekkaisi ensin oman elämänsä suunnan, asenteensa ja rakkaudettomuutensa.