Ikuisuuskysymys. Mitä on rakkaus?

No mä en myöskään ole kommentillani absoluuttinrn totuus.

Mutta rakkaus ei ole vain mukavia asioita. Mä uskon, että olen rakkauteni nimeen tehnyt toisia satuttaviakin asioita. Mutta kun se vain on niin...

Rakkaus ehkä on ehdoton.

Se on jokin toteemi, mihin on kirjoitettu jotkin merkkipaalut ja niihin pitäö uskoa, tai se kuolee.

Mä olen joutunut laitta.aan elämässäni rakkaita ihmisiä sivuun... mut en sitä rakkautta heihin...se toteemi joksisen kohdalla pysyy paikoillaan. Merkkinä.

Jätän tämän vaan tähän <3

https://www.youtube.com/watch?v=BNwUCLbbUZo

Rakkaus voi olla ikuista <3 mutta suhteet eivät sitä ole .. ;)

"Kuin moni teistä osaa rakastaa niin hyvin, että kaikki on mennyt parremmin kuin hyvin eikä mikään ole ikinä mennyt vituiks? Varmaan aika moni... :)"

Rakkaus on sitä että antaa toisen mennä silloin kun kaikki on vielä hyvin, ei mikään ole mennyt vituiksi eikä ole mitenkään satuttanut toista, muistoihin jää vain hyviä asioita :)

-harmiseikirj-

Aloitus oli mukavaa luettavaa. Sain kuvan todella miellyttävästä henkilöstä.

Rakkaus on syvä ja pysyvä tunne. Romanttinen rakkaus sisältää lähimmäisen rakkauden (välittäminen, huolenpito, ystövyys, henkinen läheisyys) lisäksi sen romanttisen puolen (vetovoima, seksuaalisuus, intimiteetti, kosketus, hellyys, joku syvempi henkinen taso). Romanttisessa rakkaudessa kaksi ihmistä on parhaimmillaan kuin kaksi omajuurista lähekkäin, mutta silti erillisinä kasvavaa puuta, jotka ovat kietoutuneet tuulessa toisensa tueksi,

Parisuhteesta voi haluta pois, vaikka rakkautta vielä olisi. Parisuhteessa voi haluta olla ja pysyä vaikka ei olisi yhtään rakkautta. Kaksi irrallista asiaa, jotka voi ilmetä myös saman aikaisesti. Yleensä jos parisuhteesta halua pois rakkaudesta huolimatta, se johtuu hyvin haastavista olosuhteista, henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai pahoinvoinnista, isoista arvoeroista, joista ei voi löytää yhteistä tietä, siitä ettei vaan tulla toimeen ja elämä käy hyvin raskaaksi.

Jokainen meistä varmaan toivoo, että seuraava rakkaus olisi ikuinen ja kestäisi lopun elämän. Aina kuitenkaan niin ei käy ja hyvä lyhyempi vaikka 10v suhde on arvokkaampi kuin lopun elämän hampaat irvessä koossa pysyvä tuska. Siis pelkkä aika ei ole hyvän suhteen kriteeri.

Rakkaus on sitä, että toisen lähellä on hyvä olla.
Vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan, ei luovuteta.

Käsittämötöntä on se kun kirjaimista ei selvää saa https://youtu.be/_dDoDSBErRk?si=VrxnBFYgynnHUE8U
Oletko suomalainen kysyi karisuomalainen.
https://youtu.be/h_Wzsh6C_3w?si=dPP3WfJNuEEXiN1H
Älä ymmärrä jos et ymmärrä.
Älkkää uskoko🥲

Rakkaus ei jätä kylmäksi, ei arvostele tai hylkää. Se ei oleta tietävän tai usko sellaiseen mitä ei ole itse nähnyt. Rakkaus kuuntelee enemmän, kuin puhuu tai kysyy. Rakastaminen on vaikeaa, vihaaminen helpompaa. Suurinta rakkautta on luopua omistamisesta ja sallia se myös itselle.

Rakkaus on välittämistä ja tunnetta sydämessä. Toki myös intohimoa. Mutta pelkkä rakasteleminen ei ole rakkautta, vaan himoa. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta niitä ei kannata sekoittaa toisiinsa. On kuitenkin mahdollista rakastua seksikumppaniin.
Vaikka en minä näistä tiedä, kun ei ole. Kunhan pohdin.

Hyvää yötä kaikille...
T. ap

"What a wicked game to play
To make me feel this way..."

https://www.youtube.com/watch?v=etxHaOghrIM

En tiedä vieläkään mitä se on, vaikka usein sitä mietin ja maistelen. Itselleni se on tunnetta, joka täyttää sisimmän. Kuljettaa vaikeistakin ajoista läpi. Valaa uskoa elämään ja huomiseen. Se on kaikki, mutta en osaa sanoa mitä se muuta on kuin tunnetta, joka vaikuttaa valintoihin ja päätöksiin.

Well, aika bueno voisi sanoa. Mutta kunnon huoraaminen on eri asia. Suomen laki tosin ei koko hommaa voi koskaan tuomita. Ei toistaiseksi ikinä.

Se on kokemus/elämys.

Rakkaudesta voi puhua monella eri tavalla. - Oletan, että tarkoitat nyt rakkautta kumppaniin, etkä lähimmäisenrakkautta esimerkiksi vanhempiin tai lapsiinsa.

- Rakastumisen alkuhuuman jälkeen jossakin vaiheessa tulee hetki, missä rakastumisen tunne ei ole ehkä enää niin voimakas, mutta haluan rakastaa kumppaniani. Valitsen siis rakkauden ja näytän rakkauteni hänelle teoillani ja läsnäololla.

Mutta kyllä rakkauskin voi kuolla, jos sitä kohdellaan huonosti. Ei hampaat irvessä voi rakastaa, eikä ottaa kaikkea negatiivista vastaan.

Ja ei, minä en ole osannut rakastaa niin, etteikö koskaan mitään hankalaa olisi tullut vastaan. Luulenpa, että harva osaa.

Rakkaus on täyttymystä, ilman pelkoa, tai epäilystä. Se on hyväksymistä, Luottamusta. Uskoa siihen, mitä ei vielä edes ole, tai minne ei vielä pääse katsomaan. Se on ajatonta, ja aina löydettävissä. Moni sekoittaa sen, suruun, ikävään tai kipuun, jota toki koetaan, kun rakkaus, eli yhteys ei ole kunnossa, tai katkeaa. Mutta ne ovat mielestäni eri asioita. Rakkaus on elävää yhteyttä.

Pitäs hyökätä excel’ien ja datan kimppuun. Ei huvita kun on kolme 10-12h työpäivää takana… Tänään meinaan tehdä vain 6h.

Mutta rakkaudesta vielä…Rakkautta on enemmän se, että pitää rakkaudesta tietoisesti huolta kuin se, että päättää pysyä liitossa, jossa molemmat on hyvin onnettomia ja kärsii. Jälkimmäinen edustaa vain päätöstä olla yhdessä, EI rakkautta. Ilman tunnetta ei ole rakkautta. Yksinkertaista. Tiedän eläkeläisparin, joka päätti olla yhdessä. Arki oli yhtä henkistä sotaa. Toinen asui okt yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Toinen kuoli sairaskohtaukseen ja meni kaksi viikkoa ennen kuin kumppani huomasi (hajusta), että jotain on käynyt. Rakkautta? Itse määrittelisin tuon vihaksi ja välinpitämättömyydeksi ja elämän pilaamiseksi vain periaatteen takia.

Mitä sitten on rakkaudesta huolehtiminen?

Se on sitä, että kuuntelee toista. Se on sitä, että näkee toisen omana itsenään ilman tarvetta muuttaa. Se on kunnioitusta, hyväksyntää, arvostusta, sympatiaa ja empatiaa. Se on omista haluista huolehtimista (yksipuolinen selibaatti on pettämisen ohella yksi erojen yleisistä syistä, pettäminen taas 90%:sti johtuu aikuiseksi kasvaneilla siitä ettei suhteesta pidetä huolta).

Omista haluista huolehtii huolehtimalla omasta jaksamisesta, pitämällä työstressin ja ajat kohtuullisena, huolehtimalla omasta terveydestä ja pitämällä tunneyhteydestä huolta. Tunneyhteydestä edellisten lisäksi voi pitää huolta antamalla toiselle läsnäolevaa aikaa, katsomalla silmiin, huolehtimalla että läheisyyttä on riittävästi, avaamalla omia ajatuksiaan toiselle ja keskustelemalla muustakin kuin säästä ja viikon ruokalistasta. Toisen haluja voi tukea lisäksi läheisyydellä, kantamalla proaktiivisesti vastuun suhteen tilasta ja kotitöistä (jos asutaan yhdessä) ja käsittelemällä vastaantulevat ristiriidat ilman tarkoituksellista loukkaamista. Yleensä ottaen ristiriitojen käsittely ja ilmapiirin pitäminen sellaisena, että kaikesta voi puhua on parasta suhteen hoitoa.

Jos valitsee sohvan ja kännykän tai pleikan tai työn liian usein sen sijaan, että olisi toiselle läsnä henkisesti ja fyysisesti, ei suhteesta pidä huolta. Jos ei kunnioita kumppania tai ei pidä huolta omista haluista ja hellyydestä, ei pidä suhteesta huolta. Suhteesta huoltapitäminen sisältää myös riittävän erillisyyden. Riippuu kahdesta ihmisestä mikä on sopiva erillisyyden ja läheisyyden kombo.

Suhteen hoidon lisäksi tarvitaan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, pitkäjännitteisyttä ja armoallisuutta sille, ettei parisuhde ja elämä voi koskaan olla täydellistä. Virheistä opitaan ja aina voi interoida seuraavalla kerralla, jos ei mene ihan putkeen. Usko taas, tulee toivosta. Ja toivo tulee siitä, että kumpikin sitoutuu ja haluaa saada asiat onnistumaan yhdessä.

Rakkauden määritelmä löytyy Raamatusta: "Anna niin sinulle annetaan" (Luke 6:38).

Rakkautta siis on silloin, ja niin kauan, kun mies antaa tytölle riittävästi sitä mitä tyttö haluaa, ja tyttö antaa miehelle riittävästi sitä mitä mies haluaa.

Rakkauden tajuaa vasta, kun menettää toisen. Siis lopullisesti, enkä tarkoita mitään eroamista tai suhteen päättymistä.

Mutta siitä te ihmiset olette käteviä, että voitte rakastua yhä uudelleen ja uudelleen.

>simiti<

Muistaakseni Ismo Alangolla oli tähän vastaus. Rakkaus on ruma sana, joten sitä ei sanota ääneen, kirotaan vaan hiljaa mielessään.

-keinovaginamies-

Mitä on rakkaus?

- ei ainakaan varattuun ihmiseen ihastumista / rakastumista

Itselleni rakkaus on antautumista. Sitä että päästää irti kontrollista ja antaa itselleen luvan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kaikilla meillä on omanlainen käsitys rakastamisesta ja rakkaudesta. Yleisesti ajatellaan että rakastamiseen kuuluu vastavuoroisuus ja että se kuuluu vain suhteisiin.
Olen eri mieltä asiasta.

Olen rakastanut ja tulen rakastamaan. Se riittää minulle. Olen antanut itselleni luvan rakastaa ehdoitta ja vaateetta. Siitäkin huolimatta, että en koskaan saisikaan vastarakkautta. Rakkaus on minussa ja se on minun valintani. Minun tunteeni. Minun mielentilani. Minun onneni. Niin.. minun.

Rakkaus ei tarvitse huolenpitoa tai vastarakkautta. Rakkaus on tunne, joka on. Ehdoton ja laupea. Rakkaus on asia joka saa levollisuuden tunteen sisälleni. Rakkaus saa vihan ja negaation tunteet lientymään ja hyväksymään elämän. Rakkaus luo turvaa ja uskoa tulevaan. Rakkauteni ei vaadi reunaehtoja. Rakkaus on joko tai.. ei se jossittele. Sitä vaan on, tai ei ole. Rakkaus on niin yksinkertainen. Ja se on vapauttava kaikista kahleista. Suurin on rakkaus ja se voittaa kaiken.

Ja mielestäni se, joka väittää rakastavansa, mutta asettaa reunaehtoja rakkaudelle, ei osaa rakastaa.

Moni luulee rakastavansa tai osaavansa rakastaa, mutta ovat väärässä.
Jotta voisi rakastaa, pitää unohtaa itsensä. Antautua.

Rakkaus Itse sen sinulle kertoo

Rakkaus, kuten muutkin tunteet ovat tyhjentävästi vaikeasti määritettävissä. Rakkauteen kuuluu monia asioita ja asiat johtavat rakkauteen. Jossain mielessä rakkauteen kasvetaan ja opitaan, mutta rakkauden ilmapiiriin voi päästä sisään muutoinkin, kuten lapsi äitinsä sylissä.

Ensiksi pitää erottaa toisistaan ihastuminen ja rakkaus, sillä ihastus on mitä tahansa ihailua, vaikkakin romanttisella mausteella. Romantiikkakaan ei ole rakkautta, sillä romantiikkaa voidaan kokea sivusta, samoin kuin voidaan kokea himoakin. Sivusta kokemisella tarkoitan, ettei siihen haluta sitoutua taikka ottaa sitä vakavasti.

Rakkaus voi olla yksipuolista, mutta sellaisena se on kidutusta, josta syystä rakkauden syttyminen ja lämpimänä pysyminen edellyttää yleensä vastarakkautta.

Miehen ja naisen välinen ihastuminen muistuttaa pakkomiellettä, mutta siinä missä pakkomielle taikka muut pakkoneuroosit ovat ahdistavia, on ihastuminen mitä miellyttävin kannuste. Ihastumista seuraa yhteiselo ja yhteen kasvaminen, rakkaus.

Rakkaus on side, sementti, joka pitää kahta muurissa olevaa kivenmurikkaa yhdessä, kohtasipa muuria millainen myrsky tahansa. Vaikeudet saattavat jopa vahvistaa suhdetta.

Ketkään eivät tunne pariksi muodostavaa rakkautta heti vaan kumpikin osapuoli kasvaa siihen vähitellen, kunnes huomaa, ettei ole enää oma itsensä ilman toista.

Paavalin sanoin: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaiken se kärsii.

Vaikka Paavalin mukaan rakkaus ei koskaan kuole, sanoisin että se saattaa ainakin viiletä siihen pisteeseen asti, että halutaan kasvaa erilleen ja irti toisesta kokonaan. Kenties siksi, ettei olla koettu vastarakkautta, taikka sitten elämän prioriteetit menevät uusiksi halujen, tarpeiden taikka jonkun muun syyn vuoksi.

Jossain määrin erotessa koetaan samaa mitä nuoret kokevat, kun haluavat erkaantua vanhemmistaan, vaikka heitä rakastavatkin, mutta kokevat, että on aika kasvaa heistä irti. Jotkut osoittavat kapinamieltään näyttävästi, eräät vain pakkaavat laukkunsa ja lähtevät ilman halua loukata ketään.

Siinä missä yhteen kasvaminen oli ihanaa ja luonnollista, on eroon kasvaminen vaikeaa, vie aikaa ja tuntuu väärältä. Samalla tavalla koetaan tunteita, kun joku läheinen kuolee, paitsi että eroon kasvamistilanteessa syyllisyyden ja katkeruuden tunteet ovat voimakkaammat.

Rakkaus on ikuista. Vain kohde muuttuu.

Rakkaus on sitä jos rakkaasi on lähelläsi, sun on vaan hyvä olla just siinä.

"Kun toinen on väärässä ja mokailee minkä ehtii, olet sinä silti siinä rakastamassa ja kertomassa toiselle missä mokasi. "

Tuo ei nyt oikein kuulosta rakkaudelle eikä edes välttävälle vuorovaikutukselle. Mikään suhde ei toimi noin, että kokoajan kertoo missä toinen mokaa ja on väärässä.

- Sheena