Kateus vie kalatkin vedestä

Sivustaa seuranneena entisen kotikunnan yleisen ilmapiirin kehitystä niin matkailun – kuin politiikakin saralla olen onneksi tyytyväinen päätökseeni muuttaa pois vaikka samankaltaisia ongelmia toki on jokaisessa kunnassa, kaupungissa sekä paikkakunnalla mutta muualta tulleella niihin on helpompi sopeutua kuin, että niin rakkaalla syntymäpaikkakunnalla voidaan huonosti.
Matkailun investoinneista käydään jatkuvaa vääntöä, olisikohan kuitenkin taustalla perisynti eli kateus. Jos ei minulle niin ei muillekaan tuntuu olevan vallitseva ajatus. Inarijärvelle sopii matkailurakentamista kunhan sitä toteutetaan ja valvotaan sääntöjen mukaan.
Mielummin minä siellä käydessäni katson hienoja maisemaan sopivia hotelleja kuin repaleisista pressuista koottuja kalastustukikohtia. Matkailurakentamisen voisi keskittää järven etelä- sekä länsirannalle Inariin saakka. Inarinjärven kansallispuistoa ajatellen rajauksen voisi laatia Nellimistä kaikunuoran jälkeen Varttasaaren länsipuolelta yhdistyen Vätsärin erämaa alueeseen.
Saamelaisasioista ajattelen sen verran ja mielestäni maalaisjärjellä, että Pohjois- eli TunturiSaamelaiset palkikoon pohjoisessa ja tuntureilla niinkuin jo ymmärtää ryhmän nimestäkin. InarinSaamelaiset Inarissa ja Inarinjärven alueella rajoittuen tunturialueisiin. Koltat, no ja pakolaisiahan he osaksi ovat eli he voisivat sopeutua ”valtaryhmien” kultturiin kuitenkaan unohtamatta omiaan ja vastavuoroisesti valtaryhmät uusiin kultturipiirteisiin sillä elämmehän me kehittyvässä maailmassa jossa soputuminen muutoksiin on ehto selviytymiselle.
Kaikki me kuitenkin olemme Suomalaisia ja meitä kaikkia koskevat Suomen lait sekä lainsäädäntö valta. Kehitys menee eteenpäin ja meidän kaikkien on siihen sopeuduttava.
Enää ei voi olla periaatteesta eri mieltä vaan on osattava sopeutua ja mikäli ei osaa niin silloin on etsiydyttävä peilin ääreen.
Hyvää kesänjatkoa kaikille ja tulen kyllä käymään rakkaalla synnyinseudullani jatkossakin.