Näin se vaan on. Turvallisempaa,kun elämään kuuluu vain työ,koti ja liikunta.
Sinkkuna säästyy parisuhdeväkivallalta
Anonyymi-ap
33475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Näin on, nykyisin naisetkin voivat olla arvaamattomia ja vähemmän luotettavia.
Yksinolossa itsemurhan riski kasvaa!
Ai, en ole itse tota ajatellut kertaakaan omalla kohdallani.
Sinkkuna puuttuu kaikki tyhjän päiväinen mutta hetkinen höpötys ja puuhastelu.
Voihan sen noinkin ajatella. Miten sitten pitääkään.
Mutta ei kai joka suhteessa tollastakaan ole. Tietääkseni..
Ja toki tiedän hyvin että sellaisen jälkeen ei helpolla lähdetä uusiin suhteisiin.
Mutta joskus on vaan uskallettava ylittää pelkonsa ja kokeiltava.
Vaikka kuinka on traumoja takana.
Mutta puoliso ei oo pelastamassa jos saa vaikka yksin ollessa jonkun slaagin. Nää on näitä, kaikessa on riskinsä. Yksinäisyys on tutkimusten mukaan todella kovasti terveyttä rapistavaa, mutta tietenkään sinkku ei ole synonyymi yksinäiselle.
Slaagi olisi mahdollisuus päästä melko vaivattomasti pois. Oma painajaiseni on se, että makaan vihanneksena vuosia jossain nurkassa. Suorin jaloin lähtö olisi ihan huippua.
Parisuhdeväkivalta on Suomessa kieltämättä iso ongelma, mutta pelon ei kannata antaa rajoittaa elämää. Tietenkään kenenkään ei ole mikään pakko haluta parisuhdetta ylipäätään, mutta jos torjuu parisuhteen mahdollisuuden väkivallan pelossa, vaikka suhteen haluaisi, niin paljon sellaista voi jäädä kokematta, mikä toisi elämään iloa ja onnea.
Eivät kaikki ihmiset ole väkivaltaisia. Itseasiassa suurin osa ihmisistä haluaa elää hyvää, tasapainoista elämää, johon väkivalta ei kuulu. Väkivallan uhkaa voi vähentää tutustumalla toiseen ihmiseen kunnolla ja osaamalla tunnistaa tiettyjä hälytysmerkkejä toisesta. Kontrolloiva ja alistava käytös on yksi merkki. Väkivaltainen menneisyys on toinen. Hetkeäkään ei kannata sellaisessa suhteessa olla, jossa kokee jonkinlaista pelkoa tai uhkaa.
Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei ole mikään helppo homma.
Usein se lähteminen on vaikeampaa kun se turpaan saaminen ja seinille lento.
Itsetunto niin lytätty että palaa takasin kun toinen sanoo ettet selvii itekses sun muuta.
Niin harvalla on siinä vaiheessa sellasta tukiverkostoa apuna mitä tarvitsee.
Tuossa olet ihan oikeassa. Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on äärimmäisen vaikeaa ja nimenomaan henkisen alistamisen takia. Suomessa ei ole riittävää tukiverkostoa väkivaltaisesta suhteesta irtautuville, mikä tekee lähtemisestä entistä vaikeampaa. Tämä on yksi Suomen häpeäpilkuista. Suomessa menettää jopa henkensä 20-30 henkilöä vuosittain. Se on järkyttävä luku näin pienessä maassa.
Sepä just. En ymmärrä miksi tälläisiin ei panosteta.
Ja sitten kun työllä ja tuskalla pääsee irtautumaan,
saattaa käydä niin että vaikka fyysisesti paranee,
psyykkisesti ei koskaan.
Nykyään se mitä apua tälläsissä tai missään muussakaan
asiassa saa, on lähinnä kaiken maailman lääkkeitä.
Ei, ne ei paranna ketään. Ne turruttaa,
mutta ei se vie sitä tunnetta mihinkään.
Väkivallan psyykkiset vaikutukset ovat usein pitkäkestoisia ja moni tarvitsee ammattilaisen apua pystyäkseen käsittelemään traumansa. Tähän täytyisi todellakin löytyä resursseja yhteiskunnasta, mutta joskus tuntuu, ettei päättäjillä ole aitoa tahtoa parantaa tilannetta. Se on todella surullista. Moni apua tarvitseva jää ihan yksin kipunsa kanssa eikä niin pitäisi koskaan päästä käymään. Se ei ole pelkästään henkilökohtainen tragedia, vaan se maksaa välillisesti myös yhteiskunnalle esim työkyvyttömyyden, lasten oireilun tms myötä, puhumattakaan muista negatiivista vaikutuksista niin yksilölle kuin yksilön lähipiirille.
Lääkkeillä on paikkansa psykiatrisessa hoidossa, mutta joskus lääkkeillä tosiaan ei saa aikaan muuta kuin turtuneen ihmismielen. Ihminen on kokonaisuus ja sellaisena ihmistä tulisi hoitaa.
Kyllä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa tilasto kertoo 24 ihmisen kokevan jokainen minuutti parisuhdeväkivaltaa. 60 % naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa.
En usko että väkivalta parisuhteissa olisi jotenkin erityisesti "suomalainen ilmiö".
Suomi on avoin suhteessa parisuhdeväkivaltaan, monissa maissa aihe on vielä puhumaton tabu.
Väkivaltaan tulee olla nolla toleranssi, niin henkiseen kuin myös fyysiseen.
Tämä onnistuu parhaiten olemalla oman elämänsä rouva:)
AV
Olet varmaan oikeassa siinä, että Suomen tilastojen karuus selittyy osin sillä, että täällä ylipäätään tilastoidaan. Monessa muussa maassa parisuhdeväkivallan yleisyys jää täysin pimentoon. Se ei tietenkään tarkoita, ettäkö olisi syytä taputella itseämme olalle. Parisuhdeväkivalta on iso ongelma Suomessa eikä sitä saa hyssytellä.
Väkivallalle tulee olla ehdoton nollatoleranssi. Siinä ei ole neuvottelemisen varaa. Väkivalta on aina henkisesti kyvyttömän yksilön pyrkimys ratkaista ongelma.
Sinkkuna oleminen on tietenkin varmin tapa ennaltaehkäistä parisuhdeväkivallan kokemusta, mutta henkilökohtaisesti ajattelin kyllä vielä luottaa siihen, että hyviäkin miehiä on olemassa 😊 Ei esim. minua ole yksikään kumppaneistani lyönyt, henkistä väkivaltaa olen kokenut, mutta sitäkin osaan vältellä paremmin jatkossa.
Kyllä se henkinen väkivalta voi itkettää, fyysinen ei itketä.
Itku on katalysaattori siihen mikä tuntuu pahimmalta.
Ilman henkistä väkivaltaa tuskin olisi fyysistäkään väkivaltaa.
Väkivaltaiseen käyttäytymiseen löytyy syitä. Oudointa on se, miten nyt kun tietoa on paljon, ja sitä voitaisiin hyödyntää, onkin esimerkiksi kouluissa eniten ongelmia mitä ikinä.
AV
Kyllähän se itketti, pitkään ja kipeästi, mutta itkulla on onneksi myös parantava voima.
Ei todella voi olla fyysistä väkivaltaa ilman henkistä. Väkivalta on aina toisen ihmisen pahoinpitelyä, tekipä sen sitten sanoin tai nyrkein. Tietoa väkivaltaisen käyttäytymisen syistä on paljon, mutta koska ongelmat ovat niin monitahoisia, ei niitä ole helppo ratkaista. Jos mietitään esim lasten ja nuorten väkivaltaista käyttäytymistä, niin taustalla on usein esim epävakaat kotiolot, hoitamattomia mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta, kiusaamista jne. Näitä ongelmia ei helpolla ratkaista yksilön eikä yhteiskunnan tasolla.
Ihan nyt ihan just kertakaikkiaan ihan uutta ja ihan ennenkuulumatonta tietoa.
Entä jos haluaisi olla parisuhdeväkivallan uhri?
Kuka haluaa olla?
Jännämiehen haaveilua.
Tarkoittiko Kettu itseään, vaiko vattuiliko hän johonkin suuntaan?
Kettu haluaisi että Justiina pistäisi ketun kuriin.
Sadomasoilut eivät ole väkivaltaa, kettuseni.
xLiner
Totta. Oikea parisuhdeväkivalta on ihan eri juttu. Piti vaan nyt ketun kieliposkessa vipeltää.
Ketun pitää kertoa Justiinalle asiasta.
Kuka Nainen haluaa lapsimiehen? Mitä sillä tekee?
Ei kukaan terve. Enää en pystyisi kiinnostumaan kyseisen kaltaisesta. Harmi että piti hukata vuosia, mutta joskus elämä vaan menee niin. Oppia ikä kaikki.
Ei kelpaa naiselle kiltti ja kunnollinen mies.
Saatat olla oikeasti kiltti ja kunnollinen mies,
mutta tiedätkö kuinka usein samaa sanoo ne
ei oikeasti kiltit ja kunnolliset miehet
tutustumis vaiheessa?
Aivan yhtä usein kun kiltit ja kunnolliset naiset sanovat olevansa kilttejä ja kunnollisia. Juokaa viinaa niin ei tartte olla kiltti ja kunnollinen saadaksenne sitä kaikesta tärkeintä hekumaa nimittäin sitä ehtää sexiä vailla mitään estoja.
No mä en ainakaa juo vaik ehdotatkin.
Enkä taida haureuttakaa harrastaa.
Ehkä joskus vielä jonkun kanssa
Tai sit en.
Näin naisena tilastollisesti kyllä...
Säästyy Ikäviltä riidoilta, jotka tuntuu itsestä täysin turhalta.