Ñaisethan puhuvat näistä keskenään, mutta mies on suljettu ulos, koska ei tunne fyysista kipua.
Noh, itse sen kauhukokemuksen jälkeen sain katkaista napanuoran ja pestä vauvani.
Hänellä toki oli jo lähtiessään heikot eväät ja pikaisesti äidin rinnalla käytyään vietiin täysillä lääķärille ja happikaappiin.
Onneksi ei ollut sinimustaa hallitusta ja jäi henkiin.
>simiti<
Noh, itse sen kauhukokemuksen jälkeen sain katkaista napanuoran ja pestä vauvani.
Hänellä toki oli jo lähtiessään heikot eväät ja pikaisesti äidin rinnalla käytyään vietiin täysillä lääķärille ja happikaappiin.
Onneksi ei ollut sinimustaa hallitusta ja jäi henkiin.
>simiti<
Vastaukset 25
Vanhimmat
Täjän sopinee partaùkkojen musiikkia https://youtu.be/Z_4ULKpkLNc?si=C_YSZ_1nr2B1tTD5
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18058812r
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Olen ollut mukana yhdessä synnytyksessä ja oli kai niin kauhea kokemus, että huusin, itkin ja karjuin kaksi vuotta sen jälkeen pieniä lepotaukoja lukuun ottamatta.
Soitin synnytyksen jälkeen työmatkalla olevalle isälle aloittamalla puhelun: ei tullut poikaa. Toisesta päästä kuului hieman hätääntynyt, epävarma ääni: mikäs sieltä tuli.
No tietenkin terve tyttö ja isä oli kuulemma "toiminut väärin" kun oli ylpeänä tarjonnut työkavereille sikarit. Toiset isät olivat opettaneet että niitä tarjotaan vain kun tulee poika. Olivat sikarit kuitenkin kelvanneet.
No mitä muistatte hetkestä kun synnyitte elii siitä, kun sieltä ulos plumpsahditte...
En kyllä näin naisena voi ymmärtää sitä, miten joku voi nauttia siitä, että oman kehon sisällä kasvaa toinen ihminen. Ajatus siitä puistattaa minua.
Lajin säilymisen kannalta on hyvä, ettei se puistata kaikkia naisia.
Vähän kuin kropassa olisi alieni.
Ainut kerta, kun ätmi tai ruma mies pääsee lähemmäs naista, kuin komea mies, saa olla 9 kuukautta naisen sisällä.
Mistä sä kuvittelet niiden komeiden miesten sitten tulevan?
Se on mielenkiintoista. Tuntee pienen liikkeet, hikat, välillä näkyy vatsan nahan läpi rivi varpaita tai kantapää... Mä tykkäsin ja samalla pelkäsin, kun molemmat oli riskiraskauksia. Lapsilla oli sisälläni hyvä olla ja samaan aikaa terveyteni vaaransi heidät, radi, verenpainetauti.
Mutta oon hurjan onnellinen, että sain kokea äidiksi tulon kahdesti. Naiseudessa ihan parasta. 💗
Kun sain heti synnytyksen jälkeen lapsen syliini ja mentiin kätilön kansaa
pesemään häntä elämäni suurinta ihmettä... Poikaani
Pakko kysyä, että miksi vain esikoisen? Jos lapsia on enemmän, niin eikö niillä muolla ole väliä? Ainakin itselleni jokainen synnytys on ollut ihan omanlaisensa.
Ei minulla ole kuin yksi oma lapsi. Sinänsä esikoinen on vähän harhaanjohtava nimitys.
>simiti<
Eikö silloin voi puhua ihan vain lapsesta?
Olet oikeassa. Mutta vahingossa kirjoitin esikoisesta, kun mulla on tuo aivovamma...
>simiti<
Ok. No hyvä tietää, että et tarkoittanut erityisesti asettaa lapsia erilaiseen asemaan. Onhan se ensimmäinen synnytys tietysti omanlaisensa kokemus, mutta itselleni on keskimmäinen jäänyt eniten mieleen, koska siinä oli niin paljon dramaa ja pelkoa mukana.
En yhtään mitään.
Ensin luin että onneksi lapsi ei ollut sinimusta ja jäi henkiin :)
Mutta tietysti tämä oli tätä Similän poliittista paasausta.
-keinovaginamies-
Eräs niistä tilanteista kun tuntuu olla totaalisen ulkopuolinen ja ylimääräinen koko tapahtumassa, täysin valmistautumaton tunnelmiin silloin kun se tapahtui 😂.
Kyllä. Siinä helposti tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Ennenwanhaanhan ei isiä edes päästetty synnytykseen.
Onneksi nykyään isä saa katkaista napanuoran ja pestä pikkuisen.
Kun kotiuduimme, niin narttukoiralla heräsi joku äidin vaisto. Ei sekunniksikaan mennyt vauvan läheltä pois.
Kun ulkoilutti, niin äkkiä teki tarpeensa ja heti ryhtyi vetämään kotia kohti.
Vuoden kuluttua tenava piti koiraa hännästä kiinni ja koirahan hinasi. Yhdesti havahduin, kun oli epäilyttävän hiljaista.
Löysin lapsen ja koiran ruokakupilta. Siinä molemmat aivan innoissaan söivät koiran kuivamuonaa. Kaikkea sitä.
>simiti<
Kyllä. Siinä helposti tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Ennenwanhaanhan ei isiä edes päästetty synnytykseen.
Onneksi nykyään isä saa katkaista napanuoran ja pestä pikkuisen.
Kun kotiuduimme, niin narttukoiralla heräsi joku äidin vaisto. Ei sekunniksikaan mennyt vauvan läheltä pois.
Kun ulkoilutti, niin äkkiä teki tarpeensa ja heti ryhtyi vetämään kotia kohti.
Joskus tenava piti koiraa hännästä kiinni ja koirahan hinasi. Yhdesti havahduin, kun oli epäilyttävän hiljaista.
Löysin lapsen ja koiran ruokakupilta. Siinä molemmat aivan innoissaan söivät koiran kuivamuonaa. Kaikkea sitä.
>simiti<
Täydellinen hyödyttömyyden tunne. Mutta hei, olimpahan paikalla.
Ilokaasu nauratti jonninnaikaa, kunnes,ei enää naurattanut.
Minua naurattaa vieläkin
Muistan miten poika tuotiin sektion jälkeen huoneeseen, otsassa oli pieni veitsen viilto jonka lääkäri oli häneen onnistunut viiltämään.
Tuohon aikaan isä pesi lapsen, ei ilmeisesti enää nyt enää vaan pyyhkii enimmät "röpöt pois".
Kätilö sanoi lapsen pesun jälkeen, ota paidat pois päältäsi.
Ihmettelin hetken, onko kätilö käyttämässä tilannetta hyväkseen ja on seksuaalisesti aktiivisella olotilalla töissä. Ehhei, selvisi ettei lämpökaappeja ole vapaana, ja isä saa toimia "lämpökaappina".
Siinä sitten mentiin kiikkumaan, kätilö hävisi näkyvistä.
Aika orpo olo oli kyllä vastasyntyneen kanssa kahden se 10 minuuttia siinä keinussa. Kätilö palaa tuttipullon kanssa jossa on jonkun toisen äidin maitoa.
Isän tehtävä oli siis antaa uudelle tulokkaalle se ensimmäinen ateria, joka varmasti laittaa vatsan sekaisin...
AV