Otsikko itsessään kertoo jo paljon. Olen eronnut 43v mies ja pikkuhiljaa totaalisesti loppu.
Avioero oli viimeinen niitti ja jäin sinne raunioille vangiksi. Syytän itseäni tarpeettoman paljon asiasta ja katse on koko ajan taustapeilissä. Pitäisi katsoa eteenpäin mutta minkäs teet. Ex porskuttaa uudessa kodissa ja elämässä ja sekin tuntuu minusta pahalta.
Ahdistus taas kumpuaa muista haasteista. Otan työt ja talouteni hyvin vakavasti ja tekemättömät asiat tai tulevat haasteet pyörivät jatkuvasti mielessäni. Välillä tämä tapa miettiä asioita nostaa sykkeen ylös, kädet tärisevät ja hiki nousee pintaan. En tiedä miltä paniikkikohtaus tuntuu mutta voisin kuvitella että aika lähellä ollaan.
Nämä asiat taas ovat tuoneet unettomuuden mukaan kuvioihin. Kohta 2 vuotta olen tästä kärsinyt. Nukun yöt kahdessa osassa. Menen nukkumaan ajoissa kun saan lapset nukkumaan (viikko/viikko systeemillä lapset luonani) ja omalla viikolla myös. Noin klo yhdeksän jälkeen kun olen aivan zombi. Uni tulee vajaassa tunnissa ja yleensä herään noin yhden aikoihin yöllä. Asiat alkavat välittömästi pyörimään mielessä ja kierrokset nousevat. Uudestaan nukahdan viiden kuuden välillä ja kello herättää 6.30. Unen määrä ja laatu eivät millään riitä ja kahden vuoden aikana on kerääntynyt leikkisästi laskien noin 3000 tuntia univelkaa.
Lääkitys oli floppi. Pahensi päivän sumuisuutta ja pahaa oloa. Lopetin koska autoilu kävi vaaralliseksi.
Terapiasta ei ollut apua. Terapeutti oli huono ja tuntui että syyllisti rajusti. Ohjeet luokkaa ota itseäsi niskasta kiinni jne..
Olen jotenkin pärjännyt (näin uskottelee itselleni) asian kanssa kun olen ollut yksin. Nyt tovin tapaillut mukavaa daamia ja asia tuo elämään ongelmia. Kun nukumme, siis hän nukkuu, samassa sängyssä niin olen vielä levottomampi. Pelkkää jo sitä että oma valvominen häiritsee hänen untaan. Ja koska koen myös että en riitä tässä mielessä hänelle on todella vaikeaa heittäytyä suhteeseen ja löytää yhteyttä tai syvempää tunnetta häntä kohtaan. Tiedän kyllä että kaikki mahdollisuudet olisi rakentaa tästä jotain pysyvää. Ehkä en vain lupaa itselleni päästää toista lähemmäksi.
Todella ikävä kierre siis käynnissä ja aika alkaa käydä vähiin. Ikävät ajatukset seuraavat toisiaan ja fyysinen hyvinvointi rapistuu. Kroppa ei kestä tätä loputtomasti. Ehkäpä en vielä ole valmis luovuttamaan.
En tiedä miksi tänne kirjoitin mutta ehkä joku huomaa että kärsii samoista asioista ja saa tästä jotain tukea ja tsemppiä. Näin yöllä on aikaa kirjoitella.
Ahdistus, unettomuus ja fyysinen pahoinvointi
20
782
Vastaukset
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne! On tärkeää purkaa mielessä olevia huolia. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara. Ulkopuolisen kanssa keskusteleminen voi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia. Joskus myös ammattimainen keskustelupau voi olla tarpeen, vaikka et siitä vielä koekaan saaneesi hyötyä.
On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Tätä on varmaan jankutettu jo, mutta minua auttoi paljon kun vihdoin korjasin unirytmiä vähän. Se univelka lisää helposti sitä ahdistusta ja masennusta. Itse kamppailen edellleen masennuksen ja muiden MT ongelmien kanssa, mutta se että ei valvo yön pikkutuinneille itsessään jo vähensi omaa ahdistuneisuutta. Unettomuutta tulee edelleen jaksoissa.
Suosittelen että puhut näistä asioista lääkärille mahdollisimman pian (pääsetkö esim. työterveyslääkärille?). Jos ei saa unta ja asiat vaan pyörivät päässä, niin suosittelen että koittaa lähteä lenkille (ymmärrän että välttämättä ei pysty jos lapset ovat sinun luona). Ja muutenkin liikunnan lisääminen parantaa vointia (jotain kevyitä kävelylenkkejä päivällä tai esim. uintia tms.). Toinen keino on kirjoittaa huolet ylös paperille (niin typerältä kuin se kuulostaakin, olen itse hyötynyt tästä).
Ahdistusta ei aina voi lääkitä SSRI lääkkeillä, koska ne joko eivät auta tai sitten ne lisäävät ahdistusta. Se on täysin yksilöllistä miten ne lääkkeet vaikuttavat. Mutta ehdotan kuitenkin, että koitat sertraliinia, jos et ole sitä jo ehtinyt koittamaan. Sitä oma lääkärini suositteli minulle, mutta itse halusin Brtintellixiä. Brintellix on enemmän sellainen masennuslääke, mutta kyllä se joillakin auttaa siihen ahdistukseenkin (mutta kuulemma sertraliini on juuri hyvä siihen ahdistukseen ja siitä on kuulemma apua myös masennukseenkin). Toinen vinkki on aloittaa ne lääkkeet pienellä annoksella (annoksen nostaminen on helpompaa kuin sen laskeminen). Sano lääkärille että haluat aloittaa pienemmällä annoksella.
Lääkkeet ovat todella yksilöllinen juttu. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulla. Siksi niitä lääkkeitä joutuu yleensä pakosti kokeilemaan useampaa erilaista ennen kuin löytää oikean lääkkeen. Itse suosittelen että ei kokeile enempää kuin kahta SSRI lääkettä, ja sitten vaihtaa johonkin muuhun (esim. juuri siihen Brintellixiin). Luin Käypä Hoito suosituksia ja vaikuttaa siltä että Escitalopram ja Sertralin ovat parhaat SSRI lääkkeet. Luin Wikipediasta että Buspironi (myydään nimellä "ANKSILON") on yksi lääke, jota käytetään ahdistuksen hoitoon. Itse en tiedä mitään tästä kyseisestä lääkkeestä, mutta siitä voi kysyä lääkäriltä. Se on ilmeisesti sellainen mikä ei väsytä tai aiheuta riippuvuutta (kuten bentsot valitettavasti tekevät). Lääkkeistä voi lukea lisää osoitteesta laakeinfo.fi
Kannattaa kertoa lääkärille että tilanne alkaa olemaan todella paha (sano se mahdollisimman selvästi). Kyllä se tilanne ja vointi paranevat, kunhan jaksaa tarpeeksi kauan selvittää tilannetta ja etsiä niitä itselle sopivia ratkaisuita! Voimia sinulle!- Anonyymi
Anksilon on paljon käytetty lääke ja monet sanovaråt että siitä on apua myös
Sitten yleisesti noista SSRI lääkkeistä moni joka aloittaa lääkkeen syömisen voi jopa huonommin aluksi , mutta kun jaksaa sen vaiheen niin alkaa pian voimaan paremmin.
Siis moni luulee ettei lääke heille sovi . Yksi ystävätär oli lopettamassa monet kerrat juuri alkanutta lääkitystään kuvitellen ettei se muka sovi hänelle, mutta sain aina puhuttua hänet jatkamaan kaikesta huolimatta. On jälkeen päin kiittänyt että ylipuhuin hänet päivä päivän jälkeen . Sillä huono olo vaihtui pian parempaan ja hän alkoi tuntea itsensä taas siksi iloiseksi ihmiseksi mitä oli aina ollut. Joten moni lopettaa lääkkeen jo alku viikoilla luullen ettei se sovi heille .
- Anonyymi
Kas niin.. Taas täällä. Samat rutiinit jatkuvat. Jokainen yö on mennyt näin kuten kirjoitin..
En aivan ymmärrä miksi kriisikeskus otti kantaa asiaan. Eivät ehkä lukeneet aloitustani. Keskusteluista ei ole ollut mitään apua. Lähinnä haittaa.
Myöskään lääkitys ei ole auttanut vaan pahentanut tilannettani. Väärät lääkkeet ehkä joo.. en lähde uusia enää kokeilemaan.
Elämä on pilalla. Ehkäpä ansaitusti. Pitäisikö kokeilla dokaamista jos auttaisi.
AP- Anonyymi
En valitettavasti keksi apukeinoa tähän hätääsi lennosta mutta toivon ettet juopottelemaan sorru. Siitä se vasta paha alamäki voi alkaa ja tulee monta ongelmaa lisää.
Voitko yrittää tarkentaa mitä on ongelmasi taustalla? Taloushuolia? (Useilla on tässä ylikalliissa maassa.) Ero? (Oletko päässyt yli tapahtuneesta?)
Ovatko myös viime vuosien pahat asiat kuten korona, maailman epävakaus ja epävarmuus syyllisiä kokemaasi ahdistukseen?
Koeta iloita hyvistä asioista mitä sinulla on kuten lapset, mahdollisuus uuteen suhteeseen sekä työ. Monet asiat ovat hyvin. Keksi mukavaa tekemistä rakkaittesi kanssa että saisit irtioton arjesta ja huolista.
Jos voit, avaa tilannettasi hieman enemmän, mietitään kuinka voisit lähteä työstämään että asiat olisivat jälleen mallillaan.
Mietin peräti että olisiko paikallaan lyhyt sairausloma että saisit toivottavasti itseäsi parempaan kuntoon ja voisit levätä ettei tilanne pahene. En kyllä usko että "taikatemppua" on olemassa koska ongelma pitkittynyt. Vaatii varmasti pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä että voit jälleen hyvin. Toivottavasti jollakin samasta kärsineellä on neuvoja annettavaksi. - Anonyymi
Hei sinulle Ap, minulla hyvin samankaltaisia juttuja elämässä tällä hetkellä kuin sinulla paitsi ettei minulla ole lapsia. Vertaistuki on parasta tukea usein, joten täällä olisi ihminen joka mielellään kirjoittelisi kanssasi asioista täällä tai jossain muuallakin voisi olla mahdollista. Josko sulla siis edelleen on jatkunut tilanne ja kaipaat vielä juttelukaveria tai vertaistukea. Kaikkea mahdollista hyvää joka tapauksessa sinulle toivon ja koita jaksaa, joku päivä tämän elämän on oltava jo helpompaa varmasti meille molemmille! 🙏 🌟
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei sinulle Ap, minulla hyvin samankaltaisia juttuja elämässä tällä hetkellä kuin sinulla paitsi ettei minulla ole lapsia. Vertaistuki on parasta tukea usein, joten täällä olisi ihminen joka mielellään kirjoittelisi kanssasi asioista täällä tai jossain muuallakin voisi olla mahdollista. Josko sulla siis edelleen on jatkunut tilanne ja kaipaat vielä juttelukaveria tai vertaistukea. Kaikkea mahdollista hyvää joka tapauksessa sinulle toivon ja koita jaksaa, joku päivä tämän elämän on oltava jo helpompaa varmasti meille molemmille! 🙏 🌟
Ja niin myös muutkin voivat kirjoittaa jos samanlaista elämäntilannetta on kuin vaan ap, mielelläni juttelen muidenkin kanssa ja jakamalla asiat edes hetkeksi aina puolittuu. Vaikkei siitä mitään pysyvää ja tieteellisesti todistettavaa tulosta ole mutta itselläni ainakin juttelut muiden kanssa auttaneet vähän edes ja saa vähän aikaa muutakin miettimistä kuin vaan oma tilanne.
- Anonyymi
No se dokaaminen usein vaan pahentaa tilaa jossa ihminen voi psyykkisesti huonosti .
Kai nyt lääkkeiden luulisi auttavan. moni lopettaa lääkityksen siksi koska voi hieman huonommin ensimmäistä viikot mikä kuuluu asiaan, mutta kun jaksaa sen alkujaan niin alkaa voida paremmin ,
Siis moni lopettaa lääkkeen muutaman päivän jälkeen , kuvitellen ettei se sovi hänelle , mutta kun vaan luottaa siihen että ne oireet ovat ohimeneviä niin lääkekkin alkaa auttamaan .
Sitten näitä tiloja on sadoilla ihmisillä, joten kukaan ei ole yksin sairautensa kanssa.
- Anonyymi
Erot ovat miehille hankalia monta kertaa, usein se kumppani on läheisin ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä ja asiansa , näinhän se parisuhteessa kuuluu ollakin mutta sitten kun se ihminen on poissa, kyllähän se elämää kriisiyttää.
Tiedän tunteen kun ei oikein pääse omassa elämässään eteenpäin eron jälkeen, on vaikea päästää irti menneestä, vaikea löytää uutta ihmissuhdetta, vähän niinkuin kaikki olisi vaikeaa.
Tiedän myös lääkkeet ja unettomuudet ja psykiatrit, joka ei auttanut minuakaan yhtään, päinvastoin, koin myös psykiatrin asenteelliseksi, että sitä sait mitä tilasit tyyliin.
Erossa on hankala myös taloudellinen puoli, omaisuuden jakaminen , näin vanhemmalla ikää alusta aloittaminen on raskas miltei mahdoton tehtävä.
Entiseen ei ole paluuta, on vain tyydyttävä vähempään, nyt ei asuta talossa vaan kerrostalo osakkeessa, seudulla mikä poikkeaa negatiivisessa mielessä aiemmasta.
On siis tyydyttävä näihin puitteisiin koska enää ei asuntovelkaa jaksa maksaa, sen olen jo kerran kokeillut ja ei kiitos enää, ikä tekee sen että voimat eivät enää riitä.
Siispä aikani oireiltuani annoin periksi asioille, annoin periksi yksinäisyydelle, olosuhteille ja aloin vain elää elämääni näissä raameissa.
Aloitin liikunnan vähitellen, se paransi oloani huikan, jos en saa unta niin valvon, jos ikävät ajatukset vaivaavat, annan niiden olla, nekin menevät ohitse ajan mittaan.
Haluan kuitenkin uskoa huomiseen, koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan, elämä on kuitenkin syklistä monessa suhteessa, on huonot ajat ja hyvät ajat.
Neuvoni on, elä vain elämääsi päivä kerrallaan, pienin askelin kohti parempaa, joskus on vain nostettava kädet ylös ja todettava , näillä mennään.- Anonyymi
Ihan totta se että erot ovat usein vaikeampia miehille . Naisilla on usein ystäviä joiden kanssa saa puhua asioista, miehen eivät mielellään kerro kavereille huonosta olostaan.
Joten toisen ihmisen tuki on joskus parempi se kun terapeutin kirjoista opitut metodit, jotka sinänsä auttavat monia mutta ei kaikkia.
Miehille ero on usein jokin kunniaan ottamista, se kun naiset näkevätberon epäonnistumisena .
Joten ahdistuksesta kyllä paranee , mutta se ottaa oman aikansa, kun osataan ajatella että nyt on vaan olo huonoa ja jotenkin hyväkstään fakta niin sekin auttaa tervehtymään kun ei rimpuile vastaan vaan antaa huonon olon olla päällä, sillä se ei koskaan kestä kauaa.
Moni jännittää tietämättään esim hartiat nousee melkein korviin asti. Toiset puree hammasta tietämättään ja tuntee että,leukaperät särkee. Rentoutusta tarvitaan, netissä on hyviä rentoutus harjoituksia missä opetetaan juuri keinoja jännityksen lievittämiseksi ja oikea hengitys tyyli .
- Anonyymi
Itse olen pian 35 vuotias mies ja olen kanssa kauhea murehtimaan asioita ja usein valvon öisin tuntikausia saamatta unta. Joskus nukun hyvin lääkkeillä. Asiaa helpottaa se kun ei tarvi käydä töissä. Kuitenkin mun pahin pelko on se että taas jotain kamalaa sattuu enkä selviä mistään. Näin on siis jo käynyt. Mulla ongelmana vakava sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö, asperger ja kyvyttömyys luoda kestäviä ihmissuhteita. Arjesta selviäminenkin on haasteellista ja tuottaa toisinaan lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia. Pelkään myös että en saa unilääkkeitä enää mistään. Harvoin saan nukuttua jos en ota jotain unilääkettä.
- Anonyymi
99% siitä mitä kuvittelee tapahtuvan ei tapahdu koskaan , itse olen aina ollut myös sellainen murehti, kunnes yksi ystävä sanoi että mitä voit tehdä jos jotain tapahtuu , joten pitää ottaa ehkä asiat sellaisena kun ne ovat juuri nyt eikö rasittaa hermostoaan että jos jotain sattuu.
Sillä tavallisesti ei siis satu oikeastaan mitään mitä murehtii.
Samalla ihmiset jotka murehtivat ovat empaattisia ihmisiä luonteeltaan , joten sekin on hyvä ominaisuus ihmisellä - Anonyymi
Uni on tärkeä osa elämässä, ja kannattaa ottaa lääkettä sillon kun ei saa nukutuksi, sillä päivät
Hyvin valvotun yön jälkeen ovat hyvi; työläitä
- Anonyymi
Taas valvon saamatta unta kuten niin monena muunakin yönä.
Ahdistunut Mies- Anonyymi
Ei niin synkkää yötä ettei aamu aina tule.
Ahdistunut toinen Mies. - Anonyymi
Hei, minä olen valvonut myös taas monia öitä...eli olen se joka tuolla kirjoitti ymmärtävänsä elämäntilanteesi paremmin kuin hyvin, siinä oli niin paljon samaa kuin itsellä mutta ymmärrän josko et halua tämän kummempaa vertaistukea tai edes kirjoitella täällä jotain. Mutta edelleen tarjous on voimassa. 😊 Mutta totta synkimmänkin yön jälkeen se aamu vaan aina tulee vaikkei kyllä sitä aamuakaan kovin aina odota. Voimia edelleen meille kaikille ja taistelutahtoa!
- Anonyymi
Onko totta että terapeutti sanoo että on otettava itseään niskasta kiinni. Tietysti oma panos on tärkeää, mutta silloin kun on masentunut kunnolla niin ei ei kukaan jaksa ottaa itseään niskasta kiinni. Siksihän sitä apua haetaankin. Tunne peräiset jutut kuten avioero on aina työlästä , jokainen niistä selviää ajallaan, mutta omaa panosta tarvitaan .
Joten kuten eräs ystäväni sanoi että ahdistus on kun paha flunssa, mutta alunssasta pääsee helpommin eroon kun ahdistuksesta .
Kyllä sinä siitä tervehdyt , tälläistä se elämä on kaikille vaan kaikilla eri syyt huonoon olotilaan , - Anonyymi
Itse mennyt niin surkeaan kuntoon unettomuuden takia etten pääse sängystä ylös kuin vasta joskus myöhään iltapäivällä ja on alkanut tulla outoja fyysisiä oireitakin psyykkisen oireilun lisäksi. Kai tässä pitäisi kohta mennä lääkäriin mutta pelkään etten saa niitä unilääkkeitä. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä kun tilanne on jo näin huono.
Ahdistunut Mies - Anonyymi
Homeopatiaa vaan, rauhoittavat kummasti, nukkumisongelmiin kannattaa ekana kokeille coffea 6 ennen nukkumaan menoa 2-3 pilleriä, tai jos herää eikä pysty uudestaan nukkumaan niin voi kokeilla. Kahvinjuojilla etenkin tämä auttaa aina, muitakin toki loytyy
- Anonyymi
Sopiva ketju omaan tilanteeseeni. Minulla on ollut jo vuosia aaltoilevasti oireita. Oireeni tällä hetkellä:
- Väsymys ja uupumus (tämä on todella voimakasta välillä, ei tunnu samalta kuin unen puutteen takia väsymys)
- Ärtyneisyys (olen todella pinna kireällä kokoajan)
- Huimaus
- Tuntemukset pitkin kehoa (vähän kuin puuhuilu, mutta ei ihan kuitenkaan)
- Lihasnykäykset pitkin kehoa
- Hampaiden purenta yhteen
- Paineen tunne päässä
- Päänsärkyjä ja vihlaisuja
- Korvien humina
- Keskittyminen vaikeaa (esimerkiksi en voisi kuvitellakkaan, että lukisin vaikka kirjan)
- Sanat menevät sekaisin puhuessa ja kirjoittaessa alvariinsa. (Tämä on se pelottavin oire, että onko minulla kuitenkin jokin neurologinen sairaus. Tiedostan kuitenkin, että tämäkin oire jotenkin liittyy levottomuuteen ja ahdistukseen kun olen kokoajan ihan ”paineessa”)
Fiilis on aika epätoivoinen. Lääkärissä ja terapioissa on käyty, mutta en ole saanut helpotusta.
Mielellään kuulisin ajatuksia muilta, että onko oireeni tuttuja. Sekin jo heti helpottaa, kun kuulee että Ahdistuneisuuteen voi kuulua näinkin paljon kaikenlaista oireilua.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664582Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142249- 251774
- 121508
- 271433
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101227
- 131146
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014