Tunnetko olevasi ihan eri planeetalta kuin useimmat ihmiset? Voisiko erilaisuus tavanomaisesta selittää meidän useimpien sinkkuuden? Olemmeko niin erilaisia kuin muut, että sitä vastinparia ei vaan löydy, ainakaan helposti.
Yksi keino, jolla on helppo selvittää kuinka tavanomainen on, on peilata omaa leffamakua muihin ihmisiin. Mitkä elokuvat pyörivät loppuun myydyille saleilla ja mikä itseä kiinnostaa? Katsotaan: olin viimeksi elokuvissa kaksi viikkoa sitten yksin (siis yksin koko leffasalissa, en vain sinällään yksin!) katsomassa elokuvan Muiden lapset (Les Enfants des Autres, 2022). Kyseessä on vuoden 2022 ranskalainen draamalelokuva, joka ei tainut olla hitti katsojien keskuudessa. En ymmärrä miksi kukaan ei ollut sitä katsomassa? Minulle leffa oli positiivinen yllätys.
Mitä leffaa en menisi katsomaan, vaikka minulle maksettaisiin? Nämä alla luetellut eivät ainakaan vähempää voisi minua kiinnostaa enkä mene niitä katsomaan, vaikka ilmaiseksi pääsisin, vaikka jostain syystä pari niistä pyörii loppuumyydyissä saleissa:
- Barbie
- Indiana Jones and the Dial of Destiny
- Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One
- Oppenheimer
Päähäni ei mahdu, miksi joku menisi katsomaan jotain neljää edellä mainituista elokuvista, mutta jättäisi Les Enfants des Autres:n katsomatta? Toisaalta suurimman osan aikaa tunnen olevani aivan eri aaltopituudella kaikkien tuntemieni ihmisten kansaa. Ehkä siksi olenkin sinkku. Kaikki ihmiset ovat vain niin erilaisia kuin minä.
Onko sinulla sama tilanne? Et ymmärrä muita ihmisä ja heidän koohotuksiaan, ja tunnet olevasi jotenkin ihan eri mieltä asioista kuin useimmat, leffamaku mukaan luettuna?
Yksi keino, jolla on helppo selvittää kuinka tavanomainen on, on peilata omaa leffamakua muihin ihmisiin. Mitkä elokuvat pyörivät loppuun myydyille saleilla ja mikä itseä kiinnostaa? Katsotaan: olin viimeksi elokuvissa kaksi viikkoa sitten yksin (siis yksin koko leffasalissa, en vain sinällään yksin!) katsomassa elokuvan Muiden lapset (Les Enfants des Autres, 2022). Kyseessä on vuoden 2022 ranskalainen draamalelokuva, joka ei tainut olla hitti katsojien keskuudessa. En ymmärrä miksi kukaan ei ollut sitä katsomassa? Minulle leffa oli positiivinen yllätys.
Mitä leffaa en menisi katsomaan, vaikka minulle maksettaisiin? Nämä alla luetellut eivät ainakaan vähempää voisi minua kiinnostaa enkä mene niitä katsomaan, vaikka ilmaiseksi pääsisin, vaikka jostain syystä pari niistä pyörii loppuumyydyissä saleissa:
- Barbie
- Indiana Jones and the Dial of Destiny
- Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One
- Oppenheimer
Päähäni ei mahdu, miksi joku menisi katsomaan jotain neljää edellä mainituista elokuvista, mutta jättäisi Les Enfants des Autres:n katsomatta? Toisaalta suurimman osan aikaa tunnen olevani aivan eri aaltopituudella kaikkien tuntemieni ihmisten kansaa. Ehkä siksi olenkin sinkku. Kaikki ihmiset ovat vain niin erilaisia kuin minä.
Onko sinulla sama tilanne? Et ymmärrä muita ihmisä ja heidän koohotuksiaan, ja tunnet olevasi jotenkin ihan eri mieltä asioista kuin useimmat, leffamaku mukaan luettuna?
Vastaukset 77
Vanhimmat
En katso leffoja, koska en pidä fiktiosta missään muodossa.
Rehellisesti sanoen mielestäni outoa on, jos pitää leffoista, mutta minulta ei varmaankaan kysytä... 🤭
Barbie-leffan voisin katsoa ihan vain sen vuoksi, että niillä oli kiva leikkiä lapsena. 👛💄👠
🦄
Luulen, että pitäisit Barbie leffasta. Kävin katsomassa sen eilen tyttäreni kanssa 👍
Ensimmäinen vartti oli ihan soopaa, mutta sitten tarina pääsi vauhtiin 🙂
Jos joku ei oikeasti katso mitään leffoja, on tosiaan ihan eri planeetalta. Ei hyvää päivää. Kuvittelin itseni oudoksi, mutta sitten tulee joku, joka saa olon tuntumaan taas aika normaalilta, vaikka löytäisin itseni leffasalista ainoana katsojana ranskalaista draamaa katsomassa.
Ja vaikka sukupuoli ei leffamakuun mitään vaikutakaan, niin olen mies. Tämä tiedoksi, jos sitä ei ketjun avauksesta pysty päättelemään.
"Jos joku ei oikeasti katso mitään leffoja, on tosiaan ihan eri planeetalta. Ei hyvää päivää."
Niinpä. 😂 Ei siinä mitään. Aloituksen pointti oli hyvä. Leffat esimerkkinä vain oli hieman ontuva.
🦄
Tuo elokuva on ilmeisesti vain elokuvateattereissa. Pitkästyn jos en voi siinä samalla tehdä jotain: lukea, tehdä käsitöitä, hoitaa kauneuttani ym. Se on noissa elokuvasaleissa vähän ongelmana.
Mutta voisin pitää siitä elokuvasta!
🦄
Nojuu, aika usein tunnen ulkopuolisuudentunteen ja huomaan olevani ajatuksissani erilainen, kun ihmiset joiden seuraan päädyn tai töiden puolesta joudun. Käy keskusteluissa ilmi, ihmiset aika avoimesti kertoo elämästään myös IRL.
Jotkut ei taasen puhu oikein mitään ja jäävätkin vieraiksi kaikkineen.
Toisaalta en kuitenkaan ole niin tyystin erilainen, onhan mullakin lapsia, puoliso eli perhe ja asun kuten moni perheellinen omakotitalossa ja ajelen farmarilla joka on automerkkinäkin hyvin yleinen.
Erilaisuus tulee esiin ehkä enemmänkin maailmankuvassa, mulla on erilainen käsitys mm. siitä mikä on hienoo ja mikä ei ole. En ole niin hurahtanut tähän tehtyyn ihmisyyteen kulutustottumuksineen ja ihanteisiin, kun moni muu.
Olen enemmänkin luonnonlapsi joka karttaa nykykotkotuksia ja viihtyy metsikössä, elää vaatimattomammin ja on vähään tyytyväisempi mitä useimmat tuntemani ihmiset.
Ja oon ihminen joka viihtyy paremmin yksin ja eläimien seurassa, kun ihmisten seurassa joitain ihmispoikkeuksia lukuunottamatta.
Oon erakkomaisempi, mitä suurin osa tutuistani. Ja viihdyn yksinäni paremmin kuin sosialisoiden. Erakkorapu. 😄
Saatan olla myös pikkasen herkempi reagoimaan kaikkeen ympäristössäni, joka kuormittaa mua jo kun muut vielä meuhkaa innoissaan mukana mun jo paetessa paikalta.
Itse viihdyn parhaiten yksin, mutta kaipaan ympärilleni "toimintaa". En voisi kuvitellakaan asuvani jossain metsän keskellä hiljaisuudessa. Saan energiaa siitä, kun ympärilläni tapahtuu asioita. Haluan kuulla liikenteen ääntä, hälytysajoneuvojen satunnaiset sireenit ja nähdä ihmisiä kaduilla, kun astun asuntoni ovesta ulos.
Haaveenani on elää miljoonakaupungissa, mutta nyt tyydyn asumaan Suomessa 84000 asukkaan kaupungin keskustassa. Miljoonakaupunkiin pääsee lomamatkalle ja ehkä niin on parasta. Suurkaupungit ovat kuluttavia paikkoja asua, mutta energisöiviä paikkoja vierailla. Kun muut ihmiset suuntaavat lomalle lappiin tai aurinkorannalle, minä suuntaan suurkaupungin ytimeen.
Heh, minä taas kärsin tuollasesta mitä sinä tarvitset. Olisi mulle psyykkisesti niin rasittavaa, etten olisi pitkäikäinen miljoonakaupungissa, kun en viihdy edes 15 000 asukkaan kaupungin keskustassa.
Olen mettiläinen. Ja pysyn tyytyväisenä, kun saan touhottaa tehdä omia nikkarointejani ja puuhiani. Jouten en halua olla, sillä se masentaa olla möllöttää vain. Pelkkä työ ei myöskään riitä täyttämään aktiivisuuttani tekemiseen. Aikaan saamiseen.
Puolisolleni ja monelle muullekin riittää kun käy töissä 5 päivää viikossa aktiviteetiksi. Muun ajan voi lojua tekemättä mitään tai möllöttää jotain peliä. Mä en taas näe siinä mitään mielekästä, eikä riitä mulle täyttämään aktiivisuuskiintiötäni.
En ymmärrä miten joku tekee työpäivän 8-16 ja sitten vaan lojuu lopun päivää. Ei helvetti tai juoksee jossain shoppailemassa ja kaverien kanssa kylillä. Ei kiitos. Tylsää.
Työn jälkeen alkaa kotityöt ja puuhat kotona.
Toisinaan on hyvä osata ottaa rennosti niiden kotitöidenkin kanssa mu jos suhteesta puuttuu niinsanotusti se yhteinen sävel ni helpompi touhuta kaikennäköistä ettei mene hermot toiseen totaalisesti jos tätä meinasi kattoa saman katon alla
Toki, huiliakin tarttee ja osaan senkin. Tykkään kuitenkin touhuta kaikkea, mulla on sellainen tarve.
Mutta kun tunnen voimieni olevan vähemmällä, pidän huilin. En tee väkisin vastoin kroppaani. 👍
Mutta joo, erimielisyydet liittyi toisinaan juuri erilaisuuteen. Toinen ei tee mitään kun pakosta. Oma ehtoinen orientoituminen on vaikeeta, jolloin minä vittuunnun toisinaan laiskuuteen. Myönnän.
Silläpä olen melko varma, että mikäli tulee ikuna aika, että olen sinkku syystä tai toisesta. Niin sellaisena viisainta pysyäkin, ei nimittäin tartte vängätä mistään tekemisistä ja turhautua siihen, ettei toista huvita yhtään mikään tekeminen. Vain oleminen.
Vaikuttaa omaankin mielialaan, kun saat sitten paahtaa sen toisenkin puolesta kaiken sen minkä toinen voisi tehdä avuksi, jos vaan viitsisi.
Tämä on sellainen seikka mikä minua helposti näköjään parisuhteessa alkaa kuormittamaan ja rasittamaan. Tympääntyy toiseen joka vain huilailee tai käyttää energian johkun itsensä viihdyttämiseen, vastuiden jättämisen sen myötä toisen harteille.
Se on niin ärsyttävä ominaisuus, etten sietäisi sitä enää keltään toiselta.
Siedän sitä huonosti kumppaniltanikin, nykyiseltä. Ymmärrän kun on uupunut ja sairas, silloin ei jaksa eikä huvita. Pitää saada huilia, mutta jos 360 vrk vuodessa on vaan löllöttelyä istumatyön päälle, niin jossain on pahasti laiskan vikaa.
olen myös erakko vaaka 25 päivän, jotka vältelee suhteita horoskoopin mukaan ,mutta ovat kuitenkin epaatisia,
Mummokin oli vaaka, erakko.
Voisin mennä katsomaan mitä tahansa mainitsemistasi viidestä elokuvasta.
Elokuvamakuni on laaja, kuten musiikkimakunikin.
Tuntematonta Sotilasta en ole katsonut enkä katso. Alakoulun rehtorin aiheuttama trauma.
En katso myöskään kauhuleffoja.
Nainen Burmasta on ollut yksi vaikuttavimmista näkemistäni elokuvista.
Burleskista pidin upean musiikin (Christina Aguilera & Cher) ja tanssiesitysten vuoksi.
Kyllä mä taidan olla eriplaneetalta. Suurin unelmani on asua joskus maalla järven rannassa. Talossa täytyy olla puuhella, leivinuuni, varaava takka ja rantasauna. Kun olis vielä rahaa kouluttautua työhön jota voi etänä tehdä, niin asiat olisi mallillaan.
Leffamaku: psykologiset trillerit
Ensimmäiselle täydet 5 ja jälkimmäisellä 4,5.
The Soul
Syyttäjä ja hänen vaimonsa tutkivat liikemiehen kuolemaa ja tulevat paljastaneeksi yliluonnollisia salaisuuksia kohdatessaan oman elämän ja kuoleman dilemmansa.
Pääosissa:Chang Chen,Janine Chang,Christopher Lee
Scifi,-elokuvat, Taiwan, Rikoselokuvat, Draamaelokuvat, Trillerit, Mysteerielokuvat,Kirjoihin perustuvat elokuvat,Kiinalaiset elokuvat
Kategoriat: Synkkä, Tiivistunnelmainen, Tunteellinen
*""""
Jumalten viha
Luciana uskoo, että hänen läheistensä traagisten kuolemien takana on kuuluisa kirjailija, jolla hän oli töissä. Hän pyytää toimittajalta apua totuuden paljastamisessa.
Pääosissa:Diego Peretti,Juan Minujín,Macarena Achaga
Argentiina, Draamaelokuvat, Trillerit, Kirjoihin perustuvat elokuvat
Kategoriat: Synkkä, Tiivistunnelmainen
Kulasn muu pitää näistä? :)
t.sxth
Tunnen, useinkin, oikeastaan liki jatkuvasti, mutta leffojen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tosin tuntemusten kanssa samaan aikaan järki kertoo, että siinä missä tuntemus on oikea, en kuitenkaan ole kovin erilainen verrattuna muihin, mikä onkin tarkalleen objektiivinen totuus. Jonkin verran valtavirrasta irronnut ja erilainen lienee ihan pätevä kuvaus, eikä se pahasti häiritse edes Objektiivisen Totuuden mielenrauhaa.
Viimeisen kappaleen osalta on pakko todeta, etten ymmärrä useimpia muita ihmisiä jotka kohtaan ja olen monasti eri mieltäkin, mutta muut touhutkoot omiaan omilla tavoillaan, minä teen samoin omalla hiekkalaatikollani. Ja varmasti moni pyörittelee päätään kun eivät voi ymmärtää touhujani, ajatuksiani, ovat ehkä eri mieltäkin. Eli oikeastaan ollaan ihan samanlaisia, vain eri ihmisiä, eri taustoilla ja eri elämänvaiheissa.
Kuin lainaten todella mahtavaa ihmistä. https://twitter.com/heikkiray/status/1682406550076268545?s=46&t=xVz6GrpQq8V8DQFMT78GDQ
Tämä soi taustalla https://youtu.be/D2KE2a5qo0g
Hups siis tämä soi hyvä biisi. 😅
https://youtu.be/yTCDVfMz15M
Mä olen pinkistä tykänny siksi että vaikuttaa tempperamenttiselta naiselta hyvännäköisellä vartalolla mu siitäkin ajatellu si taas millainenko nainen hän mahtaisi olla jos hänet saisi suuttumaan
Minä ainakin pelkään häntä.😅
Eipä tuohon huitaleen saagaan paljon lisättävää ole, mieltymyksien listalla eläimet vasta koneiden jälkeen jossain kaukana, paitsi kissat. Fiktio on elämän suola monessakin merkityksessä, mieli vaatii saada päästä laukkaamaan tai se alkaa tuntemaan itsensä häkkieläimeksi. Välitä suurestikaan raja-aidoista...
No joo, kyllä sitä välillä tuollaisia ajattelee mutta en usko että se estäisi huippumatchia löytämästä. Ennemminkin oon omalla kohdalla huomannut että arvostan omaa aikaa niin paljon, että en sen takia parisuhdejuttuja mieti tosissani ennenkuin todella kolahtaa. Jos ei kolahda, niin olen sitten onnellisesti yksin, se on aivan mahdollista. Oon oppinut että mitään perinteistä kaavaa "näin pitää elää että on onnellinen" ei vaan oikeasti ole. Just nyt on hyvä 😊
N31
Elämäänsä on tyytyväinen yksinkin si taas kun on lapset ni omalla tavallaan on vanhuus turvattu jos lapset välittävät vanhemmistaan ni on joku joka auttaa niissä asioissa joista ei enään vanhana välttis omin avuin selviä
Se tunteeko itsensä erilaiseksi riippuu ympäristöstä. Kouluajan musiikkiluokka, jossa olin 32 lapsen joukossa 8.7 luokan keskiarvo-oppilas, ja kaikki olivat joko musiikillisesti, urheilullisesti, matemaattisesti, taiteellisesti tai kirjallisesti lahjakkaita olin yksi heistä, jotka ei millään tavalla erottunut showta pitävien taiteilijoiden joukosta enkä edes erottunut kuin ehkä matematiikassa sen helppoudella.
Samoin tunnen olevani kotonani ja oman tyylisten joukossa nykyisten ja aiempien kollegoiden parissa (tutkijoita, lääkäreitä, insinöörejä, sairaanhoitajia, koodareita, eri alan tieteilijöitä). Silti, tiedän että vaikka tavallisen koululuokan vanhempien joukossa ei todennäköisesti löydy kovin monta sydänystävää. En tarkoita kuitenkaan, että ystävyys olisi ammatista kiinni vaan ihmisten tietystä samankaltaisuudesta.
Pahin paikka missä olisi tosi paha tuntea itsensä poikkeavaksi, on poliisin järjestämässä tunnistusrivissä seisominen.
Muuten poikkeavuus on vain hyvästä.
AV
Tämä olisi niin pelottava tilanne.🤔
James Bond- Erittäin salainen, kertoo todella hyvin naisen ja miehen eroavuudet ajattelussa, luullaan ja oletetaan asioita liikaa. Sitä voi katsella just nyt nelosella. Naiset on vain niin tietämättömiä monista asioista tosielämässä, motoriikka taidot ei synny sidukkaa juomalla ja läpän heitolla kavereiden kesken. LoL
En koe olevani ihmisenä mitenkään kovin erilainen, mutta koen olevani keskenkasvuinen varhaiskypsä keski-ikäinen.
Niin kovin irrallinen että vakaasti aikuisten teemat eivät jaksa kiinnostaa.
Kuitenkin sillä tavalla kokenut ja rationaalinen ettei penskaksikaan voi kutsua.
Toisten ihmisten kanssa ainainen henkinen kohtaamisongelma.
Mjoo
Ranskalaiset taideleffat unettavat, kun taas Barbiessa on hyvä pössis.
(naurua)
Mjuu
Tarkemmin ajateltuna minua ei tunnu kiinnostavan ihmisten näkemykset todellisuudesta, vaan irtoaminen siitä.
Tässä Barbie kyllä pelittää.
(hihitystä)
Versus
Ranskalaisen taideleffan keskiössä on aina joku havainto, jonka yhteiskunnallista merkitystä heijastellaan pitkin salin seiniä. Periaatteessa ranskalaisen taideleffan syvin idea on siinä että se ei tarvitse katsojia. Riittää, että elokuvasta voi keskustella lasillisen äärellä mukavasti pulisevassa kahvilassa ystävien tai tuntemattomien kanssa.
Mutta kun Barbie kiertää esiin pinkin huulipunansa, niin jokin mussa repeää nauruun.
Se on nähtävä.
(reps)
Nyt ollaan elämän ytimessä! 💄
Älä vähättele huulipunan merkitystä yksilön mielenterveydelle, maailmantaloudelle tai lajin lisääntymiselle. 👆
🦄
Joo en
Barbie on käsittääkseni maailman tunnetuin ihminen.
Itsellänikin on yksi pinkki seinä asunnossa.
(naurua)
Minulla oli mm. tämä Barbie lapsena! 😍😍😍🌟💕💖💗💝💘💞
https://www.amazon.com/Barbie-Totally-Hair-25th-Anniversary/dp/B01J124EX6
Nuken mukana tulivat kaikki nuo tarvikkeet, jotka näkyvät kuvissa. Kun katson niitä, muistan vieläkin, miltä ne tuntuivat käsissä. Ja nuken tukka takkuuntui todella helposti. 🥺
Pidin jo lapsena nuken mekkoa sopimattoman lyhyenä.
Nuken myöhemmistä vaiheista tiedämme vain sen, että jonkin vuoden kuluttua saapumisestaan hänellä oli siilitukka. Muistaakseni maalasin nukelle myös pinkillä kynsilakalla hieman voimakkaamman pinkit huulet. Pitkä tukka ei koskaan kasvanut takaisin. 🥴
🦄
Mjaa-a
Olen kuullut luotettavilta tahoilta, että varsin usein nämä nuket ovat joutuneet kaikenlaisen mielivaltaisen vandalisoinnin uhreiksi.
En tänäkään päivänä usko, että tällainen kaltoin kohtelu olisi heidän syynsä.
Kuitenkin sorrun itsekin sellaiseen, sillä nukellasi on mielestäni ollut järkyttävän ruma letti.
(hihitystä)
Onneksi nuket eivät osaa kävellä, sillä tuollaisella hässäkällä varusteltuna kompastuu omiin hiuksiinsa.
(hirn)
Niin. Ajatella että joku sellainen, jolla ei ole ollut henkilökohtaista (kauneudenhoidollista/hiustenhoidollista/vaatetuksellista) tunnesidettä Barbie-konseptiin, julistaa, että ei menisi katsomaan Barbie-leffaa.
"Daa."
🦄
Mjoo
Mielestäni täysin absurdi ajatus. Lisäksi oli hienoa kokea puhuva itseohjautuva Barbie, joka sekin piristi päivää.
(naurua)
Olen monella tapaa erillainen. En sauno en juo kahvia. Putous oli kamalaa roskaa kuten moni muu sarja. Tempteissonit ym on myös roskaa puhumattakaan salatuista elämistä. En voi käsittää enkä ole kiinnostunut alastomista treffeistä ensitreffeistä alttarilla tai muistakaan sosiaalipornoista. Seiska lehti pitäisi polttaa ja hävittää en ole kiinnostunut toisten elämästä. En näe julkkiksissa mitään erikoista enkä todellakaan nosta heitä millekkään jalustalle. Nykymusiikki on karmeaa pimputusta. Ilman ääntä niitä voi katsoa kun nainen heiluttaa persettään vähissä vaatteissa mutta mitään musiikkia siinä ei ole. Rap on surkeaa eikä sitä voi edes sanoa musiikiksi. Amerikkalaista kuraa on imetty moneen paikkaan ja myös suomessa matkitaan parin vuoden viiveellä kaikkia moskia. En fanita ketään enkä halua olla kukaan muu enkä ole kateellinen ihminen mistään jokaisella meillä on oma elämä. Perhe ja läheiset on tärkeitä materialismi ei ole. Karismaattinen puhuja ei kiinnosta minua mielummin kuuntelen faktoja joltain latteammalta puhujalta. Totuus kiinnostaa ei teatteri esitykset. En käytä alkoholia olen sitä käyttänyt kyllä joskus aiemmin samoin kuin tupakkaa jota en enää mistään hinnasta suuhuni laittaisi. Muodostan mielipiteeni tiedoista en siitä mitä lööppilehdet sanoo tai joku massa sanoo. En välitä vaikka muut inhoasi minua mielipiteeni takia. Näen muut ihmiset isona laumana jotka tekee muodissa olevia asioita ja on kaikesta samaa mieltä heidän tietokirjansa on iltasanomat yms jotka ei todellakaan ole tiedon kanssa kovinkaan paljon tekemisissä. Vanhemmat komediat on hyviä ja suomessa tampereelta tulleet viihteet on toimivia. Elokuvia ja sarjoja vaivaa nykyään sama kuin muitakin juttuja niistä yritetään tehdä amerikkalaisen näköisiä ja se on iso virhe.
Massa porukka hakee toisiltaan hyväksyntää tehden asioita joilla pystyy mielistelemään toisia. Itse en tähän osallistu vaikka massa haukkuisi ja tekisi mitä. En myöskään tarvitse yhtään naista asumaan meille ja pitämään minua kädestä minulle riittää seksi.
Tykkään kyllä silloin tällöin katsoa hömppäviihdettäkin, mutta ei nuo nyt mitään kiinnostavimpia elokuvia tosiaan ole.
Mutta tunnen kyllä usein vaikeuksia tuntea yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin. Tai ehkei se yksittäisiin ihmisiin ole vaikeaa. Pidän ihmisistä, arvostan ja kunnioitan heitä. Mutta nykyajan (ehkä muidenkin aikojen) arvomaailma (kaupallisuus, pinnallisuus, henkinen laiskuus jne.) saa tuntumaan siltä, että olen aika ajoin syrjäytymisvaarassa. En tunne mitenkään vahvaa yhteenkuuluvuutta nyky-yhteiskuntaan. Myönnän olevani nostalgikko ja tuntevani yhteenkuuluvuutta enemmän menneisyden ilmiöihin.
No itse ny en maksas minkään noista näkemisestä mu draamaa on ihan tarpeeksi omassakin elämässä ettäkö sitä nyt enään jaksas mistään leffasta mielenkiinnolla katsoa toisen seuraksi toki jos se on mitä toinen tykkää katsoa itse mieluiten katselen piirrettyjä ja aikuisviihdettä yleensä käsityömateriaalina
Hyvin pitkälle ymmärrän muita ihmisiä ja heidän koohotuksiaan, etenkin kun hieman perehtyy taustoihin, kuuntelee ja ajattelee asiaa laajemmin. Kovin ehdottomat ja rajoittuneet ihmiset, oli sitten kyse esimerkiksi mielipiteistä, ruokavaliosta tai elokuvista niin kuin sinulla tässä, saattavat kyllä olla melko raskaita ja tutustuminen jäädä siten pintapuoliseksi. Ihmiset ovat kaikki erilaisia, ja kun ei siis ole kahta samanlaista lienee sinunkin täysin mahdotonta löytää kaltaistasi.
Itsellä riippuu ihan mistä roikkuu, kuten mielialasta, millaista elokuvaa milloinkin tekee mieli katsoa, ja päivästä riippuen katsoisinkin mielelläni kaikki mainitut. Kaikissa niissä on varmasti jotain mielenkiintoista, juonesta näyttelijäsuorituksiin ja erikoistehosteisiin jne. Jotkut elokuvat ovat tosin esimerkiksi niin tahattoman hauskoja että ne on parempi katsoa kotona, ettei pilaa muiden elokuvakokemusta nauramalla "väärissä" kohdissa. Huumori piiloutuu yllättäviin asioihin...
Jokainen henkisesti terve ihminen kokee olevansa erilainen kuin muut. Ei selitä sinkkuutta! :D
Mjoo
Tuo oli piristävä kommentti.
Tällaisessa sulatusuunissa kuin tämä kaupunki allani toisinaan varkain ja alitajuisesti kuin pyrkisi hämärtämään nämä itseyden rajat oudoin metodein.
(naurua)
Palstalaisten tulisi nyt aloittaa trendikäs uusi harrastus, ettei tuntisi itseään poikkeavaksi.
Ruotsistahan tänne kaikki uudet jutut tulevat?
https://yle.fi/a/74-20042074
AV
Kirjojen polttelu on hieman kaksipiippuinen juttu. Esimerkiksi Vantaan energia polttaa kirjoja tonneittain joka ikinen vuosi, mutta ei siitä mitään haloota nouse.
(naurua)
Ymmärrättekö?
Jos polttaa yhden kirjan kadulla, on terroristi. Jos taas polttaa niitä tonneittain, on infrastruktuurin tukipilari.
(hihitystä)
Kirjalla ja kirjalla voi olla eroavaisuuksia, jopa historiallisessa mielessä?
Kuinka montaa kirjaa on pakotettu lukemaan miekka kädessä. Tekstin ymmärtäminen oli varmistettu korilla, johon irtopää putosi? Jos teksti ei jää päähän, se joutaa pois.
Kouluissa on yleisesti käytetty karttakeppiä, ainakin maantiedon tuntien yhteydessä.
Tuskin moni osaa mainita maailman pääkaupunkeja, kun on ollut huonot kyseenalaistettavat motivoimiskeinot.
AV
Suhdetoimintaa
Olen siinä mielessä harvinainen tapaus, että suhteeni painettuun tekstiin on jokaisen kohdalle osuneen yksikön kohdalla sama.
Eli jos näyttää kirjalta, se on kirja. Ei mitään eroja.
(naurua)
Natsit oli hölmöjä, polttivat puolet maan kirjoita kadulla ilman lämmön talteenottoa.
AV
...ruotsalaiset tekevät nyt jotain samaa?
AV
Ei minulla yhteyttä tuota kirjaa kohtaan.
No kieltämättä ollaan vähän eri planeetalta. Tunnukseni on muuten vanha, käytin sitä joskus noin 10 vuotta sitten tällä palstalla, ja en viitsi tehdä uutta.
Nykyaikaiset elokuvat ovat kyllä huonoja, en näitä nykyajan Hollywood-elokuvia viitsi juuri katsella. Niissä on usein huono juoni, ne ovat lapsellisia, tai on järjetöntä väkivaltaa, ja ne tuntuvat jotenkin halvoilta.
Mitään lapsellisia Indiana Jones-elokuvia en menisi katsomaan, ne olivat huonoja jo 80-luvulla. Mitään nyyhkytarinoita en myöskään halua katsella.
Kerron teille yhden kokemuksen: joskus 90-luvulla matkustin Englantiin (se oli koulussa järjestetty matka), ja siellä mentiin katsomaan jotain musikaalia (taisi olla Les Miserables, en muista tarkalleen). Kun oltiin katsottu näytöstä hetken aikaa kaverin kanssa, tuumattiin että täältä on päästävä pois ja pian. Jotenkin onnistuttiin yleisön seasta kömpimään pois ja ulos teatterista. Kerrassaan kauhea kokemus.
Hyviä elokuvia aikaisemmin on ollut mm. "Troija" (2004), "Tali-Ihantala 1944" (2007), Taru sormusten herrasta, jne. Mutta niistä on jo aikaa.
Tali-Ihantala oli hyvin tehty elokuva. Olen katsonut sen kolmeen kertaan.
Isänmaallinen kun olen.
AV
Taru sormusten herrasta on misogynian mestariteos. Sanon tämän, vaikka en ole katsonut kyseisiä elokuvia. Pohjaan mielipiteeni aiheesta lukemaani sekä siihen, mitä olen kuullut muilta.
Jos olen oikein ymmärtänyt, kaikki suuret päätökset tuossa elokuvasarjan juonikuviossa ovat miesten tekemiä. Naisille on varattu jokunen kvasipäätösvaltainen hahmo, mutta heidänkin päätöksentekoaan vahtii jokin miespuolinen hahmo.
Les Misérables -teoksen teemat ovat mielenkiintoisia, mutta en halua tutustua niihin kaunokirjallisuuden kautta.
🦄
Se lohikäärme oli selvästi naaras, ei roikkunut kulkuset lennellessä.
Esitti hallitsevaa pääroolia.
AV
Ou.🤔 on hieno nähdä vanhempia palstalaisia vaikka ei ole tuttuja.
Kirja mihin sarja perustuu on kirjoitettu 1937-49 ja miehen käsialaa halloo
Siltä se kyllä vaikuttaakin.
On se kumma kun nykynaiset eivät semmoisesta tykkää... 😄
🦄
Tunnen, koska olen vielä ihminen joka mielestäni vielä ajattelee/mietiskelee laajasti. Nykyinen maailma on monella tapaa jo täysin sairas.
Ruma ulkonäkö , pieni pippeli ja erektio ei toimi . Ei kelpaa kellekään . Yksin joutuu kuolemaan . Ei juuri luonteella merkitystä jos ei ole fyysisesti normaali . Toivon vaan että seuraavassa elämässä on minun vuoro olla onnellinen edes välillä . Tämä elämä ollut helvetti . Hirsipuu enää jäljellä …
Elä ole noin surullinen.
Kyllä tunnen niin. Olen tuntenut niin jo lapsena. En toimi niin kuin ns. massa toimii.
Sulla oma kielikin
Puhu että minäkii ymmärrän
Mtä jos vaan tulisit syksyllä puhumaan mulle, jos näet minut jossain.
Työpaikalla huomaan olevani erillainen. En ymmärrä työkavereiden puheista mitään, ehkä siksi ettei kiinnosta, vähän aikaa jaksan kuunnella ja sitten uppoudun omiin ajatuksiini. Ruoka ja kahvitauot pidän eri aikaa kuin muut niin saa olla rauhassa. En osallistu tyhy-päiviin enkä pikkujouluihin. Työ itsessään on kuitenkin minulle sopivaa.
Olen Uranukselta kotoisin
Yleisesti ottaen en koe olevani erilainen tai ettenkö voisi kuulua joukkoon. Toisaalta olen kohdannut usein heitä, jotka eivät seuraa elämässä tavanomaisia polkuja elämäntapavalintojen suhteen, jolloin olen kohdannut voimakkaasti porukkaan kuulumattomuuden tunteita. Samalla olen kokenut, että minua kohtaan on tehty oletuksia siitä millainen olen ja mikä olisi heidän mielestään minulle aitoa.
Tällä hetkellä elän elämäntapaa ja -rytmiä joita en koe aidosti minuksi. Eikä minulla olisi mitään sitä vastaan, että saisin välillä "kouhottaa" uudesta sohvasta tai astiastosta sekä matkasuunnitelmista tai vaikka ihanasta takista. jonka ostin tai olen aikeissa ostaa.
Se on sitä elämän kevyttä puolta, jota toisinaan kaipaan, ettei elämä olisi jatkuvasti niin asiapitoista ja/tai tunne-ja itsereflektiota tai yleisesti niin vakavaa. Erakkomoodiin pakotettuna kyseisistä aiheista kouhottamisessa ei ole juurikaan ideaa.
On tässä muutoinkin tarpeeksi syviä hetkiä ja raskassoutuisuutta.
Mitä leffoihin tulee niin seuraan mitä elokuvan kentällä tapahtuu. Periaatteessa pitäisi kiinnostaa jo opintojenkin perusteella.
Tekijänä putoan ennemmin kevyemmän hyvänmielen viihteen puolelle, kuin syntyjen syvien ja kurjuuksien heruttelijaksi. Raskaita puolia on ollut tarpeeksi irl, joten ilomielin niin katsojana kuin tekijänäkin annan tilaa viihteellisemmälle puolelleni.
Näennäisesti kevyt saattaa sisältää teemoja, jotka on helpompi kohdata ja käsitellä pehmeään pakettiin verhottuina, antaen samaistumispintaa ja mahdollisuuden käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan ilman, että joutuu nurkkaan ahdistetuksi. Toisaalta lempileffoista löytyy myös synkempiä sävyjä omaavia elokuvia, mutta kyllä nekin ovat pitkälti myös main streamia.
saan kylläå ylimaailmaillistasra seksiä mapallon ihmisiltä, entä itse
Tänä olikin vanha keskustelu, joka on nostettu esiin arkistojen kätköistä.
Barbieleffa ei ole henkilökohtaisia suosikkejani, mutta kyllähän siinä käsitellään teemoja, kuten nais-ja miesroolit, suhde vanhenemiseen ja ikuiseen nuoruuteen, kauneusnormeja sekä täydellisyys vs. aitous ja haavoittuvuus, yhteisön normeista poikkeaminen ja outous jne.
Kaikki käärittynä Barbien ikonisen pinkkiin imagoon, mutta kyllä Gerwig on kätkenyt elokuvaan teemoja, jotka menevät syvemmälle ja kyseenalaistavat käsityksiä, Niihin voi tarttua halutessaan tai olla tarttumatta.
Tuli vaan mieleen noista aiemmista Barbiekommenteista.
Vanha aloitus.. jäänyt minulta väliin kas kummaa.
Mutta asiaan. En tunne olevani eri planeetalta muiden kanssa, mutta en samaltakaan🤣
Leffamaun mukaan en silti ihmisiä jaottele. Jos joku leffa ei yhtään kiinnosta, niin sitten en yleensä katso sitä 🤷♀️.
Mikäli joku pyytää leffaan, lähes satavarmasti lähden. Sillä ystävät/kaverit/tuttavat tuntevat minut, eivät pyydä katsomaan mitään räiskettä ja pauketta, scifiä yms. koska tietävät etten pidä sellaisesta.
- Sheena