Miten saisi motivaation takaisin

Erilaisia lenkkeily-ympäristöjä ajasta piittaamatta, myös e-fatbikea voi vuokrata vaihtelun vuoksi.

Minua kans alkoi pyöräily jotenkin tympäseen, niin ostin skootterin. Sillä se maisema vaihtuu.

Mikä välivuosi vielähän tässä on aikaa ajaa vaikka kuinka paljon.
Laitapa kello soimaan esim. 05.00 siitä se lähtee.

Ehkä kannattaa unohtaa suorittaminen ja kilometrimäärän jahtaaminen

Miten on mahdollista, että kilometrit voisivat olla asiassa itse tarkoitus?

Jos jahtaa pelkkiä kilometrejä, kannattaa vaihtaa junaan tai lentokoneeseen.

Kyllä pyöräilyn pitää tuoda mukanaan jotakin muuta. "Oikein valittu ja suoritettu" kymmenen kilometrin lenkki voi olla kaikessa suhteessa paljon antoisampi kuin sadan kilometrin vastaava "pakkopulla".

Onnea jatkoon.

Keittiöpsykologian kokemuksella sanoisin, että "ei kiinnosta yhtään" on myös yksi masennuksen oire. Itse varmaan tiedät, oletko tympiintynyt samalaisena toistuvaan polkemiseen, vai vähän kaikkeen.

Kärsimysten kautta voittoon käynyt tie on Jeesuksen, ei oo toista tietä mylla. Kuluva kesä on tosiaan ollut jokseenkin surkeaa sään puolesta pitkän matkan polkupyöräilyä ajatellen. On motivointiongelmia, peräpukamia, löysämahaisuutta, ylensyöntiä, huonosti istuvaa haarakiilaa, ja huonotuulisuutta. Vain visvovatauti puuttuu. Sen sijaan kovia rytmihäiriöitä ja päänsärkyä on ollut tarjolla. Olen rukoillut että en kuolisi ponnistellessa vaan nukahtaisin ikilepoon nukkuessani. Tänäänkin kohtalainen jysäri kun läksin suorittamaan 91- kilometrin polkupyörälenkkiä täysin omin voimin. Päässä jyskytti ja vastatuuli ol rankkaa. Onneksi loppumatka myötäiseen. Siltikin keskituntinopeus jäi juuri alle kahdenviiden. Kaikesta huolimatta aikataulussa. Kuluvana kuukautena koossa 800- kilometriä, iskua vaille, ja koko vuoden tavoite tälle vuodelle edelleen 6000- kilometriä. Ota näin ollen ohjenuoraksesi juuri värssyn ensimmäiset säkeet.

Aihe on tärkeä pakanamaan kartalla nimeltä Suomi

Ota eväät mukaan ja pysähdy nauttimaan maisemista sekä luonnosta ja eksy vakioreiteiltä jonnekin tuntemattomaan. Ei kannata apinoida noita suorituskeskeisiä youtube fillaroitsijoita huimine keskinopeuksineen ja päivämatkoineen.

20km lenkki riittää. Ei pidä ahnehtimalla tappaa liikunnan iloa.

Asenne kohdilleen

Minä saan motivaatiota tästä aloituksesta. Tänäänkin 150-kilometriä keskituntinopeudella 26.42, josta noin viisikilometriä peesasin todellista maantiepolkupyöräilijää. (Minulla on vain alumiini 1x11) Otin nöet peesin ja mölisin vielä niin tekeväni kun ohi pyyhälsi. Totisesti, miten helppoa onkaan pysytellä vauhdikkaan tuulenhalkojan vanavedessä, olihan tokiki vastatuuliosuus. Siinä kolmevitonenkkaan tuntunut juuri miltään. Kiitin vielä erikseen polkijaa kun hän sivutielle erkani. Hieno reissu! Jos olisin saatananpalvelija, kiroilisin tähän raskaasti. Elävän Jumalan palvelijana totean, ennen kuin huokaisen, kertakaikkiaan! jotta kiitos Jeesus!

Eräät polkevat masennukseensa, niin kuin samulivan, minä poljen jotta minulla rauha olisi, vailla masennusta. Eräät tavoittelevat onnea, eivätkä halua ymmärtää että mikään onni onninen ei tule vailla kärsimystä. Pane itsesi ahtaalle, kärsi oikein kunnolla jotta onni sinua lopultakin kohtaisi. Rääkkää itseäsi ja ylistä Jeesusta! Hallelyjaa!

Muutama välivuosi tuli vietettyä, eikä pyöräily oikein maistunut välivuosien jälkeenkään, ennen kuin pakotin itseni pyörälenkeille. 2-3 kertaa viikossa ja reilun kuukauden jälkeen halusin tehdä sen jo pakottamattakin. Kyllä siinä jollain kemikaalilla on osansa, siis sellaisella oman kropan tuotoksella.

Ylikuntotila aiheuttaa masennuksen tunteen.

Tavallinen työterveyslääkäri tai muu arvaus-sälli ei osaa edes tunnistaa montun oireita.

Harjoituskirja ja sykeseuranta, niillä se avautuu.

Ihminen on semmoinen että on luonnostaan laiskuuteen taipuvainen. Aina keväisin vaatii suuria ponnisteluja että saa kunnon nousemaan. Varsinkin kuntopolkupyöräily ulkona maisemien vaihtuessa ahdistaa ja sydämestä ottaa kun sen täysillä aloittaa heti alusta asti. Vähitellen tuntemukset helpottaaja tuntuu että kunto nousee. Viimeistään näillä näppylöillä ryhtyy kunto ja ryhti olemaan kohdillaan. Olen asettanut tavoitteekseni polkupyöräillä tuolla 1x11 cyclolla heinäkuun aikana 1500 kilometriä. Tänään kun vielä tuon eilisen sataviisikymmpisen päälle sotkin 61-kilometriä keskituntinopeudella 27.14, niin 1461 kilometriä tuli täyteen. Seuraavalla reissulla sitten tavoite jo täyttyykin. JHs, ja vuoden lopussa näyttääkin 6000km. Eikö niin?

Suurin uhka tavotteiden tiellä on ihmisten pelkuruus. Joku pelkää moottoriajoneuvoja, toiset kaatumista, yhdet sydänkohtausta. Siksi meillä on jatkuva taistelu kaiken maailman fitnordeja vastaan jotka oikein yllyttävät laiskotteluun. On myös merkillistä kuinka nykyihminen pelkää kuolemista. Kuitenkin useimmat eivät edes usko kuoleman jälkeiseen elämään. Mitä pelkäämistä tyhjyydessä muka on? Taitaa vain olla selvää sekin että, nykyisellä lääkkeiden kulutuksella, ja terveyspalveluiden (liika)käytöllä, todistetaan vain sitä jotta pelätään kumminkin viimeistä tuomiota. Helvetissä olekaan kivaa tiristä. Niinpä niin.

Kahtele velogin videoita

Näinhän asijat ovatkin