…mästä asiasta mikä saa jopa pienimmätkin p…ekarvat pystyyn: Syötkö samalla jotain eli mäyhyät suussasi evästä kun asioit kaupassa muiden ihmisten keskuudessa?
Nyt tulee kysely ehkä ärsyttävim
Anonyymi-ap
69417
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
No eipä tule kaupassa syötyä, jos ei sitten satu olemaan joku maistelusessio sinne järjestetty....nykyään eivät edes niitä taida olla...
Nikotiinipussi voi olla huulessa kyllä, mutta se kestää siellä muljuttelemattakin. :oD
Se on maailman kaamein asia kun ihminen mässyttää julkiasioidessaan jotain evästä suussaan.
No enpä ole pistänyt ikinä merkille.... Mua harvoin toisten ihmisten tekemiset jaksaa ärsyttää...
Joskus pojalla jäi tavaksi sellainen joku virkayskähtely... Exää se härnäs ihan hitosti....mä en oikeastaan olis edes kiinnittänyt huomiota, mutta kun se tuli puheeksi, niin niinhän teki...mutta kohta jo se oli yks ja sama mulle.
Mä luulen, että jos toisten tavat tai tottumukset kovin paljon ärsyttää, niin se ehkä kielii sellaisesta omasta rauhan tilan puuttumisesta tms.
Itseäkin silloin alkaa ärsyttämään muut, kun mulla on jokin stressitila, tai väsymys tms. Sitten on tolloja liikenteessä ja kassajonossa jne.... mutta oikeestihan muut vaan elää, miten elää... :oD
No seuraapa vaikka just kassajonossa. Ja sitten se h vetimoinen suoritus kun jäätelötötterö on turvassa kiinni ja mobilepayt ja kortit käsissä ja kitarisaa myöten näkyy kun lakritsi valuu nieluun. Joskus tekis mieli tuupata se jäätelö päin näköä.
Lapsellani on tuollainen virkayskä, kun häntä jännittää tai pelottaa joku tilanne. - Se on minusta ihan luonteva signaali ja en ole kiinnittävinäni siihen mitään huomiota, mutta yritän vaan parhaani mukaan rohkaista häntä sen tilanteen yli.
Tiedän kaksi hänen sukulaistaan, joilla on sama tapa vielä näkyvämmin. Toinen näistä aikuisista jännittää selvästi vähän vieraampia ihmisiä.
Joo, mä en ole nyt huomioinut, että tekeekö sitä enää... Mutta luulen, että sama homma pojalla. Ja hänellä oli joskus vaikeuksia niellä sapuskaa. Luulen, että on jonkinsortin erityisherkkä tapaus.
Tuo minun lapseni on ihan todettukin erityisherkäksi. 🙂
Jännittäessään ihminen oksentaa.
No mua ainakaan ei härnäis... Joskus kassajonossa härnää ne, jotka tulee siihen taakse "tappituntumalle" huohottamaan niskaan... Niinkuin se jono menis muka nopeammin. :oD
Mä oon joskus sanonutkin jollekin, että ei tartte ihan nojata sentään...Sen ymmärrän, että joskus joutuu väistämään ihmisiä, mutta jotkut ei tunnut tajuavan, että voi siinä sen askeleen verran pitää väliä... :oD
Jotkut voi niinkin tehdä... ja jotkut jopa alkaa hyräilemään ja keinuttamaan itseään. :oD
Ihmiset ovat tolloja, paitsi ne sivistyneet :D
Omituisia sijaistoimintoja.
Tic oire.
Äänellisiä tic-oireita voivat olla esimerkiksi huokailu, haukottelu, yskiminen, kurkun karauttelu tai erilaiset haukahtelevat ääntelyt.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/neuropsykiatriset-vaikeudet/tic-oireet-ja-touretten-oireyhtyma
No varmaan poikakin, mutta eipä hänellä monesta haittaa ole. Ja se syömishommakin saatiin aika hyvin kuriin juttelemalla. Monet hommat varmaan aikuisuuden myötä kyllä helpottaa, tai niiden kanssa tulee paremmin toimeen.
Meitä on monenlaisia....ja mitä paremmin löytää piirteensä jne. niin sen helpommin sit elämässään pärjää. :o)
No he eivät vaan huomaa tekevänsä jotain, mikä vaikuttaa muihin...
Joskus kaupassa joku mummo saattaa haahuilla kaikessa rauhassa lueskellen jonkun paketin tietoja keskellä käytävää, niin hälle on vaan sanottava, että pääsisinkö ohi... varovasti...
Penskat voi jyrätä pikkukärreillään kantapäitä vasten jne.... mutta sillekin sitten ilmoittaa, jos oma venhempi ei kerkeä, että eläpä viitsi nuijia mun akillesjänteitä auki sillä kärrillä. :oD
No muistan eräät treffit kun hain naisen kyytiini ja mentiin ravintolaan, hän käyttäytyi noin siinä etupenkillä. Oli ihan pikkuisen vaikeaa pitää pokka. Onneksi sitten kun puhuin hänelle, niin se lakkasi... Ja radio myös jeesasi...ei enää hyräillyt. :oD
Mutta se on just sitä ajattelemattomuutta ja minä itse-asennetta. Huomioimattomuutta tiloissa, joissa ei olla yksin. Luullaan, että saadaan röntöstellä miten huvittaa.
Sivistynyt ihminen ei syö kaupassa eikä just aja toisten yli tai esim.- jos pidät itse kylmäkaapin ovea auki ottaaksesi siitä maidon, ei siihen toinen saa tunkea yhtä aikaa samalla avauksella ja vieläpä ennen sinua koppaamaan omia maitojaan. Hyvät tavat ovat enimmäkseen mennyttä. Pennut huutavat mummoille ”näytä p*llu*! jne…, huh huh.
Hih….
Olisit nauranut :D
…siis ostoskärryllä 🤣
No tavallaan joo, kyllä käyttäytymistavat on huonontuneet..ihan ikää, sukupuolta ja sosiaalista asemaa katsomatta...
Joskushan ne opeteltiin vähän pelolla...nyt samat pitäisi opettaa perusteluiden kautta. Mutta kuka niitä enää opettaa? Jos venhemmat on jo "kyynärpäätaktiikan" omaksuneita, niin ei siitä muutakaan ammenneta.
Itse olen opettanut muksuille kyllä ja olen sanonut, että siitä on itselle myös iloa. Poika on saanut ihan järjestään kehuja ympäri kaupunkia, miten kohtelias ja huomaavainen nuori sälli. Työtä on riittänyt ja kaveri on täällä ainakin varmistanut, ettei tarvitse olla työtön. Ja luulen, että se liittyy ihan siihen hänen käyttäytymiseen.
Naureskelin mä sisälläni. :o)
Mutta minkäs ihmiset aina kaikelle voi...??? Ehkä kuitenkin oli aito... :o)
Just näin. Hyvä. Hatun nosto, että olet itse antanut hyvät opit omille.
Ja sama pelko tuosta, että jos kasvattajat ovat hulttiosukupolvea jo itse, ei siitä tulekaan enää mitään :(
Niin, parikin kertaa olen tullut "päälleajetuksi". Muksu tökkii kärreillään takana mun koipia vasten....Sitten ne on ihan nolona, kun kääntyy ja sanoo, että ne on mun jalat, mitä vasten nuijit niitä kärrejä ja ei tunnu kivalta.. :oD
OK. - Tuolla yhdellä lasten sukulaisella se on tosiaan melko jatkuvaa kurkun selvittelyä. Toisella satunnaista ja mielestäni liittyy vaikeisiin tai jännittäviin hetkiin.
Lapseni saattaa olla kuukausia ilman tuota oiretta, mutta sitten kun tulee jokin jännittävä tilanne; pääsykokeet, hammaslääkärikäynti tms., huomaan hänenkin virkayskänsä. Siitä tiedän, että nyt häntä jännittää. 🤗
Olitte ihana pari siinä :D
En kestä tuota yhtään. Pyörähdän ympäri ja huudan ”lopeta!” Sitten ne pentujen vanhemmat suuttuu :D
Kyllä kaupassa on kaikilla mukavaa !!
Juuri näin. Minunkin lapseni uskaltaa hoitaa asiansa, vaikka se jännittäisikin ja yleensä vielä hyvällä menestyksellä. 👍
Minusta se on hyvin inhimillistä, että voin jotenkin nähdä mitä hänen mielessään liikkuu ja tiedän koska tukea tarvitaan. 🙂
Se on ihan parasta, kun tietää lapsensa pärjäävän. 🤗
Ikä tosiaan tasoittaa hyvinkin. 👍
Niin, se on ainoa, mitä itse voi tehdä...tosin voi sitä pikkuisen vielä muitakin opettaa hyvällä...
Mukavasti sanottuna toiset ehkä huomaa tehneensä väärin...mutta kiukkuisesti tai äkäisesti tiuskaisemalla se keskittyminen tuhrautuu tapaan esittää asia, kun siihen asiaan.
Oikein hyvä jos osaat niitä muitakin ulkopuolisia neuvoa niin jatka ihmeessä sitä. Ehkä se jää vieraammallekin takaraivoon opiksi, ett siitä on jouduttu huomauttamaan. Jää jopa paremmin kuin tutut sanoisivat.
Joo, siis mua huvitti, mutta äkkiä mä lopulta siihen totuin ja en kiinnittänyt huomiota enempää... Jotenkin se tilanne vaan tuli yllättäin ja mä oon aika kova nauramaan... mutta sain pidettyä pokkani. Ehkä se nainen ois ihmetellyt mitä hekottelen.... :oD
No tuosta tavasta jää vaan törmäys vihaiseen tyyppiin, joka räyhää. :oD
(Ääneen naurua) Olispa jännitykset lähteneet olisit antanut vaan tulla :D Ehkä hänkin olisi nauranut :D
Säikähtääpähän sekunnin.
No sama... Tyttö ehkä on vielä vähän skeptinen joissain asioissa itseään kohtaan, mutta onneksi hänkin puhuu minulle ja mun siskolle.
Vanhempien tuskastuminen johonkin käytösmalliin tai epäröintiin on kyllä aika murheellista...
Mä muistan penskana, kun opin ajamaan ilman apupyöriä, kun sain pyörän, missä niitä ei ollut...no samanikäisen kaverin isä päätti joku päivä, että heidän poika kanssa nyt opettelee ajamaan ilman apupyöriä...se huusi ja mesos ja toinen yritti vaikka miten, mutta ei onnistunut... Muistan, että mä halusin itse jo sisälle, kun tuntui niin pahalle katsoa sitä touhua...
Huutaminen ja mesominen pitemmän päälle ei kyllä oo kivaa seurattavaa....
No mä muistan oman tätini isän puolelta...sen sanomiset oli jotenkin ilkeitä..mä sain jotenkin sellaisen olon lapsena hänestä, että hän inhosi minua.
Ei se kuitenkaan niin ollut. Tiedän kyllä sen nyt, kun oon aikuinen....mutta lapset eivät ota puhetta samoin kuin aikuiset vastaan. Jos sanoo jyrkästi, se tarkoittaa, että olet paha. Lapselle nääs...
Entäs jos olisin itsekin alkanut siinä hyräilemään ja heijaamaan? :oD
No mä heitin läppää ja laitoin radion auki. :o)
Ahahhahahaha 😂😂😂😆 auts… hahhahhhah 😂😂😂
Totta kaikki.
Jep, sen lapset tekee varmasti. Tapauksesta riippuen saattaa vältellä sinun näköisiä, kuuloisia ja oloisia ihmisiä pitkään...
Niin. Pitäisi muistaa käyttäytyä aikuismaisesti: vaan kun ei aina jaksa! Jos penska on tuupannut jo 12 mustelman nilkkaan….
Mutta heippa! Mun pitää nyt mennä :)
Joo, nyt oon vanhempana miettinyt paljon, kun on omia lapsia, että ne saa täällä aikuisten maailmassa usein ihan vääränlaistakin ymmärrystä. On omienkin lasten kanssa käyty vaikka miten kummallisia juttuja läpi. Naapurin vanha piikakin sai aika noita-akkamaisen käsitteen itsestään lapsille... Mutta hän ei taas itse sitä kyennyt huomaamaan.
Kerran kävi niin, että juttelin naapurin kanssa pihalla aika pitkään, kun tulin kotiin, niin tyttö suurinpiirtein haukkoi vaan henkeä...mä olin ihan ymmällä ja se ei saanut sanaa suusta. Koppasin vaan neitin syliin ja pidin kiinni ja rauhoittelin... Kohta sitten sai itkettyä vähän ja sanottua, että oli pudottanut maljakon... Kun oli tulossa sitä mulle sanomaan, juttelin naapurin kanssa, eikä hän voinut tulla sanomaan sitä, kun se naapuri olis ruvennut räyhäämään hälle... Meni jonkinaikaa, ennenkuin sain kerrottua hänelle, ettei se naapuri kaikesta räyhää. Mutta näin ne vaan menee....joskus...
Niin, ei kaikista ole olemaan aikuinen lapselle... Eikä tartte ollakaan. :o)
No eikun hellurei vaan. :oD
Ei ole, niin. - Tuollaisessa uuden taidon opeustilanteessa pitää kannustaa ja rohkaista lasta. - Lasten ollessa pieniä ja erityisesti kun vanhempi on väsynyt ja lapsi on vaikka ylivilkas, niin ymmärrän, että komennetaan kovallakin äänellä lasta käyttäytymään hyvin. - Mutta sen komentamisenkin täytyy olla asiallista, se ei saa mennä överiksi.
Jokin aika sitten jouduin kaupassa kuuntelemaan erään äidin lastenkasvatusta. Äiti oli kaupassa arviolta 1,5 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa, jotka istuivat samoissa rattaissa. - Vanhempi, tytär, teki jotakin (en nähnyt), missä rattaista varmaan irtosi vaikka pala kangasta tms. - Se äiti sekosi aivan täysin. - Hän alkoi mesota tyttärelleen ensin ihan asiasta; ei saa rikkoa rattaita. - Mutta sitten olin ihan epäuskoinen, kun se äiti jatkoi huutamistaan, että tytön pitäisi käyttäytyä kuten kiltin veljensä ja että tytär ei saa nyt kaupasta mitään kivaa ja että äiti ostaa pikkuveljelle vaikka leluja ja tytär ei saa mitään ja sitten he lähtevät johonkin ravintolaan, missä äiti ja pikkuveli saavat jäätelöä ja tytär ei saa mitään jne. - Siinä se tytär sitten itkeä tihrusti vaunuissa, että kyllä hänkin tarvitsee lelun ja hänkin haluaa jäätelöä. - Minulle tuli kauhean paha mieli ja olisin halunnut sanoa sille äidille, että ei noin. - En tiedä olisiko minun ollut asiallista puuttua hänen lapsenkasvatukseensa vai ei, mutta koska mitään fyysistä uhkaa hän ei kohdistanut lapseensa, niin en sitten lopulta sanonut mitään. - Toisaalta kuulin kyllä tyttären äänestä ja selkeistä vastauksista, että hän oli ilmeisen tottunut kovaääniseen komennukseen, eikä pelästynyt sitä (jotkut lapsethan eivät lainkaan kestä kovaäänistä komentamista), vaan hän piti kyllä hyvin puolensa äitiään vastaan. - Pikkuveli ei puhunut mitään. En ole ihan varma, että nukkuiko hän jopa koko tuon tapahtuman ajan.
Tulipa kirjoitettua oikein novelli, mutta tuo tapaus on tosiaan jäänyt niin ikävästi mieleeni.
Joo. Mua sieppaa kanssa tuollaiset tapahtumat. Joskus vähän vastaavaa on sattunut naisen kotona, kenen kanssa mulla oli suhde. Mun piti lähteä pois tilanteesta. Menin kävelylle. Ja sama jatkui yhä illalla... mä jotenkin siedin ja nielin sen siinä, mutta kun tyttö ei ollut paikalla enää, sanoin, etten kyllä tuollaista touhua ala enää katsomaan...seuraavalla kerralla lähden omaan kotiin suorilta. Saattoi olla osa syy, miksi suhde päättyi...
Mutta jotenkin sellainen empatian puute näkyy nykyään tosi räikeesti... :o(
Minusta tuntuu, että jatkuva kiire tekee muuten ihan mukavista ja empaattisistakin ihmisistä ikäviä.
Nytpä minä lähden etsimään, löytäisinkö kaupungilta jotakin ruokaa. Oikein jännittää, mitä tänään löytyy lautaselta. 😅
Kyllä kissakin autossa.
Kun konstit loppuu, pitää jatkaa jollain primitiivisellä.
No jospa nyt saat googlekääntäjän vörnimään ja ei tarvii arvuutella...mutta oisko se sit jännää enää? :oD
Miten joku voi kiihtyä jostakin noin rajusti? Itse tuskin huomaan muita kassalla olijoita koskaan tai ever. Ihan sama kunhan hoitavat itsensä läpi hyvässä ajassa.
Joskus saattaa ärsyttää, kun joku selvitys menossa ja olisi kiire. Mut en silloinkaan tunne vihaa möhlijöitä kohtaan, koska voin olla samassa tilanteessa joskus itse.
Mulla on yleensä teepussi suussa kaupassa, naru vaan roikkuu suupielestä!
*reps* :')
En syö mutta sekin on ärsyttävää, että toinen syö puhelinkeskustelun aikana. Mässytystä ja nieleskelyä ja paperin rapinaa. Niin ja lisään vielä ainakin yhden aivan saakelin ärsyttävän tavan, eli suun kurlaaminen ruokajuomalla syönnin päätteeksi.
Hyi !!!
No huh huh mikä tapa. Mutta näyttää joillakin olevan hermot kireällä. En pidä itsekään ruuan mässytysäänestä ja saatan kertoa soittavani myöhemmin tai poistua pöytäseurasta ripeästi.
En koskaan. Se on muita kohtaan halpamaista.
En kyllä muista koska minulla olisi ollut edes purkkaa suussa, kun käyn kaupassa. 🤔
Eli en.
Kuka syö kaupassa? ihmisethän luulisi, että olet ottanut hyllystä vaan ja muina miehinä/naisina laitat ääntä kohti.
Mulla voi olla purkkaa suussa, ei muuta.
Aika h..tin moni!
No siis ymmärrän toki jos esim. kassojen edessä syö tai jossain muualla siellä, ettei myymälän puolella. Nimenomaan myymälän puolella syömistä en ymmärrä.
En tietenkään enkä kyllä ole juuri pistänyt merkille että muutkaan söisivät, ensinhän ne ostokset pitää kuitenkin maksaa.
-harmiseikirj-
Toisesta kaupasta toiseen voi kyllä mennä ruoka suussa.
No teoriassa joo, mutta noin yleensä ei hirveästi näe. No jotkut ehkä menee vaikka joku jäätelö suussa jonnekin vaatekauppaan tms. itse en hirveästi niitä ole huomannut. Enemmän huomiota kiinnittää stereotypiat kassalla. Eilen salaa vähän huvitti kun kassajonossa oli joku ukko ja väistämättä tuli mieleen "sikaniska" kun sillä oli niin paksu niska että siinä oli semmoinen poikkijuova läskien välissä, sitten kun se pääsi siihen kassalle mitäpä muuta sillä olisi voinutkaan olla ostoksina kun kaljakeissit, no ehkä jotain makkaraa mutta sitä ei tällä kertaa ollut. Sitten siinä oli joku tukeva nainen, sillä taas näytti olevan kaikenlaisia "herkkuja", eipä ihme että oli niin tukeva ja nuo ainakin muistuttivat ostoksiaan.
-harmiseikirj-
Käytännössä kyllä esim kauppakeskuksissa, missä liikkeet ovat vierekkäin. Siellä syödään mennen tullen. Oikein mäyhyäminen ja möyhyäminen käy ja sitten vielä huudetaan yhtä aikaa puhelimessa, se ruoka suussa ja samalla ollaan kassalla. Ja se syöminen, se tehdään äänekkäästi märsyten.
No niissä herkemmin varmaan, itse en hirveästi käy erikoisputiikkipuolella kun harvoin on sellaista mitä niistä tarvitsee, vaateostoksilla tulee käytyä enimmäkseen niissä, muuten jossain ruokakaupan puolella joissa ei tuota ilmiötä juuri näy.
-harmiseikirj-
Hyvä. Säästyt siltä raivostuttavalta ilmiöltä.
Syököön mitä syövät, äkkiäkös tuon oppii että kassalla tarvitaan kaikkia käsijä. Sellaista joskus kokenut, kun joku rupeaa ahdistumaan ja manailemaan kassajonossa, jossa itsekin odottanut yhtä kauan. Joskus ollut hiljaa samaa mieltä ja joskus tuntenut myötähäpeää