Otsikossa tietty olennaisin. Työn alla on tällä hetkellä siis esitelmä itsemurhan eettisyydestä ja nyt, kun tehtävänannon mukaan toimitaan niin kysellään sitten täälläkin. Vaikka nyt siellä taisikin lukea, että "laita argumentti", mutta oletan tällä saavan enemmän vastauksia. Ja oma kanta siis menee siten, että on eettistä, mutta sitä ei tehdä ellei tehtävissä ole enää muuta. Eli kärsimystä on nyt ja kyseinen kärsimys tulee jatkumaan oman elämän loppuun asti. Kiitos jo nyt vastauksista :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tekoäly chat GPT ei suostunut kirjoittamaan mitään itsemurhasta.
Itse harkitsin itsemurhaa masennuksessa. Se parani parissa vuodessa ja sain sen jälkeen paljon hyviä vuosia.
Jos olisin tehnyt itsemurhan masennuksessa olisin menettänyt paljon elämää.
Mutta toisaalta joidenkin masennus saattaa kestää koko elämän.
Itsensä tappamista hitaasti ei usein paheksuta. Tupakointi jne.
Tähän tulisi hyvin musiikkikappale: Ozzy Osbourne - Suicide Solution:
https://www.youtube.com/watch?v=UCLquhlRGdM
Viiniä juomallakin voi tehdä itsemurhan, mutta viskillä se on nopeampaa...
Itse olen kirjoittanut klaanit tiedostoon:
7.11:7 Itsemurhaperiaatteet olivat paljolti samankaltaisia kuin japanissa, ja myös toisinaan yksi rangaistusmuodosta, jos henkilö katsottiin sen arvoiseksi.
7.11:7a Tällaista teloitusta pidettiin kunniallisena, eikä tuomittua pidetty niinkään rikollisena, vaan huonojen olosuhteiden uhrina, jota säälittiin ja kunnioitettiin.
7.11:8 Itsemurha voitiin tehdä myös vapaaehtoisesti, joko lopullisena protestina olosuhteille, tai kun haluttiin välttää esim. vangiksi joutuminen. Se suoritettiin itse, tai toisen avustamana. Tulkinnan varaa on paljon, sillä tämänkaltaiset periaatteet olivat klaanien keskuudessa vielä melko kehittymättömiä, eikä varsinaisia tapauksia ole kuin muutama.
7.11:9 Erään soturin tiedetään tehneen itsemurhan ampumalla pistoolilla itseään päähän vangitsemisen uhatessa. Hänen kohdallaan kysymys ei ollut vain kunniasta, vaan myös siitä, että lopullinen elämä länsimaisessa yhteiskunnassa tai vankeudessa käännytettävänä oli liian katkera, jotta elämällä olisi ollut hänelle enää merkitystä.
7.11:9a Tapausta on pidetty yhtenä merkittävimmistä poikkeuksista, joka osoittaa länsimaisen eriskunnan suoranaisen kykenemättömyyden ymmärtää kunniakäsitteitä, kun koulutus painotti kehon pelastamista, jolloin arvon perusperiaatteita alettiin halveksua - vähät kunniasta, arvokkuudesta, tai ihmisyyden moraalisista tulkinnoista, kunhan ihminen pysyi elossa vaikka kunniansa menettäneenä, ja kuoli lopulta alkoholistina".
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Jokaisella on oikeus päättää oma elämänsä jos kokee elämän liian rankaksi.
Tosi reilua tappaa itsensä ja jättää sotku muiden korjattavaksi. Tietenkään et kerro kenellekään ja mätänet muutaman viikon asunnossasi. Tämän jälkeen ovat asioiden hoitaminen, joiden vuoksi tapoit itsesi.
Eiköhän tehdä niin, että kokoat itsesi ja pyydät apua tämän suorittamiseksi. Kerrot reilusti asiasi ja nämä ajan myötä selviävät kaikille. Mieti niitäkin ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat edelleen rinnallasi. Kyllä he sinusta välittävät ja pahoittavat mielensä kuullessaan epätoivoisesta teostasi. Ei heidän tarvitse tästä syyllisyyttä kantaa, jota luulet heidän tekevän. Ethän itsekään välittänyt teon tehtyäsi heistä.
Tietyn ajan päästä olet tyytyväinen hengissä ollessasi. Monet suuret rikokset ovat tehty uskonnon varjolla, joten lopettakaa helvetistä horiseminen. Kantakaa vastuu tästä ajastanne, sillä ette kuitenkaan täytä taivaan vaatimuksia sen joukkueseen pääsemiseksi. Jos tuota joukkuetta on edes olemassa?
Itsemurhan eettisyys vähenee sitä mukaa kun siihen sotketaan muita ihmisiä (yliajavan junan kuljettaja jne). Jos samalla kuolee itsemurhaa aikovan tekojen vuoksi muitakin ihmisiä niin kyseessä on pikemminkin muiden ihmisten murhaaminen jossa rikoksen tekijä itsekin kuoli.
Itsemurha on aina irrationaalinen ja raukkamainen teko.
Eettisyyttä voidaan peilata myös sitä vasten kuka tekee itsarin. Jos se aiheuttaa voittopuolisesti helpotusta läheisille tai kenelle vaan tai poistaa merkittävän ongelman tai haitan, teko voitaisiin katsoa hyväksyttäväksi.
Jos itsemurhalla estetään suurempi haitta suurelle joukolle ihmisiä niin se on eettisesti oikeutettu teko. Valitettavasti eettisyydelle ei ole abdoluuttista mittaa ja vertailukohtaa.
Esimerkkinä pakkotilanteeseen joutuva henkilö, jolla on tiedossaan terroristien kaappaaman ydinaseen laukaisukoodi. Kiduttamalla saa kenet tahansa murretuksi eli koodi tulee paljastumaan. Itsemurha ennen kidutustilanteeseen joutumista estää koodin paljastumisen eli oli eettisesti oikein.
Terroristit ovat omasta mielestään oikealla asialla taistelussa pahaa vastaan ja itsarin tehnyt toimi tilantessa todella epäeettisesti.
Kummat olivat oikeassa?
Vastaan, Kanada!
Itsemurha ei ole lainkaan eettinen teko eikä kelpaa eettisten arvioinnin kohteeksi. Se voisi olla eettinen vain tekijänsä kannalta, mutta kun tekijä itse poistuu keskuudestamme, ei ole mieltä kenekään arvioida itsemurhan eettisyyttä.