Ihmiset jakautuu kahteen ”heimoon”: toiset on intohimoisia rakkaudessa ja vähän kaikessa tärkeässä mitä tekevät. Ja toiset taas eivät koe intohimoa oikein missään ja elävät ehkä enemmän harmaassa arjessa.
Isolle osalle rakkaudesta rakastelu on intohimo (pl. aseksuaalit). Viinamiehelle ja narkkiveikolle se on päihteet. Jos jätetään nämä itsestäänselvyydet pois, mihin muuhun koet tai olet kokenut elämässä intohimoa? Mikä on aihe, joka saa sinussa verenkiertämään ja innostuksen pölähtämään? Se asia voi olla suuri tai pienen pieni.
Jos et innostu mistään elämässä isommin tai mikään aihe ei aiheuta intohimoa, millaisena tunteena koet toisten innostuksen ja intohimon. Onko elämässä ollut jaksoja, että intohimo on väliaikaisesti hukassa?
Intohimon aiheet elämässä
131
1088
Vastaukset
- Anonyymi
Harmaa arki on elämän peruskauraa ja hienoa. Siitähän se elämä kuitenkin melkein 100 %: sti koostuu.
Kun vetää tasaiseen, niin ei tipu korkealta.
Muistan elämässä pari kohtaa kun olen tuntenut valtavaa innostusta. Edellisestä on jo aika monta vuotta aikaa.
Ja jos innostun hetkessä, niin hetken päästä se on ohi. Ei siis kannata kauheasti intoilla.
-keinovaginamies-- Anonyymi
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
😍 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Lätkän seuraaminen ja muu penkkiurheilu on ehkä ollu sellanen juttu ja tietysti salibändyn pelaaminen aikanaan. On niitä muitakin ollu varmasti mutta nuo nyt äkkiseltään tulee mieleen.🙂.
Citrinella kirjoitti:
Moni mies tosiaan taitaa kokea intohimoa penkkiurheiluun. Ja miksei nainenkin.
Joo meidän äiti ainakin se on vielä puolet kovempi penkkiurheilija kuin mä se kattoo ihan kaiken mahdollisen urheilun mitä telkasta tulee vapailta kanavilta.😄.
- Anonyymi
Yritätkö kalastaa muilta ja toivoisit et muut vastais raha eli mitä varakkaampi mies niin sitä rakkaampi mies eli raha on aito rakkaus ja muulla ei väliä kunhan on rahaa ja omaisuutta
Välis, sadas kerta… koska oikein opit. Minulla on riittävästi omaa rahaa ja ihan riittävä palkka toimeentulemiseen. En tarvitse elättäjään elättäjää vaan romanttisen rakkauden.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Välis, sadas kerta… koska oikein opit. Minulla on riittävästi omaa rahaa ja ihan riittävä palkka toimeentulemiseen. En tarvitse elättäjään elättäjää vaan romanttisen rakkauden.
Eli raha rakkauden pystyykö sitä antaa köyhä duunarimies
- Anonyymi
Ei tähän voi kirjoittaa niin paljoa. 🤣
Mä innostun niin monesta asiasta ja suhtaudun elämään yleensäkin aika intohimoisesti. Mut täytyy kuitenkin tuntea, ennen kun sen tajuaa ja huomaa. Oudommat saattavat usein pitää mua liiankin hillittynä ja halluttuna ja kylmänäkin yksilönä. Ei näitä asioita kaikille toitoteta.
En tiedä onko mulla varsinaisesti ollut koskaan ollut intohimo elämään varsinaisesti kadoksissa. Mä reagoin herkästi toisten ihmisten tuntemuksiin, että jos mun intoani latistetaan, niin se menee kyllä piiloon. Toisaalta se kyllä leimahtaa aika helposti myös takaisin, jos/kun sille annetaan tilaa.
Mitä muiden ihmisten intohimoon tulee, niin se on minusta noin yleisellä tasolla elähdyttävä asia. Musta on ihanaa kuunnella, kun joku vaikkapa selittää ilmiselvästi innoissaan ja intohimoisesti jotain asiaa, vaikka se itse juttu ei yhtään mua kiinnostaisikaan. Innostuneet ihmiset ovat innostavia, vaikka tietysti siinäkin voi mennä ylitse ja sellaista turhaa hypeä mä en kauaa jaksa. Sen innostuksen pitää olla aitoa ja mä olen herkkä aistimaan onko se vai ei.
Sitten taas muiden intohimoinen rakkaus ei jaksa mua kiinnostaa. Se käy pian tylsäksi kuunnella ja katsella. Jos se taas kohdistuu itseen, eikä ole molemminpuolista, niin se on suorastaan ahdistavaa. - Anonyymi
Intohimo on vahvanlainen ilmaus, mutta jotain sellaista kuitenkin tunnen aika montaa uutta asiaa kohtaan. Sellaista jota en ole ennen tehnyt. Hiljattain nostin verkkoja enkä vain soutanut. Kyläilen paikassa jossa saan joka aamu pulahtaa järveen. Ravustin ja virvelöin. Jos löydän atk:lta uuden asian, jonka opin. Tai opin uuden tanssin. On niitä.
Rakkaudessa on rauhallisempaa, en tunne mitään suurta intohimoa, tottakai myönteisiä tunteita.
On ollut intohimottomia aikoja, turhautuminen työpaikkaan jossa on liian pitkään, jossa osaa jo kaikki, sammuttaa muussankin toiminnassa ilon. Silloin auttaa työpaikan vaihdos ja taas on into päällä.Tuo on totta, jos työssä loppuu oppiminen tai oppiminen hautautuu kohtuuttoman työmäärän alle, into ja innostus häviää.
Rakkaudessa voi olla intohimoa vain kun on rakkaus meneillään. 😂 Sitä odotellessa.
Ole hyvin kahtiajakoinen tässäkin asiassa.
Olen impulssiivinen luonne. Saatan innostua sekunnin murto-osassa ja lähteä intohimoisesti ajamaan sitä eteenpäin. Kiinnostukseni lopahtaa nopeasti ja siirryn seuraavaan innostuksen kohteeseen.
On minulla paljon myös jaksoja, kun mikään ei kiinnosta. En innostu mistään.
Silti olen intohimoinen ja temperamenttinen ihan samanaikaisesti kun olen tasainen, arkinen ja tylsä. Minua pidetään vakaana ja seesteisenä luonteena. Ja välillä olen tulta ja tappuraa.. rikinkatkuista hönkää, jota muut ihmettelee.
Teen hyvin omintakeisia päätöksiä elämässäni, enkä pelkää olla erilainen.
Persoonani on hyvin eriskummallinen, kuin pyhä kolminaisuus.. kolme erillistä, mutta yksi ja sama. En siis ole jaettavissa intohimoiseksi tai intohimottomaksi. Olen molempia.
Ja intohimottomuutta ei mielestäni voi luonnehtia harmaaksi arjeksi. He vain saavat kiksinsä jostakin muusta kuin intohimosta.Voi olla, että harmaa arki on väärä sana intohimon vastakohdalle. En vaan keksinyt parempaa sanaa. Mikä olisi sinusta oikea sana vastakohdaksi?
Minussa on myös erilaisia piirteitä, moni luonnehtii minua rauhalliseksi ja tasaiseksi, vaikka sisältä olen enemmänkin villikko luonnonlapsi. Osaan vain hillitä itseni tosi hyvin, jos itse haluan. Toisaalta olen sosiaalinen ja saan yhteyden ihmiseen helposti ja toisaalta taas sisältä ujo.
Suhtaudun itse kaikkeen mikä tosissaan kiinnostaa intohimoisesti ja saan vaikka työympäristössä muutkin innostumaan ja liekkeihin. Olen siitä onnellisessa ja harvinaisessa tilanteessa, että työtä joka on innostava. Olen joskus valmentanut ja urheillut intohimolla, ja rakkaus on tietysti parhaassa tapauksessa intohimoista.Citrinella kirjoitti:
Voi olla, että harmaa arki on väärä sana intohimon vastakohdalle. En vaan keksinyt parempaa sanaa. Mikä olisi sinusta oikea sana vastakohdaksi?
Minussa on myös erilaisia piirteitä, moni luonnehtii minua rauhalliseksi ja tasaiseksi, vaikka sisältä olen enemmänkin villikko luonnonlapsi. Osaan vain hillitä itseni tosi hyvin, jos itse haluan. Toisaalta olen sosiaalinen ja saan yhteyden ihmiseen helposti ja toisaalta taas sisältä ujo.
Suhtaudun itse kaikkeen mikä tosissaan kiinnostaa intohimoisesti ja saan vaikka työympäristössä muutkin innostumaan ja liekkeihin. Olen siitä onnellisessa ja harvinaisessa tilanteessa, että työtä joka on innostava. Olen joskus valmentanut ja urheillut intohimolla, ja rakkaus on tietysti parhaassa tapauksessa intohimoista.Sanoisin ehkä intohimottomuutta vakaudeksi. Mikä itsessään on hyvin loistava ominaisuus.
Vakaa ja tasainen. Kun intohimo ei ohjaa elämää, se on tyyni, vakaa ja rauhallinen. Ilman höpsötyksiä ja haihattelua, jopa pakkomielteisyyttä, mitä intohimo saattaa aiheuttaa.
Aina pidetään vakaita ja tasaisia ihmisiä harmaina ja intohimoisesti eläviä täysillä eläjinä. Tämä yleistys on puusilmäinen. Vakaat elävät tai jättävät elämättä täysillä ihan yhtä paljon kuin intohimoisetkin. He vain suhtautuvat elämään eri tavoin.
Arvostan suuresti intohimottomuutta juuri siksi kun olen itse niin huithapeli. He ovat kiehtova ihmisryhmä. Ja tosiaan olemme kaikki yksilöitä ja uskon, että tasaisissa ja vakaissa ihmisissä on myös sitä intohimoa.. eivät vain päästä sitä laukalle.
Ymmärrän tuon sinun sisäisen minäsi ja ulkoisen minuutesi. Suurimmalla osalla on noin.
Sisäinen eriää ulospäin annetusta.
Minulla on toisin. Olen ulkoisesti sama kuin sisäisesti, lähes täysin oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta persoonallisuuteni on erikoinen. Ja kuten sanoin.. olen kuin pyhä kolminaisuus, kolme erillistä .. kuitenkin vain yksi ja sama.
Testit aina osoittavat minulle erilaisia persoonia riippuen mielentilasta. En ole kiinteä persoonallisuus vaan minulla on useita persoonallisuustyyppejä omasa persoonassani.
Kyse ei ole kuitenkaan jakautuneesta persoonallisuudesta, sillä olen vain yksi ja sama. Tosin voin olla yhdestä asiasta hyvinkin kahta eriävää mieltä. Ja nähdä useita näkökulmia samanaikaisesti.
Siksipä elämäni olisi kovin vaikeaa jos eläisin järjellä. Olen hyvin voimakkaasti tunneihminen ja tunne päättää. Toisinaan olen hyvin intohimoinen ja toisinaan en. Ymmärrän molemmat aspektit hyvin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sanoisin ehkä intohimottomuutta vakaudeksi. Mikä itsessään on hyvin loistava ominaisuus.
Vakaa ja tasainen. Kun intohimo ei ohjaa elämää, se on tyyni, vakaa ja rauhallinen. Ilman höpsötyksiä ja haihattelua, jopa pakkomielteisyyttä, mitä intohimo saattaa aiheuttaa.
Aina pidetään vakaita ja tasaisia ihmisiä harmaina ja intohimoisesti eläviä täysillä eläjinä. Tämä yleistys on puusilmäinen. Vakaat elävät tai jättävät elämättä täysillä ihan yhtä paljon kuin intohimoisetkin. He vain suhtautuvat elämään eri tavoin.
Arvostan suuresti intohimottomuutta juuri siksi kun olen itse niin huithapeli. He ovat kiehtova ihmisryhmä. Ja tosiaan olemme kaikki yksilöitä ja uskon, että tasaisissa ja vakaissa ihmisissä on myös sitä intohimoa.. eivät vain päästä sitä laukalle.
Ymmärrän tuon sinun sisäisen minäsi ja ulkoisen minuutesi. Suurimmalla osalla on noin.
Sisäinen eriää ulospäin annetusta.
Minulla on toisin. Olen ulkoisesti sama kuin sisäisesti, lähes täysin oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta persoonallisuuteni on erikoinen. Ja kuten sanoin.. olen kuin pyhä kolminaisuus, kolme erillistä .. kuitenkin vain yksi ja sama.
Testit aina osoittavat minulle erilaisia persoonia riippuen mielentilasta. En ole kiinteä persoonallisuus vaan minulla on useita persoonallisuustyyppejä omasa persoonassani.
Kyse ei ole kuitenkaan jakautuneesta persoonallisuudesta, sillä olen vain yksi ja sama. Tosin voin olla yhdestä asiasta hyvinkin kahta eriävää mieltä. Ja nähdä useita näkökulmia samanaikaisesti.
Siksipä elämäni olisi kovin vaikeaa jos eläisin järjellä. Olen hyvin voimakkaasti tunneihminen ja tunne päättää. Toisinaan olen hyvin intohimoinen ja toisinaan en. Ymmärrän molemmat aspektit hyvin.En allekirjoita ollenkaan sanaa vakaa intohimoisen vastakohtana. Vakaan vastakohta on impulsiivisyys. Itse vaikka olen molempia samaan aikaan vakaa ja intohimoinen. Sekä vakaus että impulsiivisyys on molemmat asioita, jossa en osu keskiarvoon vaan enemmänkin gaussin käyrän sivulle. On totta, että intohimo jossain määrin esiintyy impulsiivisillä ihmisillä. Syy on luultavasti siinä, että impulsiivisen ihmisen aivojen jarrumekanismi on heikompi ja joskus myös mieliala heiluu (ääriesimerkkinä epävakaat, mutta voi ilmetä myös terveellä).
Intohimoa voi olla myös vakaana ja pitkäjänteisenä versiona. Näistä yksi esimerkki on tiede, toinen kilpaurheilu ja kolmas on aspergerien erikoiset innon kohteet (jälkimmäiset saattaa mennä neurotyypillisen mielestä vähän yli). Ilman intohimo ei tule tieteen läpimurtoja eikä kv-mitalleja. Olen ollut 4 nobelistin kanssa samassa huoneessa ja yhden kanssa henkilökohtaisessa kesksutelussa ja se mintohimo loistaa noista ihmisistä ja takana on 20-40v sinnikäs ja hyvin luova työrupeama ennen palkitsemista. Rakkaus voi myös olla pitkäjännitteinen ja vakaa intohimo, tosin sitä ei kovin usein näe.
Koen olevani itseni myös kun olen rauhallinen ja vakaa. Intohimo pursuaa silloinkin minusta ulos ja tosiaan kuten nuoremmat ohjattavat on sanoneet, vedän muita innostukseen mukaan. Molemmat puolet on itseäni ihan samalla lailla temperamentti kuin se, että hallitsen tempperamenttani hyvin. Jos en hallitsisi, en välttämättä olisi sosiaaalisesti kovin kiva työkaveri, ystävä tai puoliso. 😂Citrinella kirjoitti:
En allekirjoita ollenkaan sanaa vakaa intohimoisen vastakohtana. Vakaan vastakohta on impulsiivisyys. Itse vaikka olen molempia samaan aikaan vakaa ja intohimoinen. Sekä vakaus että impulsiivisyys on molemmat asioita, jossa en osu keskiarvoon vaan enemmänkin gaussin käyrän sivulle. On totta, että intohimo jossain määrin esiintyy impulsiivisillä ihmisillä. Syy on luultavasti siinä, että impulsiivisen ihmisen aivojen jarrumekanismi on heikompi ja joskus myös mieliala heiluu (ääriesimerkkinä epävakaat, mutta voi ilmetä myös terveellä).
Intohimoa voi olla myös vakaana ja pitkäjänteisenä versiona. Näistä yksi esimerkki on tiede, toinen kilpaurheilu ja kolmas on aspergerien erikoiset innon kohteet (jälkimmäiset saattaa mennä neurotyypillisen mielestä vähän yli). Ilman intohimo ei tule tieteen läpimurtoja eikä kv-mitalleja. Olen ollut 4 nobelistin kanssa samassa huoneessa ja yhden kanssa henkilökohtaisessa kesksutelussa ja se mintohimo loistaa noista ihmisistä ja takana on 20-40v sinnikäs ja hyvin luova työrupeama ennen palkitsemista. Rakkaus voi myös olla pitkäjännitteinen ja vakaa intohimo, tosin sitä ei kovin usein näe.
Koen olevani itseni myös kun olen rauhallinen ja vakaa. Intohimo pursuaa silloinkin minusta ulos ja tosiaan kuten nuoremmat ohjattavat on sanoneet, vedän muita innostukseen mukaan. Molemmat puolet on itseäni ihan samalla lailla temperamentti kuin se, että hallitsen tempperamenttani hyvin. Jos en hallitsisi, en välttämättä olisi sosiaaalisesti kovin kiva työkaveri, ystävä tai puoliso. 😂Totta jos lähestyt asiaa tuolta kantilta.
Minä lähestyin omasta subjektiivisestä näkökannastani lähtien. Olemme siis eri mieltä asiasta.
Pakko lisätä ihan aiheen vierestä.. osaat sanoittaa itsesi hienosti. Ennenkin olen ollut samaa mieltä. Ihailen tuota piirrettä sinussa, juurikin siksi, kun en tuota itse osaa.
Mielestäni intohimoiset ihmiset ovat hieman epävakaita. Sen nyt täytyy sinulle mielipiteenäni riittää. Se on minun näkemykseni, enkä ala perustelemaan sitä.
Mikään ei todista, että olisin sen oikeammassa tai väärässä kuin sinäkään. Kyse on mielipiteestäni. That's it.Pikku-pirpana kirjoitti:
Totta jos lähestyt asiaa tuolta kantilta.
Minä lähestyin omasta subjektiivisestä näkökannastani lähtien. Olemme siis eri mieltä asiasta.
Pakko lisätä ihan aiheen vierestä.. osaat sanoittaa itsesi hienosti. Ennenkin olen ollut samaa mieltä. Ihailen tuota piirrettä sinussa, juurikin siksi, kun en tuota itse osaa.
Mielestäni intohimoiset ihmiset ovat hieman epävakaita. Sen nyt täytyy sinulle mielipiteenäni riittää. Se on minun näkemykseni, enkä ala perustelemaan sitä.
Mikään ei todista, että olisin sen oikeammassa tai väärässä kuin sinäkään. Kyse on mielipiteestäni. That's it.Ehkä ero nökemyksisyä tulee siitä, että näemmw intohimoa hyvin etilaisessa ympäristössä. Itse olen nähnyt eniten urheilussa ja tieteessä. Niissä kummassakin intohimo on tyypillisesti vakaata ja pitkäaikaista. Tunnistan tuon intohimon kyllä mistä puhut, vaikka en omassa ympäristössäni sitä juuri näekään.
Citrinella kirjoitti:
Ehkä ero nökemyksisyä tulee siitä, että näemmw intohimoa hyvin etilaisessa ympäristössä. Itse olen nähnyt eniten urheilussa ja tieteessä. Niissä kummassakin intohimo on tyypillisesti vakaata ja pitkäaikaista. Tunnistan tuon intohimon kyllä mistä puhut, vaikka en omassa ympäristössäni sitä juuri näekään.
Hyvinkin mahdollista että olet oikeassa. Todennäköistä jopa.
Lähtökohtani intohimoon on oma intohimoisuuteni versus näkemäni/ kokemani intohimo muissa.
Minulla on yksi outo intohimo. Se on toisten ilahduttaminen.. teen pieniä asioita joista on iloa niin itselleni kuin muillekin.
Esimerkkinä korvakoruni.. minulla on yli 300 paria korvakoruja ja päivittäin töissä ihmisiä tulee tarkistamaan millaiset korut minulla on milloinkin. Niiden keräileminen on intohimoni. Mutta eihän siinä mitään järkeä ole, että on korvakoruja noin paljon.
Stemmaan korvakoruni asuihin, sesonkeihin ja teemoihin. Tämä tuntuu ilahduttavan monia. Ja se taas ilahduttaa minua.
Tuo ilo on hyvin pieni, mitä työkaverit korvakoruistani saavat, mutta ilo se on pienikin ilo.
Pidän intohimoani epävakaana juurikin siksi, että se on mennyt ihan överiksi. Ja jatkan sitä nyt koska itse nautin siitä.
Ja minähän olen kovin hedonistinen ihminen.
Minä en kykene puhumaan edes intohimosta kenenkään puolesta, sillä koen ettei minulla ole oikeutta lokeroida muita kuin itseäni. En siis voi puhua muiden puolesta. Siksi näkemykseni perustuu aina minuuteen versus kokemani. Ja kokemusmaailmani asiasta lieneen hyvinkin suppeampi kuin sinulla.
Mikä mielestäni on ihan fine. Se ei silti estä minua muodostamasta omaa mielipidettäni asiasta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvinkin mahdollista että olet oikeassa. Todennäköistä jopa.
Lähtökohtani intohimoon on oma intohimoisuuteni versus näkemäni/ kokemani intohimo muissa.
Minulla on yksi outo intohimo. Se on toisten ilahduttaminen.. teen pieniä asioita joista on iloa niin itselleni kuin muillekin.
Esimerkkinä korvakoruni.. minulla on yli 300 paria korvakoruja ja päivittäin töissä ihmisiä tulee tarkistamaan millaiset korut minulla on milloinkin. Niiden keräileminen on intohimoni. Mutta eihän siinä mitään järkeä ole, että on korvakoruja noin paljon.
Stemmaan korvakoruni asuihin, sesonkeihin ja teemoihin. Tämä tuntuu ilahduttavan monia. Ja se taas ilahduttaa minua.
Tuo ilo on hyvin pieni, mitä työkaverit korvakoruistani saavat, mutta ilo se on pienikin ilo.
Pidän intohimoani epävakaana juurikin siksi, että se on mennyt ihan överiksi. Ja jatkan sitä nyt koska itse nautin siitä.
Ja minähän olen kovin hedonistinen ihminen.
Minä en kykene puhumaan edes intohimosta kenenkään puolesta, sillä koen ettei minulla ole oikeutta lokeroida muita kuin itseäni. En siis voi puhua muiden puolesta. Siksi näkemykseni perustuu aina minuuteen versus kokemani. Ja kokemusmaailmani asiasta lieneen hyvinkin suppeampi kuin sinulla.
Mikä mielestäni on ihan fine. Se ei silti estä minua muodostamasta omaa mielipidettäni asiasta.Korvakoruintohimo on vaaraton ja varsin hellyttävä ja ihana intohimo. Mitä väliä onko se mennyt överiksi, jos et käytä siihen viimeisiä sähkö- tai ruokarahoja, ja jos se ei ahdista sinua velvoittavuudellaan. Itse koen, että juuri tuollaiset pienet intohimot voi olla asia, joka tekee elämästä vähän parempaa.
Citrinella kirjoitti:
Korvakoruintohimo on vaaraton ja varsin hellyttävä ja ihana intohimo. Mitä väliä onko se mennyt överiksi, jos et käytä siihen viimeisiä sähkö- tai ruokarahoja, ja jos se ei ahdista sinua velvoittavuudellaan. Itse koen, että juuri tuollaiset pienet intohimot voi olla asia, joka tekee elämästä vähän parempaa.
Niin.. pienet jutut merkkaavat elämässä yllättävän paljon. Jos kannan pikkurisuja kasaan koko ajan, niin niistä muodostuu komea kokko juhannukseksi.. ja sama pikkuisten ilojen kanssa.
Ihan pienet ja merkityksettömät asiat voivat olla joskus ihan törkeän merkityksellisiä.
Ilostutin meidän firman talkkaria ilmaisella lounaalla työpaikkaruokalassa.. ja hän oli purskahtaa itkuun siitä hyvästä.
Tai koristelin työkaverin huoneen paperikukkasin töihinpaluun kunniaksi.
Kehun kun näen kehun paikan ja kannustan kun sitä tarvitaan.
Pukeudun värikkäästi tuodakseni väriä arkeen. Niin itseäni kuin muitakin varten.
Hymyilen ja nauran herkästi.. ilon äänet ovat sellaisia jotka muutoin saattavat jäädä kuulematta.
Kiitos .. sitä en unohda. Pieni sana, mutta suuri merkitys.
Tuollaiset pienet ilon asiat ovat intohimoni. Suurin osa ihmisistä eivät edes huomaa moista, mutta minulle tärkeitä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. pienet jutut merkkaavat elämässä yllättävän paljon. Jos kannan pikkurisuja kasaan koko ajan, niin niistä muodostuu komea kokko juhannukseksi.. ja sama pikkuisten ilojen kanssa.
Ihan pienet ja merkityksettömät asiat voivat olla joskus ihan törkeän merkityksellisiä.
Ilostutin meidän firman talkkaria ilmaisella lounaalla työpaikkaruokalassa.. ja hän oli purskahtaa itkuun siitä hyvästä.
Tai koristelin työkaverin huoneen paperikukkasin töihinpaluun kunniaksi.
Kehun kun näen kehun paikan ja kannustan kun sitä tarvitaan.
Pukeudun värikkäästi tuodakseni väriä arkeen. Niin itseäni kuin muitakin varten.
Hymyilen ja nauran herkästi.. ilon äänet ovat sellaisia jotka muutoin saattavat jäädä kuulematta.
Kiitos .. sitä en unohda. Pieni sana, mutta suuri merkitys.
Tuollaiset pienet ilon asiat ovat intohimoni. Suurin osa ihmisistä eivät edes huomaa moista, mutta minulle tärkeitä.Kuulostaa siltä, että tuot paljon iloa lähipiirillesi. Arvostan asennettasi! Toivottavasti tajuavat antaa edes vähän takaisin päinkin. Ainakin olisit sen ansainnut.
Citrinella kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tuot paljon iloa lähipiirillesi. Arvostan asennettasi! Toivottavasti tajuavat antaa edes vähän takaisin päinkin. Ainakin olisit sen ansainnut.
Harvemmin kiinnitetään huomiota pikkuasioihin. En saa kuin satunnaisesti palautetta, mutta kokonaiskuva minusta muodostuu myönteiseksi pikkuasioiden myötä.
Myönteisyys on hyvä juttu. Se riittää minulle. En kaipaa kenenkään hyväksyntää, mutta omintakeisuuteni myötä se minulle suodaan. Ja kuka ei suo.. aivan sama se minulle on.
Kuten sanoin jo tuolla, minun intohimoni elämässä on ilostuttaa muita. En ole narri, vain myönteinen. Ja harva edes tajuaa jäätyään minun myönteisyyteni uhriksi. Heille vain tulee hyvä olo. Se riittää minulle.
Olen sellainen ihminen joka ihastuttaa tai vihastuttaa. Välimuotoa ei juurikaan ole.
Sinulla saattaa olla älykkyytesi vuoksi olla hieman samanlainen piirre.
- Anonyymi
Jos nyt ihan rehellinen olen niin toisten innostukset vaikuttavat vähän lapsellisilta. Itsekin olen kokenut sellaisia ja sitten kasvanut niistä erilleen. Tietysti olen myös kateellinen.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Miksi intohimo olisi lapsellista?
Varmaan siksi että omat innostumiseni ovat tapahtuneet nuorempana ja siitä tulee mielikuva että muillakin se on vain hetken hurmaa jonka ikä vie mennessään.
Onhan niitä intohimon aiheita, kun vain lyhyesti osaisin kuvata. 😄
Jos minun täytyy kirjoittaa jokin ammattiteksti, haluan hioa sen viimeisen päälle loistavaksi niin, että se on kuulijoita tai lukijoita puhutteleva, hauska, mutta niin, että se on myös asiantuntijan tekstiä. Nautin siitä, että voin perehtyä kunnolla kyseiseen aiheeseen.
Yksi intohimoni on leipominen, mutta valitettavasti sitä on täytynyt viime vuosina rajoittaa, koska pakastin vetää vain määräseltään, enkä yksin voi syödä niin paljon leivonnaisia 🤣 Juuri viikonloppuna katsoin kaiholla torilla kotimaisia omenoita. Minulla on kyllä jääkaapissa vaniljakiisseliäkin ihan sitä varten, että jos vain olisi tiedossa vieraita, leipoisin heti omenapiirakan. 👍 - Tänäänkin, korvapuustipäivänä, kului vain yksi korvapuusti pakastimesta..
Lukeminen on ollut intohimoni 3-4 vuotiaasta saakka. Toivoisin vain, että minulla olisi enemmän aikaa, tai... oikeastaan, että osaisin taas rauhoittua ja pysähtyä lukemaan. - Äänikirjaa toki kuuntelen joka päivä.
Joskus uppoudun johonkin sarjaan Areenasta ja toivoisin voivani katsoa sen putkeen, mutta työ haittaa pahasti harrastuksia, joten muutaman viikon jälkeen olen La Promesassakin vasta jaksossa 15 / jotain 100:sta. 😄
Olen aiemmin suhtautunut intohimoisesti tanssimiseen, mutta se on nyt jäänyt. Useammastakin syystä.
Monen asian suhteen olen sen luonteinen, että jos ja kun ryhdyn toimeen, niin se homma tulee kyllä hoidettua. Nautin siitä, että voin nähdä työni jäljen.
- Kyllä muistan vielä läheisestikin ajan, kun mikään ei kiinnostanut eikä oikein mihinkään hommaan halunnut tarttua. Mutta nyt on tilanne jo paljon parempi 🙂- Anonyymi
Oi kun mukavaa
Minäkin oon intohimoinen
Tuo metsässäolo on menny vähä överiks
Mut onhan se ihan jees
Eihän tuosta ensi vuodesta tiedä
Reggae meni joskus ihon alle
Ja siellä se on
Onhan tuo eräs pinttynyt sisuskaluihin
Ei taida lähtee millään
Jotkut asiat on ja pysyy
- Anonyymi
Intohimo kohdistuu vakiintuneisiin mielenkiintoisiin harrastuksiin, mitkä ovat seuranneet lähes koko aikuisiän. Itselleni intohimoisuus on pysyvä, muuttumaton piirre. Sokeri harmaassa arjessa. Virikkeettömässä, tylsässä, puulta maistuvassa, itseään toistavassa(lue, työelämässä), tympäännyttävässä, samojen silmien edessä olevien tilanteiden toteamisessa, samaa murmelipäivää.... Intohimoni on viime aikoina laajentunut myös henkiseen hyvinvointiin. Hengitysharjoitukset, mielen tyynnyttäminen. Tutustuminen joogaan. Pitkä tie edessä.
Sinäkin koet näköjään liian rutiinin tappavana ja kipinän sammuttavana tekijänä. On jännä, että on meitä kuten sinä ja minä, ja sitten on heitä, jolle rutiini on turvallista ja pienikin muutos on lähinnä ahdistava.
- Anonyymi
Voi voi.
- Anonyymi
Intohimoa kaikessa mikä liikkuu voi pysyä paikallaankin. Otetaan muutama tavoite ja hoidetaan ne loppuun saakka.
Uusien asioiden opettelu.
Tuo ei häviä vaikka elämässä olisi mitä tahansa.- Anonyymi
Mä suhtaudun intohimoisesti harmaaseen arkeen.
- Anonyymi
Intohimojani ovat ihmiset, työ + kotityöt ja harrastukset. Ne tasapainottavat toisiaan. Silti saattaa jokin intohimo ottaa hetkeksi otteen muista ja viedä mennessään. Kiinnostavia asioita varsinaisten harrastusten ohella on käymälät kansainvälisesti. Tosin liittyyhän nekin ihmisiin..
- Sheena- Anonyymi
Käymälät kansainvälisesti. Mielenkiintoista.
Mikä niissä kiehtoo?
Semmonen hieno tekninen ja automaattinen japsivessa olis kyllä kiva lelu.
-keinovaginamies- Mä en kyllä innostu käymälöista kuin tilannekohtaisesti tarpeen pakottamana ja ne toimitukset siellä eivät kyllä suuria intohimoja herätä ainakaan minussa 🙂.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käymälät kansainvälisesti. Mielenkiintoista.
Mikä niissä kiehtoo?
Semmonen hieno tekninen ja automaattinen japsivessa olis kyllä kiva lelu.
-keinovaginamies-Yksinkertaisuudessaan käymälät ja niihin liittyvät toimet vaihtelevat suunnattomasti maanosien ja ihmisten varallisuuden mukaan. Tietysti Suomessakin vessat olivat haisevia ikkunattomia yhteispuucee pihan perällä tyyppisiä ratkaisuja vielä 70-luvulla.
Monta sataa miljoonaa ihmistä maailmassa elää ilman vessaa 😕. Erityisen haitallista vessattomuus on tytöille/naisille. Vessan puute estää koulukäynnin. Tyttöjä/naisia raiskataan matkalla yhteisvessaan/pusikoissa kodin laitamilla.
Japanilaiset ovat ymmärtäneet vessan merkityksen; heillä kun on pienet asunnot, vessa on ainoa paikka, jossa saa olla yksin; miksei sitten mahdollisimman nautinnollisesti.
Omituisin vessa oli Malesiassa aikoinaan; jyrkät puiset rappuset, ehkä kuusi-seitsemän lähes katon rajaan; sinne olisi pitänyt mennä kykkyyn, jalat reijän ympärille, selkä seinää vasten. Joo en mennyt, vaikka maksoin viisi rahaa. Minua huimasi jo ovelta kun katsoin ylös..
- Sheena - Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
Mä en kyllä innostu käymälöista kuin tilannekohtaisesti tarpeen pakottamana ja ne toimitukset siellä eivät kyllä suuria intohimoja herätä ainakaan minussa 🙂.
Itse innostun aina viihtyisästä ja mukavasta käymälästä. Ihan simppeli ulkohuussikin on hyvä (kesällä), kunhan ei haise , siellä on ikkuna ja vesipönttö hanalla 😃 Eikä ole ihan umpimetsässä.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Itse innostun aina viihtyisästä ja mukavasta käymälästä. Ihan simppeli ulkohuussikin on hyvä (kesällä), kunhan ei haise , siellä on ikkuna ja vesipönttö hanalla 😃 Eikä ole ihan umpimetsässä.
- SheenaNo myönnetään että näköalalla on merkitystä 🙂 ja sillä etteivät murkut yritä etsiä tietä vapauteen jalkojasi pitkin.
Olen intohimoinen, en vaan innostu kaikesta mistä joku muu. Enkä intohimoise mitään millä ei ole mulle merkitystä. Merkityksen myötä syttyy intohimokin.
Mulle se tasanen arki on yhtä normaalia, kun ne intohimon tunteetkin. En erottele joko tai. Mutta intohimo ei vaan syty tyhjästä, tyhjää kohtaan.
Huitale kirjoitti:
Mulle se tasanen arki on yhtä normaalia, kun ne intohimon tunteetkin. En erottele joko tai. Mutta intohimo ei vaan syty tyhjästä, tyhjää kohtaan.
Itsekin arvostan arkea paljon, vaikka suhtaudunkin myös itselle tärkeisiin asioihin intohimolla. Ei ne ainakaan minulla poissulje toisiaan.
Citrinella kirjoitti:
Itsekin arvostan arkea paljon, vaikka suhtaudunkin myös itselle tärkeisiin asioihin intohimolla. Ei ne ainakaan minulla poissulje toisiaan.
Ei niitä minustakaan tarvi erotella, kulkevat ihan sovussa molemmat.
Huitale kirjoitti:
Ei niitä minustakaan tarvi erotella, kulkevat ihan sovussa molemmat.
Esim toi seksi, en ole seksin perään kieli pitkänä, kuten monet tuntuu olevan. Olen silti intohimoinen kun siihen ryhdyn ja siinä sytyn.
Mulla vaan ei ole mitään pakottavaa tarvetta seksiin.Huitale kirjoitti:
Esim toi seksi, en ole seksin perään kieli pitkänä, kuten monet tuntuu olevan. Olen silti intohimoinen kun siihen ryhdyn ja siinä sytyn.
Mulla vaan ei ole mitään pakottavaa tarvetta seksiin.Se helposti väärin tulkitaan, ettei ole intohimoa, jos ei jatkuvasti hykertele seksistä ja kinua seksiin.
Huitale kirjoitti:
Esim toi seksi, en ole seksin perään kieli pitkänä, kuten monet tuntuu olevan. Olen silti intohimoinen kun siihen ryhdyn ja siinä sytyn.
Mulla vaan ei ole mitään pakottavaa tarvetta seksiin.En itse koe intohimo seksiin seksinä, vaan rakasteluun oman rakkaan kanssa. Siihen liittyy seksin lisäksi syvä tunneyhteys ja rakkaua.
Citrinella kirjoitti:
En itse koe intohimo seksiin seksinä, vaan rakasteluun oman rakkaan kanssa. Siihen liittyy seksin lisäksi syvä tunneyhteys ja rakkaua.
Niin mullakin, en kuitenkaan pidä yhtään huonompana parisuhdetta missä ei seksiä ole. Rakkautta jos on silti.
Huitale kirjoitti:
Niin mullakin, en kuitenkaan pidä yhtään huonompana parisuhdetta missä ei seksiä ole. Rakkautta jos on silti.
Monille se seksi tuntuu olevan rakkauden joku kruunu. Minulle se kruunu on ne tunnesiteet ja se yhteys, ilman seksiäkin.
Huitale kirjoitti:
Monille se seksi tuntuu olevan rakkauden joku kruunu. Minulle se kruunu on ne tunnesiteet ja se yhteys, ilman seksiäkin.
Seksi on lisuke, ei pääruoka. Eikä pääsyy olla pari.
Keskimäärin en koe intohimoa mihinkään. Toisinaan voin kyllä läikähtää sekaisin jostain yksittäisestä asiasta, mutta vain määrättyyn rajaan asti, sitten jatkuu taas "harmaa arki".
Toisten intohimoinen suhtautuminen johonkin, mihin tahansa saa aikaan lähinnä kulmien kohoamista ja virnettä, toisinaan myös ihmettelyä aiheen tiimoilta, mutta muuten ei kuulu mulle, kivahan se on kun toinen syttyy jostain oikein huolella.Muistan joskus kerroin uudesta työpaikastani ja olin aika liekeissä. Muistan melkeinpä hämmentyneen reaktiosi siihen intoon, tai ainakin sen kuvan sai sanoistasi.
Into ja intohimo voi kadota työkuorman alle (kokenut sen itsekin), tai sitten siihen, että työn luova puoli (kehittyminen) ja oppiminen on saavuttanut tasanteen kauan sitten. Kun kuorma on liian pitkään kova, kestää palautuminen aikansa. Usein oitkänkin ajan. Samoin normaalit elämään kuuluvat surut, haasteet ja pettymykset voi joskus syödä elämästä intohimoa. Tai se ettei voi elää omien arvojensa mukaan. Arjesta tulee selviytymistä tavalla tai toisella, lyhyt- tai pitkäaikaisesti.
Oletko aina suhtautunut intohimottomasti asioihin vai onko sellainen tunne ehkä väliaikainen tila? Sen lyhyen hetken mitä joskus sinua tavannut perusteella kyllä uskaltaisin väittää, että havaitsin jotain asioita mistä osoitit intohimoa/innostusta. Tai siltä se ulkopuolelta ainakin vaikutti.Citrinella kirjoitti:
Muistan joskus kerroin uudesta työpaikastani ja olin aika liekeissä. Muistan melkeinpä hämmentyneen reaktiosi siihen intoon, tai ainakin sen kuvan sai sanoistasi.
Into ja intohimo voi kadota työkuorman alle (kokenut sen itsekin), tai sitten siihen, että työn luova puoli (kehittyminen) ja oppiminen on saavuttanut tasanteen kauan sitten. Kun kuorma on liian pitkään kova, kestää palautuminen aikansa. Usein oitkänkin ajan. Samoin normaalit elämään kuuluvat surut, haasteet ja pettymykset voi joskus syödä elämästä intohimoa. Tai se ettei voi elää omien arvojensa mukaan. Arjesta tulee selviytymistä tavalla tai toisella, lyhyt- tai pitkäaikaisesti.
Oletko aina suhtautunut intohimottomasti asioihin vai onko sellainen tunne ehkä väliaikainen tila? Sen lyhyen hetken mitä joskus sinua tavannut perusteella kyllä uskaltaisin väittää, että havaitsin jotain asioita mistä osoitit intohimoa/innostusta. Tai siltä se ulkopuolelta ainakin vaikutti.No varmaan olet pistänyt asian merkille, en yhtään epäile ja täysin oikein olet havainnoinut vaikken tilannetta niin hyvin enää muistakaan. Mutta se on suunnilleen se miten reagoin toisten intohimoiseen suhtautumiseen jonkin asian osalta, seuraan hämmentyneenä ja mielenkiinnolla, jonkinlaisella huvittuneisuudella, joskin erittäin positiivisesti varautuneella huvittuneisuudella.
Kuormitus voisi hyvinkin olla yksi tekijä, sitä en kiistä, mutta enpä ole huomannut asian osalta mainittavaa eroa silloinkaan kun kuormitus on ollut kevyttä, mallia "olen vain töissä täällä" pitkän aikaa. Enkä siis tarkoita että olisin silloin tympiintynyt, vaan ei ole vain ollut tarvetta venyä tms., perus 8-16 suoritus on ollut varsin riittävä.
Olen aina ollut enemmän sivustaseuraaja, intohimoton tarkkailija, muiden reaktioiden ilahtunut ihmettelijä, ihmisten opiskelija. Toki sytyn asioihin, mutta vain kun ne asiat ovat käsillä, aktuaaleja sillä hetkellä ja kun tilanne on ohi, loppuu intohimokin kuin seinään. Vaikkapa joukkuepelit (futis, sähly, pihakoris jne.) ovat sellaisia, pelaan aina innolla sata lasissa vaikka taidot ovatkin mitä sattuu. Kun muksujen kanssa pelaa, pitää jo ennen pelin alkua asetella tarkasti muttereita täysin eri säädöille, se vaatii kunnollista fokusoitumista vaikka tietoisuus tilanteen erilaisuudesta tuleekin suoraan selkärangasta.
Samalla tavoin sytyn duunistani, vaikken koekaan sen osalta intohimoa. 16-08 ei kiinnosta tippaakaan, mutta kun kello naksahtaa 8.00, niin mennään täysillä, kaikin puolin, ne seuraavat 8 tuntia. Intohimoa ei ole, mutta kirkas fokusoituminen ja tavoitteellisuus kyllä, tahtotila kehittää toimintoja ja prosesseja paremmiksi jne. Ja kieltämättä, kun kello tulee 16, niin eiväthän aivot pysähdy siihen, vaan jatkavat prosessejaan, vaikka tietoisuus sanookin, että tämä päivä oli nyt tässä, mars markettiin hakemaan leipää ja kissanruokaa jne.
Ja on minullakin juttuni joista voin puhua tunteja, mutten koe intohimoa niistä, vaan parempi sana ehkä olisi omistautuneisuus ja sitä kautta kiinnostus, laajakin tietämys jne. Mutta vailla intohimoa, vähän tylsää, eikö?randombypasser kirjoitti:
No varmaan olet pistänyt asian merkille, en yhtään epäile ja täysin oikein olet havainnoinut vaikken tilannetta niin hyvin enää muistakaan. Mutta se on suunnilleen se miten reagoin toisten intohimoiseen suhtautumiseen jonkin asian osalta, seuraan hämmentyneenä ja mielenkiinnolla, jonkinlaisella huvittuneisuudella, joskin erittäin positiivisesti varautuneella huvittuneisuudella.
Kuormitus voisi hyvinkin olla yksi tekijä, sitä en kiistä, mutta enpä ole huomannut asian osalta mainittavaa eroa silloinkaan kun kuormitus on ollut kevyttä, mallia "olen vain töissä täällä" pitkän aikaa. Enkä siis tarkoita että olisin silloin tympiintynyt, vaan ei ole vain ollut tarvetta venyä tms., perus 8-16 suoritus on ollut varsin riittävä.
Olen aina ollut enemmän sivustaseuraaja, intohimoton tarkkailija, muiden reaktioiden ilahtunut ihmettelijä, ihmisten opiskelija. Toki sytyn asioihin, mutta vain kun ne asiat ovat käsillä, aktuaaleja sillä hetkellä ja kun tilanne on ohi, loppuu intohimokin kuin seinään. Vaikkapa joukkuepelit (futis, sähly, pihakoris jne.) ovat sellaisia, pelaan aina innolla sata lasissa vaikka taidot ovatkin mitä sattuu. Kun muksujen kanssa pelaa, pitää jo ennen pelin alkua asetella tarkasti muttereita täysin eri säädöille, se vaatii kunnollista fokusoitumista vaikka tietoisuus tilanteen erilaisuudesta tuleekin suoraan selkärangasta.
Samalla tavoin sytyn duunistani, vaikken koekaan sen osalta intohimoa. 16-08 ei kiinnosta tippaakaan, mutta kun kello naksahtaa 8.00, niin mennään täysillä, kaikin puolin, ne seuraavat 8 tuntia. Intohimoa ei ole, mutta kirkas fokusoituminen ja tavoitteellisuus kyllä, tahtotila kehittää toimintoja ja prosesseja paremmiksi jne. Ja kieltämättä, kun kello tulee 16, niin eiväthän aivot pysähdy siihen, vaan jatkavat prosessejaan, vaikka tietoisuus sanookin, että tämä päivä oli nyt tässä, mars markettiin hakemaan leipää ja kissanruokaa jne.
Ja on minullakin juttuni joista voin puhua tunteja, mutten koe intohimoa niistä, vaan parempi sana ehkä olisi omistautuneisuus ja sitä kautta kiinnostus, laajakin tietämys jne. Mutta vailla intohimoa, vähän tylsää, eikö?Mulla sama, tuo kun tilanne on käsillä, aktuaali. Juurikin vaikka seksin suhteen. Kun tilanne on ohi se on ohi sillä kertaa.
Pätee myös muihin intohimoa herättäviin hetkiin ja juttuihin. Ne ei ota yliotetta. Joskin itelläni on moottoriajoneuvojen suhteen sellasta, että ne voi viedä koko kädenkin, jos alan harrastamaan ajoa niillä. Muussa löytyy äkkiä se vaaka mikä tasapainottaa liekit.Huitale kirjoitti:
Mulla sama, tuo kun tilanne on käsillä, aktuaali. Juurikin vaikka seksin suhteen. Kun tilanne on ohi se on ohi sillä kertaa.
Pätee myös muihin intohimoa herättäviin hetkiin ja juttuihin. Ne ei ota yliotetta. Joskin itelläni on moottoriajoneuvojen suhteen sellasta, että ne voi viedä koko kädenkin, jos alan harrastamaan ajoa niillä. Muussa löytyy äkkiä se vaaka mikä tasapainottaa liekit.Taino rakkauden tunteminen on mulla 24/7 365 vahvasti tuntemista, en vaan erittele siihen kuuluvia asioita eri osiin intohimo arvojärjestykseen, ne on samaa klönttiä.
Seksi vaan ei ole mulle iso asia, eikä rakkaudessa ollenkaan välttämättömyys, rakastun ihan muuta kautta ja syystä kuin seksi.randombypasser kirjoitti:
No varmaan olet pistänyt asian merkille, en yhtään epäile ja täysin oikein olet havainnoinut vaikken tilannetta niin hyvin enää muistakaan. Mutta se on suunnilleen se miten reagoin toisten intohimoiseen suhtautumiseen jonkin asian osalta, seuraan hämmentyneenä ja mielenkiinnolla, jonkinlaisella huvittuneisuudella, joskin erittäin positiivisesti varautuneella huvittuneisuudella.
Kuormitus voisi hyvinkin olla yksi tekijä, sitä en kiistä, mutta enpä ole huomannut asian osalta mainittavaa eroa silloinkaan kun kuormitus on ollut kevyttä, mallia "olen vain töissä täällä" pitkän aikaa. Enkä siis tarkoita että olisin silloin tympiintynyt, vaan ei ole vain ollut tarvetta venyä tms., perus 8-16 suoritus on ollut varsin riittävä.
Olen aina ollut enemmän sivustaseuraaja, intohimoton tarkkailija, muiden reaktioiden ilahtunut ihmettelijä, ihmisten opiskelija. Toki sytyn asioihin, mutta vain kun ne asiat ovat käsillä, aktuaaleja sillä hetkellä ja kun tilanne on ohi, loppuu intohimokin kuin seinään. Vaikkapa joukkuepelit (futis, sähly, pihakoris jne.) ovat sellaisia, pelaan aina innolla sata lasissa vaikka taidot ovatkin mitä sattuu. Kun muksujen kanssa pelaa, pitää jo ennen pelin alkua asetella tarkasti muttereita täysin eri säädöille, se vaatii kunnollista fokusoitumista vaikka tietoisuus tilanteen erilaisuudesta tuleekin suoraan selkärangasta.
Samalla tavoin sytyn duunistani, vaikken koekaan sen osalta intohimoa. 16-08 ei kiinnosta tippaakaan, mutta kun kello naksahtaa 8.00, niin mennään täysillä, kaikin puolin, ne seuraavat 8 tuntia. Intohimoa ei ole, mutta kirkas fokusoituminen ja tavoitteellisuus kyllä, tahtotila kehittää toimintoja ja prosesseja paremmiksi jne. Ja kieltämättä, kun kello tulee 16, niin eiväthän aivot pysähdy siihen, vaan jatkavat prosessejaan, vaikka tietoisuus sanookin, että tämä päivä oli nyt tässä, mars markettiin hakemaan leipää ja kissanruokaa jne.
Ja on minullakin juttuni joista voin puhua tunteja, mutten koe intohimoa niistä, vaan parempi sana ehkä olisi omistautuneisuus ja sitä kautta kiinnostus, laajakin tietämys jne. Mutta vailla intohimoa, vähän tylsää, eikö?Omistuneisuus on myös tietynlaista intohimoa. Ehkä se on sanana vain helpompi kuin intohimo suomalaiselle? Englannin ’passion’ on myös ehkä helpompi sanana kuin intohimo.
En koe, että ihmisten erilaisuus on tylsää. Ihmiset nyt vaan ei ole toistensa klooneja.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Omistuneisuus on myös tietynlaista intohimoa. Ehkä se on sanana vain helpompi kuin intohimo suomalaiselle? Englannin ’passion’ on myös ehkä helpompi sanana kuin intohimo.
En koe, että ihmisten erilaisuus on tylsää. Ihmiset nyt vaan ei ole toistensa klooneja.Onko kurppien intohimoja tutkittu ?
Huitale kirjoitti:
Mulla sama, tuo kun tilanne on käsillä, aktuaali. Juurikin vaikka seksin suhteen. Kun tilanne on ohi se on ohi sillä kertaa.
Pätee myös muihin intohimoa herättäviin hetkiin ja juttuihin. Ne ei ota yliotetta. Joskin itelläni on moottoriajoneuvojen suhteen sellasta, että ne voi viedä koko kädenkin, jos alan harrastamaan ajoa niillä. Muussa löytyy äkkiä se vaaka mikä tasapainottaa liekit.Jaa että toinen samanmoinen, "tää juttu on just nyt ja se on täysillä, mutta kun se loppuu tältä erää, se jää taakse täysillä."
En tiiä kyllä, vähän outo kuvio, olen oikeastaan koko ikäni ihmetellyt tuota, mutta kun ei liekehdi, niin sitten ei liekehdi. Ja koko ikänsä saanut ihmetellä toisten liekehtimistä, ehkä väliin kateellisenakin, mutta sellaista se nyt sattuu itellä olemaan.Huitale kirjoitti:
Taino rakkauden tunteminen on mulla 24/7 365 vahvasti tuntemista, en vaan erittele siihen kuuluvia asioita eri osiin intohimo arvojärjestykseen, ne on samaa klönttiä.
Seksi vaan ei ole mulle iso asia, eikä rakkaudessa ollenkaan välttämättömyys, rakastun ihan muuta kautta ja syystä kuin seksi.Rakkaus toki on oma poikkeuksensa, mutta en sanoisi että pidemmässä suhteessa senkään osalta liekehtisin, ennemmin se vain on semmoinen tasainen olotila ja ohjenuora, tahtotila ja tavoite.
randombypasser kirjoitti:
Jaa että toinen samanmoinen, "tää juttu on just nyt ja se on täysillä, mutta kun se loppuu tältä erää, se jää taakse täysillä."
En tiiä kyllä, vähän outo kuvio, olen oikeastaan koko ikäni ihmetellyt tuota, mutta kun ei liekehdi, niin sitten ei liekehdi. Ja koko ikänsä saanut ihmetellä toisten liekehtimistä, ehkä väliin kateellisenakin, mutta sellaista se nyt sattuu itellä olemaan.Ehkä ne on niin merkitykseltään kuitenkin vähäisiä, ettei niihin jää vellomaan? Elämä rullaa jatkuvasti asiasta toiseen ja ajatukset sen mukana.
randombypasser kirjoitti:
Rakkaus toki on oma poikkeuksensa, mutta en sanoisi että pidemmässä suhteessa senkään osalta liekehtisin, ennemmin se vain on semmoinen tasainen olotila ja ohjenuora, tahtotila ja tavoite.
Nojuu, liekehtiä onkin väärä sana. Mä sanoisin itsestäni, että välillä pulppua tunteita tulvien, välillä tasasempaa, joskus kumppani voi vähän vituttaakin vaikealla persoonallaan. Silloin se rakkauden tunne ei ole kyllä päällimmäisenä, lähinnä kysyn mitähän vittua mä tossakin näin, sehän on ihan mulkku. 🤣
Huitale kirjoitti:
Nojuu, liekehtiä onkin väärä sana. Mä sanoisin itsestäni, että välillä pulppua tunteita tulvien, välillä tasasempaa, joskus kumppani voi vähän vituttaakin vaikealla persoonallaan. Silloin se rakkauden tunne ei ole kyllä päällimmäisenä, lähinnä kysyn mitähän vittua mä tossakin näin, sehän on ihan mulkku. 🤣
Onneksi en ole pitkävihainen, vaikka vihastunkin hiljaa sisälläni. Pian taas jo mietin, ettei kukaan muukaan varmaan sen mukavempi aina ole. Voi olla, että huijaan itseäni, jotten ala miettimään häipymistä. 😃
Citrinella kirjoitti:
Omistuneisuus on myös tietynlaista intohimoa. Ehkä se on sanana vain helpompi kuin intohimo suomalaiselle? Englannin ’passion’ on myös ehkä helpompi sanana kuin intohimo.
En koe, että ihmisten erilaisuus on tylsää. Ihmiset nyt vaan ei ole toistensa klooneja.Onhan se toki, se on totta, mutta itse miellän intohimon räiskyvämmäksi ja näkyvästi voimalliseksi, jos niin voi sanoa ja omistautuneisuuden enemmän sellaiseksi luterilaiseksi, tasaiseksi... no olemiseksi, miksei suorittamiseksikin. Nyanssieroja.
Työn osalta, vaikkapa, olen kovinkin omistautunut meidän pienen nakkikioskin asioiden edistämiselle pelkän palkan eteen puuramisen sijaan. Palkan eteen puurtaminen on väistämätön "paha" joka syö aikaa kehittämiseltä, mutta ilman niitä suoritteita ei olisi rahaa eikä kokemuspohjaa, jonka varassa kohdentaa kehittämistoimia asiakkaiden tarpeita ymmärtäen.
Kun kakkua ei voi sekä syödä että säästää, niin sen kanssa on elettävä kun kysessä on pieni firma. Isommassa firmassa roolitukset voisivat olla selkeämmät ja tiukemmat, mutta toisaalta monipuolisuus ja vaihtelu saattaisivat kärsiä. Taas se kakku siinä edessä kysyy syötkä vai säästätkö...
Iso osa omistautumista on siinä vaihtelussa ja monipuolisuudessa, ei ole kahta samanlaista päivää, ei oikein edes kahta samankaltaista päivää. Vapaudet ovat massiiviset, mutta toisaalta ne haastavat myös ottamaan vastuuta niiden vapauksien kattamiseksi. Ja liki rajaton valta omien työtehtävien osalta, harvinaista herkkua, mutta vain jos kantaa sen vastuun. Jota vastaan saa myös vapauksia. Ja valtaa, kunhan kantaa... Kaunis kehä, mutta toimii.Huitale kirjoitti:
Ehkä ne on niin merkitykseltään kuitenkin vähäisiä, ettei niihin jää vellomaan? Elämä rullaa jatkuvasti asiasta toiseen ja ajatukset sen mukana.
Voi olla, mitä kenelläkin. Itellä oikeastaan kaikki menee on/off -kaavalla, vaikka nyt tietty rakkaus on aina siinä ja viime vuosina työn asiat roikkuvat väkisin mukana, mihin tosin mm. palsta auttaa tehokkaasti.
Huitale kirjoitti:
Nojuu, liekehtiä onkin väärä sana. Mä sanoisin itsestäni, että välillä pulppua tunteita tulvien, välillä tasasempaa, joskus kumppani voi vähän vituttaakin vaikealla persoonallaan. Silloin se rakkauden tunne ei ole kyllä päällimmäisenä, lähinnä kysyn mitähän vittua mä tossakin näin, sehän on ihan mulkku. 🤣
No se on just noin, välillä (= 7 kertaa päivässä, min.) kumppani voi vituttaakin, mutta silti sitä torveloa rakastaa, jostain kumman syystä. Torvelo, mutta oma torvelo 🤣
randombypasser kirjoitti:
Onhan se toki, se on totta, mutta itse miellän intohimon räiskyvämmäksi ja näkyvästi voimalliseksi, jos niin voi sanoa ja omistautuneisuuden enemmän sellaiseksi luterilaiseksi, tasaiseksi... no olemiseksi, miksei suorittamiseksikin. Nyanssieroja.
Työn osalta, vaikkapa, olen kovinkin omistautunut meidän pienen nakkikioskin asioiden edistämiselle pelkän palkan eteen puuramisen sijaan. Palkan eteen puurtaminen on väistämätön "paha" joka syö aikaa kehittämiseltä, mutta ilman niitä suoritteita ei olisi rahaa eikä kokemuspohjaa, jonka varassa kohdentaa kehittämistoimia asiakkaiden tarpeita ymmärtäen.
Kun kakkua ei voi sekä syödä että säästää, niin sen kanssa on elettävä kun kysessä on pieni firma. Isommassa firmassa roolitukset voisivat olla selkeämmät ja tiukemmat, mutta toisaalta monipuolisuus ja vaihtelu saattaisivat kärsiä. Taas se kakku siinä edessä kysyy syötkä vai säästätkö...
Iso osa omistautumista on siinä vaihtelussa ja monipuolisuudessa, ei ole kahta samanlaista päivää, ei oikein edes kahta samankaltaista päivää. Vapaudet ovat massiiviset, mutta toisaalta ne haastavat myös ottamaan vastuuta niiden vapauksien kattamiseksi. Ja liki rajaton valta omien työtehtävien osalta, harvinaista herkkua, mutta vain jos kantaa sen vastuun. Jota vastaan saa myös vapauksia. Ja valtaa, kunhan kantaa... Kaunis kehä, mutta toimii.Intohimo on sisäinen liekki ja palo riippumatta siitä haluaako sitä näyttää ulos tai näkeekö muut sen. Ei se välttämättä ole mitään järisyttävön suurta, ja tuloksena ole välttämättä maailmanrauhan tasoinen tuotos, vaan se voi olla joku ihan pieni asia, mikä saa tehdessö leikkeihin tai ainakin hehkumaan sisäänpäin.
Huitale kirjoitti:
Onneksi en ole pitkävihainen, vaikka vihastunkin hiljaa sisälläni. Pian taas jo mietin, ettei kukaan muukaan varmaan sen mukavempi aina ole. Voi olla, että huijaan itseäni, jotten ala miettimään häipymistä. 😃
En ole minäkään, eikä elämä anna liikaa aikaa olla kiukkuinen, aina on jotain muuta käsillä, jos ei heti, niin heti pian, siinä ehdi ikuisuuksia mököttämään.
Ehkä huijaatkin, mutta onko sillä väliä? Lähteminen on aina yksi mahdollinen vaihtoehto, vapaalippu, tieto siitä yksin auttaa jaksamaan kun keräilee paskasia kalsareita lattialta 😂randombypasser kirjoitti:
No se on just noin, välillä (= 7 kertaa päivässä, min.) kumppani voi vituttaakin, mutta silti sitä torveloa rakastaa, jostain kumman syystä. Torvelo, mutta oma torvelo 🤣
Niin se on. Rakastaa, vaikka joskus miettii ettei pitäisi, kun on oikein ikävää käytöstä kohdannut. 🙂
randombypasser kirjoitti:
En ole minäkään, eikä elämä anna liikaa aikaa olla kiukkuinen, aina on jotain muuta käsillä, jos ei heti, niin heti pian, siinä ehdi ikuisuuksia mököttämään.
Ehkä huijaatkin, mutta onko sillä väliä? Lähteminen on aina yksi mahdollinen vaihtoehto, vapaalippu, tieto siitä yksin auttaa jaksamaan kun keräilee paskasia kalsareita lattialta 😂Niin, ehkäpä huijaan jotta perhe pysyy koossa. Mutta tokihan tiedostan, ettei mikään ikuista ole, varsinkaan ihmisten erilleen kasvettuaan. Vaan niitä kalsareita ehtii kyllä keräilemään myöhemminkin ittekseen sitten. 😆
Citrinella kirjoitti:
Intohimo on sisäinen liekki ja palo riippumatta siitä haluaako sitä näyttää ulos tai näkeekö muut sen. Ei se välttämättä ole mitään järisyttävön suurta, ja tuloksena ole välttämättä maailmanrauhan tasoinen tuotos, vaan se voi olla joku ihan pieni asia, mikä saa tehdessö leikkeihin tai ainakin hehkumaan sisäänpäin.
Niin, mä kyllä ymmärrän kaiken ton, mutta kun en elä sitä. Ei mun elämässä tollasta. Jos nyt vaikka tuota helppoa esimerkkiä, työtä ajatellaan, niin ei ole mainittavammin paloa tai mitään, mutta on selkeä näkemys mitä, miten, minne ja sen eteen tehdään hommia. Siis sen palkan tienaamisen lisäksi.
Mutta se on pakko myöntää, että niin paljon ajatukset pyörivät työhön liittyvien asioiden ympärillä, että jokin sisäinen veto siihen pitää olla, kun ei kyseessä kuitenkaan ole pakkomielle tms. Identifioituna jo vuosia sitten on asiakkaiden palveleminen tarpeissaan aina hiukan yli "tilatun", sitouttamista sillä että joka kakun päällä on kirsikka, asiakas-palvelutuottaja -asetelman muuttamista kohti partneruutta. Se ei onnistu ilman pysyvästi vahvaa tahtotilaa muuttaa vallitsevia olosuhteita.Huitale kirjoitti:
Niin, ehkäpä huijaan jotta perhe pysyy koossa. Mutta tokihan tiedostan, ettei mikään ikuista ole, varsinkaan ihmisten erilleen kasvettuaan. Vaan niitä kalsareita ehtii kyllä keräilemään myöhemminkin ittekseen sitten. 😆
No toisaalta... Sanonta sanoo, ettei mikään ole ikuista, paitsi rakkaus.
Ja kukaan viitte omia kalsareitaan lattialta keräillä, yöks, sitä varten on puolisot 😂randombypasser kirjoitti:
No toisaalta... Sanonta sanoo, ettei mikään ole ikuista, paitsi rakkaus.
Ja kukaan viitte omia kalsareitaan lattialta keräillä, yöks, sitä varten on puolisot 😂Heh, helpointa on kuule sie rakastaa noita eläimiä. Ne kun ei heittele vaatteitaan pitkin kämppää. 🤣
Eikä auo päätäänkään koskaan.Huitale kirjoitti:
Heh, helpointa on kuule sie rakastaa noita eläimiä. Ne kun ei heittele vaatteitaan pitkin kämppää. 🤣
Eikä auo päätäänkään koskaan.Ja pakko sanoa, ettei ole vielä yhdenkään kumppanin tarvinut siivota mun sotkuja, kun oon ne omat sotkuni aina huolehtinut alta pois, ettei toisen tarvi passata mua. 🙂
Huitale kirjoitti:
Ja pakko sanoa, ettei ole vielä yhdenkään kumppanin tarvinut siivota mun sotkuja, kun oon ne omat sotkuni aina huolehtinut alta pois, ettei toisen tarvi passata mua. 🙂
Verenmyrkytyksessä joutu kyllä mun oksennukset lattialta siivoomaan, ite en sillon enää kyenny. Tolkku pois.
randombypasser kirjoitti:
No toisaalta... Sanonta sanoo, ettei mikään ole ikuista, paitsi rakkaus.
Ja kukaan viitte omia kalsareitaan lattialta keräillä, yöks, sitä varten on puolisot 😂Tuo mitä aiemmin sanot luterilaiseksi, on velvollisuuden tuntoa, tunnollisuutta: kun hoitaa hommansa tasan odotettuun tulokseen ja aikataulussa. Proaktiivisuus, , kehittäminen ja paremmin tekeminen on muuta, esimerkiksi määrätietoisuutta, kunnianhimoa, intohimoa, luovuutta ja kehittämistä (joka kumpuaa jostain edellä mainitusta yleensä). Luterilaiseen työmoraaliin ei perinteisesti kuulu innovatiivisyys ja lean-tyylinen parantaminen, vaan ”lapiolla kaivaminen” juuri siitä mistä on pyydetty ja mielummin nöyrästi ja kiitollisena myös. 😂
Kun vellikello ei enää kohdista viestejä, en tahdo enää pitkästä viestistä löytää vastauksia muuta kuin kelaamalla koko ketjun. Pöljää…Huitale kirjoitti:
Heh, helpointa on kuule sie rakastaa noita eläimiä. Ne kun ei heittele vaatteitaan pitkin kämppää. 🤣
Eikä auo päätäänkään koskaan.Ai? Aika paljon muuta noi kyllä heittelee pitkin poikin jos ei ole pultattu kiinni... Ja jos luulet, ettei elukat auo päätään, niin saat nää kaks kattia lainaan, luulen että palautat ne viikossa jatkuvan vittuilun vuoksi 😂
Huitale kirjoitti:
Verenmyrkytyksessä joutu kyllä mun oksennukset lattialta siivoomaan, ite en sillon enää kyenny. Tolkku pois.
Se lienee aika ymmärrettävää ja myös yksi syistä miksi kumppani hankitaan.
Oliskin seli seli. Mä taidan olla vähän ylitunnollinen ottamaan vastuuta, toisenkin puolesta. 😊
randombypasser kirjoitti:
Se lienee aika ymmärrettävää ja myös yksi syistä miksi kumppani hankitaan.
Nojaa, lähinnä mä toivon kumppanilta tukea silloin, kun itse en ole vahvoilla. Harvemmin sitä kukaan kaipaa, kun pyyhkii hyvin. Ja olen itsekin asennoitunut olemaan tuki ja turva, kun sitä minusta tarttetaan.
randombypasser kirjoitti:
Ai? Aika paljon muuta noi kyllä heittelee pitkin poikin jos ei ole pultattu kiinni... Ja jos luulet, ettei elukat auo päätään, niin saat nää kaks kattia lainaan, luulen että palautat ne viikossa jatkuvan vittuilun vuoksi 😂
Ainii kissat. 🤣
Unohdin niiden touhut.Citrinella kirjoitti:
Tuo mitä aiemmin sanot luterilaiseksi, on velvollisuuden tuntoa, tunnollisuutta: kun hoitaa hommansa tasan odotettuun tulokseen ja aikataulussa. Proaktiivisuus, , kehittäminen ja paremmin tekeminen on muuta, esimerkiksi määrätietoisuutta, kunnianhimoa, intohimoa, luovuutta ja kehittämistä (joka kumpuaa jostain edellä mainitusta yleensä). Luterilaiseen työmoraaliin ei perinteisesti kuulu innovatiivisyys ja lean-tyylinen parantaminen, vaan ”lapiolla kaivaminen” juuri siitä mistä on pyydetty ja mielummin nöyrästi ja kiitollisena myös. 😂
Kun vellikello ei enää kohdista viestejä, en tahdo enää pitkästä viestistä löytää vastauksia muuta kuin kelaamalla koko ketjun. Pöljää…No ei mun kohdalla päde "tehdään just ja vain mitä tilattiin", ei ole ikinä pätenyt eikä tule pätemään. Tunnollisuus ja velvollisuudentunto ovat myös paljon, yhtenä esimerkkinä vaikkapa vastuuta firman tuloista, jolloin väistämättä innovatiivisuus ja leanit heitetään romukoppaan rahan edestä. Firmalla on yksi tarkoitus ja se on tuottaa voittoa, muuten firma loppuu, kuolee. Ihminen elävänä organismina ymmärtää tuon automaattisesti, selviytyminen on tärkeämpää kuin kehittyminen tai vaikka hauskuus.
Kyllä mun vellikello kohdistaa viestit aivan kuten ennenkin, mutta tämän viimeisimmän nin kutsutun palstauudistuksen myötä asiat ovat eri tavoilla rikki eri rekuilla. Toisilla ei ole mitään rikki ja toisilla melkein kaikki. Suoraan sanottuna hävyttömän surkeaa duunia, siis todella luokatonta jälkeä. Mutta harvemmin halpa on hyvää, ei edes näennäisesti ilmainen palsta.Huitale kirjoitti:
Ainii kissat. 🤣
Unohdin niiden touhut.Jep, come and get them, saat heti. Lainaan. 😂
randombypasser kirjoitti:
Jep, come and get them, saat heti. Lainaan. 😂
Ei kiitos. Pidän mielummin noi siistit jyrsijät. 😅
Huitale kirjoitti:
Ei kiitos. Pidän mielummin noi siistit jyrsijät. 😅
Ja joku päivä otan useamman rotan, isoja möllyköitä. Saa vieraatkin suomuhäntiä ovella jo vastaan. Rottakammoiset jää ulos. 😂
Huitale kirjoitti:
Oliskin seli seli. Mä taidan olla vähän ylitunnollinen ottamaan vastuuta, toisenkin puolesta. 😊
Se on toisille tyypillistä, minullekin. Ajan kanssa se voi käydä raskaaksikin.
Huitale kirjoitti:
Ja joku päivä otan useamman rotan, isoja möllyköitä. Saa vieraatkin suomuhäntiä ovella jo vastaan. Rottakammoiset jää ulos. 😂
Kato ny miten mageita nääkin on.
https://youtube.com/shorts/tJ-C_WwWnP0?si=vuGjgfZGjWdmp2e4
https://youtu.be/iMVh5uO3FSA?si=jlJx0q2BffJ5n2WX
Voi hemmetti, näitä läjäpäin ja itte niitten keskelle halimaan. 🥰randombypasser kirjoitti:
Se on toisille tyypillistä, minullekin. Ajan kanssa se voi käydä raskaaksikin.
Käy se, voin myöntää. Mutten tiedä miten suhtautuisin, jos joku joskus tekiskin toisinpäin, passaisi minua ja mä vaan möllötän tyytyväisenä. En oo tottunu, että kukaan tekee mun puolesta oikee mitään.
Huitale kirjoitti:
Käy se, voin myöntää. Mutten tiedä miten suhtautuisin, jos joku joskus tekiskin toisinpäin, passaisi minua ja mä vaan möllötän tyytyväisenä. En oo tottunu, että kukaan tekee mun puolesta oikee mitään.
Vanhemmat on poikkeus, mutta muut ihmiset siis.
Huitale kirjoitti:
Ei kiitos. Pidän mielummin noi siistit jyrsijät. 😅
Voit otta ton kollin, se on niin kiltti ettei edes hamsun tartte pelätä. Ja tuskin se sulle mäkättäisi niinku mulle, se kun on semmonen don juan naisille ja mä oon vaan se tyyppi joka laittaa ruokaa ja siivoaa hiekat 😂
Huitale kirjoitti:
Kato ny miten mageita nääkin on.
https://youtube.com/shorts/tJ-C_WwWnP0?si=vuGjgfZGjWdmp2e4
https://youtu.be/iMVh5uO3FSA?si=jlJx0q2BffJ5n2WX
Voi hemmetti, näitä läjäpäin ja itte niitten keskelle halimaan. 🥰No johan 😯 Ihan kuin kissat, olkoonkin että kissat on myös omapäisiä paskiaisia, mutta samalla tavoin lussukoita. Taas tuli opittua jotain uutta.
Huitale kirjoitti:
Käy se, voin myöntää. Mutten tiedä miten suhtautuisin, jos joku joskus tekiskin toisinpäin, passaisi minua ja mä vaan möllötän tyytyväisenä. En oo tottunu, että kukaan tekee mun puolesta oikee mitään.
Jep, sen se tekee. Mä luulen, ettet osaisi vain olla passattavana ja itseni osalta tiedän, että se ei tulisi kuuloonkaan. Päässä vikaa, mutta onneksi aika harmittomalla tavalla 😁
Huitale kirjoitti:
Vanhemmat on poikkeus, mutta muut ihmiset siis.
Siis nimenomaan poikkeus, eivät poikkeavia? 😂
randombypasser kirjoitti:
No johan 😯 Ihan kuin kissat, olkoonkin että kissat on myös omapäisiä paskiaisia, mutta samalla tavoin lussukoita. Taas tuli opittua jotain uutta.
Rotat oppii tulemaan luoksekin nimeä huutaen. Ne on ihania. Ihan kun noi muutkin jyrsijät. Oikeita rakkauspakkauksia. ❤️
randombypasser kirjoitti:
Voit otta ton kollin, se on niin kiltti ettei edes hamsun tartte pelätä. Ja tuskin se sulle mäkättäisi niinku mulle, se kun on semmonen don juan naisille ja mä oon vaan se tyyppi joka laittaa ruokaa ja siivoaa hiekat 😂
Nyt ei kisuja meille tuu. Niitä ehtikin olla monen monta. 😃
Sinä se hurmaatkin naiset sun kissalla, ovela. 😅randombypasser kirjoitti:
Jep, sen se tekee. Mä luulen, ettet osaisi vain olla passattavana ja itseni osalta tiedän, että se ei tulisi kuuloonkaan. Päässä vikaa, mutta onneksi aika harmittomalla tavalla 😁
En osaisi, tuntisin itseni vaivaantuneeksi ja vaivaksi. Joskus kun kumppani keittää kahvitkin, niin kiitän. Jotenkin niin tottunut olemaan kiitollinen, kun toinen tekee mitään mun puolesta. Vaikka keittää ne kahvit.
randombypasser kirjoitti:
Siis nimenomaan poikkeus, eivät poikkeavia? 😂
No on ne vähän poikkeaviakin, ei kai mustakaan muuten olis tämmönen tullu. 🤣
Huitale kirjoitti:
Nyt ei kisuja meille tuu. Niitä ehtikin olla monen monta. 😃
Sinä se hurmaatkin naiset sun kissalla, ovela. 😅No jää ne hurmaukset kyllä ihan kattien tehtäväksi, mä tarjoon vain kattien hiekkojen siivousta 😂
Mutta toisaalta jos sen kestää mukisematta, niin niin... Ainesta on 😁
Minusta intohimo on merkillinen sana, se kun voi tarkoittaa erilaisia tunteita eri asioiden parissa. Minulle intohimoisinta on jonkun asian päätökseen saattaminen,
mä teen kaikkeni tai ainakin mahdollisimman paljon jos mä olen päättänyt jotain saada aikaan.
Rakkauteen suhtaudun himokkaan pellavaisesti ja varovaisesti, niin kauan kuin se on hallittavissa, odotettavissa, mutt sitten kun se on päällänsä, se on voimakas tunne, jota haluan vaalia, suojatakin.
Seksin suhteen minua saa herätellä, mutt sitten kun sekin on innokkaasti valveilla, se on lähinnä arkisen tarpeen eri asteista tyydyttämistä. Välillä himokkaasti, toisinaan sitten taas vähemmän himokkaasti.
Intohimo on niin eri tavoin käsitettävissä, riippuu vähän keltä kysyy. Mun intohimoihin kuuluu periksi antamattomuus, epävarmuuden sietokyky.
Toisaalta voisko jotkut lahjakkuudetkin olla intohimona?
Missä vaiheessa intohimo lähentelee riippuvuutta, sitäkin oon miettinyt.Sairaan ja terveen intohimon erottaminen ei pitäisi olla vaikeaa. Kun elämässä säilyy tasapaino intohimon ja muiden tärkeiden asioiden ja velvollisuuksien kesken, ei ole ongelmaa. Intohimo on iso voimavara ja tekee elämästä parempaa heillä kenellä se sopii luonteeseen.
Jos vaikka intohimona on viski, ja käy pubissa 1-2 krt kuussa tutustuen viskeihin, ei ole ongelmaa, mutta jos viskin maistelu vie koko käden, eikä pääse aamulla töihin ja sosiaaliset suhteet kärsii, ollaan jo selkeästi ongelmien puolella. Kärjistetty esimerkki, mutta idea lienee selvä.Citrinella kirjoitti:
Sairaan ja terveen intohimon erottaminen ei pitäisi olla vaikeaa. Kun elämässä säilyy tasapaino intohimon ja muiden tärkeiden asioiden ja velvollisuuksien kesken, ei ole ongelmaa. Intohimo on iso voimavara ja tekee elämästä parempaa heillä kenellä se sopii luonteeseen.
Jos vaikka intohimona on viski, ja käy pubissa 1-2 krt kuussa tutustuen viskeihin, ei ole ongelmaa, mutta jos viskin maistelu vie koko käden, eikä pääse aamulla töihin ja sosiaaliset suhteet kärsii, ollaan jo selkeästi ongelmien puolella. Kärjistetty esimerkki, mutta idea lienee selvä.Niin riippuvuuksiakin on kivoja, hyvää tekeviä, myönteisiä addiktioita ja sitten niitä vahingollisia kielteisiä, jopa riippuvuussairauksia.
Sen vuoksi tältä kantilta mietin tätä intohimon yhteydessä.
Vanhojen tietokoneiden ohjelmointi assembly-kielellä on kiinnostanut pitkään, mutta ei nyt ihan antiikkisia laitteita, vaan 32-bittinen prosessori pitää olla. Siinä se kiehtoo että kaikki koodi voi olla omaa, mikä pyörii laitteessa. Nykyaikaisia tietokoneita ei voi ohjelmoida samalla tavalla.
Sitten tietysti harrastan tutkimusten lukemista eri aloilta. Ja niistä voi ehkä jalostaa itselleen jotain hyödyllisiä asioita. Maapallon kehitys vuosimiljardien kuluessa ja geologia on esim. kiinnostanut itseäni paljon, on ollut pakko saada yksityiskohtainen ymmärrys asiasta, en tosin ihan tiedä miksi. Se asia on nyt kuitenkin selvitetty. Kun lähden jollekin tällaiselle retkelle, niin paneutuminen asiaan on yleensä ammattitutkijan luokkaa, eli tuhansia tutkimuksia tulee luettua, ja siihen menee aikaa.
Myös kirjoittaminen kiinnostaa, itselläni on läjä puolivalmiita kirjoituksia eri aiheista. Lisäksi olen myös lukenut historiaa ja sotakirjallisuutta paljon, nykyään en enää.
Välillä tulee tietysti kausia, kun täytyy tehdä muita asioita, ja arki painaa päälle.
Tämä kuvaa myös itseäni varsin hyvin, minkäs sitä luonteelleen voi:
"INTJ:n vahvin funktio on sisäänpäinkääntynyt intuitio. Tämä funktio tekee heistä avomielisiä ideaihmisiä, jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan ja keksimään uusia teorioita. Tällä uteliaisuudella ei yleensä ole minkäänlaisia rajoja ja INTJ onkin kiinnostunut lähes kaikesta informaatiosta. Tämän vuoksi INTJ ei koskaan lakkaa etsimästä uusia älyllisiä haasteita ja usein he tuntevatkin useampia erilaisia osa-alueita. "Mä ite kirjoittelen historiaa ja nyt työn alla opettajaopisto. Ja se on just tärkeetä tietää historia, kun esim putin pyrkii kirjoittaan sitä uudelleen. Ja vähän sama suomessakin kun tuo hieno teollinen perintö pyritään unohtaan ja tilalle saada palveluyhteiskuntaa ja muuta soopaa mikä ei toimi, koska rahaa potää tulla jostakin ja sitä tulee vain tekemällä töitä. Mä oon miettiny opettajaopistoo pitemmällekin, kun muistatte elokuvat poliisi opisto. Niin mä voisin kirjoittaa opettajaopiston. Ensi vuonna tyhjenee entisen opettajaopiston rakennus ja sinne pääsis kuvaan tätä ja yks rakennus on jo tyhjä missä opisto aloitti, niin siellä voisi kuvata opettajaopisto ykkösen. Aika persoonia on ollu opettajaopiston opettajat, että elokuvan aihetta siinä ois ja samalla perehtyä suomen ammatillisen opetuksen historiaan.
Itsellä nuo intohimoreseptorit taitaa olla kokonaan poistuneet jo kropasta. Kuitenkaan tuo harmaa arkikaan ei ihan anna oikeaa kuvaa. Ehkä ennemmin kutsuisin elämääni selkeäksi, jopa valoisaksi, arjeksi.
Tulevaisuudessa ei oikein ole odotettavissa mitään isompia positiivisuuden pulsseja aiheuttavia lähteitä mutta jos pystyy negatiiviset tunteet edes neutralisoimaan niin eihän tässä ole hätää.
Kyllähän itsekin liikun ihan reippaanlaisesti mutta ei se mikään intohimo ole. Antaa kyllä hyvän mielen kun tietää että joku liikuntasuoritus oli askel kohti hyvää vanhuutta. Pidän minä työstänikin mutta ei se mitään intohimoja aiheuta. Voisin ihan samalla nautinnolla tehdä muitakin hommia jos saman palkan saisi. Parhaani toki töissä teen ja asioita pyrin kehittämään koska se takaa palkanmaksun ja sitä kautta turvatumman elämän.
Ehkä sitä liian usein vaan perustelee asioita itselleen ja elää sellaista "%-elämää" että etukäteen laskee kannattaako joku asia. Itselläni nuo aivot eivät maalaa mitään elämää laajoilla siveltimen vedoilla vaan pitkälti taulukkolaskentaohjelma kertoo kannattaako ja miksi.Jaahans, ilman erektiota pitäisi innostua jostain ja tuntea vielä intohimoa siinä samalla. Onkohan se miehelle mahdollista ollenkaan 🙂? Omalla kohdalla tekemisen kohdetta sen kummemmin erittelemättä onnistumisen tunne tai adrenaliinihyöky saa aikaan halua kokea se uudestaan, onko se luokiteltavissa intohimoisuudeksi...vähän henkilökohtainen juttu, persoonakohtainenkin.
Siis koen suurta intohimoa tanssista ja musiikista.
Teininä aloin käymään Discoissa . Muita saattoi kiinnostaa ryyppääminen. Niin minä suuntasin perjantai discoon 😍 tanssiminen on jollain lailla minulle jokin itse ilmaisun väline. Olen ollut todella ujo lapsena, mutta tanssi on ollut sellainen laji missä ei niin haittaa vaikka olisikin ns. Valokeilassa. Joku tuijottaa jne..Haaveilija39 kirjoitti:
🥰🥰🥰
Ollaa samiksia tuossa halailussakin mistä jossain kohtaa/ketjussa kirjoitit. Lapsi parat tulee halittua puhki. 😜
Onneksi töissäkin on halilapsia, jotka itse ampaisee halimaan mua, niin saan vastahalata. 😄Huitale kirjoitti:
Ollaa samiksia tuossa halailussakin mistä jossain kohtaa/ketjussa kirjoitit. Lapsi parat tulee halittua puhki. 😜
Onneksi töissäkin on halilapsia, jotka itse ampaisee halimaan mua, niin saan vastahalata. 😄Voi😍
Mun keskimmäinen on opettanut pikkuveljelleen mulle aamu halien antamisen. 🥰 Siinä ihan sydän sulaa kun katselee niiden menoa on mulla kyllä ihan huippu muksut.Haaveilija39 kirjoitti:
Voi😍
Mun keskimmäinen on opettanut pikkuveljelleen mulle aamu halien antamisen. 🥰 Siinä ihan sydän sulaa kun katselee niiden menoa on mulla kyllä ihan huippu muksut.Sulla on kultakimpaleita siellä ne sun vesselit. Parasta mitä voi olla. 🥰
Niin mäkin ajattelen omista muksuistani ja kyllä toistenkin lapsista. Vaikka omat onkin aina omat, niin on ne muuttenkin valloittavia ihania mussukoita. 😊Huitale kirjoitti:
Sulla on kultakimpaleita siellä ne sun vesselit. Parasta mitä voi olla. 🥰
Niin mäkin ajattelen omista muksuistani ja kyllä toistenkin lapsista. Vaikka omat onkin aina omat, niin on ne muuttenkin valloittavia ihania mussukoita. 😊Huomaan, että on ihan eri tavalla virtaa jopa lapsille, kun olen saanut päivät lepäillä..
Haaveilija39 kirjoitti:
Huomaan, että on ihan eri tavalla virtaa jopa lapsille, kun olen saanut päivät lepäillä..
Kiva kuulla/lukea. Lepo on hyvästä, oma aikakin. Ettei aina ole olemassa vain muita varten, vaikka heitä rakastaakin koko sydämestään.
Huitale kirjoitti:
Kiva kuulla/lukea. Lepo on hyvästä, oma aikakin. Ettei aina ole olemassa vain muita varten, vaikka heitä rakastaakin koko sydämestään.
Just tämä nyt olen saanut vaan olla ja tehdä niitä mukavia asioita.🤗 ihan liian kauan vitkuttelin. Mutta parempi nyt kuin liian myöhään.. tai siis ainakin koen että mieleni on huomattavasti parempi.
Haaveilija39 kirjoitti:
Just tämä nyt olen saanut vaan olla ja tehdä niitä mukavia asioita.🤗 ihan liian kauan vitkuttelin. Mutta parempi nyt kuin liian myöhään.. tai siis ainakin koen että mieleni on huomattavasti parempi.
Se auttaa pian, kun ei ole vielä päässyt pahemmaksi, mutta ole valppaana kuitenkin ja kuulostele oloasi, se uupumus osaa ottaa äkkiä ison harppauksen takapakkiankin, jos ei muista höllätä välillä.
Eli koita tehdä pysyviä muutoksia minkä voit, jotta saat lepoa ajoissa, vetämättä itseäsi ns. piippuun. Harmi kun en asu lähempänä, voisin välillä tulla lapsenvahdiksi, että pääset rentoutumaan. Pidä itsestäsi yhtä hyvää huolta, kun rakkaimmistasi.🥰Huitale kirjoitti:
Se auttaa pian, kun ei ole vielä päässyt pahemmaksi, mutta ole valppaana kuitenkin ja kuulostele oloasi, se uupumus osaa ottaa äkkiä ison harppauksen takapakkiankin, jos ei muista höllätä välillä.
Eli koita tehdä pysyviä muutoksia minkä voit, jotta saat lepoa ajoissa, vetämättä itseäsi ns. piippuun. Harmi kun en asu lähempänä, voisin välillä tulla lapsenvahdiksi, että pääset rentoutumaan. Pidä itsestäsi yhtä hyvää huolta, kun rakkaimmistasi.🥰Voi sä olet kyllä niin ihana🥰 zemppaaja.
Mä yritän kuulostella omaa jaksamistani. Onneksi on nyt sukulaiset ”hereillä”. Tarjoavat apuja itse, koska mulla saattaa olla hieman vaikeuksia päästää lapset yökylään (vanhin ei siis halua) mutta joutuvat tottumaan nyt että isovanhemmilla ja serkkujen perheessä viettävät välillä viikonloppuisin aikaa. Mun äiti tai täti tulee tähän kämpille sitten myös välillä.Haaveilija39 kirjoitti:
Voi sä olet kyllä niin ihana🥰 zemppaaja.
Mä yritän kuulostella omaa jaksamistani. Onneksi on nyt sukulaiset ”hereillä”. Tarjoavat apuja itse, koska mulla saattaa olla hieman vaikeuksia päästää lapset yökylään (vanhin ei siis halua) mutta joutuvat tottumaan nyt että isovanhemmilla ja serkkujen perheessä viettävät välillä viikonloppuisin aikaa. Mun äiti tai täti tulee tähän kämpille sitten myös välillä.Jonkin verran tuosta uupumisesta omakohtaistakin kokemusta, niin kyllä tässä huoli sinun voinnista tuli ja toivon ettei pääse pahemmaksi missään vaiheessa etenemään. 🙂
Mukavaa, että läheiset on ottaneet kopin ja haluavat auttaa, se on korvaamattoman tärkeää uupuneelle tuo tuki ja läheisten nimenomaan tuttujen ymmärtävä auttaminen. Olen iloinen, että saat läheisiltäsi apua, mahtava asia! ❤️
Noin sen pitääkin olla, rakkaista välitetään ja autetaan, kun toisella on voimat vähissä tms. missä yksin ei meinaa enää jaksaa. 👍
- Anonyymi
Intohimo (passion) jakautuu noin miljoonaan "heimoon".
https://www.britannica.com/dictionary/passion - Anonyymi
Kun ihminen kuolee, niin jokainen vie mennessään mitä itselään on, mutta jättää toisille sen mitä toisille on tehnyt itse.
- Anonyymi
Mitä aiheita yleensäkään elämässsä on, kerro rakas Citrinella.
En tiedä olevani kenenkään rakas täällä, tällä hetkellä, mutta vastaan silti.
Itse olen nuorena kilpaurheillut poikkeuksellisen omistautuneesti. Sen jälkeen valmentanut vielä suuremmalla omistautumisella 7 vuotta. Oli lähellä, että olisin jättänyt siviiliammatin ja opiskellut ammattilaiseksi. En sitä tehnyt, koska halusin myös lapset ja tuo ammatti ei sovi pienten lasten äidille.
Teen työtäni intohimolla, en tee ylitunteja tai uhraa elämääni työlle, mutta todella nautin siitä mitä teen. Muutama työpaikka on ollut joukossa, mitä olen hoitanut kunnialla, mutta työ ei ole aiheuttanut mitään kiksejä. Nämä on ollut lyhyitä pätkätöitä, mitä on pitänyt tehdä palkan takia rutiinihättöä ja kun lamavuosina ei vaba ole ollut valinnan varaa. Iso osa työstäni on ollut merkityksellistä, tavoitteellista, ongelman ratkaisua, kokonaisuuksien vetämistä yhteen suuresta kaaoksesta ja uutta kokoajan oppien. Olen aina välillä aika liekeissä.
Koen tietyllä tapaa intohimoa vaikka puutarhan hoitoon/perustamiseen. Koen lapset tärkeäksi ja panostan heihin (vaikka sana intohimo sopii siihen huonosti), Pidän myös design-lasista ja -lampuista. Lapseni kutsuu minua Orkideahulluksi ja A, Aalto-hulluksi. Siis pientä intohimon kipinää siihenkin suuntaan ja yleensä kodin laittamiseen mieleiseksi (paitsi juuri nyt kodissa on kestokaaos). Nautin luonnon kauneudesta, merestä, järvistä, vuorista, luinnossa liikunisesta tavalla, jota voisi kuvata intohimoksi sisäisen tunteen perusteella.
En saa viinan juomisesta kiksejä. Huumeita tai tupakkaa en ole kokeillut, mutta lyhyestä opioidi-kipulääkityksestä ja ilokaasusta, tiedän etten saa myöskään minkäänlaista päihdyttävää tai hyvää oloa. Ilokaasu, kahdessa synnytyksessä, vei tajun ja tuntui epämiellyttävältä.
Rankasta liikunnasta, rakkaudesta rakastelusta, läheisyydestä, tunneyhteydestä ja avannosta saan kovat kiksit. Jos noita asioita on elämässä säännöllisesti, elän kyllä niiden kohdalla intohimolla.
- Anonyymi
Arki, työ, taide.
- Anonyymi
Musiikki. Aina Musiikki. Muut on tulleet ja menneet, mutta musiikki on pysynyt. Paras ystäväni. Ja myöhemmin tuli punaviini sidekickiksi.
Ihmisistä ei ole yhtä hyviksi ja lojaaleiksi ystäviksi... :)
Tässä näyte siitä, mikä on hieno äänimaisema... :)
https://www.youtube.com/watch?v=icANKlGJ7nA- Anonyymi
Tämä. Eddie Hazel. John Frusciante on minulle suuri vaikuttaja. Mutta ilman Eddie Hazelia ei olisi John Frusciantea kitaristina sellaisena kuin me hänet tunnetaan... :)
Rauha Eddien kauniille sielulle... <3
https://www.youtube.com/watch?v=JOKn33-q4Ao - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä. Eddie Hazel. John Frusciante on minulle suuri vaikuttaja. Mutta ilman Eddie Hazelia ei olisi John Frusciantea kitaristina sellaisena kuin me hänet tunnetaan... :)
Rauha Eddien kauniille sielulle... <3
https://www.youtube.com/watch?v=JOKn33-q4AoJuu.. Voi vittu... Jotenkin näin... :)
https://www.youtube.com/watch?v=J76MeYAGaH8 Anonyymi kirjoitti:
Juu.. Voi vittu... Jotenkin näin... :)
https://www.youtube.com/watch?v=J76MeYAGaH8Huh, olipa vaikuttava kombo visuaalisuutta ja auditiivisyyttä, ja vaikuttavuudessaan koskettavasti nimetty kappale, Tuolta se on tuntunut jossain kohtaa tänäkin vuonna. Niin kaunista, niin vaikuttavaa ja kuitenkin niin kaukana ettei voi fyysisesti kauneutta koskettaa.
- Anonyymi
Miksi viestini poistettiin tästä ketjusta, kun kerroin olevani kiinnostunut true crimestä? Onko Genio edelleen moderaattorina? KRP kiittää ja kumartaa!
Kun vellikello iphonella ei enää kohdista viestejä, en tahdo enää pitkästä viestistä löytää vastauksia muuta kuin kelaamalla koko pitkän ketjun ja etsimällä vastaukset. Pöljää ja aika vievää…
Siis en ketjun VÄLISTÄ jaksa enää vastauksia välttämättä lukea. Pahoittelen.Aseksuaalina voin sanoa, että sellainen tietynlainen intohimon feikkaaminen käy pidemmän päälle raskaaksi ja horjuttaa suhdetta, varsinkin jos/kun olen parissa tapauksessa kokenut että mua esineellistettiin miehenä ja etäännytettiin ihmisenä, eli edellytyksiä keskustelulle ei juurikaan ollut. 🙄
Autot ja racing-jutut ne mun suurimmat intohimot on, enkä miettisi sekuntiakaan esim. Indycar-kisan katsomisen ja seksin välillä kesäillassa 😂 Mutta noin vakavasti ottaen, olen mä elämäni varrella tinkinyt todella monesta asiasta, että kilpa-autoilu tai mieluinen auto on mahdollista, eikä se ole mua pahemmin edes häirinnyt. Jos ei kiinnosta matkailu, festarit, baarit, sisustus, muoti, pihan laitto, viimeisen päälle olevat puhelimet ja muu elektroniikka jne, niin on mulla noiden vastapainoksi ollut kolme eri Mersua ja Jaguar käyttöautoina, 12 kisaa kartingia omalla autolla, ja noin periaatteessa voidaan sanoa että tänä vuonna mun racing-ura on kestänyt tasan 20 vuotta kun huomioidaan hallikarting ja simut Xboxilla.
Toisaalta, ei ne hienot autot suoranaisesti tehnyt mua onnelliseksi, lähinnä kun sitä iloa ei oikein voinut jakaa kenenkään kanssa, eivätkä ne kuitenkaan poistaneet niitä mun aseksuaalisia piirteitä naisten silmissä 🙄 Sama kamupoika, mutta hienompi auto missä nyyhkyttää olkapäätä vasten jännämiehistä. Mähän kirjaimellisesti itkin Jaguarin ratissa ja hakkasin rattia, "meditoin" Mersussa ennen treffejä lonkeroa tissutellen parkkipaikalla, ja itse asiassa mun kaikki kerrat psykiatrisen päivystyksen asiakkaana osui noihin vuosiin. Tosin pohjimmiltaan varmaan äitini sairastelun ja siten oman epävarman tulevaisuuden takia, mutta ei ne autot siihen ahdistukseen auttaneet kuin korkeintaan hetkellisesti. 🙄
Itse asiassa mä olen nyt ihan tyytyväinen moniin asioihin kuten skootteriin, halpaan 450tkm ajettuun bensa-Renaultiin mitä ei todellakaan tarvitse stressata eikä määritellä omaa ma-arvoa sen kautta, työjuttuihin mitkä liittyy autoihin mutta ei tässä elämäntilanteessa vie ihan burnoutiin, mahdollisuuteen toteuttaa omaa kilpa-autoilijan sydäntä verkkoympyröissä, ja siihen että omassa päässä moni asia loksahti kohdalleen viitisen vuotta sitten kun se muslimityttö ryösti poikuuteni ja sen jälkeen olen alkanut hyväksyä tuon aseksuaalisuuden osana autisminkirjoa ja Lrican haittoja.
Parempi näin päin, kuin että jos nyt tässä taloustilanteessa olisi valtava premiumautokuume tai pään ympärillä kiristäisi samanlainen vanne naisasioihin liittyen, mitä vaikka vuonna 2017 kun mulla se Jaguar oli 🤷♂️- Anonyymi
Yks eijoo ja toinen heijoo 🤭 https://www.tv7.fi/arkki/love-israel-baruch-korman/matteus-6-osa-3-3_p83162/
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.1212221En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois1021324Peräti 95 % persujen kannattajista rasisteja
Kertoo EVA:n teettämä kysely. Pakollista yhdenvertaisuuskoulutusta tarvitsee siis paljon laajempi joukko kuin pelkästää3141033Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...90979- 106974
Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.85896On minulla suunitelma
Siitä ei vain tiedä kukaan muu kuin tällä hetkellä minä. Suunnitelma ja varasuunnitelma. Sinun takiasi nainen. Vain s44690Palstan ylivoimaisesti suosituin keskustelunaihe
Palstan suosituin keskustelunaihe näyttää olevan homoseksuaalisuus. Otsikoiden perusteella voisi kuvitella olevansa Seks248677Ei koskaan saatu tuntea
Mitä olisi ollut painautua toisiimme vasten. Hengittää syvään, hyväillä ja rakastella vailla kiirettä. Tai repiä vaattee33660- 50654