Olen niin surullinen kun menetin elämäni rakkauden nuorena ja vika oli minun.
Kyynelistä ei meinaa tulla loppua
Anonyymi-ap
30506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ai että 😭
Montako vuotta siitä on aikaa? Minulla sama juttu ja pian tulee neljä vuotta täyteen. Voin vain toivoa että jotenkin unohtaisin sen pikkuhiljaa. Tällä palstalla törmää näihin juttuihin mitkä juuri muistuttavat niistä kokemuksista, niin kannattaisi ilmeisesti jättää palstailu vähemmälle. Jos jättäisin, niin sosiaalista elämää olisi vielä tätäkin vähemmän ja sekin olisi hankala tilanne.
Liian monta vuotta.
Englanniksi tuu meni jiers.
Et kyllä osaa ruotsia!
Osaanpas!
Eli sinä poistit ruotsinkielisen kommentin!?
En!
Otan osaa. Kuoliko hän?
Tulee mieleen Leevi and the Leavingsin Mitä kuuluu, Marja-Leena?
https://www.youtube.com/watch?v=H6oBzZt-9PU
Lupasin itselleni että en ala itkemään kun kuuntelen yhden laulun mutta en pystynyt olemaan itkemättä.
Menneisyydessä roikkuvat ovat erittäin itsekkäitä ihmisiä. Joko he eivät pääse yli siitä etteivät riittäneet jollekin tai sitten he omalla toilailullaan kusevat homman lopullisesti eivätkä suostu uskomaan että ovi on mennyt kiinni.
Rakkaudellinen ihminen antaa toisen mennä tai tajuaa että itsessä asioiden on muututtava jolloin kunnioitus ja tahto siirretään tulevaisuuteen, uuteen mahdollisuuteen eikä fixaatiota menneisyyteen muodosteta vaikka se menneisyys muistetaan ja tunnustetaan.
Toki ylipääseminen vie aikansa mutta kun menneisyydelle aletaan rakentamaan tulevaisuuden eväävää alttaria on kyse itserakkaudesta.
Lisäksi harvempi haikailija edes kaipaa sitä ihmistä, vaan sitä mitä itse koki. Omia tunteita ja fiiliksiä. Niiden loputon lypsäminen on..
... Emotionaalista masturbaatiota. Itseltä. Itselle.
Se että kirjoitin aloituksen ei tarkoita että häntä takaisin haikailisin. Jotlut ihmiset näkevät kaikessa rumuutta. Hänen ja minun hyviä hetkiä vaalin ne ovat aarteita. En ole näiden vuosien aikana miettinyt häntä se on tapahtunut vasta. Olen tunteellinen ihminen.
sieltä narsisti taas triggeröityi että jotain muuta kuin itseä joku kaipaili
Hylkäsikö äitisi?
Voi voi sellaista se elämä on
Totta elämä on joskus sellaista.
Kyllähän se harmitti, kun Katja vainaa kuoli. Mutta minkäs teet?
>simiti<
Surullista on.
Meidän tilannetta ei voi verrata sinulla vaikeampaa koska olet menettänyt hänet. Sait varmaan elää hänen kanssaan pitkän elämän.
Perintönsä oot jo juonut, se on huomattu täälläkin.
Eñ saanut senttiäkään perintöä.enkä halunnutkaan.
Mutta harmitti toisen kuolo.
>simiti<
Turha itseään syyllistää
kyllä se siitä.. sun pitää vain kasvaa siitä eteenpäin.. voi mennä vaikka kymmeniäkin vuosia. hän ehkä kasvoi myös.
Niin ku tuossa yhdessä vastauksessa kirjoitin olen minä hänestä yli päässyt muistelen vain joskus häntä.
On aivan luonnollista, että muistelet häntä ja tunnet surua ja kaipausta.
Rakasta ihmistä ei tarvitse unohtaa. Hän säilyy sydämessä varmaan jokaisella.
Ajattelen juuri noin kun kirjoitit.
Neljäkymmentäviisi vuotta. Vasta.
Ei siitä niin kauan ole vaikka pitkä aika onkin.