Erosin pitkästä suhteesta. Loin kokeilumielessä jonkun treffiprofiilin ja päädyin hetken päästä luopumaan parisuhdehaaveista, mitkä tuntui ihan mahdottomilta. Elämääni kuitenkin jäi tuolta yksi mies, joka pitkään laitteli kivoja viestejä. En häntä estänyt, kun ei hän antanut siihen syytä..... suhde syveni vahingossa. Ongelmaksi on nyt muodostunut se, etten pysty olemaan sitä, mitä tämä mies haluaa. Ei tavata tarpeeksi usein, joten ei ole seksiäkään tarpeeksi, en heittäydy suhteeseen täysillä jne. Hänellä on toiveita, mihin en vain pysty.
Minulla on lapset, niiden elämä, vanhenevat vanhemmat, työ jne. Sanoin jo aikaa sitten, etten luultavasti ole parisuhdemateriaalia. Tuntuu nyt tosi kurjalta.... odotan vain sitä, että minut lempataan niiden syiden vuoksi mihin en pysty itse vaikuttamaan. Tietysti minun on valittava lapset, vanhemmat, vastuut ja velvollisuudet. Sattuuhan se, kun joutuu valitsemaan, vaikkei tuossa mitään valintaa ole.... lapset ensin. Harmittaa tosi paljon, koska hän tiesi elämäntilanteeni, ja kuitenkin pitäisi antaa enemmän. Muuttaa yhteen ja mennä vauhdilla eteenpäin hänen kanssaan. Olen liian harkitseva ja mitä kauemmin on tapaamisesta, niin sitä varmemmin hän kyseenalaistaa suhteen ja selvästi alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. Ongelma on se, että pidän hänestä. Tavallaan hän ei tee mitään väärää, mutta ahdistuu ja kiukuttelee, kun ei olla tarpeeksi yhdessä..... On myös tottunut siihen, että naisia tulee ja menee, joten eron aikana sanoo, että onhan niitä naisia ja miehiäkin..... vaihtoehtoja riittää.
Varmaa on kuitenkin, että jos tämä suhde nyt on loppumassa, niin kyllä se minua satuttaa. Jos näin käy, niin normaalit ero itkut on taas itkettävä jne. Haluaisin neuvoja vastaisuuden varalle, että miten te yh-äidit selviätte miesten kanssa? Itse en enää halua pettyä, en tulla loukatuksi, en kokea olevani puutteellinen, enkä kokea riittämättömyyttä. En pysty laittamaan miestä kaiken edelle.... ymmärrän tuon kyllä itse.
Tuntuu kuitenkin sille, ettei miehet ymmärrä, vaikka sen sanon. On kuitenkin kohtuutonta, jos tulee loukatuksi kerta toisensa jälkeen tästä samasta syystä, kun itse yritän parhaani ja jopa enemmänkin, että muiden olisi hyvä olla. Sitten saa kuitenkin aina kokea olevansa puutteellinen sen vuoksi, että on äiti ja huolehtii muista ihmisistä.
Vertaistukea?!? Lapset on vielä aika pieniä, eikä tukiverkosto ole kummoinen.
Yh:n suhteet, vertaistukea?!?
19
909
Vastaukset
Miks pitää olla parisuhde, jos sille ei ole aikaa. Mä en oo ees koskaan seurustellu. Omia lapsia ei tietenkään voi olla. Mutta oon auttanu sukulaisia lastensa kanssa. Omia vanhempia myös ja muita sukumme vanhuksia.
- Anonyymi
Ei tietenkään tarvi olla, mutta jos ei ole aikaa, niin kaikkein vähiten sen vähän ajan haluaa tuhlata epämiellyttäviä ihmisiä tapailemalla. Sen vähän ajan haluaa olla jonkun kanssa, jonka kanssa on hyvä olla.
- Anonyymi
Ihan sivusta kysäisen, että minkä verran parisuhteelle pitää minimissään olla aikaa, jotta sille on aikaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan sivusta kysäisen, että minkä verran parisuhteelle pitää minimissään olla aikaa, jotta sille on aikaa?
Jaa-a, tuo on kyllä hyvä kysymys. Riippunee pariskunnasta. Varmaan sitä aikaa on silloin tarpeeksi, kun molemmat on tyytyväisiä yhteisen ajan määrään. Parisuhteita on niin monenlaisia. Ehkä joku viisaampi osaa vastata paremmin 😉.
Anonyymi kirjoitti:
Jaa-a, tuo on kyllä hyvä kysymys. Riippunee pariskunnasta. Varmaan sitä aikaa on silloin tarpeeksi, kun molemmat on tyytyväisiä yhteisen ajan määrään. Parisuhteita on niin monenlaisia. Ehkä joku viisaampi osaa vastata paremmin 😉.
Tää olikin monimutkasrmpi mitä aattelin. Jos nyt omalta kohdalta aattelen. Eli raskas työviikko takana. Nyt lähden pyöräileen ja sitten kun tuun takas alan siivoon. Minkäälaista aika väliä ei mihinkään jää. Toisaalta jos en ois näin laiha kun luuranko vaan mukavan pullea, niin ois varmaan helpompi löytää parisuhde. Ja pulleena ei tietenkään jaksa pyöräillä eikä siivota, eikä tehdä tälläsiä raskaita rakennushommia eli aikaskin sitten jää.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Tää olikin monimutkasrmpi mitä aattelin. Jos nyt omalta kohdalta aattelen. Eli raskas työviikko takana. Nyt lähden pyöräileen ja sitten kun tuun takas alan siivoon. Minkäälaista aika väliä ei mihinkään jää. Toisaalta jos en ois näin laiha kun luuranko vaan mukavan pullea, niin ois varmaan helpompi löytää parisuhde. Ja pulleena ei tietenkään jaksa pyöräillä eikä siivota, eikä tehdä tälläsiä raskaita rakennushommia eli aikaskin sitten jää.
Ei se suhde kyllä ulkonäöstä kiinni ole. Meitä on moneen junaan ulkonäönkin puolesta. En ole yhtään miestä elämääni ulkonäön perusteella ottanut, mutta itse tykkään, että miehessä on jotain pehmeyttä/herkkyyttä luonteessa, mutta toki myös karismaa. Nykyään arvostan myös samankaltaisuutta: huumori, elämäntapa ja arvot pitää kohdata. Kotitöiden tekeminen on miehelle aina iso plussa, mutta tapailla pitäis kyllä ehtiä (myös minun).... varsinkin jos olet lapseton, niin kuulostaa hassulta perua tapaaminen esim. pyöräilyn tai siivouksen vuoksi.
Anonyymi kirjoitti:
Ihan sivusta kysäisen, että minkä verran parisuhteelle pitää minimissään olla aikaa, jotta sille on aikaa?
No minulle riittää ihan vaan 30 minuuttakin, kerran päivässä.
- Anonyymi
Sugardude kirjoitti:
No minulle riittää ihan vaan 30 minuuttakin, kerran päivässä.
Sen saat maksulliseltakin.
Anonyymi kirjoitti:
Sen saat maksulliseltakin.
Tiedän oikein hyvin. Siitä ei ollut lainkaan kyse, vaan siitä, että mikä määrä aikaa on vähin joka riittää.
- Anonyymi
Sugardude kirjoitti:
Tiedän oikein hyvin. Siitä ei ollut lainkaan kyse, vaan siitä, että mikä määrä aikaa on vähin joka riittää.
Eli sä olet niitä, jotka vaatii ihan helvetisti ja itse antaa itsestään täyden nollan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli sä olet niitä, jotka vaatii ihan helvetisti ja itse antaa itsestään täyden nollan.
En ole, vaan vastasin avaukseen kertomalla että mikä määrä yhteistä aikaa on vähin joka minulle riittää, siinä tapauksessa että aika on kumppanilla tiukilla.
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
😋 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
- Anonyymi
Nämä on niin näitä yksilökohtaisia juttuja. Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko suhteeseen lähdetty väärin oletuksin? Ja toisena tulee mieleen, että vaikka olisi, niin itse en kastelisi ja kuuntelisi tuollaista käytöstä.
Vaan siis mä nyt olen ihmisenä sellainen, että vaikka mulla ei olisi lastakaan, niin en silti " pysty laittamaan miestä kaiken edelle". Toi ei ole minusta terve lähtökohta millekään, enkän itsekään odottaisi tuota toiselta. Mulle homma menee niin, että rakkaalle tehdään tilaa omassa elämässä. Ei niin, että koko elämä lykätään syrjään hänen tieltään. Mä itse pitäisin hyvin outona sellaista miestä, joka tyrkkäis kaiken jo olemassa olleen syrjään ja asettaisi mut korokkelle elämänsä keskipisteeksi. Mä koen parisuhteen kivijalaksi ja peruskallioksi, jolle kaikki rakennetaan, en lakikiveksi, joka asetetaan kaiken päälle.- Anonyymi
Hmmm.... ongelma on juuri se, että miten sitä tilaa tehdään?!? Ei ole tukiverkostoa, ja lapset on hoidettava joka päivä. Näistä kuvioiden järjestelyistä kuulisin mielelläni esimerkkejä.
Ja siitä missä vaiheessa lapset voi esitellä uudelle kumppanille ja miten olette sen tehneet? Miten lapset on suhtautuneet uuteen kumppaniin ja mitä siinä kaikessa on hyvä huomioida? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmmm.... ongelma on juuri se, että miten sitä tilaa tehdään?!? Ei ole tukiverkostoa, ja lapset on hoidettava joka päivä. Näistä kuvioiden järjestelyistä kuulisin mielelläni esimerkkejä.
Ja siitä missä vaiheessa lapset voi esitellä uudelle kumppanille ja miten olette sen tehneet? Miten lapset on suhtautuneet uuteen kumppaniin ja mitä siinä kaikessa on hyvä huomioida?Mulla onneksi on tukiverkosto. Mä olen aikanani lapseni itsenäisesti päättänyt tähän maailmaan saattaa ja silloin nämä tukiverkosti jutut on tullut mietittyä moneen kertaan. Tietysti asioista on tapahtunut tässä varrella, muutama kuolemantapauskin, mutta näillä mennään. Mä saan halutessani aina muutamaksi tunniksi hoitajan, mutta hyvin harvoin olen sitä vaihtoehtoa käyttänyt.
Mä en esittele ketään erityisesti, ellei juttu ole vakaalla pohjalla ja siinä oikeasti vakavasti yhteiseloa jo mietitään. Johonkin kaveripiirin rientoon, jossa on muidenkin muksuja mukana, voin pyytää, mutta erikseen yksinään esiteltäväksi en. Mun lapseni elämään ei kuulu mikään sellainen tapailu, joka ei ole aidosti vakavaa ja myös lapseni elämään vaikuttavaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla onneksi on tukiverkosto. Mä olen aikanani lapseni itsenäisesti päättänyt tähän maailmaan saattaa ja silloin nämä tukiverkosti jutut on tullut mietittyä moneen kertaan. Tietysti asioista on tapahtunut tässä varrella, muutama kuolemantapauskin, mutta näillä mennään. Mä saan halutessani aina muutamaksi tunniksi hoitajan, mutta hyvin harvoin olen sitä vaihtoehtoa käyttänyt.
Mä en esittele ketään erityisesti, ellei juttu ole vakaalla pohjalla ja siinä oikeasti vakavasti yhteiseloa jo mietitään. Johonkin kaveripiirin rientoon, jossa on muidenkin muksuja mukana, voin pyytää, mutta erikseen yksinään esiteltäväksi en. Mun lapseni elämään ei kuulu mikään sellainen tapailu, joka ei ole aidosti vakavaa ja myös lapseni elämään vaikuttavaa.Juu, mä oon aika pitkälti samoilla linjoilla. Selkeä raja, ettei mitään "tuun ja meen" tyyppejä lasten elämään tuoda. Tiedän kuitenkin, että tässä nyt on sellainen mies, joka on jo aikuinen vastuullinen ihminen.
- Anonyymi
Laske tuo mies menemään. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa enää tuota rumbaa.
Mies ” ahdistuu ja kiukuttelee, kun ei olla tarpeeksi yhdessä..... On myös tottunut siihen, että naisia tulee ja menee, joten eron aikana sanoo, että onhan niitä naisia ja miehiäkin..... vaihtoehtoja riittää.”
Sinun ei tarvitse olla ” niitä naisia ” jotka ovat riittäviä vaihtoehtoja!!!!!
Sinulla on kädet enemmän kuin täynnä JO omistamiesi asioiden kanssa ( lapset, työ, vanhemmat).
On normaalia että kiintyy ystävään, on myöskin normaalia että kun ystävyys ylittää tietyn rajan, on aika lopettaa ystävyys.
Olet tullut nyt tuon tien haaraan.
Vain laske mies pois ja nauti täpötäydestä elämästäsi- sinulle on annettu niin paljon. Käytä kaikkea tuota hyvää ja kaunista tehdäksesi oma ja lastesi elämä rauhalliseksi, opettavaksi ja rakastettavaksi.
Nyt siihen ei kuulu vieraat miehet. No, mä ajattelen hieman toisin. Ne penskat on vaan käymässä sun elämässä. Eli kasvaa isoksi ja lähtee pois. Sä luot oman elämän ja suhteen omaan mieheen, joka ei (toivottavasti) ole lähdössä pois. Tottakai ne ipanat on tärkeitä, mutta en laittaisi niitä etusijalle. Onhan se kumppani tasavertainen ja yhtä kunnioitettava niiden muksujenkin silmissä kuin sinä, eikä se alemmalla tasolla oleva, joka ehkä pääsee sun elämään muksujen jälkeen. Enemmän näen ongelmana löytää yleensäkään ketään, oletus on aina ettei kannata, koska muksut on aina etusijalla ja mies sitten jossain👍 Tämä ei poista sitä mahdollisuutta etteikö ne mukulatkin sais hyvää elämää, ehkä jopa paljon enemmänkin jos on toinenkin tärkeä aikuinen elämässä mukana.
- Anonyymi
En oo tapaillut miehiä tuosta syystä että on ollut kädet täynnä lasten kanssa enkä halua elämääni ketään joka kuluttaa voimavaroja. En halua puolisosta murheita joita joudun lasten kanssa ollessa käymään mielessäni läpi. Jos satun kohtaamaan ihmisen joka on valmis luomaan suhteen myös mun lapsiin oon valmis suhteeseen. Muussa tapauksessa oon ihan tyytyväisenä yksin. Ajattelen että ihminen joka pystyy antamaan mun lasteni elämään hyvää on suhteen arvoinen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166040Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334137- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2552083Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441846- 1431805
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569