Naiset tuntuvat usein jopa ylpeilevän sillä että kuka tahansa ei kelpaa ja että pitää tuntua ja pitää olla ihan erityinen ja erityisen sopiva jne. Yksi kysymys on se että ajattelevatko naiset että se imartelee miestä jos hän sattuu olemaan sellainen?
Toinen, vielä tärkeämpi asia, on se että nirsous on tietysti ikävä ja huono piirre mutta vaikka joskus tulisi "valituksi" niin itselleni ainakin tulee jotenkin ankea olo että nyt vain jokin nirsouden jumala sattui olemaan armollinen eikä minulla ole sinällään mitään arvoa tässä.
Ei minusta ole romanttista tai hienoa olla joidenkin ihmeellisten ja selittämättömien voimien armoilla. En minä ainakaan halua olla "se oikea" - paljon mieluummin olisin järkivaihtoehto sillä järki on sentään jotain minkä eteen on tehty työtä.
Nirsous toisesta näkökulmasta
63
563
Vastaukset
- Anonyymi
Täysin väärä tulokulma sinulla asiaan. Ei ole ollenkaan nirsoutta, kun kuka tahansa ei kelpaa.
- Anonyymi
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
❤️ Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞 - Anonyymi
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18062484j
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
On oikein, että jokainen käyttää kumppanin valinnassa harkintaa. Täytyy varmistaa, onko kyseinen ihminen juuri sopiva minulle. Muuten voi kehittyä todella ikävä parisuhde.
Mielummin tyytyväisenä yksin kuin huonossa parisuhteessa kaksin."Yksi kysymys on se että ajattelevatko naiset että se imartelee miestä jos hän sattuu olemaan sellainen?" -> En ajattele.
Minä en usko, että maailmassa on meille kullekin vain yksi ainoa oikea ihminen, vaan että voi olla useampia ihmisiä, jotka sopivat yhteen.
Jos mies on kiinnostunut naisesta, nainen miehestä tai ylipäätään aikuinen ihminen toisesta aikuisesta ihmisestä, niin minusta tämän ei pidä tuudittautua ajatukseen, että hän on jokin erityinen valittu, johon Jumalan sormi on osoittanut, vaan kyllä hänen siltikin kannattaa tehdä kaikkensa, että parisuhde onnistuisi. Muutoin se kumppanuus saattaa loppua lyhyeen tai ainakin olla epätyydyttävä kummallekin.Naiset joutuvat kantamaan lapsen, joten evoluutio on tehnyt heistä nirsompia. Miehet taas pyrkivät levittämään siementä mahdollisimman laajalle. Nämä tekijät vähän niin kuin tasapainottavat toisiaan.
Parisuhteen muodostaminen ei ole tehtävä helpoimmasta päästä. Jos ottaa kenet tahansa muodollisesti ja järjellisesti sopivan, ei liitto päädy yleensä hyvin niin kuin Xena sanoo. Valitettavasti aina monen asian on osuttava ennen kuin onnistuminen on mahdollista ja siltikin parisuhde voi päätyä eroon, vaikka sen takia, että ihmiset kasvaa eri suuntaan.
Mitå sitten on järkisyyt. Jos katsoo tutkimuksia mitä täälläkin on esitelty, ne olisi samanlainen arvomaailma, samanlaiset alkoholinkäyttötavat, seksi/läheisyystarpeet, luonne, +-4v ikä ja sama sosiaali- ja tulotuokka. Luulenpa, että moni ätmi ja tavallinen mies pyörittelee päätään jo pelkästään järkisyille. Jos kolahtaa onko palkkakuitti tai ikä oikeasti ratkaiseva asia? Vastaan itse: ei ole! Sen sijaan, jos toinen haluaa seksiä joka päivä ja toinen kerran vuodessa tai jos toinen juo sivistyneesti ja toinen sammuu joka viikko, on onnistuminen eoätodennäköistä. Samoin, jos toinen on vihervasemmistolainen tai edes kohtuullisen avarakatseinen ja toinen persu, kumpikin häpeää toistaan jatkuvasti. Samoin jos toinen on poikkeuksellisen sivistynyt ja toinen ääri-juntti. Luonteessa sopiva erilaisuus toimii jännitteenä, mutta jos toinen on yö ja toinen päivä, on liitto hyvin haastavaa.
Mitä sitten ei ole järki-liitto ja mikä on tunteen merkitys? Jos pari rakastuu ja toisesta tulee tärkeä ihminen, yleensä myös oma motivaatio hoitaa ja huoltaa parisuhdetta on parempi. Se vaikuttaa myös kykyyn joustaa ja luopua omastaan toisen hyväksi (terve epäitsekkyys). Kaikkea tuota tarvitaan pitkäjännitteiseen onnistumiseen. Ja kun on kokenut vahvat tunteet ja arki alkaa, tunteet muista- ja pystyy palauttamaan mieleensä kun tulee vaikea hetki.
Monella naisella tunteet vaikuttaa seksiin ja seksihaluihin, Luulen, että monen liiton seksielämä hiipuu, koska yhteen on menty vääristä syistä. Kun huuma hiipuu, eikä ihastumista enää ole, ei naista enää monesti enää kiinnosta. Luulenpa, että kun asiaa ajattelee tuolta kantilta, moni mieskin alkaa äänestää tunne-liiton puolesta.Pidän näistä sinun tunne ”asioista” en nyt keksi parempaa kuvaa😁
Mutta juurikin voin yhtyä tuohon seksiin liittyvään asiaan. Jos ei ole tunnetta mukana, niin eipä sitä seksiä tule haluttua samalla tavalla, kuin jos niitä tunteita on.
Eli todellakin olen oppinut menneistä ihmis-suhteistani sen etten todellakaan tyytyisi mihinkään ”ihan kiva”. Vaan kun on ikää lisää niin tietää paremmin mitä ”etsii” vaikka en tällä hetkellä etsi mitään ns... Mutta siis enemmän tähtään siihen, että tulevaisuudessa löytäisin sen loppuelämän kumppanin.Haaveilija39 kirjoitti:
Pidän näistä sinun tunne ”asioista” en nyt keksi parempaa kuvaa😁
Mutta juurikin voin yhtyä tuohon seksiin liittyvään asiaan. Jos ei ole tunnetta mukana, niin eipä sitä seksiä tule haluttua samalla tavalla, kuin jos niitä tunteita on.
Eli todellakin olen oppinut menneistä ihmis-suhteistani sen etten todellakaan tyytyisi mihinkään ”ihan kiva”. Vaan kun on ikää lisää niin tietää paremmin mitä ”etsii” vaikka en tällä hetkellä etsi mitään ns... Mutta siis enemmän tähtään siihen, että tulevaisuudessa löytäisin sen loppuelämän kumppanin.Usein kiire tai liian kova halipula saa ottamaan vain jonkun riittävän hyvän, joka ei kuitenkaan riitä loppuelämäksi, vaikka kuinka haluaisi siihen uskoa itsekin.
Vaikka oikeaa joutuisi odottamaan pitkään, itse uskon että odotus on vaivan väärtti. Jos ottaa jokun, kenet vaan, samalla sulkee ovet sille oikealle. Jos tai ehkä usein se potentiaalisesti oikea vana osuu kohdalle ja sitten vaan tietää, että tässä se voisi olla. Joskus se tunne oikeasta johtaa suhteeseen, joskus ei. Matka on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin määränpää.Citrinella kirjoitti:
Usein kiire tai liian kova halipula saa ottamaan vain jonkun riittävän hyvän, joka ei kuitenkaan riitä loppuelämäksi, vaikka kuinka haluaisi siihen uskoa itsekin.
Vaikka oikeaa joutuisi odottamaan pitkään, itse uskon että odotus on vaivan väärtti. Jos ottaa jokun, kenet vaan, samalla sulkee ovet sille oikealle. Jos tai ehkä usein se potentiaalisesti oikea vana osuu kohdalle ja sitten vaan tietää, että tässä se voisi olla. Joskus se tunne oikeasta johtaa suhteeseen, joskus ei. Matka on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin määränpää.Vaikka siis minusta itsestäni tuntuu, etten ole aiemmin tyytynyt mihinkään.. niin silti jollain lailla tuntuu että kylläpäs olen.😱
Oikeastaan itse tunnen, että olen sattanut kohdata sen oman the one yksilön. Mutta kun ihan tämä oma tämän hetkinen elämäni ei anna tilaa/jaksamista nyt mihinkään sen suuntaiseen.,Haaveilija39 kirjoitti:
Vaikka siis minusta itsestäni tuntuu, etten ole aiemmin tyytynyt mihinkään.. niin silti jollain lailla tuntuu että kylläpäs olen.😱
Oikeastaan itse tunnen, että olen sattanut kohdata sen oman the one yksilön. Mutta kun ihan tämä oma tämän hetkinen elämäni ei anna tilaa/jaksamista nyt mihinkään sen suuntaiseen.,Jos toinen on potentiaalisesti se oikea, ja jos toinen on halukas yrittämään vähän keveämmällä suhdemuodolla… niin oletko valmis päästämään suuren rakkauden pois elämästäsi? Olen joskus kauan sitten ollut samassa tilanteessa ja jälkikäteen ymmärsin, että se mitä itse siinä kohtaa valitsin taisi olla virhe.
Jos kyseessä ei ole elämää suurempi rakkaus, se kyllä tulee ilmi yleensä suhteellisen nopeasti tutustumisen jälkeen. Sitä ei tarvitse edes miettiä, sen vaan tietää sisällään. Ensiksi alitajuisesti, ja myöhemmin tietoisesti (siksi intuitio on usein oikeassa…).
Jos taas on kyse suuresta rakkaudesta molemmin puolin, ei hidas alku ole ole este. Este on yleensä vain omassa päässä, koska suuri tunne tekee olon turvattomaksi menettämisen pelon takia. Mitä enemmän tunne herää, sitä suurempi riski on tulla satutetuksi, mutta myös sitä suurempi riski on onnistua pitkälläkin tähtäimellä. Suuren rakkauden voi hukata tietoisesti juoksemalla tuota pelkoa piiloon. Tai sitten voi sanoittaa mitä tuntee, mitä pelkää ja toivoa hyvin hyvin rauhallista alkua, ensin jopa ystävä&läheisyys pohjalta ja edetä hitaasti ajan kanssa vasta parisuhdetta muistuttavaan tilaan. Mikään ei estä sopimasta yhteistä sitoumusta tutustumisvaiheeseen, jolloin menettämisen pelko ja epävarmuuden provosoima tunteiden vuoristorata ei pilaa muuten hyvää alkua. Molemmilla on turvallinen olo, toista ei menetä ja hidas alku antaa aikaa purkaa vanhaa tunnekuormaa ilman, että vastapuolesta tulee laastari. Toki sudenkuopana tässäkin on se, jos vanhaa ei käsittele itsekseen ja työntää sen piiloon (rakastuminen on huomattavasti mukavampi tunne kokea 😆). Ja toinen sudenkuoppa on kommunikoinnin vähyys. Toisaalta, jos kumpikin uskaltaa avata vaikeissa asioissa itseään, pääsee syvemmälle ihmiseen kuin mitä muuten pääsisi. Se oikea ja rakkaus yhdistettynä syvyyteen on luultavasti suurin asia mitä ihminen voi kokea lapsen syntymän lisäksi. Siis vaikka on pelottava riski, on myös arvokas matka ja suuri palkinto. Ihmisen pitää vain itse tietää mikä on oikea suhde riskin, matkan ja palkinnon tavoittelun välillä. Antamatta ei voi saada.
Ymmärrän täysin tilanteesi. Liian tuore ja vaikea tilanne. Ja kun on heikoilla, on suuri mahdollisuus tyytyä liian vähään ja saada ruvet ja avohaavat taas vuotamaan. Silti näitä asioita kannattaa punnita omassa mielessä. Olen itse aloittamaan seurustelun henkilön kanssa, jonka ex kuoli syöpään vain muutamia viikkoja ennen kuin tapasimme (alussa antoi kuvan, että on vanha asia). Hän tarraantui minuun ahdistavan kovaa (ymmärrettävistä syistä) ja halusin lopettaa. Jäimme ystäviksi ja myöhemmin suhde alkoi uudestaan ja jatkui 9.5v. Olen siis ollut se ihminen, joka auttaa kumppania käsittelemään traumansa ja tiedän, että tie ei ole helppo, mutta tehtävissä ja onnistuttavissa. Meillä tosin alku ei ollut mitenkään hidas, se olisi ollut paljon järkevämpi tie ja ehkä säästänyt siltä mihin suhde loppujenlopuksi loppui.Citrinella kirjoitti:
Jos toinen on potentiaalisesti se oikea, ja jos toinen on halukas yrittämään vähän keveämmällä suhdemuodolla… niin oletko valmis päästämään suuren rakkauden pois elämästäsi? Olen joskus kauan sitten ollut samassa tilanteessa ja jälkikäteen ymmärsin, että se mitä itse siinä kohtaa valitsin taisi olla virhe.
Jos kyseessä ei ole elämää suurempi rakkaus, se kyllä tulee ilmi yleensä suhteellisen nopeasti tutustumisen jälkeen. Sitä ei tarvitse edes miettiä, sen vaan tietää sisällään. Ensiksi alitajuisesti, ja myöhemmin tietoisesti (siksi intuitio on usein oikeassa…).
Jos taas on kyse suuresta rakkaudesta molemmin puolin, ei hidas alku ole ole este. Este on yleensä vain omassa päässä, koska suuri tunne tekee olon turvattomaksi menettämisen pelon takia. Mitä enemmän tunne herää, sitä suurempi riski on tulla satutetuksi, mutta myös sitä suurempi riski on onnistua pitkälläkin tähtäimellä. Suuren rakkauden voi hukata tietoisesti juoksemalla tuota pelkoa piiloon. Tai sitten voi sanoittaa mitä tuntee, mitä pelkää ja toivoa hyvin hyvin rauhallista alkua, ensin jopa ystävä&läheisyys pohjalta ja edetä hitaasti ajan kanssa vasta parisuhdetta muistuttavaan tilaan. Mikään ei estä sopimasta yhteistä sitoumusta tutustumisvaiheeseen, jolloin menettämisen pelko ja epävarmuuden provosoima tunteiden vuoristorata ei pilaa muuten hyvää alkua. Molemmilla on turvallinen olo, toista ei menetä ja hidas alku antaa aikaa purkaa vanhaa tunnekuormaa ilman, että vastapuolesta tulee laastari. Toki sudenkuopana tässäkin on se, jos vanhaa ei käsittele itsekseen ja työntää sen piiloon (rakastuminen on huomattavasti mukavampi tunne kokea 😆). Ja toinen sudenkuoppa on kommunikoinnin vähyys. Toisaalta, jos kumpikin uskaltaa avata vaikeissa asioissa itseään, pääsee syvemmälle ihmiseen kuin mitä muuten pääsisi. Se oikea ja rakkaus yhdistettynä syvyyteen on luultavasti suurin asia mitä ihminen voi kokea lapsen syntymän lisäksi. Siis vaikka on pelottava riski, on myös arvokas matka ja suuri palkinto. Ihmisen pitää vain itse tietää mikä on oikea suhde riskin, matkan ja palkinnon tavoittelun välillä. Antamatta ei voi saada.
Ymmärrän täysin tilanteesi. Liian tuore ja vaikea tilanne. Ja kun on heikoilla, on suuri mahdollisuus tyytyä liian vähään ja saada ruvet ja avohaavat taas vuotamaan. Silti näitä asioita kannattaa punnita omassa mielessä. Olen itse aloittamaan seurustelun henkilön kanssa, jonka ex kuoli syöpään vain muutamia viikkoja ennen kuin tapasimme (alussa antoi kuvan, että on vanha asia). Hän tarraantui minuun ahdistavan kovaa (ymmärrettävistä syistä) ja halusin lopettaa. Jäimme ystäviksi ja myöhemmin suhde alkoi uudestaan ja jatkui 9.5v. Olen siis ollut se ihminen, joka auttaa kumppania käsittelemään traumansa ja tiedän, että tie ei ole helppo, mutta tehtävissä ja onnistuttavissa. Meillä tosin alku ei ollut mitenkään hidas, se olisi ollut paljon järkevämpi tie ja ehkä säästänyt siltä mihin suhde loppujenlopuksi loppui.Tosiaan tapailtiin ja vietettiin yleensä monta päivää yhdessä niinä kertoina.. (koin nämä kerrat hyvinkin intensiivisiksi ja toisen kanssa oli jotenkin tosi helppo olla, vähän kun oltais vanhoja tuttuja) suht aikaisessa vaiheessa huomasin, että itselläni alkoi olemaan jo melko vahvoja tunteita..
Kaikki alkoi olemaan itselleni siinä tilanteessa vähän vaikeata. Kun tuli nämä ensimmäiset menettämisen pelot mieleen, oli jokseenkin hyvin ahdistava kokemus.. mitä en ole ennen kokenut. Tähän kyllä auttoi se kun toinen selkeytti vähän mitä kokee juuri sillä hetkellä. Osasin jotenkin rentoutua tämän kuultuani. No näihin kaikkiin muihin oireisiin tuli vielä kaupanpäälle mustasukkaisuus. Ajattelin, että no nyt en kyllä enää kauan kestä sitä epävarmaa tunnetta. Minä tiedän mitä tunnen ja toinen ei ihan niin selkeästi tunne tai tunteeko ollenkaan?
Tämän jälkeen egoni otti vallan itseäni suojellen otin ns hatkat koko tapailusta. Vaikka meidän olisi juuri ollut aikomus puhua enemmän asioista. Hänen olisi juuri pitänyt nähdä ystäviäni. (Liian suuret tunteet ja olen jänishousuna pakenemassa vaikka olen, koko ikäni odottanut tuota tunnetta) voin ihan rehellisesti sanoa, että nyt ketuttaa.
Tästä tulee mieleen se, että kuinka helppo on tutustua ihmiseen johon, ei ole niin vahvoja tunteita heti alku metreillä. Itselleni ainakin huomattavasti helpompaa. Toki siinäkin on sitten varmasti tullut ajelehdittua ihan väärän henkilön kainaloon.
Niin tietysti nyt pohdin teinkö virheen..? olisipa nämä tunne asiat helppoja. On minulla vieläkin tunteita häntä kohtaan.Haaveilija39 kirjoitti:
Tosiaan tapailtiin ja vietettiin yleensä monta päivää yhdessä niinä kertoina.. (koin nämä kerrat hyvinkin intensiivisiksi ja toisen kanssa oli jotenkin tosi helppo olla, vähän kun oltais vanhoja tuttuja) suht aikaisessa vaiheessa huomasin, että itselläni alkoi olemaan jo melko vahvoja tunteita..
Kaikki alkoi olemaan itselleni siinä tilanteessa vähän vaikeata. Kun tuli nämä ensimmäiset menettämisen pelot mieleen, oli jokseenkin hyvin ahdistava kokemus.. mitä en ole ennen kokenut. Tähän kyllä auttoi se kun toinen selkeytti vähän mitä kokee juuri sillä hetkellä. Osasin jotenkin rentoutua tämän kuultuani. No näihin kaikkiin muihin oireisiin tuli vielä kaupanpäälle mustasukkaisuus. Ajattelin, että no nyt en kyllä enää kauan kestä sitä epävarmaa tunnetta. Minä tiedän mitä tunnen ja toinen ei ihan niin selkeästi tunne tai tunteeko ollenkaan?
Tämän jälkeen egoni otti vallan itseäni suojellen otin ns hatkat koko tapailusta. Vaikka meidän olisi juuri ollut aikomus puhua enemmän asioista. Hänen olisi juuri pitänyt nähdä ystäviäni. (Liian suuret tunteet ja olen jänishousuna pakenemassa vaikka olen, koko ikäni odottanut tuota tunnetta) voin ihan rehellisesti sanoa, että nyt ketuttaa.
Tästä tulee mieleen se, että kuinka helppo on tutustua ihmiseen johon, ei ole niin vahvoja tunteita heti alku metreillä. Itselleni ainakin huomattavasti helpompaa. Toki siinäkin on sitten varmasti tullut ajelehdittua ihan väärän henkilön kainaloon.
Niin tietysti nyt pohdin teinkö virheen..? olisipa nämä tunne asiat helppoja. On minulla vieläkin tunteita häntä kohtaan.Joskus auttaa kun kirjoittaa toiselle kirjeen ja pyytää käytöstään aidosti anteeksi ja kertoo miksi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Ei yritä pelata tai suojata itseään vaan sanoo asiat sellaisena kuin on. Voi olla, että mahdollisuus meni ja nyt myös se toinen pelkää tunteitaan ja on varuillaan (se oikeus hänellä on). Toisaalta voi olla, että kun kertoo oman puolensa ja kun hän todennäköisesti tietää taustasi ja kokemasi vaikeat asiat, aika moni fiksu ihminen pystyy käsittelemään asiaa ja antamaan uuden mahdollisuuden kun saa riittävästi aikaa käsitellä. Ja jos niin käy, sitten vaan molemmat pidätte huolta, että vauhti on sellainen mitä kummankin pää kestää. Hiljaa hyvää tulee!
Omalla kohdalla ensirakkauden kanssa kävi sama juttu. Olin 19v ja hän 23v. Hän oli tullut jötetyksi ja petetyksi aiemmassa seurustelussa ja taustalla oli varsin epävakaat olot lapsuudessa. Näimme muutaman kerran vuodessa nuoruuden ammatin/harrastuksen parissa. Pari vuotta erosta sain Tampereen keskustasta Varalaan urheiluopiston kävelemisen jälkeen klo 05 aikaan tunnustuksen, että hän halusi erota, koska pääsin lähelle liian nopeasti ja pelästyi vahvoja tunteitaan. Tunnustusta edelsi aika moinen shottien kiskonta (itse en juonut kuin pari), joten voi olla ettei silloinen nuori mies edes tiedä tunnustaneensa mitä tunnusti. 😂 Eikä minullakaan nuorena ja tyhmänä riittänyt elämänkokemus asian käsittelyyn vaan olin enemmänkin keskari puoliksi pystyssä-asenteella. Aikuinen yleensä kuitenkin jo ymmärtää ettei elämä ja tunteet ole mustavalkoisia.
- Anonyymi
Kukaan ei tietenkään ymmärtänyt asiaa joten jatkan vielä sen verran että nirsoudellakin on kääntöpuolensa. Tai ainakin toivon että sillä olisi. Itse en oikein enää osaa ottaa vakavasti sitä jos nainen sattuisi kiinnostumaan minusta koska sitä sattuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa. On vaikea ajatella että tämä kiinnostus olisi jotenkin järkevää sorttia - ennemminkin niin että se vaan sattuu jossain tiedostamattomassa mielessä älyttömänä tunteena kehittymään ja minä satuin jostain syystä olemaan sen kohde.
Ennemminkin pitäisi investoida, hankkia multaa ja ravinteita, panostaa kasvualustaan. Ei niukkuudesta synny kuin kitukasvuisia pieniä maksaruohoja. Nirsous on niukkuutta ja se on masentava maailma.- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Maksaruohojen kukinnot houkuttelevat perhosia luokseen 😄
Tiesin kyllä tuon heikkouden tekstissäni mutta se nyt tuli mielikuvana esiin niin en alkanut sitä muuksi muuttamaan.
Anonyymi kirjoitti:
Tiesin kyllä tuon heikkouden tekstissäni mutta se nyt tuli mielikuvana esiin niin en alkanut sitä muuksi muuttamaan.
En tarkoittanut osoittaa sitä heikkoudeksi tekstissäsi, anteeksi. Ikävää, jos pahoitin mielesi! - Periaatteessa ymmärrän mitä tarkoitat ja tarkoitit aloituksessasikin. (Oletan, että olet aloituksen tekijä) Mutta samalla tosiaan olen sitä mieltä, ettei sinulle pitäisi tulla tuollaista tunnetta siitä, kun joku on sinusta kiinnostunut. Ei toista ihmistä voi pitää esineenä, jota ihaillaan ja laitetaan häkkiin tai nostetaan jollekin jalustalle. - Mutta toisaalta, ei tunteilleenkaan aina voi mitään ja minunkin on tyhmää sanoa, että se tunne olisi jotenkin epätodellinen tai väärä.
Miksi itse ei voi hankkia omalle kukkamaallensa hyvän kasvumaan? Se tapahtuu esimerkiksi tunnetaitoja ja empatiaa harjoittamalla. Käytöstapoja, kohteliaisuutta, positiivisuutta ja toisen huomiointia voi tietoisesti opetella. Tiedän, että seuraava vastalause on, että kun haluan olla oma itseni enkä joku muu. Ei käytöstavat tai tunnetaitojen harjoittaminen vie kenenkään minuutta pois. Ne on taitoja, jota minuus voi halutessaan hyödyntää samalla tavalla kun ei englannin tai espanjan opettelu vie äidinkieltä pois, kielitaito vain lisää mahdollisuuksia kommunikoida useamman ihmisen kanssa.
Moni myös arvostaa ainakin alitajuisesti tervettä ulkonäköä. Sen saa elämällä terveesti ja liikkumalla edes vähän. Samoin on muita asioita, joita voi omalle kukkamaalle istuttaa riippuen mitä etsii. En silti lähtisi tekemään mitään mikä ei omasta mielestä ole mielekästä (tunnetaidot auttaa kaikissa ihmissuhteissa eli aina on hyötyä, poikkeuksena).
Jos kukkamaan maaperä on kunnossa, ja vaikka siinä olisi vain maksaruohoja, alkaa puutarhurin sormet syyhytä ja yhdessä on helppo miettiä mitä kukkapenkkiin laitetaan. P.s. Maksaruohot, varsinkin isommat on upeita loppukesän kukkia. Kasvavat komeaksi vaatimattomassakin maassa. En väheksyisi niitä ollenkaan.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Miksi itse ei voi hankkia omalle kukkamaallensa hyvän kasvumaan? Se tapahtuu esimerkiksi tunnetaitoja ja empatiaa harjoittamalla. Käytöstapoja, kohteliaisuutta, positiivisuutta ja toisen huomiointia voi tietoisesti opetella. Tiedän, että seuraava vastalause on, että kun haluan olla oma itseni enkä joku muu. Ei käytöstavat tai tunnetaitojen harjoittaminen vie kenenkään minuutta pois. Ne on taitoja, jota minuus voi halutessaan hyödyntää samalla tavalla kun ei englannin tai espanjan opettelu vie äidinkieltä pois, kielitaito vain lisää mahdollisuuksia kommunikoida useamman ihmisen kanssa.
Moni myös arvostaa ainakin alitajuisesti tervettä ulkonäköä. Sen saa elämällä terveesti ja liikkumalla edes vähän. Samoin on muita asioita, joita voi omalle kukkamaalle istuttaa riippuen mitä etsii. En silti lähtisi tekemään mitään mikä ei omasta mielestä ole mielekästä (tunnetaidot auttaa kaikissa ihmissuhteissa eli aina on hyötyä, poikkeuksena).
Jos kukkamaan maaperä on kunnossa, ja vaikka siinä olisi vain maksaruohoja, alkaa puutarhurin sormet syyhytä ja yhdessä on helppo miettiä mitä kukkapenkkiin laitetaan. P.s. Maksaruohot, varsinkin isommat on upeita loppukesän kukkia. Kasvavat komeaksi vaatimattomassakin maassa. En väheksyisi niitä ollenkaan.Kirjoitat pitkästi mutta ilman ajatusta. Nirsous on niukkuutta ja kuka haluaa elää niukkuudessa?
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat pitkästi mutta ilman ajatusta. Nirsous on niukkuutta ja kuka haluaa elää niukkuudessa?
Olemme täysin eri linjoilla. Oletko elänyt pitkässä huonossa suhteessa? Elämä ilman miestä on paljon runsaampaa ja antoisampaa kuin suhteessa, joka ottaa ja syö, muttei anna oikein mitään. Jälkimmäinen on kuluttavuudessaan paljon niukempaa kuin nykyinen elämäni. Myös taloudellisesti pärjään yhtä hyvin tai paremmin näin.
Hyvässä rakkaudellisessa suhteessa taas antaa paljon ja saa paljon. Sellaiseen lähtisin heti, molemminpuolisista oikeista syistä.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olemme täysin eri linjoilla. Oletko elänyt pitkässä huonossa suhteessa? Elämä ilman miestä on paljon runsaampaa ja antoisampaa kuin suhteessa, joka ottaa ja syö, muttei anna oikein mitään. Jälkimmäinen on kuluttavuudessaan paljon niukempaa kuin nykyinen elämäni. Myös taloudellisesti pärjään yhtä hyvin tai paremmin näin.
Hyvässä rakkaudellisessa suhteessa taas antaa paljon ja saa paljon. Sellaiseen lähtisin heti, molemminpuolisista oikeista syistä.Nirsous on rakkauden niukkuutta. Ei se kerro mitään suhteiden pituudesta tai laadusta, se on vain niukkaa tunteellisuutta.
Anonyymi kirjoitti:
Nirsous on rakkauden niukkuutta. Ei se kerro mitään suhteiden pituudesta tai laadusta, se on vain niukkaa tunteellisuutta.
Kaikkia, ainakin melkein kaikkia, voi rakastaa lähimmäisenä. Se sama vaan ei toimi romanttisessa rakkaudessa.
Jollekin riittää järkiliitto tai kumppanuusvanhemmus tai sopimus kumppanuudesta ilman romanttista rakkautta. Itselleni se ei riitä. Tunnen kyllä vahvasti, kun kohde on oikea. Jos tunteen saa ketä vaan kohtaan aikaan napista painamalla, ei ole kyse rakkaudesta vaan muusta.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Kaikkia, ainakin melkein kaikkia, voi rakastaa lähimmäisenä. Se sama vaan ei toimi romanttisessa rakkaudessa.
Jollekin riittää järkiliitto tai kumppanuusvanhemmus tai sopimus kumppanuudesta ilman romanttista rakkautta. Itselleni se ei riitä. Tunnen kyllä vahvasti, kun kohde on oikea. Jos tunteen saa ketä vaan kohtaan aikaan napista painamalla, ei ole kyse rakkaudesta vaan muusta.Juuri tästä syystä ei ole kovin imartelevaa olla oikea tai ei-oikea. Molemmat vaihtoehdot ovat syntyneet niukkuudessa ja tiukasti rajatuissa karsinoissa. Jokainen kai haluaisi olla rakastettu mutta kuka haluaa olla nirsosti rakastettu?
Anonyymi kirjoitti:
Juuri tästä syystä ei ole kovin imartelevaa olla oikea tai ei-oikea. Molemmat vaihtoehdot ovat syntyneet niukkuudessa ja tiukasti rajatuissa karsinoissa. Jokainen kai haluaisi olla rakastettu mutta kuka haluaa olla nirsosti rakastettu?
Itse haluan olla se oikea toiselle, en kuka tahansa joka sattuu olemaan suostuvainen suhteeseen vain saadaksen parisuhteen. Siis ilmeisesti haluan juuri sitä mitä tarkoitat sanoilla nirsosti rakastettu.
Olemme erilaisia.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Itse haluan olla se oikea toiselle, en kuka tahansa joka sattuu olemaan suostuvainen suhteeseen vain saadaksen parisuhteen. Siis ilmeisesti haluan juuri sitä mitä tarkoitat sanoilla nirsosti rakastettu.
Olemme erilaisia.Voi olla että se nirso rakkaus osoittautuu myös parisuhteessa aika nirsoksi ja niukaksi. Ei tunteiden kanavoiminen tee niistä sen suurempia vaikka ne hetken tuntuisivatkin ohjautuvan mukavaan suuntaan.
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla että se nirso rakkaus osoittautuu myös parisuhteessa aika nirsoksi ja niukaksi. Ei tunteiden kanavoiminen tee niistä sen suurempia vaikka ne hetken tuntuisivatkin ohjautuvan mukavaan suuntaan.
Minulla on vapaus valita. niin kuin sinullakin. Ja sitä oikeuttani tulen käyttämään jatkossakin.
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla että se nirso rakkaus osoittautuu myös parisuhteessa aika nirsoksi ja niukaksi. Ei tunteiden kanavoiminen tee niistä sen suurempia vaikka ne hetken tuntuisivatkin ohjautuvan mukavaan suuntaan.
Sinulle sopisi tuo 40v leskianonyymi. Kumpikin hakee järkiliittoa.
- Anonyymi
Kyllä sulla on vatipäiset ajatukset siitä sun ns. "nirsoudesta"! Munsta tuntuu etten mä ollenkaan ole ollut tarpeeksi nirso; kun parisuhteet ovat loppuneet niin lyhyeen.
Ehkä sä juuri oletkin ollut sellainen kohtalonoikusta valittu, ja heikkotasoiseksi havaittu miehenpuolikas! Vähän oikukkaampi nainen olisi ajoissa jo huomannut;
ei natsaa ajatukset eikä teot yksiin ja jättänyt yrityksetkin lähestyä. siihen!
"Heippa, ei muistella pahalla; mutt tämä tapailu loppui nyt tähän"!
Siis ilman kummankaan puolista itkua ja porua! Yksinkertaisesti kaikki sinkut eivät sovi edes toisilleen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asian huomaa; sitä parempi!
trollikka - Anonyymi
Tekijänoikeuslakia on mahdollista sivuuttaa nykyään. Korvaavilla laeiilla. Älkää uskoko.
Rakkaus on tunneasia, eikä mitään järkeilyä.
- Anonyymi
Ehkä noinkin asian voi ymmärtää, kun järki lopulta löytyy; se rakkaus ja sietokyky sammuu. trollikka
- Anonyymi
Minua ainakin imartelee se, että valikoiva mieheni päätyi ottamaan minut elämäänsä... kaikista niistä naisista, jotka olisivat halunneet hänen elämäänsä. 🥰
Mielestäni se on ihmeellistä, melkein uskomatonta. Tunnen todellakin olevani selittämättömien voimien armoilla, mutta tässä on nyt tällä hetkellä oikein hyvä olla! 😁
🦄- Anonyymi
Miehesi pettää sinua, onko noin kiva?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehesi pettää sinua, onko noin kiva?
Ettet nyt vain olisi kateellinen?
Kuulostat ihan siltä. 😁
🦄
Minkäs voipi, kun valtaosa ihmisistä ei herätä mitään mielenkiintoa, vähäisintäkään saati kumppaniksi asti. 🤷🏼♂️💤
Ja järkeen se ainakin mulla perustuu, keneen tykästyn. Ei sellasta koe ihanaksi, jonka kanssa on ihan eri planeetoilta. Eikä se ole mitään muuta kuin nimenomaan järkeä ja järkevää. Ettei tunteet syty liian erilaiseen tai omalaatuiseen, jonka kanssa ei ole kiinnostavaa olla yhdessä edes.
- Anonyymi
Ei kai sille mitään voi mutta kannattaa muistaa että omaa hengen niukkuutta se on. Vaivaista ja kitukasvuista eikä mitään kovin hienoa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei kai sille mitään voi mutta kannattaa muistaa että omaa hengen niukkuutta se on. Vaivaista ja kitukasvuista eikä mitään kovin hienoa.
Päinvastoin. Älykästä olla sekaantumatta ongelmavyyhteihin.
Huitale kirjoitti:
Päinvastoin. Älykästä olla sekaantumatta ongelmavyyhteihin.
Mä huomaan hyvin äkkiä ne asiat, mitkä törmää mun päässä siihen seinään, mitä en pariltani kaipaa. En mahda tarkalle näkökyvylleni ja itsesuojeluvaistolleni mitään. Käytän järkeeni, kun sitä kerran on suotu käytettäväksi.
- Anonyymi
mene sityten räkäisesti nauramsasan toisen häihinkin että miten ruma morsian on...
Mutta asia jos pelaa uhkapelejä, halusin kertoa tytöille että mikä pokerin korkein kortt6i on oikeast6i her6t6ta-sydän-ässä. - Anonyymi
Onpa sinulla omituinen ajatusmaailma. Ehkäpä ei ole vika naisten nirsoilussa vaan sinun vääristyneessä katsomuksessasi. Ettet olisi egosi orja💩
- Anonyymi
"Yksi kysymys on se että ajattelevatko naiset että se imartelee miestä jos hän sattuu olemaan sellainen?"
Rehellisesti ... ei mua kiinnosta vattujakaan mitä se mies siitä ajattelee. Ei ole aihe, josta tulisi puhuttua.- Anonyymi
Ja siis jos mies pitää minusta aidosti, niin ei hän tuollaisia pohdi. Jos taas pohtii, niin parempi ollekin päätymättä yhteen. Syy ... olisimme aivan liian erilaisia ihmisinä ja homma ei toimisi.
- Anonyymi
Toinen näkövinkkeli voi olla sellainen että jos hsaluaa suojata itseään turhilta sydänsuruilta.
- Anonyymi
No tuollaisella ajatusmaailmalla ei olekkaan muuta odotettavissa kun sydänsuruja💩
- Anonyymi
Oikeasti älykkyydellä ei ole mitään merkityystä ihmissuhteissa sinänsä, hyvällä sxeksillä bain on :DF
- Anonyymi
jotenkin olen huomaavinani että tyttöjen mielestä on hassua tai sinänsä niin noh, minunkin syvimpiä mietteitä tytöistä eli naisita, jotain, pikku-hiprakassakin..
- Anonyymi
ottyaisin mieluusti seksin enemmin kuin älykkyyden..
- Anonyymi
oikei hyvä. Parempi kun et ota hampaita pikkuhiprakassa
- Anonyymi
Minua taas ei tyhmä mies kiinnosta lainkaan seksuaalisesti.
- Anonyymi
Onkin aika hyvä pointti: ,mitä mies haluaako seksiä vai eunukki-vsaimosa eli älykkyyttä.
Voi vslita vsain ytoidsren nsidserdds: älykkyyds ysi drkdi, kummsn oysy? - Anonyymi
oikeasti oisi ksarrikoidfen sanoa: kumman valityset tietosanakirjan vai playboy-lehden
- Anonyymi
Jaa, nirsoilua ja nirsoilua…mitähän nirsoilua se muka on että haluaa tietynlaisen ihmisen elämäänsä jakamaan. Enemmän olisin huolissaan siitä että hypätään kukasta kukkaan pelkästään jonkun riippuvuuden takia. Siinä hommassa joku saa ”turpaansa” aina, huoh!
- Anonyymi
” Yksi kysymys on se että ajattelevatko naiset että se imartelee miestä jos hän sattuu olemaan sellainen? ” No joku positiivinen adjektiivi olis suotava, että varmasti erottuu jostain vihoviimeisenä juntista jota ei kiinnosta yhteensopivuus naisen näkökulmasta
En ymmärrä sitäkään, että kuvitellaan, että kenen tahansa pitäisi kelvata. Ilman että tuntee edes toista kohtaan mitään rakkaudellisia tunteita.
- Anonyymi
Kumppaniahan etsitään ennen kaikkea itselle. Eikö niin? Silloin voi ja saa olla just tasan niin nirso kuin haluaa.
- Anonyymi
Erikoinen näkökulma. Aloittaja ei taida olla koskaan ollut rakastunut, mutta mahdatko koskaan olla ollut edes ihastunut?
Aika erikoista, jos olet toiseen aidosti tykästynyt ja sitten harmittelet, että hän huolii sinut. Että olet muka toiseen rakastunut ja sittne mietit, että kyllä se olisi pitänyt ottaa se naapurin Pertti ja kun ei ottanut, niin en minä sitä huoli. Eli siis ... kiinnostavatko sinua vain varatut? Ja jos heistä joku sattuisikin olemaan sinuun niin tykästynyt, että eroaisi, niin sinun kiinnostuksesi loppuu? - Anonyymi
bityt mitä spämmiä sanoisi c-kooderi python ohjelmastas :D
- Anonyymi
tuollainen tuo nimittäjä-koodi voi keksiä jonkin, melkein mitä tahansas, jos se yhdistää tosi-typy ja viinamies, niin voitullas:
Viinatypy Itseni pahin vihollinen on turhautuminen ja sitä kautta turhankin nopeat ratkaisut, pari kertaa on jo kaduttanut ja tuntuu että olen taas samalla tiellä. Järkimies varustettuna toisinaan pintaan tulevilla tunneratkaisuilla, synkkyys alkaa vallata tilaa turhan paljon tästäkin rajatusta tilasta 😏. Mutta se siitä...
Nirsous ei oikeastaan ole paha juttu, kunhan siihen ei liity mitään tyhmänylpeitä oletuksia jostakin tietynlaisesta olomuodosta tai muotittamisesta, silloin lipsahdetaan tyhmyyden puolelle, toisaalta 🤔 sekään ei ole paha juttu jos se käy heti ilmi, suorastaan toivottavaa 🙂.- Anonyymi
Olisiko kyse vaikka siitä, että halutaan rakastua. Usein kuitenkin vaaditaan tai kysytään ns. järkevää syytä sille miksi ei halunnut seurustella tai jatkaa suhdetta. Silloin kerrotaan syitä vaikka kyse on juurikin siitä ettei rakastunut ja/tai sekksuaalista vetovoimaa ei ollut. Ylpeilystähän silloin ei ole kyse.
- Anonyymi
Parisuhde on naiselle vaarallisempi kuin miehelle, siksi kuka tahansa ei käy. Vaikka eipä silti, ei käy miehellekään.
- Sheena
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894130
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t353211Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032323Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?312188Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell901983Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281857- 311830
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271577Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91537- 281511