Mietin, että osa - ehkä aika suurikin osa - ihmisistä ei ole saanut lapsena olla lapsia. Perheissä on ollut ties mitä traumoja, ja lasten on täytynyt olla lapsiaikuisia.
Edellisestä johtaen, mietin, miten nainen voi olla nainen - tai mies olla mies - ellei ole ensin saanut olla lapsi (siis todella, syvällisesti lapsi - huoleton, viaton yms.) Aika moni aikuisista on mielestäni aikuisia lapsia, mikä manifestoituu erilaisina ongelmina heidän elämässään.
Edelleen, mietin, että voisiko se, ettei ole saanut olla lapsi, olla (osa)syy sille, että niin moni ”kapinoi” fyysistä aikuisuutta ja sukupuoltaan vastaan? Nainen ei halua olla nainen, mies ei halua olla mies, aikuiset eivät halua olla aikuisia - ja miksi haluaisivatkaan, jos eivät ole koskaan saaneet olla lapsia? Psykologinen kehitys ei etene, koska alkuvaihe (lapsuus) on jäänyt kesken? Voisiko tämä olla myös syy sille, miksi sukupuolen vaihtamisesta ja muunsukupuolisuudesta on tullut niin suosittua? Että jos aikuisuus tai oma sukupuoli ei nappaa, niin kannattaisi hoidattaa lapsuuden traumansa ennen kun alkaisi muuttaa sukupuoltaan tms.?
Kunhan mietin.
Yksi teoria
85
605
Vastaukset
Aika vaikea kuvitella, että muunsukupuolisuudella tai transseksuaalisuuden ja traumojen tai lapsuuden liian suuren vastuun olisi mitään sattumaa suurenpaa yhteyttä. Sukupuoli-identtiteetti on jotain mitä meillä jokaisella on, ja kasvuympäristö korkeintaan vaikuttaa siihen tuommeko sisäistä identtiteettiä ulos vai jääkö se omaksi salaisuudeksi. Olen itse sitä mieltä, että jokainen ihminen antsaisee kunnioituksen omana itsenään sellaisena kuin on.
Lapsiaikuisuuteen traumat usein vaikuttaa ja aikuisuuden kiintymyssuhteisiin myös, ja altistaa myöhemmille mielenterveysongelmille.
Nuo kaksi on kuitenkin toisistaan irrallisia ilmiöitä.- Anonyymi
Miksi sotket asioita? Aloituksessa ei mietitty kunnioittamisasioita, vaan pohdittiin lapsuuden merkitystä ihmisen kasvulle, myös aikuisuuteen.
Lapsuudella, nuoruusiällä ja niiden kasvuympäristöllä nimenomaan on vaikutusta myös siihen, millaiseen sukupuolisuuteen yksilö myöhemmin kokee kuuluvansa ja kasvaneensa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sotket asioita? Aloituksessa ei mietitty kunnioittamisasioita, vaan pohdittiin lapsuuden merkitystä ihmisen kasvulle, myös aikuisuuteen.
Lapsuudella, nuoruusiällä ja niiden kasvuympäristöllä nimenomaan on vaikutusta myös siihen, millaiseen sukupuolisuuteen yksilö myöhemmin kokee kuuluvansa ja kasvaneensa.-sivusta.
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sotket asioita? Aloituksessa ei mietitty kunnioittamisasioita, vaan pohdittiin lapsuuden merkitystä ihmisen kasvulle, myös aikuisuuteen.
Lapsuudella, nuoruusiällä ja niiden kasvuympäristöllä nimenomaan on vaikutusta myös siihen, millaiseen sukupuolisuuteen yksilö myöhemmin kokee kuuluvansa ja kasvaneensa.Kasvuympäristö ei tietääkseni vaikuta siihen kokeeko ihminen itsensä naiseksi, mieheksi tai joksikin muuksi tai kumpia rakastaa. Se taitaa olla enemmän sisäsyntyinen asia. Sen sijaan se miten omaa sisintää uskaltaa tuoda esiin on enemmän ympäristön vaikutusta.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Kasvuympäristö ei tietääkseni vaikuta siihen kokeeko ihminen itsensä naiseksi, mieheksi tai joksikin muuksi tai kumpia rakastaa. Se taitaa olla enemmän sisäsyntyinen asia. Sen sijaan se miten omaa sisintää uskaltaa tuoda esiin on enemmän ympäristön vaikutusta.
Mistä voit tietää toisen ihmisen kokemuksen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sotket asioita? Aloituksessa ei mietitty kunnioittamisasioita, vaan pohdittiin lapsuuden merkitystä ihmisen kasvulle, myös aikuisuuteen.
Lapsuudella, nuoruusiällä ja niiden kasvuympäristöllä nimenomaan on vaikutusta myös siihen, millaiseen sukupuolisuuteen yksilö myöhemmin kokee kuuluvansa ja kasvaneensa.Anteeksi mutta mitä merkitystä (positiivista tai negatiivista) sillä on kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen, mihin sukupuoleen tämä tuntee kuuluvansa?
🦄 - Anonyymi
”Sukupuoli-identtiteetti on jotain mitä meillä jokaisella on, ja kasvuympäristö korkeintaan vaikuttaa siihen tuommeko sisäistä identtiteettiä ulos vai jääkö se omaksi salaisuudeksi. ”
Ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee toisia ihmisiä peilatakseen itseään. Jos oma identiteetti (sukupuoli- tai yleinen) on pitänyt kätkeä, tarkoittaa se myös, että ko. identiteetti ei ole koskaan tullut peilatuksi toisille ihmisille. Onko ”minä” olemassa jos kukaan ei näe sitä? Väitän, että ei ole. Ainakaan onnellisena, täytenä (ja huolettomana/viattomana lasten osalta). Vasta se, että voi ilmentää omaa identiteettiään on itsen todeksi elämistä (ts. todellista, onnellista elämää). Anonyymi kirjoitti:
Mistä voit tietää toisen ihmisen kokemuksen?
Aloitushan oli aiheeltaan yksi teoria, eikä omakohtaisia kokemuksia. Jos aloitus olisi ollut aiheelta koen itse, että omat lapsuuden traumani ovat vaikuttaneet sukupuoli-identiteettini kehitykseen, olisi vastaukseni ollut eri sävyinen. Yksilö voi kokea asian ja se on hänelle tosi, mutta isommassa kuvassa sama ei välttämättä päde muihin.
Lähes jokainen hakee teininä omaa itseään, kokeilee omia rajojaan ja itseään. Myös kokemus omasta sukupuolesta kuuluu näihin asioihin. Osa palaa biologiseen sukupuoleen, osa vaihtaa sukupuolta. Samaa on ollut ennenkin, mutta aihe on ollut tabu. Tunnen eläkeikäisen naisen, joka tuntee olevansa mies, mutta on elänyt silti koko elämänsä ulkoisesti perheellisen tavallisen naisen elämän ja on onnellisessa avioliitossa. Hänelle tuotiin jo lapsena ilmi mm. kotoa, että asia on häpeä ja se ”menee ohi” kun kasvaa. Ei se mennyt, vaikkei tuo ulospäin näykkään elämässä.
Erottaisin myös kaksi asiaa teorian osalta ihmisen, joka aidosti ja pysyvösti kokee olevansa väärässä sukupuolessa ja ihmisen, jolla on Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Jälkimmäinenhän on juuri trauman aiheuttama ja hajonneen mielen näkymien eri persoonissa voi näkyä myös eri sukupuolisissa persoonissa samanlailla kuin samansukupuolisissakin. Kyseessä on kuitenkin mielensairaus tosin kun transeksuaalisuudessa,
Ohessa yksi suomenkielinen artikkeli teorian taustalle:
https://www.duodecimlehti.fi/duo12102
- Anonyymi
Kaikki se, mikä sinulle näyttäytyy kapinana, ei välttämättä todellisuudessa ole kapinaa.
Minä olen lapsena saanut olla lapsi. Olen myös saanut olla sataprosenttisesti oma itseni.
Siitä on ollut seurauksena, etten suostu aikuisenakaan pukemaan ylleni naamioita. Joidenkin mielestä omana itsenään oleminen, jos se poikkeaa massasta, on kapinointia. Minulle se on vain normaalia -- ja onnellisuuteni elinehto.
🦄 Nyt on muotia olla muunsukupuolinen. Näitä villityksiä on tullut ja mennyt. Tämäkin villitys menee kohta ohi. Sitten etsitään taas uusia tapoja olla "uhri". Minusta on surullista että aiheesta tehdään sosiaalipornoa. Se halventaa henkilöitä jotka oikeasti ovat muunsukupuolisia.
Vaikka itsekin olen rajatapaus, en silti luokittele itseäni muunsukupuoliseksi.Leikki-ikä koko ikä.🥰🫧✨
- Anonyymi
Hyviä pohdintoja joihin en uskalla ottaa kantaa. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni joka on se että liian onnellinen lapsuus on pahasta. Mikään ei oikein tunnu enää sen jälkeen miltään, ei ole mitään parempaa mitä tavoitella. On vain pitkä hidas loppuluisu muistoineen.
- Anonyymi
"Mikään ei oikein tunnu enää sen jälkeen miltään, ei ole mitään parempaa mitä tavoitella. On vain pitkä hidas loppuluisu muistoineen."
Mielestäni sellainen lapsuus ei ole onnellinen, joka ei anna ihmiselle tarpeellista määrää itseluottamusta. Itseluottamuksen avulla ihminen tavoittelee elämäänsä hyviä asioita riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat on saanut.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mikään ei oikein tunnu enää sen jälkeen miltään, ei ole mitään parempaa mitä tavoitella. On vain pitkä hidas loppuluisu muistoineen."
Mielestäni sellainen lapsuus ei ole onnellinen, joka ei anna ihmiselle tarpeellista määrää itseluottamusta. Itseluottamuksen avulla ihminen tavoittelee elämäänsä hyviä asioita riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat on saanut.
🦄Jos on jo saanut hyvät lähtökohdat niin miksi tavoitella jotain vielä parempaa? En ymmärrä miten itseluottamus tähän liittyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on jo saanut hyvät lähtökohdat niin miksi tavoitella jotain vielä parempaa? En ymmärrä miten itseluottamus tähän liittyy.
Mietitkö lähtökohtia vain taloudellisesta näkökulmasta?
Minä ajattelen niin, ettei kukaan voi pysyä onnellisena, jos ei tutustu elämässään uusiin asioihin ja ihmisiin, pysy uteliaana ja kohtaa erilaisia haasteita. Teini-iän tavoitteiden saavuttaminen ei tuo iloa enää nuorena aikuisena, eikä nuoren aikuisuuden haasteiden saavuttaminen tuo iloa enää keski-ikäisenä. Toiveet ja haasteet muuttuvat iän myötä.
Tarkoitan siis paremman tavoittelulla sitä, että pyrkii kohti omia tavoitteitaan ja haaveitaan. Ja oletuksenani on, että ne muuttuvat iän myötä. Tavoitteluun tarvitaan itseluottamusta. En pidä hyvänä itseluottamuksen osoituksena sitä, että jossain kohtaa elämäänsä pitää ainoana mahdollisuutena jonkinlaista "loppuluisua".
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietitkö lähtökohtia vain taloudellisesta näkökulmasta?
Minä ajattelen niin, ettei kukaan voi pysyä onnellisena, jos ei tutustu elämässään uusiin asioihin ja ihmisiin, pysy uteliaana ja kohtaa erilaisia haasteita. Teini-iän tavoitteiden saavuttaminen ei tuo iloa enää nuorena aikuisena, eikä nuoren aikuisuuden haasteiden saavuttaminen tuo iloa enää keski-ikäisenä. Toiveet ja haasteet muuttuvat iän myötä.
Tarkoitan siis paremman tavoittelulla sitä, että pyrkii kohti omia tavoitteitaan ja haaveitaan. Ja oletuksenani on, että ne muuttuvat iän myötä. Tavoitteluun tarvitaan itseluottamusta. En pidä hyvänä itseluottamuksen osoituksena sitä, että jossain kohtaa elämäänsä pitää ainoana mahdollisuutena jonkinlaista "loppuluisua".
🦄Oletus että tavoitteet muuttuvat iän myötä voi olla joissain tapauksissa väärä. Lapsena ja nuorena elämä vaan oli niin onnellista ettei samaan enää pääse, ei vaikka mitä tekisi. Ei kannata edes yrittää. Toki voi yrittää olla mahdollisimman onnellinen ja pyrkiä mahdollisimman hyvään mutta nekin on vain lohtua sille mitä on joskus ollut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletus että tavoitteet muuttuvat iän myötä voi olla joissain tapauksissa väärä. Lapsena ja nuorena elämä vaan oli niin onnellista ettei samaan enää pääse, ei vaikka mitä tekisi. Ei kannata edes yrittää. Toki voi yrittää olla mahdollisimman onnellinen ja pyrkiä mahdollisimman hyvään mutta nekin on vain lohtua sille mitä on joskus ollut.
Pysyn kannassani. Mielestäni tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on huono itseluottamus.
Saat vapaasti olla eri mieltä jos haluat. ☺️
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pysyn kannassani. Mielestäni tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on huono itseluottamus.
Saat vapaasti olla eri mieltä jos haluat. ☺️
🦄Yleensä itseluottamusta tarvitaan jos tavoittelee jotain ja siinä se on varmasti hyväksi. Jos ei ole mitään mitä tavoitella niin mitä sillä tekee?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä itseluottamusta tarvitaan jos tavoittelee jotain ja siinä se on varmasti hyväksi. Jos ei ole mitään mitä tavoitella niin mitä sillä tekee?
Ajattelen niin, että ne tavoitteet asetetaan nimenomaan sen itseluottamuksen avulla.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietitkö lähtökohtia vain taloudellisesta näkökulmasta?
Minä ajattelen niin, ettei kukaan voi pysyä onnellisena, jos ei tutustu elämässään uusiin asioihin ja ihmisiin, pysy uteliaana ja kohtaa erilaisia haasteita. Teini-iän tavoitteiden saavuttaminen ei tuo iloa enää nuorena aikuisena, eikä nuoren aikuisuuden haasteiden saavuttaminen tuo iloa enää keski-ikäisenä. Toiveet ja haasteet muuttuvat iän myötä.
Tarkoitan siis paremman tavoittelulla sitä, että pyrkii kohti omia tavoitteitaan ja haaveitaan. Ja oletuksenani on, että ne muuttuvat iän myötä. Tavoitteluun tarvitaan itseluottamusta. En pidä hyvänä itseluottamuksen osoituksena sitä, että jossain kohtaa elämäänsä pitää ainoana mahdollisuutena jonkinlaista "loppuluisua".
🦄Loppuluisu!
Tämä on just oikea sana sille mihin minä pyrin. Haluan järjestää elämäni niin, että voin heittäytyä siihen loppuluisuun. Ja siihen pääsemiseen on kuule tekemistä!
Ihanaa, loppuluisu.. 🤗❤️
xLiner
- Anonyymi
Mitä muka on olla nainen? Mies? Aikuinen? Eri asemassa oleville ihmisille ilmenee eri haasteita. Joillekin ihan epäreiluja, toisille yleisiä ja tavanomaisia. Ei voi tietää jos ei tunne ja hahmota toisen positiota.
- Anonyymi
Tätä samaa minäkin mietin... Ikään kuin olisi olemassa jokin raami, johon pitäisi tietyn sukupuolen edustaja mahtua! Tai jos et mahdu, niin... niin mitä sitten? Ketä sen pitäisi haitata?
Sitä paitsi erilainen hassuttelu on ns. halpoja huveja ja kuuluu jokapäiväiseen elämääni. Se ei todellakaan ole "aikuismaista", mutta ketä se haittaa?
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tätä samaa minäkin mietin... Ikään kuin olisi olemassa jokin raami, johon pitäisi tietyn sukupuolen edustaja mahtua! Tai jos et mahdu, niin... niin mitä sitten? Ketä sen pitäisi haitata?
Sitä paitsi erilainen hassuttelu on ns. halpoja huveja ja kuuluu jokapäiväiseen elämääni. Se ei todellakaan ole "aikuismaista", mutta ketä se haittaa?
🦄No vaikkapa niitä lapsia :)
-sivusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No vaikkapa niitä lapsia :)
-sivusta.Miksi hassuttelu lapsia haittaisi? Eivätkö lähes kaikki lapset hassuttele jo luonnostaan?
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi hassuttelu lapsia haittaisi? Eivätkö lähes kaikki lapset hassuttele jo luonnostaan?
🦄Sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole lapsista hauskoja juttuja.
Onko sulla muuta kokemusta lapsen kasvusta kuin oma lapsuutesi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole lapsista hauskoja juttuja.
Onko sulla muuta kokemusta lapsen kasvusta kuin oma lapsuutesi?En ole puhunut hassuttelusta, joka liittyisi seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Se oli nyt jokin oma mielleyhtymäsi, joka on virheellinen.
On muutakin kokemusta.
🦄
- Anonyymi
Tämä taisi olla liian vaikea teoria tälle palstalle.
- Anonyymi
Ei se ollut vaikea teoria. Se oli selkeästi ilmaistu.
En vain itse oikein voinut olla samaa mieltä väitteidesi kanssa. En voi ajatella, että olisi jokin tietynlaisen naisen, miehen tai aikuisen malli, jota kaikkien tulisi noudattaa. En pysty pitämään varsinkaan sukupuolta kovin merkityksellisenä asiana muuten kuin sitä kautta, että jokaisella tulisi olla oikeus olla oma itsensä (kunhan ei satuta muita).
Mielestäni teoriasi siis sotii länsimaisten kulttuurien perusarvoja vastaan: teoriassasi lähdetään siitä, että tietyille ihmisryhmille on olemassa ulkopuoliset kriteerit siitä, millaisia heidän tulisi olla.
Pyydän huomioimaan, etten tässä kommentissani ota mitään kantaa sukupuolen fyysiseen korjaamiseen. Puhuin vain sukupuolen kokemuksesta.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ollut vaikea teoria. Se oli selkeästi ilmaistu.
En vain itse oikein voinut olla samaa mieltä väitteidesi kanssa. En voi ajatella, että olisi jokin tietynlaisen naisen, miehen tai aikuisen malli, jota kaikkien tulisi noudattaa. En pysty pitämään varsinkaan sukupuolta kovin merkityksellisenä asiana muuten kuin sitä kautta, että jokaisella tulisi olla oikeus olla oma itsensä (kunhan ei satuta muita).
Mielestäni teoriasi siis sotii länsimaisten kulttuurien perusarvoja vastaan: teoriassasi lähdetään siitä, että tietyille ihmisryhmille on olemassa ulkopuoliset kriteerit siitä, millaisia heidän tulisi olla.
Pyydän huomioimaan, etten tässä kommentissani ota mitään kantaa sukupuolen fyysiseen korjaamiseen. Puhuin vain sukupuolen kokemuksesta.
🦄”En vain itse oikein voinut olla samaa mieltä väitteidesi kanssa. En voi ajatella, että olisi jokin tietynlaisen naisen, miehen tai aikuisen malli, jota kaikkien tulisi noudattaa. ”
En missään moista väittänytkään, se oli omaa tulkintaasi.
Yksinkertaistan aloituksen: jos ei saa lapsena ilmentää todellista itseään, miten voi kyetä siihen aikuisena? Miten voi tietää millainen identiteetti (sukupuoli- tai yleisesti) itsellä on jos se on pitänyt piilottaa? (Silloin lapsi piilottaa sen myös itseltään) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”En vain itse oikein voinut olla samaa mieltä väitteidesi kanssa. En voi ajatella, että olisi jokin tietynlaisen naisen, miehen tai aikuisen malli, jota kaikkien tulisi noudattaa. ”
En missään moista väittänytkään, se oli omaa tulkintaasi.
Yksinkertaistan aloituksen: jos ei saa lapsena ilmentää todellista itseään, miten voi kyetä siihen aikuisena? Miten voi tietää millainen identiteetti (sukupuoli- tai yleisesti) itsellä on jos se on pitänyt piilottaa? (Silloin lapsi piilottaa sen myös itseltään)"Yksinkertaistan aloituksen: jos ei saa lapsena ilmentää todellista itseään, miten voi kyetä siihen aikuisena? Miten voi tietää millainen identiteetti (sukupuoli- tai yleisesti) itsellä on jos se on pitänyt piilottaa? (Silloin lapsi piilottaa sen myös itseltään)"
Olen aina ollut sitä mieltä, että tilastollisesti suuri tarve vaihtaa fyysistä sukupuolta johtuu osittain (mutta ei tietenkään kaikissa tapauksissa) siitä, ettei ympäristömme anna miesten ja naisten olla omanlaisiaan. Varsinkin naisiin on aina kohdistunut paineita olla tietynlainen, sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti. En näe tuota mitenkään lapsuuden perheisiin rajoittuvana asiana, koska se läpäisee koko yhteiskunnan.
Tällaisessa tiiviiseen sukupuolinormittamiseen pyrkivässä yhteiskunnassa vasta fyysinen sukupuolen ilmentäminen on perinteisesti antanut luvan tietynlaiseen psyykkiseen tai sosiaaliseen sukupuolen ilmentämiseen. Otetaan esimerkki vaikka miehestä, joka pitää balettitanssista: niin kauan kuin mies on perinteisen miehen näköinen ja pyörii perinteisesti miehissä ympyröissä, ympäristö ei helposti hyväksy sitä, että mies vetää trikoot jalkaan ja alkaa harjoitella balettia. Sen sijaan jos mies korjaa sukupuolensa ja alkaa sen jälkeen harjoitella balettia, yhtäkkiä baletti onkin ympäristön mielestä ihan ok juttu ja "sopii kyseiselle henkilölle".
Aloituksessa sinä (?) kirjoitit näin:
"Nainen ei halua olla nainen, mies ei halua olla mies, aikuiset eivät halua olla aikuisia - ja miksi haluaisivatkaan, jos eivät ole koskaan saaneet olla lapsia? Psykologinen kehitys ei etene, koska alkuvaihe (lapsuus) on jäänyt kesken?"
Tuosta puuttuu mielestäni ratkaiseva sana eli "fyysinen": tarkempi ilmaisu olisi "Nainen ei halua olla fyysisesti nainen, mies ei halua olla fyysisesti mies... "
Ellei tuota sanaa "fyysinen" ole mukana, tekstistäsi tekee herkästi virhetulkinnan siihen suuntaan, että viittaat sukupuoli-identiteettiin (gender) etkä fyysiseen sukupuoleen (sex).
Edelleenkään en ymmärrä, miksi puhut aloituksessa pelkästään lapsuudesta. Ikään kuin nuoret tai aikuiset eivät voisi traumatisoitua siitä, etteivät saa olla oman identiteettinsä mukaisia fyysisiä naisia ja miehiä, vaan heidän täytyy mukautua ympäristön vaatimuksiin siitä, mitä kuuluu miehen tai naisen psyykkiseen tai sosiaaliseen sukupuolen ilmentämiseen. Mielestäni koko kulttuurimme pakottaa naiset ja miehet aivan liian kapeisiin sukupuolen ilmentämisen tapoihin. Lasten kasvatus vain heijastaa koko yhteiskunnan arvoja; ei se synnytä uusia arvoja, elleivät kasvattajat kapinoi vallitsevia arvoja vastaan joko tietoisesti tai huomaamattaan (kuten minun vanhempani tekivät asenteellaan, jonka vuoksi sain olla oma itseni).
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Yksinkertaistan aloituksen: jos ei saa lapsena ilmentää todellista itseään, miten voi kyetä siihen aikuisena? Miten voi tietää millainen identiteetti (sukupuoli- tai yleisesti) itsellä on jos se on pitänyt piilottaa? (Silloin lapsi piilottaa sen myös itseltään)"
Olen aina ollut sitä mieltä, että tilastollisesti suuri tarve vaihtaa fyysistä sukupuolta johtuu osittain (mutta ei tietenkään kaikissa tapauksissa) siitä, ettei ympäristömme anna miesten ja naisten olla omanlaisiaan. Varsinkin naisiin on aina kohdistunut paineita olla tietynlainen, sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti. En näe tuota mitenkään lapsuuden perheisiin rajoittuvana asiana, koska se läpäisee koko yhteiskunnan.
Tällaisessa tiiviiseen sukupuolinormittamiseen pyrkivässä yhteiskunnassa vasta fyysinen sukupuolen ilmentäminen on perinteisesti antanut luvan tietynlaiseen psyykkiseen tai sosiaaliseen sukupuolen ilmentämiseen. Otetaan esimerkki vaikka miehestä, joka pitää balettitanssista: niin kauan kuin mies on perinteisen miehen näköinen ja pyörii perinteisesti miehissä ympyröissä, ympäristö ei helposti hyväksy sitä, että mies vetää trikoot jalkaan ja alkaa harjoitella balettia. Sen sijaan jos mies korjaa sukupuolensa ja alkaa sen jälkeen harjoitella balettia, yhtäkkiä baletti onkin ympäristön mielestä ihan ok juttu ja "sopii kyseiselle henkilölle".
Aloituksessa sinä (?) kirjoitit näin:
"Nainen ei halua olla nainen, mies ei halua olla mies, aikuiset eivät halua olla aikuisia - ja miksi haluaisivatkaan, jos eivät ole koskaan saaneet olla lapsia? Psykologinen kehitys ei etene, koska alkuvaihe (lapsuus) on jäänyt kesken?"
Tuosta puuttuu mielestäni ratkaiseva sana eli "fyysinen": tarkempi ilmaisu olisi "Nainen ei halua olla fyysisesti nainen, mies ei halua olla fyysisesti mies... "
Ellei tuota sanaa "fyysinen" ole mukana, tekstistäsi tekee herkästi virhetulkinnan siihen suuntaan, että viittaat sukupuoli-identiteettiin (gender) etkä fyysiseen sukupuoleen (sex).
Edelleenkään en ymmärrä, miksi puhut aloituksessa pelkästään lapsuudesta. Ikään kuin nuoret tai aikuiset eivät voisi traumatisoitua siitä, etteivät saa olla oman identiteettinsä mukaisia fyysisiä naisia ja miehiä, vaan heidän täytyy mukautua ympäristön vaatimuksiin siitä, mitä kuuluu miehen tai naisen psyykkiseen tai sosiaaliseen sukupuolen ilmentämiseen. Mielestäni koko kulttuurimme pakottaa naiset ja miehet aivan liian kapeisiin sukupuolen ilmentämisen tapoihin. Lasten kasvatus vain heijastaa koko yhteiskunnan arvoja; ei se synnytä uusia arvoja, elleivät kasvattajat kapinoi vallitsevia arvoja vastaan joko tietoisesti tai huomaamattaan (kuten minun vanhempani tekivät asenteellaan, jonka vuoksi sain olla oma itseni).
🦄Aloitus keskittyi lapsuuteen siksi, että lapsuudessa meille annetaan perusta sille, kuinka ok on olla oma itsensä ja ilmentää omaa itseään aidosti ja täydesti. Ne lapset, jotka ovat saaneet näin tehdä, ovat vahvempia yhteiskunnan (ja muiden ulkopuolisten tahojen) suoltamien paineiden kanssa, sekä nuoruudessaan että aikuisuudessaan. Heidän identiteettinsä on ”vahvempi” alun alkaenkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloitus keskittyi lapsuuteen siksi, että lapsuudessa meille annetaan perusta sille, kuinka ok on olla oma itsensä ja ilmentää omaa itseään aidosti ja täydesti. Ne lapset, jotka ovat saaneet näin tehdä, ovat vahvempia yhteiskunnan (ja muiden ulkopuolisten tahojen) suoltamien paineiden kanssa, sekä nuoruudessaan että aikuisuudessaan. Heidän identiteettinsä on ”vahvempi” alun alkaenkin.
Varmasti osittain totta. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus pyrkiä eroon valitsemistaan lapsuudenperheensä piirteistä. Luulen että jokaisen täytyy jossain vaiheessa pyrkiä siihen, koska kaikin tavoin täydellistä kasvuympäristöä ei ole olemassa. Haasteiden määrä ja laatu tietysti vaihtelevat, samoin kuin ihmisten halu ja kyky pyrkiä eroon itseään haittaavista toimintamalleistaan.
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Aloitus keskittyi lapsuuteen siksi, että lapsuudessa meille annetaan perusta sille, kuinka ok on olla oma itsensä ja ilmentää omaa itseään aidosti ja täydesti. Ne lapset, jotka ovat saaneet näin tehdä, ovat vahvempia yhteiskunnan (ja muiden ulkopuolisten tahojen) suoltamien paineiden kanssa, sekä nuoruudessaan että aikuisuudessaan. Heidän identiteettinsä on ”vahvempi” alun alkaenkin.
Minä sain olla itseni lapsena ja saan olla yhä vanhempieni toimesta. Siinä oli hyvä lapsuus ja minua rakastettiin, vaikkei aina otettu minun näkemystä tai vointia jossain tilanteessa huomioon. Vanhempina on paljon keskeneräisiä ihmisiä, mutta onneksi minä olen voinut puhua nämä kipeät asiat vielä näin aikuisenakin auki heidän kanssaan. Eikä he ole hyökkineet tms. Ovat olleet pahoillaan ettei ole kaikkea ymmärtäneet ottaa huomioon.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Minä sain olla itseni lapsena ja saan olla yhä vanhempieni toimesta. Siinä oli hyvä lapsuus ja minua rakastettiin, vaikkei aina otettu minun näkemystä tai vointia jossain tilanteessa huomioon. Vanhempina on paljon keskeneräisiä ihmisiä, mutta onneksi minä olen voinut puhua nämä kipeät asiat vielä näin aikuisenakin auki heidän kanssaan. Eikä he ole hyökkineet tms. Ovat olleet pahoillaan ettei ole kaikkea ymmärtäneet ottaa huomioon.
No kiva.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti osittain totta. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus pyrkiä eroon valitsemistaan lapsuudenperheensä piirteistä. Luulen että jokaisen täytyy jossain vaiheessa pyrkiä siihen, koska kaikin tavoin täydellistä kasvuympäristöä ei ole olemassa. Haasteiden määrä ja laatu tietysti vaihtelevat, samoin kuin ihmisten halu ja kyky pyrkiä eroon itseään haittaavista toimintamalleistaan.
🦄Totta, kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Siksi aloituksessa olikin ”kannattaisi hoidattaa lapsuuden traumansa ennen kun alkaisi muuttaa sukupuoltaan tms.? ”
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta, kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Siksi aloituksessa olikin ”kannattaisi hoidattaa lapsuuden traumansa ennen kun alkaisi muuttaa sukupuoltaan tms.? ”
En kommentoi tuota sukupuolen fyysistä korjausta. Minulla ei ole siihen liittyen tarpeeksi tietoa, eikä asia edes oikein kiinnosta minua.
🦄 Anonyymi kirjoitti:
No kiva.
Onhan se. En näe mitään yhteyttä sukupuolikokemuksella ja turvattomalla lapsuudella. Kuten aloitus on antanut ymmärtää asian olevan.
Minua ei sukupuolittanut olet vanhempani ikinä kuten taas muut ihmiset ovat. Äiti tuputti mekkoja aikansa, kunnes uskoi etten niitä halua pitää, ne ällöttää mua ja häiritsee mun leikkejä. Housut toimii paremmin.
Sekin tuputus oli varmasti enemmän totuttu tapa, tytöt puetaan mekkoihin kuin sukupuolitusta, pitää näyttää tytölle. Hän tuskin ikinä ajatteli että mun pitää jotain vaatteita hankkiessaan. Ei meillä vaatteilla pädetä muutenkaan.
Ne turvattomuuden tunteetkin on enemmän kouluun ja muihin ihmisiin liittyvää, kun vanhempiini. Toki vanhempien riitely ja ero uhoilut pelotti minua, isän kännäily ja riitelykäytös myös. Äidin eleettömyys.
Mutta ne oli lähinnä pelkoa miten käy jos he eroaa tai jatkaa tappelua, isä läppää äiti ja on uskoton. Niitä minä murehdin lapsena.
Varsinaisesti muutenkin vielä 80-luvulla harva mietti lapsia ja kasvatusta, kuten nykyään taas mennää jo liiankin pitkälle oppaita ostellen. Terve järki riittää. Kuulostelu ja avoimuus.Anonyymi kirjoitti:
En kommentoi tuota sukupuolen fyysistä korjausta. Minulla ei ole siihen liittyen tarpeeksi tietoa, eikä asia edes oikein kiinnosta minua.
🦄Hän hakee syytä väärästä paikasta, näköjään ihan väkisin. Hieman outo ajattelu hällä.
Huitale kirjoitti:
Onhan se. En näe mitään yhteyttä sukupuolikokemuksella ja turvattomalla lapsuudella. Kuten aloitus on antanut ymmärtää asian olevan.
Minua ei sukupuolittanut olet vanhempani ikinä kuten taas muut ihmiset ovat. Äiti tuputti mekkoja aikansa, kunnes uskoi etten niitä halua pitää, ne ällöttää mua ja häiritsee mun leikkejä. Housut toimii paremmin.
Sekin tuputus oli varmasti enemmän totuttu tapa, tytöt puetaan mekkoihin kuin sukupuolitusta, pitää näyttää tytölle. Hän tuskin ikinä ajatteli että mun pitää jotain vaatteita hankkiessaan. Ei meillä vaatteilla pädetä muutenkaan.
Ne turvattomuuden tunteetkin on enemmän kouluun ja muihin ihmisiin liittyvää, kun vanhempiini. Toki vanhempien riitely ja ero uhoilut pelotti minua, isän kännäily ja riitelykäytös myös. Äidin eleettömyys.
Mutta ne oli lähinnä pelkoa miten käy jos he eroaa tai jatkaa tappelua, isä läppää äiti ja on uskoton. Niitä minä murehdin lapsena.
Varsinaisesti muutenkin vielä 80-luvulla harva mietti lapsia ja kasvatusta, kuten nykyään taas mennää jo liiankin pitkälle oppaita ostellen. Terve järki riittää. Kuulostelu ja avoimuus.Se missä vanhempani oli ja on yhä hölmöjä. Seksuaalinen suuntautuminen. Rakkaus saman sukupuolisten välillä yhä saa heidät järkyttymään ja torjumaan, hyi en halua ajatella jne. Siinä olisin toivonut enemmän heiltä järkeä, kun omia tunteita asiaan.
Anonyymi kirjoitti:
Totta, kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Siksi aloituksessa olikin ”kannattaisi hoidattaa lapsuuden traumansa ennen kun alkaisi muuttaa sukupuoltaan tms.? ”
Ymmärrän tuon sun näkemyksen vain, jos puhut ihmisestä jota ei ole kotona hyväksytty tyttöä tyttönä, poikaa poikana. On syrjitty toista sukupuolta lapsekseen haluten.
Olisi haluttu tyttö, mutta saatiikin poika. Mikä on minusta typerää muutenkin. Eritellä kumpi on parempi ja halutumpi, vanhemman itsekkyyttä ja suoraan sanoen typeryyttäkin.
Omia leikkejä lapsen kustannuksella, joita voisi leikkiä nukeilla eikä ihmisillä.Huitale kirjoitti:
Ymmärrän tuon sun näkemyksen vain, jos puhut ihmisestä jota ei ole kotona hyväksytty tyttöä tyttönä, poikaa poikana. On syrjitty toista sukupuolta lapsekseen haluten.
Olisi haluttu tyttö, mutta saatiikin poika. Mikä on minusta typerää muutenkin. Eritellä kumpi on parempi ja halutumpi, vanhemman itsekkyyttä ja suoraan sanoen typeryyttäkin.
Omia leikkejä lapsen kustannuksella, joita voisi leikkiä nukeilla eikä ihmisillä.Vaan tiedän niitä vanhempia, jotka on kertoneet suoraankin, että olisin halunnut mielummin tytön, että saan pukea mekkoihin. Ja taas niinkin, etten olis halunnut tyttöä, tytöistä ei ole mihinkään. Naisvihaa.
Ihan kusipäitä nämä ihmiset, sori vaan.
- Anonyymi
Juurikin näin. Ei lapsilla ole enää huoletonta lapsuutta omien vanhempien huomassa. Heti kun kynnelle kykenee,lähtee äidit töihin tienaamaan ja heittää pienokaiset päiväkotiin vieraiden ihmisten kasvatettaviksi. Lapsista tulee juurettomia ja se näkyy tässä yhteiskunnassa kaikenlaisena pahoinvointina ja katuväkivaltana. Joka lapsen tekee,kantakoon lapsestaan vastuun ja olkoon täyspäiväisesti äiti, niin kauan kuin lapsen kehitys sitä vaatii. Ja se vaatii,ainakin kouluikään asti. Tässäkin näkyy rahan palvonta ja itsekkyys. Tehdään lapsi,muttei kanneta siitä vastuuta vaan sysätään se yhteiskunnan vastuulle,kun on tärkeämpää tienata rahaa ja satsata omaan itseensä. Lapsi on pelkkä sivutuote,vähän kuin ostettu merkkilaukku. Ilahduttaa hetken ja sen jälkeen jää kaapin pohjalle pölyttymään. Voi kuulostaa karulta mutta totuus on karua. Tämä itsekkyyden ihmiskunta on etovaa ja sen jälki näkyy nyt.💩
- Anonyymi
Te kaikki itsekkäät rahanpalvojat ja pohatat. Te olette vastuussa lasten ja maailman pahoinvoinnista. Juuri te. Te päättäjät,te omaa etua ajavat. Te olette ne jotka tuhoaa maapallon ja tuhoaa ihmissielut. Teillä oli valta tehdä hyvää,mutta te ajattelitte vaan omaa parastanne ,tuottoa ja tulosta. Te tuhositte nämä kauniit ihmissielut,te teitte esimerkillänne heistä kaltaisianne. Nämä lapsirikolliset on teidän esimerkkinne tulosta. ,.Minä ainakin häpeän olla osa tätä sairasta yhteiskuntaa. Ottakaa vastuu,se mikä teille kuuluu,mutta ettehän te osaa💩
- Anonyymi
Ma luulen, että suurin osa vanhemmista kyllä tekee parhaansa. Mutta ongelmana onkin, että kun he eivät itse saaneet olla lapsia, ja juuri sellaisia kuin ovat, niin eivät he osaa luoda sitä mahdollisuutta (tilaa ja turvaa) lapsilleenkaan. Heidän pitäisi purkaa omat traumansa ensin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ma luulen, että suurin osa vanhemmista kyllä tekee parhaansa. Mutta ongelmana onkin, että kun he eivät itse saaneet olla lapsia, ja juuri sellaisia kuin ovat, niin eivät he osaa luoda sitä mahdollisuutta (tilaa ja turvaa) lapsilleenkaan. Heidän pitäisi purkaa omat traumansa ensin.
Tämä ajatustapa yleensä auttaa, jos huomaa, että itsellä on jotain anteeksiannettavaa omille vanhemmilleen.
🦄 - Anonyymi
Ei lapsen turvallisuus ja eheyden kokemus siitä riipu onko äiti töissä vai ei! Luultavastl, jos äiti on töissä ja elämässä on muutakin kuin vain koti ja lapsi, keskiverto ihminen jaksaa olla läsnäolevampi aikuinen aidolla tunneyhteydellä. Usein monta vuotta kotona olevat vanhemmat on hermoheikkoisia, väsyneitä, ehkä omissa oloissaan kännykässä kiinni yms, koska vastapainon puuttuessa ei vaan jaksa enempää.
- Anonyymi
"Joka lapsen tekee,kantakoon lapsestaan vastuun ja olkoon täyspäiväisesti äiti, niin kauan kuin lapsen kehitys sitä vaatii. Ja se vaatii,ainakin kouluikään asti. Tässäkin näkyy rahan palvonta ja itsekkyys."
Pahoittelut mutta mielestäni kommentissasi näkyy lähinnä ymmärtämättömyys lapsiperheiden taloudellisista realiteeteistä.
Kannatatko sitä, että vain 3 ja sitä useamman henkilön elättämiseen kykenevät miehet saisivat lisääntyä? 😁 Sitähän se vaatisi, jos kaikki äidit olisivat täyspäiväisiä äitejä. En itse kyllä usko, että ihmiskunnan historiassa on koskaan ollut tilannetta, jossa äidit eivät käyttäisi aikaansa mihinkään muuhun kuin lasten kasvattamiseen. Sellaiseen ei ole resursseja missään.
Lisäksi on otettava huomioon täysipäiväisen lastenhuoltajuuden henkinen rasitus, jos se jakaantuu vain yhdelle henkilölle, kuten joku jo toi esille:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18072531/yksi-teoria#comment-123933084
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Joka lapsen tekee,kantakoon lapsestaan vastuun ja olkoon täyspäiväisesti äiti, niin kauan kuin lapsen kehitys sitä vaatii. Ja se vaatii,ainakin kouluikään asti. Tässäkin näkyy rahan palvonta ja itsekkyys."
Pahoittelut mutta mielestäni kommentissasi näkyy lähinnä ymmärtämättömyys lapsiperheiden taloudellisista realiteeteistä.
Kannatatko sitä, että vain 3 ja sitä useamman henkilön elättämiseen kykenevät miehet saisivat lisääntyä? 😁 Sitähän se vaatisi, jos kaikki äidit olisivat täyspäiväisiä äitejä. En itse kyllä usko, että ihmiskunnan historiassa on koskaan ollut tilannetta, jossa äidit eivät käyttäisi aikaansa mihinkään muuhun kuin lasten kasvattamiseen. Sellaiseen ei ole resursseja missään.
Lisäksi on otettava huomioon täysipäiväisen lastenhuoltajuuden henkinen rasitus, jos se jakaantuu vain yhdelle henkilölle, kuten joku jo toi esille:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18072531/yksi-teoria#comment-123933084
🦄Jaa,no kotiäiti olin itse aikoinani kahdelle lapselle. Mies teki ihan tavallisia rakennusalaan liittyviä töitä. Hyvin pärjättiin,tai ainaki pärjättiin. Tuo on niin puppua että kaikki on mukamas rahasta kiinni ja ihmisillä ei ole varaa lisääntyä jos ei molemmat vanhemmat käy töissä. Hyvin pärjää kun keskittyy olennaiseen,eikä törsää turhuuksiin. Toisekseen,eipä ole lapsistani tullut rahaa arvostavia tai rahasta riippuvaisia,vaan ovat tyytyväisiä vähään omassakin elämässään ja arvot ovat jotakin aivan muuta. Ei tarvii ryypätä,polttaa,eikä haikailla merkkivaatteita,eikä ryöstellä mummoja kadulla. Ihan ovat tyytyväisiä elämäänsä ja osaavat arvostaa sitä mitä heillä on just nyt. Kunhan kerroin.💩
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa,no kotiäiti olin itse aikoinani kahdelle lapselle. Mies teki ihan tavallisia rakennusalaan liittyviä töitä. Hyvin pärjättiin,tai ainaki pärjättiin. Tuo on niin puppua että kaikki on mukamas rahasta kiinni ja ihmisillä ei ole varaa lisääntyä jos ei molemmat vanhemmat käy töissä. Hyvin pärjää kun keskittyy olennaiseen,eikä törsää turhuuksiin. Toisekseen,eipä ole lapsistani tullut rahaa arvostavia tai rahasta riippuvaisia,vaan ovat tyytyväisiä vähään omassakin elämässään ja arvot ovat jotakin aivan muuta. Ei tarvii ryypätä,polttaa,eikä haikailla merkkivaatteita,eikä ryöstellä mummoja kadulla. Ihan ovat tyytyväisiä elämäänsä ja osaavat arvostaa sitä mitä heillä on just nyt. Kunhan kerroin.💩
Pyydän ottamaan huomioon, ettei sinun tilannettasi voi yleistää. Minullakaan ei ollut tapana vihjata, ettei mikään perhe tulisi toimeen pelkästään miehen tuloilla.
Kannattaa muistaa myös, ettei rahassa ole mitään pahaa, eivätkä rahaa arvostavat ihmiset välttämättä käytä liikaa alkoholia tai sorru rikoksiin.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pyydän ottamaan huomioon, ettei sinun tilannettasi voi yleistää. Minullakaan ei ollut tapana vihjata, ettei mikään perhe tulisi toimeen pelkästään miehen tuloilla.
Kannattaa muistaa myös, ettei rahassa ole mitään pahaa, eivätkä rahaa arvostavat ihmiset välttämättä käytä liikaa alkoholia tai sorru rikoksiin.
🦄Aivan liikaa haalitaan kuitenkin kaikenlaista ei välttämätöntä,kuten omakotitalo,mökki vene,pari autoa jne. Aivankuin ne kuuluisi jokaisella olla ja olisivat jotenki pakko, koska muillakin on. Kyllä olisi perheillä paljon karsittavaa kun vähemmälläkin voi elää mielekästä elämää. Lapsiperheen kuluisi keskittyä lapsiin ja kun ovat pesästä lentäneet,niin sitten voi törsätä muuhun ei välttämättömään. Tämä on minun mielipiteeni ja minulla on siihen oikeus. Puhun toki omasta kokemuksesta ja siihenkin minulla on oikeus.💩
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan liikaa haalitaan kuitenkin kaikenlaista ei välttämätöntä,kuten omakotitalo,mökki vene,pari autoa jne. Aivankuin ne kuuluisi jokaisella olla ja olisivat jotenki pakko, koska muillakin on. Kyllä olisi perheillä paljon karsittavaa kun vähemmälläkin voi elää mielekästä elämää. Lapsiperheen kuluisi keskittyä lapsiin ja kun ovat pesästä lentäneet,niin sitten voi törsätä muuhun ei välttämättömään. Tämä on minun mielipiteeni ja minulla on siihen oikeus. Puhun toki omasta kokemuksesta ja siihenkin minulla on oikeus.💩
"Aivan liikaa haalitaan kuitenkin kaikenlaista ei välttämätöntä,kuten omakotitalo,mökki vene,pari autoa jne. "
Ei kaikkien tarvitse karsia lapsiinsa keskittymisestä, vaikka perheellä olisikin nuo yllä mainitut asiat.
Kaikilla ei myöskään ole elämisen standardina se, että hankitaan vain välttämättömät asiat. Jotkut haluavat, että elämä on materiaalisella tasolla helppoa ja mukavaa. Sehän ei vielä muita elämän haasteita poista, mutta noita muita haasteita voi olla mukavampi ratkoa materiaalisesti miellyttävässä ympäristössä, jos sellaisen saavuttaminen on vaivatonta.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Aivan liikaa haalitaan kuitenkin kaikenlaista ei välttämätöntä,kuten omakotitalo,mökki vene,pari autoa jne. "
Ei kaikkien tarvitse karsia lapsiinsa keskittymisestä, vaikka perheellä olisikin nuo yllä mainitut asiat.
Kaikilla ei myöskään ole elämisen standardina se, että hankitaan vain välttämättömät asiat. Jotkut haluavat, että elämä on materiaalisella tasolla helppoa ja mukavaa. Sehän ei vielä muita elämän haasteita poista, mutta noita muita haasteita voi olla mukavampi ratkoa materiaalisesti miellyttävässä ympäristössä, jos sellaisen saavuttaminen on vaivatonta.
🦄Onneksi voi ja saa olla montaa mieltä.Sinä sitä ja minä tätä. 💩
Mjaa, kyllä omasta puolestani koen saaneeni olla lapsi. Mutta toki törmäsin eriasteiseen turvattomuuteen lapsuudessani hetkittäin, jolloin opin ja omaksuin ottamaan itse itsestäni vastuuta. Ehkä liiankin pian.
Kaikesta turvattomuudestani edes vanhempani eivät tienneet, kuten opettajan harjoittamasta koulukiusaamisesta jota jatkuin 3 vuotta, kunnes opettaja vaihtui kun jäin luokalleni. Hän esitti joko ehdot matikasta tai luokalle jäänti, valinta oli luokalle jäänti.
Vanhempieni sekoilu ja aikuiskeskeinen elämäntyyli oli myös sellainen turvattomuudentunnetta aikaan saava juttu lapsuudessani. Rairai ja aikuuset menee kuten menee, lapset vaan sopeutuu. Vanhemmiltani puuttui herkkyys nähdä mitä lapsi kaipaa, eikä lapsi osaa sanoa tai saa ääntä kuuluviin. Siinä on jo solmukohta silloin.
Mitä tulee sukupuoleeni. Olen aina kokenut pienestä pitäen olevani sukuouoleton tai enemmän maskuliininen tavoiltani ja energialtani. Ei siinä ole minusta mitään ihmeellistä. Ainoa vittumaisuus on ihmisten tarve muotittaa käytös, olemus ja sukupuoli yhteen tyhmään nippuun. Tytlt on tämmösiä ja pojat tommisia, elä ja käyttäydy tämän listan mukaan. Ja vaatimuslista käteen tyyliin.
Ja kun ei huvita elää muitten tekemien listojen mukaan, tulee henkisesti turpaan.
Tosin se kasvattaa luonnetta... Sitten tulee ihmisiin välinpitämättömyys. Olkaa mäntit keskenänne sääntöinenne ja tyhmine etikketteinenne. Vitut minä teistä.
Että näin.
Muitten syistä paha sanoa miksi kukin mitäkin kokee ja tekee. Puhukoon puolestaan.- Anonyymi
Sanot, että sait olla lapsi, mutta sitten kerrot useita esimerkkejä miten et saanut olla lapsi.
Sinullekin: aloituksessa ei väitetty että tyttöjen tai poikien tulisi olla tietynlaisia. Nimenomaan aloituksen taustalla on, että jos et voi olla sellainen lapsi kuin sisimmässäsi olet (turvallisesti!), miten se olisi mahdollista aikuisena (ilman ekstratyötä)? Anonyymi kirjoitti:
Sanot, että sait olla lapsi, mutta sitten kerrot useita esimerkkejä miten et saanut olla lapsi.
Sinullekin: aloituksessa ei väitetty että tyttöjen tai poikien tulisi olla tietynlaisia. Nimenomaan aloituksen taustalla on, että jos et voi olla sellainen lapsi kuin sisimmässäsi olet (turvallisesti!), miten se olisi mahdollista aikuisena (ilman ekstratyötä)?Minkäs voin, jos et ymmärrä ettei lapsuus ole pelkkää turvattomuuden tunteen hetkiä, on niin paljon muutakin mitä lapsuus on. Mietippä itse. 🙂
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Minkäs voin, jos et ymmärrä ettei lapsuus ole pelkkää turvattomuuden tunteen hetkiä, on niin paljon muutakin mitä lapsuus on. Mietippä itse. 🙂
Anteeksi jos loukkasin. Minusta lapselle vanhemmat ovat joko turvallisia tai turvattomia. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin, että (koko) lapsuus olisi joko turvaton tai turvallinen.
”Lapset vaan sopeutuu” kuulostaa aika turvattomalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi jos loukkasin. Minusta lapselle vanhemmat ovat joko turvallisia tai turvattomia. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin, että (koko) lapsuus olisi joko turvaton tai turvallinen.
”Lapset vaan sopeutuu” kuulostaa aika turvattomalta." lapselle vanhemmat ovat joko turvallisia tai turvattomia."
Noin putkinäköisesti se ei mene. Lapselle vanhemmat ovat SEKÄ turvallisia ETTÄ turvattomia. Turvallisuuden ja turvattomuuden osuus vain vaihtelee. Ihan sama lapsikin saattaa hetkittäin kokea tietyn asian turvalliseksi tai turvattomaksi riippuen asian yhteydestä, ympäristöstä ym vaihtelevista tekijöistä. Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi jos loukkasin. Minusta lapselle vanhemmat ovat joko turvallisia tai turvattomia. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin, että (koko) lapsuus olisi joko turvaton tai turvallinen.
”Lapset vaan sopeutuu” kuulostaa aika turvattomalta."Mutta toki törmäsin eriasteiseen turvattomuuteen lapsuudessani hetkittäin"
"
Kaikesta turvattomuudestani edes vanhempani eivät tienneet, kuten opettajan harjoittamasta koulukiusaamisesta jota jatkuin 3 vuotta, kunnes opettaja vaihtui kun jäin luokalleni."
"Vanhempieni sekoilu ja aikuiskeskeinen elämäntyyli oli myös sellainen turvattomuudentunnetta aikaan saava juttu lapsuudessani. Rairai ja aikuuset menee kuten menee, lapset vaan sopeutuu.
Selkiskö? Vanhemmat eivät ole ainoa ihmiset, jotka voi aiheuttaa lapselle turvattomuuden tunnetta. Kuten ympärillä elävät, joita vanhemmat ei ole vahtimassa.
Monenkonko alkoholia viikonloppuisin juovan ja riitelevän parin tiiät lapsilähtöiseksi? Kyllä se aikuisjohtoista on ja lapset vaan sopeutuu.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" lapselle vanhemmat ovat joko turvallisia tai turvattomia."
Noin putkinäköisesti se ei mene. Lapselle vanhemmat ovat SEKÄ turvallisia ETTÄ turvattomia. Turvallisuuden ja turvattomuuden osuus vain vaihtelee. Ihan sama lapsikin saattaa hetkittäin kokea tietyn asian turvalliseksi tai turvattomaksi riippuen asian yhteydestä, ympäristöstä ym vaihtelevista tekijöistä.No voinemme olla eri mieltä tästä.
Välillä turvallisesti ja välillä turvattomalta toimiva aikuinen on epäjohdonmukainen. Epäjohdonmukaisesti toimiva aikuinen on puolestaan lapselle aina turvaton, koska lapsi ei voi ennakoida aikuisen toimintaa eikä luottaa aikuiseen. - Anonyymi
Huitale kirjoitti:
"Mutta toki törmäsin eriasteiseen turvattomuuteen lapsuudessani hetkittäin"
"
Kaikesta turvattomuudestani edes vanhempani eivät tienneet, kuten opettajan harjoittamasta koulukiusaamisesta jota jatkuin 3 vuotta, kunnes opettaja vaihtui kun jäin luokalleni."
"Vanhempieni sekoilu ja aikuiskeskeinen elämäntyyli oli myös sellainen turvattomuudentunnetta aikaan saava juttu lapsuudessani. Rairai ja aikuuset menee kuten menee, lapset vaan sopeutuu.
Selkiskö? Vanhemmat eivät ole ainoa ihmiset, jotka voi aiheuttaa lapselle turvattomuuden tunnetta. Kuten ympärillä elävät, joita vanhemmat ei ole vahtimassa.
Monenkonko alkoholia viikonloppuisin juovan ja riitelevän parin tiiät lapsilähtöiseksi? Kyllä se aikuisjohtoista on ja lapset vaan sopeutuu.Miksi lainaat omaa tekstiäsi?
Anonyymi kirjoitti:
Miksi lainaat omaa tekstiäsi?
Muistuttaakseni mitä kirjoitin. Tuntui, että joltain kommentoineelta jäi jotain lukematta tai ymmärtämättä kirjoituksestani. Siksi.
- Anonyymi
kannattaa aina pitää mielessä että teoria on aina yhtä kuin utopia, vain käytäntö on todellisuudellisuutta.
- Anonyymi
Usein teoriat kuitenkin perustuvat käytäntöön, ja ne voidaan myöhemmin osoittaa tosiksi.
Rotilla sukupuoli-identiteetti voidaan vaihtaaa niiden syntymän jälkeen, hormonitasoja manipuloimalla (rotat syntyvät keskentekoisempina kuin ihmiset).
ihmisillä ympäristökemikaalit ilmeisesti vaikuttavat sikiöaikaiseen kehitykseen ja siitä todennäköisesti seuraa sekalaisia ilmiöitä.
Asia kaipaisi lisää tutkimusta.- Anonyymi
Totta. Ihmisalkiokin sisältää alkuvaiheessa molempien sukupuolten aihiot, joista toinen aktivoituu ja toinen insktivoituu.
Tutkimusta ihmisillä lienee vaikea toteuttaa eettisistä syistä johtuen. Anonyymi kirjoitti:
Totta. Ihmisalkiokin sisältää alkuvaiheessa molempien sukupuolten aihiot, joista toinen aktivoituu ja toinen insktivoituu.
Tutkimusta ihmisillä lienee vaikea toteuttaa eettisistä syistä johtuen.Riittää kun mitataan sopivaa havaintojoukkoa ja katsotaan mitä korrelaatioita sieltä löytyy.
buddy-love kirjoitti:
Riittää kun mitataan sopivaa havaintojoukkoa ja katsotaan mitä korrelaatioita sieltä löytyy.
Tästä löytyy hyvin tehtyjä tutkimuksia mitä ympäristömyrkkyjä löytyy odottavien äitien plasmasta mm. Länsisen naapurimme yhdessä yliopistossa. En kyllä muista mihin asioihin korrelaatiota ja P-arvoa on katsottu. Joka tapauksessa data on olemassa, tosin nuo lapset taitaa olla nyt 5-10v eli vielä ei sukupuoli-identtiteetti ole todettavissa luotettavasti,
Citrinella kirjoitti:
Tästä löytyy hyvin tehtyjä tutkimuksia mitä ympäristömyrkkyjä löytyy odottavien äitien plasmasta mm. Länsisen naapurimme yhdessä yliopistossa. En kyllä muista mihin asioihin korrelaatiota ja P-arvoa on katsottu. Joka tapauksessa data on olemassa, tosin nuo lapset taitaa olla nyt 5-10v eli vielä ei sukupuoli-identtiteetti ole todettavissa luotettavasti,
Kymmenvuotias osaa jo hyvin kertoa miten kokee asioiden olevan ja todennäköisesti jo monet nuoremmatkin.
Mutta ilmeisesti ei ole kysytty.buddy-love kirjoitti:
Kymmenvuotias osaa jo hyvin kertoa miten kokee asioiden olevan ja todennäköisesti jo monet nuoremmatkin.
Mutta ilmeisesti ei ole kysytty.En ole lukenut tutkimusta, vain muistan jotain hyvin hämärästi semiaarissa pidetyssä esityksestä. En osaa siis sanoa.
Citrinella kirjoitti:
En ole lukenut tutkimusta, vain muistan jotain hyvin hämärästi semiaarissa pidetyssä esityksestä. En osaa siis sanoa.
Noissa tutkimuksissa kannattaisi aina miettiä, että mitä kaikkea on mahdollista tukia samaan aikaan, eikä se edes nosta kustannuksia, jos kysymyslistassa on muutama kohta enemmän.
buddy-love kirjoitti:
Noissa tutkimuksissa kannattaisi aina miettiä, että mitä kaikkea on mahdollista tukia samaan aikaan, eikä se edes nosta kustannuksia, jos kysymyslistassa on muutama kohta enemmän.
Niin lähes samallahan statistiikalla tuon saa esiin, usein vain tutkimusaihe ja hypoteesi on tietty eli siksi se rajaa mitä katsotaan. Kun rahoittaja, vaikka EU, haluaa tuloksia paperille, keskitytään siihen mitä tutkitaan. Kun vastaavissa studyissä yleensä mitataan plasmasta 500-2000 yhdistettä, ehkä vielä genetiikkaa päälle ja jos ei rajaa tutkimusta mitenkään, on data loputon. Yleensä se mitä tutkitaan, on ryhmän tiukinta osaamisaluetta ja ryhmä usein koostuu monen alan osaajista,
Sitten vaikka puhtaasti statistiikkaryhmät saattaa kaivaa kaiken esim. datasta mikä on saatavissa vaikka biobankeista, mutta taas biologinen ymmärrys on kapea tai sitä ei ole, eikä tulos välttämättä vie tutkimusta kovinkaan paljon siksi eteenpäin (ellei muut kiinnostu tuloksesta).
- Anonyymi
Kaksi eri asiaa, ihmisen seksuaalinen suuntautuminen/sukupuoli ja se ettei saanut olla lapsena lapsi. Nykyisin on myös vallalla enemmän sellainen kasvatusmetodi, jota sanotaan curlingvanhemmuudeksi, tasoitetaan ja paapotaan lapsen tietä vielä tämän aikuistuttua.
- Anonyymi
Niin jokainen mies kai löytää tyttökavertin täytettyään 210 vuotta... joo en ole sinänsä humalassa olen pikkuhiprakassa..
- Anonyymi
Olen todennut käytännössä jokainen poliisimies on ympäripäissään aina työtehtävissä ollessaqan.
- Anonyymi
Oikeasti en vihaa poliisejaq paitsi joitain ylikomisasrioiitya jotka ovat aina pedofgiileja....
- Anonyymi
Tuo teoria ei pidä paikkaansa, siinä on sotkettu yhteen soppaan liian monta ainesta.
Teorioita yleisesti ei myöskään kannata pohtia, elämä valuu hukkaan.
- Sheena Mihin perustat tuon väitteen, että sukupuolen korjaamisesta (oikea termi on korjaus, ei vaihto) on tullut suosittua? Onko sinulla jotain tilastoa siitä, että sellaisten ihmisten määrä olisi lisääntynyt, jotka kokevat olevansa jotain muuta sukupuolta, kuin miksi heidät on syntymässä määritetty?
- Anonyymi
Traumat lapsuudesta tulevat yleisesti vanhemmista ja vanhempien tuottamista mahdollisuuksista, tai niistä tuottamattomista. Henkisellä tasolla jokainen meistä tarvitsee 5 tervettä ensimmäistä vuotta, siinä määritellään jo se "kuka minä olen".
Ne vanhemmat jotka pitävät tämän mielessä ja ymmärtävät toimia sen mukaisesti, pääsevät helpommalla kun lapsi vanhenee. Se, kuka minä olen tulee myös vanhemmista ja siitä suhteesta jonka kumpikin vanhempi pystyy lapselleen antamaan.
Huono isäsuhde, tai äitisuhde voi vaikuttaa myös sukupuoliseen käyttäytymiseen tulevaisuudessa.
Siispä, me vanhemmat olemme TIETYSTI niin älykkäitä että voimme antaa lapsillemme hyvän pohjan lapsen omanlaiselle kehittymiselle, turvallisessa, ja oikeanlaista tietoa ja taitoa avartavassa ympäristössä.
AV - Anonyymi
Freudilaista paskaa.
LukekaaJungia.- Anonyymi
Jaksat olla hupaisa. Siihen aikaan kun nuo herrat eleli, ei lapsuutta osattu kunnolla edes erottaa omaksi vaiheeseen. ”Lapset olivat pieniä aikuisia.”
Itsellä toi oli ja on vieläkin vähän kaksiteräinen miekka. Mä kyllä sain olla lapsi varsin pitkään, leikin kotinurkissa paljon esim. videokameran kanssa, peltoautojen ja mopojen parissa, enkä aikuisiälläkään lopulta muuttanut varsinaisesti omilleni ennen nyt yksinasumista äidin poismenon jälkeen.
Teini-iässäkin mulla oli useita mielikuvitusystäviä, ja vieläkin jotenkin kiehtoisi integroida nuuskatrokari Martti-Kaaleppi, serkkunsa Martti-Jooseppi ja ensin mainitun poika, putkimies Martti-Mortimer osaksi Penetratorsin kerhon tai Pääskyvuoren maan siirto virman tuttavapiiriä 😂 Tai noi on kyllä kaksi niin eri mielikuvitusmaailmaa päässäni, että ne toimii paremmin erillään, eikä kaikkien hahmojen tarvitsekaan olla palstalla komppaamassa autojuttujani 😅
Mutta sitten on se toinen puoli, kun 10-vuotiaasta asti olen tottunut tekemään esim puuhommia, ja varsinkin ihan ekat talvet täällä jäi kyllä mieleen kun piti kirveellä hakata kaivon jäähän reikä että saatiin vettä ennen vesijohtoa 2005, neljän vuoden asumisen jälkeen. Ja kahden kerrostaloasunnon myymisen jälkeen. Äidin maha kun oli tiellä, ja pelkäsi että tekarit putoaa kaivoon 😂 No rippilahjarahat hän varasti, opintolainalla maksoin välillä hänen laskuja, ja ihan viimeisinä vuosinakin hänen käyttörahat oli mun takana, ihan hänen aloitteestaan kun vihdoin oli kuivilla pelaamisesta.
Eli mä olen joissakin asioissa ollut hyvin varhain se huushollin aikuinen, mutta samalla kuitenkin jämähdin asumaan lapsuudenkotiin aikuisena, ja noita omia mielikuvitusjuttuja on ollut kovin vilkkaasti ihan lapsesta asti 🙄 Niin joo, alle kouluiässä mun mielikuvituskopla oli Esa-Santeri, Sulo-Jussi sekä Kopankorpi jotka työskentelivät muovisella Shellillä ja määrittelevät kuinka hyviä leluautot oli sen mukaan miten pitkälle ne liukumäestä tms. spiraalista rullasivat 😂
Ja kun lapsena kasvoin ihan eri sosioekonomiseen asemaan, vietin aikaa paljon isovanhempien kanssa, sukulaistädit nipisteli poskista että kuinka kätevästi on kaksi asuntoa samassa talossa sitten kun aikuistun ja äiti tarvinnee apua vanhana jne, koulupäivien jälkeen pyörittiin kaverien kanssa ydinkeskustassa ja puistoissa, käytiin kioskeissa kahvilla yms.
Ja yhtäkkiä löysinkin itseni parisataa vuotta vanhasta hometalosta pskahuusseineen, kaverit ei olleet todellakaan kävelymatkan päässä, ei tänne kukaan olisi tullut jos äitini ei olisi heittänyt heitä kotiin, ja jokainen voi kuvitella peliriippuvaisen alkoholistin kärsivällisyyttä iltapäivällä koulupäivien jälkeen. Harvoin kukaan yli paria tuntia oli täällä 🙄- Anonyymi
Tämä nykyaika taitaa olla poikkeuksellinen siinä mielessä läpi historian, että lapset ovat oikeasti saaneet olla lapsia. Joskus aikaisemmin lapset laitettiin töihinkin heti kun puhetta ymmärsivät.
Lapsia on arvostettu ja ymmärretty lapsina vasta muutama vuosikymmen. Ei siis edes sataa vuotta vielä.
xLiner - Anonyymi
Täysin samaa mieltä.
- Anonyymi
Ap ajattelee kuten minä.
Totta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763432
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t302071Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681939Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191500- 281411
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261348Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61316Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671267Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101207Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531035