.... jatkuu osasta 1. ....
Vastausten etsimistä peilien kautta, vaikka vastaus tunnekipuihin on ollut sisälläni aina. Itken jälleen. Itken menetettyä omaa elämääni, menetettyjä mahdollisuuksia olla onnellinen, mahdollisuutta itsenäni kohtaan ja toisia kohtaan kunnioittavaan onnelliseen rakkauteen, sisäisen rauhan puutettani, suhdetta vanhempiini ja erityisesti vaillinaisuuttani lapsiani kohtaan. Sattuu……………………
Mutta tiedän sen, tunnen sen sisälläni ja tässä, tällä hetkellä tunnekipuni itkussani. Etsintä on päättynyt, olen tullut johonkin perille, itseeni, sisimpääni. Olen tavannut sisälläni sen eksyksissä olleen Pikku-Mikan ja voinut sanoa hänelle, että älä pelkää, älä ole huolissasi, kyllä sinä pärjäät, olet tarpeeksi hyvä rakastaaksesi itseäsi ilman peilejä, pettämistä ja säätämistä. Sattuu…………………
Palapeli edessäni ei ole valmistunut lainkaan. Nyt tiedän kuitenkin sen, mikä siitä pitäisi tulla. Olen valmis sitä tekemään. Kuva minusta, omana itsenäni, sellaisena kuin minä olen ilman tunnekipujani, aikuisena miehenä, sisältä onnellinen ja tasapainoinen, armollinen itselleni ja arvokas itselleni ja elämälleni. Olen toivokkaana, että saan sen valmiiksi, vaikka siinä on niin monta palaa ja tiedän että se vie paljon aikaa. Aloitan sen tekemisen.
Huomaan, että osa paloista ei sovi lainkaan tähän palapeliin. Ne palat kuvastavat tunnekipujani ja sitä kautta käyttäytymistäni. Tunnistan nämä palat nyt ja poistan ne nyt pöydältäni sitä mukaan, kun palapelini valmistuu.
Hei hei Pikku-Mika. Kyllä sinä pärjäät.
Vastausten etsimistä peilien kautta, vaikka vastaus tunnekipuihin on ollut sisälläni aina. Itken jälleen. Itken menetettyä omaa elämääni, menetettyjä mahdollisuuksia olla onnellinen, mahdollisuutta itsenäni kohtaan ja toisia kohtaan kunnioittavaan onnelliseen rakkauteen, sisäisen rauhan puutettani, suhdetta vanhempiini ja erityisesti vaillinaisuuttani lapsiani kohtaan. Sattuu……………………
Mutta tiedän sen, tunnen sen sisälläni ja tässä, tällä hetkellä tunnekipuni itkussani. Etsintä on päättynyt, olen tullut johonkin perille, itseeni, sisimpääni. Olen tavannut sisälläni sen eksyksissä olleen Pikku-Mikan ja voinut sanoa hänelle, että älä pelkää, älä ole huolissasi, kyllä sinä pärjäät, olet tarpeeksi hyvä rakastaaksesi itseäsi ilman peilejä, pettämistä ja säätämistä. Sattuu…………………
Palapeli edessäni ei ole valmistunut lainkaan. Nyt tiedän kuitenkin sen, mikä siitä pitäisi tulla. Olen valmis sitä tekemään. Kuva minusta, omana itsenäni, sellaisena kuin minä olen ilman tunnekipujani, aikuisena miehenä, sisältä onnellinen ja tasapainoinen, armollinen itselleni ja arvokas itselleni ja elämälleni. Olen toivokkaana, että saan sen valmiiksi, vaikka siinä on niin monta palaa ja tiedän että se vie paljon aikaa. Aloitan sen tekemisen.
Huomaan, että osa paloista ei sovi lainkaan tähän palapeliin. Ne palat kuvastavat tunnekipujani ja sitä kautta käyttäytymistäni. Tunnistan nämä palat nyt ja poistan ne nyt pöydältäni sitä mukaan, kun palapelini valmistuu.
Hei hei Pikku-Mika. Kyllä sinä pärjäät.
Vastaukset 5
Vanhimmat
<3
Oikeesti nää on kyl jonkun ihan muun kirjottamia.
Oma sisäinen kipu, jonka sanoitin . -Pihkatappi-
joo.. No mutta antaa ymmärtää et ois kyse aivan tietystä ihmisestä. Etkä sä ole varmastikaan hän.
Sääli ettei nämä pikkukallet koskaan aikuistu. Sama pettäminen suhteesta toiseen.