Muistatteko ajan 15 vuotta sitten, mitä teit, kuka olit, mihin kykenit?
15 vuotta on oikeasti lyhyt aika ihmiselle. Se hujahtaa ohi ennen kuin sitä kerkeää heti edes ymmärtämään.
Tänään kävin treenaamassa ja seurana oli 65-70 vuotiaiden kuntosaliryhmä. Oli miehiä ja naisia. Ihailtavaa miten he keskittyivät pitämään yllä lihaksiston toimintakykyä.
Mietin hetken, ei helkkari. Menee vain 15 vuotta ja olen varmaan mukana tuossa ryhmässä. Kun miettii mitä oli ihmisenä 15 vuotta sitten ja peilaa tämän päivän tapahtumaan mitä voin olla jos elän 15 vuoden kuluttua, huomaa ajan nopean kulun ja osin myös sen raadollisuuden mitä aika meihin jättää.
AV
15 vuotta on oikeasti lyhyt aika ihmiselle. Se hujahtaa ohi ennen kuin sitä kerkeää heti edes ymmärtämään.
Tänään kävin treenaamassa ja seurana oli 65-70 vuotiaiden kuntosaliryhmä. Oli miehiä ja naisia. Ihailtavaa miten he keskittyivät pitämään yllä lihaksiston toimintakykyä.
Mietin hetken, ei helkkari. Menee vain 15 vuotta ja olen varmaan mukana tuossa ryhmässä. Kun miettii mitä oli ihmisenä 15 vuotta sitten ja peilaa tämän päivän tapahtumaan mitä voin olla jos elän 15 vuoden kuluttua, huomaa ajan nopean kulun ja osin myös sen raadollisuuden mitä aika meihin jättää.
AV
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen mieleltäni ihan sama
Tuo tuntuu lohduttavalta, ehkä olemme jopa viisaampia mitä nyt?
AV
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18072036t
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Muistan. Onneksi en enää ole siinä elämäntilanteessa kuin silloin.
Pitää muistaa se että aika kuultaa muistot, jos edelleen ajattelet noin, se aika ei ole ollut mitenkään mieltä ylentävä.
AV
Mulla ei kyllä tuppaa käymään tuollaista kultautumista. En ole sen tyyppinen ihminen, että noin kävisi. Se tosin on ihan totta, että se oli perceestä ja todella syvältä. Varsinkin vuosi 2008 oli oikein heIvetin perceestä.
Oikeastaan aikalailla tasan 15 vuotta sitten, tarkkaa päivää en muista, alkoi se pahin vaihe tai oli pahin hetki. Riippuu miten sitä katsoo tai keneltä kysyy. Siitä sitten mentiin muutama vuosi vain alaspäin ja oma henkilökohtainen eletyn elämäni aallonpohja oli näihin aikoihin vuotta, mutta vuonna 2012. Sen jälkeen mulle riitti ja lähdin omilleni.
Meidän emäntä palstaili <3
Iaskin..väärin
Väittelin venäläisten kanssa Georgian sotatilanteesta.
Varmaan teet samaa vielä 15 vuoden kuluttuakin:)
AV
Todennäköisesti, mutta luultavasti eri rähinä silloin käsittelyssä.
(viimeaikoina olen vaivihkaa syöttänyt niille epäilyksiä nykypolitiikkansa seurauksista)
Juu, ei ne rähinät rähisemällä lopu, vaikka maailmaan nyt haetaankin uutta geopoliittista jakokokonaisuutta. Talouselämä sanelee yli maiden ja hallitusten, kaikki se mikä ei tuota lopetetaan.
AV
Olin murrosvaiheessa ja kutakuinkin vihasin elämääni. Tein ylipitkiä työpäiviä, niin pitkiä, että palkkis sanoi että en saa tehdä yli 16 tuntisia päiviä.. oli liikaa vastuuta ja olin hajota sen vastuun alle. Poitsu oli sairaalakoulussa ja kotona vain viikonloppuisin.. pakenin työhön.
Olin pääluottamusmiehenä ihan sysipaskassa firmassa ja jatkuvaa muutostilannetta. Kotielämä oli nikn syvältä persiistä kuin olla ja saattaa..
Vuosi 2008 muutti kaiken. Tavallaan. Elämäni sai uuden suunnan. Menetin lamalle työopaikkani ja pääsin aloittamaan uudestaan. Semmoinen nollaus, joka tuli todellakin tarpeeseen. Järjestelmän buuttaus.
Ja nyt minulla on taas järjestelmän buuttaus edessä. Mikä tavallaan hyvä. Ehkä tämä on nyt se viimeinen aloitus elämässäni. Katsotaan miten eukon käy...
Tuli jotenkin hyvä mieli asenteestasi, onnea uudelle koitokselle.
AV
Mulla on hyvin pullat uunissa..
Asiat tuppaavat järjestymään. Minä luotan kohtaloon ja sen kantavaan voimaan.
Sitä en tiedä missä olen tulevaisuudessa 15 vuoden päästä, mutta en edes välitä. Täs ja nyt. Näillä mennään.
Olin vuoden ikäisen esikoisen äiti, vatsa uudestaan kasvamassa. Juuri rakennettu okt ja elämä oikeastaan kohtuullisen hyvää. Siinä kohtaa ei ollut tulevien vuosien helvetti vielä irti. Viimeiset kymmenen vuotta on onneksi ollut aika seesteistä (verrattuna vaikeisiin vuosiin).
Itse en ole 15v päästä edes eläkkeellä, mutta luultavasti lapset asuu jo omillaan.
Eikä se olisi pahasta vaikka eivät edes asuisi:)
Mutta, on ehkä se oikea aika etsiä kumppani, jos sellaisen kanssa haluaisi vanheta?
AV
Ei minua enää omakotitaloon saa, vaikka tykkäänkin pihahommista. Lapset on pätevä ”tekosyy” olla muuttamatta mihinkään.
Puoliso löytyy kun on löytyäkseen. Ei sitä voi pakottaa tai kiirehtiä, muuten tulee herkästi shittiä niskaan.
Kyllä aika kuluukin nopeasti. Vastahan tämäkin viikko alkoi ja nyt se kohta loppuu. Vasta oli kesä ja kohta syksykin on jo mennyt. Lapsena sitä keskittyi hetkeen ja tuntikin tuntui ikuisuudelta, varsinkin jos odotti vaikka kesälomareissulle lähtöä tunnin kuluttua. Nyt se tuntuikin on vain yksi näpäys ja viikot tuntuu vilisevän silmissä.
Totta, kirjoitat muuten jotenkin tunteita nostattavasti.
AV
Kiitos =) Mitä enemmän tulee vuosia, sitä paremmin huomaa ajan kulumisen.
Vuoden 2008 lopulla odottelin/ jännitin tammikuussa 2009 alkaneita opintojani ulkomailla. Olin tuolloin vielä huomattavasti sulkeutuneempi ja epävarmempi kuin mitä nykyisin olen.
Ulkomailla oleminen opettaa, hyvä avartava kokemus.
AV
2008 syssyllä mä asuin vielä Tampereella, siis siinä kämpässä missä oli vaan niitä valkoisia seiniä. Töissä olin rakentamassa Nokialle teollisuushallia. Sinne tuli lapinlahden linnut esiintymään harjakaisiin, mutta me rakentajat ei saatu osallistua niihin, vaan meidän piti mennä puoleks päivää kotiin, saatiin palkka kuitenkin niistä tunneista, tilaaja makso. Sinne tuli halliin väliaikainen lämmityskin ja vessat siksi aikaan. mutta kun oli ohi niin vietiin lämmitys ja vessat pois. Mulla oli autona mondeo sillon, eikä se menny katsastuksessa läpi, kun takatukivarsi oli niin ruostunu, että jousi meinas tulla läpi.
Enpä voisi unohtaa vaikka yrittäisin, pahimmat aallonpohjat elämässä (tähän asti 🙂) olivat 10 - 15v sitten.
Muistan oikein hyvin, todella rasittavaa aikaa.
- Sheena
Kyllä muistan.
HydrauliIkkaosaamiseni oli tuolloin vielä hyvin vaatimatonta. Nykyään kykenen enempään.
-keinovaginamies-
Lasten kanssa se on lyhyt hetki ja yllättää ajan nopeus.
minua en tiedä jotenkin auttavat tytöt siis.. niin että palstallakin intouttavat katsomaan pornoakin ja sitten aivot aina kirkkaampina sen aikaa kun ei ole tyttöjä mielessä.
Eräs juttu on erikoinen , ei aavistusra kun joku kuollut alakerrassa... mielestäni ihan normaalia porukkaa, en tiedä sitten niin että mitähän..