No puuh, pitkän päivän välissä ei kerkiä nappaamaan kuin kokista ja suklaapatukkaa. Niitä voi mussuttaa samalla kun conffaa. Vuosia tuli polteltua aina vapaa aikana pilveä. Ai miksi? No ihan siksi, että muuten ei pystynyt rentoutumaan lainkaan kun kävi töiden jälkeen niin ylikierroksilla. Alkoholista taas olisi ollut liikaa terveyshaittoja. Se on sitä, että kauhean kiireen ja stressin kanssa tehdään 12-16 tuntisia päiviä ja sitten kotona ollessa viikonloppuisin conffataan vähän etähallinnalla systeemeitä ja pidetään ehkä helldeskiä satunnaisesti. Jatkuvasti tuntui, että duunit tulee tehtyä liian huonosti. On miljoona asiaa tekemättä ja mitä sitten ikinä tekikin ei voinut tehdä kunnolla kun oli niin kiire hoitamaan muita asioita.
Semmosta tää touhu on. Ei oo siis yhtään ihme jos vähän päihteitä kaipaa. Tosin tässä tapauksessa vastaavatsi rauhoittavat olisivat myös ajaneet saman asian. Mutta niihin jää pahemmin koukkuun kuin kannabikseen. Juttelin asiasta lääkärin kanssa pitkään.
Nyt olen kolmatta vuotta kevennetyssä duunissa, jossa teen sen verran speksejä kun jaksan. Masennuslääkitys päällä ja kyllä tää tästä ehkä irtoaa.
Eipä tosin liene mitenkään harvinainen tämä tarinani näin IT-alalla.
Aikaisemmin levättiin silloin kun aikaa on, mutta sitä vaan ei ollut about viiteen vuoteen yhtään. Aika nopeaasti hävisi harrastus ja mielenkiinto touhusta. Rupesi olemaan pakkopullaa. Asiat tehdään niin huonosti ja nopeasti kuin mahdollista koska hommia on loputtomasti lisää. Samalla tietysti ns ammattiylpeys katosi täysin. Mutta nämä ovat ihan normaaleita burnout oireita. Vaikka en totaalisesti burnoutannut niin ihan lähellä olin varmaan pari vuotta. Painoa kertyi tuona aikana 20 kiloa lisää. Kokiksesta ja suklaapatukoista. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Ensin pyörii kahteen asti sängyssä. Sen jälkeen herää neljältä stressaantuneena ja rupeaa conffaamaan systeemeitä.
Hyvä puoli tuossa oli, että päihdetestejä ei tarvinnut pelätä. Riitti kun sanoi että nyt vituttaa sen verran että meen vetään hatsit.
Tekstiä saa vapaasti lainata muuhun käyttöön.
Semmosta tää touhu on. Ei oo siis yhtään ihme jos vähän päihteitä kaipaa. Tosin tässä tapauksessa vastaavatsi rauhoittavat olisivat myös ajaneet saman asian. Mutta niihin jää pahemmin koukkuun kuin kannabikseen. Juttelin asiasta lääkärin kanssa pitkään.
Nyt olen kolmatta vuotta kevennetyssä duunissa, jossa teen sen verran speksejä kun jaksan. Masennuslääkitys päällä ja kyllä tää tästä ehkä irtoaa.
Eipä tosin liene mitenkään harvinainen tämä tarinani näin IT-alalla.
Aikaisemmin levättiin silloin kun aikaa on, mutta sitä vaan ei ollut about viiteen vuoteen yhtään. Aika nopeaasti hävisi harrastus ja mielenkiinto touhusta. Rupesi olemaan pakkopullaa. Asiat tehdään niin huonosti ja nopeasti kuin mahdollista koska hommia on loputtomasti lisää. Samalla tietysti ns ammattiylpeys katosi täysin. Mutta nämä ovat ihan normaaleita burnout oireita. Vaikka en totaalisesti burnoutannut niin ihan lähellä olin varmaan pari vuotta. Painoa kertyi tuona aikana 20 kiloa lisää. Kokiksesta ja suklaapatukoista. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Ensin pyörii kahteen asti sängyssä. Sen jälkeen herää neljältä stressaantuneena ja rupeaa conffaamaan systeemeitä.
Hyvä puoli tuossa oli, että päihdetestejä ei tarvinnut pelätä. Riitti kun sanoi että nyt vituttaa sen verran että meen vetään hatsit.
Tekstiä saa vapaasti lainata muuhun käyttöön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katsoin tuossa Riot On leffan, siinä kerrottiin juuri miten hektistä hektinen business on.
Meidän firmassa on osakkaat kieltänyt käyttämästä termiä ylityöt. Ne ovat vain jatkettuja työpäiviä, ylitöistä ei makseta eikä niitä saa pitää lomana.
Oikea asenne...
Reilua tilitystä. Eikö kannattaisi ottaa lomaa ja vaihtaa maisemaa?
Ihan hulluksi mennyt tämä skene nykyään. Toisaalta, vitutukseen ei voi kuolla, masennukseen kylläkin. Työntekijöistä otetaan kaikki i r t i.
En ymmärrä ihmisiä jotka ottaa töistä stressiä sillä ne on vaan töitä ei mitään sen kummempia. Itse olen aina ottanut töissä rennosti ja tehnyt vaan töitä sen verran etten ole saanut potkuja ja niitä en ole vielä tähän päivään mennessä saanut. Työpaikka on minulle väline jota käyttäen saan rahaa elämiseen ja välillä se väline vaihtuu uuteen mikäli uuden välineen käytön tuotto on parempi. En ymmärrä myöskään ihmisiä jotka antaa työnanajan kyykyttää loputtomasti. Totta kai se hermostuttaa jos on asuntolaina päällä ja työnantajan kanssa menee sukset ristiin mutta sellaisetkin tilanteet on vain järjestely kysymyksiä. No meitä ihmisiä on erilaisia jotkut osaavat pitää puolensa, elää omien periaatteiden mukaan ja jotkut eivät.
Sluiba tyylillä taas ei tule rahaa eikä korotuksia. Etkö ole huomannut, että ylempien toimihenkilöiden soppariin esim ei kuulu ylitöistä maksaminen. Mutta kuukausi palkka onkin sitten yleensä tätä about 5k:n luokkaa. Tosin kyllä silti ylityöt ottaa päähän.
Jengi haukkuu amisjengiä, mutta kuinka moni haukkujista itse lunastaa yli 5 tonttua kuussa?
Tosin tuon takana on kyllä työvoitto.