Hesarin mielipidepalstalla on ollut mielenkiintoinen keskustelu ihmiskuvasta ja evoluution opettamisesta kouluissa. Mielipiteitä on heitetty kreationismin puolesta sekä toisaalta todisteltu tieteellisen maailmankuvan puolesta. Kuva ihmisestä on tosiaan nykyään hyvin sekava. Toisaalta luotetaan tieteeseen toisaalta kristinuskon ja muidenkin uskontojen antamaan kuvaan. Jokainen sekoittaa tästä itselle sopivan coctailin. Kirkko ja koululaitos ovat tätä nykyä melko sekaisin mitä pitäisi opettaa, kun tiede avaa uusia näkymiä ihmisestä. Totuuksia on kuitenkin vain yksi.
Olisi hyvä jos voisimme siirtyä vähitellen tiedeuskon hahmottamaan ihmiskuvaan. En kyllä tarkkaan ottaen tiedä mitä se olisi, muttä perustana voisi olla käsitys, että ihminen on älykäs laumaeläin. Eläimen tai minkä tahansa eliön tärkeimpänä ominaisuutena on itsensä suojelu ja omien geenien jatkuvuuden varmistus. Tällä voidaan perustella ihmisen kaikki toiminta ja käyttäytyminen. Ottamalla tämä "teesi" käyttöön voidaan välttää vanhat filosofiset ja uskonnolliset loogiset umpikujat kuten hyvän ja pahan käsitteet, Jumalan käsite, elämän tarkoitus, sielu yms. Ihminen on kone joka toimii yksinkertaisesti joka tilanteessa siten että hän olettaa toiminnan hyödyttävän joko häntä itseään tai jälkeläisiään. Tosin ihmisen toimintalogiikka voi olla hyvin monimutkainen jossa ihminen tasapainottelee eri asoiden kanssa ja päätyy ratkaisuun joka maksimoi oman hyödyn. Joskus tässä ratkaisussa ei ole mitään järkeä, mutta ihmisen kyky nähdä toimintojensa seuraukset on rajallinen.
Tälläinen ihmisen toiminta on kuitenkin hyvin eettistä ja kestävää koska ihmisen toimintaa rajoittaa muiden yhteisön jäsenten "itsekkyys". Tällöin ihminen automaattisesti on useimmiten "hyvä", koska muussa tapauksessa lennät yhteisöstäsi pihalle ja kyky toimia jälkeläisten hyväksi huononee.
Tiedeusko tarkoittaisi sitä että sallittaisiin vapauksia vetää ihmisen käyttäytymistä koskevia johtopäätöksiä teiteellisen tiedon pohjalta vaikkakin kaikille johtopäätöksille ei olisi suoraviivaista selitystä. Liian vaarallista?
Mielestäni tälläinen näkökulma voisi kuitenkin palvella ihmiskuntaa parhaiten pitkällä tähtäimella.
Olisi hyvä jos voisimme siirtyä vähitellen tiedeuskon hahmottamaan ihmiskuvaan. En kyllä tarkkaan ottaen tiedä mitä se olisi, muttä perustana voisi olla käsitys, että ihminen on älykäs laumaeläin. Eläimen tai minkä tahansa eliön tärkeimpänä ominaisuutena on itsensä suojelu ja omien geenien jatkuvuuden varmistus. Tällä voidaan perustella ihmisen kaikki toiminta ja käyttäytyminen. Ottamalla tämä "teesi" käyttöön voidaan välttää vanhat filosofiset ja uskonnolliset loogiset umpikujat kuten hyvän ja pahan käsitteet, Jumalan käsite, elämän tarkoitus, sielu yms. Ihminen on kone joka toimii yksinkertaisesti joka tilanteessa siten että hän olettaa toiminnan hyödyttävän joko häntä itseään tai jälkeläisiään. Tosin ihmisen toimintalogiikka voi olla hyvin monimutkainen jossa ihminen tasapainottelee eri asoiden kanssa ja päätyy ratkaisuun joka maksimoi oman hyödyn. Joskus tässä ratkaisussa ei ole mitään järkeä, mutta ihmisen kyky nähdä toimintojensa seuraukset on rajallinen.
Tälläinen ihmisen toiminta on kuitenkin hyvin eettistä ja kestävää koska ihmisen toimintaa rajoittaa muiden yhteisön jäsenten "itsekkyys". Tällöin ihminen automaattisesti on useimmiten "hyvä", koska muussa tapauksessa lennät yhteisöstäsi pihalle ja kyky toimia jälkeläisten hyväksi huononee.
Tiedeusko tarkoittaisi sitä että sallittaisiin vapauksia vetää ihmisen käyttäytymistä koskevia johtopäätöksiä teiteellisen tiedon pohjalta vaikkakin kaikille johtopäätöksille ei olisi suoraviivaista selitystä. Liian vaarallista?
Mielestäni tälläinen näkökulma voisi kuitenkin palvella ihmiskuntaa parhaiten pitkällä tähtäimella.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vankasta tiedeuskosta tulee käytännössä "tiedeuskon" tapainen vakaumus.
Pidän sitä eettisesti vahvana ja kestävänä elämänohjenuorana
Miksi pitäisi horjua ja istua kahdella tuolilla.
Tieteellinen maailmankuva yhä vahvistuu; jo nykyiselläänkin se on kyllin vahva
Maan elämänmysteerin selittävä yhtenäistietopaketti.
Se lähtee kosmologisesta alkuräjähdysteoriasta.
Tältä pohjalta kehitellään kaiken teoriaa.
En usko, että evoluutioteoriaa voidaan koskaan jyrätä mielekkäin argumentein.
Aurinkokuntamme asettuminen planeetoineen, yhdeksi miljoonien joukossa, antaa
järkevän kosmologisen viitteen, että
tähdillä, galakseilla jopa itse
Univerumillakin on oma kehityskaarensa.
Tälläisella elämänkatsomuksellisella tiedeopilla on kantavuutta ja kestävämpiä
rakennusaineita uskontoihin verrattuna.
Hitaasti kiiruhtaminenhan on tässäkin parasta.
"Tiedeuskonnon" omaksuminen maailmanlaajuiseksi voi kestää satoja vuosia.
Jo nyt se saa yhä kasvavaa jalansijaa jokaisessa maanosassa, lähes kaikissa valtioissa.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=6925.0
... tietää, emmekä tule koskaan tietämäänkään. Evoluutiota voi opettaa koska siitä on todisteita. Mitä todisteita on Jumalasta? Ei mitään. Tai sanotaan että emme voi tietää Jumalasta mitään.
Tieteitä voidaan ja tulee opettaa, mutta ei "tiedeuskoa". Tieteen olemukseen kuuluu jatkuva kyseenalaistaminen. Kokeellisesti "todistetutkin" ilmiöt ovat vain merkkejä siitä, että ainakin tässä erityistapauksessa teoria toimii. Teorioita ei voi todistaa koskaan oikeaksi, vain vääräksi.
Tieteessä ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa! Tiede on jatkuvaa rationaalista epäilyä, muuten ollan harhateillä.
Usko on irrationaalista, subjektiivista tai yhteisöllistä, maalimankuvan rakentamista. Tiede voi toimia ispiraation lähteenä, mutta ei olla uskomisen perusta.
Se on nimenomaan teoria, joka muotoillaan, esitetään, ja kokein todistetaan joko oikeaksi tai vääräksi.
Se että oikeatkin teoriat korvautuvat ajastaan uusilla teorioilla on toinen juttu.
Luultavasti halusit sanoa, että usko johonkin lopulliseen totuuteen on eri sarjan asia kuin tieteellinen tiedonhankinta.
"kokein todistetaan joko oikeaksi tai vääräksi. "
Kokeet voivat todistaa teorian vääräksi. Jokaisen teorian on sisällytettävä falsifiotavuustesti. Mutta mikään koe ei todista mitään teoriaa oikeaksi! Se nyt ei kuulu tietelliseen ajatteluun!
"Se että oikeatkin teoriat korvautuvat ajastaan uusilla teorioilla on toinen juttu."
Ei se ole toinen juttu, vaan oleellinen asia!
Tietellisen ajattelun periaatteita pitäisi koulussa ihan oikeasti opettaa. Minulle ei opetettu aikoinaan. Käsitettä "tieteellisesti todistettu" ei kuule tieteen ammattilaisilta. Sellaista ei ole.
"Tiedeusko" on harhautuntutta subjektiivistä väärinkäsitystä. "Tietellinen maailmankatsomus" on eri asia. Siinä ei uskota mihinkään.
Mutta me useimmat tarvitsemmme uskoa.
Kyllä se nyt vaan on nimenomaan teoria, joka todistetaan joko oikeaksi tai vääräksi.
Tieteessä ei vallitse tilannetta, että kaikki muu on oikein paitsi se mikä todistetaan paikkansapitämättömäksi. Sen sijaan tieteessä oikeaksi osoittautuneet teoriat ovat pohjana uudelle teorianrakentelulle. Aika-ajoin tosin koko paradigmaattinen rakennelma on pantu uusiksi.
Mitään teoriaa ei voi todistaa lopulliseksi.
Tieteellisesti todistettu on legitiimi termi. Sen sijaan tieteellinen maailmankatsomus ei ole.
Siitä mikä on tieteellisesti todistettua voi syntyä tieteellinen maailmankuva. Sanotaan että tiede kuvaa, ei selitä maailmaa. Katsomukset ovat sitten erikseen.
Nämä ovat peruspointteja. Siihen, miten tieteessä teorianmuodostus tapahtuu ja esim. kysymykseen kuuluuko intuitio kuvaan, on sitten olemassa loputtomasti hienosäätöä.
Voidaan siis todistaa oikeaksi mutta ei lopulliseksi. Mielenkiintoista, että totuus tällä tavalla vaihtelee ajan mukaan. Millä perusteilla kannattaisi mielestäsi hylätä oikeita teorioita?
Onhan se epäloogista. Siksi olisi syytä käyttää muuta ilmaisua kuin "todistaa oikeaksi". Vaikkapa "osoittaa varteenotettavaksi"?
Teoriat voidaan osoittaa päteviksi tietyn viitekehyksen sisällä. Voidaan myös ajatella, että on teorioita, joita mikään lisäevidenssi ei voi enää kumota. Oikeasta teoriasta puhuttaessa syntyy sellainen mielikuva, että tässä tarkoitetaan teorian suhdetta maailmaan vaikka teorian hyväksyttävyys määrittyy useimmiten sen suhteesta tieteellisen tiedon kokonaisuuteen. Joissakin tilanteissa voidaan joutua hylkäämään teorioita, joille on enemmän evidenssiä kuin kilpaileville, koska ne eivät sovi yhteen muiden teorioiden tai joidenkin havaintojen kanssa.
Pääpointti on, että vaikka joitakin teorioita voitaisiin "todistaa oikeiksi", tällainen oikeaksi todistaminen kohdistuu vain yhteen teorioiden ryhmään rajatulla käyttöalueella. Siksi pitäisi puhua aina jostain tietyistä teorioista ja teoriamalleista, eikä teorioista yleensä. Falsifikaatiomallin ongelmana on tietty skeptisyys, joka on tarpeetonta. Tieteen tehtävä on luotettavan tiedon hankinta pikemminkin kuin mikään ikuinen totuus.
" Teoriat voidaan osoittaa päteviksi tietyn viitekehyksen sisällä."
Kyllä, mutta tämä viitekehys on osa teoriaa, osa kysymyksenasettelua. Ja joskus myöhemmin osoittautuu, että koko kysymyksenasettelu oli väärä tai puuttellinen.
"Oikeaksi todistaminen" on liian voimakas, paljon lupaava ilmaus. Sitä voi käyttää esim. logiikassa, sen viitekehyksen sisällä, mutta ei luonnontieteissä.
Nämä kysymyksenasettelut herättävät henkiin ns. totuusteoriat, eli kysymykset totuuden koherenttisuudesta tai korrespondenttisuudesta.
Samoin elpyy ikiaikainen väittely käsitteidemme "realistisuudesta". Ovatko esim. logiikan alkiot ja päättelysäännöt jotain "todellista", vai ovatko ne olemassa vain ihmisen korvien välissä.
Laajemmin kysymys on ns. "tieteellisen realismin" ongelmista. Siitä on ollut puhetta tiedepalstalla aikaisemminkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000003248115#22000000003248115
Mielenkiintoista, että se mikä on korvien välissä ei ole mielestäsi todellista.
Mielestäsi esimerkiksi teoriaa, että maa kiertää aurinkoa ei voida koskaan todistaa oikeaksi vai eikö se kelpaa luonnontieteen teoriaksi?
(En nyt ota kantaa siihen, kiertääkö maa aurinkoa.)
Se on ihan hyvä teoria, mutta en lähtisi väittämään, että se tulee säilymään. Esim uudet (nykyisin lähinnä fiktiiviset) näkemykset kosmologiasta koskien ulottuvuuksien määrää ja keskinäisiä suhteita voivat kenties joskus "tarkentaa" tätä teoriaa merkittävällä tavalla.
En pidä mitään luonnontieteellistä "faktaa" "ehdottomana totuutena". Siispä ajatus "tiedeuskosta" on minusta kestämätön.
Logiikan lakien tarkempaan luonteeseen en osaa ottaa kantaa.
Niin. Ovatko yleiskäsitteet, 1 1, tai esimerkiksi syysuhde todellisia, vai ovatko ne vain ihmisen korvien välissä?
Olisi erikoista, jos se mitä on ihmisten korvien välissä _ei_ olisi olemassa.
Mielestäsi siis Kopernikus oli väärässä esittäessään aurinkokeskeisen mallin koska Kopernikuksen jälkeen käsitys kosmologiasta on muuttunut? Esimerkiksi Newtonin mekaniikka toimii vieläkin tiettyjen rajaehtojen vallitessa. Jos metrin standardimitta mitataan uudemman teknologian avulla, ja havaitaan, että se on 99,99998 senttimetriä pitkä, onko aiemmin eletty valheessa?
Voin sanoa, että 3-ulotteisessa avaruudessa maalla ja auringolla on yhteinen painovoimakeskipiste, jota ne kiertävät, ja mikään mahdollinen lisätieto ei voi kumota tätä tosiseikkaa. Jos löytyy jotain uusia ulottuvuuksia tai mitä tahansa, se supistaa vain edellä annetun tosiseikan sovellusalaa, ei tee siitä käyttökelvotonta. Hypoteesien ja toimivien teorioiden eron hämärtäminen ei ole mielekästä.
Mielestäni luolamies, joka näkee auringon nousevan ja laskevan päivittäin ja päättelee, että aurinko kiertää maata hallitsee paremman ja perustellumman kosmologisen teorian kuin luolamies, joka samat havainnot tehtyään ajattelee, että olemme kosmisessa mittakaavassa lähes olemattoman avaruudessa seilaavan hiukkasen niskassa kiitäen tolkutonta vauhtia isomman kappaleen ympärillä.
Vaikka tiettyjä osia nykyisestä tieteellisestä maailmankuvasta jouduttaisiin korjaamaan, ei se tee tieteellisen maailmankuvan hankkimisesta ja kehittämisestä turhaa. Tieteen ymmärtäminen ja kehittäminen mahdollistaa muutoksen. Tieteisusko, jos se perustuu tieteen metodologiseen ylivertaisuuteen nykyisten tutkimustulosten sijaan on mielestäni hyvinkin kestävä.
Onko esimerkiksi musiikki olemassa muualla kuin ihmisen korvien välissä?
paitsi ettei enää ole yhteisöjä joista lentää ulos.
Elikkä korkeimmassa yhteiskuntaluokassa voi vapaasti olla paha alempiaan kohtaan. Entisen tapaisissa kyläyhteisöissä ei voinut toimia liian itsekkäästi.