Löytyykö Friedrich Nietzschen ajatusmaailmasta kiinnostuneita? Oletko sinäkin sitä mieltä, että Nietzschen on yksi merkittävimpiä filosofeja varsinkin nykyaikana omalaatuisine ajatuksineen? Kuka muu filosofi olisi yhtä nerokas? Kerro, kuinka sinä koet hänen ajatuksensa?
Nietzschen ajatusmaailmaa
villiviini
101039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta jonkin verran kuitenkin. Mielestäni hän on enimmäkseen vain kopio suurista filosofeista, kuten Sokrates, jota todella ihailen.
"Löytyykö Friedrich Nietzschen ajatusmaailmasta kiinnostuneita?"
Nietzsche on jostain syystä hyvin suosittu nuorten keskuudessa eli kyllä niitä löytyy.
"Oletko sinäkin sitä mieltä, että Nietzschen on yksi merkittävimpiä filosofeja varsinkin nykyaikana omalaatuisine ajatuksineen?"
Kyllähän Nietzsche on merkittävä. Kaikilla niillä on oma "tarkoituksensa" tai käyttökenttänsä, joten ei niitä listaan voi laittaa.
"kuka muu filosofi olisi yhtä nerokas? Kerro, kuinka sinä koet hänen ajatuksensa?"
Sokrates ei ainakaan. Tuo toinen vastaaja oli väärässä, että Nietzsche kopioi Sokratesta. Nietzsche halveksui sitä. Sokrates halveksui elämää, Nietzschen mielestä se on ainut mikä meillä on(eikä sitä pidä siksi tuhlata sellaiseen kärsimykseen(kristinuskoon) josta voi mahdollisesti saada "palkinnon". Se on orjuutta tälle pakinnolle. Nietzsche on hyvin avartavaa, mutta myös vaikeaselkoista ja väärinymmärrettävää. Jos tuntee, että "kaikki on ymmärtänyt Nietzschen väärin ja käyttänyt hänen tekstejään väärin, niin kuin natzit, mutta minä olen ymmärtänyt hänet oikein" on silloin itse todennäköisesti ymmärtänyt hänet väärin.
Se miksi Sokrates halveksui elämää löytyy Nietzschen perustelut Epäjumalten hämärä -kirjan alussa. Voin myös kertoa tarvittaessa...
Uskotko Nietzscheniin ja hänen perusteluihin itse lainkaan asiaa ajattelematta, oletko kenties fani. Elitkö tuohon aikaan vai onko tietosi peräisin kirjoista, Sokrates ei ainakaan tietääkseni tehnyt muistiinpanoja...
Eikö oikeassa filosofiassa aina pitäisi epäillä, eikä ottaa esimerkkiä jonkun tietyn itselle mieluisan henkilön sanoista/teoista.. Sehän on sama kuin jotkut uskovat aatamiin, kun kerran kirjoissa niin sanotaan.
Et ole filosofisti, vaan jonkun fani koska henkeen ja vereen alat puolustella jonkun sanoja.
Minä sanoin että pidin sokrateesta, mutta se ei tarkoita sitä että täysin yhtyisin hänenkään näkemyksiinsä, minä ajattelen itse, pohdin jopa sokrateen lausumia ajatuksia, jatkan aina vain eteenpäin vaikka tiedän ettei loppua tule koskaan.
Ajattelet aivan samoin Nietzschen oikein ymmärtämisestä. Hänen tekstejään lukiessaan näkee koko ajan uutta, ikäänkuin hänen ajatuksensa ovat niin 'monikerrokselliset'. Siksi ei kai voikaan sanoa ymmärtävänsä häntä oikein, sillä silloinhan pitäisi voida samastua ja uppoutua täydellisesti hänen aatteisiin. Itse en läheskään aina ole samaa mieltä Nietzschen ajatuksista, ainakin ne ovat nerokkaan omalaatuisia.
En ole kerennyt lukea tätä kirjaa Epäjumalten hämärät, ja toivoisinkin sinun kertovan siitä?
Vastailenpas ensin nainen 53:lle.
"Elitkö tuohon aikaan vai onko tietosi peräisin kirjoista, Sokrates ei ainakaan tietääkseni tehnyt muistiinpanoja..."
Totta, että Sokrates ei kirjoittanut ja että hän oli ruma. Yhtä oleellisia...
Platon kirjoitti muutamia Sokrateen juttuja ylös. Toki myöhemmin dialogeissa Sokrates oli täysin fiktiivinen olento.
Kuitenkin Sokrateen kuolema on dokumentoitu monissa lähteissä ja viimeisiin sanoihinkaan ei tarvitse turvautua vain Platoniin. Sokrates sanoo "Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!"
Kreikassa oli tapana uhrata kukko terveyden jumalalle Asklepiokselle kun on parantunut. Sokrates tahtoi sanoa, että elämä on sairaus ja kuolema on siitä parannus. Näin Nietzsche siis katsoi asiaa täysin perustein.
"Eikö oikeassa filosofiassa aina pitäisi epäillä, eikä ottaa esimerkkiä jonkun tietyn itselle mieluisan henkilön sanoista/teoista..."
En tiedä mitään oikeaa filosofiaa...
"Sehän on sama kuin jotkut uskovat aatamiin, kun kerran kirjoissa niin sanotaan."
Nyt sekoitat pullat ja sopat. Puolustin vain N:ää väittämältä, että hän jäljittelisi S:ää. Sehän ei pidä paikkaansa ja ainoa pätevä keino miten se voidaan saada selville on tutkimalla N:n kirjoituksia.
"Et ole filosofisti, vaan jonkun fani koska henkeen ja vereen alat puolustella jonkun sanoja."
Älä nyt riehaannu. En ikinä ole väittänytkään olevani "filosofisti"...
Nietzsche fani en kyllä mielestäni ole....
En oikeastaan osaa sanoa mitään ihmeellistä nietzschestä tai hänen kirjoistaan. Lueskelin Nietzscheä muutama vuosi sitten, enkä ole sittemmin hänen kirjoihiinsa tarttunut.
Hyvä runoilija hän oli ja tässä näyte
Onneni
Kun etsimiseen kyllästyin,
niin opin löytämäänkin.
Kun tuulta vastaan heittäydyin,
nujersin sään kuin säänkin.
Ja säveltääkin N osasi, mutta suurin osa hänen sävellyksistään tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa kun Saksaa pommitettiin(ne oli kerätty yhteen yhteen, jotta ne voitaisiin julkaista. Valitettavasti kustantamo pommitettiin maantasalle ennen julkaisua)
Olen lukenut Epäjumalten hämärän ja jonkin verran raamattuakin. Olen nauttinut molemmista teoksista niiden sisällön vuoksi. Miksi pitäisi pohtia, onko jokin "totta" tai "ei-totta". Todellisuus on vain mielentila.
Epäjumalten hämärää lukiessa nauroin useita kertoja, koska N oli nihilisti, kuten minäkin.
Raamatun Ilmestyskirja taas vetoaa sadismista ja kidutuksesta nauttivaan puoleeni :)
Elämä on lyhyt. Nauttikaa siitä
MEILLÄ IHMISILLÄ ON TODELLAKIN MONIAISIA LUONTEENPUOLIA, MITEN KIELTEISIMMÄT PUOLET HERÄÄV'ÄT YLIPÄÄNSÄ ELOON? MITÄ TARVETTA KATTAEN?
kipujen ja vaivojen mies, jota vaivasi synnynnäinen kuppa (yritin muistella missä tämä olisi dokumentoitu, se on kai jäänyt päähäni joltain luennolta), ja sen mitä kuppa ei hänen aivoistaan syönyt, söi hostility. Fyysinen sairaus pakotti hänet makailemaan suuren osan järjissäoloajan elämästään sängynpohjalla migreenin kaltaisessa pahoinvointitilassa, eikä tällä voinut olla olematta merkitystä hänen ajatteluunsa ja filosofiaansa. Hän oli itse heikoista heikoin, herkistä herkin ja haavoittuvista haavoittunein - ja tätä omaa yliherkkyyttään, ylikiihottunutta, ylijännitteistä mielenlaatuaan suojellakseen hän kehitti ylipuolustautuvat oppinsa yli-ihmisestä, inhimillisyydestä vapautumisesta, kaiken hyvän ja pahan tuolle puolen siirtymisestä. Hän halusi hävittää kaiken mitä hänen edeltäjänsä Schopenhauer oli opettanut: säälin, myötäeläytymisen, elämään kuuluvan traagisuuden ja sen aiheuttaman pessimismin, siis ihmiselämän rajoittuneisuuden kokemuksen. Hän julisti tuomion kristilliselle ressentimentille, nöyryydelle, alistuvuudelle ja toisen posken kääntämiselle. Nietzschelle vallantahto oli ainoa oikea elämänmotiivi, ja jos ja kun valta niin vaati, kaiken muun, kaiken inhimillisen "heikkouden", piti sille alistua.
No, Nietzschen oma kohtalo osoitti että hän oli väärässä. Kuten Tarmo Kunnas Nietzsche-elämänkerrassaan "Zarathustran varjo" kertoo, Torinossa v. 1888 muuan hevosajuri torilla piiskasi armottomasti hevostaan, eikä paikalle osunut filosofi voinut kestää elikon huonoa kohtelua. Hän ryntäsi itse hevosen suojaksi, vaipui sitten voipuneena maahan, eikä enää sen jälkeen koskaan tullut järkiinsä. Koko elämänsä säälintunnetta ja myötätuntoa vastaan kiivaillut julistaja siis sortui lopulta itse juuri siihen mitä oli yrittänyt maailmasta hävittää: omaan inhimillisyyteensä.
On muuten tavattoman sympaattista havaita, että Suomi24 -filosofiapalstalla keskustellaan todellakin filosofiasta!
Täytyy sanoa, että pidin ressukan vastauksesta(heh, vaikka viittasitkin Nietzscheen)
Tosiaan Nietzschellä oli aivokuppa. Hän ei tosin missään sitä sano, koska siihen aikaan sen ääneen sanominen ei olisi ollut kannattavaa.
Hän sai sen bordellissa noin 20-vuotiaana. Ainoa nainen, joka osoitti hieman N:ää kohtaan oli Lue Salomo(en muista miten tuo nimi kirjoitetaan...), mutta hänkin meni toisen miehen mukaan.
Nietzsche tosiaan innostui Shopenhauerista nuoruudessaan, mutta kun oireet alkoi paheta suhtautuminen S:n alkoi muuttua. Wagnerin kohdalla välirikon syynä ei ollut suoranaisesti tauti. Nietzsche taisi olla ihastunut wagnerin vaimoon(jolle omisti Tragedian synnyn) ja kun Wagner kertoi oman teoriansa Nietzschen sairauksista Nietzheltä paloi päreet(wagnerin teoria oli, että Nietzsche runkkasi liikaa). Nietzscheä ärsyttä myös Wagnerin muutamat oopperat ja hänen antisemitismisyys. Nietzschen ei päde, vaikka päteisi kaikki väitteet ressukasta yms., se, että hän oli juutalaisvastainen.
Torinon tapahtumien tulkinta on mielestäni mennyt päin persettä. On houkuttelavaa tulkita asia, että Nietzsche olisi itse kieltänyt elämän ja loppujenlopuksi sietämättömyyttään elätä sen kanssa hän räjähti hulluksi ja alkoi tuntea sääliä yms.
Sairaus häneen vain iski - sattumalta juuri ruoskittavan hevosen edessä millä ehkä saattoi olla jonkinlaisia ärsykkeellisiä vaikutuksia...
Se, että hän eli jatkuvan kivun kanssa ei falsifioi hänen filosofiaansa. Mielestäni hän oli nerokas ja opettaa Humeakin voimakkaammalla tavalla olemaan skeptinen. Hän opetti kulttuurillista intellektuellisuutta ja on varoittavana ja opettvana esimerkkinä siitä, että narsismi on pahasta ja kannattaa käyttää kondomeja.
Mielestäni yli-ihminenkin on vähän liioiteltu. Kun natzit ottivat sen käyttöön, niin ei mikään ihme, että suvaitsevaisemmassa kulttuuriss syntyy vihaa tuollaista kohtaan. Mielestäni Näin puhui Zarathustra on erinomainen kirja - ei ehkä maailmanhistorian paras kirja - mutta hyvä kuitenkin. Kyllä niiltä hulluiltakin jotain voi oppia...
menetti järkensä kuvatulla tavalla - tottakai itse tapaus vain sattumalta muodostui viimeiseksi pisaraksi, hänen sisäisissä kamppailuissa loppuunkulutettu psyyke olisi joka tapauksessa ennen pitkää romahtanut. Mutta tulkinta, nimenomaan tapaukseen liittyvä vertauskuvallisuus ja dramatiikka - eiväthän ne tee vääryyttä sille mitä tapahtui todella, mistä laajemminkin katsoen oli kyse?
Lou Andreas-Salomé hengaili paitsi Nietzschen liepeillä myös Rilken, ja oli kinnostunut Freudistakin. Cosima Wagner ei mainitse hänen nimeäänkään päiväkirjoissaan.
Nietzschen filosofiaahan ei varsinaisesti falsifioi mikään, koskapa hän oli ominaislaadultaan pikemminkin julistaja, "runoilija-filosofi" kuten Kunnas määrittelee, eikä todistelujen ja opillisten teorioiden väsääjä. Jos ajattelee hänen sijoittumistaan taustaansa, huomattava on, että hänen suurin vaikuttajansa, siis Schopenhauer, oli hänelle antipodi, vastanapa, johon hän vain keskittyi ottamaan etäisyyttä. Opillisesti katsoen koko Nietzschen filosofia oli Schopenhauerin opetusten mitätöintiyritys. On jännää, että samaan aikaan vaikutti toinenkin erakonomainen filosofi, joka niinikään opetuksessaan keskittyi vain vastustamaan autoriteettia: Kierkekaard eksistentialismeineen oli eräänlainen antihegel.
Historiassa kävi niin että natsit ammensivat uhonsa Nietzschen opetuksista. Jokin niissä siis puhutteli natseja - ja ne oli mahdollista ymmärtää väärin. Voi olla myös niin, että Nietzschen teksteissä heijastuu vahvasti hänen oma sairautensa sillä tavalla, että niissä vaistoaa toteutumattoman toimintatarpeen - ne ovat todellakin kuin ladattuja aseita - ja ehkä tämä ominaisuus sai sitten täytyymyksen natsien aggressiossa ja tuhoamistarpeissa.