Näin näyttää usein olevan. Pidetään hienot häät, vannotaan uskollisuutta, mutta kuinka ollakaan. Arjessa tulee vastaan uusia mielenkiintoisia ja ihastuttavia ihmisiä ja silloin voidaan unohtaa lupaukset. Tulee mieleen esim.piispa Kantola.
Miltähän tuntuu ex-vaimosta ja lapsista lukea sensaatiolehdistä hänenkin uudesta rakkaudestaan.Samaa kärsimystä koetaan muissakin uskottomien perheissä, vaikka lehdissä ei niistä kirjoitettaisikaan. Uskollisuudesta on lupa puhua vihkikaavassa, mutta jos sitä kyselee arkisessa elämässä, saa kuulla olevansa moralisti. Rakkaus ei ole vain kahden ihmisen välinen asia. Jos on kerran sitoutunut, ei ole vapaa kuulemaan uusien seireenien kutsua ilman vakavia seurauksia.Mikä arvo on entisen puolisoiden ja lasten elämällä?
Miltähän tuntuu ex-vaimosta ja lapsista lukea sensaatiolehdistä hänenkin uudesta rakkaudestaan.Samaa kärsimystä koetaan muissakin uskottomien perheissä, vaikka lehdissä ei niistä kirjoitettaisikaan. Uskollisuudesta on lupa puhua vihkikaavassa, mutta jos sitä kyselee arkisessa elämässä, saa kuulla olevansa moralisti. Rakkaus ei ole vain kahden ihmisen välinen asia. Jos on kerran sitoutunut, ei ole vapaa kuulemaan uusien seireenien kutsua ilman vakavia seurauksia.Mikä arvo on entisen puolisoiden ja lasten elämällä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta on kummallista, että avioliitto on ainoa sopimus, jota saa rikkoa, eikä siitä seuraa edes rangaistusta. Avioliitto ei sitouta ihmisiä sen enempää kuin avoliitto paitsi taloudellisessa mielessä. Kun kuulee esimerkiksi työkaverin pettävän puolisoaan ja miettii, pitäisikö asiaa kommentoida tai kertoa puolisolle, niin aina sanotaan, että se on yksityisasia. Mikä helkkarin yksityisasia? Avioliittolupaus annetaan julkisesti ja kaipa se ainakin lapsia koskee.