Tuli tuossa hankittua huipputason (Crankbrothers Cobalt 11) hiilikuituinen satulatolppa (edullisesti sai, kun vanhaa mallistoa) joka 30,9mm / 400mm maastopyörätolpaksi varmasti sieltä kevyimmästä päästä (oma mittaus 175gr. tehtaan virallinen paino taitaa olla 182gr.).
On itselläni ensimmäinen hiilikuitutolppa ja tuli mieleen että koska näitä hiilikuituisia tolppia ei kuuluisi kiristää kovinkaan kireälle ja niissä suositellaan käytettäväksi tämän takia kitkaa lisäävää asennustahnaa (Esim. MucOff Carbon Gripper yms.) niin onko kokemusta asiasta kuinka tarpeeliinen tuo asennustahna on?
Kävin pika-otannalla oman alueen tarvikekaupat läpi ja valitettavasti oli varastot lopussa kyseisen tuotteen osalta (ja kaikilla ei tuottetta edes myynnissä) joten tilaus hommiksi taitaisi mennä.
Mietin kannattaako lähteä tolppaa edes kokoelemaan ilman tahnaa?
On itselläni ensimmäinen hiilikuitutolppa ja tuli mieleen että koska näitä hiilikuituisia tolppia ei kuuluisi kiristää kovinkaan kireälle ja niissä suositellaan käytettäväksi tämän takia kitkaa lisäävää asennustahnaa (Esim. MucOff Carbon Gripper yms.) niin onko kokemusta asiasta kuinka tarpeeliinen tuo asennustahna on?
Kävin pika-otannalla oman alueen tarvikekaupat läpi ja valitettavasti oli varastot lopussa kyseisen tuotteen osalta (ja kaikilla ei tuottetta edes myynnissä) joten tilaus hommiksi taitaisi mennä.
Mietin kannattaako lähteä tolppaa edes kokoelemaan ilman tahnaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tolppa voi juuttua.
Velo oxygenistä saa Motorexin ainetta 5g pusseissa jos tarvitsee vähän eikä halua isoa 100g purkkia ostaa.
Hiilikuitu ei jumaha
Niin, näin olen itsekkin käsittänyt että hiilikuituosien ollessa kyseessä niin tuota asennustahnaa (joka siis nimenomaan hiilikuituosille tarkoitettu) käytettään siksi että se luo lisäkitkaa kappaleiden välille ja näin ollen tuota satulaputkea ei tarvitsisi kiristää niin tiukkaan ja silti pysyy paikoillaan siinä korkeudessa mihin asennettu eikä ala vajoamaan.
Siis tämä se "teoria" tuossa takana, mutta itsellä ei asiasta käytännön kokemusta kun ensimmäinen hiilikuituinen satulatoppani kyseessä.
Mutta katkeaa herkästi. Liian hauras kovaan käyttöön
Onko sinulta montakin katkennut ajossa?
DHL onnistui hieman hukkaamaan saksan (Bike24) osapaketin missä tuo MucOff:n Carbon Cripper tuubi mukana, mutta tänäin vihdoin tuli perille ja pääsin tolpan asennukseen.
Kyllä "tahnasta" selkeää hyötyä oli. Satulatolpan koesovituksessa ennen aineen levittämistä, tolppa liikkui (siis kiristinpanta löystytettynä) hyvin herkästi putken sisällä, painuen melkein omalla vähäisellä painollaan. Mutta tuon asennustahnan levättämisen jälkeen tolpan oikeaan korkeutaan asettemiseenkin joutui jo käyttämään jonkinn verran voimaa ja kovin kaan paljoa ei tarvinnut pantaa kiristää kun runko ja tolppa "yhtä puuta", ihan hyvänoloinen aine kyseiseen käyttöön.
S kyselee itsestäänselvyyksiä joihin tietää itsekin vastauksen
Ja vastaus kysymykseen on?
Kuten sanoin, olisin tolpan mielellään asentanut tänäin mutta en löytänyt asennustahnaa, niin mietin onko tarpeellinen vaiko ei, kun en ole kuitutolppaa aikaisemmin asentanut.
Tiedän kyllä että sen (asennustahnan) käyttöä hiilikuituosien kanssa suositellaan.
Mikä tekee kysymyksestäni "huonon"?
Hillotolppa, se on periaatteessa ”huono juttu” mutta tässä tapauksessa toimiva ratkaisu.
Pihkaa siihen putkeen perkele,ei tää voi näin vaikeeta olla
Pyörä on yksinkertainen kampe eikä mitään haitekkiä. Satulatolppa paikallen, tiukkaa ruuvista niin kireälle että pysyy.
Paitsi jos on 150 kg norsu ajamassa siinä ei auta muu kuin porata läpi reikä tolpan ja pyörän runkoon ja 12 mm pultti lukkomutterilla.
Voihan sitä kokeilla ilman tahnaakin. Kiristät vain oikeaan momenttiin. Sittenhän sen näkee lähteekö tolppa valumaan alas. Koska sitä kuitenkin suositellaan käytettävän niin laita tilaukseen.
Kaikenmoisia tahnapäitä sitä onkaa
Tuskin hiilikuitutolppia kilpapyöräilijät käyttäisivät jos muka katkeaa helposti, kateellisen panettelua,oletan.
Kilpailijat käyttävät sitä mistä niille maksetaan ja noita hiilikuituosia on rätsähtänyt kisoissa usein ja huonostihan siinä käy kuljettajalla.
Kannattaa miettiä omaa turvallisuutta olematonta hyötyä tavoitellessaaan.
Polkupyöräilytallit ja sutena kilpaa ajavat käyttävät parhaita mahdollisia materiaaleja. Harvoin mitään hiilikuituosia on ”räsähtänyt” poikki kilpailutilanteissa.
Se on hauska huomata kuinka yksi materiaali aiheuttaa näinkin paljon erilaisia reaktioita.
Itse hiilikuidun perusmateri (hiilikuitukudos + muut ainesosat) ei ole mitään erikoisen kallista materiaalia, mutta niiden työstäminen valmiiksi hyvälaatuiseksi tuotteetsi onkin sitten suhteellisen aikaavievää sekä ammattitaitoa vaativaa työtä (sekä vaatii hyvän konekannan) ja tässä moni valmistja hieman "oikaisee" ja lopputulos ei sitten välttämättä ole ollenkaan sitä mitä sen pitäisi olla, eli että eri hiilikuitukudos kerrokset ovat tiiviisti tarttuneet toisiinsa muodostaen yhden kestävän ja suunnittelun mukaan toimivan kappaleen.
Yksi ongelma on että hiilikuituosasta on ilman teknisiä apuvälineitä (läpivalaisu yms.) suhteellisen mahdoton silmämääräisesti sanoa onko kappale sellainen kuin sen pitäis olla.
Tein hiilikuitu ongesta pyörän sarvet ja on kestänyt monta vuotta