Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Minulla on parhaillaan iltalukemisena Aleksis Veljen kirjoittama Seitsemän kivestä.

Eihän Linna ollut tietokirjailija ja ei edes historioitsija, vaan kirjailija. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas ovat kuitenkin vahvasti ankkuroitu historialliseen todellisuuteen ja kertovat lähihistoriamme yhteiskunnasta monipohjaisesti ja enemmän kuin mitkään historiankirjat.

Historia on kyllä suuri kiinnostukseni kohde. Nyt katselen kolumbialaista saippuaa Bolivarin elämästä, saavutuksista ja naisista, espanjaksi ja englanninkieliset tekstit, Netflixistä.Olen jaksossa 48 ja loppu alkaa häämöttää.

Paloma.se01 kirjoitti:

Eihän Linna ollut tietokirjailija ja ei edes historioitsija, vaan kirjailija. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas ovat kuitenkin vahvasti ankkuroitu historialliseen todellisuuteen ja kertovat lähihistoriamme yhteiskunnasta monipohjaisesti ja enemmän kuin mitkään historiankirjat.

Historia on kyllä suuri kiinnostukseni kohde. Nyt katselen kolumbialaista saippuaa Bolivarin elämästä, saavutuksista ja naisista, espanjaksi ja englanninkieliset tekstit, Netflixistä.Olen jaksossa 48 ja loppu alkaa häämöttää.

Lue lisää

Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.

Anonyymi kirjoitti:

Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.

Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.

Paloma.se01 kirjoitti:

Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.

Lue lisää

Punaisetko eivät tehneet hirmutekoja eivätkä tappaneet ketään, ryöstäneet ja hävittäneet? Jopa Linna kertoo myös niistä, tosin sitä todellisuutta rajoittaen. Jos punaiset olisvat voittaneet, mitenkähän olisivat vankeja ja muita kohdelleet?

Paloma.se01 kirjoitti:

Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.

Lue lisää

Samantyyppiset ovat omat kokemukseni koulusta, luokkaeroista ja suhtautumisesta "punaisiin", Paloma. Isän isä, joka kuoli ennenkuin synnyin, oli kai jonkinlainen metsäpomo ja kai isäkin katsoi kuuluvansa "pomokastiin", itsenäinen yrittäjä hän oli aina. Aamulehteä tilasi ja luki, mutta politiikkaa meilläkään ei koskaan puhuttu kotona.

Muuten, on sanottu, että luokkaerot ovat taas tulleet ajankohtaisiksi, nyt sellaisessa muodossa, että ihminen sijoitetaan "heti kättelyssä" oikealle tai vasemmalle ja ellei hänestä heti saa selvää, häntä ei oikein oteta edes lukuun - hänellä kun ei ole mielipidettä..))

Mutta ilman muuta Täällä Pohjan tähden alla, osat 1-3, ovat minullekin ylitse muiden.
Elävää historiaa ja ihmiskuvausten taidokkuudessa ylittämätön, kaikki hahmot ovat oman kansamme arkkityyppejä, tunnemme heidät, ymmärrämme heitä.

Kun trilogia ilmestyi, sen katsottiin toimineen todellisena kansakunnan eheyttäjänä, niiden haavojen parantajina, mitä sisällisota oli meille aiheuttanut.
Kirjat auttoivat ymmärtämään toista osapuolta, syitä ja seurauksia, enkä muista, että silloin olisi kovin innokkaasti arvioitu tuota, kenen joukossa kirjailija seisoi. Suuren sovinnon hengessä kirjaa mielestäni luettiin - siis silloin kun se ilmestyi.

demeter1 kirjoitti:

Samantyyppiset ovat omat kokemukseni koulusta, luokkaeroista ja suhtautumisesta "punaisiin", Paloma. Isän isä, joka kuoli ennenkuin synnyin, oli kai jonkinlainen metsäpomo ja kai isäkin katsoi kuuluvansa "pomokastiin", itsenäinen yrittäjä hän oli aina. Aamulehteä tilasi ja luki, mutta politiikkaa meilläkään ei koskaan puhuttu kotona.

Muuten, on sanottu, että luokkaerot ovat taas tulleet ajankohtaisiksi, nyt sellaisessa muodossa, että ihminen sijoitetaan "heti kättelyssä" oikealle tai vasemmalle ja ellei hänestä heti saa selvää, häntä ei oikein oteta edes lukuun - hänellä kun ei ole mielipidettä..))

Mutta ilman muuta Täällä Pohjan tähden alla, osat 1-3, ovat minullekin ylitse muiden.
Elävää historiaa ja ihmiskuvausten taidokkuudessa ylittämätön, kaikki hahmot ovat oman kansamme arkkityyppejä, tunnemme heidät, ymmärrämme heitä.

Kun trilogia ilmestyi, sen katsottiin toimineen todellisena kansakunnan eheyttäjänä, niiden haavojen parantajina, mitä sisällisota oli meille aiheuttanut.
Kirjat auttoivat ymmärtämään toista osapuolta, syitä ja seurauksia, enkä muista, että silloin olisi kovin innokkaasti arvioitu tuota, kenen joukossa kirjailija seisoi. Suuren sovinnon hengessä kirjaa mielestäni luettiin - siis silloin kun se ilmestyi.

Lue lisää

todennäköisesti et olisi syntynyt jos bolshevikit olisivat voittaneet ja täällä puhuttaisiin
toista kieltä. Se ei olisi ruotsi

Anonyymi kirjoitti:

Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.

Niin, työväki oli enemmistönä rintamalla !!!

kolmeen rouvaan yhtyminen linnassa on harvi naista

Anonyymi kirjoitti:

kolmeen rouvaan yhtyminen linnassa on harvi naista

Kimppakiva on suuressa suosiossa.

Opetussuunitelmaamme liittyi äidinkielen osalta myös kirjallisuuden klassikkoihin tutustuminen ja moni hyvä kirja tuli luettuna kovin nuorena jo koulussa. Minä muistan Juhani Ahon Juhan, joka oli kaikessa traagisuudessaan vaikuttava venäläisistä klassikoista Gogolin Kuolleet sielut. Veljeni, joka oli luokkaa ylempänä, luki Antoine de Saint- Exupéryn Yölennon, jonka luin moneen kertaan; se jäi lähtemättömästi mieleeni.

Jo silloin meille nuorille annettiin koulussa tehtäväksi lukea novelleja ja pienoisromaaneja, mm. John Steinbeckin Helmi kuului koulun kirjallisuuden valikoimaan. Hyvin oli ajateltu, että jos nyt kuitenkin jaksaisimme lukea 120 tai 150 sivua kuitenkin... Nyt nuorisolla on niin paljon muuta tohellusta mielessä ja kirjojen lukeminen on vähentynyt dramaattisesti, niin voisi kuvitella että jos kuitenkin esim. äänikirjoina (joita tytöt erityisesti kuuntelevat) saisi nuoret kin kiinnostumaan klassikoista, suomalaisistakin.

Voimme vain toivoa että kiinnostus lukemiseen herää myöhemmin nuorissamme.

Paloma.se01 kirjoitti:

Opetussuunitelmaamme liittyi äidinkielen osalta myös kirjallisuuden klassikkoihin tutustuminen ja moni hyvä kirja tuli luettuna kovin nuorena jo koulussa. Minä muistan Juhani Ahon Juhan, joka oli kaikessa traagisuudessaan vaikuttava venäläisistä klassikoista Gogolin Kuolleet sielut. Veljeni, joka oli luokkaa ylempänä, luki Antoine de Saint- Exupéryn Yölennon, jonka luin moneen kertaan; se jäi lähtemättömästi mieleeni.

Jo silloin meille nuorille annettiin koulussa tehtäväksi lukea novelleja ja pienoisromaaneja, mm. John Steinbeckin Helmi kuului koulun kirjallisuuden valikoimaan. Hyvin oli ajateltu, että jos nyt kuitenkin jaksaisimme lukea 120 tai 150 sivua kuitenkin... Nyt nuorisolla on niin paljon muuta tohellusta mielessä ja kirjojen lukeminen on vähentynyt dramaattisesti, niin voisi kuvitella että jos kuitenkin esim. äänikirjoina (joita tytöt erityisesti kuuntelevat) saisi nuoret kin kiinnostumaan klassikoista, suomalaisistakin.

Voimme vain toivoa että kiinnostus lukemiseen herää myöhemmin nuorissamme.

Lue lisää

Osalta nuorisoa kirjan lukeminen tuntuu vaativan ylivoimaista pitkäjänteisyyttä.
Netistä/somesta saa pikatyydytyksen, monta minuutissa.
Siihen tottunut ei malta syventyä kirjaan, lukeminen on siihen verrattuna
auttamattoman hidasta ja se pitäisikin oppia ottamaan ihan omana lajinaan.

Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.

Ramoona kirjoitti:

Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.

Lue lisää

Siis teemoiltaan kestävä, ei taamalta.

Ramoona kirjoitti:

Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.

Lue lisää

Kiitos taas, Ramoona, tuosta kirjoituksestasi. Palvelit sillä taas suurenmoisesti, ainakin minua: kartoittamalla nykytilannetta hiukan toiveikkaammin kuin Ano 8.57 kirjoituksessaan teki.
Oli myös hyvä että toit esille Aleksis Kiven, vähän minuakin tökki, kun puhuttiin hänen "jorinoistaan", eikä juuri annettu arvoa suomalaiselle sivistykselle muutenkaan.
Ja nyt senkin vähän uusi hallitus pilaa..))

No. Tuskin me kaikki niin ajattelemme. Oman maan, sen kulttuurin ja sivistyksen arvostus on minusta merkittävä voimavara pienelle maalle. Jos se on meissä riittävän vahvana, sitä tuskin mikään ulkopuolinen voima pystyy horjuttamaan.

Olenko sanonut joskus noin? Sitten siitä on paljon aikaa, tai muistini pettää. En tosin ole lukenut trilogiaa paperiversiona koskaan, mutta kuuntelin kaikki kolme osaa äänikirjajana, jo vuosia sitten.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olenko sanonut joskus noin? Sitten siitä on paljon aikaa, tai muistini pettää. En tosin ole lukenut trilogiaa paperiversiona koskaan, mutta kuuntelin kaikki kolme osaa äänikirjajana, jo vuosia sitten.

Lue lisää

Kuitenkin kysyt, mikä teos jokaisen pitäisi LUKEA ja oma valintasi on tuo Linnan trilogia . Ei se kuuntelu ole sama, eikä varsinkaan telkkarista katsottu sarja.

Askaisissa on sekä Mannerheimin kastemekko
jokaisen suomalaisen velvollisuuteen kuulu käydä katsomassa kerran elämässään sitä

ja Mannerheimin ritarien puisto

sitä myös

https://www.askainen.fi/portaali/arkistot/tag/ritaripuisto


kuka ritareista on mieliritarinne?

Anonyymi kirjoitti:

Askaisissa on sekä Mannerheimin kastemekko
jokaisen suomalaisen velvollisuuteen kuulu käydä katsomassa kerran elämässään sitä

ja Mannerheimin ritarien puisto

sitä myös

https://www.askainen.fi/portaali/arkistot/tag/ritaripuisto


kuka ritareista on mieliritarinne?

Lue lisää

Pajari

En oo ikinä tykännyt Jari Tervon kirjoista ja tyylistään.

Tunnen todella huonosti vanhempien suomalaisten naiskirjailijoiden tuotantoa ja noista mainitsemistasi olen lukenut vain jionkun satunnaisen Joenpellon. Ei meidän suomalaisen krjallisuuden kaanoniin koulunpenkillä tainnut kuulua ketään noista. Mieskirjailijoiden teokset olivat arvostettuja, mutta naiskirjailijoita?
Nyt, viimeisten kuuden, ehkä seitsemän vuoden aikana olen lukenut uudempaa suomalaista proosaa ja tutustunut todella hyviin naiskirjailijoihin, kuten esim. Rosa Liksomiin, jonka tuotannnossa on kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät jostain kirjasta, kirjoittajasta klassikon.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tunnen todella huonosti vanhempien suomalaisten naiskirjailijoiden tuotantoa ja noista mainitsemistasi olen lukenut vain jionkun satunnaisen Joenpellon. Ei meidän suomalaisen krjallisuuden kaanoniin koulunpenkillä tainnut kuulua ketään noista. Mieskirjailijoiden teokset olivat arvostettuja, mutta naiskirjailijoita?
Nyt, viimeisten kuuden, ehkä seitsemän vuoden aikana olen lukenut uudempaa suomalaista proosaa ja tutustunut todella hyviin naiskirjailijoihin, kuten esim. Rosa Liksomiin, jonka tuotannnossa on kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät jostain kirjasta, kirjoittajasta klassikon.

Lue lisää

Sinunkin koulunpenkistä on kulunut 60 v kuten minunkin. Ei silloin montaa kirjaa koulussa luettu, Mutta sinähän opit lukemaan jo 4 vuotiaana ja luit jo lapsena kirjaston läpi. niin olet kertonut. Kyllä meidän kirjastossa oli kaikki tunnetut naiskirjailijatkin. Outoa ettei sinun paikkakunnan kirjastossa ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Sinunkin koulunpenkistä on kulunut 60 v kuten minunkin. Ei silloin montaa kirjaa koulussa luettu, Mutta sinähän opit lukemaan jo 4 vuotiaana ja luit jo lapsena kirjaston läpi. niin olet kertonut. Kyllä meidän kirjastossa oli kaikki tunnetut naiskirjailijatkin. Outoa ettei sinun paikkakunnan kirjastossa ollut.

Lue lisää

Opin todellakin lukemaan ennen kuin olin täyttänyt neljä vuotta, ilman että minua olisi opetettu. Neljä vuotta vanhempi veljeni oli silloin opettelemassa lukemaan ja ja istuin hänen kanssaan keittiön pöydän ääressä ja opin siinä sivussa itse lukemaan, näin äitini kertoi. Itse minulla on vain hämäriä muistoja itse prosessista. Alle kouluikäisenä ja siihen saakka kun siirryin oppikouluun olin lukenut läpi lähes koko sen pienen kyläkoulun kirjahyllyn, josta meille lainattiin kotiin lukemista. Ei sitä nyt oikein kirjastoksi voisi sanoa ja ne kirjat olivat lasten- ja nuorisokirjallisuutta, ei kaunoa eikä klassikoita.

Muistaakseni luin koko joukon kaunoa oppikoulun aikana, mutta ehkä se johtuu siitä että luokanvalvoja ja äidinkielenopettaja oli nuorisokirjailija ja hän luetutti kyllä meillä kirjoja. Siitäkin huolimatta, en muista valikoimaan kuuluneen suomalaisia naisklassikoita.

Olen lukenut Ei kertonut katuvansa, Pimeät kuut ja Neljäntien risteyksen. Kaikki lukemisen arvoisia, etenkin kaksi ensimmäistä, Neljäntien risteyksen keskeytin ja laitoin sivuun; koin sen kovin raskassoutuiseksi ja en oikein päässyt sisään henkilöhahmojen tapaan ajatella ja toimia. Luin sen valmiiksi toisella kertaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen lukenut Ei kertonut katuvansa, Pimeät kuut ja Neljäntien risteyksen. Kaikki lukemisen arvoisia, etenkin kaksi ensimmäistä, Neljäntien risteyksen keskeytin ja laitoin sivuun; koin sen kovin raskassoutuiseksi ja en oikein päässyt sisään henkilöhahmojen tapaan ajatella ja toimia. Luin sen valmiiksi toisella kertaa.

Lue lisää

Paloma

Voitko katsoa Ylen- Puhe ohjelmia, joka taitaa olla nyt Ylen -Areena. Sieltä löytyy tätä sotienkin historiaa.

Kristiina23 kirjoitti:

Paloma

Voitko katsoa Ylen- Puhe ohjelmia, joka taitaa olla nyt Ylen -Areena. Sieltä löytyy tätä sotienkin historiaa.

Joitakin Ylen Areena-ohjelmia pystyn striimaamaan, mutta suurinta osaa ei. Suomen tv lähettää myös ainakin Tukholman ja Uppsalan alueelle, mutta Uppsalan masto ei yllä meille. Suureksi harmikseni.

huomatkaa Matias Turkkila armoton insinööri perusti kesän riitelyn aikana
kulttuuriosaston

https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/kulttuuri/

Anonyymi kirjoitti:

huomatkaa Matias Turkkila armoton insinööri perusti kesän riitelyn aikana
kulttuuriosaston

https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/kulttuuri/

Lue lisää

Sysimusta persunatsi.

Minulta on jäänyt pois paljon suomalaista kirjallisuutta, kun olen asunut ulkomailla ja energia on mennyt toisessa yhteiskunnassa selviämiseen.
Aion nyt ruveta lukemaan, paljon kirjoja on kirjahyllyssä. On kerrankin aikaa, kun olen eläkkeellä ja näen lukea.
Kouluaikana Suomessa luin sen aikaiset kaikki kirjat. Miten hyvä oli että Suomen kouluissa luetettiin! Luin myös lähikirjaston kaikki nuoriso-osaston kirjat. Mitä niitä oli, Anni Polva ja sellainen vihreäkantinen sarja, kertoi Pohjanmaalla olevista tytöistä.
Oli myös Anni Swanin satu- ja nuorisokirjat. Sain sittemmin Suomen koulun oppikirjoja - Iloiset jotain, - ja voi että miten hyviä!
Pikkukappaleita, - niitä luen ja ihastelen, miten mahtavan hyvää opetusta Suomessa!
Onhan täälläkin kirjasto, missä on suomenkielisiä kirjoja. On vaan niin kaukana, että en oo jaksanut lähteä.
Kiitos kaikille vinkeistä!

Suosittelen Jouni Koskelan uutta romaania: Taakankantajat.
Kertoo mm. vaaran vuosista ja muistelee vapaussotaa.

Dystopiaromaanit ovat hyvin suosittuja. Elämme pahojen päivien aikaa ja on vaikeaa ylläpitaa jonkinlaista positiivista maailmankuvaa. Dystopioita kirjoittavat lähinnä nuoremman polven kirjailijat, joiden maailma näyttää päivä päivältä synkemmältä.
Suomi ei kuitenkaan ole mitenkään dystooppinen yhteiskunta, ei ainakaan vielä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Dystopiaromaanit ovat hyvin suosittuja. Elämme pahojen päivien aikaa ja on vaikeaa ylläpitaa jonkinlaista positiivista maailmankuvaa. Dystopioita kirjoittavat lähinnä nuoremman polven kirjailijat, joiden maailma näyttää päivä päivältä synkemmältä.
Suomi ei kuitenkaan ole mitenkään dystooppinen yhteiskunta, ei ainakaan vielä.

Lue lisää

Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.

Hyvä ja paha.Jengirikollisuus ei kuitenkaan ole mikään ruotsalaisten keksintö, vaan seuraus eriarvoistumisesta yhteiskunnassa ja gangsterimentaliteetin ja äkkirikastumisen suuresta suosioista, uusliberalistisen talouspolitiikan (koulukunta joka on nyt ollut vallalla muutaman vuosikymmenen esim. Länsi-Euroopassa, USA:ssa, Ruotsi tullut lujaa perässä ja Suomeenhan kaikki tulee Ruotsin kautta.)

Lähiöiden nuoriso on syrjätynyttä, varatonta, usein maahanmuuttajataustaista ja eriarvoisuus vain kasvaa kun hyvinvointivaltion tukijärjestelmää rapautetaan. Samaan aikaan väkivallan ihannointi ja helpon, nopean rahan viehätys tunkee joka ainoasta median luukusta suoraan lastemme, nuortemme, lastenlastemme tietoisuuteen: merkkivaatteet, brändit, kaupallisuus, iphonet, hellyhansenit jne. kaikki mitä kulutusyhteiskuntamme syöttää kaikkien tiedoitusvälineiden kautta lastemme tietoisuuteen tienä onneen ja menestykseen. Tavallaan olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa joka oli sitä mieltä että olemme liukumassa dystopiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.

Turha syyttää Ruotsia. Ei todellakaan pidä paikkansa.
Hallitus liu'uttaa Suomea dystopiaan.