Kokemuksia sitoutumiskammoisesta miehestä/lapsesta

Eli toisinsanoen ei edes tiedä mitä parisuhde on.

Kyllä. Elin aikuisvanhan pikkupojan, huijarin kanssa.

Vittu kun en edes seurustelis nelikymppisen naisenkaan kanssa joka ei osaa käyttäytyä muuten kun keskenkasvunen kakara se on ihan kiva varmaan jos nainenkin osais mieleltään olla avoimempi ja utelias mu jos tähän ikään kakaraa haluan kasvattaa osaan etsiä kyllä naisen jonka kanssa tehdä lapsi ja hyvällä tuurilla jopa yhdessä tämän kanssa kasvattaa se tai ne mistä sitä taas koskaan tietää

Mun mielestä ei kannata seurustella hyvin nuoressa iässä jos kerran ihan pikkuisia olette, sulla on koko elämä vielä edessä ja tulet varmasti huomaamaan että poikia ja myöhemmin miehiä tulee ja menee. Aikuisena voi sitten miettiä vakavampaa, kun siihen riittää rahkeet.

Vastaan siis kysymykseesi että en. Ei ole tapana sekaantua lapsiin, itse olen aikuinen ja jokainen jolla on ikää 18 vuotta tai yli niin on edes juridisesti aikuinen. Käytöstavat tulee toisilla jälkijunassa, mutta ei se mitään haittaa, moni on henkisesti aikas kakara vielä 30-vuotiaana tai sitäkin vanhempana. Mutta mitäs sitten - jokaisella on huonot puolensa? Aidosti rakastava ihminen kritisoi kyllä toista jos ei pidä jostain asiasta, sukupuolesta riippumatta. Ja jos rakastaa takaisin niin voi mukautua sekä opetella pois näistä lapsellisista tavoista.

Saarn. 10:16 Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

Seurustelin kiukuttelevan pikkutytön kanssa joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Oli kuitenkin jo yli 30v. oikea rinsessa.

Nykynuoret eivät kaikki aikuistu koskaan. Ehkä se on tämän netin/somen ansiota, että vastuuta ei oteta omasta- eikä toisten elämästä. Luulen näin. Fyysinen- ja henkinen kunto heikkenee vuosi vuodelta.

Sen verran kokemusta että jos 1v menee. Ni älä nyt vitun ihmeessä kattele 2tta vuotta. Juokse!