Palataanko luoliin? Maan magneettikenttään on ilmaantunut poikkeava aukko

Viimeisten 200 vuoden aikana planeettamme ympäröivä magneettisuoja on heikentynyt 9 %. Alue, jolla on alhaisin intensiteetti, on eteläisellä pallonpuoliskolla, Brasilian rannikolla ja Lounais-Afrikassa. Tiedemiehet puhuvat poikkeavasta aukosta geomagneettisessa kentässä. He ovat jo varoittaneet: ehkä olemme Maan magneettinapojen muutoksen partaalla.

Anomalia kasvaa ja liikkuu
Euroopan avaruusjärjestön (ESA) asiantuntijat muistuttivat äskettäin heikosta kenttäalueesta Etelä-Atlantilla. Tätä vyöhykettä kutsutaan Etelä-Atlantin anomaliaksi. Vuodesta 1970 vuoteen 2020 geomagneettisen kentän vähimmäisintensiteetti siellä heikkeni monta kertaa enemmän kuin koko planeetalla. Anomalian alue kasvaa jatkuvasti ja siirtyy länteen 20 kilometrin nopeudella vuodessa.


Planeetan kärsivällisyyden raja. Kuinka monta ihmistä maapallo kestää?
Lisäksi tutkijat ehdottavat, että Etelä-Atlantin anomalia olisi voinut jakaa kahteen osaan. Viimeisten viiden vuoden aikana Lounais-Afrikassa on syntynyt toinen vähimmäismagneettikentän voimakkuuden keskus. Tämä kävi selväksi, kun maanpäällisiä havaintotietoja verrattiin ESA-satelliiteilta saatuihin tietoihin.

Kaikki tämä tieto on hämmentänyt tutkijoita: se ei todellakaan sovi yleisesti hyväksytyn teorian kanssa Maan magnetosfäärin muodostumisesta. Tutkijat ovat nyt vakuuttuneita siitä, että geomagneettinen kenttä on tarpeeksi vahva suojaamaan planeettaa haitallisilta säteilyltä, joka ei tule vain avaruuden syvyyksistä, vaan myös auringosta. Mutta heti kun se alkaa heiketä, ISS:n astronautit joutuvat hyökkäyksen kohteeksi (he tarvitsevat lisäsuojaa säteilyltä) ja lukuisia satelliitteja matalalla Maan kiertoradalla. Ne ovat vaarassa saada teknisiä häiriöitä ja mahdollisesti täydellisen vian. Mutta jokapäiväisen elämämme tärkeimmät osa-alueet, kuten navigointi ja tietyt viestintätyypit, riippuvat heidän työstään.

Globaali energiajärjestelmä on romahtamassa
Maa on suuri magneetti. Yksi sen napoista sijaitsee arktisella alueella, toinen Etelämantereella, ja niiden väliin venyvät niin sanotut geomagneettiset kenttäviivat. Niiden avulla muuttolinnut navigoivat; kompassin neula tunnistaa ne osoittaen suunnan pohjoiseen tai etelään. Kun Auringossa tapahtuu soihdut, varautuneiden hiukkasten virrat saavuttavat maan ja liikkuvat geomagneettisia kenttälinjoja pitkin kerääntyen lähelle napoja. Törmääessään ilmakehän kaasumolekyylien kanssa hiukkaset saavat ne hehkumaan. Näin syntyy Aurora Borealis, ilmiö, joka tunnetaan nimellä Aurora. Tähän loppuu hyvä ja kaunis, kaikki muu on vain ongelmia.

Mitä voimakkaampi auringonpurkaus, sitä voimakkaammin se vaikuttaa Maan magnetosfääriin. Siellä missä sen suojaus on heikko, laitteet hajoavat, viestintä katkeaa, navigointijärjestelmät häiriintyvät ja pintavarauksia ilmaantuu muuntajiin ja putkiin. Valtavia alueita kattavat energiaverkot voivat pettää, kuten tapahtui maaliskuussa 1989 Kanadan Quebecin maakunnassa, jolloin 6 miljoonaa ihmistä jäi ilman sähköä yhdeksäksi tunniksi.

Yksikin poikkeuksellisen voimakas auringonpurkaus voi johtaa maailman energiajärjestelmän romahtamiseen. Tällaisia ​​ennusteita on olemassa, mutta jotta tällainen skenaario toteutuisi, planeetan magneettisuojan täydellinen heikkeneminen on välttämätöntä.

Odottaako meitä taas eristyneisyys?
Sen ominaisuuksia tarkkailevien observatorioiden mukaan geomagneettisen kentän voimakkuus on vähentynyt 9 % viimeisen 200 vuoden aikana. Tämä on tapahtunut useammin kuin kerran maapallon historiassa, mutta tämän ei pitäisi lohduttaa meitä.

"Geomagneettisen kentän voimakkuuden lasku on planeetan katastrofin ennakko: Maan magneettinapojen muutos", sanoo geologisten ja mineralogisten tieteiden tohtori Aleksander Gorodnitsky. — Kun dinosaurukset kuolivat 65 miljoonaa vuotta sitten, geomagneettisessa polariteetissa tapahtui juuri jyrkkä muutos. Tämä on hyvin todellinen uhka: Maan magnetosfääri, joka suojaa kaikkia eläviä olentoja auringon säteilyltä, lakkaa "toimimasta" 15-20 tuhanneksi vuodeksi. On selvää, että tällainen ajanjakso on enemmän kuin tarpeeksi ihmiskunnan tuhoamiseen.

Napojen muutosta (tieteellisesti inversiota) on mahdotonta ennustaa luotettavasti. Geomagneettisen kentän heikkeneminen on välttämätön, mutta ilmeisesti ei riittävä ehto tällaiselle ennusteelle. Muistakaamme kuitenkin toinen tosiasia, jonka tutkijat kirjasivat viime vuonna.


Sitten tutkijat huomasivat, että pohjoinen magneettinapa alkoi siirtyä kohti Venäjää tai tarkemmin sanottuna kohti Taimyrin niemimaata. Koko 1900-luvun se sijaitsi Kanadan saaristossa ja liikkui noin 10 kilometriä vuodessa kohti maantieteellistä pohjoisnapaa. Mutta nyt sen ajelehtimisen nopeus on noussut 50 kilometriin vuodessa. Laskelmat osoittavat: jos tämä jatkuu, tämän vuosisadan puoliväliin mennessä magneettinapa saavuttaa