Vai onko surulla sijansa?
Saatteko hyvän mielen kaivatessanne?
Anonyymi-ap
14213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sekä että. Kun muistelee just sitä esimerkiksi mistä kaikki alkoi ja mitä siinä oikein tapahtui, ja niitä ihania asioita sen jälkeen saa hyvälle mielelle.
On outoa miten voi muistaa sen tunteen vuosienkin jälkeen. Surulla on oma sijansa kaivatessa.
Minkä tunteen voi muistaa?
Sen kutkuttavan perhosia vatsassa tunteen. Salama ihastumisen.
Näitä harrastat?
Mitä näitä harrastan? Oot outo..
Niin pinnallinen akka
Minkä jälkeen ihania asioita?
Sen tapaamis hetken ..
Miksi on outoa jos muistaa?
Kun on niin kauan mennyt. Ja oikeastaan tarkoitin sitä että sitä ajatellessa sen tunteen voi tuntea vieläkin omalla tavallaan.
Jos on dementia on vaikea muistaa. Jos muistaa jotakin on iloinen
Kyllä se sininen sointu kulkee mukana kaivatessa ja kadonnutta aikaa haikaillessa.
Tänne kirjoittelu on tunteiden paljastamista "ääneen" mutta päällimmäisenä on kokoajan pienehkö suru. Tässä hiljattain vierähti noin viikon verran, etten ajatellut kaivattuani paljoakaan heräten ajatukseen, että tunteeni olisivat haalistuneet, kunnes pari päivää sitten kaikki pamahti taas mieleen. Sama surumielinen kaipuu hänestä ja omasta passiivisuudestani.
Surua. Sitä enimmäkseen, mutta myös kaipausta ja purkamista.