parhaimmillasi ja mitä se sinulle merkitsee?
Eli, minkälainen keskustelu laittaa aivosi hyrisemään ja saa sinut kommentoimaan? Pidätkö aina kiinni tutusta tyylistäsi vai rikotko joskus rajoja? :)
Millainen keskustelu(kumppani) on aivan vastustamaton, niin että et malttaisi lopettaa ollenkaan?
Eli, minkälainen keskustelu laittaa aivosi hyrisemään ja saa sinut kommentoimaan? Pidätkö aina kiinni tutusta tyylistäsi vai rikotko joskus rajoja? :)
Millainen keskustelu(kumppani) on aivan vastustamaton, niin että et malttaisi lopettaa ollenkaan?
Vastaukset 80
Vanhimmat
Kyllä se sitten sillä hetkellä huomataan!
Pidän lennokkaasti, reippaasti etenevästä kiivastahtisesta tyylistä, joissa vastataan sekunnissa, mutta terävästi eikä laahaten ja lattiaa luututen!
Asia pitää tulla heti selväksi eikä jaaritella.
Silirimpsis ja vot.
Saatan tulistua ja leimahtaa, mutta se ikään kuin on aina ollut tyylini ja lopuksi nauran niin ettei mitkään pampperssit pidä missään eikä kellään.
… ja ihan sama - aiheella ei ole väliä eikä vastapuolella!!
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18026073e
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Komppaamisessa ja nuoleskelussa olen paras.
T. Pullea Kaveripoika
Keskustelu, siinäpä ikuisuusaihe. On meinaan ihmisiä, joille keskustelu on uppo-outo käsite. Käsite, jossa kysytään ja vastataan. Jollei suoranaista kysymystä esitä, loppuu juttu siihen.
Miellyttävää on keskustelu, jossa siirrytään sulavasti aiheesta toiseen. Eikä tuu oloa, et oot jossakin kuulustelussa. Kysymyslauseiden pommitus on jotensakin epämieluisa tyyli saada ihmisestä selkoa.
Keskustelu antaa molemmille sillon jotain enemmän ja jää mieleen, kun se on muutakin ku suoria kysymyksiä ja vastauksia.
Jos elämässä on kurjia tapahtumia ja vastoinkäymisiä, kuten riitelyä läheisen kanssa, tulen palstalle räyhämään sivistyneesti. Puran yleensä kiukkuni ja temperamenttini muumeihin. Täytyyhän mulla v.ttu joku likakaivo olla! Muille mielistelen, olenhan hyvä ihminen ja tulen päiväpäivältä paremmaksi.
Ja huom. Nyt tahalteen ilman rek.nim.
En usko.😄.
Etkö uskalla puhua suoraan niille jotka voisi sut tunnistaa mitenkä luulit päivä päivältä tulevas paremmaksi ihmiseksi jos edelleen nuolet jonkin ryhmän persettä jota syystä tai toisesta pelkäät ja toisia si taas haukut tai arvostelet jos koet tarvetta arvostella muita opetteleppa itsekin arvostelemaan itseäsi ja on sinun tällöin myös hyväksyttävä jos muut arvostelee sua
Hyvä veettuiluyritys.. en koskaan kirjoita rekkautumattomana.
Ja pidän viestiäsi epäasiallisena. Puhdas kettuiluyritys. Se onkin hyvä huudella puskista.. todella anonyymisti. ✌️
Ei niin hyvä mun mielestä kun on niin läpinäkyvä.😄.
Hankalissa, ongelmallisissa, pulmallisissa. Keskusteluissa asioista, joista yleensä ei keskustella. Aivoni alkavat hyristä juuri rajojen rikkomisesta, ts. siitä, että joku avautuu minulle tai itse avaudun luottamuksellisesta asiasta.
- Sheena
Aloittamissani keskusteluissa. Jos jaksan keskustella enemmän.
Täällä keskustelen mieluiten anonyymien kanssa. Niillä ei ole nimimerkkien asettamaa taakkaa ja keskustelu on vähemmän henkilöön käyvää. Anonyymien kanssa keskustelu rullaa vapaammin.
Hyvin rullaa!
Ihmiset, keskustelijat täälläkin, määrittelee itsensä aina jollain ulkoa tulevalta. Nimi, mitä tekee, mikä on ammatti, mitä osaa jne. Ja lopulta piiloutuvat aina jonkin epätodellisen taakse. Jokaisella on nimi, jokainen osaa jotain, jokaisella on jonkinlainen ammatti. Mutta kun riisutaan se kaikki pois, mitä jää jäljelle? Jäljelle jää se, mitä jokainen on. Ja ikävä kyllä, aika monella se on aika olematonta. Sellaisten kanssa ei se keskustelukaan erityisen antoisa ole.
Silloin pitää itse ottaa systeemistä vastuu!
Minä mieluummin rikon kaikki systeemit ja annan kaaoksen viedä.
No on se valinta sekin.
Kaaoksessakin on johdonmukaisuutensa. Kaoottisena kaaos näyttäytyy niille, jotka eivät ole uskaltaneet kurkata kaaoksen sisälle.
Kuulostat tornadotutkijalta.
Olen se tornado. :)
No lähelle osui!
Mutta tosissaan. Ajattelevien ihmisten kanssa keskustelu on aina mukavaa ja antoisaa. Niitäkin on tosin harmillisen vähän tässä maailmassa.
Välttämättä löydy koskaan sellaista, millaisen tarvitsisi…
Minulla on lopulta aina minä... :)
On kokeiltu. On nähty. On etsitty. On ilahdutettu. On suututettu. On hämmästytetty. On hiljaisuutta. Sanattomuutta.
Ja ei.
Niinpä. Näin se on.
"Täällä keskustelen mieluiten anonyymien kanssa. Niillä ei ole nimimerkkien asettamaa taakkaa ja keskustelu on vähemmän henkilöön käyvää. Anonyymien kanssa keskustelu rullaa vapaammin."
Olen tullut samaan lopputulemaan. mä olen lähes totaalisen tympääntynyt edes yrittämään keskustella valtaosan rekkautuneista kanssa. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tuo "Niillä ei ole nimimerkkien asettamaa taakkaa ja keskustelu on vähemmän henkilöön käyvää." pitää munkin kokemukseni mukaan paikkansa. Anonyyminä keskustelu rullaa paremmin, pysyy paremmin itse asiassa ja pysyy asiallisena. Tosi monilla rekatuilla on joku luomansa palstapersoona (todellinen tai ei), jota heidän on sitten kynsin ja hampain ylläpidettävä. Jätän suosiosta heidän kokonaan väliin. Erästä rekattua lainatakseni "apua, menetin anonyymikeskustelijan" ... aivan, kuvastaa hyvin sitä asennetta ja eipä siis ole mitään tarvetta vaihtaa sanaakaan noin ajattelevian kanssa. 👍
Parhaat keskustelut ja väittelyt olen käynyt itseni kanssa.
Rekatuilla on vielä kaiken lisäksi taipumusta kieltää todellisuus. Eivät näe sitä ilmiötä täällä. Ja sellaiset keskustelijat, jotka kieltävät todellisuuden, ovat erittäin epäkiinnostavia. Heidän mielipiteet ei kiinnosta.
Mutta mikäpä siinä. Siinäpä rinkirunkkaavat keskenään. Toivottavasti eivät vaan pilaa hyviä keskusteluja muilta sillä rinkirunkkaamisella.
No siis kyllä. On se kieltämättä ärsyttävää, kun osalla on ihan valatavat defenssit ja kieltomoodi päällä, oli se sitten aitoa tai esittämistä. En mä näe mitään syytä keskustelle sellaisen kanssa, joka on joko a) sokea tai b) kieltää aisan olemassaolon tahallaan. Sellainen ihminen ei varmaankaan menetä mitään, kun kieltäysyn keskustelemasta hänen kanssaan. Musta on outoa, että sellainen henkilö edes loukkaantuu tuosta.
Huikkaan tähän sivusta, että itsellenikin on tullut varsinkin tässä viimeisen parin viikon aikana tuollainen olo. Ei siis koske ihan kaikkia rekisteröityneitä nimimerkkejä, mutta aika montaa sellaistakin, joita pidin aiemmin ihan mukavinakin. Se on mun mielestäni sääli, mutta jos mä näen jonkun kirjottelevan tollasia anonyymikirjottajia dissaavia tekstejä, niin miksi mä sitten haluaisin jutella mitään heidän kanssaan? Olisi ihan kiva kuulla jonkun heistä perustelevan, että miksi mun pitäisi haluta, kun ei heitäkään kerta minun seurani kiinnosta
Kaikki tollaset kommentit, ku toi mitä lainasit tai sellaset, jossa oletaan keskustelussa olevan vain yksi anonyymi tai kuvitellaan luodinkestävästi tunnistetun joku anonyymi tai yleisesti vähätellään anonyymin kirjoittelua sen anonyymiyden perusteella jne. tekevät kyseisten kirjoittelijan nykyään mulle hyvinkin vastenmieliseksi keskusteluseuraksi. Olen pahoillani, jos se loukkaa jotakuta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta keskustella kenenkään sellaisen kanssa, eikä vastata mitään kenellekään sellaiselle, jonka asenteesta en pidä,
Mistä systeemistä
Onko sillä jotain väliä jos on tyytyväinen elämäänsä yksinkin
Koska en ole rekisteröity (enkä halua koskaan sellaiseksi muuttua), joudun antamaan plussani näin 👍👍👍. Muutenkin oma viime viikkojen kokemus on jo tuotu aika tyhjentävästi esille parissa tekstissä. Pitäkää rekisteröidyt tunkkinne. 🙂
Kovimmat väittelyt olen käynyt äitini kanssa keskutelut taas on vaihdellu sen mukaan mikä milloinkin on ollut puheenaiheena
Tässä tapauksessa keskustelusta, sen sisällöstä ja sujuvuudesta. Ja koko no pskasta.
Yksin on paha keskustella kun tietää jo mitä meinaa sanoa :D
Tyytyväinen voi olla hiljaakin ei kai siinä, mutta hauskaa ja virkistävää on löytää keskustelijoita, joilla olisi sama taajuus. Do I make any Sense?
Olen puhelias yksilö tekstien kautta.
Me jokainen ollaan itsemme pahimpia vastustajia. Joten siinä mielessä on hyvä käydä keskusteluja ja väittelyjä myös itsensä kanssa. Ja kun lopulta voittaa siinä itsensä, ei ole enää mitään voitettavaa. Ja vasta sen jälkeen voi keskustelu muidenkin kanssa alkaa ilman kilpailuasetelmia... :)
Ei minulla ole asetelmia. Ainoastaan mielenkiintokynnys täytyy ylittyä virkistävällä tavalla. Sitten mennään! :)
Ylittyikö nyt? :)
No niin näyttäisit olevan. :)
Mutta tämä on esimerkiksi minun mielestäni mielenkiintoinen aihe, mistä jo kirjoitinkin. Itsensä kanssa keskustelu ja väittely. Ei ole parempaa ja tehokkaampaa keinoa oppia tuntemaan ja ymmärtämään itseään. Täälläkin aika moni on väittänyt tuntevan itsensä, mutta tekstien ja ajatusten perusteella minun on aika vaikea uskoa sitä. Täällä ne monet väittäjät lähinnä keskustelevat ja väittelevät täällä muiden kanssa, ei itsensä. Sellainen ei oikein johda mihinkään, jos on tarkoitus johonkin päästä.
(…ja sitten en näköjään ole; joku halusi poistaa minut siitä :”D )
Minun kanssani pääsee aina johonkin, sekä itse että toinen.
Pääsee vaikkei haluaisikaan :))))
Toistaiseksi sinä olet jossain siellä ja minä täällä... :)
Kiitoksia illan mielenkiintoisimmasta avauksesta. Pisimpään tässä tosiaan leiriydyin. Kivaa oli! Heippa!
Ei ollut minun avaus, mutta mitäpä pienistä... :)
Ahaa…kummittelija iski väliin….
Eiku…minä luin, että ”vastaus”. Nevermind.!
Ei tainnu varsinaisesti olla tän ketjun aihe, mutta vastaanpa nyt tähän kun koen aika samalla tavalla. Mäkin keskustelen nykyään mielummin vain anonyymien kanssa. On pari rekattua, jolle viitsin kirjottaa, mutta heillekin vain jos heidän viestinsä on tosi kiinnostava. Noin yleisesti rekattujen kanssa tuppaa tulemaan sen verran paskaa palautetta, vaikka kirjottais asiallisesti. Anonyymeiltä ainakaan minä en koskaan ole saanut yhtä törkeitä viestejä, kuin rekatuilta. Ensiksi saattaa olla hetki ok keskustelua ja sitten yhtäkkiä alkaa outo turvan aukominen ja veetuilu. Mä annan mielummin rekattujen keskustella ihan keskenään, niin ei heidän tarvitse mun olemassaolostani häiriintyä.
Mä en löydä täältä sellaista keskustelijaa, millaisen tarvitsisin.
😔😔😔🙁
Kenties et osaa itse keskustella oletko ajatellut asiaa sen enempää
Voihan se näinkin olla. Olen ajatellut asiaa.
Mutta silloinpa voi jokainen aina tehdäkin sen valintansa ja siirtyä seuraavaan.
Mutta en myöskään tyylillisesti kohtaa helposti saman taajuuden kirjoittajaa.
Älyllisessä, perustelevassa, pohdiskelevassa, asiaa useilta suunnilta tarkastelevassa, kohteliaassa ja toisen huomioonottavassa keskustelussa. Tuollaisesta pidän eniten ja sellainen ruokkii ajatuksiani, vaikka toisen mielipiteet olisivatkin omistani poikkeavia. Harvemmin poikkean tuosta tyylistä. Yleensä poistun keskustelusta, jos toinen osapuoli ei tunnu tuollaiseen keskusteluun kykenevän tai vaikuttaa tulkitsevan kaiken aivan väärin. En näe mitään järkeä jatkaa sellaista.
"Millainen keskustelu(kumppani) on aivan vastustamaton, niin että et malttaisi lopettaa ollenkaan?"
Tuollaista ei taida ollakaan´. Kyllä mä aina kyllästyn ylipäänsä keskustelemaan jossain kohtaa. En jaksa keskustella loputtomiin kenenkään kanssa.
Hyrisen aina vaikken keskustelisikaan.
Heh :) hauska vastaus :) voi olla että niin minäkin pääni sisällä, enkä välitä aina vastailla tai väitellä.
Hyvä aloitus, mielenkiinto heräsi ainakin
Sellaisissa, jotka kiinnostaa mua sillä hetkellä ja joihin haluan ottaa osaa. Näin esim. täällä S24:ssä.
Ja myös sellaisissa, jotka ei mene täysin yksinpuheluks, että muillakin on jotain sanottavaa aiheen tiimoilta. Parhaimpia täällä S24:ssä ovat olleet keskustelut, joissa osapuolet ovat enemmän tai vähemmän monipuolisesti käsitelleet aihetta ja joilla on myös enemmän tai vähemmän tietoa aiheesta. Musiikki on esimerkiksi sellainen aihe, josta tällaisia keskusteluja on syntynyt. Huumorikin on sallittu.
Empä ol semmoista keskutelun saralta kohdannu monia sellaisia naisia toki olen kohdannu joidenka kanssa keksisi muutakin mielekkäämpää tekemistä kun keskustelu
Täälläpä keskustellaan! Täällä ei tehdä mitään muuta!
Sähköisissä tunnelmissa. Eikä lakkaa siirtokaan kuin katkaisijasta https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009872222.html
Tykkään salaperäisistä ja tietopuolisista viesteistä.
pyyh :'D okei, ehkä nämä saavat minunkin mielikuvituksen eniten liikkeelle
Sitten romanttisista myös
*nauraa* ihaniahan ne ovatkin :) laita yksi tosi romanttinen viesti itse itsellesi Rodin housut jalassa, niin muut voivat olla kateudesta 🤢
Hyvä keskustelu, mikä ei ole kummankaan omaa monologia. Ja se on tärkeää.
Mulle aihe on lähestulkoot vapaa, kunhan jotain perusteita asiasta tiedän, keskustellessa voi oppia aina lisää. Ja oon valmis haasteisiin aina...jos vaan huvittaa.
Hyvä tietenkin. Joka pysyy kartalla, ei tarvitse rautalangasta tehdä mallia ja muistaa jo puhutun, eli on sisäistänyt mun sanomiset.
Puhutaanko nyt siis vaan nettikeskusteluista palstalla, vai? Livenä nautin nimittäin ihan erilaisesta keskustelusta.
Täällä tykkään itse osallistua keskusteluun, missä voi antaa selkeitä vastauksia ja mielipiteitä. - Mutta ei minun välttämättä tarvitse osallistua keskusteluun, jos en juuri silloin ole kirjoitustuulella. - Pidän siitä, että keskustelu on hyvähenkistä eikä riidellä. Voidaan toki olla eri mieltä asioista.
Itse asiassa, olen utelias erilaisten ihmisten erilaisia näkemyksiä kohtaan ja saatan esittää niistä tarkentavia kysymyksiä.
Ei minulla oikeastaan täällä ole tullut vastaan tilannetta, etten pysty lopettamaan keskustelua, jos minun täytyy keskittyä muihin asioihin. Livenä on tullut joskus juteltua koko yökin.
IRL-keskusteluissa minua kiinnostaa eniten se, millaisena toinen ihminen kokee elämänsä. Tähän kun liitetään vielä ajallinen perspektiivi, jossa näkyy viisauden kasvu ja haaveiden romuttuminen, saatan jopa innostua keskustelemaan.
Mitään katkeraa jurnuttamista en halua kuulla.
Ja tässä tapasimme herran, joka hymyilee iloisesti parhaan ystävänsä koettelemuksille, vai mitä tämä on? :)
Keskustelussa pyritään vertailemaan toistemme kokemuksia elämän dramaattisessa kaaressa.
Olen myös siinä toivossa, että toisen viisaus tulisi omakseni, enkä aina oppisi kantapään kautta.
No hyvä hyvä, kunhan vain heitin :))
Aidosti kumpaakin osapuolta kuunteleva, ajatuksia herättävä, uusia näkökulmia tuova, haastava keskustelu.
Jos aihe kutittelee sopivasti ja kirjoittajan ajatusmalli on tyyliltään sellainen joka vetoaa omaan ajatusmalliin, saa ns. ponit laukkaamaan muutoinkin kuin lyhytkestoisesti. Rikon mielelläni rajoja ja kyseenalaistan, tuo oma tyyli on vain sentyyppinen että vain noin 1% tuntee halua hypätä kyytiin kun päästän ponit täysin irralleen, eivät oikein osaa tulkita juttujani ja niiden lähtökohtia koska eivät tunne itse persoonaa.
tuollainen hyvä ehkä;: joo pitää olla kelluttavua juttujsa mukana jos vaikka vene kasa... pysyy pinnalla niillä..