Pakkomielle eron jälkeen. APUA!

Mulla oli vuosi sitte samanlainen tilanne, tosin olin itse eronnut toisesta (suhde ei vain toiminut), mutta kaipasin uutta seuraa nopeasti. Ei kannata hakeutua uuteen suhteeseen heti, eikä se aina onnistu (jos vaikka vertaa entiseen jatkuvasti tms).

Tässä jotain mitä minä kokeilin: itke pahaa oloa ystäville, hanki uutta tekemistä joka vie vapaa-aikaasi (et ehdi itkeä yksinäisyyttä), tee töitä (älä liikaa silti), käy matkalla kaverin kanssa... Kaikkea mikä vie ajatuksia pois entisestäsi ja antaa sinulle hyvän olon. ÄLÄ juo suruun, äläkä unohda pitää huolta itsestäsi.

Vaikka miehelläs on uusi, ei se tarkoita että sinullakin tulisi olla. Olet oma persoona, riippumaton kenestäkään toisesta. Et tarvitse toista pystyäksesi elämään kuten muutkin ihmiset. Yhdessä elämisen jälkeen se vain tuntuu vaikealle..

Nauti siitä omasta ajasta jota sinulla on, kukaan ei kysele menojasi etkä ole tilivelvollinen muille. Sinähän olet nyt sinkku ja sinulla on oikeus flirttailla ihan vapaasti. Ei sen tarvitse pidemmälle johtaa.. Minä itse en ollut ainakaan vuosi sitten valmis mihinkään pidempiaikaiseen. Onneksi parin kuukauden päästä aloin uupua siihen "metsästykseen" ja tajusin, että elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhde. Tutustuin uudestaan itseeni, tein asioita jotka tuottivat iloa (aloin urheilla ym.) ja matkustin mm. Thaimaahan talvilomallani. En kadu yhtään tuota vapaana ollutta aikaa, vaikka alku teki todella tiukkaa. Itkua piti tihrustella..

Koita puhua siis ystävälle ja tutkiskella tilannetta omalta kannaltasi. Niin, nykyään minulla on muuten entistä huomattavasti onnellisempi suhde. Aurinkoista kesää sinulle :)

Mulla oli ihan samat ajatukset kun minä ja miesystäväni erottiin neljän vuoden jälkeen.

Tuntui aivan hirvittävän tyhjältä, iho kaipasi kosketusta valtavasti, sänky tuntui liian isolta.
Fyysiset vieroitusoireet, jos näin voisi sanoa.

Laastarisuhde helpotti, vaikka en käsittänyt että se sellainen oli. TEin miehelle todella halpamaisen tempun, kun jätin hänet. Tunteeni, oletetut sellaiset, vain katosivat kun suhde meinasi uuden miehen kanssa mennä liian vakavaksi.

Kenenkään ei vain pitäisi mennä käyttämään toisia hyväkseen vaan erosta yli päästäkseen!
Toisaalta maailma on julma, ja oma napa lähinnä..

Mulle ei auttanut kuin aika. Vuosi on mennyt, ja olen hyvilläni yksin. Enempään sydämiä en särkenyt, vaan opettelin olemaan itselleni hyvä.

Voi olla ikävä vastaus, mutta älä ota uutta miestä, koska se on melkeinpä satavarma, että homma päättyy kahden-kuuden kuukauden kuluessa. Ja siinä sivussa loukkaat toista osapuolta syvästi, koska se olet sinä itse joka suhteen lopettaa.

Eron jälkeen on pakko olla yksin. PAKKO. Siksi että jos etsit nyt uuden, teet sen vain ja ainoastaan omista tarpeista ja mielihaluista, ilman että välität vähääkään toisesta, ja tämä jos mikä on ihmisuhteilla pelaamista, rumaa sellaista.

Yksinäisyys kalvaa luihin asti, ja toisen syliin kaipuu on valtava, tiedän sen itsekin haavana ja laastarina olleena (ensimmäinen hävettää, toinen ajoi 3kk ryyppyputkeen), mutta se on pakko kestää. Asiat lutviutuvat ajan myötä, niin katkeralta kuin se tällä hetkellä kuullostaakin.

niinpä niin, laastaria ei kannata hommata. tuossa edellinen skriivaaja kuvasi asiaa hyvin ja itse voisin lisätä siihen sen, että se olo ei parane yhtään mihinkään, vaikka olisi yks taikka kymmenen laastaria. silloin kun lohduttajan kanssa on ja kun sen on dumpannut. pikemminkin olo saattaa olla vain kahta kauheampi.