Viinamiehen vitsit

Niin,vähän sama kuin viinasta haihtuu alkoholi,ei jää kuin vesi jäljelle,eikä ole makua enää.

Kertaus on kuitenkin opintojen äiti. Eikä oppi ojaan kaada. Ei ojaan vaan allikkoon. Kvaak!

"Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki hän samoin kerran vielä, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat häntä kiinteästi nuhtelemaan."
-Peijakasko sinua riivaa?
-Mitä aatteletkin? Muista että ollaan samassa puristimessa kaikki.
-Muista asuntomme kämmenen leveäksi sijaksi, jossa meidän tulee varoten liikkua.
LAURI: Vimman villitty mies!
- Mutta se ei käy kuntoon.
LAURI: Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa!
- Olethan jo humalassa, poika?
LAURI. Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet.
- Hän on päissään. Kannu häneltä pois!
LAURI. Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa.
-Kannu tänne!
LAURI. Kannu on minun.

Viinamiehen Vinkeät.

Ennen vanhaan palstalla oli useita eri hahmoja. Näin jutut pysyivät raikkaina. Nyt on tätä samaa kulunutta renkutusta ja Viinamiehen jutut toistuvat täsmälleen samanlaisina päivästä toiseen. Ensimmäinen viesti oli hauska, mutta heti toisen kohdalla olin valmis viiltämään ranteet auki.