En pysty käsittämään miksi jopa unohdettu suomisinfonia vaikuttaa tunteisiin?

Ja kuvittele, sitä esitetään niin kuin mitään muuta suomalaista sinfoniamusiikkia ei olisi sävellettykään.

En tarkoittanut Sibeliuksen musiikkia lausumillani, vaan kyse oli monien unohdettujen suomisinfonikoiden teoksista, joista haltioiduin, vaikkei niitä kaikkia voi edes kuullakaan, mutta Sibeliuksen tyyli myöhäisteoksissa tavoittelee pikemminkin klassismin objektiivisuutta kuin romantiikan subjektiivista tunneilmaisua.

Anonyymi kirjoitti:

En tarkoittanut Sibeliuksen musiikkia lausumillani, vaan kyse oli monien unohdettujen suomisinfonikoiden teoksista, joista haltioiduin, vaikkei niitä kaikkia voi edes kuullakaan, mutta Sibeliuksen tyyli myöhäisteoksissa tavoittelee pikemminkin klassismin objektiivisuutta kuin romantiikan subjektiivista tunneilmaisua.

Lue lisää

Mulla esim. tuo Nils Eric Fougstedtin sinfonia on kolahtanut monet kerrat, kun se orastavasta modernismistaan ja paikoitellen ilmenevästä rytmisestä sykkeestään ja draivistaan huolimatta on lyyrisen kaunista, melodisesti vuolasta ja sydäntä lämmittävää musiikkia aidossa lumontunteessaan. mutta aiemmin Tuukkasen meri sinfonian myrsky osakin teki myös väkevän ja voimakkaan vaikutuksen, kun sitä aktiivisesti ja säännöllisesti kuuntelin.

Anonyymi kirjoitti:

En tarkoittanut Sibeliuksen musiikkia lausumillani, vaan kyse oli monien unohdettujen suomisinfonikoiden teoksista, joista haltioiduin, vaikkei niitä kaikkia voi edes kuullakaan, mutta Sibeliuksen tyyli myöhäisteoksissa tavoittelee pikemminkin klassismin objektiivisuutta kuin romantiikan subjektiivista tunneilmaisua.

Lue lisää

Joo, itsellekkin kävi aikoinaan että yhä useammin aloin nauttia kirjoista joita ei ollut kirjoitettukaan. Esimerkiksi sellaisesta kirjallisuudesta vaikkapa Waltarin Minuhe parempi aineksinen kokoomuslainen joka oli todella nautittava lähimenneisyyteen sijoittuva romaani.

Ongelma ratkesi sillä että ostin innokkaasti sienestämässä käyvälle anopille synttärilahjaksi sienioppaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, itsellekkin kävi aikoinaan että yhä useammin aloin nauttia kirjoista joita ei ollut kirjoitettukaan. Esimerkiksi sellaisesta kirjallisuudesta vaikkapa Waltarin Minuhe parempi aineksinen kokoomuslainen joka oli todella nautittava lähimenneisyyteen sijoittuva romaani.

Ongelma ratkesi sillä että ostin innokkaasti sienestämässä käyvälle anopille synttärilahjaksi sienioppaan.

Lue lisää

Kyllä nämä sinfoniat joista kerron ovat ihka aitoja nerokkaan ja luomisvoimaisen luovan hengen hengentuotteita ja joista voi lukea Salmenhaaran toimittamassa suomalaisia säveltäjiä kirjasta, mutta joitakin voi kuunnella myös erilaisista soivista arkistopista ja internet arkistoistakin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, itsellekkin kävi aikoinaan että yhä useammin aloin nauttia kirjoista joita ei ollut kirjoitettukaan. Esimerkiksi sellaisesta kirjallisuudesta vaikkapa Waltarin Minuhe parempi aineksinen kokoomuslainen joka oli todella nautittava lähimenneisyyteen sijoittuva romaani.

Ongelma ratkesi sillä että ostin innokkaasti sienestämässä käyvälle anopille synttärilahjaksi sienioppaan.

Lue lisää

Nyt ymmärsin mitä tarkoitit, kun luin siteeraamasi tekstin, jonka voi käsittää väärinkin. Mutta sanoin vain nauttivani MONISTA suomisinfonioista, vaikkei niitä KAIKKIA suomisinfonioita voi edes kuullakaan.

Niitä on paljon, mutta jospa mainitsen joitakin mieleen muistuvia. Aaltoselta tulee mieleen 5 sinfoniaa, joista erityisesti Hiroshima sinfonia oli aikamaan suosittu teos itä blokin maissa ja Japanissa saakka. Myös esim. Kansansinfonia, jota salmenhaara kutsuu muodoltaan edellistä ehyemmäksi, on merkittävä. Fordellilla on peräti 44 sinfoniaa, jotka kaikki lienevät julkisuuden unohtamia., vaikka hänen sävelkielensä ja sinfoninen sanontansa kypsyi saavuttaen ennen kuulemattoman syvyyden suomen säveltaiteessa varsinkin ekspressiivistä kauneutta hehkuvissa hitaissa osissa. Tuukkasen meri sinfonia, jonka voi kuunnella kokonaisuudessaan Finlandia recordsin CD levyltä, on kaunis esimerkki kuorosinfoniasta ja osittain sen voi kuunnella mm. spotifysta. Uuno Klamin musiikkiestetiikassaan esittämien arvioiden mukaan Tuukkasen 1. sinfonia olisi säveltäjänsä merkittävin, Seuraavassa sinfoniassaan Tuukkanen viljelee orientaalisia pentatonisia aiheita ja hänen 4. sinfoniansa palkittiin kaupunginorkesterin kilpailussa. Saikkolan ensimmäistä Taistelusinfoniaa Sulho Ranta kutsui monin paikoin hyvin vaikuttavaksi ja vakuuttavaksi teokseksi ja Klami kuuli siinä sinfoniaan sopivaa materiaalia. Myös Traaginen, Pensiero movimento ja traagisen scherzokarakterin omaava fantasian tapainen sinfonia ovat merkittäviä.

Se kun totesin, että monien unohdettujen suomisinfonioiden omaama jonkinlainen emotionaalinen vaikutus tuntuu käsittämättömältä niiden osakseen tulleeseen unohdukseen nähden, josta voisi tehdä johtopäätöksen, etteivät ne voisi omata emotionaalista vaikutusta laisinkaan. Niin kysehän on vain siitä, että sinällään laadukas musiikki on syystä taikka toisesta kadonnut repertoaarista mm. musiikillisen kieliopin uudistuminen ja modernisoitumisen vuoksi ja tällainen tonaalinen musiikki ei ole ollut enää muotia modernismin valtavirran rantautumisen jälkeen suomessa, vaikka musiikki itsessään saattaisi olla esittämisen ja kuulemisen arvoista . Unohdus voi johtua myös siitä, että repertoaarissa on työlästä kantaa mukanaan kasvavaa määrää uusia sävelteoksia, niin jostakin täytyy voida karsia, vaikka mukana menisi hyvääkin musiikkia. Tämä ei tietenkään selitä sitä, miksi suomalaista sinfoniamusiikkia on levytetty säveltäjien suurta massaa ja sinfonioiden paljoutta ajatellen niin niukasti. Ei ohjelmistossa eikä levykatalogeissa juurikaan näy suomalaisia sinfonioita laajemmassa merkityksessä.