Jouluna 2023 Nojatuolissa !

Sel-la

Oikein kaunista joulun alkua täältä sinisen hetken Savosta, joulutunnelmiin varmaan jokainen on laskeutumassa, omasta puolestani tätä tervehdin ilolla.
Rauhaisa olo, lahjat olen toimittanut perille, haudalla käyty ja hiljainen tunnelma nousussa, joululaulujen soidessa radion kautta.
Haudoilla oli ennätysmäärä lunta, vävyllä oli lapio mukana ja oman hautakiven sieltä löysimme, kynttilät sinne kinosten taakse hukkui, vain lepattava ilmiö hangen keskeltä näkyi.
Lenkistä se reissu kävi, kun kaikkien läheisten haudoille kynttilän veimme.
Tytär matkasi poikansa perheen kanssa vietettävään jouluun, perhe vuokrannut mökin viikon ajaksi.
En kiellä etteikö yhteiset joulut mieleen hieman haikeana tule, mutta oma tahtoni tämä järjestely.
Huomenna olen kutsunut kälyni ruokailemaan, otti kutsun mielellään vastaan, hänen näkö on paljon huonontunut ja toisten apuun siltä osin paljolti joutuu turvautumaan.
Tytär hänen elämänsä huoltaja on, mutta mukava molemmin puolin yhdessä ruokailla.

Olette jokainen jouluanne oman näköisiksi tehneet, haluja juhlistaa tavalla tai toisella on varmaan jokaisella mieli.
Oma tahto ja halu jokaisen onnena tehdä oman näköinen joulu, tai elää kaikkea niin kuin ei joulua olisikaan, luulen että sen kyllä aistii ympäristön muutoksena.

Aina jokaisen viimeaikaisen joulun tullen ajattelen, että tämä on varmaan viimeinen, niin nytkin, olen aiempien sukuni jäsenten ennen minun ikääni jo rajan taakse siirtyneen.
Asia jota en halua ennustella, en pystykään, mutta mielessä se kuitenkin pyörii, elämän halu kuitenkin vielä vahvana sykkii ja elämässä kiinni olen.

Nyt jätän jaarittelut ja arvailut, tapahtuu niin miten on kirjaan merkitty.
Toivon, että jokaisella kirjoittajalla on asiat kohdillaan, vaivat väistyneet, tai ainakin hieman vaienneet ja joulun ilo pääsee mieleen ja sydämeen.
Lapsen mielellä elämäkin hymyilee ja sydän lämpenee, kiitos teille ystävät, kirjoitellaan rauha sydämessä.

247

2836

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvää syntymäpäivää Sel-lalle 💐sekä hyvää julua 🎅ihan kaikille🎄, myös rauhaa ja rakkautta 💑 ihmisten kesken.

      Mira

      • Anonyymi

        Korjaus: Hyvää joulua tietenkin piti olla!

        Mira

      • Anonyymi

        🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑

        🔞 ­­­N­­­y­­m­­­f­­o­­m­­a­­­a­­­n­­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

        🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

    • Anonyymi

      Kaikkea pilvissä olevaa lunta ei ollut satanut hurskaiselan tontillekaan, mutta se runsaan tuuman vahvuin lumi olisilti nuoskaa ja painavaa.
      kolata mäkeen.
      Kuntokaan ei järin vahva. Pois se oli hyvä niitata odottamaan sulamistaan, hyväin tietää milloin se sulaa.

      Aamuisen puuron valmistin rasvattomaan maitoon. Ryynit lautaselle. Sitten maito ja tolkuttomasti Becelii. Pakkauksen kyljessä lukee hänen olevan 38%;sta oli laihan paloviinan ökyistä.

      Pruukaan prötkähtää seljälleni. Kellon ollessa siehen mailmanaikaan vielä ennen klo 06, uni sieppaa omille matkoilles matkamiesmaa-eläjän.
      Ihan nyt väkivarsinaisesti ei viitannut jouluaattoon, mutta radio kylläkin.

      • Sel-la

        Leppoisaa joulun jatkoa, meillä täällä suomessa joulu oli kai rauhallinen, olen huonosti uutisointia katsonut.
        Sota jatkuu siellä missä ei rauhasta tietoakaan, joulukaan ei sodan käyntiä vähentänyt, miksi?
        Maailman päättäjät eivät halua tinkiä mistään, vain oma mielipide yllä pidetään ja hätää lisätään.
        Ei auta kärsivien rukoukset ei kansalaisten pyynnöt, tuhoa vaan ja tuskaa lisätään.
        Sivistyneessä maailmassa ei osata elää jakamalla hyvinvointia kaikille.

        Oma aattoni meni hyvin, katselin televisiota ja söin runsaan aterian joulurauhan julistuksen jälkeen, ilokseni sain nähdä jo monasti nähdyn elokuvan, missä lempinäyttelijäni olivat pääosissa, Rikhard Gere ja Julia Roberton, tykkäisin enemmänkin näitä vanhoja hyviä kuvia katselle.
        Kasetteina minulla niitä on ja poikani lupasi kysellä jospa saisi näkyviin näissä uusimmissa telkkareissa, joku kosketinpää olisi kai saatava.

        Lumentulo loppui sitten aatonaaton jälkeen, kyllä sitä sen verran tulikin, että kolaa sai työnnellä.
        Lisää luvattiin meidän kulmille ja jos sulamista jää odottamaan kahlaamaan joutuu, parempi heti kohta kulkuväylät avata.

        Noita kirjain puutteita tulee, ei ne minun mielestä ymmärtämistä estä, joten kiitos onnitteluista Mira ja joulun jatkoja sinullekin.
        Niin se pyörähti taas ikä yhden vuoden ohi ja uutta putkeen, kuten sanonta kuuluu.
        Mitä tuokaan vuosi tullessaan, onneksi emme tiedä, arvailutkin voisi unohtaa, elää vaan.

        Viikon perästä vuosi vaihtuu ja sen jälkeen pitkä aika seuraavaan juhla- aikaan, arkea riittää.
        Sitähän mekin yritämme tehdä mielekkäämmäksi kirjoittelun avulla, joskus jopa onnistuen.
        Tulkaa nyt kertoilemaan miten joulu meni, onko masu kasvanut liiasta tarjonnasta, omani on pysynyt entisellään.
        Eihän sitä syö enemmän kuin jaksaa ja tarkkaan seuraten ei ruuatkaan pääse pilaantumaan, vaikka runsautta onkin.
        Oikein hyvää Joulupäivän viettoon, huomenissa jo riehakkaampaa menoa, kenellä mahdollisuuksia on.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Leppoisaa joulun jatkoa, meillä täällä suomessa joulu oli kai rauhallinen, olen huonosti uutisointia katsonut.
        Sota jatkuu siellä missä ei rauhasta tietoakaan, joulukaan ei sodan käyntiä vähentänyt, miksi?
        Maailman päättäjät eivät halua tinkiä mistään, vain oma mielipide yllä pidetään ja hätää lisätään.
        Ei auta kärsivien rukoukset ei kansalaisten pyynnöt, tuhoa vaan ja tuskaa lisätään.
        Sivistyneessä maailmassa ei osata elää jakamalla hyvinvointia kaikille.

        Oma aattoni meni hyvin, katselin televisiota ja söin runsaan aterian joulurauhan julistuksen jälkeen, ilokseni sain nähdä jo monasti nähdyn elokuvan, missä lempinäyttelijäni olivat pääosissa, Rikhard Gere ja Julia Roberton, tykkäisin enemmänkin näitä vanhoja hyviä kuvia katselle.
        Kasetteina minulla niitä on ja poikani lupasi kysellä jospa saisi näkyviin näissä uusimmissa telkkareissa, joku kosketinpää olisi kai saatava.

        Lumentulo loppui sitten aatonaaton jälkeen, kyllä sitä sen verran tulikin, että kolaa sai työnnellä.
        Lisää luvattiin meidän kulmille ja jos sulamista jää odottamaan kahlaamaan joutuu, parempi heti kohta kulkuväylät avata.

        Noita kirjain puutteita tulee, ei ne minun mielestä ymmärtämistä estä, joten kiitos onnitteluista Mira ja joulun jatkoja sinullekin.
        Niin se pyörähti taas ikä yhden vuoden ohi ja uutta putkeen, kuten sanonta kuuluu.
        Mitä tuokaan vuosi tullessaan, onneksi emme tiedä, arvailutkin voisi unohtaa, elää vaan.

        Viikon perästä vuosi vaihtuu ja sen jälkeen pitkä aika seuraavaan juhla- aikaan, arkea riittää.
        Sitähän mekin yritämme tehdä mielekkäämmäksi kirjoittelun avulla, joskus jopa onnistuen.
        Tulkaa nyt kertoilemaan miten joulu meni, onko masu kasvanut liiasta tarjonnasta, omani on pysynyt entisellään.
        Eihän sitä syö enemmän kuin jaksaa ja tarkkaan seuraten ei ruuatkaan pääse pilaantumaan, vaikka runsautta onkin.
        Oikein hyvää Joulupäivän viettoon, huomenissa jo riehakkaampaa menoa, kenellä mahdollisuuksia on.

        Sanot että joulu OLI rauhallinen. Eihän joulu ole mennyt, vaan nyt vasta ensimmäinen joulupäivä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot että joulu OLI rauhallinen. Eihän joulu ole mennyt, vaan nyt vasta ensimmäinen joulupäivä.

        Yhä hiljaisemmiksi ovat jouluni kääntyneet, poissa ovat touhut ja kiireet. Pienellä porukalla istuttiin ruokapöydässä ja monenlaista oli pöydässä, vaikka en ollut etukäteen jaksanut puuhata, kuten monet palstalaiset. Kaupan laatikoita käsittelin kermalla ja mausteilla ja käytin uunissa. Kinkkukin paistettiin vasta aattoaamuna. Tänään on vielä hiljaisempaa. Tyttären perheeseen oli eilen hyökännyt mahatauti, mikä toi uuden lisän joulunviettoon.
        Nyt seuraan joulun viettoa Vatikaanista.
        Italialaiset rakastavat prameilua. Viitat liehuvat ja marssitaan jämerästi tupsulakit tutisten. Ei ihan kävisi härmäläisten joulunviettoon! :😀 😍

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhä hiljaisemmiksi ovat jouluni kääntyneet, poissa ovat touhut ja kiireet. Pienellä porukalla istuttiin ruokapöydässä ja monenlaista oli pöydässä, vaikka en ollut etukäteen jaksanut puuhata, kuten monet palstalaiset. Kaupan laatikoita käsittelin kermalla ja mausteilla ja käytin uunissa. Kinkkukin paistettiin vasta aattoaamuna. Tänään on vielä hiljaisempaa. Tyttären perheeseen oli eilen hyökännyt mahatauti, mikä toi uuden lisän joulunviettoon.
        Nyt seuraan joulun viettoa Vatikaanista.
        Italialaiset rakastavat prameilua. Viitat liehuvat ja marssitaan jämerästi tupsulakit tutisten. Ei ihan kävisi härmäläisten joulunviettoon! :😀 😍

        . . .sanoo hajamielinen Mkr.
        Hyvää Joulua!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot että joulu OLI rauhallinen. Eihän joulu ole mennyt, vaan nyt vasta ensimmäinen joulupäivä.

        Joskus olen kuullut sanonnan "aattoonsa joulu loppuu" Minulla tosin joulu jatkuu vielä huomisenkin. Poikani on ruokavastaavana ja jouluruokia nyt tiedossa vielä tänään ja huomenna.
        Joululauluista on tullut nyt ylitarjontaa. Ykköseltä 4 tuntia putkeen harrasta ohjelmaa jumalan palveluksineen.
        Nyt on ihan pakko mennä ¨päikkäreille, että jaksaa syödä joulu aterian ja illalla joulusauna, Eilen piti mennä saunaan, mutta minua ei oikein huvittanut kun olin jotenkin niin väsy, niin tuumimme että poika lämmittääkin saunan sitten tänään. Mitä väliä milloin saunoo. omatupa, omalupa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot että joulu OLI rauhallinen. Eihän joulu ole mennyt, vaan nyt vasta ensimmäinen joulupäivä.

        Eikö se Anolla ollut rauhallinen, kun on noin hapan kommentti?
        Joku viettää juhlia 3 päivää, jollekin riittää yksi.

    • Anonyymi

      Jostain syystä yksinelävällä miehellä on pinna hiukan kireellä näin jouluiltanakin. Onneksi joulu on pian ohitte kun siivouksetkin ovat vielä alkamatta.
      Se erityisesti kyrsii kun annoin kodin avaimeni kylän työmiehelle.
      Palkitsi luottamukseni kyttäämällä milloin ajan kylämme ulkopuolelle.

      Vei lompakot, kukkarot, uuden television ja ilma-aseeni. Myi ne eteenpäin käytetyn tavaran ostajalle, paitsi käyvän rahan.

      En tiennyt eläväni näin iäkkääksi. Jo 80v. on takanapäin. Hyvää tässä on se, että valoisan päivän pituus on kasvamassa.
      On tiedossa se vanha sapluuna; kaikki järjestyy aikanaan.

    • Anonyymi

      Eilen olisi ollut ent. poikaystäväni 69-vuotis syntymäpäivä.

      Vaikea kuvitella sitä pellavapäätä 69-vuotiaana. Mutta niin myös itseänikin 7-kymppisenä.

      Hän kuoli jo kauan sitten, kuulemma joka puolelle levinneeseen syöpään.
      Rauha hänelle.

      • Anonyymi

        Minun vanhoista työkavereistani ja koulutovereistani suurin osa on jo manan majoilla.
        Ikä tuo tullessaan sen ikävän asian, ettei ole enää ketään, jolle voisi sanoa "muistatko, kun 50-luvulla . . . "
        Mkr,

      • Anonyymi

        Oliko sinulla itseäsi paljon nuorempi poikaystävä?

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko sinulla itseäsi paljon nuorempi poikaystävä?

        Iloista Tapaninpäivää, eikös se niin ole, että Tapanina ilo irti otetaan, joulun harras tunnelma katoaa.
        Ennen rekiajelut oli Tapanina ja aamusauna näissä ympyröissä ainakin kylvettiin.
        Tuosta Oli sanasta taas löytyi aihetta muistuttaa, olisi tietysti oikein pitänyt sanoa, että aatto oli rauhaisa, näin poliisi ilmoitti.
        Minun jouluni kestää Loppiaiseen, sitten riisun koristeet ja laitan varastoon.
        Yritän oikolukea viestini, mutta aina jää huomautettavaa, olen pahoillani.

        Joululaulut on soineet, minä tykkään niitä vanhoja kuunnella, usein mukana laulan, nämä uudet sovitukset ei korvaan kauniina kuulosta,.
        Vanha jo olen, kai tähän minulla on oikeus näin sanoa, vanhat sanoitukset useinkin hartaita, surumielisiä, tuovat lapsuuden mieleen.
        Lapsuuteni puute ja ankeus koskettaa lauluillaan, sodasta johtuen kaikesta oli puute ja ilokin tuntui synniltä.
        Rakkautta ei puuttunut, vanhempani tekivät elämäni onnelliseksi, sen ajan tarpeiden mukaisesti, huoleton oli lapsuuteni, sodasta huolimatta, mikä varjonsa elämään jätti jokaiselle.
        Tämän ajan ihmisille olisi syytä muistuttaa, ettei kaikki ole itsestään selvää, kovin levotonta aikaa eletään, toivoa sopii, ettei samaa kuin silloin jouduta kokemaan.
        Miksiköhän kaikkea vanhaa muistellessa tulee surullisia ajatuksia, vaikka elämä on paljon ilojakin tuonut.

        Ano 17,28 oletpa kokenut aikamoisen kolauksen, kun luottoihmisesi tuollaisen tempun teki.
        No elämä on jatkunut ja nyt sitten seuraavaa joulua varten aloittelet siivoamaan;)
        Päivä alkaa pitenemään, vanha kansa sanoi, että viikon pesässä pysyy ja siitä sitten alkaa valkenemaan.

        Mieheni kuoli 67- vuotiaana, aivan liian nuorena, se itä-suomalaisia koskettava sepelvaltimotauti vei.

        Lehdestä aina huomaa poistuvien työkavereiden ja tuttujen nimiä,, se mikä minulta on tekemättä on jo monen kohdalle tehty.
        Kälyni oli eilen ruokailemassa kanssani ja hän on reilun vuoden vanhempi kuin minä, sanoi olevansa valmis kuolemaan.
        Itse en voi näin sanoa, elämänhalu pursuaa, vaikkakin nykyisin enemmän arvostan yksin oloa.
        Mielessäni iloitsen ja suren kaikkien kokemia asioita, ihmettelen muutoksia ja seuraan tapahtumia.
        Vaivani ovat niin vähäisiä, tosin valitukseen kyllä niitäkin riittää, mutta pääasiallisesti olen hyväkuntoinen.
        Myötäelän kälyni elämää, hänelle kerääntynyt runsaasti kaikenlaisia vaivoja, nyt näkökin on hiipumassa, kyllä siinä elämän halukin on loppumassa.
        Tasaisina eivät nämä elämän reitit meitä kohtele.

        Alakuloiseksi meni Tapanin riemuisan päivän valkenemisen rupattelu, mutta nyt kuitenkin unohdetaan huolet ja iloitaan kukin tavallamme, tai vaikka vaan lepäillen,. näin minä teen;)D

    • Anonyymi

      Hyvää Tapsanpäivää! Joulu se on tänään keskiyöllä kääntymässä tältä vuuelta pois.
      Ei olt niitä mieliinpainuvimpia jo ikäkremppojenkaan takia.
      Epäilen vahvasti, että saattaa osaltani olla viimeinenkin.

      Ulkona olen käynyt tänään kaksi kertaa. Aamun valjettua vein murua talvilintujen rinnan alle. Onneks lauhaa tällä kertaa heitillekin.
      - Hurskainen.

      • Sel-la

        Huomenta arkeen, muutama päivä normaalia ja sitten taas juhlintaa ilotulituksineen.
        Vuoden saamme odottaa seuraavaa joulua ja sen tapoja ja tottumuksia, paljon on keskustelua antanut tämäkin mennyt joulu.
        Jouluaikaa kuitenkin vielä elämme, sillä Nuutti joulun pois vie, minulta jo Loppiaiseen loppuu.
        Niin paljon kun minäkin joulusta tykkään, kyllä sen loppuun saaminen on hyvä juttu, kaikki ylimääräinen koristelu ei kuulu arkeen.
        Loppiaisena oli tapana keittää hernekeitto kinkun tähteistä, nyt ei ole kinkkuakaan, joten saattaa jäädä keittämättä.

        Uupumukseen asti on juhlittu, kun kirjoittajia ei Nojatuoliin istahtamaan ole ehtinyt, onhan sitä vieraiden kestitystä ja kyläilyä enemmän joten ymmärtää ettei jaksa tähän viestittelyyn keskittyä, no jospa tulevaisuudessa.
        Minulla ei kiirettä, en kai sitten loppuun palanut valmistelujen aikana, vaikka paljon touhusinkin.

        Kiitos Hurskainen, kun viestin laitoit, en ihan yksin ketjua täytä;)
        Tuo viimeisen arviointi mielessä minullakin pyörii, mutta hyvä, että ei kuitenkaan varmaa tietoa siitäkään
        Sinä jaksat muistaa noita lintujakin, varmaan runsas lumi peittää kaikki talven töröttäjät joista ruokaa ovat löytäneet, moni taloyhtiö on syöttämisen kieltänyt rottapelon vuoksi.
        Nuo krempat mistä mainitset melko yleisiä ovat, harva tämän ikäinen ihan ilman niitä selviää.
        Me olemmekin liki samanikäisiä, näin muistelen.

        Tänään sauna-ilta, saan talon asioista jotain hajua, viimeksi saunakaverit kertoivat huumekasvatuksen vuokralaisen asunnossa löytyneen, nuori mies aikoi rikastua sillä tapaa, no poliisi korjasi kasvit omiin varastoihin, miten pojan kävi, siitähän ei poliisi kerro .
        Talon toisessa päässä tämä asunto, en tunne näitä nuorempia asukkaita, en kaikkia muitakaan.
        Onnekseni tämä talon osa on rauhallista, häiriöitä ei ollenkaan.
        Tuo vuokralaisten saaminen on aika riskaa peliä sekin, onnistuuko tai ei.
        Minullekin esitettiin, että vuokraisin asunnon silloin muutto ruljanssin yhteydessä, mutta onnekseni en näin tehnyt, nyt olen hyvilläni asumuksestani.

        Toivottelen hyvää vointia, jospa joku ehtisi piipahtaa viestin laittamaan, niitä kaipaan;)D

    • Paloma.se01

      Dalan alajuoksulla kylmä, aurinkoinen aamu, mittarissa -7 ja aurinko lupailee vähän näyttäytyä rusottavassa taivaanranannassa. Hanget on, korkeat nietokset ja pihan tuijat ja männyt saaneet pehmoisen lumivaipan päälleen.

      Juhlintaa ei silleen juurikaan, mutta perhe on kokoontunut pariin kertaan yhteiselle aterialle, ensin jouluaattona tyttären luo ja eilen söimme tapaninpäivän lounaan meillä. Se viimeviikkoinen miehen syntymäpäivä/joululounsa siirrettiin eiliselle Pia-myrskyn tehtyä liikenneyhteydet lähes hengenvaaralliseksi juuri sinä päivänä, mutta eilen onnistuimme kokoontumaan meillä. Sää on nyt kaunis ja tuuli tyyntynyt, lumiaurat olleet ahkerasti liikkeellä ja kaikki menopelit kulkee.

      Joulun tunnelmissa ollaan nyt vielä loppiaiseen saakka ja välissä otetaan uusi vuosi vastaan ihan kotona, ilman fanfaareja ja paraateja, korkeintaan yksi pikarillinen kuohuviiniä ja pihalla katselemme kylämme vähäistä ilotulitusta. Nuorempi polvi juhlii tahollaan ja me vahukset olemme onnellisia kun ei tarvi lähteä mihinkään.

    • Kristiina23

      Aina käyn lukemassa viestisi ja laitan tuon tykkäyksen,. mutta harvoin kirjoitan mitään.

      Itse en leiponut enkä paistanut, mutta silti on ruokaa ollut riittävästi tyttäreni ja omasta kauppareissusta johtuen.

      Täällä satele hiemakseen lunta, mutta hyvin taloyhtiö siivoaa kulkuväylät, mutta eipä minulla ole mihinkään menoa, koska tuo selkä pirullinen on alkanut vihoitella.

    • Ramoona

      En ole juhlinnasta uupunut, vain aattopäivä sitä humua olikin, mutta sometaukoa olen muutaman päivän pitänyt. Kännykän Whats ap on kyllä vilkkaasti toiminut, mutta vaimennan äänet ja vastaan kerralla kaikille. Telkkarista katseltiin aaton joulurauhan julistuksen jälkeen vain valikoituja konsertteja, vaikka live- musiikkia on taas paljon sisältynyt joulun aikaan, ihanimpana taas oman porukan musisointi aattona meillä.

      Kaunis talvisää , maisemat kuin joulukorteissa ja pikkupakkanen ovat houkuttaneet pitkille kävelyille, piikkikengät ja sauvat pitäneet pystyssä. Tapaninajelu on meillä perinteinen, valitettavasti ei hevosen vetämässä reessä kuitenkaan. Ajelimme Hankoon, joka on kesäkaupunkina veneillen hyvin tuttu. Mutta ihastuttavia ovat rannan pitsihuvilat ja meren rannat talviasussaankin. Kilometrejä kertyi, kun kävelimme pieneen Mäntysaareen Neljän tuulen tupaan kahville. Kahvilahuvila on ollut aikanaan Marsalkka Mannerheimin muutaman vuoden isännöimä, viereisessä saaressa hänen huvilansa. Aava meri , hiekkarannat ja laakeat kalliot ovat Hankoniemen ainutlaatuista maisemaa.

      Uutta vuotta vastaanotamme tuttuun tapaan hissukseen saunoen ja maljat kohottaen kotisohvalla. Juustotarjotin riittää naposteluun , ilotulitus ikkunoista katsellen ja hädintuskin jaksetaan valvoa vuoden vaihtumisen hetken yli. Joulukuusi saa olla loppiaiseen, aito kuusi tuoksuu metsälle. Ulos laitamme koko jouluajan aina uudet tulet lukuisiin myrskylyhtyihin, ne palavat parikin päivää kerrallaan turvallisesti puiden oksissa roikkuen ja antavat elävän tulen loistoa ledtuikkujen lomaan,

      Mukavia arkipäiviä!

      ❄️⭐️❄️⭐️❄️⭐️❄️

      • Anonyymi

        Iltapäivää ! Hitaasti siirryn arkeen vaikka jouluakin oli riittävästi.

        Olin suunnitellut viettäväni joulun pääasiassa yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Toisin kävi.
        Perhetutun, entisen vaelluskaverini ja nykyisen kirjakaverini olin luvannut kutsua lounaalle aatonaattona ja samaan aikaan tuli yllätysvieras, entisen puolison tuore leski, tuomaan joulutervehdystä pojille ja minulle. Vieraat toki tunsivat toisensa, mutta minkäänlaisia surunvalitteluja ei esitetty vaan siirryttiin suoraan arkisiin asioihin. Nykykulttuuria ?
        Vai kyvyttömyyttä kohdata tai jakaa surua ?

        Meillä oli suunnitelma viettää joulupäivä yhdessä vanhemman pojan luona. Sekin suunnitelma muuttui, kun nuoremman pojan vanhin lapsi sairastui, samoin perheen äiti. Kolmen serkuksen kesken viettävät lapset joulupäivää, meillä vanhemmilla oli vain "mukavaa", muistoja jaettiin, läsnäolo riitti tapahtumiseksi.
        Ramoona kertoi perheen musisoinnista jouluaattona. Mietin, miksi me emme ole sitä koskaan harrastaneet vaikka pojat ja miniät ovat käsittääkseni laulu- ja soittotaitoisia. Tietysti minun lapsenlapset ovat vielä niin pieniä, että yhteistä musiikkituokiota olisi vaikea järjestää vapaaehtoisuuden pohjalta..))
        Tapaninpäivänä tuli veljentyttö käymään. Hän on folkkloristi (tulikohan titteli oikein?), kansanrunous hänellä kuitenkin oli pääaineena yliopistossa ja sieltä kai se kiinnostus historiaan kumpuaa. Hän löysi kirjahyllystäni pari historiakirjaa ja annoin toisen hänelle. Sisällissota on hänen kiinnostuksensa kohde tällä kertaa!
        Minunkin varaani hän teki paljon suunnitelmia heti alkuvuodelle. Ei ota uskoakseen, että jaksamiseni aste on nyt toinen kuin vaikka edellisen Ateneum-käyntimme aikaan, viime kesänä.
        Tämä sukulaistyttö on kasvissyöjä ja hänellä on muitakin ravintorajoitteita. Niinpä olin tosi tyytyväinen, että ostamani joululaatikot olivat gluteiinittomia ja laktoosittomia. Saarioinen osaa, minä en...
        Oltiin tuttujen kanssa sovittu, ettei lähetellä joulukortteja vaan soitellaan tai tekstaillaan.
        Soittoihin taisi mennä sama aika kuin muihinkin jouluvalmisteluihin, mutta mukavaa oli rupatella ja kertoilla viimeaikaisempia kuulumisia. Lisäbonuksena minulla oli muistoja meidän yhteisistä kouluvuosista: olin näet löytänyt kouluaikaisia päiväkirjojani ja kyllä oli mukava nostaa sieltä esille yhteisiä kokemuksia ja sattumuksia. Muistatko ? Miten viatonta ja tervehenkistä oli tuo aika.

        Juuri ennen joulua sain viimeisen verikokeeni tulokset. Mitään niistä en ymmärtänyt, mutta se tuli selväksi, ettei tämäkään koe selvittänyt syytä anemiaani! Pitäisi alkaa uusi tutkintalinja! Tilasin uuden lääkäriajan, koska jonkin selityksen näille oireilleni tahdoisin saada. Jalkojen turvotus on tällä hetkellä ikävin vaiva, sopivat kengätkin loppuvat kohta, ei sillä, että niille olisi kovasti käyttöäkään, juoksumatolla niitä ei tarvita.
        Kovin ankea oli joulúni kuvaus, vaikka joulu ei ankea ollutkaan..)) Ja niinkin, että juhlan jälkeen arkikin tuntuu juhlalta, ainakin hetken...
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää ! Hitaasti siirryn arkeen vaikka jouluakin oli riittävästi.

        Olin suunnitellut viettäväni joulun pääasiassa yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Toisin kävi.
        Perhetutun, entisen vaelluskaverini ja nykyisen kirjakaverini olin luvannut kutsua lounaalle aatonaattona ja samaan aikaan tuli yllätysvieras, entisen puolison tuore leski, tuomaan joulutervehdystä pojille ja minulle. Vieraat toki tunsivat toisensa, mutta minkäänlaisia surunvalitteluja ei esitetty vaan siirryttiin suoraan arkisiin asioihin. Nykykulttuuria ?
        Vai kyvyttömyyttä kohdata tai jakaa surua ?

        Meillä oli suunnitelma viettää joulupäivä yhdessä vanhemman pojan luona. Sekin suunnitelma muuttui, kun nuoremman pojan vanhin lapsi sairastui, samoin perheen äiti. Kolmen serkuksen kesken viettävät lapset joulupäivää, meillä vanhemmilla oli vain "mukavaa", muistoja jaettiin, läsnäolo riitti tapahtumiseksi.
        Ramoona kertoi perheen musisoinnista jouluaattona. Mietin, miksi me emme ole sitä koskaan harrastaneet vaikka pojat ja miniät ovat käsittääkseni laulu- ja soittotaitoisia. Tietysti minun lapsenlapset ovat vielä niin pieniä, että yhteistä musiikkituokiota olisi vaikea järjestää vapaaehtoisuuden pohjalta..))
        Tapaninpäivänä tuli veljentyttö käymään. Hän on folkkloristi (tulikohan titteli oikein?), kansanrunous hänellä kuitenkin oli pääaineena yliopistossa ja sieltä kai se kiinnostus historiaan kumpuaa. Hän löysi kirjahyllystäni pari historiakirjaa ja annoin toisen hänelle. Sisällissota on hänen kiinnostuksensa kohde tällä kertaa!
        Minunkin varaani hän teki paljon suunnitelmia heti alkuvuodelle. Ei ota uskoakseen, että jaksamiseni aste on nyt toinen kuin vaikka edellisen Ateneum-käyntimme aikaan, viime kesänä.
        Tämä sukulaistyttö on kasvissyöjä ja hänellä on muitakin ravintorajoitteita. Niinpä olin tosi tyytyväinen, että ostamani joululaatikot olivat gluteiinittomia ja laktoosittomia. Saarioinen osaa, minä en...
        Oltiin tuttujen kanssa sovittu, ettei lähetellä joulukortteja vaan soitellaan tai tekstaillaan.
        Soittoihin taisi mennä sama aika kuin muihinkin jouluvalmisteluihin, mutta mukavaa oli rupatella ja kertoilla viimeaikaisempia kuulumisia. Lisäbonuksena minulla oli muistoja meidän yhteisistä kouluvuosista: olin näet löytänyt kouluaikaisia päiväkirjojani ja kyllä oli mukava nostaa sieltä esille yhteisiä kokemuksia ja sattumuksia. Muistatko ? Miten viatonta ja tervehenkistä oli tuo aika.

        Juuri ennen joulua sain viimeisen verikokeeni tulokset. Mitään niistä en ymmärtänyt, mutta se tuli selväksi, ettei tämäkään koe selvittänyt syytä anemiaani! Pitäisi alkaa uusi tutkintalinja! Tilasin uuden lääkäriajan, koska jonkin selityksen näille oireilleni tahdoisin saada. Jalkojen turvotus on tällä hetkellä ikävin vaiva, sopivat kengätkin loppuvat kohta, ei sillä, että niille olisi kovasti käyttöäkään, juoksumatolla niitä ei tarvita.
        Kovin ankea oli joulúni kuvaus, vaikka joulu ei ankea ollutkaan..)) Ja niinkin, että juhlan jälkeen arkikin tuntuu juhlalta, ainakin hetken...
        demeter1

        Ja niin joulu joutui . . . niin siis minne se joutui?
        Ohi meni, notta vilahti.
        Jääkaapissa on vaikka mitä. Kaikesta on syöty puolet.
        Tuli vietetyksi joulu moneen kertaan, joka huushollissa eri tavalla. Nyt on väsymys päällä. Heräsin tänään aikaisin, kuten aina, ja ennen puoltapäivää jo olin ottanut kahdet päiväunet. Ikä painaa, sille ei nyt voi mitään. Kaikki aktiviteetti vie voimat.

        Pieni lapsenlapsenlapsi valloitti totta kai kaikkien sydämet, availi paketteja ja toi minulle revityt paperit. Piihän ikimummillekin jotain antaa! Yhdessä laulettiin tip-tap-tip-tap-tipetipetiptap, ja lapsenlapsenlapsi katsoi kummissaan ikuisten omituista käyttäytymistä. En yhtään ihmettele.

        Hautausmaalle en päässyt kynttilää viemään. Perjantaina olisi kyyti ollut luvassa, mutta sää oli sellainen, ettei mieli tehnyt nenäänsä ulos työntää, saati mennä kahlaamaan hautakivien väliin lumikinoksiin. Uskon, että toisilmaisissa jouluaan viettävät ymmärsivät tilanteeni.

        Huomasin viihdeuutisista, että Areenassa on edelleen mainostettu tanskalainen elokuva Rotten Tomatoes, pitäisikö siihen paneutua, olisi vielä pari päivää aikaa. Onko joku katsonut? Nyt on nojatuoliaika!
        Hyvää vuoden jatkoa, nyt on viime hetki toteuttaa vuoden alussa annetut uudenvuodenlupaukset!
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja niin joulu joutui . . . niin siis minne se joutui?
        Ohi meni, notta vilahti.
        Jääkaapissa on vaikka mitä. Kaikesta on syöty puolet.
        Tuli vietetyksi joulu moneen kertaan, joka huushollissa eri tavalla. Nyt on väsymys päällä. Heräsin tänään aikaisin, kuten aina, ja ennen puoltapäivää jo olin ottanut kahdet päiväunet. Ikä painaa, sille ei nyt voi mitään. Kaikki aktiviteetti vie voimat.

        Pieni lapsenlapsenlapsi valloitti totta kai kaikkien sydämet, availi paketteja ja toi minulle revityt paperit. Piihän ikimummillekin jotain antaa! Yhdessä laulettiin tip-tap-tip-tap-tipetipetiptap, ja lapsenlapsenlapsi katsoi kummissaan ikuisten omituista käyttäytymistä. En yhtään ihmettele.

        Hautausmaalle en päässyt kynttilää viemään. Perjantaina olisi kyyti ollut luvassa, mutta sää oli sellainen, ettei mieli tehnyt nenäänsä ulos työntää, saati mennä kahlaamaan hautakivien väliin lumikinoksiin. Uskon, että toisilmaisissa jouluaan viettävät ymmärsivät tilanteeni.

        Huomasin viihdeuutisista, että Areenassa on edelleen mainostettu tanskalainen elokuva Rotten Tomatoes, pitäisikö siihen paneutua, olisi vielä pari päivää aikaa. Onko joku katsonut? Nyt on nojatuoliaika!
        Hyvää vuoden jatkoa, nyt on viime hetki toteuttaa vuoden alussa annetut uudenvuodenlupaukset!
        Mkr.

        Mikä on elokuvan nimi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on elokuvan nimi?

        "Yhdet vielä". Tanskalainen komedia.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yhdet vielä". Tanskalainen komedia.
        Mkr.

        Kiitos vastauksesta. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa.
        Areenalla näytti olevan elokuva Philomena. Suosittelen, mikäli et ole nähnyt. Toki minulla tuli leukaluut kipeäksi sitä katsoessa. Vähä pääsi vihastus päälle.

        marke

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa.
        Areenalla näytti olevan elokuva Philomena. Suosittelen, mikäli et ole nähnyt. Toki minulla tuli leukaluut kipeäksi sitä katsoessa. Vähä pääsi vihastus päälle.

        marke

        Katsoin sen uudelleen, kuten sen toisenkin suositellun.
        Hyviä molemmat.
        Mkr.

    • korpikirjailija

      Sometauko on ollut antoisa. Joulukalenterin päivittämisestä tuli jo aatonaattona pakkopullaa, vaikka kivan vastaanoton storini katsojiltaan saikin.

      Tänä aamuna heräsin aikaisin, paperihommat painoivat. No, turhaa hoppuilua, mutta koska verotoimisto on auki vain parina päivänä viikossa päätin toimia. Keräsin ja vein kotitalousvähennyslaskupinon virkailijalle.
      Niistä kertyikin uusien mökki investointien pesämunaa.

      Joulu tuli ja meni. Kiva ja rauhallinen, ruoka teki kauppansa, jouluaattoiltana vaihdoimme muutaman lahjan. Kiersin kuopuksen kanssa hautuumaat, rakkaat sai kynttilät.

      Otin juuri päiväunet, olin väsynyt aamun kiireestä.

      Uusi vuosi tulee, ei vielä mitään erikoista suunnitelmaa. Katsotaan.

      • Sel-la

        Huomenta, viimeisiä vetelee tämä vuosi, kauppaan ei ole asiaa, ruoka riittää uuden vuodenpyhätkin.
        Voi olla, että makkaralenkkikin tulee maistumaan.
        Nakeista en jostakin syystä tykkää, siskonmakkara maistuu.
        Facebookista luin jonkun tehneen lanttu, porkkanalaatikoista tähteille jääneistä lituskoja leipiä. niitä aion kokeilla tänään.
        Ohjetta ei paremmin kerrottu, kivan näköisiä olivat kuvassa, kai sitä jotain lisuketta osaa lisäillä.
        Ruuastahan taas sorruin puhumaan, näin kauan lupaus piti, sallittakoon, sillä kyllä se on mielen ja kehon kunnossa pidon edellytys;)

        Ramoonan joulu oli taas kaunis ja mukana pystyin eläytymään tilanteisiin, kauniisti kirjoitit, voi aistia, että teidän joulu oli" hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen".

        Palomalla myös joulu ja juhlinta sujunut vaikeuksista huolimatta hyvin, yhdessä olette olleet ja se on joulun yksi tärkeimmistä asioista,
        vaikka yksinäinen joulukin joululta tuntui.

        Onpa harmi tuo demeterin tilanne, kokeissa juokseminen jatkuu, se ei mitään mieltä ylentävää ole, mutta selvyys olisi hyvä saada vaivan aiheuttajasta.
        Epätietoisuus kuluttaa ja sairauskin etenee, kun oikeaa hoitoa ei löydy, joulusi kuitenkin oli tapahtumia täynnä, ehkä siinä ei jäänyt aikaa surra omaa tilannetta.
        Joskus tilanne on kuoleman tapauksen sattuessa arka paikka ja monetkin haluaisi ohittaa sen normaalein tavoin.
        Mukavaa keskustelua ja muisteloa on syntynyt puhelin keskustelujen yhteydessä, minäkin kaksin lempinaapurini kanssa olin lenkkisaunassa ja purin koko puhumattomuuden ajan hänen kuultavakseen, tunti vierähti nopsaan, oikein säikähdimme, että miehet vuorollaan eivät pääse saunomaan.

        Mkr huokailee joulun menemistä ja kyselee minne se menee, no muistojen joukkoon ja väsymys nukutaan pois.
        Mukavaa oli iso-mummonkin seurata pienten iloa joulun ansiosta, se jos mikä on aitoa esitystä

        Kristiinakin joulunaika oli hyvän ruokailun täyteinen, ihana tyttösi hyvin huolehtii äitimuorista.
        Tuo selkäkipuilu ei niitä mukavampia ole, sen olen minäkin aina väliin joutunut kokemaan, ainakin imurointi on sille myrkkyä.

        Minulla ei asiaa verokonttoriin ole, ei kai kaupungissa sellaista olekaan, sikäli mitä olen lehdistä lukenut.
        Keva lähetti ennakkoperinnät ja Varma varmaan näinä päivinä, sitten vaan maksan määrätyn veron ja otan vastaan minulle kuuluvan.
        Esitäytetty lomake tulee ja sen mukaan minulle kuuluva tipahtaa kuun eka päivinä tilille, vähennyksiin ei menoni riitä.

        Nyt sitten päivä on valennut, sammutan jouluvalot valoisammaksi ajaksi ja taas sytytän hämärän tullen, kohta sekin vaiva loppuu;)
        Kaikki palaa normaaliin reilun viikon perästä, nyt kivaa torstaipäivää ystävät.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, viimeisiä vetelee tämä vuosi, kauppaan ei ole asiaa, ruoka riittää uuden vuodenpyhätkin.
        Voi olla, että makkaralenkkikin tulee maistumaan.
        Nakeista en jostakin syystä tykkää, siskonmakkara maistuu.
        Facebookista luin jonkun tehneen lanttu, porkkanalaatikoista tähteille jääneistä lituskoja leipiä. niitä aion kokeilla tänään.
        Ohjetta ei paremmin kerrottu, kivan näköisiä olivat kuvassa, kai sitä jotain lisuketta osaa lisäillä.
        Ruuastahan taas sorruin puhumaan, näin kauan lupaus piti, sallittakoon, sillä kyllä se on mielen ja kehon kunnossa pidon edellytys;)

        Ramoonan joulu oli taas kaunis ja mukana pystyin eläytymään tilanteisiin, kauniisti kirjoitit, voi aistia, että teidän joulu oli" hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen".

        Palomalla myös joulu ja juhlinta sujunut vaikeuksista huolimatta hyvin, yhdessä olette olleet ja se on joulun yksi tärkeimmistä asioista,
        vaikka yksinäinen joulukin joululta tuntui.

        Onpa harmi tuo demeterin tilanne, kokeissa juokseminen jatkuu, se ei mitään mieltä ylentävää ole, mutta selvyys olisi hyvä saada vaivan aiheuttajasta.
        Epätietoisuus kuluttaa ja sairauskin etenee, kun oikeaa hoitoa ei löydy, joulusi kuitenkin oli tapahtumia täynnä, ehkä siinä ei jäänyt aikaa surra omaa tilannetta.
        Joskus tilanne on kuoleman tapauksen sattuessa arka paikka ja monetkin haluaisi ohittaa sen normaalein tavoin.
        Mukavaa keskustelua ja muisteloa on syntynyt puhelin keskustelujen yhteydessä, minäkin kaksin lempinaapurini kanssa olin lenkkisaunassa ja purin koko puhumattomuuden ajan hänen kuultavakseen, tunti vierähti nopsaan, oikein säikähdimme, että miehet vuorollaan eivät pääse saunomaan.

        Mkr huokailee joulun menemistä ja kyselee minne se menee, no muistojen joukkoon ja väsymys nukutaan pois.
        Mukavaa oli iso-mummonkin seurata pienten iloa joulun ansiosta, se jos mikä on aitoa esitystä

        Kristiinakin joulunaika oli hyvän ruokailun täyteinen, ihana tyttösi hyvin huolehtii äitimuorista.
        Tuo selkäkipuilu ei niitä mukavampia ole, sen olen minäkin aina väliin joutunut kokemaan, ainakin imurointi on sille myrkkyä.

        Minulla ei asiaa verokonttoriin ole, ei kai kaupungissa sellaista olekaan, sikäli mitä olen lehdistä lukenut.
        Keva lähetti ennakkoperinnät ja Varma varmaan näinä päivinä, sitten vaan maksan määrätyn veron ja otan vastaan minulle kuuluvan.
        Esitäytetty lomake tulee ja sen mukaan minulle kuuluva tipahtaa kuun eka päivinä tilille, vähennyksiin ei menoni riitä.

        Nyt sitten päivä on valennut, sammutan jouluvalot valoisammaksi ajaksi ja taas sytytän hämärän tullen, kohta sekin vaiva loppuu;)
        Kaikki palaa normaaliin reilun viikon perästä, nyt kivaa torstaipäivää ystävät.

        Joululaatikoiden jämstä saa hyvän keiton, kun jatkaa vedellä johon liottaa liemikuution. Rosollin loput voi laittaa mukaan.

    • Anonyymi

      Laskunmaksu piinaa Hurskaista. Netissä on pitkä valitusketju samoilta tuottajilta, eli vitamiinihuijauksesta.
      Itepä olen retkuun menny. kyllä ne saatavansa perivät.

      • korppis

        Jouduin syksyllä nettihuijarin uhriksi. Onneksi maksoin tuotteen Visalla joten sain rahani takaisin. Työtä se teetti, ensin piti mitätöidä maksukortti ja tilata uusi. Sitten tehdä rikosilmoitus nettipoliisille ja pyytää pankilta rahat takaisin. Onnistui, enkä ole sen jälkeen ostanut mitään epämääräisiltä toimioilta.

        Profiilikuvaksi latasin esikoisen eilen ottaman kauniin kuvan, ennen pihan lumitöitä. Tänään pääsen ajamaan mökin pihaan. Joten sinne lähden nyt.

        Illalla aattelin tehdä pizzaa joulun roippeista.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Jouduin syksyllä nettihuijarin uhriksi. Onneksi maksoin tuotteen Visalla joten sain rahani takaisin. Työtä se teetti, ensin piti mitätöidä maksukortti ja tilata uusi. Sitten tehdä rikosilmoitus nettipoliisille ja pyytää pankilta rahat takaisin. Onnistui, enkä ole sen jälkeen ostanut mitään epämääräisiltä toimioilta.

        Profiilikuvaksi latasin esikoisen eilen ottaman kauniin kuvan, ennen pihan lumitöitä. Tänään pääsen ajamaan mökin pihaan. Joten sinne lähden nyt.

        Illalla aattelin tehdä pizzaa joulun roippeista.

        Eilinen päivä meni Tapaninajelusta toipumiseen. Tänään toivon että saisin koottua luuni niin, että saisin huushollin raivatuksi. Kaikkea pientä on leväällään, roskapussi viemättä, kukkaset kastelematta. Jotain kohennettavaa kaikkialla . Entäpä, jos vain kääntäisin kylkeä?
        Nimim. Epätietoinen Mkr.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Eilinen päivä meni Tapaninajelusta toipumiseen. Tänään toivon että saisin koottua luuni niin, että saisin huushollin raivatuksi. Kaikkea pientä on leväällään, roskapussi viemättä, kukkaset kastelematta. Jotain kohennettavaa kaikkialla . Entäpä, jos vain kääntäisin kylkeä?
        Nimim. Epätietoinen Mkr.

        No, ei se huilailukaan hullumpaa ole. Nukahdin tunteroisen sen jälkeen kun palasin mökiltä kotiin ja aloin tekemään pizzaa. Pizzan teko on työlästä koska teen taikinankin itse. Saan mieleisen pehmyyden pizzapohjaan. No, en kuitenkaan joulunroippeita täytteeksi laittanut vaan sävelsin lohi-katkarapuversion. Olisi varmaan maistunut sullekin 🫠

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        No, ei se huilailukaan hullumpaa ole. Nukahdin tunteroisen sen jälkeen kun palasin mökiltä kotiin ja aloin tekemään pizzaa. Pizzan teko on työlästä koska teen taikinankin itse. Saan mieleisen pehmyyden pizzapohjaan. No, en kuitenkaan joulunroippeita täytteeksi laittanut vaan sävelsin lohi-katkarapuversion. Olisi varmaan maistunut sullekin 🫠

        Syön kalat ja ravut perunoiden kanssa tai leivällä , ne kuivuu pizzassa ja hautautuu tomaatti ja juustomössöön.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Jouduin syksyllä nettihuijarin uhriksi. Onneksi maksoin tuotteen Visalla joten sain rahani takaisin. Työtä se teetti, ensin piti mitätöidä maksukortti ja tilata uusi. Sitten tehdä rikosilmoitus nettipoliisille ja pyytää pankilta rahat takaisin. Onnistui, enkä ole sen jälkeen ostanut mitään epämääräisiltä toimioilta.

        Profiilikuvaksi latasin esikoisen eilen ottaman kauniin kuvan, ennen pihan lumitöitä. Tänään pääsen ajamaan mökin pihaan. Joten sinne lähden nyt.

        Illalla aattelin tehdä pizzaa joulun roippeista.

        EVVK

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Syön kalat ja ravut perunoiden kanssa tai leivällä , ne kuivuu pizzassa ja hautautuu tomaatti ja juustomössöön.

        En olekaan ikään tilannut ravintolassa Lohta ja katkarapuja kuoripotuilla 😄lisuna ruisleipää.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        En olekaan ikään tilannut ravintolassa Lohta ja katkarapuja kuoripotuilla 😄lisuna ruisleipää.

        Et tietenkään, koska et ymmärrä laadukkuuden päälle mitään..

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et tietenkään, koska et ymmärrä laadukkuuden päälle mitään..

        Niin pitäisihän minun ymmärtää sukupolvien perinteitä, mutta kun ne perinteeni muuttuvat ainakin minulla ajan saatossa.

        Vielä nelkytluvulla perunaa syötiin Suomessa 150 kg/hlö vuodessa. Nyt vain 50 kg/hlö.

        Eikös sitä perinnettä ole vaalittu sanomalla, pottu pitää miehen/naisen tiellä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin pitäisihän minun ymmärtää sukupolvien perinteitä, mutta kun ne perinteeni muuttuvat ainakin minulla ajan saatossa.

        Vielä nelkytluvulla perunaa syötiin Suomessa 150 kg/hlö vuodessa. Nyt vain 50 kg/hlö.

        Eikös sitä perinnettä ole vaalittu sanomalla, pottu pitää miehen/naisen tiellä.

        Korppis allekirjoittaa ed. viestin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et tietenkään, koska et ymmärrä laadukkuuden päälle mitään..

        Muista pitää pikkurilli pystyssä kun syöt sitä laadukasta pottuasi. On se niin fiiniä ruokaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syön kalat ja ravut perunoiden kanssa tai leivällä , ne kuivuu pizzassa ja hautautuu tomaatti ja juustomössöön.

        Makuasioista ei kannata riidellä. Monelle katkarapupizza on herkku.
        Perunaa en ole pizzassa koskaan saanut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et tietenkään, koska et ymmärrä laadukkuuden päälle mitään..

        Neuvo laaturavintola, jonka menuun annos kuuluu

    • Anonyymi

      On pimeää. Tyyntä kuin myrskyn edellä. Meillä ei isompaa säämylläkkää kuitenkaan ole tulossa. Kuka olisi uskonut, että koko maassa olisi lumipeite ennen Uudenvuoden päivää.
      Kuu on pilviverhojen takana. Kuunvaiheet haulla näkisi, kuinka iso se vielä on. Eilen kalenterissa näkyi täydenkuun symboli, että sikäli.

      Jos minulla olisi koira, hän sanoisi, ehkä hau. Hekin osaavat haukotella.

      Ja minkäs halavatun minä sille voin, että talon rekisterikirjaan on annettu sille nimi Onnela.
      . leskimies x.

      • Sel-la

        Huomenet jälleen, pilvipoutaa ja hitaasti valkenevaa säätä katselen.
        Paistoin ne laatikot ja kerman tähteet rieskoiksi ja hyviä tuli.
        Yllättävää, näin sitä vaan vanhanakin huomaa, miten paljon taitoja voisi lisätä ja miten hyvä, että ruokien teosta kerromme.
        Kiitos vaan tuosta keitonteko ohjeestakin, aion kokeilla.
        Paljon kaikkea kokeilen ja hyödynnän, mutta nämä ohjeet ei ole silmään sattuneet.

        Eilen aamukahvilla kuu möllötti kahviseuranani, ohuen pilviharson läpi kurkisteli, täyden näköinen oli.
        Jospa nimi on enne ja Onnelassa todella elelet, onhan sekin jo onnea, että puhdas lumi ympäröi.

        Mihinkäs olisikaan kiire, käännä vain kylkeä mkr, kyllä ne hommat säilyy, tulee niitä parempia päiviäkin puuhastella.
        Minä aion kyllä rikkaimurilla paikkoja pölystä vapauttaa, silläkin selviää, ei käy selkään kuten tavan imuri, miten hassusti sitä työntelee, että selkä aina väsyy.

        Minulle ei pitsa tarpeita jäänyt, pakkasessa vielä astiat uudenvuoden ruokailuun laatikoita, sitten alkaa arki, valmis olenkin vaikka perunalaatikon tekoon, kaalilaatikkokin maistuisi.
        Seuraavan kerran, kun kauppaan menen katselen löytyisikö potka tai kylkiluita, ne ruskistaisin uunissa ja sitten herneet likoon ja keiton tekoon.
        Loppiaisen perinteinen hernekeitto sitten taas useaksi päiväksi valmistuu, osa pakkaseen ja sieltä sitten mielitekojen tarpeisiin vaihtelua antaa.

        Hurskainen, samojen ongelmien kanssa jouduin painimaan, kun en muistanut perua jatkuvasti tarkoitettua vitamiinisatsia, palautin lähetyksen ja sain silti maksaa sen, kun en lukenut ja huolehtinut peruutusta kunnolla.
        Palautusta ei hyväksytä eka lähetyksen jälkeen ja sen tyhmyyden maksoin, tarkka on näiden tilausten kanssa olla.
        Olen kyllä onnistuneesti tilannut netistä vuosia, mutta nämä jatkuvat lähetykset ovat kiusana, samoin lehdet, jos ei muista perua.

        Hölmöilystä tällä kertaa ja tulihan ruuatkin mainittua, mutta se on kuitenkin elämisen ehto, joten suotanee.
        Eläkää niin kuin sanotaan, viimeistä päivää, kohta vuosi menee loppuun.

      • demeter1
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenet jälleen, pilvipoutaa ja hitaasti valkenevaa säätä katselen.
        Paistoin ne laatikot ja kerman tähteet rieskoiksi ja hyviä tuli.
        Yllättävää, näin sitä vaan vanhanakin huomaa, miten paljon taitoja voisi lisätä ja miten hyvä, että ruokien teosta kerromme.
        Kiitos vaan tuosta keitonteko ohjeestakin, aion kokeilla.
        Paljon kaikkea kokeilen ja hyödynnän, mutta nämä ohjeet ei ole silmään sattuneet.

        Eilen aamukahvilla kuu möllötti kahviseuranani, ohuen pilviharson läpi kurkisteli, täyden näköinen oli.
        Jospa nimi on enne ja Onnelassa todella elelet, onhan sekin jo onnea, että puhdas lumi ympäröi.

        Mihinkäs olisikaan kiire, käännä vain kylkeä mkr, kyllä ne hommat säilyy, tulee niitä parempia päiviäkin puuhastella.
        Minä aion kyllä rikkaimurilla paikkoja pölystä vapauttaa, silläkin selviää, ei käy selkään kuten tavan imuri, miten hassusti sitä työntelee, että selkä aina väsyy.

        Minulle ei pitsa tarpeita jäänyt, pakkasessa vielä astiat uudenvuoden ruokailuun laatikoita, sitten alkaa arki, valmis olenkin vaikka perunalaatikon tekoon, kaalilaatikkokin maistuisi.
        Seuraavan kerran, kun kauppaan menen katselen löytyisikö potka tai kylkiluita, ne ruskistaisin uunissa ja sitten herneet likoon ja keiton tekoon.
        Loppiaisen perinteinen hernekeitto sitten taas useaksi päiväksi valmistuu, osa pakkaseen ja sieltä sitten mielitekojen tarpeisiin vaihtelua antaa.

        Hurskainen, samojen ongelmien kanssa jouduin painimaan, kun en muistanut perua jatkuvasti tarkoitettua vitamiinisatsia, palautin lähetyksen ja sain silti maksaa sen, kun en lukenut ja huolehtinut peruutusta kunnolla.
        Palautusta ei hyväksytä eka lähetyksen jälkeen ja sen tyhmyyden maksoin, tarkka on näiden tilausten kanssa olla.
        Olen kyllä onnistuneesti tilannut netistä vuosia, mutta nämä jatkuvat lähetykset ovat kiusana, samoin lehdet, jos ei muista perua.

        Hölmöilystä tällä kertaa ja tulihan ruuatkin mainittua, mutta se on kuitenkin elämisen ehto, joten suotanee.
        Eläkää niin kuin sanotaan, viimeistä päivää, kohta vuosi menee loppuun.

        Iltapäivää ! Tekisi taas mieli kehua Sel-laa, mutta kun sekin aiheuttaa usein syytöksiä nuolemisesta ja/tai mielistelystä, niin antaa olla..))
        Mikähän siinä on, että myötätunto ja positiivinen palaute aiheuttaa aina epäilyjä ja sitä pidetään jotenkin epäsuotavana täällä ? Tai ehkä ei, mutta joillekuille se aiheuttaa halun palauttaa keskustelu asialinjalle - mieluummin hänen omalle linjalleen..))

        No. Eipä tämä mitään tavatonta ole - tätä aikaa vain - ja kuten monesti todettu meidän ikäiset nyt harvoin ovat riidanhaastajia- tai kylväjiä. Siinä mielessä kävisimme esimerkiksi nuoremmille.
        Niin : viimeisiä päiviä eletään ! Vaikka oma aamuni oli ankeista ankein - luultavasti eilisen lääkärikäynnin vuoksi - arkeen astettuminen ja puuhalu siinä auttaa kummasti elämänhalun ylläpitämisessä. Lumityöt, rajoitteistani huolimatta, sujuivat auttavasti, ja kohottivat itsetuntoa !..))
        "Hyvä ruoka, parempi mieli" on todettu muuallakin (mainoksissa ainakin!) ja kyllä itse olen tykännyt näistä ruokakeskusteluista. Sel-lan pasteijareseptin laitoin talteen ja aion kokella sitä sellaisena päivänä jolloini käsien vapina on vähäistä...)

        Lääkärin mukaan vapina ja suurin osa muistakin oireistani liittyy pitkäkestoiseen koronaan, eli se on nyt "uusi" diagnoosi minulle. Sitähän joku täällä ehdottikin.
        Jalkojen turvotus ei liity koronaan, eikä laihtuminen, joten niitä aletaan nyt tutkia seuraavien kokeiden ja kuvantamisten avulla. Pahoittelin lääkärille yhteiskunnalle
        aiheuttamiani kuluja, eli oman aikani lapsi olen: omillaan pitäisi pärjätä eikä aiheuttaa vaivaa eikä kustannuksia muille..))
        En sitten millään opi tuota modernia asennetta, että meillä on täällä "oikeuksia," joiden perään sopii kysellä, ne kuuluvat meille synnyinlahjana.
        Minusta suurin osa meidän "oikeuksista" on etuoikeuksia ja niitähän on tietysti minunkin opittava käyttämään jos elävien kirjoissa haluan pysyä.

        Kyllä tämä meidän terveydenhoito on sellainen etuoikeus, mistä olisi vaikeata luopua, tai tehdä sen käyttö vain varakkaiden oikeudeksi. Näinhän joku tulevaisuuden tutkija arveli käyvän - tällä menolla.

        No, itse sain kyllä esimerkillistä palvelua: lääkäri oli lukenut esitiedot tarkasti, kuunteli ja selosti tulevien kokeiden merkityksen, mitä niillä haetaan ja antoi vielä epikriisissä potilaalle hyvät arvosanat: "henkisesti vireä ja hyvämuistinen, ei tupakkaa, ei alkoa"..))
        Mahtoiko manipuloida minua ?..))

        Kyllä sairaus tekee ihmisestä itsekeskeisen. Haluaako sen avulla sittenkin hakea sellaista mitä ei ole aikaisemmin saanut, mistä on jäänyt vaille ? Omalla kohdallani on vaikea nähdä mitä se voisi olla. Ehkä sitä täytyy miettiä..))

        Vaikka tässä on tullut pyörittyä oman navan ympärillä pitkäänkin, koen silti olevani mukana Nojatuoli-yhteisössä, luen, ellen kirjoita ja olen tunteella mukana. Paljon olisi "hyvää
        sanottavaa" kirjoittajakollegoille, mutta jospa annetaan olla... Tehän tiedätte, että tolkullista porukkaa ollaan ja (enimmäkseen) hyvää seuraa toisillemme..))

        Hyvää uuden vuoden odotusta kaikille, ollaan kilttejä, vaikka joulu onkin jo ohi..))
        demeter1

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Iltapäivää ! Tekisi taas mieli kehua Sel-laa, mutta kun sekin aiheuttaa usein syytöksiä nuolemisesta ja/tai mielistelystä, niin antaa olla..))
        Mikähän siinä on, että myötätunto ja positiivinen palaute aiheuttaa aina epäilyjä ja sitä pidetään jotenkin epäsuotavana täällä ? Tai ehkä ei, mutta joillekuille se aiheuttaa halun palauttaa keskustelu asialinjalle - mieluummin hänen omalle linjalleen..))

        No. Eipä tämä mitään tavatonta ole - tätä aikaa vain - ja kuten monesti todettu meidän ikäiset nyt harvoin ovat riidanhaastajia- tai kylväjiä. Siinä mielessä kävisimme esimerkiksi nuoremmille.
        Niin : viimeisiä päiviä eletään ! Vaikka oma aamuni oli ankeista ankein - luultavasti eilisen lääkärikäynnin vuoksi - arkeen astettuminen ja puuhalu siinä auttaa kummasti elämänhalun ylläpitämisessä. Lumityöt, rajoitteistani huolimatta, sujuivat auttavasti, ja kohottivat itsetuntoa !..))
        "Hyvä ruoka, parempi mieli" on todettu muuallakin (mainoksissa ainakin!) ja kyllä itse olen tykännyt näistä ruokakeskusteluista. Sel-lan pasteijareseptin laitoin talteen ja aion kokella sitä sellaisena päivänä jolloini käsien vapina on vähäistä...)

        Lääkärin mukaan vapina ja suurin osa muistakin oireistani liittyy pitkäkestoiseen koronaan, eli se on nyt "uusi" diagnoosi minulle. Sitähän joku täällä ehdottikin.
        Jalkojen turvotus ei liity koronaan, eikä laihtuminen, joten niitä aletaan nyt tutkia seuraavien kokeiden ja kuvantamisten avulla. Pahoittelin lääkärille yhteiskunnalle
        aiheuttamiani kuluja, eli oman aikani lapsi olen: omillaan pitäisi pärjätä eikä aiheuttaa vaivaa eikä kustannuksia muille..))
        En sitten millään opi tuota modernia asennetta, että meillä on täällä "oikeuksia," joiden perään sopii kysellä, ne kuuluvat meille synnyinlahjana.
        Minusta suurin osa meidän "oikeuksista" on etuoikeuksia ja niitähän on tietysti minunkin opittava käyttämään jos elävien kirjoissa haluan pysyä.

        Kyllä tämä meidän terveydenhoito on sellainen etuoikeus, mistä olisi vaikeata luopua, tai tehdä sen käyttö vain varakkaiden oikeudeksi. Näinhän joku tulevaisuuden tutkija arveli käyvän - tällä menolla.

        No, itse sain kyllä esimerkillistä palvelua: lääkäri oli lukenut esitiedot tarkasti, kuunteli ja selosti tulevien kokeiden merkityksen, mitä niillä haetaan ja antoi vielä epikriisissä potilaalle hyvät arvosanat: "henkisesti vireä ja hyvämuistinen, ei tupakkaa, ei alkoa"..))
        Mahtoiko manipuloida minua ?..))

        Kyllä sairaus tekee ihmisestä itsekeskeisen. Haluaako sen avulla sittenkin hakea sellaista mitä ei ole aikaisemmin saanut, mistä on jäänyt vaille ? Omalla kohdallani on vaikea nähdä mitä se voisi olla. Ehkä sitä täytyy miettiä..))

        Vaikka tässä on tullut pyörittyä oman navan ympärillä pitkäänkin, koen silti olevani mukana Nojatuoli-yhteisössä, luen, ellen kirjoita ja olen tunteella mukana. Paljon olisi "hyvää
        sanottavaa" kirjoittajakollegoille, mutta jospa annetaan olla... Tehän tiedätte, että tolkullista porukkaa ollaan ja (enimmäkseen) hyvää seuraa toisillemme..))

        Hyvää uuden vuoden odotusta kaikille, ollaan kilttejä, vaikka joulu onkin jo ohi..))
        demeter1

        Toisaalta dragikoomista huomata, että toisillakin vapisee kädet. Itellä vapina käyp varpaista asti. Ja se kyllä huomataan.
        Isosa kaupasa pankkikin oli tietysti väliaikasesa paikasa. Pankkitoimihenkilö sanoi, että pitele sie tästä kaiteesta kii - hän hakee sinulle rahaa.

        Immuunijärjestelmäni surkee kondis osaltaan oli vaikuttamassa vyöruusun ilmenemiseen takakankusa. Lääkäri diagnosoi sen kertanäkemältä.
        Muuta keinoa ei ole kuin turruttavat särkylääkkeet. Ne ovat taas haitallisia maksan toiminnalle.
        Päivällä ihorokkoisen v-ruusun aiheuttamat kivut vielä sinnittelen, mutta unen tuloa ne estävät. Ja ei kun tabua nassuun.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Iltapäivää ! Tekisi taas mieli kehua Sel-laa, mutta kun sekin aiheuttaa usein syytöksiä nuolemisesta ja/tai mielistelystä, niin antaa olla..))
        Mikähän siinä on, että myötätunto ja positiivinen palaute aiheuttaa aina epäilyjä ja sitä pidetään jotenkin epäsuotavana täällä ? Tai ehkä ei, mutta joillekuille se aiheuttaa halun palauttaa keskustelu asialinjalle - mieluummin hänen omalle linjalleen..))

        No. Eipä tämä mitään tavatonta ole - tätä aikaa vain - ja kuten monesti todettu meidän ikäiset nyt harvoin ovat riidanhaastajia- tai kylväjiä. Siinä mielessä kävisimme esimerkiksi nuoremmille.
        Niin : viimeisiä päiviä eletään ! Vaikka oma aamuni oli ankeista ankein - luultavasti eilisen lääkärikäynnin vuoksi - arkeen astettuminen ja puuhalu siinä auttaa kummasti elämänhalun ylläpitämisessä. Lumityöt, rajoitteistani huolimatta, sujuivat auttavasti, ja kohottivat itsetuntoa !..))
        "Hyvä ruoka, parempi mieli" on todettu muuallakin (mainoksissa ainakin!) ja kyllä itse olen tykännyt näistä ruokakeskusteluista. Sel-lan pasteijareseptin laitoin talteen ja aion kokella sitä sellaisena päivänä jolloini käsien vapina on vähäistä...)

        Lääkärin mukaan vapina ja suurin osa muistakin oireistani liittyy pitkäkestoiseen koronaan, eli se on nyt "uusi" diagnoosi minulle. Sitähän joku täällä ehdottikin.
        Jalkojen turvotus ei liity koronaan, eikä laihtuminen, joten niitä aletaan nyt tutkia seuraavien kokeiden ja kuvantamisten avulla. Pahoittelin lääkärille yhteiskunnalle
        aiheuttamiani kuluja, eli oman aikani lapsi olen: omillaan pitäisi pärjätä eikä aiheuttaa vaivaa eikä kustannuksia muille..))
        En sitten millään opi tuota modernia asennetta, että meillä on täällä "oikeuksia," joiden perään sopii kysellä, ne kuuluvat meille synnyinlahjana.
        Minusta suurin osa meidän "oikeuksista" on etuoikeuksia ja niitähän on tietysti minunkin opittava käyttämään jos elävien kirjoissa haluan pysyä.

        Kyllä tämä meidän terveydenhoito on sellainen etuoikeus, mistä olisi vaikeata luopua, tai tehdä sen käyttö vain varakkaiden oikeudeksi. Näinhän joku tulevaisuuden tutkija arveli käyvän - tällä menolla.

        No, itse sain kyllä esimerkillistä palvelua: lääkäri oli lukenut esitiedot tarkasti, kuunteli ja selosti tulevien kokeiden merkityksen, mitä niillä haetaan ja antoi vielä epikriisissä potilaalle hyvät arvosanat: "henkisesti vireä ja hyvämuistinen, ei tupakkaa, ei alkoa"..))
        Mahtoiko manipuloida minua ?..))

        Kyllä sairaus tekee ihmisestä itsekeskeisen. Haluaako sen avulla sittenkin hakea sellaista mitä ei ole aikaisemmin saanut, mistä on jäänyt vaille ? Omalla kohdallani on vaikea nähdä mitä se voisi olla. Ehkä sitä täytyy miettiä..))

        Vaikka tässä on tullut pyörittyä oman navan ympärillä pitkäänkin, koen silti olevani mukana Nojatuoli-yhteisössä, luen, ellen kirjoita ja olen tunteella mukana. Paljon olisi "hyvää
        sanottavaa" kirjoittajakollegoille, mutta jospa annetaan olla... Tehän tiedätte, että tolkullista porukkaa ollaan ja (enimmäkseen) hyvää seuraa toisillemme..))

        Hyvää uuden vuoden odotusta kaikille, ollaan kilttejä, vaikka joulu onkin jo ohi..))
        demeter1

        Luin joltain terveyssivustolta raajojen turvotuksen olevan myös long-covid -oire. Ehkä laihtuminenkin. Oireita oli pitkä lista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisaalta dragikoomista huomata, että toisillakin vapisee kädet. Itellä vapina käyp varpaista asti. Ja se kyllä huomataan.
        Isosa kaupasa pankkikin oli tietysti väliaikasesa paikasa. Pankkitoimihenkilö sanoi, että pitele sie tästä kaiteesta kii - hän hakee sinulle rahaa.

        Immuunijärjestelmäni surkee kondis osaltaan oli vaikuttamassa vyöruusun ilmenemiseen takakankusa. Lääkäri diagnosoi sen kertanäkemältä.
        Muuta keinoa ei ole kuin turruttavat särkylääkkeet. Ne ovat taas haitallisia maksan toiminnalle.
        Päivällä ihorokkoisen v-ruusun aiheuttamat kivut vielä sinnittelen, mutta unen tuloa ne estävät. Ja ei kun tabua nassuun.

        Otan osaa Hurskainen (?) tuosta vyöruususta. Tuttuni, urheilullinen ja terveesti elänyt mies, sai sen kahteen kertaan. Kivut sieti, mutta jalkojen turvotus oli hänelle isompi ongelma: kesätossuissa piti ulkonakin kulkea ne pakolliset pienet reissut, muut kengät eivät mahtuneet jalkaan...
        Juu. Vapina (käsien) on tainnut tulla jäädäkseen minullekin. Toivottavasti ei etene noin pitkälle kuin sinulla. Mutta ihminen on sitkeä, oppii sietämään yhtä ja toista, ainakin uskoisin..)) Sinnitellään...
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin joltain terveyssivustolta raajojen turvotuksen olevan myös long-covid -oire. Ehkä laihtuminenkin. Oireita oli pitkä lista.

        Kiitos tiedosta, Ano 18.28 ! Nyt tiesit enemmän kuin lääkärini - ihan vilpittömästi sanon.

        Eivät nuo monet oireet ole välttämättä lääkärienkään tiedossa kun korona on kuitenkin uusi, ennen kokematon sairaus ja tutkimustieto long-covidista on käsittääkseni vähäinen.
        Et satu muistamaan tuota lähdettä, terveyssivustoa ?
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tiedosta, Ano 18.28 ! Nyt tiesit enemmän kuin lääkärini - ihan vilpittömästi sanon.

        Eivät nuo monet oireet ole välttämättä lääkärienkään tiedossa kun korona on kuitenkin uusi, ennen kokematon sairaus ja tutkimustieto long-covidista on käsittääkseni vähäinen.
        Et satu muistamaan tuota lähdettä, terveyssivustoa ?
        demeter1

        THL-sivustolta löytyi oirelistaa. Lasten oirelistalla oli myös lueteltuna tuo laihtuminen, mutta kai sekin voi olla aikuisten oire. Minullakin taisi olla ennen joulua korona ja kummallinen alaraajojen kipuilu ja turvotus. Makuaisti oli hetken poissa, nyt taas maistan, mutta haistan ihan oudolla tavalla eri tuoksuja.
        Koronatesti jäi tekemättä (otin 5. rokotuksen joulukuun alussa).

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        THL-sivustolta löytyi oirelistaa. Lasten oirelistalla oli myös lueteltuna tuo laihtuminen, mutta kai sekin voi olla aikuisten oire. Minullakin taisi olla ennen joulua korona ja kummallinen alaraajojen kipuilu ja turvotus. Makuaisti oli hetken poissa, nyt taas maistan, mutta haistan ihan oudolla tavalla eri tuoksuja.
        Koronatesti jäi tekemättä (otin 5. rokotuksen joulukuun alussa).

        Voi että, Ano 21.45. Kyllä nyt annoit minulle arvokasta tietoa, kiitos tuhannesti. Menen heti etsimään tuota sivustoa. Myös omat kokemuksesi vakuuttivat.
        demeter1

    • Anonyymi

      Tervehdys hyvät ystävät! Joulukuu hiljalleen matkaa loppuun.
      Hiljalleen lunta satelee, kaunis talvisää huomasin, kun pienen pihakävelyn tein.

      Onnittelut SkillaNille , nykyään sel-la, syntymäpäivän kunniaksi!
      Samalla vuodella ollaan, minä tosin alkuvuoden lapsia.
      Samoin minäkin usein ajattelen, että onko tämä jo viimeinen jouluni, selän kuntoni tuon kaatumisen seurauksena huononi, mutta pystyn kuitenkin hommani hoitamaan
      kohtalaisesti.
      Hyviä naapureita ja ystäviä on kyllä auttamassa, se on hyvä.

      Makriinalla on hyvä taito noita nauruhermoja kutkuttaa, tuo tapaniajelusta toipuminenkin kiva.
      Nuoret lähiporukassa auttoivat jouluvalmistelujen loppusuoralla, että kaikki oli kunnossa H-hetkellä!
      Oli kiva päästä kuulemaan heidän viimeisistä asioistaan joista en tiennyt mitään,
      mutta olivat todella mieluisia! Kiitos heille!

      Koetetaan demeter vain sisulla eteenpäin. Luulen, että terveytesi vielä kääntyy hyväksi, kunhan tutkitaan. Suomessa on kyllä hyvä terveydenhoito.

      Hyvää vointia kaikille,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Hei kaikki! Valtaako juhlan jälkeinen alakulo palstan? Surullista kuulla, että sairaudet koettelevat niin monia.
        Tsemppiä teille, joilla vaivat ovat seurana kaiken aikaa.
        Mukava kuulla kiitosta julkisesta terveydenhuollosta, Demeter! Minullakin on vain hyvää kerrottavaa omien vaivojeni hoidosta takavuosina. Nyt olen saanut elää tasaisesti ja sopivat lääkkeet on löydetty.
        Ymmärrän, että tutkimuksissa juokseminen masentaa ja mietityttää. Ajatuksia on vaikea muualle suunnata muualle. Sen vuoksikin palstalla jutustelu virkistää mieltä.
        Huono olo vaikuttaa mielialaan ja siksi tämä palsta on aidosti tärkeä väylä. Monelle meistä kuulumisten vaihtaminen on tärkeä jokapäiväinen toimi. Varsinkin, jos sairaudet estävät kyläilyt ja harrastustoiminnan.
        Toivotaan, että uusi vuosi tuo parempia aikoja tullessaan.
        Palsta kuitenkin on avoinna aina!
        Mkr.

      • Anonyymi

        Kaatuminen voi olla kohtalokastakin jos selän alle sattuu joku rankaa murtava esine.
        Naapuri kaatui metsässä vaeltaessaan kannon päälle.
        Sitten pyydettiinkin jo lisävoimia ja ennenkaikkea baarit, joilla loukkaantunut voitiin toimittaa lanssin kyytiin ja kuvaukseen.

        Tän nuoren henkilön työt oli tehty loppuiäksi. Yli vuoden sairaalahoidot ja tät rataa.

      • Anonyymi

        Ikävä kuulla Neeasa, että vielä podet tuota selkävaivaa ! Itse olet aina kannustamassa muita - minua ainakin. Sinähän tuota pitkäkestoista koronaa veikkasit minun vaivojen aiheuttajaksi..))

        Kyllä nuorten , ja lasten, seuralla on aina mieltä virkistävä vaikutus. Saattohoidon aikaan juteltiin poikien kanssa paljon ja isän menetys sai heidät näkemään, että myös minä olen menettänyt voimiani. Havaintojeni mukaan aikuisten lasten ei aina ole helppo huomata niitä muutoksia, mitä ikä tuo vanhemman toimintakykyyn - etenkään ellei itse ota sitä puheeksi.

        Jos tämä oma vointini tästä vielä paremmaksi kääntyy, kiitos kuuluu myös kaikille kannustajilleni - siis myös tällä palstalla..)) Ihan lapsellisesti ajattelen, että rukous, hyvän toivottaminen toiselle, lisää aina myös yhteistä hyvinvointia...
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei kaikki! Valtaako juhlan jälkeinen alakulo palstan? Surullista kuulla, että sairaudet koettelevat niin monia.
        Tsemppiä teille, joilla vaivat ovat seurana kaiken aikaa.
        Mukava kuulla kiitosta julkisesta terveydenhuollosta, Demeter! Minullakin on vain hyvää kerrottavaa omien vaivojeni hoidosta takavuosina. Nyt olen saanut elää tasaisesti ja sopivat lääkkeet on löydetty.
        Ymmärrän, että tutkimuksissa juokseminen masentaa ja mietityttää. Ajatuksia on vaikea muualle suunnata muualle. Sen vuoksikin palstalla jutustelu virkistää mieltä.
        Huono olo vaikuttaa mielialaan ja siksi tämä palsta on aidosti tärkeä väylä. Monelle meistä kuulumisten vaihtaminen on tärkeä jokapäiväinen toimi. Varsinkin, jos sairaudet estävät kyläilyt ja harrastustoiminnan.
        Toivotaan, että uusi vuosi tuo parempia aikoja tullessaan.
        Palsta kuitenkin on avoinna aina!
        Mkr.

        Sanopas muuta Makriina. Kyllä ne ajatukset jäävät kehää kiertämään, ellei niitä saa katkaistuksi. Ja paras keino siihen on kyllä toiset ihmiset, vertaisseura.

        Kyllä sinunkin kuulumisesi saavat aina hyvälle mielelle: aina olet aktiivinen ja osallistuva ja kuten Neeasa sanoi, huumori, hienovarainen ja kirkkaasti oivaltava, sisältyy erityislaatuusi...

        Kun eilen kirjoitin siskonpojalle ja valitin osaani, totesin kyllä pitkän vuodatuksen jälkeen, Waltarin tapaan: "minä onnellinen, ihmiskunnan kärsimyksillä mitaten"...
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanopas muuta Makriina. Kyllä ne ajatukset jäävät kehää kiertämään, ellei niitä saa katkaistuksi. Ja paras keino siihen on kyllä toiset ihmiset, vertaisseura.

        Kyllä sinunkin kuulumisesi saavat aina hyvälle mielelle: aina olet aktiivinen ja osallistuva ja kuten Neeasa sanoi, huumori, hienovarainen ja kirkkaasti oivaltava, sisältyy erityislaatuusi...

        Kun eilen kirjoitin siskonpojalle ja valitin osaani, totesin kyllä pitkän vuodatuksen jälkeen, Waltarin tapaan: "minä onnellinen, ihmiskunnan kärsimyksillä mitaten"...
        demeter1

        Aina se hopeareunus siinä pilven reunassa kuitenkin . . .
        Mkr.

    • korppis

      Vuosi käy vähiin, mutta uusi vuosi tuo toivoa, selvittiin tämäkin vuosi.

      Sairaudet puhuttavat ne koskettavat jo meitä kaikkia. Olin joulun ajan syömättä lääkärin määräämää kipulääkekuuria. Lääkkeet väsyttivät ja jouluvalmistelutyöt eivät enää rasittaneet kehoani, joten päätin pitää taon.
      Eilen jatkoin kuuria ja tänään heiluin jo lumilapion kanssa mökillä ; )

      Puolisen tuntia raikkaassa ulkoilmassa, rasittavassa työssä tekee mielelle hyvää.

      Demeter@ Miten on onko pitkittyneelle koronalle kipujalievittäviä hoitokeinoja.

      Juttelin ylenpänä anon kanssa potuista, hän lienee sama perinneruokaihminen, joka tuolla toisessakin ketjussa minua kopisteli. Hänelle terveisiä, ostin 2 kg pottupussin. Tein päivälliseksi kermalla ja kinkunpaistorasvalla höystettyä kinkkukastiketta.
      Ja minun mielestäni kinkkukastikeen kanssa sopii ehdottomasti pottu tai pottumuusi ; ))

      • Anonyymi

        Ei ainakaan minulle mainittu (pitkäkestoisen koronan) lääkityksestä. Kipujahan minulla ei ole, vain hengenahdistus ja yleinen voimattomuus.
        Samaa mieltä lapiohommista..)) Ne ovat suorastaan terapiaa ja ennen muuta "luovaa työtä" kun saa itse päättää miten käyttää lapiota ja kolaa, minne sijoittaa tuotteensa kotipihalla..))
        demeter1

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minulle mainittu (pitkäkestoisen koronan) lääkityksestä. Kipujahan minulla ei ole, vain hengenahdistus ja yleinen voimattomuus.
        Samaa mieltä lapiohommista..)) Ne ovat suorastaan terapiaa ja ennen muuta "luovaa työtä" kun saa itse päättää miten käyttää lapiota ja kolaa, minne sijoittaa tuotteensa kotipihalla..))
        demeter1

        Ei kuu kumota pilvessä on taivas ja pimeys ympäröi.
        Kuitenkin tieto siitä, että kevättä kohti mennään antaa toivoa kaikelle elämälle, vaikka meinaa nuo maailmalta tulevat uhat toivoa latistaa.
        Sairaudet ovat ainainen riesa ja pienetkin vaivat suurenee hyvällä mielikuvituksen lennolla, tarkoitan itseäni, kun yritän vaikka mitä kipujeni selityksiin keksiä.
        Olisin paljon hyvävointisempi, kun sivuuttaisin mielikuvituksen aikaan saamat tuntemukset.

        Demeter on noiden epätietoisuuksien kanssa joutunut pyöriskelemään, ei kiva, yleinen heikkouden tunne on jostakin oire kumminkin.
        Muistan nuorempana ollessa, kun valittelin heikkoa oloa, äiti sanoi, syö kunnon ateria siitä se paranee, no monasti auttoikin.
        Äitini oli vanhan kansan tervaskanto, vasta viimeisinä elinpäivillään lääkäriin turvautui,
        olen häneltä perinyt vastenmielisyyden lääkäriin menoon.
        Onhan nuo koronan jättämät vaivat monenlaisia, tuskin kaikki edes tiedossa, hyvä kuitenkin, että nuo koronan jälkeisiä "oikeita" vaivoja rupeavat tutkimaan.
        Voin kuvitella sen mitä käyt läpi noiden vaivojen kanssa, epätietoisuus on pahinta, mutta kyllä kaikki selkenee jaksa vaan tätä tunnetta yllä pitää.
        Mukava, että niin moni sinun vaivojesi myötä elää ja apuja tarjoilee.

        Ei ole helppoa Hurskaisellakaan, tuo vyöruusu aika isolla väestön osalla myös kukkii, minulle oli melko tuntematon, nyt olen kuullut tutuilta, että se vasta kauhea vaiva onkin.
        Iho ongelmia olen koko ikäni pienissä määrin joutunut kestämään, mutta aivan pieniä harmeja tuohon yllämainittuun.
        Kolotuksia olen kokenut minäkin, mutta ei mitään Hurskaisen ja demeterin vaivoihin nähden.
        Voimia, jaksamista kummallekin, jospa elämä vielä paremmin sujuu.

        Kiitos onnitteluista Neeassa ja parempaa vointia sinullekin selkäsi kipujen kanssa.
        Nuo kaatumiset sattuipa mihin kohtaan tahansa on jo riskaapeliä ikäisemmille, olen pieniä haaveraita kokenut.
        Varovaisiksi ne tekee, joskus tuntuu, että varovaisuus ei kuin lisää näitä tapaturmia, kömpelyys kasvaa.

        Mkr kanssa olen samoin aatoksin, kyllä kokeissa juokseminen ei olotilaa paranna, sen verran olen niissä juossut minäkin ja kun ei oikein mitään kunnon vaivaakaan saada todettua, ne kivut omassa mielessä luulotaudiksi muuttuu.
        Tulkintaa omin ajatuksin ja luulottelua jos minkä taudin olemassa oloon lisäävät.
        Kohdallani on myös terveyspalvelut toimineet, joitakin lääkkeitä olen lisää saanut ja pieniä kolotuksia olen oppinut sivuuttamaan niiden hävittyä.
        Huumori on yksi oiva lääke, se että jaksaa mielen valoisana pitää vaikeuksienkin keskellä on iso auttava tekijä.

        Korpikirjailija jaksaa innostua ja paiskia hommia olan takaa, lumitöistä tykkäsin minäkin aikoinaan, kun rivitalossa talonmiehen hommat hoidettiin vuoroviikoin.
        Mieheni kanssa pidimme pihan siistinä, kinokset viiva suorina jo aamuvarhain lumityöt teimme, harvoin tarvitsi kanssa asujien hankeen astua.
        Työn tuloksen katsominen iloa tuotti.

        Keitin eilen keiton saamani ohjeen innostamana, paistin tähteeseen rosollit laitoin ja perunat lisäsin sipulien kera ja voi miten makoisa keitto olikin, kiitos vieläkin vihjeestä.
        Tietämätön olen monen asian suhteen ja aina uusi oppi näkyy kannattavalta kokeilla.
        Ilmoitin tyttärelle, miten tein hyviä rieskoja laatikoiden avulla, hän kertoi tehneensä niitä jo monta kertaa, siis muna viisaampi kuin kana, näin se menee.

        Koetetaan kestää vaikeuksiamme ja kirjoitellaan, pientä lohtua aina voi saada tästäkin harrastuksesta;)

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Ei kuu kumota pilvessä on taivas ja pimeys ympäröi.
        Kuitenkin tieto siitä, että kevättä kohti mennään antaa toivoa kaikelle elämälle, vaikka meinaa nuo maailmalta tulevat uhat toivoa latistaa.
        Sairaudet ovat ainainen riesa ja pienetkin vaivat suurenee hyvällä mielikuvituksen lennolla, tarkoitan itseäni, kun yritän vaikka mitä kipujeni selityksiin keksiä.
        Olisin paljon hyvävointisempi, kun sivuuttaisin mielikuvituksen aikaan saamat tuntemukset.

        Demeter on noiden epätietoisuuksien kanssa joutunut pyöriskelemään, ei kiva, yleinen heikkouden tunne on jostakin oire kumminkin.
        Muistan nuorempana ollessa, kun valittelin heikkoa oloa, äiti sanoi, syö kunnon ateria siitä se paranee, no monasti auttoikin.
        Äitini oli vanhan kansan tervaskanto, vasta viimeisinä elinpäivillään lääkäriin turvautui,
        olen häneltä perinyt vastenmielisyyden lääkäriin menoon.
        Onhan nuo koronan jättämät vaivat monenlaisia, tuskin kaikki edes tiedossa, hyvä kuitenkin, että nuo koronan jälkeisiä "oikeita" vaivoja rupeavat tutkimaan.
        Voin kuvitella sen mitä käyt läpi noiden vaivojen kanssa, epätietoisuus on pahinta, mutta kyllä kaikki selkenee jaksa vaan tätä tunnetta yllä pitää.
        Mukava, että niin moni sinun vaivojesi myötä elää ja apuja tarjoilee.

        Ei ole helppoa Hurskaisellakaan, tuo vyöruusu aika isolla väestön osalla myös kukkii, minulle oli melko tuntematon, nyt olen kuullut tutuilta, että se vasta kauhea vaiva onkin.
        Iho ongelmia olen koko ikäni pienissä määrin joutunut kestämään, mutta aivan pieniä harmeja tuohon yllämainittuun.
        Kolotuksia olen kokenut minäkin, mutta ei mitään Hurskaisen ja demeterin vaivoihin nähden.
        Voimia, jaksamista kummallekin, jospa elämä vielä paremmin sujuu.

        Kiitos onnitteluista Neeassa ja parempaa vointia sinullekin selkäsi kipujen kanssa.
        Nuo kaatumiset sattuipa mihin kohtaan tahansa on jo riskaapeliä ikäisemmille, olen pieniä haaveraita kokenut.
        Varovaisiksi ne tekee, joskus tuntuu, että varovaisuus ei kuin lisää näitä tapaturmia, kömpelyys kasvaa.

        Mkr kanssa olen samoin aatoksin, kyllä kokeissa juokseminen ei olotilaa paranna, sen verran olen niissä juossut minäkin ja kun ei oikein mitään kunnon vaivaakaan saada todettua, ne kivut omassa mielessä luulotaudiksi muuttuu.
        Tulkintaa omin ajatuksin ja luulottelua jos minkä taudin olemassa oloon lisäävät.
        Kohdallani on myös terveyspalvelut toimineet, joitakin lääkkeitä olen lisää saanut ja pieniä kolotuksia olen oppinut sivuuttamaan niiden hävittyä.
        Huumori on yksi oiva lääke, se että jaksaa mielen valoisana pitää vaikeuksienkin keskellä on iso auttava tekijä.

        Korpikirjailija jaksaa innostua ja paiskia hommia olan takaa, lumitöistä tykkäsin minäkin aikoinaan, kun rivitalossa talonmiehen hommat hoidettiin vuoroviikoin.
        Mieheni kanssa pidimme pihan siistinä, kinokset viiva suorina jo aamuvarhain lumityöt teimme, harvoin tarvitsi kanssa asujien hankeen astua.
        Työn tuloksen katsominen iloa tuotti.

        Keitin eilen keiton saamani ohjeen innostamana, paistin tähteeseen rosollit laitoin ja perunat lisäsin sipulien kera ja voi miten makoisa keitto olikin, kiitos vieläkin vihjeestä.
        Tietämätön olen monen asian suhteen ja aina uusi oppi näkyy kannattavalta kokeilla.
        Ilmoitin tyttärelle, miten tein hyviä rieskoja laatikoiden avulla, hän kertoi tehneensä niitä jo monta kertaa, siis muna viisaampi kuin kana, näin se menee.

        Koetetaan kestää vaikeuksiamme ja kirjoitellaan, pientä lohtua aina voi saada tästäkin harrastuksesta;)

        Iltapäivää ! Ei mennyt tämä mummo eteenpäin lumessa, tunnin työrupeaman jälkeen..))
        Vaikka eilen hehkuteltiin lumitöiden ihanuutta, saattaa olla niin, että pieni tovi virkistää, isompi väsyttää, ainakin tätä toipilasta..))

        Onneksi long-covissa on tänään parempi päivä, niitäkin sentään on. Eilen kirjoittajatoveri ohjasi minut THL:n sivustolle, josta sain lisätietoa sairaudesta.
        Kun listaa luki, ei voinut olla huomaamatta, että monet oireet ovat "tuttuja", ainakin meille vanhoille. Kai niiden aste-erot ja pitkäkestoisuus tekevät niistä sairauden.

        Olen kyllä yrittänyt noudattaa Sel-lan äidin opetusta: syödä hyvin, vaikka ruoka ei välillä maistuisikaan. Ainakin niihin Saarioisten laatikoihin olen kyllästynyt. Jospa minäkin ottaisin ne uudelleen käsittelyyn..))
        Minulla on tuttu, yksinelävä mies, jota kutsun joskus lounaalle, koska seurassa syöminen on minulle mukavaa vaihtelua. Tämä henkilö on hiukan ylimielinen, eikä hän koskaan ole antanut minkäänlaista palautetta ruuasta. Hän katsoo, että syöminen on vain välttämätömyys, on alkeellista kiinnittää siihen isompaa huomiota, puhumattakaan siitä, että voisi nauttia ruuasta..))
        Oma valinta tietysti ja onhan hän virkistävä poikkeus tässä ajassa, jossa "ihminen elää syödäkseen", noin kärjistäen.

        Toinen seikka, joka sai minut mietteliääksi oli tuo, mitä Sel-la kertoi tyttärestään, eli muna oli kanaa viisaampi..)) Itse olen saanut kokea sen monesti. Olin kuvitellut olevani aika hyvä organisaattori ja kohtuullisen pätevä ihmissuhdeasioissa..)) Nekin luulot ovat karsioituneet kun huomaan poikien tietämyksen laadun ja heidän sosiaalisen pätevyytensä - siis itseni verrattuna..)) Kyllä meidät riisutaan, jäljelle ei taida jäädä mitään mainittavaa..))

        Toisessa ketjussa on joskus kirjoitettu häpeästä, siis vanhuuden häpeästä. Se oli minulle alkuun vierasta, mutta nyt ymmärrän siitä jotakin. En tiedä, olenko turhamainen mutta kyllä minua on hivellyt palautteet, joita olin saanut vaikka omasta liikkumisestani. Nyt niitä ei enää tule kun liikun varovasti ja hengästellen - kuin vanha ihminen, jollainen tietysti olenkin. Kyllä voi tuntea häpeää muuttuneesta habituksestaan - ennenkuin siihen tottuu ja oppii sen hyväksymään, väitän.
        Tuttuni kanssa naureskellaan aina, että me voimme mennä seuroihin minkänäköisenä tahansa, ei meitä kukaan huomaa..)) Näinhän sanottiin, että jo viisikymppisenä nainen muuttuu näkymättömäksi.
        Ei kyllä sanota, että parikymmentä vuotta myöhemmin hänet nähdään taas ja hän tulee arvioitavaksi uudelleen: onko ikääntynyt arvokkaasti vai onko reissussa rähjääntynyt, mittapuuna vaikka Aira Samulin..))

        Kesäaikaan sanottiin, että ilma on kaunis kuin morsian. Mitähän kauniista talvipäivästä voisi sanoa ? Ilo silmälle ainakin.

        Hyvää uutta vuotta kaikille,
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää ! Ei mennyt tämä mummo eteenpäin lumessa, tunnin työrupeaman jälkeen..))
        Vaikka eilen hehkuteltiin lumitöiden ihanuutta, saattaa olla niin, että pieni tovi virkistää, isompi väsyttää, ainakin tätä toipilasta..))

        Onneksi long-covissa on tänään parempi päivä, niitäkin sentään on. Eilen kirjoittajatoveri ohjasi minut THL:n sivustolle, josta sain lisätietoa sairaudesta.
        Kun listaa luki, ei voinut olla huomaamatta, että monet oireet ovat "tuttuja", ainakin meille vanhoille. Kai niiden aste-erot ja pitkäkestoisuus tekevät niistä sairauden.

        Olen kyllä yrittänyt noudattaa Sel-lan äidin opetusta: syödä hyvin, vaikka ruoka ei välillä maistuisikaan. Ainakin niihin Saarioisten laatikoihin olen kyllästynyt. Jospa minäkin ottaisin ne uudelleen käsittelyyn..))
        Minulla on tuttu, yksinelävä mies, jota kutsun joskus lounaalle, koska seurassa syöminen on minulle mukavaa vaihtelua. Tämä henkilö on hiukan ylimielinen, eikä hän koskaan ole antanut minkäänlaista palautetta ruuasta. Hän katsoo, että syöminen on vain välttämätömyys, on alkeellista kiinnittää siihen isompaa huomiota, puhumattakaan siitä, että voisi nauttia ruuasta..))
        Oma valinta tietysti ja onhan hän virkistävä poikkeus tässä ajassa, jossa "ihminen elää syödäkseen", noin kärjistäen.

        Toinen seikka, joka sai minut mietteliääksi oli tuo, mitä Sel-la kertoi tyttärestään, eli muna oli kanaa viisaampi..)) Itse olen saanut kokea sen monesti. Olin kuvitellut olevani aika hyvä organisaattori ja kohtuullisen pätevä ihmissuhdeasioissa..)) Nekin luulot ovat karsioituneet kun huomaan poikien tietämyksen laadun ja heidän sosiaalisen pätevyytensä - siis itseni verrattuna..)) Kyllä meidät riisutaan, jäljelle ei taida jäädä mitään mainittavaa..))

        Toisessa ketjussa on joskus kirjoitettu häpeästä, siis vanhuuden häpeästä. Se oli minulle alkuun vierasta, mutta nyt ymmärrän siitä jotakin. En tiedä, olenko turhamainen mutta kyllä minua on hivellyt palautteet, joita olin saanut vaikka omasta liikkumisestani. Nyt niitä ei enää tule kun liikun varovasti ja hengästellen - kuin vanha ihminen, jollainen tietysti olenkin. Kyllä voi tuntea häpeää muuttuneesta habituksestaan - ennenkuin siihen tottuu ja oppii sen hyväksymään, väitän.
        Tuttuni kanssa naureskellaan aina, että me voimme mennä seuroihin minkänäköisenä tahansa, ei meitä kukaan huomaa..)) Näinhän sanottiin, että jo viisikymppisenä nainen muuttuu näkymättömäksi.
        Ei kyllä sanota, että parikymmentä vuotta myöhemmin hänet nähdään taas ja hän tulee arvioitavaksi uudelleen: onko ikääntynyt arvokkaasti vai onko reissussa rähjääntynyt, mittapuuna vaikka Aira Samulin..))

        Kesäaikaan sanottiin, että ilma on kaunis kuin morsian. Mitähän kauniista talvipäivästä voisi sanoa ? Ilo silmälle ainakin.

        Hyvää uutta vuotta kaikille,
        demeter1

        Ystävälläni on ollut pitkään samantapaisia oireita, ja hänellä diagnosoitiin Väsymysoireyhtymä. ME/CFS
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194

        Hyvää uutta vuotta!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystävälläni on ollut pitkään samantapaisia oireita, ja hänellä diagnosoitiin Väsymysoireyhtymä. ME/CFS
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194

        Hyvää uutta vuotta!

        Kiitos tuosta linkistä, Ano 14.06. Sain siitä paljon apua, ja joudun kyllä palaamaan siihen vastakin.
        Kyllä netti vain on hyvä, ja tämä vertaistuki..)) Kiitos siitä ja hyvää uutta vuotta sinullekin!
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tuosta linkistä, Ano 14.06. Sain siitä paljon apua, ja joudun kyllä palaamaan siihen vastakin.
        Kyllä netti vain on hyvä, ja tämä vertaistuki..)) Kiitos siitä ja hyvää uutta vuotta sinullekin!
        demeter1

        👍👍👍Kaikkea hyvää!

    • Eliaana

      Iltapäivää kaikille.
      Joulun touhut ovat ohitse. Oli oikein leppoisaa. Pukkikin muisti meidät vanhatkin.
      Torstaina vein veljen kotiinsa.
      Tänään pistäydyin mökillä, vein kuusen sinne mistä sen hainkin ja kiitin metsää lainasta.
      Lunta on kasapäin ja vasta tammikuu aluillaan.
      Poika sanoi, ettei tullut valvontakamerasta kuvaa, varmaan patteri loppu. No ei sinne lumikaaokseen kukaan yritä mennä.
      Tänään sain aikaiseksi viedä ne osakekirjat postiin. Kun sanoin, että haluan lähettääkirjattuna, postivirkailija sanoi, ettei kannata laittaa niin, koska ne pitäisi postitoimistosta hakea ja siellä ei kukaan niitä hae.
      Hän neuvoi, että laitetaan ne pikakirjeenä, siitä saa seurannan kännykkään ja kirje menee suoraan MML:n toimistoon.
      Sanoin, että niin laitetaan, että varmasti menee perille maksoi mitä maksoi.
      No se maksoi 15 euroa.
      Mokomasta palovaroittimestakin loppui patteri.
      Piti kahteen kertaa kiivetä keittiötikkaitten ylätasolle ja kattoon asti kurkoittaa, että sain vaihdettua.
      Kävin ruokakaupassa tänään ja haalin viikoksi ruokaa, onneksi on tuo pakastin keksitty.
      Lupasivat senverran pakkasia, ettei tee mieli autolla mihinkään mennä.
      Laisinpyyhkijän kiinnityksestä irtosi pala, kun jäätä karvin.
      Vielä en hakenut uutta.
      Laiton palan paikalleen ja kietasin ilmastointiteippiä ympärille. Kyllä se siinä vähän aika menee.
      Mulla on vastapuolella 2 kadun takana autokorjaamo, saan aina sieltä heti apua, jos äkkiäkin tarvitsee.
      1lukematon kirjakin odottaa tammikuuta. yhtä ootan kirjastosta. Pyhät ovat välillä ihan mukavia, mutta arki on parasta.

      Vaan vielä tässä uudenvuoden vietto on tulossa.
      Sen vietän kisuni kanssa kotona.
      10 aikaan illalla kävelen tuonne omakotialueelle, siellä eräässä talossa on aina melkoinen ilotulitus.
      Siivellä siis katselen heidän rakettejaan.
      Saatan kaivella vanhoja tinoja kaapin perältä ja vaikka valaa.

      Iloa ja valoa kaikille vuodelle 2024💎

    • Anonyymi

      Tämä Uudenvuoden aatonaatto oli pilvinen ja harmaa. Pyykinpesuaineiden loppuminen oli pää syy kaupassa käyntiin.
      Kun vasta hämärissä lähtee, paluu sitten onkin jo puolpimeellä.

      Tulihan siinä se edes 1 km päiväkohtaista liikkumista. Unohin tässä ne lumitöissä otetut sadat askeleet.
      Uutta lunta oli ehkä kolmisen senttiä. Kevyttä pakkaslunta. Ohutkin kerros on hyvä poistaa.

      Hyvää Uutta vuotta kaikille palstalaisille!
      . Hurskis.

    • Anonyymi

      Saas nähdä, viitsinkö vaihtaa vuotta. On vielä yksi päivä aikaa harkita.
      Tässä iässä kaikki muutokset ovat hankalat kestää.

      Eikö se mainoskin aikoinaan vakuuttanut, että kahta en vaihda. Tarkoitti varmaan sukkia.
      Mkr.

      • Eliaana

        Nii-i se toinen oli vissiin Turun sinappi, toista en muista.
        Mutta, jos minulta kysytään, mitä kahta en tältä saitilta vaihtaisi, toinen on Sinun kommenttisi.
        Niissä näkyy pitkän elämän viisaus.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Nii-i se toinen oli vissiin Turun sinappi, toista en muista.
        Mutta, jos minulta kysytään, mitä kahta en tältä saitilta vaihtaisi, toinen on Sinun kommenttisi.
        Niissä näkyy pitkän elämän viisaus.

        No jopas! Ei minua ole aikaisemmin viisauden yhteydessä mainittu. 😀 Ihan tässä olen hämilläni.
        Hyvää uutta vuotta kaikille.
        Mkr.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        No jopas! Ei minua ole aikaisemmin viisauden yhteydessä mainittu. 😀 Ihan tässä olen hämilläni.
        Hyvää uutta vuotta kaikille.
        Mkr.

        Ehkä siksi, että käytät sarkasmia, joka ei kaikille aukene.

      • Sel-la
        Eliaana kirjoitti:

        Ehkä siksi, että käytät sarkasmia, joka ei kaikille aukene.

        Huomenta, herätty on vuoden viimeiseen päivään, pakkasta on, mutta pilvessä kuitenkin, ei kuuta näkynyt aamukahvi seuraksi.
        Niin se jää taakse kaikki niin hyvä kuin pahakin, uusi vuosi koskemattomana eteen avautuu, mitä siltä saadaankaan?

        Eliaana tikkailla keikkunut, minulta jää palovaroittimen patterin vaihto, on apua pyydettävä, on paikassa josta ei seinistä turvaa ja kaksi kättähän se patterin vaihto tarvitsee, jos seinään voisikin nojata, ehkä vielä onnistuisi itseltänikin.
        Kotosalla olen minä myös, ikkunasta kaupungin ilotulituksen katson, onkin aikaisin ei tarvitse sen vuoksi valvoa, tuskin valvoisinkaan.

        Olen sen verran aistinut mkr viesteistä, että huumori mitä viljelee, usein koskettaa itseään, eli hän osaa hymyillä myös itselleen ja se vasta taito onkin.
        Elämä huomattavasti helpompaa, kun silloin tällöin saa hymyn omalle naamallekin, ihan omista aiheistaan.
        Tuota olen yrittänyt opetella, joskus onnistunkin, vaikka enemmän hymyt on kaukana, kun toilauksiani katselen.

        Oikein kateena ajattelen noita lumitöitäsi Hurskainen, näin ulkoilet asian perästä, minulla ei näitä pakotteita ja niinpä jää ulkoilu.
        Mihin onkaan kadonnut muutaman vuoden päivittäinen lenkkini, nyt lenkkeilen puolen kilometrin matkan kauppaan, kerran viikossa.
        Pitäisi itseään torua oikein kunnolla, mutta tietäen lepsuuteni ei siitäkään apua olisi.
        Taistelutahto on hävinnyt, kun tulokset mitättömiä.

        Tuohon vanhuuden häpeämiseen mistä demeter mainitsit, en oikeastaan ikääni häpeä, mutta se kömpelyys mikä esiin tulee tavalla tai toisella.
        Ensiksi jo kaatuminen nolottaa, mutta vielä enemmän se ettei omin voimin ylös pääse, koetan nauruun nolouteni peittää, mutta harmittaa se.
        Vaikka koetan itseäni lohdutella, että nämä pystyyn nostajatkin ehkä joutuvat tämän harmin kokemaan.
        Toisekseen menen halpaan ja olen hyvilläni jos ikäni mainitsen saan kuulla ettei millään uskoisi, nostattaa mieltä ja itserakkaus kasvaa, häpeän näin kertoenkin, hyi minua
        Tuo ruokailu on minunkin mielestä pakon sanelemaa, jos jättää sen väliin, ei kauan viestejä laiteta.
        Nyt vanhemmiten olen huomannut mielitekojeni vähentyneen, tai olen tullut vaatimattomammaksi ruokani suhteen, vai onko sekin sitä yksikertaistumista, kaikki pitää olla helppoa, vaikka aina ruuasta puhunkin.
        Ehkä on niin, että kaikki yksikertainenkin maistuu herkulta..
        Vanhana olemisenkin näköjään oppii, ainakin näin luulen onnistuneeni.

        Katsellaan nyt tämä päivä loppuun ja huomenaamulla aloitamme puhtaan sivun kalenterissa, pitkältä tuntuu ajatella ensi joulun aikaa, mutta pian siitä taas puhutaan.
        Pidetään kesä välillä, voi olla, että tähän lumiseen maisemaankin kyllästytään;)

    • Ramoona

      Pakkanen paukkuu etelärannikollakin -13 asteen voimalla. Säätä voisi verrata talven satumaahan, puut kilpailevat lumikuningattaren tittelistä kimaltelevan huurteen ja lumikuorrutuksen koristamina. Lumen auraus sujuu meillä mönkijän auralla, kola ja lapio viimeistelevät jäljen, minä lähinnä rappujen ja avokuistin luutijana toimin. Laitoin ämpäreihin lyhtyjä eilen illalla jäätymään, kahteen yliavonaisiksi ryöpsähtäneitä tulppaaneja sisälle. Hämärtyessä lisään vielä kynttilät, kelpaa uuden vuoden tulla juhlavasti.

      Luin artikkelin, missä kehuttiin suomalaisten keksintöä vesijuoksua, jonka avulla maineikkaat urheilukirurgimme ovat kuntouttaneet tehokkaasti maailman huippu-urheilijoita. Uimahallit ovat suuri satsaus kansan hyvinvointiin, toivottavasti säästöt eivät nyt sulje niitä tai viilennä vettä liikaa. Hankin taas myös kylpylän eläkeläissarjalippuja, pääsen erityislämpöisiin vesiin. Museokortti on toinen vakiohankinta, onpahan ainakin yritys pitää henkisestä ja fyysisestä kunnosta kiinni. Nordic walk eli sauvakävely on myös suomalainen keksintö, aivan kuin räätälöity minullekin näihin ainaisiin talviliukkaisiin keleihin ice bug- nastakenkien tueksi. Minullakin polvien nivelrikko hiukan ilmoittelee itsestään, sauvoista on apua siinäkin kesät talvet.

      Rahkavoitaikina tuntuu olleen joulun -23 hitti Nojatuolissa, turhaan olen ilmeisesti pelännyt sen onnistumista. Ilmeisesti se sopii erityisen hyvin juuri suolaisiin leivonnaisiin. Ostan usein kirkkonummelaisen ortodoksiluostari Pokrovan pääsiäismyyjäisistä tuollaiseen taikinaan leivottua kulibjakaa, jossa on täytteenä lohta, kananmunaa ja riisiä. Heillä on myös ihanaa kaalipiirakkaa, jollaista äitini usein syksyisin teki iltateelle myös hiivataikinasta . Pitääkin kokeilla , kun saa isomman porukan koolle, kovin pientä annosta ei kai ole mielekästä tehdä.

      Vuosi vaihtuu pian, taidan ottaa iltapäivällä päikkärit, että jaksan vielä saunan jälkeen valveilla sen ottaa vastaan, hyvää naposteltavaa ja kuohuviiniä skoolaten. Huomenna vuoden alkua juhlistaa telkkarissa perinteinen uudenvuoden konsertti Wienistä. Kahden kesken vain ollaan, nuoret ovat omissa riennoissaan, vanhat eivät jaksa joulun jälkeen isommin juhlia. Kiitän teitä kirjoittajakumppanit kuluneen vuoden seurasta ja toivotan iloisia tapaamisia ensi vuonna. Heli Laaksosen runon sanoin, pidetään huolta itsestämme ja toisistamme :

      Sil ko lähte uut alkku kohre

      Ota käpy pois kenkäst
      kaar vesi pois saappast
      nost ämpär silmiltäs
      jua kuppis tyhjäks.

      Ol ilone
      ol valone
      ol pulune.

      Älä lait kät sirkkeli
      älä purot kirvest kintuil
      älä unhota kotti avamei
      älä karota annetui syrämei.

      Viä roskapussi mennesäs.

      (Heli Laaksonen)

      • Paloma.se01

        Mä yritän ain olla pulune :)
        Hyvää uutta vuotta nojatuoliin!

      • Anonyymi

        Mää vilkuta kaikill, kiitäm menneist ja toivota onnellist uure vuaren alkku.
        Ja sama Savon murttell.
        Mkr.

    • Anonyymi

      Huomenta, paukkuvaan pakkaseen! Täällä menee elohopea hieman alemmaksi, yli 20 asteen, mitä Ramoona mainitsi siellä etelämpänä.
      Kivoja viestiä olen lukenut, Heli Laaksosen runo on kyllä huippu!
      Myös Makriinan tekstit aina juuri sellaisia, joista minä pidän.
      Aurinko paisaa kauniisti, se tosin ei lämmitä, on sen verran matala kaari ja pian jo laskusuunnassa, mutta juuri nyt maisema on ihana!

      "Katso taaksesi ja kiitä.
      Katso eteenpäin ja luota.
      Katso ylöspäin ja usko.
      Katso ympärillesi ja rakasta.

      Hyvää Uutta-Vuotta! T:
      Neeasa

    • Anonyymi

      Iltapäivää !Onpas täällä tunnelmallista ! Talven taikaa ja kohottavaa runollisuutta..))

      Toisesta ketjusta löysin "isoäidin" uuden vuoden toivotuksen, kai se sopii tännekin ?
      "- Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat
      -Tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
      -Vieköön mennessään mitä taakkana kannat. "

      Myös tuo Neeasan runo on painettava mieleen:
      "Katso taaksesi ja kiitä.
      Katso eteenpäin ja luota.
      Katso ylöspäin ja usko.
      Katso ympärillesi ja rakasta".
      (Ei tainnut olla Heli Laaksosen runo ?)

      Talvimaisema on uskomattoman kaunis. Ellei olisi 16 astetta pakkasta, istuttaisin itseni hankeen sitä ihastelemaan. Näkyyhän se tietysti ikkunoistakin. Ilmaista iloa !

      Hyvää uutta vuotta toistamiseen ! Katson taakseni ja kiitän Sel-laa ja kaikkia kirjoittajatovereita kuluneesta vuodesta.
      demeter1

    • Anonyymi

      Näin poutaisena päivänä, mitä tässä osassa Kymenlaaksoa on pidellyt, näkee jo valon lisääntymisen selvästi.
      Aamuyöllä oli kulunut 9 vrk siitä kun talvipäivänseisaus oli.

      Pohjoisimmassakaan osassa suomea ei koeta ns. polaariyötä. Utsjoellakin aurinko käväisee edes taivaanrannassa näyttäytymässä.
      En ole koskaan käynyt sitä pohjoisessa kokemassa.

    • korppis

      Nyt se alkoi, rakettien ampuminen vastapäisessä puistossa. No, jospa ampuisivat rahansa ennen puolta yötä ilmaan.

      Se on iso raha joka tänä yhtenä iltana ilmaan ammutaan. Voisiko sen kieltää, eihän ilotulitteet kansantalouttamme kohenna. Olisiko hyvä säästö kohde. Vaikka taitaa ne köyhyydessä elävätkin sortua sossun ylijäämän polttamiseen.

      Eilen aaton aattona juhlimme esikoisen ja miniän kanssa uutta vuotta, sillä he lähtivät tänään kotimatkalle. Kiva ilta, taitaa vierähtää taas aikaa kun taas tavataan. Ikävä tulee heti kun lähtöhaleja jaetaan.

      Uuden vuoden kunniaksi me vanhukset repäisimme, syötiin härän vai liekö ollut naudan sisäfilettä ihanine lisuineen. Hyvää oli.

      Elellään viime tunteja tästä vuodesta. Yhteenvetona voin todeta tämä on ollut hyvä vuosi.

      Hyvää Uutta Vuotta kirjeystävät🎉

      • Anonyymi

        Takavuosina taloyhtiömme päätti kokoontua uudenvuodenyönä yhteiselle piha-alueelle ampumaan raketit, koska lähekkäin sijaitsevilla pihoilla ja patioilla eivät raketit olleet turvallisia.
        Vuodenvaihde oli iloinen yhteinen tapahtuma, ihmisillä oli lapset ja vieraansa mukana, nuotio sytytettiin lämmittämään ja valaisemaan. Raketeista syntyi ilotulitus.
        Se oli sellaista yhteisöllisyyttä, jota ei yhtiössämme enää tapaa. Asukkaat ovat vaihtuneet ja nykytrendin mukaan menevät toistensa ohi tervehtimättä. Yhteisestä uudenvuoden vastaanotosta ei ole kuultukaan.

        Wanha kaarti on poissa, keskinäinen yhteydenpito katkennut,. Katselin ikkunasta, kuinka raketteja nousi sieltä täältä pikkupihoilta puiden ja pensaiden välistä. Eivät onneksi vahingoittaneet mitään, lunta on sen verran oksilla ja katoilla

        Oi aika sä entinen. - Mkr. -

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Takavuosina taloyhtiömme päätti kokoontua uudenvuodenyönä yhteiselle piha-alueelle ampumaan raketit, koska lähekkäin sijaitsevilla pihoilla ja patioilla eivät raketit olleet turvallisia.
        Vuodenvaihde oli iloinen yhteinen tapahtuma, ihmisillä oli lapset ja vieraansa mukana, nuotio sytytettiin lämmittämään ja valaisemaan. Raketeista syntyi ilotulitus.
        Se oli sellaista yhteisöllisyyttä, jota ei yhtiössämme enää tapaa. Asukkaat ovat vaihtuneet ja nykytrendin mukaan menevät toistensa ohi tervehtimättä. Yhteisestä uudenvuoden vastaanotosta ei ole kuultukaan.

        Wanha kaarti on poissa, keskinäinen yhteydenpito katkennut,. Katselin ikkunasta, kuinka raketteja nousi sieltä täältä pikkupihoilta puiden ja pensaiden välistä. Eivät onneksi vahingoittaneet mitään, lunta on sen verran oksilla ja katoilla

        Oi aika sä entinen. - Mkr. -

        Täällä Dalajoen alavirrassa, tukinuittajien kyläyhteisössä on myös yhteisöllisyys, joka kylän asukkaissa (monet sukua toisilleen) ollut aina vahva. pairkin kylähdistystä toimii ja yhteisiä tilaisuuksia on aina muutama vuodessa, vapunviettoa, juhannusjuhlia, rannan siivousta, luciaa jne. ja aikaisemmin on ollut myös paljon väkeä uutta vuotta vastaanottamassa kadulla ja rannassa.
        Hiljaista oli viime yönä. Naapurit järjestivät onneksemme komeat ilotulitukset ja katselimme niitä untavatakkeihin kääriytyneinä, proseccolasit kädessä lumisella ajotiellä, hyvin kolatulla, kuu loisti taivaalta.
        Kaikki muut taisivat ola sisätiloissa,, paitsi naapurit, jotka amppuivat rakettejaan sisäpihalta.

    • Anonyymi

      Hyvää Uuttavuotta nettikansalaiset!
      Ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

      Uudenvuoden sää ainakin meitä ilahduttaa. On pakkanen. Nyt paleltuu, ellei ole viimeisen päälle puettu.
      Heräsin hämärässä viemään luontokappaleille syötävää. Ei ollut silloin vielä ketään ruokajonossa.

      Menin tietenkin vielä pötköttämään. Ehkä untakin sain. Valveilla ollessakin keho lepää peiton alla pötköttäessä.
      Tiedelehteä selailin. Jo sitä ennestään katseltua. Ursan julkaisu. Jatkotilaus, koska lehti on edullinen ja hyvin tehty.

      Jotain kertoo sekin, että joulusiivous on yhä tekemättä.

      Mitä sitä kiertelemään; olen sosiaalitapaus. Hurskainen! Sinun pitää yrittää ryhdistäytyä! Viime viikolla sosiaalihoitajalta sain ikäänkuin viimeisen varoituksen: Seuraavalla käyntikerralla kämpän täytyy olla paremmassa kunnossa.

      Mukava luku tämä v.2024. Oikeastaan haluaisin saada ylennyksen ilmavoimiin; poutahattaran päältä katselemaan planeettamme elonkehää.

      Johnei sieltä näy, sitten katomma vain loputonta pilvimassaa.
      Se harmittaa, etten muista nyt sen kidepilven nimeä, jonka minikiteistä me "siellä" muodostumme.

      • Sel-la

        Oikein hyvää tätä vuotta 2024 ja kiitos viime vuoden viestittelystä.
        Puhdas pöytä, kuten Hurskainen totesi ja muutakin viisasta jutteli kaikkea Ursan tietoja ja pilven takaa kurkkimisesta.
        Minulle aurinko, kuu ja muutama tähti on niitä joita osaan nimetä.
        Tee nyt hyvä päätös Hurskainen ja ala siistiä kotiasi, tiedä vaikka joku yllättää käynnillään ja noloa olisi kahvia tarjota sotkuisessa ympäristössä;)
        Hyvistä päätöksistä, en tee kummiakaan päätöksiä, tätä pääkoppaani yritän virkeänä pitää ja liikuntaa harrastaa voimistellen ja juoksemalla huoneiston läpi moneen kertaan päivässä.
        Ikkunani on kolmeen ilmansuuntaan, tulee siinä jokunen askel niiden välillä juosten.

        Ikkunastani katselin ilotulituksen, ne korkeammalle lentävät näin ja komeita oli, autoja parkkipaikat ja tienvieret täynnä, kyllä tuokin tapahtumia ihmisiä yhteen vetää.
        Nyt pakkasta 25 astetta ja ei montakaan ihmistä tai autoa tiellä näy, väsymys juhlimisesta tai pakkanen ihmiset kotonaan pitää.

        Kaikki se mukava yhdessä olo, mistä mkr mainitsit on kadonnut, meilläkin oli tapana kokoontua aattona jonkun kotiin isommalla porukalla, nyt ei kukaan kaipaa näitä yhdessä oloja, tai ehkä kaipaa, muttei kutsuja satele.
        Puhelimen välityksellä nämä ennen niin tärkeiksi koetut nyt hoidellaan.
        Ystävä totesi ettei viitsi edes pukeutua, no sama täällä, yöpaidassa tässä naputtelen minäkin, mutta kyllä vielä vaatteet niskaani vedän joka päivä.

        Ramoona jaksaa jäälyhtyjä pakastella, tuli mieleen, että olisi ehkä viime yönä jäätynyt parvekkeellakin, mutta leudon tullen saisi vettä luututa, joten jätän sen harrastuksen, kauniita kyllä, sen ole kokenut.
        Valoni koristaa tällä kertaa Loppiaiseen asti ja sen jälkeen tulee sellainen hyvän olon tila, kun toteaa arjen tulleen.

        Kauniita ja viisaita asioita sai lukea noista runoista, kyllä joillakin on sana hallussa.
        Heli Laaksosen murre vielä korostaa sanomista.
        Kiitän myös sinua demeter mukavasta taakse jääneestä vuodesta, kirjeystäviksi tavallaan on tultu ja kaipaus syntyy, jos ei aikoihin näe viestejäsi.
        Sama pätee kaikkien vakinaisiksi tulleiden kirjoittajien kohdalla, anojen joita ei aina osaa tunnistaa, mutta viestien sävy paljastaa lämpimin mielin kirjoitetut viestit.
        Makriina murteella kirjoitettu viesti löysi Savoonkin, samoin Neeassa runon kera ja Paloman sieltä lahden takaa,
        Ramoonalle ja perheellesi kaikille kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen.
        Menneestä vuodesta voisin Korpikirjaijan kanssa samoin todeta, että taakse jäänyt aika aika hyvä oli, sukuumme syntyi kolme pientä ja heidän elämän seuraaminen on nyt mielekästä ja kaiken heidän kohdalleen toivoisin menevän hyvin.

        Nyt päällimmäinen huoli on maailman tilanteesta, kädet usein ristin ja huokaan jonnekin toivomuksia, tiedän että ei yhden mummon huokailut asiaa korjaa, mutta uskon meitä on moniaita muitakin, joita asia puhuttaa, hätä tulevista ajoista ja elämän jatkumisista.
        Laitan tähän loppuun äitini laulaman virren alun, ehkä muistan oikein:

        Vuosi vanha vaipui hautaan,
        Murheineen ja riemuineen.
        Ihmismieli nousee nöyrään,
        rukoukseen ja kiitokseen.
        Jospa vuosi alkava ,
        oisi Luojan siunaama.

        Kiitos ystävät ja jatketaan mieli iloisena näistä yhteyksistä;)

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Oikein hyvää tätä vuotta 2024 ja kiitos viime vuoden viestittelystä.
        Puhdas pöytä, kuten Hurskainen totesi ja muutakin viisasta jutteli kaikkea Ursan tietoja ja pilven takaa kurkkimisesta.
        Minulle aurinko, kuu ja muutama tähti on niitä joita osaan nimetä.
        Tee nyt hyvä päätös Hurskainen ja ala siistiä kotiasi, tiedä vaikka joku yllättää käynnillään ja noloa olisi kahvia tarjota sotkuisessa ympäristössä;)
        Hyvistä päätöksistä, en tee kummiakaan päätöksiä, tätä pääkoppaani yritän virkeänä pitää ja liikuntaa harrastaa voimistellen ja juoksemalla huoneiston läpi moneen kertaan päivässä.
        Ikkunani on kolmeen ilmansuuntaan, tulee siinä jokunen askel niiden välillä juosten.

        Ikkunastani katselin ilotulituksen, ne korkeammalle lentävät näin ja komeita oli, autoja parkkipaikat ja tienvieret täynnä, kyllä tuokin tapahtumia ihmisiä yhteen vetää.
        Nyt pakkasta 25 astetta ja ei montakaan ihmistä tai autoa tiellä näy, väsymys juhlimisesta tai pakkanen ihmiset kotonaan pitää.

        Kaikki se mukava yhdessä olo, mistä mkr mainitsit on kadonnut, meilläkin oli tapana kokoontua aattona jonkun kotiin isommalla porukalla, nyt ei kukaan kaipaa näitä yhdessä oloja, tai ehkä kaipaa, muttei kutsuja satele.
        Puhelimen välityksellä nämä ennen niin tärkeiksi koetut nyt hoidellaan.
        Ystävä totesi ettei viitsi edes pukeutua, no sama täällä, yöpaidassa tässä naputtelen minäkin, mutta kyllä vielä vaatteet niskaani vedän joka päivä.

        Ramoona jaksaa jäälyhtyjä pakastella, tuli mieleen, että olisi ehkä viime yönä jäätynyt parvekkeellakin, mutta leudon tullen saisi vettä luututa, joten jätän sen harrastuksen, kauniita kyllä, sen ole kokenut.
        Valoni koristaa tällä kertaa Loppiaiseen asti ja sen jälkeen tulee sellainen hyvän olon tila, kun toteaa arjen tulleen.

        Kauniita ja viisaita asioita sai lukea noista runoista, kyllä joillakin on sana hallussa.
        Heli Laaksosen murre vielä korostaa sanomista.
        Kiitän myös sinua demeter mukavasta taakse jääneestä vuodesta, kirjeystäviksi tavallaan on tultu ja kaipaus syntyy, jos ei aikoihin näe viestejäsi.
        Sama pätee kaikkien vakinaisiksi tulleiden kirjoittajien kohdalla, anojen joita ei aina osaa tunnistaa, mutta viestien sävy paljastaa lämpimin mielin kirjoitetut viestit.
        Makriina murteella kirjoitettu viesti löysi Savoonkin, samoin Neeassa runon kera ja Paloman sieltä lahden takaa,
        Ramoonalle ja perheellesi kaikille kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen.
        Menneestä vuodesta voisin Korpikirjaijan kanssa samoin todeta, että taakse jäänyt aika aika hyvä oli, sukuumme syntyi kolme pientä ja heidän elämän seuraaminen on nyt mielekästä ja kaiken heidän kohdalleen toivoisin menevän hyvin.

        Nyt päällimmäinen huoli on maailman tilanteesta, kädet usein ristin ja huokaan jonnekin toivomuksia, tiedän että ei yhden mummon huokailut asiaa korjaa, mutta uskon meitä on moniaita muitakin, joita asia puhuttaa, hätä tulevista ajoista ja elämän jatkumisista.
        Laitan tähän loppuun äitini laulaman virren alun, ehkä muistan oikein:

        Vuosi vanha vaipui hautaan,
        Murheineen ja riemuineen.
        Ihmismieli nousee nöyrään,
        rukoukseen ja kiitokseen.
        Jospa vuosi alkava ,
        oisi Luojan siunaama.

        Kiitos ystävät ja jatketaan mieli iloisena näistä yhteyksistä;)

        Heh, kyllä minäkin olisin kannustamassa Hurskaista vähän kohentamaan paikkoja. Ettei "sosiaalitantta" pahoita mieltään ..))
        Kokemuksesta sanon , että se kyllä maksaa vaivan, kivampi olla.

        Minulla on tuttu, joka kertoo siivoavansa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena. Hän katsoo, että hänen kotinsa kunto ei kuulu muille, pääasia on että hän itse viihtyy siellä.
        Onhan se niinkin, mutta kun ollaan jo taidettu tulla siihen raamatulliseen ikään, jossa muut vyöttävät meidät..)) Ennen me vyötimme itse itsemme.

        Uusi vuosi vastaanotettiin täälläkin pakkassäässä. Pikkumies tuli valamaan tinaa minun "vanhanaikaiselle" liedelle, kun se ei oikein onnistunut induktioliedellä. Ilotulitteetkin laukaistiin meidän pihalta. Mikähän into vetää ihmisiä tuohon paukutteluun, kauniitahan nuo ilotulitteet ovat, ei voi kiistää. Ehkä ne ovat sitä "kaunista turhuutta", jonka Waltarikin hyväksyi, nöyryyden ja intohimon ohella..))
        Onneksi meidänkään kunta ei järjestänyt ilotulitusta, kuten ei Helsinkikään. Eikä voinut moittia yksityisen ihmisten paukuttelua kun teki sitä itsekin.

        Voi miten kaunis virsi, tuo Sel-lan äidin laulama. Jonkinasteinen uskonnollisuus taisi kuulua melkein kaikkille edellisen sukupolven edustajille, vasta meidän ikäpolvelle siitä on tullut
        väheksynnän ja pilkan aihe.
        Uusi kokemus tulee nyt minulle, kun tulevissa hautajaisissa ei ole pappia, eikä lauleta virsiä, vainajan toivomuksesta, eikä lähipiiristä kukaan kuulu kirkkoon !
        Uskon, tai ainakin toivon, että monilla silti on "yksinkertainen usko" (vrt Antti Eskola) sydämessään, mutta ei ole tarvetta siitä puhua.

        Kirjeystäviä ollaan Sel-la, ehkä jopa sielun sisaria ! En usko olevani ainoa jota Sel-la on palvellut aamuisilla viesteillään, välittänyt hyvää mieltä ja - luottamusta - uuteen päivään.

        Kyllä minunkin täytyy lisätä liikumista, vaikka se vaivaista olisikin. Työlästä se ainakin oli, kun tänään lähdin lähikauppaan. Varusteitakin piti etsiä ja sovitella ennenkuin löysin sopivat 16 asteen pakkaseen. Varusteet tekivät tönköksi, untuvatakki oli niin paksu, että repun saaminen selkään oli työlästä. Onneksi sentään pysyin pystyssä, liukuesteiden turvin.

        Minua pari vuotta vanhempi tuttu kulkee kaupoissa jalkamiehenä ja pyytää aina toiselta asiakkaalta apua saadakseen repun selkään. Niinhän sitä pitäisi, mutta kun ei kehtaa..)) Ehkä siperia opettaa senkin.

        Pakkaset jatkuvat. Laskin itse - säästösyistä - vähän huonelämpötilaa: 22:sta 20:een, siis niissä huoneissa, joissa oleskelen. Näillä energian hinnoilla pienituloisilta menee kohta koko eläke lämmittämiseen ! Kaupassakin huomasin muutamien hintojen nousseen. Eikös sitä ole ennustettukin ? Silti ei sovi valittaa, onhan Suomi edelleen "maailman onnellisin maa" - kuudetta kertaa peräkkäin. Muistetaan se !
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh, kyllä minäkin olisin kannustamassa Hurskaista vähän kohentamaan paikkoja. Ettei "sosiaalitantta" pahoita mieltään ..))
        Kokemuksesta sanon , että se kyllä maksaa vaivan, kivampi olla.

        Minulla on tuttu, joka kertoo siivoavansa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena. Hän katsoo, että hänen kotinsa kunto ei kuulu muille, pääasia on että hän itse viihtyy siellä.
        Onhan se niinkin, mutta kun ollaan jo taidettu tulla siihen raamatulliseen ikään, jossa muut vyöttävät meidät..)) Ennen me vyötimme itse itsemme.

        Uusi vuosi vastaanotettiin täälläkin pakkassäässä. Pikkumies tuli valamaan tinaa minun "vanhanaikaiselle" liedelle, kun se ei oikein onnistunut induktioliedellä. Ilotulitteetkin laukaistiin meidän pihalta. Mikähän into vetää ihmisiä tuohon paukutteluun, kauniitahan nuo ilotulitteet ovat, ei voi kiistää. Ehkä ne ovat sitä "kaunista turhuutta", jonka Waltarikin hyväksyi, nöyryyden ja intohimon ohella..))
        Onneksi meidänkään kunta ei järjestänyt ilotulitusta, kuten ei Helsinkikään. Eikä voinut moittia yksityisen ihmisten paukuttelua kun teki sitä itsekin.

        Voi miten kaunis virsi, tuo Sel-lan äidin laulama. Jonkinasteinen uskonnollisuus taisi kuulua melkein kaikkille edellisen sukupolven edustajille, vasta meidän ikäpolvelle siitä on tullut
        väheksynnän ja pilkan aihe.
        Uusi kokemus tulee nyt minulle, kun tulevissa hautajaisissa ei ole pappia, eikä lauleta virsiä, vainajan toivomuksesta, eikä lähipiiristä kukaan kuulu kirkkoon !
        Uskon, tai ainakin toivon, että monilla silti on "yksinkertainen usko" (vrt Antti Eskola) sydämessään, mutta ei ole tarvetta siitä puhua.

        Kirjeystäviä ollaan Sel-la, ehkä jopa sielun sisaria ! En usko olevani ainoa jota Sel-la on palvellut aamuisilla viesteillään, välittänyt hyvää mieltä ja - luottamusta - uuteen päivään.

        Kyllä minunkin täytyy lisätä liikumista, vaikka se vaivaista olisikin. Työlästä se ainakin oli, kun tänään lähdin lähikauppaan. Varusteitakin piti etsiä ja sovitella ennenkuin löysin sopivat 16 asteen pakkaseen. Varusteet tekivät tönköksi, untuvatakki oli niin paksu, että repun saaminen selkään oli työlästä. Onneksi sentään pysyin pystyssä, liukuesteiden turvin.

        Minua pari vuotta vanhempi tuttu kulkee kaupoissa jalkamiehenä ja pyytää aina toiselta asiakkaalta apua saadakseen repun selkään. Niinhän sitä pitäisi, mutta kun ei kehtaa..)) Ehkä siperia opettaa senkin.

        Pakkaset jatkuvat. Laskin itse - säästösyistä - vähän huonelämpötilaa: 22:sta 20:een, siis niissä huoneissa, joissa oleskelen. Näillä energian hinnoilla pienituloisilta menee kohta koko eläke lämmittämiseen ! Kaupassakin huomasin muutamien hintojen nousseen. Eikös sitä ole ennustettukin ? Silti ei sovi valittaa, onhan Suomi edelleen "maailman onnellisin maa" - kuudetta kertaa peräkkäin. Muistetaan se !
        demeter1

        Niin vaan meni monta päivää isoa siivousta tekemättä. Meidän suvun ikämiehillä esiintyy huimausta. Minuu 3 v. vanhempa veli kaatui kotonaan.
        Soitin hänelle vasta kun kuulin tapauksesta.

        On siinä pää ottanut osumaa kun puhekyky oli ennallaan, mutta nyky sijainti oli hiukan hakusessa.

        Käsitin, että veljen omaisensa siltä paikalta sitten löysivät ja toimittivat sairaalaan.
        Yksin asuvan pitäisi pitää puhelinta aina ulottuvillaan, jos vaikka hätäpuhelun pystyisi laittamaan liikenteeseen.

        Kuulin viime vuonna jostain rannekkeesta, mutta hinta oli vielä turhan kallis mielestäni.
        Illan jo pimentyessä tänään kuulin ison tömäyksen pesuhuoneen ikkunan takaa.
        Varpuslinnun törmäyksen ääni on heikompa.

        Niin se Yle-radion naisäänikin lauloi tänään sitä, että "pakkanen, siitä suomalaiset tykkää". Jotkut ehkä, huimat; hurskikselle riittäis kunhan on kuivaa.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Oikein hyvää tätä vuotta 2024 ja kiitos viime vuoden viestittelystä.
        Puhdas pöytä, kuten Hurskainen totesi ja muutakin viisasta jutteli kaikkea Ursan tietoja ja pilven takaa kurkkimisesta.
        Minulle aurinko, kuu ja muutama tähti on niitä joita osaan nimetä.
        Tee nyt hyvä päätös Hurskainen ja ala siistiä kotiasi, tiedä vaikka joku yllättää käynnillään ja noloa olisi kahvia tarjota sotkuisessa ympäristössä;)
        Hyvistä päätöksistä, en tee kummiakaan päätöksiä, tätä pääkoppaani yritän virkeänä pitää ja liikuntaa harrastaa voimistellen ja juoksemalla huoneiston läpi moneen kertaan päivässä.
        Ikkunani on kolmeen ilmansuuntaan, tulee siinä jokunen askel niiden välillä juosten.

        Ikkunastani katselin ilotulituksen, ne korkeammalle lentävät näin ja komeita oli, autoja parkkipaikat ja tienvieret täynnä, kyllä tuokin tapahtumia ihmisiä yhteen vetää.
        Nyt pakkasta 25 astetta ja ei montakaan ihmistä tai autoa tiellä näy, väsymys juhlimisesta tai pakkanen ihmiset kotonaan pitää.

        Kaikki se mukava yhdessä olo, mistä mkr mainitsit on kadonnut, meilläkin oli tapana kokoontua aattona jonkun kotiin isommalla porukalla, nyt ei kukaan kaipaa näitä yhdessä oloja, tai ehkä kaipaa, muttei kutsuja satele.
        Puhelimen välityksellä nämä ennen niin tärkeiksi koetut nyt hoidellaan.
        Ystävä totesi ettei viitsi edes pukeutua, no sama täällä, yöpaidassa tässä naputtelen minäkin, mutta kyllä vielä vaatteet niskaani vedän joka päivä.

        Ramoona jaksaa jäälyhtyjä pakastella, tuli mieleen, että olisi ehkä viime yönä jäätynyt parvekkeellakin, mutta leudon tullen saisi vettä luututa, joten jätän sen harrastuksen, kauniita kyllä, sen ole kokenut.
        Valoni koristaa tällä kertaa Loppiaiseen asti ja sen jälkeen tulee sellainen hyvän olon tila, kun toteaa arjen tulleen.

        Kauniita ja viisaita asioita sai lukea noista runoista, kyllä joillakin on sana hallussa.
        Heli Laaksosen murre vielä korostaa sanomista.
        Kiitän myös sinua demeter mukavasta taakse jääneestä vuodesta, kirjeystäviksi tavallaan on tultu ja kaipaus syntyy, jos ei aikoihin näe viestejäsi.
        Sama pätee kaikkien vakinaisiksi tulleiden kirjoittajien kohdalla, anojen joita ei aina osaa tunnistaa, mutta viestien sävy paljastaa lämpimin mielin kirjoitetut viestit.
        Makriina murteella kirjoitettu viesti löysi Savoonkin, samoin Neeassa runon kera ja Paloman sieltä lahden takaa,
        Ramoonalle ja perheellesi kaikille kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen.
        Menneestä vuodesta voisin Korpikirjaijan kanssa samoin todeta, että taakse jäänyt aika aika hyvä oli, sukuumme syntyi kolme pientä ja heidän elämän seuraaminen on nyt mielekästä ja kaiken heidän kohdalleen toivoisin menevän hyvin.

        Nyt päällimmäinen huoli on maailman tilanteesta, kädet usein ristin ja huokaan jonnekin toivomuksia, tiedän että ei yhden mummon huokailut asiaa korjaa, mutta uskon meitä on moniaita muitakin, joita asia puhuttaa, hätä tulevista ajoista ja elämän jatkumisista.
        Laitan tähän loppuun äitini laulaman virren alun, ehkä muistan oikein:

        Vuosi vanha vaipui hautaan,
        Murheineen ja riemuineen.
        Ihmismieli nousee nöyrään,
        rukoukseen ja kiitokseen.
        Jospa vuosi alkava ,
        oisi Luojan siunaama.

        Kiitos ystävät ja jatketaan mieli iloisena näistä yhteyksistä;)

        Iltaa, hyvät ystävät! Vielä piipahdan täällä nojatuolissa, löysin sellaisen tuolta syrjemmältä
        ja istunpa tässä vielä hetkisen.

        Uusi-vuosi 2024, kuinkahan tuon muistaa kirjoittaa, ettei vielä vanhasta tottumuksesta
        vanhaa laita!
        Pakkaset näyttää jatkuvan, no eipä ole tarvettakaan nyt ulos lähteä, kauppaankaan,
        tyttäreni toi ruokatavaroita ja laittoi osaa pakastimeenkin.

        Haikeaa vain tämä nyt, kun oli enemmän väkeä paikalla, oli se piristysruiske minulle!
        Kun näkee nuoria ihmisiä, niin itsekin nuortuu ja voimistuu, sellainen huomio minulle on aina tullut.
        Musiikki , jota he esittivät ja yhteislaulut, ai että ihanaa!

        Muistan äitini laulaneen minulle usein unilauluksi lasten virren säkeet;

        Mä olen niin penoinen, pienoinen aivan,
        sä suuri ja voimakas, isäni taivaan, isäni taivaan.

        Siis syyttä ei peljätä lapsella liene,
        kun taivainen isäni tarpehet tiennee,
        tarpehet tiennee.

        Kiitos viime vuoden seurasta kaikille, ja hyvää alkaneen vuoden jatkoa!
        T, Neeasa

    • Anonyymi

      Hyvää alkanutta vuotta minultakin kaikille täällä kirjoittaville! Joulu tuli ja meni. Samoin uudenvuodenaatto tuli ja meni. Nyt elämme vuotta 2024. Toivottavasti tästä tulee parempi kuin mitä edellinen oli, ainakin mitä tulee maailman rauhaan.

      Mira

    • Eliaana

      Siinäpä se uudenvuoden aikakin sitten uudeksi vuodeksi vaihtui.
      Kaikenmailman musiikkiohjelmia tuli katsottua.
      Tietysti Wienin konsentti tänään. Hienoa myös ne tanssiesitykset ovat upeita.
      Presidentin puhe myös kuuluu rutiiniin, niinkuin varmaan kaikilla täällä.
      Eilen iltakävelyllä katselin toisten raketteja.
      Tänäänkin kävin lenkillä, pakkasta oli jo 25,4 astetta, Hyvin tarkenin.
      Eikös ne Norjalaiset sano, että huonoa säätä ei ole, on vaan huonoa pukeutumista, jotensakin noin.
      Tähtitaivasta katselin. Siitäpä sitten muisto mieleeni avautui.
      Silloin, kun veljeni ja edesmennyt sisareni asuivat kotitilalla, kävin siellä heitä moikkaamassa, niin talvipakkasilla veljen kanssa olimme innokkaita kelkalla menijöitä, pitkin kylätietä ja silloin niitä tähtiä
      välillä katseltiin.

      Toivokaamme parempaa huomispäivää koko maailmalle. Iloa ja valoa.

      • Sel-la

        Huomenia, tai aamupäivää paremmin sopisi, pakkasta nyt jo reiluun talvipäivään sopivasti, vaatetta päälle ja ulos, nyt kengän alla kivasti rasahtelee.
        Paraskin ulos kehottelija en taida olla, mutta laulamaan lähden ja pikku matkan ulkona kuljen.
        Hyvällä alulla uusi vuosi ja talven tuntumalla se aloitetaan.

        Ikäviä nuo kaatumiset meillä vanhoilla, kerroit seurauksista veljesi kohdalta, se huimaus taitaa olla aika yleistä
        Olen luullut, että se hälytysketju olisi ilmainen ?

        Nuo tähtien katselut täällä valojen keskellä ei onnistu, mutta mieleeni on jäänyt pysyvästi mökillä joskus syksyn aikaan ulos mentyäni, oli kuin tähdet syliini tuli ja niitä oli niin paljon.
        Herätin ystävättäreni ja pyysin ulos katsomaan, hän puhahti tuon takia minut herätti, oli maalla asunut ja varmaan tähtiä elämäänsä oli mahtunut.

        Neeassa haikaili perheensä lähdön jälkeen hiljaisuutta, siinäkin minä olen erilainen kuin mummot yleensä, en kauan hulinaa jaksa katsella, voimille se ottaa vaikka vaan katsoo menoa, onko meno minun perillisilläni tavan omaista kovempaa.
        No terveet lapset iloitsevat ja touhuilevat.

        Poikani on kirkosta eronnut, en tiedä olenko pahoillani, hänen vanhin tytär myös pitää lapsilleen vain nimiäiset, kyselyyni sain vastauksen, että saavat sitten itse päättää mihin kuuluvat.
        En minäkään kirkkoa muuten tarvitse kuin niiden pakollisten tapahtumien vuoksi, mutta periaatteeni ja vanhempien esimerkin vuoksi kirkkoon kuulun.
        Minulla on omat tapani kohdata taivasasiat, uskoni on omani ja toimin hoitaen asiani niiden lakien mukaan, mitä kansalaisille on asetettu.
        Veroni murisematta myös kirkolle maksan.
        Virsiä laulan mukana aika monia niistä osaan, perintönä äidin laulamisille ne minä myös opin.
        Musiikista sen ajan mukaan ollen oppinut pitämään myös kevyemmältä puolin, isä soitti huuliharpulla vanhoja kappaleita.
        Minulla on kauppakassina vetolaukku, on myös askelluksen turva, reppua en ole oppinut kantamaan.
        Minulla on pysyvästi lämmin asunto, joskus liikaakin, mutta en valita siitä, yläkerroksissa on kuulemma viileämpää.
        Sähköä pyrin säästämään, se onkin kohtalaisen helppoa yksin eläen.

        Nyt sitten seuraamaan päivien pidentymistä ja auringon lämmitystä, siitä se kevät pian koittaa.
        Tammikuu oli aiemmin kamalan pitkän tuntuinen, mutta eipä huomaakaan, kun helmikuu on edessä;)
        Vielä kerran onnea tälle alkaneelle vuodelle ja meillä maan tallaajille;)

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenia, tai aamupäivää paremmin sopisi, pakkasta nyt jo reiluun talvipäivään sopivasti, vaatetta päälle ja ulos, nyt kengän alla kivasti rasahtelee.
        Paraskin ulos kehottelija en taida olla, mutta laulamaan lähden ja pikku matkan ulkona kuljen.
        Hyvällä alulla uusi vuosi ja talven tuntumalla se aloitetaan.

        Ikäviä nuo kaatumiset meillä vanhoilla, kerroit seurauksista veljesi kohdalta, se huimaus taitaa olla aika yleistä
        Olen luullut, että se hälytysketju olisi ilmainen ?

        Nuo tähtien katselut täällä valojen keskellä ei onnistu, mutta mieleeni on jäänyt pysyvästi mökillä joskus syksyn aikaan ulos mentyäni, oli kuin tähdet syliini tuli ja niitä oli niin paljon.
        Herätin ystävättäreni ja pyysin ulos katsomaan, hän puhahti tuon takia minut herätti, oli maalla asunut ja varmaan tähtiä elämäänsä oli mahtunut.

        Neeassa haikaili perheensä lähdön jälkeen hiljaisuutta, siinäkin minä olen erilainen kuin mummot yleensä, en kauan hulinaa jaksa katsella, voimille se ottaa vaikka vaan katsoo menoa, onko meno minun perillisilläni tavan omaista kovempaa.
        No terveet lapset iloitsevat ja touhuilevat.

        Poikani on kirkosta eronnut, en tiedä olenko pahoillani, hänen vanhin tytär myös pitää lapsilleen vain nimiäiset, kyselyyni sain vastauksen, että saavat sitten itse päättää mihin kuuluvat.
        En minäkään kirkkoa muuten tarvitse kuin niiden pakollisten tapahtumien vuoksi, mutta periaatteeni ja vanhempien esimerkin vuoksi kirkkoon kuulun.
        Minulla on omat tapani kohdata taivasasiat, uskoni on omani ja toimin hoitaen asiani niiden lakien mukaan, mitä kansalaisille on asetettu.
        Veroni murisematta myös kirkolle maksan.
        Virsiä laulan mukana aika monia niistä osaan, perintönä äidin laulamisille ne minä myös opin.
        Musiikista sen ajan mukaan ollen oppinut pitämään myös kevyemmältä puolin, isä soitti huuliharpulla vanhoja kappaleita.
        Minulla on kauppakassina vetolaukku, on myös askelluksen turva, reppua en ole oppinut kantamaan.
        Minulla on pysyvästi lämmin asunto, joskus liikaakin, mutta en valita siitä, yläkerroksissa on kuulemma viileämpää.
        Sähköä pyrin säästämään, se onkin kohtalaisen helppoa yksin eläen.

        Nyt sitten seuraamaan päivien pidentymistä ja auringon lämmitystä, siitä se kevät pian koittaa.
        Tammikuu oli aiemmin kamalan pitkän tuntuinen, mutta eipä huomaakaan, kun helmikuu on edessä;)
        Vielä kerran onnea tälle alkaneelle vuodelle ja meillä maan tallaajille;)

        Tähtitaivaasta tuli mieleeni 60 vuoden takainen ilta, jolloin tulimme pimeän aikaan mökin pihalle. Nostin kolmivuotiaan lapsen autosta, ja hän näki sysimustan taivaan ja sen miljoonat tähdet ensi kertaa elämässään, kaupunkilaislapsi kun oli. Ällistys oli valtava:
        "Mitä IHMEEN RIPALEITA noi on!"
        Omakohtainen ihmetyksen kokemus samalla pimeällä mökin pihalla on 50-luvulta, kun seurasimme Sputnikin kulkua taivaan poikki. Siinä tunsi olevansa Suuren Tapahtuman äärellä.
        Kipakka pakkanen jatkuu. En nokkaani ulos pistä ja kielsin lapsenlastakin tulemasta, koska matka bussipysäkiltä on niin pitkä, ja pieni lapsenlapsenlapsi olisi ehtinyt pakastua sillä matkalla.
        En jaksa ajatella, kuinka isoksi lämpölasku nousee. Maksettavahan se on, en rupea värjöttelemään. Vesihana luruttaa vettä pikku norona koko ajan. Mieheni aikoinaan joutui sulattelemaan naapureittemme vesiputkia joka talvi, ja hän aina korosti, että juokseva vesi ei jäädy. Onhan näitä eristyksiä lisätty ja paranneltu vuosien saatossa, mutta vanha oppi ei katoa.
        Jokos teillä on hernesoppa kiehumassa? Eikö se ole muotiruoka näin pyhien jälkeen, kun uudenvuoden päivänä on viimeisetkin rippeet rapsutettu kinkun luusta?
        Mkr.

    • Anonyymi

      Sel-la on kokenut palstakirjoituksesta olevan hyötyä aivotoimintaan. Minulla taitaa ajatukset ja aivotoiminta jo "sakata" aikalailla. En oikein osaa enää, en saa otetta. Monesti olen kirjoittanut, mutta pyyhkinyt pois kirjoittamani. Pitkä tauko kai sen teki, vaikka, kuten Neeasa sanoi, tuttuus ja samalla aaltopituudella oleminen on tallella.
      Vanhempani opettivat meille tähtikuviot taivaalla. Helpoin löytää on Väinämöisen viikate.
      Rakkain on Pieni karhu (Pieni Otava), viittaa sukunimeeni, tyttönimeen.
      Muistan kuinka pakkasiltana seisoimme kotipihalla etsien tähtikuvioita. Sputnikia tähysti koko naapuritienoo.
      Nyt on pakkasta -16°, tähtien näkyvyys iltaisin huonohko kaupungin valoista johtuen. Maailman kaikkeus on kiehtovaa, pieni hiukkanen olen vain, vaikka kuin pörhistelisin. Eipä ole tarvetta pörhistelyyn kuin lämpimikseen :)

      Kaikkea hyvää kuluvalle vuodelle!

      brinkkala

      • korppis

        Hyvää alkanutta uutta vuotta brinkkala.
        Olipa hauska yhteensattuma🫠

        Kirjoitit pikku karhu tähtikuvion viittaavan tyttönimeesi. Kuin myös minunkin tyttönimeeni, kuulumme karhujen klaaniin.

        Tänään hernekeittopäivä sekä kuusen karsinta. Ostin joulukuuseksi kauniin purkkiin istutetun hopeakuusen, jonka haluaisin säilyttää elävänä kevääseen, jolloin istuttaisin sen takapihallemme.

        Ramoonalla voisi olla vinkkejä projektilleni, please, miten onnistuisin.

        Pakkanen paukkuu nurkissa, eilen mökin mittarissa -29 C. Nyt näyttää kännykässä, että pihalla on -28 C. Aurinko on noussut taivaanrannan yläpuolelle ja tekee luonnon huikean kauniiksi.

      • Ramoona
        korppis kirjoitti:

        Hyvää alkanutta uutta vuotta brinkkala.
        Olipa hauska yhteensattuma🫠

        Kirjoitit pikku karhu tähtikuvion viittaavan tyttönimeesi. Kuin myös minunkin tyttönimeeni, kuulumme karhujen klaaniin.

        Tänään hernekeittopäivä sekä kuusen karsinta. Ostin joulukuuseksi kauniin purkkiin istutetun hopeakuusen, jonka haluaisin säilyttää elävänä kevääseen, jolloin istuttaisin sen takapihallemme.

        Ramoonalla voisi olla vinkkejä projektilleni, please, miten onnistuisin.

        Pakkanen paukkuu nurkissa, eilen mökin mittarissa -29 C. Nyt näyttää kännykässä, että pihalla on -28 C. Aurinko on noussut taivaanrannan yläpuolelle ja tekee luonnon huikean kauniiksi.

        Täällä ulkomittari näyttää -12, mutta tuima tuuli lisää pakkasen purevuutta, avomereltä hönkii lisäksi hyisiä huuruja. Minäkin olen usein tähtitaivaasta lumoutunut, varhaisimpia muistojani on, miten saunapolulla isän sylissä vilttiin käärittynä tähtikirkkaana pakkasiltana kosteina jäätyneiden silmäripsien lomasta näin ne lukemattomat tähdet, jotka tuntuivat olevan myös niin lähellä, ihan silmissä. Ursan sivuja seurataan, mitä mielenkiintoista tapahtuu, tähtikaukoputkikin on, sellainen helppokäyttöinen aloittelijan luokkaa. Harmillisen usein täällä rannikolla on talvi-illoin pilvistä.

        Meilläkin on joskus kokeiltu ruukkujoulukuusta, tosin omasta metsästä ison juuripaakun kanssa haettua tavallista metsäkuusta. Se kesti kasteltuna pitkälle tammikuuhun hyvänä sisätiloissa, ja kun tuli lauhempaa, veimme sen jättiruukussaan ulos. Olimme sen valmiiksi vuoranneet styroksilla, ettei sopeutuminen jälleen ulkoilmaan olisi liian kova shokki. Lumesta voi tehdä suojusta, me suojasimme päältä ja sivuilta vielä kasvuturpeella. Meillä on myös havupuiden taimien kasvatusta siemenistä ulkosalla pikkuruukuissaan turvetta kerros päällään. Kyllä ne pärjäävät talvellakin, mutta tuo välillä sisälläolo on se haaste. Jos on muutaman plusasteen tila käytettävissä , siellä kuusi voi totutella ja sitten maan sulettua istuttaa. Vastaistutettua puuta täytyy tietenkin kastella huolella.
        Ruukkupuiden kasvattajien sivuilla on varmaan tarkempia ohjeita.

        Meillä ei hernekeitto porise, kun oli vain hirvipaisti eikä luuta tai lihaa jäänyt. Graavisiian perkuut pakastin ja niistä tehty keitto oli tänään lounasruokana. Kylmäsavulohen lopuista on jo laatikko nautittu. Harmi kun rosolli loppui, siitähän olisi voinut borssin keittää, mutta teenpä lähipäivinä sen alusta lähtien, parhaita pakkasruokia.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Hyvää alkanutta uutta vuotta brinkkala.
        Olipa hauska yhteensattuma🫠

        Kirjoitit pikku karhu tähtikuvion viittaavan tyttönimeesi. Kuin myös minunkin tyttönimeeni, kuulumme karhujen klaaniin.

        Tänään hernekeittopäivä sekä kuusen karsinta. Ostin joulukuuseksi kauniin purkkiin istutetun hopeakuusen, jonka haluaisin säilyttää elävänä kevääseen, jolloin istuttaisin sen takapihallemme.

        Ramoonalla voisi olla vinkkejä projektilleni, please, miten onnistuisin.

        Pakkanen paukkuu nurkissa, eilen mökin mittarissa -29 C. Nyt näyttää kännykässä, että pihalla on -28 C. Aurinko on noussut taivaanrannan yläpuolelle ja tekee luonnon huikean kauniiksi.

        Kiitos, samoin sinulle hyvää uutta vuotta Korpikirjailija!
        Olemme siis kuninkaallista sukua. Karhu, metsän kuningas 🐻
        Suomessa on paljon "eläimellisiä" sukunimiä. Mieleeni nousi Orava. Kirurgi Sakari Orava leikkasi maailman kuuluisimman jalkapalloilijan polven, David Beckhamin. Eläinlääkäri Mikael Ilves, kirjailijanakin tuttu. Ja vaikka ketä ☺️

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Hyvää alkanutta uutta vuotta brinkkala.
        Olipa hauska yhteensattuma🫠

        Kirjoitit pikku karhu tähtikuvion viittaavan tyttönimeesi. Kuin myös minunkin tyttönimeeni, kuulumme karhujen klaaniin.

        Tänään hernekeittopäivä sekä kuusen karsinta. Ostin joulukuuseksi kauniin purkkiin istutetun hopeakuusen, jonka haluaisin säilyttää elävänä kevääseen, jolloin istuttaisin sen takapihallemme.

        Ramoonalla voisi olla vinkkejä projektilleni, please, miten onnistuisin.

        Pakkanen paukkuu nurkissa, eilen mökin mittarissa -29 C. Nyt näyttää kännykässä, että pihalla on -28 C. Aurinko on noussut taivaanrannan yläpuolelle ja tekee luonnon huikean kauniiksi.

        Tämä nyt sattus. Nostan aina äänen suuntaan katsettaan kun kuulen kylän ilmatilasta tutun korp korp äänen.
        Aamupäivästä luode-pohjoisen, illalla päinvastaiseen suuntaan.

        Isoin varislinnuistamme. On se tyylikäskin. Pesäänsä korpit eivät rakenna ihan puistometsiin meillä päin.

        Katsoin tänään iltahämärissä ulkolämpömittaria. Näytti -22 astetta.
        Eilen vastaavaan aikaan kuulin kovan tömäyksen kylpyhuoneen ikkunan suunnasta.
        Varpuslinnun törmäys se ei ollut. Joku kevyempä varislintu mieluummin.

        Hain korillisen klapei ulkopinosta. Mitä häntä 25-30 cm mittaisia. Ns. näppylähanskat eivät suojanneet sormii riittäväst pakkaselta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä nyt sattus. Nostan aina äänen suuntaan katsettaan kun kuulen kylän ilmatilasta tutun korp korp äänen.
        Aamupäivästä luode-pohjoisen, illalla päinvastaiseen suuntaan.

        Isoin varislinnuistamme. On se tyylikäskin. Pesäänsä korpit eivät rakenna ihan puistometsiin meillä päin.

        Katsoin tänään iltahämärissä ulkolämpömittaria. Näytti -22 astetta.
        Eilen vastaavaan aikaan kuulin kovan tömäyksen kylpyhuoneen ikkunan suunnasta.
        Varpuslinnun törmäys se ei ollut. Joku kevyempä varislintu mieluummin.

        Hain korillisen klapei ulkopinosta. Mitä häntä 25-30 cm mittaisia. Ns. näppylähanskat eivät suojanneet sormii riittäväst pakkaselta.

        Huomenta 30 asteen pakkasesta, mietin jättäisinkö kauppareissun toiseen päivään, ruokaa vielä on niin, että pärjään muutaman päivän, maitoa puuttuu, harvoin sitä käytänkään.
        Pohtimisen alla myös joulun kerääminen pois kodista, tavallaan Loppiaisen yli menen, mutta nyt kyllästyttää, jopa ahdistaa tuo ylimääräinen.
        Vanhemmiten olen tykästynyt väljyyteen, ei enää joka paikassa kippoja tai muuta vastaavaa.
        Muuttoni siinäkin suhteessa auttoi, kun kylmästi tavaraa kirpparille vein, nyt on väljyyttä jopa komeroissa, vieläkin löytyy joutavaa.
        Kodin siistinä pitäminen on helpompaa.

        Tulee mieleen nuo eläimet, miten ne selviääkään tuolla pakkasessa, pikkulinnutkin joilla luulisi pakkasen läpi menevän.
        On mukava kun huolehdit lintujen ruokinnasta Hurskainen ja seurailet muutenkin niiden elämän tapoja.
        Puuta varmaan kuluu jonkun verran, kun sää kylmää, eihän se lämmin minullekaan ilmaisena tule.
        Saan kyllä yhden ylimääräisen lämmön, muutin sänkyni pieneen huoneeseen käytävän seinää vasten ja käytävän alakerran iso patterit lämpiävät tosi kuumiksi ja niinpä minun seinä myös lämpenee, nämä patterit lämmittää kolme kerrosta, siksi kai rakennettu niin isoiksi.
        Korjattavaa olisi siltä osin, hukkalämpöä tulee, kun ovi uloskin yhden oven takana. talo on rakennettu vuonna 1961 ja ei varmaan säännökset enää päde.
        Luovuin parisängystä ja nyt tämä järjestely sopiva, hyödyllinenkin.

        Otin kraavilohifileen pakkasesta eilen ja huomasin aika suolaiseksi, Ramoonan mainitessa laatikon välähti, että niinpä teenkin siitä lohilaatikon, suolaa ei tarvitse paljon lisätä.
        Kermaa löytyy ja riittää vielä kanttarellikastikkeen höysteeksi, joita pakkasesta sulamaan otin, näinpä selviän viikonloppuun, jospa pakkanen jo lauhtuisi.
        Pakkohan on joskus ulos mennä ja eihän suomalainen pakkasta pelkää, sehän on vaan pukeutumiskysymys;)

        Karhun sukulaisiksi brinkkala kuin myös korpikirjailija kertovat kuuluvansa, minulla ei mitään jakoa eläimiin, vaikka niistä tykkäänkin, etunimeni on jossain sanottu tarkoittavan airutta ja olikohan Japanissa, kun kirjoitetaan aivan samoin, etunimenä sielläkin, nostaako tuo mitenkään egoani;)D
        Nuo lääkärit on tulleet lukemani mukaan jostain tutuksi, siis olen heistä kuullut ja vielä tuon karhuun viittaukseen kunnioitusta herättävä eläin, niitä täällä meilläkin liikuskelee.
        Mökki polullani oli kaksi kulkenut uusien omistajien aikaan, minä en nähnyt aikoinaan kuin yhden käärmeen ja muutaman minkin, petoja nekin minulle.

        Mkr kysyt joko hernekeitto porisee, ei vielä, kauppaan on päästävä, hyvin varustetusta kaapistani puuttuu herneet ja kun ei kinkunpotkaakaan ole, on jotain lihapuolta ostettava, ehkä jauhelihaa.
        Uskon kyllä Loppiaisena jo porisevan, mielikin jo pitkästä aikaa sitä tekee.

        Tuli mieleeni naimisiin menoni ja huonekalujen ostelu pienillä varoilla, anoppini liiterin vintillä oli vuosiksi unohdettu heteka ja totta kai sen ilolla otimme vastaan.
        En voinut kuvitellakaan miten kutinaa syntyi yön aikoihin ja lopulta alakerran rouva tuli tutkimaan kutinani syytä, kai hänellä oli aavistus.
        Lutikoita se hetekan tiivis verkkopää sisällään piti, kauhistus oli melkoinen, meillä oli muutto käsillä ja rouva sanoi ottavansa sen hetekan, en mukaani olisi sitä huolinutkaan
        Radiosta kertovat juuri miten lutikat on lisääntyneet, kai tässä kaikkea kutinaa kohta alkaa epäillä lutikoiden tekemäksi.
        Kertovat, että 18 asteisessa pakkasessa kuolevat, todistan, että ei pidä paikkaansa, kylmä ennenaikainen puuliiteri pakasta sisällään piti ja heteka monta vuotta siellä oli, hengissä säilyivät..
        Olenkin ihmetellyt nykyistä siivouskulttuuria, kun koskaan ei esimerkiksi mattoja näe telineellä, vuodevaatteitakin pitäisi tuulettaa usein.
        Muistan tähän asuntoon muuttaessani, että ihmettelin tahmeaa lattiaa, sukan pohjat aina likaisina olivat, kunnes otin ja pesin lattian kunnolla jopa helpotti.
        Tässä todiste siitä, että imurointi pelkästään ei riittää, joskus on vettäkin käytettävä.
        radio syynä tähän purkaukseen ja kaikenlaisten ötököiden pelko.

        Jatketaan ja kipristellään, liikkeellä on oltava jos ulos aioitte, heippa!
        No niin liian hidas olin, harmittelee Sel-la

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta 30 asteen pakkasesta, mietin jättäisinkö kauppareissun toiseen päivään, ruokaa vielä on niin, että pärjään muutaman päivän, maitoa puuttuu, harvoin sitä käytänkään.
        Pohtimisen alla myös joulun kerääminen pois kodista, tavallaan Loppiaisen yli menen, mutta nyt kyllästyttää, jopa ahdistaa tuo ylimääräinen.
        Vanhemmiten olen tykästynyt väljyyteen, ei enää joka paikassa kippoja tai muuta vastaavaa.
        Muuttoni siinäkin suhteessa auttoi, kun kylmästi tavaraa kirpparille vein, nyt on väljyyttä jopa komeroissa, vieläkin löytyy joutavaa.
        Kodin siistinä pitäminen on helpompaa.

        Tulee mieleen nuo eläimet, miten ne selviääkään tuolla pakkasessa, pikkulinnutkin joilla luulisi pakkasen läpi menevän.
        On mukava kun huolehdit lintujen ruokinnasta Hurskainen ja seurailet muutenkin niiden elämän tapoja.
        Puuta varmaan kuluu jonkun verran, kun sää kylmää, eihän se lämmin minullekaan ilmaisena tule.
        Saan kyllä yhden ylimääräisen lämmön, muutin sänkyni pieneen huoneeseen käytävän seinää vasten ja käytävän alakerran iso patterit lämpiävät tosi kuumiksi ja niinpä minun seinä myös lämpenee, nämä patterit lämmittää kolme kerrosta, siksi kai rakennettu niin isoiksi.
        Korjattavaa olisi siltä osin, hukkalämpöä tulee, kun ovi uloskin yhden oven takana. talo on rakennettu vuonna 1961 ja ei varmaan säännökset enää päde.
        Luovuin parisängystä ja nyt tämä järjestely sopiva, hyödyllinenkin.

        Otin kraavilohifileen pakkasesta eilen ja huomasin aika suolaiseksi, Ramoonan mainitessa laatikon välähti, että niinpä teenkin siitä lohilaatikon, suolaa ei tarvitse paljon lisätä.
        Kermaa löytyy ja riittää vielä kanttarellikastikkeen höysteeksi, joita pakkasesta sulamaan otin, näinpä selviän viikonloppuun, jospa pakkanen jo lauhtuisi.
        Pakkohan on joskus ulos mennä ja eihän suomalainen pakkasta pelkää, sehän on vaan pukeutumiskysymys;)

        Karhun sukulaisiksi brinkkala kuin myös korpikirjailija kertovat kuuluvansa, minulla ei mitään jakoa eläimiin, vaikka niistä tykkäänkin, etunimeni on jossain sanottu tarkoittavan airutta ja olikohan Japanissa, kun kirjoitetaan aivan samoin, etunimenä sielläkin, nostaako tuo mitenkään egoani;)D
        Nuo lääkärit on tulleet lukemani mukaan jostain tutuksi, siis olen heistä kuullut ja vielä tuon karhuun viittaukseen kunnioitusta herättävä eläin, niitä täällä meilläkin liikuskelee.
        Mökki polullani oli kaksi kulkenut uusien omistajien aikaan, minä en nähnyt aikoinaan kuin yhden käärmeen ja muutaman minkin, petoja nekin minulle.

        Mkr kysyt joko hernekeitto porisee, ei vielä, kauppaan on päästävä, hyvin varustetusta kaapistani puuttuu herneet ja kun ei kinkunpotkaakaan ole, on jotain lihapuolta ostettava, ehkä jauhelihaa.
        Uskon kyllä Loppiaisena jo porisevan, mielikin jo pitkästä aikaa sitä tekee.

        Tuli mieleeni naimisiin menoni ja huonekalujen ostelu pienillä varoilla, anoppini liiterin vintillä oli vuosiksi unohdettu heteka ja totta kai sen ilolla otimme vastaan.
        En voinut kuvitellakaan miten kutinaa syntyi yön aikoihin ja lopulta alakerran rouva tuli tutkimaan kutinani syytä, kai hänellä oli aavistus.
        Lutikoita se hetekan tiivis verkkopää sisällään piti, kauhistus oli melkoinen, meillä oli muutto käsillä ja rouva sanoi ottavansa sen hetekan, en mukaani olisi sitä huolinutkaan
        Radiosta kertovat juuri miten lutikat on lisääntyneet, kai tässä kaikkea kutinaa kohta alkaa epäillä lutikoiden tekemäksi.
        Kertovat, että 18 asteisessa pakkasessa kuolevat, todistan, että ei pidä paikkaansa, kylmä ennenaikainen puuliiteri pakasta sisällään piti ja heteka monta vuotta siellä oli, hengissä säilyivät..
        Olenkin ihmetellyt nykyistä siivouskulttuuria, kun koskaan ei esimerkiksi mattoja näe telineellä, vuodevaatteitakin pitäisi tuulettaa usein.
        Muistan tähän asuntoon muuttaessani, että ihmettelin tahmeaa lattiaa, sukan pohjat aina likaisina olivat, kunnes otin ja pesin lattian kunnolla jopa helpotti.
        Tässä todiste siitä, että imurointi pelkästään ei riittää, joskus on vettäkin käytettävä.
        radio syynä tähän purkaukseen ja kaikenlaisten ötököiden pelko.

        Jatketaan ja kipristellään, liikkeellä on oltava jos ulos aioitte, heippa!
        No niin liian hidas olin, harmittelee Sel-la

        Puuparkettia ei saa pestä vedellä, imurointi ja nihkeällä pyyhkiminen riittää. Eikä mattoja tarvitse tampata, ne vaan kuluu siisä. Hyvä imuri hoitaa asian.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puuparkettia ei saa pestä vedellä, imurointi ja nihkeällä pyyhkiminen riittää. Eikä mattoja tarvitse tampata, ne vaan kuluu siisä. Hyvä imuri hoitaa asian.

        Hyvä, että nyt jo ymmärretään siivouksestakin jotain! Puuparkettia ei saa pestä vedellä, ei myöskään lakattuja puupintoja väkevillä pesuaineilla tehostettuna!

        Pitää imuroida ainoastaan, sitten harvoin nihkeällä pyyhkiä, mutta ei sovi käsitellä siivousvälineitä lyömällä niillä lakattuja pintoja, haavojahan niihin tulee!
        Toisilla on taju itsestään ja kyllä niistä opetetaankin, jos jollain siivousalan kurssilla käy.

    • Anonyymi

      Huomenta, pakkanen on edelleen kova lähes 30 astetta! Mietin samaa, kuin Sel-la,
      että pitäisikö kauppaam lähteä, mutta en viitsi nyt autoa lämmittää, pakasteessani on yllin kyllin ottamista.
      Mutta uloskin tekisi mieli, mutta ei, kun pakkasmittaria katson, hyvä jos postin kipaisen laatikosta.
      Joulurauhan julistamista katsoin jouluaattona, josko siellä tuttuja näkyisi, sehän on siellä sinun brinkkala lähellä. Taisit olla paikallakin, luulen.
      Tule vain usein kirjoittelemaan tänne, aina mukavaa lukea ajatuksiasi!
      Nyt olisi varmaan jumpan vuoro, olen kauan vain istuskellut ja katsellut viime vuoden kuittia, niitäkin täytyy aina joskus tsekata!
      Hyvää päivää kaikille,
      Neeasa

      • Sel-la

        Hyvä Neeassa kun nuo kuitit mainitsit, kirjanpito niiden osalta minullakin on tekemättä.
        Oikeita laskukuitteja on aika vähän, mutta nuo hyväntekeväisyys laput katselen ja lehtien tilaukset keräykseen laitan.
        Muutamia lääkäri selosteita ja taloyhtiön asioita niputan kansioon.
        Kuuntelin ruokaa laittaessa taas asioita, mitä useinkin palstallakin kerron, siivoukseen liittyen, oppini olen oikein saanut, pakkaseen vaan kaikki irtain ja lumihankeen matot ja seinävaatteet.
        Punkit ja muut pöpöt varmasti kuolee ja raikas tyyny tuoksuu ihanalta.
        Valkoinen pyykki pitäisi kotitalousneuvojan mukaan ulkona kuivattaa, no sitäkin neuvoa olen toteuttanut, parvekkeella aina pyykki telineessään roikkuu.

        Uskokaa vaan minua, näin viisaammatkin kehottaa.;)D

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Hyvä Neeassa kun nuo kuitit mainitsit, kirjanpito niiden osalta minullakin on tekemättä.
        Oikeita laskukuitteja on aika vähän, mutta nuo hyväntekeväisyys laput katselen ja lehtien tilaukset keräykseen laitan.
        Muutamia lääkäri selosteita ja taloyhtiön asioita niputan kansioon.
        Kuuntelin ruokaa laittaessa taas asioita, mitä useinkin palstallakin kerron, siivoukseen liittyen, oppini olen oikein saanut, pakkaseen vaan kaikki irtain ja lumihankeen matot ja seinävaatteet.
        Punkit ja muut pöpöt varmasti kuolee ja raikas tyyny tuoksuu ihanalta.
        Valkoinen pyykki pitäisi kotitalousneuvojan mukaan ulkona kuivattaa, no sitäkin neuvoa olen toteuttanut, parvekkeella aina pyykki telineessään roikkuu.

        Uskokaa vaan minua, näin viisaammatkin kehottaa.;)D

        Uskotaan, uskotaan Sel-la :) Kyllä minä tuuletan vuodevaatteet parvekkeella.
        Ja aina, kun pyyhin lattiat, niin myös matot ovat parvekkeella. Onhan ne sitten raikkaampia. Nykyimurit ovat kyllä tehokkaita, mutta se raikkaus tulee ulkoilmasta.

        Oikeassa olit Neeasa, kyllä minä oli joulurauhanjulistusta kuuntelemassa. Olin vähän syrjemmällä vaikka olin rokotukset saanut jo marraskuussa. Ilmeisesti poliisihelikopteri lensi kerran siitä yli. Meni kylmät väreet. Paikalla arviolta 18 000 ihmistä. Mielikuvitus alkoi laukata, tuli terrori-iskut mieleen. Onneksi kaikki meni hyvin.

        Kävin pienen lenkin kävelemässä. Vaikka oli vaatekerroksia ylenmäärin päällä, niin silti tuulen ja pakkasen yhdistelmä oli pureva. Hyvä syy juoda kuumaa mustaherukkamehua ja syödä keksejä :)

        Keplotellaan etiäpäin :)
        brinkkala

    • korppis

      Päiväni ovat sekaisin, pitää aamuisin tarkistaa kalenterista, jotta pysyy päiväjärjestyksessä.

      Auto ei inahtanutkaan aamupäivällä, siitäpä ongelma, joka pitänee ratkaista. Kytkin auton lämmittimeen. On minulla akkulaturi, mutta ensin on päästävä auton sisään aukaisemaan etupelti. No, katsotaan kuinka ämmän käy.

      Kauppareissu jäi tältä osin eikä leipää ollut mutta tolokun ihmisenä ratkaisin ongelman. Tein porkkanalaatikosta porkkanarieskoja.

      Nyt pitää lähteä autotalliin, josko saisin jotain autolle aikaseksi.

      Pakkasta on nyt jotain -26 C ja iltaa kohti pakastuu, huomenissa menee yli -30C.

      Onneksi on iso kattila hernesoppaa ja porkkanarieskoja ; ))

      • Anonyymi

        Kui autotallissa käi?
        Ite en uskaltanut kuin käymäseltään ulkon käyä tänään. Auton muistan laittaa näin hurjalla kelillä kaapelin verkkovirtaan.
        Tänään ei ollut sellain päivä. Huomennakin vaan kävellen kauppaan.

        Jos paljon on ostettavaa, otan polkupyörän. Kerran olen kesä mukaanlukien, ajaa plöräyttäen pienen alamäkiosuuden.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kui autotallissa käi?
        Ite en uskaltanut kuin käymäseltään ulkon käyä tänään. Auton muistan laittaa näin hurjalla kelillä kaapelin verkkovirtaan.
        Tänään ei ollut sellain päivä. Huomennakin vaan kävellen kauppaan.

        Jos paljon on ostettavaa, otan polkupyörän. Kerran olen kesä mukaanlukien, ajaa plöräyttäen pienen alamäkiosuuden.

        Autotallissa laturi työstää, ei kantsinut autoa vielä rasittaa, joten pistin pipon päähän ja kolmikerrospukeuduin lähteäkseni kauppaan.
        Pakkasta -29 C ja ei kun paanalle. Ostin maitoa, margariinia jugurtteja ja kaksi isoa tölkkiä olutta. Heitin repun selkään ja lähdin kotimatkalle. Upeaa, pakkanen nipisti vain poskipäitäni kun sauvakävelin kotiin.
        Napsautin saunan päälle, katselin Jutta Urpilaisen tenttiä ja nautin olutta.
        Olen tyytyväinen iltalenkkiini 3 km. Nyt unittaa; ))

        Pahan ilman lintu korppis ;))

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Autotallissa laturi työstää, ei kantsinut autoa vielä rasittaa, joten pistin pipon päähän ja kolmikerrospukeuduin lähteäkseni kauppaan.
        Pakkasta -29 C ja ei kun paanalle. Ostin maitoa, margariinia jugurtteja ja kaksi isoa tölkkiä olutta. Heitin repun selkään ja lähdin kotimatkalle. Upeaa, pakkanen nipisti vain poskipäitäni kun sauvakävelin kotiin.
        Napsautin saunan päälle, katselin Jutta Urpilaisen tenttiä ja nautin olutta.
        Olen tyytyväinen iltalenkkiini 3 km. Nyt unittaa; ))

        Pahan ilman lintu korppis ;))

        Urpilainen ei innostanut minua kuuntelemaan loppuun. En ehkä koskaan ole ollut hänen kannatusjoukoissaan,
        Kummalliselta tuntuu, että kun minä päätin äänestää erästä toista ehdokasta, muiden sanomiset ja mielipiteet eivät edes kiinnosta. Olenko niin vanhaksi tullut, että en jaksa ottaa selvää, vaan teen päätökseni mu-tu-tuntumalla
        Toisaalta, kun olen kuunnellut eduskunnan kyselytuntia vuosikausia, niin olen kuullut kaikkien näiden ehdokkaisen mielipiteitä ja kannanottoja monta vuotta. Arvelen, että mielipiteeni on muodostunut vuosien saatossa. Ministerin pestiäkin ovat melkein kaikki hoitaneet, heillä on tietotaito Suomen politiikassa. Voin ajatella, että jokainen heistä tekisi parhaansa maamme korkeimpana virkamiehenä, jo oman maineensa vuoksi. He jäävät historiaamme, joten parhaansa varmasti tulevat tekemään.

        Ehkä katson seuraavat esittelyt, mutta luulen, että en seuraa heidän pitämiään oppitunteja.
        Lohdutan itseäni sillä, että en ole ainoa .
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Urpilainen ei innostanut minua kuuntelemaan loppuun. En ehkä koskaan ole ollut hänen kannatusjoukoissaan,
        Kummalliselta tuntuu, että kun minä päätin äänestää erästä toista ehdokasta, muiden sanomiset ja mielipiteet eivät edes kiinnosta. Olenko niin vanhaksi tullut, että en jaksa ottaa selvää, vaan teen päätökseni mu-tu-tuntumalla
        Toisaalta, kun olen kuunnellut eduskunnan kyselytuntia vuosikausia, niin olen kuullut kaikkien näiden ehdokkaisen mielipiteitä ja kannanottoja monta vuotta. Arvelen, että mielipiteeni on muodostunut vuosien saatossa. Ministerin pestiäkin ovat melkein kaikki hoitaneet, heillä on tietotaito Suomen politiikassa. Voin ajatella, että jokainen heistä tekisi parhaansa maamme korkeimpana virkamiehenä, jo oman maineensa vuoksi. He jäävät historiaamme, joten parhaansa varmasti tulevat tekemään.

        Ehkä katson seuraavat esittelyt, mutta luulen, että en seuraa heidän pitämiään oppitunteja.
        Lohdutan itseäni sillä, että en ole ainoa .
        Mkr.

        Äänestätkö Haavistoa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äänestätkö Haavistoa?

        Vetoan äänestyssalaisuuteen.
        Mkr.

    • Anonyymi

      Urpilaisen vaalitentissä jäi suhde yrittäjyyteen täysin käsittelemättä - pitäisi käsitellä niin Suomessa kuin ulkomailla.
      Koko kansan presidentin ei pidä näin tärkeää asiaa jättää sivuun.

      • Anonyymi

        Tänään on vuorossa Halla-aho.
        Katsotaan tekeekö vaikutuksen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tänään on vuorossa Halla-aho.
        Katsotaan tekeekö vaikutuksen.

        H-A on ainut, joka välittää Suomalaisten turvallisuudesta,Äänestän häntä samoin kuin monet tutut.

      • Sel-la

        Pakkasaamua, 36 mittarissa, siis entisten aikojen pakkanen.
        Käyn ajatusta kahden asian kanssa mielessäni menenkö kauppaan, vai siivoanko ja lopputulos ratkesi, vuodevaatteet on parvekkeella.
        Sain neuvon lattianhoidosta, en nyt tarkkaan muista pesinkö oikein väljä vedellä lattian silloin 20 vuotta sitten, kun tähän asuntoon muutin, tuskin kuitenkaan.
        Joka tapauksessa lattian kunto on edelleen hyvä ja mattoja en hakkaa, lumihangessa pöllytän ja harjaan, en edes omista rottinkia.
        Minulla tehokas imuri, mutta punkkeja se ei hengiltä saa, siksi pakkaseen matot vien, silti luulen, että ei pölypunkeista vapaa kotini olisi.
        Jatkuvaa siivousta siis teen, pienin väliajoin.

        En katso vaalikeskusteluja, tiedän vanhastaan, että jokainen omaa egoaan yrittää nostaa, mikä aina saa mieleni kielteiseksi. ehdokkaita on tullut seurattua vuosia, heidän vahvuutensa on tiedossa.
        Presidentin tulee koko kansaa edustaa, poliittinen kanta on jätettävä, vaikka eihän siitä irti taida päästä.
        Kansa päättää jokainen itsenäisen mielipiteensä muodostuneesta henkilöstä, toivon, että hyvä pressa saadaan.

        Nuo hernekeittotarpeet olisi pyrittävä hakemaan mennä, mutta jospa huomenna sen uskaltaudun tekemään.

        Minun aamuni on menneet pilalle, kun aina vaan kahdeksaan asti unia vetelen, aiemmin nautin aamuista, nyt puolille päivin menee ennen kuin selviän pukemaan.
        Katselen ulos ja ihastelen ihmisiä jotka päänsä ulos pistävät, hyvin pukeutuneita ovat, kyllä' minullakin vaatetta löytyy, mutta henki ei kulje ja meneminen estyy.
        Kyllä minä vielä rohkenen yrittää, ennen kuin apua pyydän, matka ei ole pitkä kauppaan, mutta laulamaan mennessä meinasi ilma loppua.
        Nyt ei sitten ainoa este liikkumiselle ole jalat, vaan keuhkotkaan ei yhteistyötä lupaa tehdä.
        Katselen ja kuuntelen miten mummon käy.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Pakkasaamua, 36 mittarissa, siis entisten aikojen pakkanen.
        Käyn ajatusta kahden asian kanssa mielessäni menenkö kauppaan, vai siivoanko ja lopputulos ratkesi, vuodevaatteet on parvekkeella.
        Sain neuvon lattianhoidosta, en nyt tarkkaan muista pesinkö oikein väljä vedellä lattian silloin 20 vuotta sitten, kun tähän asuntoon muutin, tuskin kuitenkaan.
        Joka tapauksessa lattian kunto on edelleen hyvä ja mattoja en hakkaa, lumihangessa pöllytän ja harjaan, en edes omista rottinkia.
        Minulla tehokas imuri, mutta punkkeja se ei hengiltä saa, siksi pakkaseen matot vien, silti luulen, että ei pölypunkeista vapaa kotini olisi.
        Jatkuvaa siivousta siis teen, pienin väliajoin.

        En katso vaalikeskusteluja, tiedän vanhastaan, että jokainen omaa egoaan yrittää nostaa, mikä aina saa mieleni kielteiseksi. ehdokkaita on tullut seurattua vuosia, heidän vahvuutensa on tiedossa.
        Presidentin tulee koko kansaa edustaa, poliittinen kanta on jätettävä, vaikka eihän siitä irti taida päästä.
        Kansa päättää jokainen itsenäisen mielipiteensä muodostuneesta henkilöstä, toivon, että hyvä pressa saadaan.

        Nuo hernekeittotarpeet olisi pyrittävä hakemaan mennä, mutta jospa huomenna sen uskaltaudun tekemään.

        Minun aamuni on menneet pilalle, kun aina vaan kahdeksaan asti unia vetelen, aiemmin nautin aamuista, nyt puolille päivin menee ennen kuin selviän pukemaan.
        Katselen ulos ja ihastelen ihmisiä jotka päänsä ulos pistävät, hyvin pukeutuneita ovat, kyllä' minullakin vaatetta löytyy, mutta henki ei kulje ja meneminen estyy.
        Kyllä minä vielä rohkenen yrittää, ennen kuin apua pyydän, matka ei ole pitkä kauppaan, mutta laulamaan mennessä meinasi ilma loppua.
        Nyt ei sitten ainoa este liikkumiselle ole jalat, vaan keuhkotkaan ei yhteistyötä lupaa tehdä.
        Katselen ja kuuntelen miten mummon käy.

        Sinulla on varmaan muovit lattioissa, parketit ja laminaatit ei vettä kestä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tänään on vuorossa Halla-aho.
        Katsotaan tekeekö vaikutuksen.

        Halla-ahon persoonasta ja kuivasta huumorista pidän. Odotan paljon vastauksia tänä iltana.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on varmaan muovit lattioissa, parketit ja laminaatit ei vettä kestä.

        Ei ole, parketti on ja ymmärrän kyllä, että vettä ei kestä.
        Hyvin olen osannut lattiani hoitaa, ei huolta.

    • korppis

      Heräsin tavallista aikaisemmin, huoli oli autosta josko akku jo pelittäisi ja pelittihän se.

      Annoin auton käydä tallissa aamukahvin ajan ja lähdin mökille. Pakkasta oli -35 C, aurinko paistoi.

      Ajoin Motonettiin, ostin ylläpitolaturin. Ruokakaupan kautta kotiin. Nyt huilaan.

      Pitänee katsoa kaikkien pressaehdokkaiden haastattelut vaikka uskon jo tehneeni valinnan.

      Lattianhoitajalla on ongelmia muitten lattioista.
      Voi kun olisi itsellä niin pieni ongelma.

      • Anonyymi

        evvk

      • Anonyymi

        Samaa ajattelen. Pitäisiköhän tässä huolestua.
        Minähän voisin huolestua kollegojen tiskiharjoista. Ovatkohan ne ajan tasalla, niin kuin minun.
        Mkr.

    • Eliaana

      Tulipahan eilen riisuttua joulun merkit takaisin yliskomeroon,josko ensi vuonna sitten taas, jos Luoja suo.
      30 pakkasastetta tuo aamuisin näyttää, eikä se siitä päivän mittään paljon tipu. Maanantaina laskisi reilummin tämän hetken tiedon mukaan.
      Jostain kirjasta olen bongannut sellaisen tiedon, että Tampereen korkeudella v.1867 on huhtikuussa ollut 40 astetta pakkasta ja 17.6 vasta jäät lähteneet Näsijärvestä.
      Sapuska taitaa maanantaihin riittää.
      Autoa en kyllä tällä säällä rupea kiusaamaan, suuttuu vielä mokoma.
      Onpahan tuo reppu, missä voi mukavasti kuljettaa evästä, jos tarvii.
      Kyllä minä uloskin uskaltaudun. 3-kertainen vaatetus päälle. Kunhan silmät näkyy, niin hyvä on.

      Minäpä rupesin tuota lattiaharjaa kyttäämään, kun näytti olevan karvoja kiinni.
      Niinpä sitten ruuvimensselillä vetelin niitä irti ja sitten iskin ämpäriin toluveteen likoamaan. Nyt on kuin uusi.
      Kaikenlaista tungin parvekkeellekin, tuota tekstiilipuolta.

      No niin, kesää ootellessa, kyllä se siitä valokin pikkuhiljaa lisääntyy.

      • Anonyymi

        Vuosi 1867 oli ensimmäinen nälkävuosi, jolloin ihmisiä kuoli nälkään.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosi 1867 oli ensimmäinen nälkävuosi, jolloin ihmisiä kuoli nälkään.

        Niistäpä ajoista se kirja kertoi, enää en kyllä muista mikä kirja se oli.
        Kuitenkin joku kirjastosta lainaamani.
        Harvoin tulee ostettua mitään kirjoja.

      • Sel-la
        Eliaana kirjoitti:

        Niistäpä ajoista se kirja kertoi, enää en kyllä muista mikä kirja se oli.
        Kuitenkin joku kirjastosta lainaamani.
        Harvoin tulee ostettua mitään kirjoja.

        Huomenta 32 asteen pakkasesta, minun mittarissa peräti 39, liioittelee mokoma. kylmää kuitenkin, tytär lupasi tuoda tärkeimmät puutteen kaupasta.
        Sen verran huonosti tuo henki kulkee, ettei uskalla riskeerata, joku väitti, että keuhkot vaurioituvat.
        Katselin pidemmän ajan lämpötiloja, asteittain alkaa lauhtua.

        Pieniä huolia nuo huolet mitkä on jollekin ilmaantunut, mutta eiköhän helpota jo.
        Olemme vielä nolla poistoissa, parannusta sekin, jospa kirjoittajat kyllästyvät turhiin ärsykkeihin.

        Nuo nälkävuodet ovat historian kauheuksia nekin ja tuota huonoa aikaa kesti 30 luvallakin, ennen sotaakin oli pulaa kaikesta, näin olen kuullut.
        Olihan 1900 luvun puoliväliin tiukkaa, siitä jotain minäkin kokemaan jouduin.
        Vielä naimisiin mentyä oli tarjonta heikkoa, kiven takana moni asia ja jos jotain olikin rahaa ei riittänyt kuin pakolliseen.
        Sotakorvauksien maksun aikoina tehtiin esimerkiksi konepajoilla pitkiä päiviä, tavallista oli, että kaksitoista tuntia miehenikin töissä oli.
        Niissä talkoissa olin minäkin jossain määrin, sillä kaikkihan siinä voimansa jakoi, tavalla tai toisella.
        Tämän päivän nuori ei usko jos näitä kertoo, no vaikeaahan se on, kun puutetta ei mistään.
        Noihin aikoihin oli ihmisillä empatiaa ja sydäntä ymmärtää apua antaa, kun puute meinasi leivän pöydästä viedä, nälkävuosina avun saaminen pelasti perheitä, oli kai sitä jotakin valtion taholtakin tulevaa apua, mutta pieneksi se jäi, sosiaalitoimintaa olemattomasti.
        Leipä ja kaikki ruoka jaettiin, näin olen kirjoja lukien saanut tietoon.
        Täytyy totuuden nimissä todeta, että aina on myös heitä, joita ei toisten hätä kosketa, silloinkin.
        Toivon sydämestäni, että mitään tämän kaltaista ei ikinä kukaan joudu kokemaan, onhan puutteessa eläviä tälläkin hetkellä, mutta tuo sosiaalipuoli on kehittynyt kohtalaisen hyvin apua antamaan.
        Hyvinvointia olisi mahdollista jakaa pienillä uhrauksilla.
        Täällä minunkin kotipaikallani on nälkään kuolleiden hauta, ihmisiä tuli 1800 vuoden lopulla rakennetun kanavan työmaalle ja paljon kuoli, kun voimat loppuivat, lukumäärä oli aika suuri, en vaan muista minkälainen se oli.
        Tällä vanhalla kanavalla on nykyisin kanavakahvila ja museo, talvipäivän seisauksen aikaan valojuhlaa siellä vietetään.
        Nähtävyys koko kanavan seutu.

        Historia kiehtoo, mutta tietämystä hyvin vähän, ennen luin paljon historiallisia kirjoja, nykyisin on se lukeminen jäänyt.
        Paljon kerrottavaa löytyisi kotipaikkani historiasta ja vaikeuksista tämän tehdasyhdyskunnan vaiheista, mutta niinpä on jäänyt kuulopuheitten varaan.

        Nyt lopetan, ei tietoni enempään riitäkään, paljon olisi kerrottavaa historian havinan myötä.
        Vaatetta niskaan, jos ulos aiotte, ehkä ei näin kylmää ympäri maata olekaan, toivotaan lauhtuvaa, helpottaisi elämää ja sähkökulut pysyisivät kohtuudessa.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta 32 asteen pakkasesta, minun mittarissa peräti 39, liioittelee mokoma. kylmää kuitenkin, tytär lupasi tuoda tärkeimmät puutteen kaupasta.
        Sen verran huonosti tuo henki kulkee, ettei uskalla riskeerata, joku väitti, että keuhkot vaurioituvat.
        Katselin pidemmän ajan lämpötiloja, asteittain alkaa lauhtua.

        Pieniä huolia nuo huolet mitkä on jollekin ilmaantunut, mutta eiköhän helpota jo.
        Olemme vielä nolla poistoissa, parannusta sekin, jospa kirjoittajat kyllästyvät turhiin ärsykkeihin.

        Nuo nälkävuodet ovat historian kauheuksia nekin ja tuota huonoa aikaa kesti 30 luvallakin, ennen sotaakin oli pulaa kaikesta, näin olen kuullut.
        Olihan 1900 luvun puoliväliin tiukkaa, siitä jotain minäkin kokemaan jouduin.
        Vielä naimisiin mentyä oli tarjonta heikkoa, kiven takana moni asia ja jos jotain olikin rahaa ei riittänyt kuin pakolliseen.
        Sotakorvauksien maksun aikoina tehtiin esimerkiksi konepajoilla pitkiä päiviä, tavallista oli, että kaksitoista tuntia miehenikin töissä oli.
        Niissä talkoissa olin minäkin jossain määrin, sillä kaikkihan siinä voimansa jakoi, tavalla tai toisella.
        Tämän päivän nuori ei usko jos näitä kertoo, no vaikeaahan se on, kun puutetta ei mistään.
        Noihin aikoihin oli ihmisillä empatiaa ja sydäntä ymmärtää apua antaa, kun puute meinasi leivän pöydästä viedä, nälkävuosina avun saaminen pelasti perheitä, oli kai sitä jotakin valtion taholtakin tulevaa apua, mutta pieneksi se jäi, sosiaalitoimintaa olemattomasti.
        Leipä ja kaikki ruoka jaettiin, näin olen kirjoja lukien saanut tietoon.
        Täytyy totuuden nimissä todeta, että aina on myös heitä, joita ei toisten hätä kosketa, silloinkin.
        Toivon sydämestäni, että mitään tämän kaltaista ei ikinä kukaan joudu kokemaan, onhan puutteessa eläviä tälläkin hetkellä, mutta tuo sosiaalipuoli on kehittynyt kohtalaisen hyvin apua antamaan.
        Hyvinvointia olisi mahdollista jakaa pienillä uhrauksilla.
        Täällä minunkin kotipaikallani on nälkään kuolleiden hauta, ihmisiä tuli 1800 vuoden lopulla rakennetun kanavan työmaalle ja paljon kuoli, kun voimat loppuivat, lukumäärä oli aika suuri, en vaan muista minkälainen se oli.
        Tällä vanhalla kanavalla on nykyisin kanavakahvila ja museo, talvipäivän seisauksen aikaan valojuhlaa siellä vietetään.
        Nähtävyys koko kanavan seutu.

        Historia kiehtoo, mutta tietämystä hyvin vähän, ennen luin paljon historiallisia kirjoja, nykyisin on se lukeminen jäänyt.
        Paljon kerrottavaa löytyisi kotipaikkani historiasta ja vaikeuksista tämän tehdasyhdyskunnan vaiheista, mutta niinpä on jäänyt kuulopuheitten varaan.

        Nyt lopetan, ei tietoni enempään riitäkään, paljon olisi kerrottavaa historian havinan myötä.
        Vaatetta niskaan, jos ulos aiotte, ehkä ei näin kylmää ympäri maata olekaan, toivotaan lauhtuvaa, helpottaisi elämää ja sähkökulut pysyisivät kohtuudessa.

        Kun hain aamupimeellä lehtiä tienvarsilaatikosta, sää tuntui kylmemmältä kuin nyt puolenpäivän maissa . Mittari näytti -18.
        Tuuli idän tai koillisen suunnasta lisää silti kylmän purevuutta.

        Tosin MA:n erässä laulussa Joulupukki puree ja lyö, mutta tämä pukki lie Etelä-Suomesta ehkä?
        Hurskis,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosi 1867 oli ensimmäinen nälkävuosi, jolloin ihmisiä kuoli nälkään.

        Niin, ja 1868 kuoli myös paljon yli 100 000 uhmistä Suomesta.
        Silloin kevät oli myöhässä, sitten päästiin kylvämään ja maa kasvoi hyvin, mutt sitten tuli kova halla, kun vilja ei ollut vielä ehtinyt tuleentumaan ja tulemaan kunnon jyvälle.
        Siitä se nälänhätä alkoi, ei silloin ollut mitään valtiollista elementtiä, joka olisi auttanut. Nyt on toisin.

    • Anonyymi

      Eilen kovasti varotettiin sähkön hintahuipusta, joka osuu tälle päivälle. Ajattelen, että omalta osaltani en voi muuta tehdä, kuin välttää uunin käyttöä ja sammutella valoja, jotka jostain kumman syystä aina palavat turhan päiten.
      Lunta on tullut lisää yön aikana, ja maisema on kuin postikortissa, Pakkasta piisaa. Kulkijoita ei näy, variksetkin ovat piiloutuneet jonnekin, koivut ovat tyhjät. On kuin talviuni olisi vallannut lähitienoon.
      Siihenkö olin vajoamassa itsekin, kun nukuin ihmeen pitkät unet, heräsin vasta 9,30. En muista, koska näin olisi tapahtunut viimeksi. Nyt on aika tehdä Elianan tavoin, poistaa kaikki joulusta muistuttava koristelu,. Minulta se helposti käy, kun ei ole kuusta eikä ledvalonauhoja.
      Kauppaan ei onneksi tarvitse mennä. Tytär on luvannut autokyydin viikonloppuna, silloin on hyvä ostaa isot ja painavat, perunapussit ja talouspaperit.
      Heippa ja voikaa hyvin. lämmintä ylle!
      Mkr.

      • Anonyymi

        Onko sinulla pörssisähkö, tämä hintahuippu koskee vain niitä? Meillä on kiinteähintainen määräaikainen sopimus, noin 8 senttiä per kilowatti.

    • Anonyymi

      Samoin minulla on kiinteä kilovatti hinta.

    • korppis

      Olin tänään serkkutytön synttäri- ja "häälounaalla". Hän avioitui jo viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Nyt lähimmät ystävät ja me sukulaiset kokoontuimme viettämään yhteistä juhlahetkeä.

      Korvessa on ollut yli -30 C jo monta päivää. Kiitin serkkupoikaa, joka neuvoi minua hankkimaan auton akun kunnossapitolaturin.

      Ei kallis investointi, mutta tehokas.

      Jaa, se on perjantai ilta. Olen seurannut presitenttiehdokkaiden Tv-haastatteluja. Mitä olen oppinut, -en ota tosissani mollauskirjoituksia kanditaateista. Kun heitä kuuntelen ajatuksella, avoimin mielin totean hyviä kaikki.


      Toinen mielenkiintoinen ohjelma, jota seuraan on Kun Suomi muuttui-levottomat ajat 1961-1981.

      • Anonyymi

        Olen hiljattain vasta kuullut kunnossapitolaturista. Onko se kallis menoerä käyttää muulloinkin, vaikka ei olis asiaakaan tienpäälle?
        Minulla on vaan se vanha laite, joka lataa akun esim. tunnissa pienellä pakkasella.

        Kun ei ole tietoa, lämmitän vanhavehkeellä parikin tuntia kovalla pakkasella.

        Tämä vanha laite ei ole ehkä mikään edullinen talven mittaan. Kysyn asiaa pitkän arjen alkaessa.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen hiljattain vasta kuullut kunnossapitolaturista. Onko se kallis menoerä käyttää muulloinkin, vaikka ei olis asiaakaan tienpäälle?
        Minulla on vaan se vanha laite, joka lataa akun esim. tunnissa pienellä pakkasella.

        Kun ei ole tietoa, lämmitän vanhavehkeellä parikin tuntia kovalla pakkasella.

        Tämä vanha laite ei ole ehkä mikään edullinen talven mittaan. Kysyn asiaa pitkän arjen alkaessa.

        Ostin ylläpitolaturin ja jatkojohdon Motonetistä maksoin 42,90 e. Ei kallis ja helppo käyttää.

    • Anonyymi

      Kaipailen Demeteriä juttelemaan myös tuonne yleiselle puolelle.Hän oikeasti keskustelee ja ottaa huomioon muiden sanomiset. Monet vaan luettelee omia tylsiä tekemisiään.

      • demeter1

        Taas tuli näyttö telepatiasta, Ano 13.40..)) Tänään olin päättänyt "ilmoittautua" tänne kun en ole vähään aikaan "ehtinyt".
        Nojatuoliin olen kai juuttunut, mutta kiva kuulla, että kelpaisin muuallekin..))
        Nojatuolihan on avoin kaikille ja uudet kirjoittajat Sel-la toivottaa aina tervetulleiksi.

        Jos aikaa olisi enemmän, osallistuisin varmasti muihinkin ketjuihin, mutta kun tällä hetkellä voimavarat ovat vähissä, valitsen sen tutun ja turvallisen paikan.

        Ja niinkin, että kyllä minunkin kirjoitteluni pakkaa nykyisin rajoittua tähän bloginomaiseen viestimiseen, vähän noiden tylsien tekemisten listaamiseen..))

        Toisaalta, kun arki, ja siinä selvityminen, on monelle meistä se pääasiallinen elämänsisältö
        niin kyllä sen jakaminen on minusta sitä vertaisuutta parhaimmillaan.
        Ja ellei aina jaksa kirjoittaa, voi ainakin lukea ja saada sitä kautta yhteyden toisiin ihmisiin, virtuaalisesti. Ei ole vähäistä sekään.
        demeter1

    • Anonyymi

      Loppiaispäivä hämärtymässä. Äsken näin punaisen auton ajavan ohitte. Yhtikäs ihmistä en ole tänään vielä nähnyt.
      Puuttuu kahvikerma kun se eilen oli jäänyt ostoslistalta pois. Nautin mustana aamukahvin. Ei se niin pahaa ollut.

      Tarkoituksena on hakea lähimarketista. Tuleepa Hurskaiselle edes se 1 km kävelyä. Hidasta lyllerrystä.
      On kai otettava polkupyörä, jos sattuu enemmän tulemaan ostoksia. Casset tankoon roikkumaan kun käsissä ol enää mitää woimaa.

      Olkoon Loppiainen kaikkineen kanssanne!

    • Anonyymi

      Hyvää loppiaista kaikille!

      Olen ollut sen verran kipeä viime viikkoina, ettei oikein inspiroi kirjoittaminenkaan, kun henkeä ahdistaa joku vaiva, joka sai alkunsa ristiselän kipeytymisestä ja siirtynyt oikean kylkikaaren alle kaivertamaan. Ja vasempaan jalkaan yrittänyt haavaumia tehdä, valtimokovettumaa kun poden. Erittäin huonoa hemoglobiinia myös poden, kuten Demeterilläkin tuntuu olevan. Tulehdusreumani sen aiheuttaja koska minulla ei ole raudanpuutetta.

      Telkkarista hiihtoja, snookereita ja dartseja olen katsellut, presidenttiehdokkaiden haastatteluja en ole jaksanut katsoa. Äänestän kuitenkin jotakuta, olen aina äänestänyt.

      Kamala kohtalo sillä äidillä ja pojalla siellä Pallaksella. Siinä ei äidin erätaidotkaan auttaneet kun luonto puuttuu peliin lumivyöryn sekä kovan pakkasen ja tuiskun voimin.

      Pääkallokeliä luvassa alkuviikosta kun lupaa lämpöasteille pakkasen puolelta nousevan. Onneksi ei tarvitse kaupassa itse käydä, olen ollut nettiruokakaupan asiakas jo yli 2 vuoden ajan. Komeat nuorukaiset ovat ostokseni kerran viikossa keittiööni kantaneet, maksan kortilla heidän mukanaan olevalla maksupäätelaitteellaan. En luota niihin robottikuljettimiin, jotka hellyttävästi vielä nyt talvella yrittävät hangista selvitä😚

      • Anonyymi

        Tämä kirjoitus 17:01 oli Miran.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kirjoitus 17:01 oli Miran.

        Otan osaa Mira ! Kyllä nämä omat vaivat tuntuvat pieniltä sinun omiisi verrattuna.
        Silti vaikutat hyvin pärjäävältä, et lannistu.
        Jaksamista !

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Otan osaa Mira ! Kyllä nämä omat vaivat tuntuvat pieniltä sinun omiisi verrattuna.
        Silti vaikutat hyvin pärjäävältä, et lannistu.
        Jaksamista !

        Kiitos, kyllä olen tottunut jaksamaan, 😚

    • Eliaana

      Hiukan pallanen hellittää, enää 23 astetta ja aurinko paistoi. Puolen tunnin lenkin tein.
      1 kynttelikkö on ikkunalla vielä.
      Tuo kissa-kaveri on kiva, kun se ei ole koskenut joulukuuseen, kukkiin, kynttilöihin, johtoihin, joita jouluvalojen aikaankin roikkui lattialle.
      Kaakaota join, saunan päälle, pitkästä aikaa, maistui hyvälle.
      Pikkuväellä on ollut liikkeellä jotain flunssaa, se tapaa sitten kaikki käydä läpi.

      Rauhaisaa loppiaisillan jatkoa.
      Kaikille kipeille, tai muuten huonoa oloa poteville tervehtymisiä ja parenpaa huomispäivää.

      • Sel-la

        Huomenta päivää, nyt aloitamme sen pitkän arjenjakson, poikkeama vasta pääsiäisenä., maaliskuun loppuun menee, on monen ihmisen ihmiselämä.
        Mahtuuhan väliin ystävänpäivä, laskiainenkin normaali pyhien lisäksi, mutta perinteinen juhlapyhien aika vasta sitten.
        Toisaalta tämä arkinen elämä eläkeläiselle yhtä arkea tai juhlaa, miten vain haluamme kokea;)

        Minunkin pienin lapsenlapsenlapsi on päässyt sairaalasta, keuhkokuume joululta lähti mukaan, nyt on kotona, hieman nuhainen yhä.
        Ensi viikonloppuna hänen nimiäiset, kunpa tervehtyisi täysin.
        Sukua tulee Englannista, ikävä jos ei kaikki kunnossa ole.
        Kummasti kissakin oppii kieltoja tottelemaan, katselen keloja Facesta ja siellä kissa laulaa ja tekee jos mitä temppuja, ilkeyttäkin osaa tehdä.

        Ikävää tuo huono olosi Mira, reuma jo nimenä pelkoja aiheuttaa, itselläni on nuo nivelrikot vaivana.
        Tuo pakkanen käy henkeen terveelläkin ihmisellä saati sitten jotain vaivaa kärsivällä, minulla uutta tämä astma ja olen saanut neuvoja, että ulos ei kovalla pakkasella ole menoa.
        Kovin surullinen oli se pohjoisen tapahtuma, harvoin ehkä näitä suomessa tapahtuukaan ja tottunut samoilija vielä kysymyksessä, vahinko ei ole vältettävissä taidoillakaan aina.

        Osta Hurskainen reppu tai vetokärri, ne helpottaa kauppareissulla. minä kärriä vedän ja horjuessa tukea siitä saan.
        Olen juonut kahvin mustana monta kymmentä vuotta, hyvin maistuu niinkin.

        Kyllä demeter aina mieleen tulee, kun ei toviin ole näkynyt, nyt enemmän vielä kun kuntosi vähän heikoissa kantimissa.
        Ano 13,40 samoja toiveita minullakin demeterin kohdalle, mutta etupäässä Nojatuoliin odotan.
        Totta myös mainintasi siitä, että "tylsiä" juttuja kerromme, mutta jo alussa mainitsin näistä arjen asioista voitavan vapaasti kertoilla.
        Ketjuja löytyy palstalta monia, missä viisaita jutellaan, siellä voi jokainen halutessaan loistaa, Nojatuoli on se paikka, missä tavallinen eläminen nostetaan näkyville.
        Kertausta pakosta tulee, kun aihe ei mitenkään pysyvänä keskustelulinjoilla kulje.
        Mielestäni yksi ketju ei voine harmin aihe olla, kun löytyy tilaa runsaasti muillekin.
        Voi miten pahoillani demeter olen tuosta vaivojesi pysyvyydestä ja heikoksi vetämisestä, toivotaan, että kevät kaiken korjaa ja taas paremmin jaksat mukana kirjoitella,

        Nämä ihmisten sairaudet ja oireilut monen kaltaisia, ei voi muuta kuin ihmetellä, seuraan läheltä miten ihminen aivan täyteen saamattomuuteen itsensä päästää, aiemmin virkeä tekevä, osaava ja ihailuni kohde, on nyt jotain aivan muuta.
        Miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, 66 vuotta yhteistä elämää, tapahtumia täynnä ja pitojen ja kutsujen pitäjänä ykkönen.
        Mietin oliko miehensä auktoriteetti joka ohjaili tahtonsa mukaisesti, hänen poistuessa jäi tyhjyys.
        Nyt tytär ehkä isänsä paikan ottanut, sillä kaikessa on tytär ehdoton vaikuttaja äitinsä elämässä, tytär hoitaa asiat ja äitinsä täydellisesti, mutta oliko kuitenkin paha auttaa ja totuttaa äitinsä palvelun saajaksi.
        Omatoimivuus muutamassa vuodessa katosi, nyt tytär taakan itselleenkin näin tehnyt.
        Sivusta seuranneena ihmettelen, miten ihminen voi noin paljon muuttua, mutta kai sekin on kohtalon aikaan saamaa, mikäs minä olen arvostelemaan, mietin kuitenkin, ja olen pahoillani elämän sammumisesta jo elämän aikana.

        Ano11,46 kyllä maistui ruokavieraillenikin, suolaa lisäsi vävyni, minun suolan maku ei riittänyt ja sen sinappiputkilon myös haki, koska minä en muista näitä mielitekojaan.

        Nyt täysin mitään suunnitelmia vailla oleva päivä, hyvin kai se menee, kun jo melkein puolissa päivää ollaan;)
        Pakkanen vielä paukkuu, 33 astetta aamulla, kai se kuitenkin lauhtumaan päin on, toivotaan liukkaudelta säästyttävän.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta päivää, nyt aloitamme sen pitkän arjenjakson, poikkeama vasta pääsiäisenä., maaliskuun loppuun menee, on monen ihmisen ihmiselämä.
        Mahtuuhan väliin ystävänpäivä, laskiainenkin normaali pyhien lisäksi, mutta perinteinen juhlapyhien aika vasta sitten.
        Toisaalta tämä arkinen elämä eläkeläiselle yhtä arkea tai juhlaa, miten vain haluamme kokea;)

        Minunkin pienin lapsenlapsenlapsi on päässyt sairaalasta, keuhkokuume joululta lähti mukaan, nyt on kotona, hieman nuhainen yhä.
        Ensi viikonloppuna hänen nimiäiset, kunpa tervehtyisi täysin.
        Sukua tulee Englannista, ikävä jos ei kaikki kunnossa ole.
        Kummasti kissakin oppii kieltoja tottelemaan, katselen keloja Facesta ja siellä kissa laulaa ja tekee jos mitä temppuja, ilkeyttäkin osaa tehdä.

        Ikävää tuo huono olosi Mira, reuma jo nimenä pelkoja aiheuttaa, itselläni on nuo nivelrikot vaivana.
        Tuo pakkanen käy henkeen terveelläkin ihmisellä saati sitten jotain vaivaa kärsivällä, minulla uutta tämä astma ja olen saanut neuvoja, että ulos ei kovalla pakkasella ole menoa.
        Kovin surullinen oli se pohjoisen tapahtuma, harvoin ehkä näitä suomessa tapahtuukaan ja tottunut samoilija vielä kysymyksessä, vahinko ei ole vältettävissä taidoillakaan aina.

        Osta Hurskainen reppu tai vetokärri, ne helpottaa kauppareissulla. minä kärriä vedän ja horjuessa tukea siitä saan.
        Olen juonut kahvin mustana monta kymmentä vuotta, hyvin maistuu niinkin.

        Kyllä demeter aina mieleen tulee, kun ei toviin ole näkynyt, nyt enemmän vielä kun kuntosi vähän heikoissa kantimissa.
        Ano 13,40 samoja toiveita minullakin demeterin kohdalle, mutta etupäässä Nojatuoliin odotan.
        Totta myös mainintasi siitä, että "tylsiä" juttuja kerromme, mutta jo alussa mainitsin näistä arjen asioista voitavan vapaasti kertoilla.
        Ketjuja löytyy palstalta monia, missä viisaita jutellaan, siellä voi jokainen halutessaan loistaa, Nojatuoli on se paikka, missä tavallinen eläminen nostetaan näkyville.
        Kertausta pakosta tulee, kun aihe ei mitenkään pysyvänä keskustelulinjoilla kulje.
        Mielestäni yksi ketju ei voine harmin aihe olla, kun löytyy tilaa runsaasti muillekin.
        Voi miten pahoillani demeter olen tuosta vaivojesi pysyvyydestä ja heikoksi vetämisestä, toivotaan, että kevät kaiken korjaa ja taas paremmin jaksat mukana kirjoitella,

        Nämä ihmisten sairaudet ja oireilut monen kaltaisia, ei voi muuta kuin ihmetellä, seuraan läheltä miten ihminen aivan täyteen saamattomuuteen itsensä päästää, aiemmin virkeä tekevä, osaava ja ihailuni kohde, on nyt jotain aivan muuta.
        Miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, 66 vuotta yhteistä elämää, tapahtumia täynnä ja pitojen ja kutsujen pitäjänä ykkönen.
        Mietin oliko miehensä auktoriteetti joka ohjaili tahtonsa mukaisesti, hänen poistuessa jäi tyhjyys.
        Nyt tytär ehkä isänsä paikan ottanut, sillä kaikessa on tytär ehdoton vaikuttaja äitinsä elämässä, tytär hoitaa asiat ja äitinsä täydellisesti, mutta oliko kuitenkin paha auttaa ja totuttaa äitinsä palvelun saajaksi.
        Omatoimivuus muutamassa vuodessa katosi, nyt tytär taakan itselleenkin näin tehnyt.
        Sivusta seuranneena ihmettelen, miten ihminen voi noin paljon muuttua, mutta kai sekin on kohtalon aikaan saamaa, mikäs minä olen arvostelemaan, mietin kuitenkin, ja olen pahoillani elämän sammumisesta jo elämän aikana.

        Ano11,46 kyllä maistui ruokavieraillenikin, suolaa lisäsi vävyni, minun suolan maku ei riittänyt ja sen sinappiputkilon myös haki, koska minä en muista näitä mielitekojaan.

        Nyt täysin mitään suunnitelmia vailla oleva päivä, hyvin kai se menee, kun jo melkein puolissa päivää ollaan;)
        Pakkanen vielä paukkuu, 33 astetta aamulla, kai se kuitenkin lauhtumaan päin on, toivotaan liukkaudelta säästyttävän.

        Keskipäivää ! Melkein helpottaa kun pyhät ovat ohi ja arki alkaa! Vaikka samoin koen kuin Sel-la: meillähän on se etuoikeus, että voimme juhlia milloin tahansa..))

        Minäkin ajattelin keittää hernekeiton heti kun arki alkaa. Minulla se on aina ollut vegaaninen: vain herneitä, sipulia - joskus porkkanoita - ja tietysti tutut mausteet.
        Aromapesässä haudutan.
        Muistan kun nuorempi poika oli päiväkodissa ja kun kysyin häneltä mitä siellä oli ruokana, hän vastasi: erikoishernekeittoa - siis sellaista missä oli lihaa ! Se oli erikoista hänelle.

        Vähän välillä moitiskellaan tätä ruuasta puhumista. Minusta se on kyllä oleellinen osa meidän arkea ja aika monille vielä pieni elämyskin, itse tuotettu, en osaa sitä väheksyä ja kuten Sel-la muistutti, on ollut niitä aikoja, jolloin ruokaa oli niukasti, nyt saamme halutessamme nauttia siitäkin etuoikeudesta. Eihän se tietysti pakollista ole.

        Minusta taitaa pikkuhiljaa tulla näiden vanhuuden vaivojen ikoni, vaikka hyvin teidän, että jokaisella on tässä iässä omansa. Kaikki eivät vain niistä puhu, tee niistä numeroa.
        Toinen kirjoittaja kirjoitti tästä nätisti: kun vaivoistaan kertoo, joku voi saada niistä apua omaan vaivaansa tai herättää muistoja koetusta ja tarjota sen pohjalta vertaistukea.
        Enkä nyt tarkoita niitä kuuluisia säälipisteitä vaan myötätuntoa, jota meillä kaikilla mielestäni on, vaikka emme sitä ääneen kuuluttaisikaan.

        Koskettava tarina tuo, minkä Sel-la kertoi. Että ihminen ei saa uudelleen elämästä kiinni puolison menetettyään. Jokin outo psyykinen mekanismi siinä kai pelaa mitä ulkopuolisen on vaikeata ymmärtää. Minulla on pari tuttua joille näyttäisi käyneen samoin. Molemmille on omainaista se, että he eivät ota mitään vastaan - edes sitä apua ja hyvää tahtoa, mitä voisivat muilta saada. Puute, vamma kai sekin on ?

        Olin kerran meidän "onnellisuusprofessorin" Markku Ojasen, luennolla. Hän puhui vastanottamisen tärkeydestä ja katsoi että jos ihminen ottaa vastaan, on avoin, hän saa apua melkein mistä tahansa. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen luonto: jos nytkin katsoo kaunista, talvista maisemaa niin voiko kokea osattomuutta ellei itse sitä tahdo ? Kun saa asua lämpimässä asunnossa ja saa vielä jokapäiväisen leipänsä.

        No, Ehkä meillä kaikilla - minulla ainakin - on kokemusta myös sellaisesta ajasta, jolloin mieli vain kiinnittyy siihen "elämän synkkään pohjavirtaan" (Eino Leino) eikä tahdo sieltä irrota.
        Avoimuus, vastaanottaminen on kyllä silloinkin auttanut enkä ole koskaan ajatellut, ettei kärsimys kuuluisi elämään siinä kuin ilo ja hauskuuskin.
        Tuosta olen väitellyt paljon, ja aina olen väittelyni hävinnyt..)) Käsimys on kuulemma turhaa. nykyihmiselle.

        Kiitos taas myötämielestä Sel-la ja muutkin. Oikeastaan kirjoittelu täällä on vahvistanut tuota omaa teoriaani: synkkä mielenlaatu muuttuu, kun saa olla muiden seurassa, kuulla heidän elämästään, vaikka siitä arjesta, joka kuitenkin muodostaa elämän perustan ja määrittää pitkälle myös elämän muut reunaehdot.
        demeter1

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta päivää, nyt aloitamme sen pitkän arjenjakson, poikkeama vasta pääsiäisenä., maaliskuun loppuun menee, on monen ihmisen ihmiselämä.
        Mahtuuhan väliin ystävänpäivä, laskiainenkin normaali pyhien lisäksi, mutta perinteinen juhlapyhien aika vasta sitten.
        Toisaalta tämä arkinen elämä eläkeläiselle yhtä arkea tai juhlaa, miten vain haluamme kokea;)

        Minunkin pienin lapsenlapsenlapsi on päässyt sairaalasta, keuhkokuume joululta lähti mukaan, nyt on kotona, hieman nuhainen yhä.
        Ensi viikonloppuna hänen nimiäiset, kunpa tervehtyisi täysin.
        Sukua tulee Englannista, ikävä jos ei kaikki kunnossa ole.
        Kummasti kissakin oppii kieltoja tottelemaan, katselen keloja Facesta ja siellä kissa laulaa ja tekee jos mitä temppuja, ilkeyttäkin osaa tehdä.

        Ikävää tuo huono olosi Mira, reuma jo nimenä pelkoja aiheuttaa, itselläni on nuo nivelrikot vaivana.
        Tuo pakkanen käy henkeen terveelläkin ihmisellä saati sitten jotain vaivaa kärsivällä, minulla uutta tämä astma ja olen saanut neuvoja, että ulos ei kovalla pakkasella ole menoa.
        Kovin surullinen oli se pohjoisen tapahtuma, harvoin ehkä näitä suomessa tapahtuukaan ja tottunut samoilija vielä kysymyksessä, vahinko ei ole vältettävissä taidoillakaan aina.

        Osta Hurskainen reppu tai vetokärri, ne helpottaa kauppareissulla. minä kärriä vedän ja horjuessa tukea siitä saan.
        Olen juonut kahvin mustana monta kymmentä vuotta, hyvin maistuu niinkin.

        Kyllä demeter aina mieleen tulee, kun ei toviin ole näkynyt, nyt enemmän vielä kun kuntosi vähän heikoissa kantimissa.
        Ano 13,40 samoja toiveita minullakin demeterin kohdalle, mutta etupäässä Nojatuoliin odotan.
        Totta myös mainintasi siitä, että "tylsiä" juttuja kerromme, mutta jo alussa mainitsin näistä arjen asioista voitavan vapaasti kertoilla.
        Ketjuja löytyy palstalta monia, missä viisaita jutellaan, siellä voi jokainen halutessaan loistaa, Nojatuoli on se paikka, missä tavallinen eläminen nostetaan näkyville.
        Kertausta pakosta tulee, kun aihe ei mitenkään pysyvänä keskustelulinjoilla kulje.
        Mielestäni yksi ketju ei voine harmin aihe olla, kun löytyy tilaa runsaasti muillekin.
        Voi miten pahoillani demeter olen tuosta vaivojesi pysyvyydestä ja heikoksi vetämisestä, toivotaan, että kevät kaiken korjaa ja taas paremmin jaksat mukana kirjoitella,

        Nämä ihmisten sairaudet ja oireilut monen kaltaisia, ei voi muuta kuin ihmetellä, seuraan läheltä miten ihminen aivan täyteen saamattomuuteen itsensä päästää, aiemmin virkeä tekevä, osaava ja ihailuni kohde, on nyt jotain aivan muuta.
        Miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, 66 vuotta yhteistä elämää, tapahtumia täynnä ja pitojen ja kutsujen pitäjänä ykkönen.
        Mietin oliko miehensä auktoriteetti joka ohjaili tahtonsa mukaisesti, hänen poistuessa jäi tyhjyys.
        Nyt tytär ehkä isänsä paikan ottanut, sillä kaikessa on tytär ehdoton vaikuttaja äitinsä elämässä, tytär hoitaa asiat ja äitinsä täydellisesti, mutta oliko kuitenkin paha auttaa ja totuttaa äitinsä palvelun saajaksi.
        Omatoimivuus muutamassa vuodessa katosi, nyt tytär taakan itselleenkin näin tehnyt.
        Sivusta seuranneena ihmettelen, miten ihminen voi noin paljon muuttua, mutta kai sekin on kohtalon aikaan saamaa, mikäs minä olen arvostelemaan, mietin kuitenkin, ja olen pahoillani elämän sammumisesta jo elämän aikana.

        Ano11,46 kyllä maistui ruokavieraillenikin, suolaa lisäsi vävyni, minun suolan maku ei riittänyt ja sen sinappiputkilon myös haki, koska minä en muista näitä mielitekojaan.

        Nyt täysin mitään suunnitelmia vailla oleva päivä, hyvin kai se menee, kun jo melkein puolissa päivää ollaan;)
        Pakkanen vielä paukkuu, 33 astetta aamulla, kai se kuitenkin lauhtumaan päin on, toivotaan liukkaudelta säästyttävän.

        Eilisellä kävin retrotavaran messuilla Kaapelitehtaalla, olipa taas tavarata vaikka minkälaista. Kovin on tuttua, juuri niitä, joita pienillä palkoillamme nuoruudessamme ostimme kattauksia koristamaan. Eräällekin myyjälle nauroin, että on kuin olisi oma astiakaappini tyhjennetty hänen myyntipöydälleen, onneksi tiskattuina ja siististi järjestettyinä.
        Muutamalla markalla ostetut taloustavarat ovat nyt hinnoissa arvaamattomissa. Yksikin muki, joka on minun käytössäni ajautunut riisin annostelemiseen - yksi kupillinen kahdelle aterijoitsijalle - maksoi myyntipöydällä yli 100 euroa. En meinaa tapojani muuttaa, käyttötavaraksi mukini on aikoinaan ostettu. Minulta ei juuri mikään astia ole mennyt rikki, nyt on kaapit täynnä, kahvikuppien korvatkin pitää kääntää kaikki samaan suuntaan, muuten eivät mahdu.
        Maltan jo mieleni näillä markkinoilla. Olen päässyt siihen pisteeseen, että tiedän, etten tarvitse enää yhtään mitään uutta. Näistäkin on kamala vaiva aikanaan perikunnalleni.

        Katselin tänään Areenasta Natasha Kambush´sen elämästä tehdyn sarjan (En nyt tiedä, kirjoitinko nimen oikein, hajamielinen minä). Se kertoo siepatun tytön elämästä omituisen sieppaajansa kynsissä yli 8 v. ajan, ja kertoo myös tämän päivän pahansuovasta ilmapiiristä, joka on tehnyt Natashan elämästä helvettiä 20 v. ajan pakonsa jälkeen. Ihmisissä on taipumus panetella, ylenkatsoa ja maalittaa silmätikuksi joutunutta, kun sen voi tehdä nimettömänä ja porukalla, tai kun sillä voi tahkota rahaa.

        Pakkanen vain jatkuu. Talviuneni katkesi eilen siellä messukäynnillä, mutta nyt taas jatkuu häiriintymättä. - Kuten jo sanottu on, juhlapyhien ketju katkeaa nyt, arki kaatuu päällemme, huomaako kukaan. Tipaton tammikuu, joillekin se on ponnistus, jotkut eivät edes huomaa koko asiaa.
        Kaikilla oli samat ponnistukset entisinä ns. hyvinä aikoina, eli takavuosina alkoi tammikuussa veroilmoitusten teko, ja Elannon kuittien laskeminen, muistatteko!
        Edes ne ovat mennyttä aikaa.
        Joulukuuset roskikseen! Herneet likoamaan, nyt on hernesopan aika.
        Älkää kaatuko liukkailla poluilla!
        tv, Mkr.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Eilisellä kävin retrotavaran messuilla Kaapelitehtaalla, olipa taas tavarata vaikka minkälaista. Kovin on tuttua, juuri niitä, joita pienillä palkoillamme nuoruudessamme ostimme kattauksia koristamaan. Eräällekin myyjälle nauroin, että on kuin olisi oma astiakaappini tyhjennetty hänen myyntipöydälleen, onneksi tiskattuina ja siististi järjestettyinä.
        Muutamalla markalla ostetut taloustavarat ovat nyt hinnoissa arvaamattomissa. Yksikin muki, joka on minun käytössäni ajautunut riisin annostelemiseen - yksi kupillinen kahdelle aterijoitsijalle - maksoi myyntipöydällä yli 100 euroa. En meinaa tapojani muuttaa, käyttötavaraksi mukini on aikoinaan ostettu. Minulta ei juuri mikään astia ole mennyt rikki, nyt on kaapit täynnä, kahvikuppien korvatkin pitää kääntää kaikki samaan suuntaan, muuten eivät mahdu.
        Maltan jo mieleni näillä markkinoilla. Olen päässyt siihen pisteeseen, että tiedän, etten tarvitse enää yhtään mitään uutta. Näistäkin on kamala vaiva aikanaan perikunnalleni.

        Katselin tänään Areenasta Natasha Kambush´sen elämästä tehdyn sarjan (En nyt tiedä, kirjoitinko nimen oikein, hajamielinen minä). Se kertoo siepatun tytön elämästä omituisen sieppaajansa kynsissä yli 8 v. ajan, ja kertoo myös tämän päivän pahansuovasta ilmapiiristä, joka on tehnyt Natashan elämästä helvettiä 20 v. ajan pakonsa jälkeen. Ihmisissä on taipumus panetella, ylenkatsoa ja maalittaa silmätikuksi joutunutta, kun sen voi tehdä nimettömänä ja porukalla, tai kun sillä voi tahkota rahaa.

        Pakkanen vain jatkuu. Talviuneni katkesi eilen siellä messukäynnillä, mutta nyt taas jatkuu häiriintymättä. - Kuten jo sanottu on, juhlapyhien ketju katkeaa nyt, arki kaatuu päällemme, huomaako kukaan. Tipaton tammikuu, joillekin se on ponnistus, jotkut eivät edes huomaa koko asiaa.
        Kaikilla oli samat ponnistukset entisinä ns. hyvinä aikoina, eli takavuosina alkoi tammikuussa veroilmoitusten teko, ja Elannon kuittien laskeminen, muistatteko!
        Edes ne ovat mennyttä aikaa.
        Joulukuuset roskikseen! Herneet likoamaan, nyt on hernesopan aika.
        Älkää kaatuko liukkailla poluilla!
        tv, Mkr.

        Kyllä tuolla Makriinalla on uskomattomat voimat ! Kiertää nyt Kaapelitehtaalla retrotavaran messuilla ! Meikä ei pääsisi edes bussipysäkille tässä kunnossa!..))
        Olisi kyllä kiinnostanut tuollaiset messut, vanhan tavaran säilyttäjä olen minäkin ja samoin: kaapit ovat täynnä itselle mielestä tavaraa, joka ei kelpaisi muille kuin keräilijöille, eikä välttämättä heillekään - ikää ei vielä ole tarpeeksi: ruska- Teema eikä Artica-astioilla.
        Jonkinverran minulla on "arvokasta" Arabiaa, mitä en ole raatsinut käyttää, enkä myöskään luopua siitä. Tuttu antiikkikauppias kertoi, ettei Arabia ole edes kovin haluttua nykyisin.








        e

      • demeter1
        demeter1 kirjoitti:

        Kyllä tuolla Makriinalla on uskomattomat voimat ! Kiertää nyt Kaapelitehtaalla retrotavaran messuilla ! Meikä ei pääsisi edes bussipysäkille tässä kunnossa!..))
        Olisi kyllä kiinnostanut tuollaiset messut, vanhan tavaran säilyttäjä olen minäkin ja samoin: kaapit ovat täynnä itselle mielestä tavaraa, joka ei kelpaisi muille kuin keräilijöille, eikä välttämättä heillekään - ikää ei vielä ole tarpeeksi: ruska- Teema eikä Artica-astioilla.
        Jonkinverran minulla on "arvokasta" Arabiaa, mitä en ole raatsinut käyttää, enkä myöskään luopua siitä. Tuttu antiikkikauppias kertoi, ettei Arabia ole edes kovin haluttua nykyisin.








        e

        Heh, tulipas ilmava viesti Makriinalle !,,)) Mun kone on ruvennut temppuilemaan: siirtää kirjaimia omin luvin seuraavalle riville. Tässä tapauksessa tuon e-kirjaimen...
        Vai näkyykö se vain minun koneella ?

      • Ramoona
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskipäivää ! Melkein helpottaa kun pyhät ovat ohi ja arki alkaa! Vaikka samoin koen kuin Sel-la: meillähän on se etuoikeus, että voimme juhlia milloin tahansa..))

        Minäkin ajattelin keittää hernekeiton heti kun arki alkaa. Minulla se on aina ollut vegaaninen: vain herneitä, sipulia - joskus porkkanoita - ja tietysti tutut mausteet.
        Aromapesässä haudutan.
        Muistan kun nuorempi poika oli päiväkodissa ja kun kysyin häneltä mitä siellä oli ruokana, hän vastasi: erikoishernekeittoa - siis sellaista missä oli lihaa ! Se oli erikoista hänelle.

        Vähän välillä moitiskellaan tätä ruuasta puhumista. Minusta se on kyllä oleellinen osa meidän arkea ja aika monille vielä pieni elämyskin, itse tuotettu, en osaa sitä väheksyä ja kuten Sel-la muistutti, on ollut niitä aikoja, jolloin ruokaa oli niukasti, nyt saamme halutessamme nauttia siitäkin etuoikeudesta. Eihän se tietysti pakollista ole.

        Minusta taitaa pikkuhiljaa tulla näiden vanhuuden vaivojen ikoni, vaikka hyvin teidän, että jokaisella on tässä iässä omansa. Kaikki eivät vain niistä puhu, tee niistä numeroa.
        Toinen kirjoittaja kirjoitti tästä nätisti: kun vaivoistaan kertoo, joku voi saada niistä apua omaan vaivaansa tai herättää muistoja koetusta ja tarjota sen pohjalta vertaistukea.
        Enkä nyt tarkoita niitä kuuluisia säälipisteitä vaan myötätuntoa, jota meillä kaikilla mielestäni on, vaikka emme sitä ääneen kuuluttaisikaan.

        Koskettava tarina tuo, minkä Sel-la kertoi. Että ihminen ei saa uudelleen elämästä kiinni puolison menetettyään. Jokin outo psyykinen mekanismi siinä kai pelaa mitä ulkopuolisen on vaikeata ymmärtää. Minulla on pari tuttua joille näyttäisi käyneen samoin. Molemmille on omainaista se, että he eivät ota mitään vastaan - edes sitä apua ja hyvää tahtoa, mitä voisivat muilta saada. Puute, vamma kai sekin on ?

        Olin kerran meidän "onnellisuusprofessorin" Markku Ojasen, luennolla. Hän puhui vastanottamisen tärkeydestä ja katsoi että jos ihminen ottaa vastaan, on avoin, hän saa apua melkein mistä tahansa. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen luonto: jos nytkin katsoo kaunista, talvista maisemaa niin voiko kokea osattomuutta ellei itse sitä tahdo ? Kun saa asua lämpimässä asunnossa ja saa vielä jokapäiväisen leipänsä.

        No, Ehkä meillä kaikilla - minulla ainakin - on kokemusta myös sellaisesta ajasta, jolloin mieli vain kiinnittyy siihen "elämän synkkään pohjavirtaan" (Eino Leino) eikä tahdo sieltä irrota.
        Avoimuus, vastaanottaminen on kyllä silloinkin auttanut enkä ole koskaan ajatellut, ettei kärsimys kuuluisi elämään siinä kuin ilo ja hauskuuskin.
        Tuosta olen väitellyt paljon, ja aina olen väittelyni hävinnyt..)) Käsimys on kuulemma turhaa. nykyihmiselle.

        Kiitos taas myötämielestä Sel-la ja muutkin. Oikeastaan kirjoittelu täällä on vahvistanut tuota omaa teoriaani: synkkä mielenlaatu muuttuu, kun saa olla muiden seurassa, kuulla heidän elämästään, vaikka siitä arjesta, joka kuitenkin muodostaa elämän perustan ja määrittää pitkälle myös elämän muut reunaehdot.
        demeter1

        Minäkin jäin miettimään tuota pitkän avioliiton jälkeen selviytymistä, miten eri tavoin se tapahtuu ja miten yllättävästi. Ennen niin kaiken hallitseva , osaava ja ehtivä ihminen voi ikäänkuin taantua. Voi ripustautua esimerkiksi lapsiinsa, tuottaa heille syyllisyyttä, jos eivät tunnu huomioivan tarpeeksi. Tietysti moni on oikeasti avun tarpeessa, varsinkin alkuvaiheessa, mutta edesmennyttä puolisoa ei kukaan voi eikä tarvitse korvata. Toinen voi korostetusti pärjätä omillaan, varoa ettei vain olisi kenellekään taakaksi, ei varsinkaan omaisilleen eikä ylpeys anna myöten hoitotahoihin tai sosiaaliviranomaisiin ottaa yhteyttä. Varsinkin sosiaalipuolta moni pelkää, ettei vaan leimautuisi, seurakunnan apuun voi olla kynnys matalampi.

        Toisten elämäntarinoihin ei voi mennä täysin sisälle, eikä tietää mitkä asiat mihinkin vaikuttavat. Oman äitini kohdalla kesti kauan, ennenkuin hän luotti taas itseensä varsinkin isompien päätösten tekijänä. Hän myös vertaili, kuka lapsista on käynyt tervehtimässä enemmän, minä tunsin hiukan huonoa omaatuntoa, kun asuin neljänsadan kilometrin päässä. Ei hän yksin jäänyt, oli paljon ystäviä ja jopa yksi lapsista samalla paikkakunnalla, talous oli myös kunnossa. Ystävät vetivät häntä kyläilyille kuoroon, se virkisti huomattavasti. Siskoni vietti toista jouluaan leskenä, tuntuu olevan hyvin kiinni elämässä ja lasten perheet ovat suuri ilo ja tuki. Meidän suuri sisarusparvemme pitää myös yhtä monella tapaa vieläkin.

        Itselle on selvää ollut aina sekä se, että leiviskästään tulee pitää huolta, heikompia autetaan , mutta myös vastavuoroisesti sitä luontevasti vastaanottaa ja pyytää. Eikä apua ja tukea tarvitse edes "ansaita" , ei edes sillä että on maksanut veroja. Urhoollista ei tarvitse näytellä, ei tosin marttyyriksikaan heittäytyä. Helppo minun on tietysti tässä tilanteessa puhua näin, kun on tuki ja turva vielä rinnalla, on läheiset lasten perheet, mutta olemme jossain määrin varautuneet kumpikin myös yksin pärjäämään. Kummankin pitää osata jokapäiväiset huushollityöt, ajaa autoa, tuntea raha-asiat, talotekniikka ja tietää tahot, mistä mihinkin apua saa tarvittaessa. Kummallakin on omia alueita, harrastuksia ja ystäviä, vaikka tietysti yhteistä on valtavasti. Demokratia ja tasa-arvo on hyvä pohja , vaikka ei mikään valmistautuminen surua ja kaipausta vie, niiden kanssa on vain helpompi ehkä elää. Rakkauden hinta on kuitenkin aina suru. Avoimesti on puhuttu ja kirjattu hoitotahto ja hautajaistoiveita. Tiedän , miten vaikeaa omien vanhempieni oli näistä puhua, ikäänkuin olisi jotenkin loukannut toista puhumalla kuolemasta.

        Rakastamme molemmat merta ja vielä enemmän puita. Puut jäävät, vaikka emme merelle enää uskaltaisi. Pariskunnan ei tarvitse katsoa kaiken aikaa toisiinsa, eteenpäin paremminkin. Mietteisiini sopii hyvin Juha Tapion laulu Kaksi puuta, jonka kertosäe kuuluu:

        Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
        Katsoo kevääseen, seisoo erillään
        Ja jossain alla maan
        Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kyllä tuolla Makriinalla on uskomattomat voimat ! Kiertää nyt Kaapelitehtaalla retrotavaran messuilla ! Meikä ei pääsisi edes bussipysäkille tässä kunnossa!..))
        Olisi kyllä kiinnostanut tuollaiset messut, vanhan tavaran säilyttäjä olen minäkin ja samoin: kaapit ovat täynnä itselle mielestä tavaraa, joka ei kelpaisi muille kuin keräilijöille, eikä välttämättä heillekään - ikää ei vielä ole tarpeeksi: ruska- Teema eikä Artica-astioilla.
        Jonkinverran minulla on "arvokasta" Arabiaa, mitä en ole raatsinut käyttää, enkä myöskään luopua siitä. Tuttu antiikkikauppias kertoi, ettei Arabia ole edes kovin haluttua nykyisin.








        e

        Hei Deme!
        Kyllä Arabia ainakin retromessuilla on hinnoissaan. Ja ostajatkin tarkistavat ensimmäiseksi, onko se Arabiaa vai ei. Tytär kerää Linnea-sarjaa, ja hän löysi riemukseen siihen kuuluvia osia. Se on suosittu keräilykohde.
        Meillähän tämä antiikkimessuilla ramppaaminen on perinne. Kahtena vuonna meitä on ollut innokkaita jopa 4:ssä polvessa, nyt nuorin on pakko jättää kotiin muutamaksi vuodeksi, varmuuden vuoksi, mutta kyllä hänestä vielä koulutetaan antiikin tutkija, kunhan ikää tulee! ;)))
        Myyjätkin jo meidät tuntevat, sillä monet kiertävät kesäisin maakuntiakin, esimerkiksi meidän kesämökkipitäjässämme, ja juttua piisaa.
        Vävy meitä onneksi kuskaa, muuten olisi jäänyt näillä säillä menemättä, on se matka sen verran hankala.
        Mkr.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei Deme!
        Kyllä Arabia ainakin retromessuilla on hinnoissaan. Ja ostajatkin tarkistavat ensimmäiseksi, onko se Arabiaa vai ei. Tytär kerää Linnea-sarjaa, ja hän löysi riemukseen siihen kuuluvia osia. Se on suosittu keräilykohde.
        Meillähän tämä antiikkimessuilla ramppaaminen on perinne. Kahtena vuonna meitä on ollut innokkaita jopa 4:ssä polvessa, nyt nuorin on pakko jättää kotiin muutamaksi vuodeksi, varmuuden vuoksi, mutta kyllä hänestä vielä koulutetaan antiikin tutkija, kunhan ikää tulee! ;)))
        Myyjätkin jo meidät tuntevat, sillä monet kiertävät kesäisin maakuntiakin, esimerkiksi meidän kesämökkipitäjässämme, ja juttua piisaa.
        Vävy meitä onneksi kuskaa, muuten olisi jäänyt näillä säillä menemättä, on se matka sen verran hankala.
        Mkr.

        Hyvä kuulla, Makriina, että Arabia on vielä arvossaan. Toinen yllättävä tieto - siis tältä nuorelta antiikkikauppiaalta - oli se, että lasi ei enää kiinnosta, ei Sarpaneva, ei Wirkkala. Pitäneekö paikkansa ? Täytynee tarkistaa ?
        Meidän suvussa, siis tässä nuoressa polvessa on vain kaksi, joita antiikki kiinnostaa.
        Poika kahmi sitä mummolasta liikaakin - säilytystilohin nähden - mutta kyllä hänen sisustustaitonsa hivelee silmää ja ennen muuta välittää ainutlaatuista tunnelmaa.
        demeter1

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Hyvä kuulla, Makriina, että Arabia on vielä arvossaan. Toinen yllättävä tieto - siis tältä nuorelta antiikkikauppiaalta - oli se, että lasi ei enää kiinnosta, ei Sarpaneva, ei Wirkkala. Pitäneekö paikkansa ? Täytynee tarkistaa ?
        Meidän suvussa, siis tässä nuoressa polvessa on vain kaksi, joita antiikki kiinnostaa.
        Poika kahmi sitä mummolasta liikaakin - säilytystilohin nähden - mutta kyllä hänen sisustustaitonsa hivelee silmää ja ennen muuta välittää ainutlaatuista tunnelmaa.
        demeter1

        Hyvä kun edes 2 harrastaa. Kyllä he sitten kertovat edelleen esineitten historian.
        Minä saan aina terveisiä entisiltä käyttäjiltä. Lämmin muisto ja tervehdys heiltä aina kun katan pöytää tai työnnän karjalanpaistin uuniin.
        Ei minun näytössäni muuten mitään ylimääräistä ilmavuutta ole havaittavissa . Kaikki kirjaimet oikeilla kohdilla. 😀😃

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kun edes 2 harrastaa. Kyllä he sitten kertovat edelleen esineitten historian.
        Minä saan aina terveisiä entisiltä käyttäjiltä. Lämmin muisto ja tervehdys heiltä aina kun katan pöytää tai työnnän karjalanpaistin uuniin.
        Ei minun näytössäni muuten mitään ylimääräistä ilmavuutta ole havaittavissa . Kaikki kirjaimet oikeilla kohdilla. 😀😃

        Hajamielinen. Mkr.

    • Ramoona

      Terveisiä metsän puilta, ajettiin jonkin matkaa sisämaahan päin puulajipuistoon ihailemaan auringossa kylpevää pakkasen ja lumen säkenöittämää maisemaa. Metsän suojassa oli ihan siedettävää hengitellä kaulaliinan läpi ja tepastella kunnolla kerrospukeutuneena, vaikka parikymmentä astetta pakkasta on täälläkin, Pian lauhtuu, hyvä niin.

      Kaupoillakin tuli välipäivinä käytyä, urheiluliikkeissä on hyvät alennukset. Ostin muutaman teknisen alusasun urheileville nuorille lahjoiksi, ovat talvilajeissa hyvät kun ohjaavat kosteuden iholta pois ja pitävät lämpimänä. Itse pidän merinovillaisesta pitkiskerrastosta talviulkoilussa. Kaksi uimapukuakin lähti mukaan, olen kova kuluttamaan niitä. Kloorattu vesi rasittaa uikkareita, ja ne on joka kerran jälkeen kunnolla pyykättävä koneessa.

      Omatekoinen hernekeitto on kyllä herkkua, mutta päästiin kyllästymään purkkikeittoon nuorena, kun purjehdittiin viikkokausia ja mukana piti olla säilyvää ruokaa. Linssikeittoa teen joskus, ja tietysti monenlaisista juureksista, kalasoppaa lähes viikottain. Raaka sipulisilppu, varsinkin punasipuli , on hyvä lisä moneen, minäkin laitan sitä eri kippoon esimerkiksi kun tarjoan mätiä ja katkarapuja. Kaupasta saatava paahdettu sipulirouhe on mainio tuote, sitä voi ripotella keittojen päälle ja kastikkeisiin, lihapulliin ja murekkeisiin, leivän päälle ja salaattiinkin makua ja rapeutta antamaan. Toinen hyvä monikäyttöinen lisäke on yrttipestokastike, jota kuluu varsinkin kesällä ja jota teen itse.

      Toivottelen parempaa vointia terveysmurheiden kanssa kamppaileville, hyvän mielen aiheita huolten keskelle. Sille pikkuiselle nimijuhlaa pian viettävälle perheineen kaikkea hyvää!

    • Paloma.se01

      Pakkasaamu Dalajoen alavirralla, lunta noin metri, pyykkinaruilla roikkuu lumipaakkuja jotka näyttävät ulos kuivumaan ripustetulta valkopyykiltä, pakkasta -17 ja aurinko paistaa viistoon takapihalle.

      Rannassa on iso neliskulmainen moottorisahalla avattu avanto, kertovat sen olevan uimista varten, mutta epäilen että kalastustarkoituksessa se on avattu. Katiska siihen mahtuu. Olen järkyttänyt kaikki meidän kaukaiset tutut mainostamalla sitä FB:ssa "talviuimalanamme". Itse en avantoon uskaltautuisi, siis vapaaehtoisesti!

      Pakkasetta alkavat jo tuntua riittäviltä ja lumen paljous myös. Pikkulintuja ruokimme keittiön ikkunan edessä on punatulkkujen ja tiaisten "noutopöytä", sieltä ne lennähtelevät sitten viereiseen mäntyyn ja istahtavat siihen nauttimaan ateriaansa.

      Hiihtoa ja ampumahiihtoa on tullut katsottua telkusta. Joulukuusen riisuminen alkoi tänään ja tontut keräilen pois ja asettelen laatikkoon, joka toimii niiden "kesäasuntona" ja mies saa kantaa ullakolle. Elämä jatkuu, ainakin tällä hetkellä näyttää siltä.

      Hyvää vointia ja jaksamista kaikile teille jotka kärsitte krempoista tai sairauksista, ketään erikseen mainitsematta, mutta eteenpäin mennään niin kuankuin henki pihisee ja se "mummo lumessa" ei tämänpäivän olosuhteissa ole mikään vertauskuvallinen tapahtuma.

      • Anonyymi

        Asun merenrannalla ja talomme lähellä on ollut avanto avattuna, tämän hetkistä tilannetta en tiedä, kun on niin kova talvi ollut, mutta naapurirapun rouva harrasti avantoon menemistä, hän vain käveli kylpytakki yllään tuosta kadunpuoleisen nurmikon yli sinne pulahtamaan. Samoin näkyi tekevän eräs naapuritalon mummo.

        Minua ei saisi avantoon millään, vaikka väitetään että kylmäkylpy auttaa reumaan. Pari reumaista tuttuani harrasti avantoa. Japanissa annetaan myös kylmähoitoa reumaatikoille laittamalla heidät pakkaskaappiin pariksi minuutiksi.

        Minulle ei sovi myöskään kuumahoito, eli kovat löylyt saunassa ovat myrkkyä nivelilleni. Myös kesän hellerajan ylittyminen riittää kipeyttämään niveliä. Sellainen 60 astetta riittää minulle olla hetken siellä.

        Mira

      • Anonyymi

        Kiitokset paremman voinnin toivotuksista, Ramoona ja Paloma. Yhteisiksi tarkoitettu, mutta minä kyllä pidin puoleni..))
        Olette seurattavien listalla, minulla, kuten varmasti monella muullakin.
        demeter1

    • korppis

      Joulu on nyt riisuttu.
      Eilen lähti suurin osa joulukoristeista, tänään loput odottamaan ensi joulua. Hopeakuusen vein ulos jo Uuden Vuoden aikoihin. Kovat pakkaset ovat sitä nyt koetelleet, toivotaan, että se kesti.

      Eilinen ilta meni klassisenmusiikin lumoissa, elämäni biisiä kuunnellen ja katkarapuherkkuja nautiskellen.

      Pakkanen on luovuttanut, vain -17 C mittarissa.

      Pärjäsimme hyvin pakkasten keskellä ja ruokaakin riitti.

      Autokin on pelittänyt hyvin.

      Nyt kohti kevättä, kohta sekin koittaa ;))

      • Anonyymi

        Pitempi kova pakkanen koettelee hatarampia asumiksiakin. Lämmitän vain yhtä pystyuunia. Tosin ilmalämpöpumppu jonkun verran auttaa.

        Ison muuratun punatiilitakan ja mun aikanaan muuratun korkeamman pystyuunin lämmitys lisäis lämpöä, mutta katon vielä seuraavan pakkasjakson, tarviiko?
        . tkl.

    • Eliaana

      Vielä tuota pakkasta piisaa, josko huomenissa herättelisi auton ja asioille lähtisi.
      Loppukuusta kai kovemmat pakkaset voivat palata.
      Toivottavasti ensi sunnuntaina olisi vielä siedettävää ilmaa, kun on ne viimeksi tulleen suvun jäsenen ensimmäiset juhlat.

      Sel-la kirjoitti osuvasti. ´´Nojatuoli on se paikka, missä tavallinen eläminen nostetaan näkyville.´´
      Aina löytyy joitakin, jotka eivät asiaa halua hyväksyä, vaikka palstoja on pilvin pimein monista eri asioista.
      Aina voi itsekin ketjun aloittaa mieleisistään asioista.
      Kummallista joillakin tuo haukkumisvimma.

      Kyllä se pikku-e siinä näkyi, Demeter. Joskus nämä koneet noita temppujaan tekee.
      Joskus tulee mieleen noita keskusteluja aikanaan tuolla 60+lla, ihan surulla väliin luen tuon kuntosi huononemisesta, mitä ajan saatossa on tullut.
      Niin se elämä menee eteenpäin, mutta on se hyvä, ettemme eteenpäin siitä tiedä.

      Noista vanhoista astioista, joista Mkr mainitsi, niin varmaan on monella vanhan talon kätköissä ihan aarteita.
      Paljon varmaan jälkipolvienkin toimesta hukkaan menee, kun ei ole tietoa.
      Käyttöäkin monille löytyy.
      Esim. itse, kun vein vanhat keinutuolit, vanhan talon vintiltä, toisen ylä- ja toisen alamökille, ihan itseäni varten, niin kyllä on istujaa löytynyt.
      Miniäkin sanoi, että nuorimmaisen lapsen (jo teini) ihan lempipaikka se on.
      Itse tykkään vanhoista tavaroista.

      • Anonyymi

        Onnittelut sinne, Eliaana, on sinulle kertynyt tuota pikku väkeä, pieniä ihmeitä seurattaviksi
        ja paljon perinnettä siirrettäväksi heille. Se kai meidän iso- ja isoisovanhempien tehtäväksi on nimetty.
        Juu. Eipä tämä olo tosiaan häävi ole. Vaikka long-covid on diagnosoitu ja siinäkin olisi tarpeeksi tekemistä, tutkimukset jatkuvat edelleen ja tuloksia tulkitaan vain milloin niistä löytyy jotakin hälyttävää. Toistaiseksi ei ole löytynyt, vaikka monet verikokeiden tulokset ylittävät viitearvot.

        En silti moiti terveydenhoitoa. Luotan siihen, että siellä osataan ja tehdään hyvää työtä, ainakin oman kokemukseni mukaan ja olen todella pahoillani siitä, että digitalisaatio tulee sielläkin korvaamaan ihmistyötä. Kyllä ihminen on minusta edelleen terveydenhoidon paras voimavara.

        Olisi joskus kiva kuulla, miten sinä, ammattilaisena, arviot terveydenhoidon nykytilaa.
        Sinun sanasi painaa ja pystyt näkemään asiat objektiivisemmin kuin me "palvelujen käyttäjät"
        Olethan sinä välillä niihin kantaa ottanutkin ja tilaisuuksia tulee tietysti vastakin..))

        Noin se on: tulevasta emme tiedä ja ihmeitäkin tapahtuu...
        demeter1

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnittelut sinne, Eliaana, on sinulle kertynyt tuota pikku väkeä, pieniä ihmeitä seurattaviksi
        ja paljon perinnettä siirrettäväksi heille. Se kai meidän iso- ja isoisovanhempien tehtäväksi on nimetty.
        Juu. Eipä tämä olo tosiaan häävi ole. Vaikka long-covid on diagnosoitu ja siinäkin olisi tarpeeksi tekemistä, tutkimukset jatkuvat edelleen ja tuloksia tulkitaan vain milloin niistä löytyy jotakin hälyttävää. Toistaiseksi ei ole löytynyt, vaikka monet verikokeiden tulokset ylittävät viitearvot.

        En silti moiti terveydenhoitoa. Luotan siihen, että siellä osataan ja tehdään hyvää työtä, ainakin oman kokemukseni mukaan ja olen todella pahoillani siitä, että digitalisaatio tulee sielläkin korvaamaan ihmistyötä. Kyllä ihminen on minusta edelleen terveydenhoidon paras voimavara.

        Olisi joskus kiva kuulla, miten sinä, ammattilaisena, arviot terveydenhoidon nykytilaa.
        Sinun sanasi painaa ja pystyt näkemään asiat objektiivisemmin kuin me "palvelujen käyttäjät"
        Olethan sinä välillä niihin kantaa ottanutkin ja tilaisuuksia tulee tietysti vastakin..))

        Noin se on: tulevasta emme tiedä ja ihmeitäkin tapahtuu...
        demeter1

        Kiitos onnittelusta, tuo viimeinen on 5 lapsenlastenlapsi.

        Olen tuota uutta hyvinvointialueen asiaa seurannut täällä, mihin itse kuulun.
        Huolestuttavaa on, varsinkin reuna-alueiden kannalta.
        Heti lopetettiin vanhusten kuntoutus, johon moni halukas pääsi osallistumaan.
        Sitten laittoivat uuden tilalle ja nostivat kriteerit niin korkealle, että vain pieni osa pääsi mukaan.
        Vuodeosaston aikoivat lopettaa, no siltä vältyttiin, kun väki pisti vastaan ja kuntapäättäjät antoivat hyvät syyt säilyttämisen puolesta.
        Suunta vanhusten kohdalla on yhteisöasuminen, tarkottaa vissiin sitä, että vanhat jeesaavat toisiaan, siis käytännössä. Paperille tulee tietysti hienompia sanoja.
        Omaishoitajuuden suuntaan mennään myös.
        Itse en ollut siinä yleisätilaisuudessa, mutta sekin tuli esiin, että kun koko ajan on rahasta pulaa, niin alueen johtajan palkka on 18 000/kk.
        Monilla matkat palveluihin tulee pitenemään ja hankaloitumaan.
        Sama suunta varmaan on koko maassa, kun täälläkin.
        Rahastahan se on kysymys ja myös siitä, että ammattilaiset hupenee, muuttavat alaakin monet.
        Ainahan puhutaan myös arvoista, kun rahaa jaetaan. Sanotaan, että rahaa on, riippuu siitä mihin sitä annetaan.
        Elämän loppuvaiheessa kuitenkin osa ihmisistä tarvitsee ympärivuorokautista hotoa tai tiivistä kotihoitoa, pidemmän tai lyhyemmän ajan.
        Tuntuu, että tämä puoli asiasta on jäänyt vähemmälle huomiolle.
        Nähtäväksi jää, mihin mennään.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Kiitos onnittelusta, tuo viimeinen on 5 lapsenlastenlapsi.

        Olen tuota uutta hyvinvointialueen asiaa seurannut täällä, mihin itse kuulun.
        Huolestuttavaa on, varsinkin reuna-alueiden kannalta.
        Heti lopetettiin vanhusten kuntoutus, johon moni halukas pääsi osallistumaan.
        Sitten laittoivat uuden tilalle ja nostivat kriteerit niin korkealle, että vain pieni osa pääsi mukaan.
        Vuodeosaston aikoivat lopettaa, no siltä vältyttiin, kun väki pisti vastaan ja kuntapäättäjät antoivat hyvät syyt säilyttämisen puolesta.
        Suunta vanhusten kohdalla on yhteisöasuminen, tarkottaa vissiin sitä, että vanhat jeesaavat toisiaan, siis käytännössä. Paperille tulee tietysti hienompia sanoja.
        Omaishoitajuuden suuntaan mennään myös.
        Itse en ollut siinä yleisätilaisuudessa, mutta sekin tuli esiin, että kun koko ajan on rahasta pulaa, niin alueen johtajan palkka on 18 000/kk.
        Monilla matkat palveluihin tulee pitenemään ja hankaloitumaan.
        Sama suunta varmaan on koko maassa, kun täälläkin.
        Rahastahan se on kysymys ja myös siitä, että ammattilaiset hupenee, muuttavat alaakin monet.
        Ainahan puhutaan myös arvoista, kun rahaa jaetaan. Sanotaan, että rahaa on, riippuu siitä mihin sitä annetaan.
        Elämän loppuvaiheessa kuitenkin osa ihmisistä tarvitsee ympärivuorokautista hotoa tai tiivistä kotihoitoa, pidemmän tai lyhyemmän ajan.
        Tuntuu, että tämä puoli asiasta on jäänyt vähemmälle huomiolle.
        Nähtäväksi jää, mihin mennään.

        Surullista kerrontaa, Eliaana, enkä usko, että asiat olisivat paljon paremmin muuallakaan. Sellainen käsitys minullekin on tullut, ja eikös se kirjattu ihan hallitusohjelmaankin, että digitaalisiin palveluihin panostetaan jatkossa, siis myös vanhuspuolella.
        Yksi esimerkki minulla tuosta jo on, Kanta-Hämeestä, mutta tahdon uskoa, että kyseessä on vain kokeilu tai sitten itse näen asian turhan synkkänä.
        Tuota yhteisöasumista ja perhehoitoa hehkutettiin joskus kovastikin, mutta löytyykö niihin tekijöitä, tai yrittäjiä ? Jää nähtäväksi. Omaishoidossa on varmasti myös omat haasteensa ja usein se uuvuttaa ainakin ikääntyneen omaisen.

        Tietysti pitäisi puhua vain onnistuneista kokeiluista tai hyvästä vanhushoivasta. Sitäkin varmasti on, mutta "paha kello kauas kuuluu"...
        Ja aina voi löytyä myös uusia, luovia ratkaisuja tilanteeseen, työvoimaa kai meillä kuitenkin on. vai onko ?
        demeter1

      • Anonyymi

        Vuosien varrella olen saanut eri perikunnilta ja kuolinpesistä vanhoja, kunnon tekijöiden huonekaluja, ja olen vähitellen kalustanut kotini ennen sotia hankituilla mööpeleillä. Uudemmat on hävitetty laatuhuonekalujen tieltä.
        Katsoin juuri olohuoneen kalustusta, ja totesin, että vain tv ja sohvakalusto ovat tältä vuosituhannelta, vanhin, puusohva, on 1800-luvun puolivälistä. Se hiukan natisee, kun sille istuu, ja sen kangasverhoilu on kerran vaihdettu 1960-luvulla, mutta ihan on käyttökelpoinen huonekalu, josta en luovu millään ehdolla
        Monet huonekaluistani ovat kulkeneet suvussa useamman perheen käytössä, ja niitä on kunnostettu ja restauroitu aikojen kuluessa, ja sen vuoksi luulen, että niitä ei voi nimittää antiikiksi, vaan vanhoiksi perintöhuonekaluiksi. Minä viihdyn niiden keskellä, olenhan kohta itsekin antiikin iässä.
        Mkr.

    • Anonyymi

      Elämäni biisiä minäkin katsoin ja kuuntelin kaunista musiikkia,
      Johan Straussin Unkarilainen tanssi n.o. 5, myös Zsaikovskin Joutsenlampi,
      myös Werdin alkusoitto La, traviaatta.
      Oli kerrankin upeaa kuunneltavaa ja mukavia oli vieraatkin siellä.

      Skillan puhui ennemmin hernekeitosta. siitä sain minäkin tuuman, että laitoin eilen herneet veteen likoamaan , tänään ne keitin ja yllättävän nopeasti kypsyivät.
      Porkkanaa ja sipulia myös sekä yksi Knorrin vegetable mukaan.

      Nyt pakkaset ovat vähän hellittäneet, hyvä niin, olikin niitä jo pitkään!
      Jatketaan eteenpäin, vaikka vaivojakin meilta kaikilta löytyy, mutta täytyy olla kiitollinen, että näinkin hyvässä kunnossa ollaan.
      Hyvää jatkoa,
      Neeasa

    • Anonyymi

      Muutama päivä sitten haastateltiin jotain nuorta naista tv:ssä, taisi olla joku urheilija ja häneltä kysyttiin mitä haluat itseltäsi tänä vuonna. Hän vastasi, että oppisi näkemään asiat positiivisesti, että lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.

      Täällä tuo on monen kirjoittajan osalta totta, olen huomannut. Positiivistä mieltä löytyy vaikka olisi mitä vastoinkäymisiä.

      Minäkään en jaksaisi edes bussipysäkille päästäkseni messuille katsomaan kodinkäyttöastioita, mutta netissä niistäkin on valtavat valikoimat. Nautittavaa katsottavaa sieltäkin.

      Mitä tulee tipattomaan tammikuuhun, siinä minulla on lasi todella tyhjä, en ole uskaltanut puoleentoista vuoteen edes yhtä skumppalasia nauttia tuon pumpun eteisvärinöiden takia, onneksi eteisvärinät loppuivat viime vuonna, mikä on iloinen asia, syytä loppumiseen en tiedä. En mitään uutta lääkettä saanut. Samaa bisoprololia olen siihen syönyt 12 vuotta, eli beetasalpaajaa.

      Mira

    • Anonyymi

      Äsken ulkomittari näytti vielä -20,5 astetta. Minnen tiiä onko lähinaapurit antaneet talvilinnuille ruuan murentakaan.
      Ite olen vienyt niille auringonkukansiemeniä heti aamun valjettuu. Kun ruokavieraina on puolenkymmentä fasaaniakin, siemenii menee.

      Varpuslintusiakin on pieni parvi. Joka talvinen murheengryyni; ihan pieni lintu oli saanut salmonellatartunnan. Se on jo lintujen taivaassa. Hytisi paikallaan.
      Yritin tappaa sen pois kitumasta, mutta se onnetoine osas väistä.

      Hurskaisen päiväpeiton päällä mittari näytti + 14 astetta. Tuplatäkkien alla on terveellistä goisat.
      Lauhan säärintaman täytyy olla tulossa ehkä 100 kilsan päässä. Aamyöstä viimistään laskee jo alle-10 asteen.

      • Anonyymi

        Alueellamme on lintujen ruokkimiskielto rottaongelman takia. En tiedä, menehtyvätkö rotat talojen alla ja pensaiden juuristossa, mutta pikkulinnut varmaan häviävät pihoiltamme, ei näy edes varista, eikä harakkaakaan. Toivottavasti ne ovat löytäneen metsiköistä suojaa, että saamme tavata ne taas sään lämmetessä. Taidan niille heittää kourallisen tervetulojyviä, jos ne palaavat, sanokoon taloyhtiö mitä tahansa.
        "Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa."
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alueellamme on lintujen ruokkimiskielto rottaongelman takia. En tiedä, menehtyvätkö rotat talojen alla ja pensaiden juuristossa, mutta pikkulinnut varmaan häviävät pihoiltamme, ei näy edes varista, eikä harakkaakaan. Toivottavasti ne ovat löytäneen metsiköistä suojaa, että saamme tavata ne taas sään lämmetessä. Taidan niille heittää kourallisen tervetulojyviä, jos ne palaavat, sanokoon taloyhtiö mitä tahansa.
        "Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa."
        Mkr.

        Huomenta, nyt viidenasteen pakkaseen, toivoisi kohta hiekka-autojen esiin tuloa. liukkaaksi varmaan muuttuu.
        Kiva on tähän arkiseen elämään sopeutua ja kaikki toimiminen saa tutun ryhdin.
        Minulla tänä päivänä mankelipäivä, harvoin mankelia käytän, mutta nyt liinoja useampia ja muutama lakanakin,, kun tarkoituksella jätin odottamaan.
        Pöytäliinoja ei meinaa sileiksi saada silittäen, siis mankeli hyvä apu, talossa mankeli niiltä ajoin, kun pyykki mankeloitiin.

        Aika viileää on Hurskaisen kodissa, olet varmaan tottunut viileyteen, minulla 23 astetta, hyvin pärjää.
        Lintujen ruokinta olisi hyvä asia, mutta kiellettyä on minunkin maisemissa, rottia on lisääntynyt hälyttävästi, tähän sopii sanonta, kun nokka tarttuu, pyrstö nousee ja päinvastoin, hyvä ei mitenkään.

        Avantoon en minäkään mistään hinnasta menisi, uiminen kesälläkin on jäänyt, vaikka lapsena melkoinen vesipeto olin.

        Nuo kaikenlaiset keräilyt olen ajat sitten jättänyt, harmittelen ennen tehtyjäkin, kun eivät kelpaa mihinkään, huonekaluistani olen hyvilläni, ovat täyttä puuta kaikki ja niiden kelpoisuus varmaan jälkeläisillekin kelpaa.
        Olen luopunut minulle tärkeistä asioista sillä tapaa, että tarjonnut olen kelle on kelvannut.
        Sydän meinaa musertua, kun joutuu jakoa tekemään, sillä pienistä ansioista niitä esineitä olen hankkinut, joten jopa rakkautta niihin tunnen.
        Paljosta on ihmisen luovuttava, jopa hengestään, miksi pitääkään kaikkea haalia.
        Niin kauan kun asia on tärkeä ja sitä arvostaa, asia kohdillaan ja jatkuvuuttakin löytyy.
        Onneksi olkoon teille joilla voimia edelleen tähän hyvään harrastukseen.

        Olen pohtinut eilen kertomaan elämän tarinaa, varmaan ihminen josta kerroin, oli niin vahvasti miehensä tahdon alla, vaikka ei sitä huomannut.
        Oma toimisesti kotia ja seuraelämääkin hoiti, mutta taustalla kuitenkin vahvatahtoinen mies, kun hän kuoli jäi vaimo ikään kuin ilman taustatukea.
        Nyt tytär on ottanut isänsä paikan, hyvää tarkoittaen, mutta tapahtui päinvastaista, nyt niin aloitekykyinen ihminen aiemmin, ei osaa mitään omatoimisesti tehdä.
        Tytär on vahva tahtoinen ja tietää mitä äiti tarvitsee ja suuntaa näyttää omien ajatusten voimalla, jopa äidin ruokailusta päättää.
        Sivusta seuraten tältä näyttää, mutta voihan olla tekijöitä mitä en huomaa ja kaikki on niin kuin pitääkin.
        Kunpa ei tytär uupuisi kesken kaiken.

        Ramoona kirjoitti taas asian oikeasta järjestelystä, kaksi ihmistä yhdessä eläen puhuvat asiat selviksi eläessään ja tuo kaksi puuta osui ja upposi.
        Kiitos onnen toivotuksista pienen kohdalla;)
        Onnellinen olen, kun vielä vaan itse määrään elämäni suunnan, ainakin tällä hetkellä, huomisesta ei tiedä.
        Miten paljon tätä oman itsensä elämisen määräämisen puutetta onkaan vanhusten keskellä.
        Kunpa tukea ja apua kaikille löytyisi ja ymmärtävää ihmistä rinnalle.

        Eliaana selvitti puutteita mitä tämä hyvinvointialueiden toiminta toi mukanaan, näin tapahtuu.
        Toivoisi, että vielä alkuoireita ovat ja sitäkin, että rahaa riittäisi asian hoitoon säällisesti.

        Voi noita vaivoja mitä ihmiset joutuvatkaan kestämään, häpeää aivan tunnen mitättömistä vaivoistani ja niiden valittamisista.
        Mira ja demeter nyt kokevat paljon sellaista, mistä ei minulla ole aavistustakaan, voimia molemmille ja toivoa siitä, että elämä vielä hymyileekin kohdallanne.
        Aikaa varmasti demeterin koronasta aiheutuneet paranemiset tarvitsee, näin luulen.

        Koetetaan pysyä pystyssä ja muutenkin valoisin ajatuksin elämää ajatellen.
        Taas kirjautuminen hitauteni vuoksi hävisi , näin aika usein tapahtuu .Sel-la

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, nyt viidenasteen pakkaseen, toivoisi kohta hiekka-autojen esiin tuloa. liukkaaksi varmaan muuttuu.
        Kiva on tähän arkiseen elämään sopeutua ja kaikki toimiminen saa tutun ryhdin.
        Minulla tänä päivänä mankelipäivä, harvoin mankelia käytän, mutta nyt liinoja useampia ja muutama lakanakin,, kun tarkoituksella jätin odottamaan.
        Pöytäliinoja ei meinaa sileiksi saada silittäen, siis mankeli hyvä apu, talossa mankeli niiltä ajoin, kun pyykki mankeloitiin.

        Aika viileää on Hurskaisen kodissa, olet varmaan tottunut viileyteen, minulla 23 astetta, hyvin pärjää.
        Lintujen ruokinta olisi hyvä asia, mutta kiellettyä on minunkin maisemissa, rottia on lisääntynyt hälyttävästi, tähän sopii sanonta, kun nokka tarttuu, pyrstö nousee ja päinvastoin, hyvä ei mitenkään.

        Avantoon en minäkään mistään hinnasta menisi, uiminen kesälläkin on jäänyt, vaikka lapsena melkoinen vesipeto olin.

        Nuo kaikenlaiset keräilyt olen ajat sitten jättänyt, harmittelen ennen tehtyjäkin, kun eivät kelpaa mihinkään, huonekaluistani olen hyvilläni, ovat täyttä puuta kaikki ja niiden kelpoisuus varmaan jälkeläisillekin kelpaa.
        Olen luopunut minulle tärkeistä asioista sillä tapaa, että tarjonnut olen kelle on kelvannut.
        Sydän meinaa musertua, kun joutuu jakoa tekemään, sillä pienistä ansioista niitä esineitä olen hankkinut, joten jopa rakkautta niihin tunnen.
        Paljosta on ihmisen luovuttava, jopa hengestään, miksi pitääkään kaikkea haalia.
        Niin kauan kun asia on tärkeä ja sitä arvostaa, asia kohdillaan ja jatkuvuuttakin löytyy.
        Onneksi olkoon teille joilla voimia edelleen tähän hyvään harrastukseen.

        Olen pohtinut eilen kertomaan elämän tarinaa, varmaan ihminen josta kerroin, oli niin vahvasti miehensä tahdon alla, vaikka ei sitä huomannut.
        Oma toimisesti kotia ja seuraelämääkin hoiti, mutta taustalla kuitenkin vahvatahtoinen mies, kun hän kuoli jäi vaimo ikään kuin ilman taustatukea.
        Nyt tytär on ottanut isänsä paikan, hyvää tarkoittaen, mutta tapahtui päinvastaista, nyt niin aloitekykyinen ihminen aiemmin, ei osaa mitään omatoimisesti tehdä.
        Tytär on vahva tahtoinen ja tietää mitä äiti tarvitsee ja suuntaa näyttää omien ajatusten voimalla, jopa äidin ruokailusta päättää.
        Sivusta seuraten tältä näyttää, mutta voihan olla tekijöitä mitä en huomaa ja kaikki on niin kuin pitääkin.
        Kunpa ei tytär uupuisi kesken kaiken.

        Ramoona kirjoitti taas asian oikeasta järjestelystä, kaksi ihmistä yhdessä eläen puhuvat asiat selviksi eläessään ja tuo kaksi puuta osui ja upposi.
        Kiitos onnen toivotuksista pienen kohdalla;)
        Onnellinen olen, kun vielä vaan itse määrään elämäni suunnan, ainakin tällä hetkellä, huomisesta ei tiedä.
        Miten paljon tätä oman itsensä elämisen määräämisen puutetta onkaan vanhusten keskellä.
        Kunpa tukea ja apua kaikille löytyisi ja ymmärtävää ihmistä rinnalle.

        Eliaana selvitti puutteita mitä tämä hyvinvointialueiden toiminta toi mukanaan, näin tapahtuu.
        Toivoisi, että vielä alkuoireita ovat ja sitäkin, että rahaa riittäisi asian hoitoon säällisesti.

        Voi noita vaivoja mitä ihmiset joutuvatkaan kestämään, häpeää aivan tunnen mitättömistä vaivoistani ja niiden valittamisista.
        Mira ja demeter nyt kokevat paljon sellaista, mistä ei minulla ole aavistustakaan, voimia molemmille ja toivoa siitä, että elämä vielä hymyileekin kohdallanne.
        Aikaa varmasti demeterin koronasta aiheutuneet paranemiset tarvitsee, näin luulen.

        Koetetaan pysyä pystyssä ja muutenkin valoisin ajatuksin elämää ajatellen.
        Taas kirjautuminen hitauteni vuoksi hävisi , näin aika usein tapahtuu .Sel-la

        Minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä omassa huushollissani, jonka lattiat ovat kylmät.
        Kaivelin kaappeja ja löysin perikunnalle kuuluvat lammasnahkaiset tallukkaat, nroa 43, joilla nyt laahustan huoneissa. 6 nroa liian isot. Ne takertuvat mattoihin ja tuolinjalkoihin, ja olen kokoa ajan menossa nenälleni. Liikkumisestani on reippaus ja sulokkuus kaukana.
        Myötätuntoni teille terveytenne kanssa kamppaileville. Minä olen hyvinvoiva , vähän uninen, koska ne yöunet nyt ovat mitä sattuu, mutta ei edes flunssa ole iskenyt.
        Tsemppiä.

        Tänään oli aamusella vain -7 meidän mittarissa.
        Kyllä tämä tästä!
        Mkr.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, nyt viidenasteen pakkaseen, toivoisi kohta hiekka-autojen esiin tuloa. liukkaaksi varmaan muuttuu.
        Kiva on tähän arkiseen elämään sopeutua ja kaikki toimiminen saa tutun ryhdin.
        Minulla tänä päivänä mankelipäivä, harvoin mankelia käytän, mutta nyt liinoja useampia ja muutama lakanakin,, kun tarkoituksella jätin odottamaan.
        Pöytäliinoja ei meinaa sileiksi saada silittäen, siis mankeli hyvä apu, talossa mankeli niiltä ajoin, kun pyykki mankeloitiin.

        Aika viileää on Hurskaisen kodissa, olet varmaan tottunut viileyteen, minulla 23 astetta, hyvin pärjää.
        Lintujen ruokinta olisi hyvä asia, mutta kiellettyä on minunkin maisemissa, rottia on lisääntynyt hälyttävästi, tähän sopii sanonta, kun nokka tarttuu, pyrstö nousee ja päinvastoin, hyvä ei mitenkään.

        Avantoon en minäkään mistään hinnasta menisi, uiminen kesälläkin on jäänyt, vaikka lapsena melkoinen vesipeto olin.

        Nuo kaikenlaiset keräilyt olen ajat sitten jättänyt, harmittelen ennen tehtyjäkin, kun eivät kelpaa mihinkään, huonekaluistani olen hyvilläni, ovat täyttä puuta kaikki ja niiden kelpoisuus varmaan jälkeläisillekin kelpaa.
        Olen luopunut minulle tärkeistä asioista sillä tapaa, että tarjonnut olen kelle on kelvannut.
        Sydän meinaa musertua, kun joutuu jakoa tekemään, sillä pienistä ansioista niitä esineitä olen hankkinut, joten jopa rakkautta niihin tunnen.
        Paljosta on ihmisen luovuttava, jopa hengestään, miksi pitääkään kaikkea haalia.
        Niin kauan kun asia on tärkeä ja sitä arvostaa, asia kohdillaan ja jatkuvuuttakin löytyy.
        Onneksi olkoon teille joilla voimia edelleen tähän hyvään harrastukseen.

        Olen pohtinut eilen kertomaan elämän tarinaa, varmaan ihminen josta kerroin, oli niin vahvasti miehensä tahdon alla, vaikka ei sitä huomannut.
        Oma toimisesti kotia ja seuraelämääkin hoiti, mutta taustalla kuitenkin vahvatahtoinen mies, kun hän kuoli jäi vaimo ikään kuin ilman taustatukea.
        Nyt tytär on ottanut isänsä paikan, hyvää tarkoittaen, mutta tapahtui päinvastaista, nyt niin aloitekykyinen ihminen aiemmin, ei osaa mitään omatoimisesti tehdä.
        Tytär on vahva tahtoinen ja tietää mitä äiti tarvitsee ja suuntaa näyttää omien ajatusten voimalla, jopa äidin ruokailusta päättää.
        Sivusta seuraten tältä näyttää, mutta voihan olla tekijöitä mitä en huomaa ja kaikki on niin kuin pitääkin.
        Kunpa ei tytär uupuisi kesken kaiken.

        Ramoona kirjoitti taas asian oikeasta järjestelystä, kaksi ihmistä yhdessä eläen puhuvat asiat selviksi eläessään ja tuo kaksi puuta osui ja upposi.
        Kiitos onnen toivotuksista pienen kohdalla;)
        Onnellinen olen, kun vielä vaan itse määrään elämäni suunnan, ainakin tällä hetkellä, huomisesta ei tiedä.
        Miten paljon tätä oman itsensä elämisen määräämisen puutetta onkaan vanhusten keskellä.
        Kunpa tukea ja apua kaikille löytyisi ja ymmärtävää ihmistä rinnalle.

        Eliaana selvitti puutteita mitä tämä hyvinvointialueiden toiminta toi mukanaan, näin tapahtuu.
        Toivoisi, että vielä alkuoireita ovat ja sitäkin, että rahaa riittäisi asian hoitoon säällisesti.

        Voi noita vaivoja mitä ihmiset joutuvatkaan kestämään, häpeää aivan tunnen mitättömistä vaivoistani ja niiden valittamisista.
        Mira ja demeter nyt kokevat paljon sellaista, mistä ei minulla ole aavistustakaan, voimia molemmille ja toivoa siitä, että elämä vielä hymyileekin kohdallanne.
        Aikaa varmasti demeterin koronasta aiheutuneet paranemiset tarvitsee, näin luulen.

        Koetetaan pysyä pystyssä ja muutenkin valoisin ajatuksin elämää ajatellen.
        Taas kirjautuminen hitauteni vuoksi hävisi , näin aika usein tapahtuu .Sel-la

        iltapäivää ! Kyllä Hurskainen taitaa olla eräänlainen elämäntapaintiaani. Sisulla - ja polkupyörällä - kulkee eikä vaivojaan valita, ruokkii vielä taivaan lintujakin ja kertoo mukavia tarinoita meille..))
        Meilläkin on tuo lintujen talviruokintakielto päällä, enkä halua sitä uhmata. Pakko kovettaa sydämensä siinäkin asiassa.

        Ramoonan kirjoitus puhutteli minuakin: siinä oli kaikki oikein ja kohdallaan - niinkuin hänen kirjoituksissaan aina on. Itse joudun toteamaan, että taidan olla niitä, joilla on "tahto, ei voima" (vrt Eino Leino), ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa.

        Koen silti, että me kaikki olemme tasavertasina mukana siinä elämän kudoksessa, jonka yhdessä muodostamme, eivätkä vertailu tai mittailu oikeastaan kuulu sinne.
        Sitähän keskeneräinen ihminen kuitenkin pakkaa tekemään, ainakin niinä hetkinä kun ei jaksa uskoa itseensä (eikä muihinkaan..)).

        Noin se menee, Sel-la, pitkäkestoisen koronan kesto vaihtelee 3 kk:sta vuoteen. Surku tulee työikäisiä, jotka saattavat menettää työkykyään pitkäksi aikaa. Nuorten työikäisten keskuudessa on lisääntynyt myös samantyyppinen neurologinen sairaus: väsymys/uupumus oireyhtymä. Hyvinvointivaltiossa voidaan myös huonosti.

        Kai sitä on katsottava itsensä onnekkaaksi, kun saa sairastaa vapaarouvana ja veronmaksajien piikkiin..))
        Ehkä ei ihan noinkaan. Jokainen tahtoisi pysyä terveenä ja jos/kun ei itse katso olevansa syypää sairastumiseen niin voisi ehkä puhua huonosta tuurista.
        Ja niinkin, että eiköhän suurin osa meistä ole sittenkin työllään ansainnut eläkkeensä ja mahdollisen sairastumisen hoidon.
        Kiitollinen on silti syytä olla: on edelleen lottovoitto syntyä Suomeen ja asua maailman onnellisemmassa maassa..))
        Onnellista alkuviikkoa kaikille,
        demeter1

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä omassa huushollissani, jonka lattiat ovat kylmät.
        Kaivelin kaappeja ja löysin perikunnalle kuuluvat lammasnahkaiset tallukkaat, nroa 43, joilla nyt laahustan huoneissa. 6 nroa liian isot. Ne takertuvat mattoihin ja tuolinjalkoihin, ja olen kokoa ajan menossa nenälleni. Liikkumisestani on reippaus ja sulokkuus kaukana.
        Myötätuntoni teille terveytenne kanssa kamppaileville. Minä olen hyvinvoiva , vähän uninen, koska ne yöunet nyt ovat mitä sattuu, mutta ei edes flunssa ole iskenyt.
        Tsemppiä.

        Tänään oli aamusella vain -7 meidän mittarissa.
        Kyllä tämä tästä!
        Mkr.

        Heh, Makriina..)) Kohtalotovereita ollaan: "Liikkumisesta on kaikki reippaus ja sulokkuus kaukana"..)) Paitsi, että sinä pystyt liikkumaan! Minulla tekee tiukkaa välillä.
        Kyllä te hyvävointiset välitätte elämänvoimaa muillekin, minulle ainakin,

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Heh, Makriina..)) Kohtalotovereita ollaan: "Liikkumisesta on kaikki reippaus ja sulokkuus kaukana"..)) Paitsi, että sinä pystyt liikkumaan! Minulla tekee tiukkaa välillä.
        Kyllä te hyvävointiset välitätte elämänvoimaa muillekin, minulle ainakin,

        Kiitoksia demeter1 kohteliaisuuksista! Toki enemmän nojaan siihen polkupyörään. Viimeisestä ajosta on jo pari vuotta.
        Katson reippaita frouvia, jotka riiputtavat painavia kassejaan käsissään. Polkupyörähän liikkuu kepeästi, taakan kantaen vaikka pyörää vain taluttaisi.

        Huonomuistisuus on ikäisilläni lisääntyvä ominaisuus. Saattaa olla sukuvikakin, kun 3v- vanhempa veljeni on jo käytännössä aivan "ulkona".

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitoksia demeter1 kohteliaisuuksista! Toki enemmän nojaan siihen polkupyörään. Viimeisestä ajosta on jo pari vuotta.
        Katson reippaita frouvia, jotka riiputtavat painavia kassejaan käsissään. Polkupyörähän liikkuu kepeästi, taakan kantaen vaikka pyörää vain taluttaisi.

        Huonomuistisuus on ikäisilläni lisääntyvä ominaisuus. Saattaa olla sukuvikakin, kun 3v- vanhempa veljeni on jo käytännössä aivan "ulkona".

        Aivan, hurskainen, mutta kyllä se taluttaminenkin kuntoa vaatii, tasapainoa ainakin..))
        Ikävä kuulla tuosta veljen tilanteesta. Taitaa olla se pelätyin sairaus, useimmille.

        Huonomuistisuutta kokevat nuoremmatkin, olen huomannut.... Ja eikös se ollut niinkin, että vanhana muisti toimii "tarkoituksenmukaisesti" ? Keskitytään vain olennaiseen..))

      • Sel-la
        demeter1 kirjoitti:

        Aivan, hurskainen, mutta kyllä se taluttaminenkin kuntoa vaatii, tasapainoa ainakin..))
        Ikävä kuulla tuosta veljen tilanteesta. Taitaa olla se pelätyin sairaus, useimmille.

        Huonomuistisuutta kokevat nuoremmatkin, olen huomannut.... Ja eikös se ollut niinkin, että vanhana muisti toimii "tarkoituksenmukaisesti" ? Keskitytään vain olennaiseen..))

        Huomenta pimeään aamuun, vielä ei päivän jatkumista huomaa ainakaan, kun pilvessä on.
        Yhden asteen pakkasella nyt mennään, autoja hinausauton päällä näkee ajelevan, taisi monen auto vammoja saada kovasta pakkasesta.
        Mankelointini teki tepposet, yksi omavirkkaama pöytäliina katosi mankelin sisuksiin.
        Aiemmin onnistui mankelointi hyvin, nyt kuitenkin jonnekin sisuksiin jäi. vähän paksumpi oli.
        Kai joutuvat purkamaan mankelin, jotta liinani löytyy, ehkä se jostain löytyy, itse yritin katsella ei vilaustakaan.
        Ei päivää ettei vahinkoa, sanottiin ennen, kohdallani niitä vahinkojakin on kertynyt, nyt vähemmän, kun hitaammin liikun.

        Tuo muistin menetys on pelottavan tuntuinen tauti, pari tuttuani siitä kärsii ja puheet sen mukaisia, toistoja tulee, mutta tietäen vaivan osaa jo asennoitua.
        Olen ymmärtänyt, että muistinsa menettänyt ei siitä itse kärsi, elää omaa elämäänsä, mutta läheisille, hoitaville henkilöille vaikeaa.
        Radiosta juuri kuuntelin ,miten minun ikäinen entinen urheilija seisovilta jaloilta kaatui, sai sydänkohtauksen, vaimo kiitteli terveydenhoitoa, nopeaan paikalle joutuivat ja nyt hoidossa tämä kohtauksen saanut.
        Sitä ei koskaan paikkaa ei aikaa tiedä mitä voi tapahtua.

        Tuo terveenä oleminen ei aina itsestään riipu, kyllä sairaudet iskevät yllättäin, tänään terve, huomenna sairaalassa, sen kun muistaisi ja koettaisi kiitollisin mielin olonsa hyväksyä.
        Voimien hävitessä vaikea on tyynenä pysyä, kyllä se tunne ikävä kumppani on ja mielen masentaa, lisäten huonoa oloa.
        Itselläni tuo asentohuimaus kiusaa ja sekin aika hankala aina aamuisin, päiväksi tasoittuu.
        Pieni on vaivani, kun lueskelen teidän toisten vaivoista, mutta kyllä se aina vaan kysymysmerkkejä esiin tuo, mitähän tämäkin tunne oikein on. sitä herkkänä on kuuntelemaan kehon ääntelyä.
        Paljosta pohdinnasta taudin kuvat lisääntyy ja luulottelu alkaa, mielikuvitus lisää vaivoja, puhun nyt itsestäni, torun itseäni, kun luen teidän toisten sairauksia miten minä kestäisinkään.

        Lattioilla aina vedon tunne ja siksi minäkin sukkia tai tossuja jalkoihin etsin, minulta löytyisi sinulle mkr sukat tai tossut milloin vaan tarvitsisit, on niitä itsellekin tullut tehty;)
        Ei päde sanonta, suutari ilman kenkiä.
        Perusterveeksi voisin minäkin itseäni sanoa, vaikka aina vaivoista kerronkin, ei aina muista, että vanhenemiseen kuuluu myös heikkeneminen, samaa ei jaksa mitä nuorempana.
        Yksi hyvä puoli asiasta löytyy kohdallamme, kiire myös katoaa useimmalla, on aikaa hitaasti edetä.
        Nautin valtavasti siitä, että ei ole pakko mitään tehdä, siten ne puuhatkin jaksaa paremmin.

        Laulupäivä taas tänään, siitä voimaantuu ja mieli ilostuu, olisipa hiekotus teillä ja kaduilla hoitunut.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta pimeään aamuun, vielä ei päivän jatkumista huomaa ainakaan, kun pilvessä on.
        Yhden asteen pakkasella nyt mennään, autoja hinausauton päällä näkee ajelevan, taisi monen auto vammoja saada kovasta pakkasesta.
        Mankelointini teki tepposet, yksi omavirkkaama pöytäliina katosi mankelin sisuksiin.
        Aiemmin onnistui mankelointi hyvin, nyt kuitenkin jonnekin sisuksiin jäi. vähän paksumpi oli.
        Kai joutuvat purkamaan mankelin, jotta liinani löytyy, ehkä se jostain löytyy, itse yritin katsella ei vilaustakaan.
        Ei päivää ettei vahinkoa, sanottiin ennen, kohdallani niitä vahinkojakin on kertynyt, nyt vähemmän, kun hitaammin liikun.

        Tuo muistin menetys on pelottavan tuntuinen tauti, pari tuttuani siitä kärsii ja puheet sen mukaisia, toistoja tulee, mutta tietäen vaivan osaa jo asennoitua.
        Olen ymmärtänyt, että muistinsa menettänyt ei siitä itse kärsi, elää omaa elämäänsä, mutta läheisille, hoitaville henkilöille vaikeaa.
        Radiosta juuri kuuntelin ,miten minun ikäinen entinen urheilija seisovilta jaloilta kaatui, sai sydänkohtauksen, vaimo kiitteli terveydenhoitoa, nopeaan paikalle joutuivat ja nyt hoidossa tämä kohtauksen saanut.
        Sitä ei koskaan paikkaa ei aikaa tiedä mitä voi tapahtua.

        Tuo terveenä oleminen ei aina itsestään riipu, kyllä sairaudet iskevät yllättäin, tänään terve, huomenna sairaalassa, sen kun muistaisi ja koettaisi kiitollisin mielin olonsa hyväksyä.
        Voimien hävitessä vaikea on tyynenä pysyä, kyllä se tunne ikävä kumppani on ja mielen masentaa, lisäten huonoa oloa.
        Itselläni tuo asentohuimaus kiusaa ja sekin aika hankala aina aamuisin, päiväksi tasoittuu.
        Pieni on vaivani, kun lueskelen teidän toisten vaivoista, mutta kyllä se aina vaan kysymysmerkkejä esiin tuo, mitähän tämäkin tunne oikein on. sitä herkkänä on kuuntelemaan kehon ääntelyä.
        Paljosta pohdinnasta taudin kuvat lisääntyy ja luulottelu alkaa, mielikuvitus lisää vaivoja, puhun nyt itsestäni, torun itseäni, kun luen teidän toisten sairauksia miten minä kestäisinkään.

        Lattioilla aina vedon tunne ja siksi minäkin sukkia tai tossuja jalkoihin etsin, minulta löytyisi sinulle mkr sukat tai tossut milloin vaan tarvitsisit, on niitä itsellekin tullut tehty;)
        Ei päde sanonta, suutari ilman kenkiä.
        Perusterveeksi voisin minäkin itseäni sanoa, vaikka aina vaivoista kerronkin, ei aina muista, että vanhenemiseen kuuluu myös heikkeneminen, samaa ei jaksa mitä nuorempana.
        Yksi hyvä puoli asiasta löytyy kohdallamme, kiire myös katoaa useimmalla, on aikaa hitaasti edetä.
        Nautin valtavasti siitä, että ei ole pakko mitään tehdä, siten ne puuhatkin jaksaa paremmin.

        Laulupäivä taas tänään, siitä voimaantuu ja mieli ilostuu, olisipa hiekotus teillä ja kaduilla hoitunut.

        Mitä se sellainen perusterveys on, kun tuntuu olevan monenlaista vaivaa, kuten tuo asentohuimaus ja astma, verenpaine, nivelrikko on lääkitystä ja liikuntavaikeutta?

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä se sellainen perusterveys on, kun tuntuu olevan monenlaista vaivaa, kuten tuo asentohuimaus ja astma, verenpaine, nivelrikko on lääkitystä ja liikuntavaikeutta?

        No voihan se kyseenalaista olla, mutta jaksan toimia joka päivä kohtalaisesti, hoidan itsenäisesti kotini ja kaupassa käynnit, nämä vaivat ei sitä tee mahdottomaksi.
        Ikäni huomioiden katson olevani vielä "perusterve" muistikin melko hyvä vielä.
        Vaivojen luettelo on kohtalaisen pieni ja monilla muillakin lääkitystä paljon enemmän, joten katson olevani melkein perusterve;)

        Jos sinua tämä asia kiusaa, perun tuon perusterveen.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Heh, Makriina..)) Kohtalotovereita ollaan: "Liikkumisesta on kaikki reippaus ja sulokkuus kaukana"..)) Paitsi, että sinä pystyt liikkumaan! Minulla tekee tiukkaa välillä.
        Kyllä te hyvävointiset välitätte elämänvoimaa muillekin, minulle ainakin,

        Lähetän täältä tsemppiä virtuaalisesti, kyllä se sulokkuus vielä palaa!
        Samoin kaikille muillekin vaivojaan poteville. Valoisaa kohti mennään, luoja suokoon terveyttä ja voimia!

        Sää lauhtuu, ja pelkoni vähenee. Takavuosina vesiputket jäätyivät yhtiössämme helposti, varmaan jokin rakennusvirhe, koska jäätymistä oli joka talvi. Nyt olen valuttanut vettä yötäpäivää jo toista viikkoa, kuinkahan kauan vielä!
        Nyt lumiukkoa tekemään!
        Mkr.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        No voihan se kyseenalaista olla, mutta jaksan toimia joka päivä kohtalaisesti, hoidan itsenäisesti kotini ja kaupassa käynnit, nämä vaivat ei sitä tee mahdottomaksi.
        Ikäni huomioiden katson olevani vielä "perusterve" muistikin melko hyvä vielä.
        Vaivojen luettelo on kohtalaisen pieni ja monilla muillakin lääkitystä paljon enemmän, joten katson olevani melkein perusterve;)

        Jos sinua tämä asia kiusaa, perun tuon perusterveen.

        Niin kauan kuin jaksaa itse kaupoissa käydä ja omat maksunsa hoitaa, voi olla elämänlaatuunsa tyytyväinen. Se kai on sitä "perusterveyttä".
        Iloitsen siitä joka päivä.

        Siinä asiassa olen periksi antanut, että olen palkannut siivoojan joka imuroi ja putsaa kerran kuussa. Tosin olen sitä mieltä, että itse minä kyllä . . . mutta tyydyn tähän.
        Tässä ikäkaudessa on oppinut joustamaan ja huomaamaan, että joka aamu on armo uus.
        Hyvää päivänjatkoa, tv. Mkr,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä se sellainen perusterveys on, kun tuntuu olevan monenlaista vaivaa, kuten tuo asentohuimaus ja astma, verenpaine, nivelrikko on lääkitystä ja liikuntavaikeutta?

        Mikä sinun mielestäsi on perusterve?
        Pitääkö meidän ymmärtää, että meidän on pysyttävä määrätynlaisessa terveyden tilassa voidaksemme osallistua kommentointiin?
        Aina täällä on korostettu, että kaikki voivat osallistua, nyt luettelet useita vaivoja, joita et halua hyväksyä muissa.

        Pitäisi ottaa huomioon, että vanhuus ei tule yksin, olemme hyväntuulisia ja optimistisia, eivätkä nämä krempat ole meitä lannistaneet.
        Samaa toivon sullekin. Eteenpäin vaan, sanoivat palstalaiset lumessa.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sinun mielestäsi on perusterve?
        Pitääkö meidän ymmärtää, että meidän on pysyttävä määrätynlaisessa terveyden tilassa voidaksemme osallistua kommentointiin?
        Aina täällä on korostettu, että kaikki voivat osallistua, nyt luettelet useita vaivoja, joita et halua hyväksyä muissa.

        Pitäisi ottaa huomioon, että vanhuus ei tule yksin, olemme hyväntuulisia ja optimistisia, eivätkä nämä krempat ole meitä lannistaneet.
        Samaa toivon sullekin. Eteenpäin vaan, sanoivat palstalaiset lumessa.
        Mkr.

        Korppistakin voisit ojentaa, koska hänen mielestään vanhuuden vaivoja ei saisi
        mainita täällä. Pitäisi muistella vaan vanhoja aikoja , vanhoja reissuja kun oli vielä vähemmän ruttunen ja valokuvat onnistu paremmin.

    • korppis

      Tiistaita@

      Pyykinpesuaamu, nyt jo käyttövaatteet kuivumassa. Riittäneekin tälle päivälle. Huomenna liinavaatteiden pesu.

      Eilen tein aamupäivän töitä tietokoneella ja turhaa, en löytänyt haluamaani asiakirjaa, joka piti lähettää eteenpäin. No, en sitä loppupeleissa tarvinnutkaan.

      Oli kiva selailla vanhoja kuvia ja tarinoita. Löysin blogiarkistostani julkaisemattomia luonnoksia, pitänee alkaa julkaisemaan niitä.
      Esimerkiksi en ole julkakssut yhteenvetoa Italian matkaltamme

      Mietin voitaisiinko jutustella ja muistella muustakin kuin vanhuuden vaivoista. Positiivinen elämän asenne kehiin ja kerrataan mukavia muistojamme.

      Matkavalokuvia selailemalla sai itsetuntooni nousuvireen, että olen ollut hyvän näköinen ; )
      En minä vielä ole rupsahtanutkaan, sanotaanko hyvin säilynyt, vai olisiko geeniperimää.

      Löysin soman valokuvan itsestäni. Kuva on otettu lokakuussa 2015 Italian matkaltamme, istun siinä Rooman Transteveressä, ravintolan terassilla illastamassa. Hui, kun tuli matkakuume, olen aina hyvin onnellinen kun pääsen uusiin maisemiin ja se näkyy naamastani.

      Mikä saa sinun itsetuntosi nousemaan, mielenvireesi onnelliseksi ; ))

      Tällaisia pohdin, nyt ajattelin ajella mökille, aurinko ei paista, mutta eipä pakkanenkaa pure.

      • Anonyymi

        Korppis kysyy onnellisen mielenvireen syntyjä.
        Katselin minäkin vanhoja valokuvia, ja monessa kuvassa oltiin mökillä vehreässä maisemassa, jossa samalla alueella oli ja on 3 sukukuntaan kuuluvaa mökkiä. Yhteiseloa on jatkunut monen sukupolven ajan, ja mieleeni nousi se kaukainen aika, jolloin kylän pojilta sai tilata rapuja 20 penniä kappale, ja pari kertaa kesässä tilattiin 100 rapua yhteisille rapukesteille. Siinä oli koko sakille hommaa, kun rapuja keitettiin ja pitkää pöytää rakenneltiin, että jokaiselle saatiin paikka ja kattaus.
        Siinä lapsetkin oppivat kuorimaan ravut jo pienestä pitäen. Ei huonompi taito.
        On niitä rapuja syöty viime vuosinakin, mutta pienemmällä porukalla ja valmiiksi keitettyinä.
        Eihän ne ollenkaan samalta maistu, kuin ne omalla reseptillä keitetyt!
        Mutta fiilis on sama. Lapsenlapsenlapsikin osallistui ensi kerran rapujuhliin 3 kk vanhana, vaikka ei hän itse rapuja kuorinut, ja taisi muutenkin vain pitää silmällä tilaisuuden sujuvuutta. En tiedä, miksi kuitenkin juuri hänestä on eniten kuvia otettu! Vaikea arvata!
        Muinassi muistellen Mkr.

      • Anonyymi

        Kuka rupsahtanut mummo sinun profiili kuvassa sitten on?
        Ja evvk kenenkään vanhat ulkomaan reissut . Painu tuonne matkailu palstoille vaikka tuskin sielläkään muinaiset turistien tylsät jaaritukset ketään enää kiinostaa. . Itsekkin olet sairauksistasi jauhanut, älätule määräilemään mitä täällä saa jutella.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka rupsahtanut mummo sinun profiili kuvassa sitten on?
        Ja evvk kenenkään vanhat ulkomaan reissut . Painu tuonne matkailu palstoille vaikka tuskin sielläkään muinaiset turistien tylsät jaaritukset ketään enää kiinostaa. . Itsekkin olet sairauksistasi jauhanut, älätule määräilemään mitä täällä saa jutella.

        No jopas otti pannuun Makriinan rapukestit! Eikä mulla ole mitään profiilikuvaa enää, kun tapoin rekisteröitymiseni. Huoh.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka rupsahtanut mummo sinun profiili kuvassa sitten on?
        Ja evvk kenenkään vanhat ulkomaan reissut . Painu tuonne matkailu palstoille vaikka tuskin sielläkään muinaiset turistien tylsät jaaritukset ketään enää kiinostaa. . Itsekkin olet sairauksistasi jauhanut, älätule määräilemään mitä täällä saa jutella.

        Kuvasit itseäsi uskottavasti, muinaismuisto menneestä, ilman uskoa tulevaisuuteen,
        positiivisuus kateissa.

        Me olemme puolisoni kanssa päättäneet mennä tämän pimeän talven yli keskittymällä hyvään ruokaan. Matkoja toki ollaan suunnitelleet, onhan siitä jo vajaa kolme kuukautta kun viimeksi olimme reissussa.

        Söimme juuri kasviskanakääryleitä, jonka kruunasin pippurichilikastikkeella. Lisuina katkarapuja ja hollantilaisittain perunaporkkanamuusia.

        Hyvä ruoka parempi mieli.

    • Anonyymi

      Onpa kummallisia ilmoja , kun yhtäkkiä on pakkasta yli 30 astetta ja seuraavana päivänä lämpöisen puolella 5 + astetta!

      Kyllä rakennukset on kovilla ja varsinkin vesijohdot! Tyyni pieni pakkanen, se olisi parasta.
      Niinhän lääkäri on minullekin sanonut usein, että perusterve. Onhan noita vaivoja kuitenkin kertynyt, mutta siitä kiva, että vielä pystyn oman huushollini hoitamaan ja kauppareissut ym.
      Siivouksessa toisinaan otan apua, mattojen vienti ulos, ei oikein tuon selän vuoksi houkuttele.
      Talvinen maisema näyttää kauniilta, mutta niin liukas on ulkona, että piikkikengät ovat ainoat tällä kelillä!
      Pysytään pystyssä,
      Neeasa

      • Sel-la

        Huomenta, keskellä viikkoa taas, kyllä päivät rientävät ei ehdi pitkästymään.
        Siirryin digilehtiin paikallislehden osalta ja nyt pitää opetella sitä lukemaan, tuntuu, että niin tarkkaan en lehteä lue, kuin paperiversiota.
        Huhtikuussa lehti siirtyy kolmipäiväiseksi, joten ei paljon luettavaa tulekaan.
        Minulla on ikävä tunne siitä, että jollakin on kaunaa minua kohtaan, niin tarkkaan viestini lukee ja pyrkii löytämään virheitä, no niitä kyllä löytyy.
        En ole mikään kirjallinen taidokas, kirjoittelen joskus tietoakin vailla, mutta olen ajatellut, että fiksu lukija osaa asiat ymmärtää.
        Valheita ei kuitenkaan oman käsitykseni mukaan viesteistäni löydy, rehellinen pyrin olemaan.

        Nollakeli, olen ymmärtänyt, että juurikin pakkasten jälkeinen aika on vaaraa aiheuttava putkistolle, kuin myös autoille.
        Miniäni kertoili, että vesi lirittää koko ajan putkistossa, ovat kai säästyneet jäätymisiltä veden suhteen, auton kanssa kävi toisin, taksin joutui kutsumaan, että töihin pääsi.
        Onneksi ei vesilaskuun vaikuta, kun omasta kaivosta vesi tulee, porakaivo heillä on ja neljäkymmentä metriä joutuivat poraamaan, kunnes vettä löytyi.
        Apua ei paljonkaan miehestään, kun maailmalla kiertelee.
        Minä olen kerran kutsunut apua parvekelasien pesuun, mutta jouduin mukana olemaan, kun pesijä ei uskaltanut laseja siirtää.
        Apua tulen pyytämään, kun siihen malliin asiat menevät.

        Minusta tuo anon viesti ei sinua tarkoittanut mkr, olisipa oksapuu, viestit oikein kohdistuisi.
        Noita rapujuhlia en ole kuin kerran juhlinut ja kokemuksena en tykännyt.
        Pyrstöjä imeskelin, ei ollut minun juttuni, sen jälkeen en ole rapuja ostanut, varmaan paljon vaille olen jäänyt näistäkin nautinnoista, mutta en aio sitä surra.

        Korpikirjailija kaipasi keskustelua muustakin kuin vanhuuden vaivoista, taitaa vaan olla niin, että tämän ikäisillä kaikilla niitä vaivoja on paljon ja hyvää tekee niitä mielestään jakaa.
        Lohduttavaa on sekin, kun huomaa, että ei yksin vaivojensa kanssa ole ja kokemuksia jakaen, voi joku apukin olla tulossa.
        Samaa puhumista pidämme tuon jokapäiväisen eineen pöytään saamisista, minusta sekin kelvollinen aihe, elämmehän ruuan avulla, siksi tärkeääkin.
        Mukava saada erilaisia vinkkejä toisilta.
        Matkailu olisi sinusta kerrottavaa asiaa, no varmaan monellekin, mutta meitä on joilla ei kokemuksia kovinkaan paljon ole ja tässä vaiheessa ei tee mieli edes hankkia niitä.
        Minullakin olisi keväällä mahdollisuus matkaan, mutta en suurin surminkaan mukaan lähde, ne ajat ja halut on pois pyyhitty.
        En oikeastaan koskaan ulkomaanmatkoja ole kaivannut, ehkä eurojakaan ei ole ollut reilusti käytettävissä, nyt olisi mahdollisuus, mutta halut puuttuu.
        Tässäkin elämisen tavassa on muistoja joita voi muistella, ilman ulkomaanmatkoja, mutta niin tässä kuin monessa muussakin, jokainen on elämänsä onnen seppä.

        Tänään alkaa yhdistystoiminta taas kerhojen merkeissä ja siitä harrastusryhmätkin aloittaa kukin tahoillaan.
        Vähiin olen menoni rajannut. pari kertaa viikko, se tuntuu hyvältä jaksamisen kannalta.
        Näistä arjen toiminnoistakin syntyy mukavia tapahtumia ja ne yllä pitää mielen virkeyttä.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, keskellä viikkoa taas, kyllä päivät rientävät ei ehdi pitkästymään.
        Siirryin digilehtiin paikallislehden osalta ja nyt pitää opetella sitä lukemaan, tuntuu, että niin tarkkaan en lehteä lue, kuin paperiversiota.
        Huhtikuussa lehti siirtyy kolmipäiväiseksi, joten ei paljon luettavaa tulekaan.
        Minulla on ikävä tunne siitä, että jollakin on kaunaa minua kohtaan, niin tarkkaan viestini lukee ja pyrkii löytämään virheitä, no niitä kyllä löytyy.
        En ole mikään kirjallinen taidokas, kirjoittelen joskus tietoakin vailla, mutta olen ajatellut, että fiksu lukija osaa asiat ymmärtää.
        Valheita ei kuitenkaan oman käsitykseni mukaan viesteistäni löydy, rehellinen pyrin olemaan.

        Nollakeli, olen ymmärtänyt, että juurikin pakkasten jälkeinen aika on vaaraa aiheuttava putkistolle, kuin myös autoille.
        Miniäni kertoili, että vesi lirittää koko ajan putkistossa, ovat kai säästyneet jäätymisiltä veden suhteen, auton kanssa kävi toisin, taksin joutui kutsumaan, että töihin pääsi.
        Onneksi ei vesilaskuun vaikuta, kun omasta kaivosta vesi tulee, porakaivo heillä on ja neljäkymmentä metriä joutuivat poraamaan, kunnes vettä löytyi.
        Apua ei paljonkaan miehestään, kun maailmalla kiertelee.
        Minä olen kerran kutsunut apua parvekelasien pesuun, mutta jouduin mukana olemaan, kun pesijä ei uskaltanut laseja siirtää.
        Apua tulen pyytämään, kun siihen malliin asiat menevät.

        Minusta tuo anon viesti ei sinua tarkoittanut mkr, olisipa oksapuu, viestit oikein kohdistuisi.
        Noita rapujuhlia en ole kuin kerran juhlinut ja kokemuksena en tykännyt.
        Pyrstöjä imeskelin, ei ollut minun juttuni, sen jälkeen en ole rapuja ostanut, varmaan paljon vaille olen jäänyt näistäkin nautinnoista, mutta en aio sitä surra.

        Korpikirjailija kaipasi keskustelua muustakin kuin vanhuuden vaivoista, taitaa vaan olla niin, että tämän ikäisillä kaikilla niitä vaivoja on paljon ja hyvää tekee niitä mielestään jakaa.
        Lohduttavaa on sekin, kun huomaa, että ei yksin vaivojensa kanssa ole ja kokemuksia jakaen, voi joku apukin olla tulossa.
        Samaa puhumista pidämme tuon jokapäiväisen eineen pöytään saamisista, minusta sekin kelvollinen aihe, elämmehän ruuan avulla, siksi tärkeääkin.
        Mukava saada erilaisia vinkkejä toisilta.
        Matkailu olisi sinusta kerrottavaa asiaa, no varmaan monellekin, mutta meitä on joilla ei kokemuksia kovinkaan paljon ole ja tässä vaiheessa ei tee mieli edes hankkia niitä.
        Minullakin olisi keväällä mahdollisuus matkaan, mutta en suurin surminkaan mukaan lähde, ne ajat ja halut on pois pyyhitty.
        En oikeastaan koskaan ulkomaanmatkoja ole kaivannut, ehkä eurojakaan ei ole ollut reilusti käytettävissä, nyt olisi mahdollisuus, mutta halut puuttuu.
        Tässäkin elämisen tavassa on muistoja joita voi muistella, ilman ulkomaanmatkoja, mutta niin tässä kuin monessa muussakin, jokainen on elämänsä onnen seppä.

        Tänään alkaa yhdistystoiminta taas kerhojen merkeissä ja siitä harrastusryhmätkin aloittaa kukin tahoillaan.
        Vähiin olen menoni rajannut. pari kertaa viikko, se tuntuu hyvältä jaksamisen kannalta.
        Näistä arjen toiminnoistakin syntyy mukavia tapahtumia ja ne yllä pitää mielen virkeyttä.

        Moron.
        Plussan puolella pari astetta!
        Luppopäivä, mitään ei tapahdu, eilistä ruokaa jääkaapissa, kukaan ei tule, minnekään ei mennä.
        Tätä ne härkäviikot tarkoittavat.
        Kivaa keskiviikkoa jokaiselle.
        Mkr.

      • korppis
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, keskellä viikkoa taas, kyllä päivät rientävät ei ehdi pitkästymään.
        Siirryin digilehtiin paikallislehden osalta ja nyt pitää opetella sitä lukemaan, tuntuu, että niin tarkkaan en lehteä lue, kuin paperiversiota.
        Huhtikuussa lehti siirtyy kolmipäiväiseksi, joten ei paljon luettavaa tulekaan.
        Minulla on ikävä tunne siitä, että jollakin on kaunaa minua kohtaan, niin tarkkaan viestini lukee ja pyrkii löytämään virheitä, no niitä kyllä löytyy.
        En ole mikään kirjallinen taidokas, kirjoittelen joskus tietoakin vailla, mutta olen ajatellut, että fiksu lukija osaa asiat ymmärtää.
        Valheita ei kuitenkaan oman käsitykseni mukaan viesteistäni löydy, rehellinen pyrin olemaan.

        Nollakeli, olen ymmärtänyt, että juurikin pakkasten jälkeinen aika on vaaraa aiheuttava putkistolle, kuin myös autoille.
        Miniäni kertoili, että vesi lirittää koko ajan putkistossa, ovat kai säästyneet jäätymisiltä veden suhteen, auton kanssa kävi toisin, taksin joutui kutsumaan, että töihin pääsi.
        Onneksi ei vesilaskuun vaikuta, kun omasta kaivosta vesi tulee, porakaivo heillä on ja neljäkymmentä metriä joutuivat poraamaan, kunnes vettä löytyi.
        Apua ei paljonkaan miehestään, kun maailmalla kiertelee.
        Minä olen kerran kutsunut apua parvekelasien pesuun, mutta jouduin mukana olemaan, kun pesijä ei uskaltanut laseja siirtää.
        Apua tulen pyytämään, kun siihen malliin asiat menevät.

        Minusta tuo anon viesti ei sinua tarkoittanut mkr, olisipa oksapuu, viestit oikein kohdistuisi.
        Noita rapujuhlia en ole kuin kerran juhlinut ja kokemuksena en tykännyt.
        Pyrstöjä imeskelin, ei ollut minun juttuni, sen jälkeen en ole rapuja ostanut, varmaan paljon vaille olen jäänyt näistäkin nautinnoista, mutta en aio sitä surra.

        Korpikirjailija kaipasi keskustelua muustakin kuin vanhuuden vaivoista, taitaa vaan olla niin, että tämän ikäisillä kaikilla niitä vaivoja on paljon ja hyvää tekee niitä mielestään jakaa.
        Lohduttavaa on sekin, kun huomaa, että ei yksin vaivojensa kanssa ole ja kokemuksia jakaen, voi joku apukin olla tulossa.
        Samaa puhumista pidämme tuon jokapäiväisen eineen pöytään saamisista, minusta sekin kelvollinen aihe, elämmehän ruuan avulla, siksi tärkeääkin.
        Mukava saada erilaisia vinkkejä toisilta.
        Matkailu olisi sinusta kerrottavaa asiaa, no varmaan monellekin, mutta meitä on joilla ei kokemuksia kovinkaan paljon ole ja tässä vaiheessa ei tee mieli edes hankkia niitä.
        Minullakin olisi keväällä mahdollisuus matkaan, mutta en suurin surminkaan mukaan lähde, ne ajat ja halut on pois pyyhitty.
        En oikeastaan koskaan ulkomaanmatkoja ole kaivannut, ehkä eurojakaan ei ole ollut reilusti käytettävissä, nyt olisi mahdollisuus, mutta halut puuttuu.
        Tässäkin elämisen tavassa on muistoja joita voi muistella, ilman ulkomaanmatkoja, mutta niin tässä kuin monessa muussakin, jokainen on elämänsä onnen seppä.

        Tänään alkaa yhdistystoiminta taas kerhojen merkeissä ja siitä harrastusryhmätkin aloittaa kukin tahoillaan.
        Vähiin olen menoni rajannut. pari kertaa viikko, se tuntuu hyvältä jaksamisen kannalta.
        Näistä arjen toiminnoistakin syntyy mukavia tapahtumia ja ne yllä pitää mielen virkeyttä.

        Korvesta kajahtaa ; )

        Lonkka pitää huolen siitä, että välillä koskee, mutta kuten sanonta kuuluu, joka vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki.

        Tietenkin aihepiiri, jonka tuntee etäiseksi ei jaksa kiinnostaa.

        Yksi parhaista matkakirjoittajista, jonka kertomuksia luen mielestäni on ramoona. Ihania kuvauksia meriretkistä veneellä ja lapin reissuista matkailuautolla. Olen tarinoissa salamatkustajana mukana; )).

        Olisiko kuitenkin niin, että kiinnostus riippuu siitä kuka matkoista kertoo. No, yritän olla varovsinen, vaikka vaikeaa se on koska matkat antavat minulle positiivista energiaa kohdata mm. edessä olevat "härkäviikot".

        Ano kirjoitti mm. "Pitäisi muistella vaan vanhoja aikoja , vanhoja reissuja kun oli vielä vähemmän ruttunen ja valokuvat onnistu paremmin."

        Eihän ne minun matkani ole kaukana menneisyydessä vaan joka vuotisia reissuja aina viime lokakuuhun 2023 asti, jolloin kävimme Hollannissa. Syksyllä 2021, tutustuimme Kööpenhaminaan. Välivuosi oli 2022, emme matkustaneet ulkomaille vaan teimme pari kotimaan matkaa. Ulkonäköni ei lie tuona aikana kovinkaan muuttunut sillä ihotyyppini ei ole ruttuinen ;))

        Keramiikkaharrastukseni jatkuu huomenna. Odotan innolla, että saan valmiiksi " unelma koti Espanjassa" työnimeä kantavan 50 x 80 cm kymmenestä laatasta koostuvan keramiikkataulun.

        Makriina kertoi rapujuhlista. Tarjoilijana passasin monet rapujuhlat. Sitten kerran osallistuin railakkaisiin rapujuhliin, mites kävikään. Seuraavan päivän olo oli hirveä. Siitä seurasi, että jatkossa vaihdoin työkavereitteni kanssa pöydän, jossa pidettiin rapujuhlia, sillä ravun hajukin alkoi etomaan.

        Vuosia myöhemmin koin iloiset rapujuhlat mökkimaisemissani kauniissa syysyössä, ystävien kanssa. Niin ei ne ravut, mutta ne napsit ; ))

        Luin päivänlehdestä kunnossapitolaturista tarjouksen 14.90 e. Ei paha investointi. Tietenkin pitää osata avata auton etupelti ja yhdistää laturin piuhat huolellisesti ja oikeaoppisesti akkun napoihin. Uskon, että Elinalta ainakin onnistuisi.

        No, jatketaan...hyvän ei pahan mielen jakoa.

    • Paloma.se01

      Minä mielelläni komppaan korpikirjailijan toivomusta laajemmasta aihepiiristä, moittimatta kuitenkaan niitä joiden elämä on nyt tiivistynyt kipujen, sairauksien ja voimien hiipumisen käsittelyyn.
      Kävimme eilen kaupungilla ja jo komen kaupan ja ostarin läpi kulkemisen jälkeen alkoi talvikengät painaa jaloissa. Voimat on selkeästi vähentyneet lumisen ja kylmän jakson jälkeen, kun päiväkävelyt ovat olleet vain ne pakolliset: rapulta autolle ja autosta kauppaan. En kuitenkaan aio antaa vielä periksi: vaikka mitään uudenvuodenlupauksia ei olekaan tehty niin aamujumppasessiot aloitan jp ehkä tällä viikolla ja päiväkävelyt joen rantaa pitkin heti kun siihen on mahdollisuus.

      Kirjoittaminenon nyt tauolla: lukupiirit ja kirjoituskurssi lähtee käyntiin kohtapuoliin ja yöpöydällä odottaa vino pino luettavaa. Nyt juuri menossa Maritta Lintusen Savoniapalkinnon voittanut "Sata auringonkiertoa" joka on maahnamuuttoromaani: perhe lähtee Ylä-Karjalasta Göteborgiin, yksi lapsista palaa vuoden päästä ja tyttärentytär, joka puhuu jo riikinruotsia, on toimittaja ja tekemässä artikkelia maaseudun tyhjentymisestä ja muuttoliikkeestä Ruotsiin kehitysalueilla seitsemänkymmentäluvun alussa. Teemaltaan tietenkin kaikille meille jotka kerran lähdimme hyvin mielenkiintoinen. En kuitenkaan täysin pysty samaistumaan ja identiteettini ei ole vieläkään vahvasti ruotsinsuomalainen. Taidan kirjoittaa jossain vaiheessa oman ruotsintarinani, ennen kuin Alzheimer tempaisee muistotkin pois. (Äidilläni oli Alzheimer ja pelkään sairastuvani itsekin siihen. Joka ainoa muistin lapsus nostattaa punaisen lipun.)

      ***

      Dalajoen alavirrassa pakkanen on lauhtunut ja aurinkokin pilkistelee. Päivä on jo muutaman minuutin pitempi jajoulujutut pakattu ullakolle taas vuodeksi. Laitoin joulukoristeet ja tekstiilit esille vasta noin viikkoa ennen joulua ja kerään yleensä pois vasta loppiaiselta. Nyt ainakin kausivalot ja punaiset ruutuverhot keittiön ikkunassa saavat jäädä koko talveksi tai ehkä Pääsiäiseen saakka kun ripustan tulppaaniverhot ja laitan keltaisen pöytäliinan keittiöön. Pienistä asioista se minunkin maailmani koostuu.

    • Anonyymi

      Palstalla on tilaa avata vaikka kuinka monta ketjua erilaisista aihepiireistä.

      • Anonyymi

        Toivottavasti "korppis" ja "paloma" avaavat oman ketjunsa, jossa voivat vaihtaa mielipiteitään matkoistaan ja muusta ihanuudestaan, mitä ei "Sel-lan" ketjussa ole riittävästi, mukamas?

        Mielestäni on tuskallista kyläilyssäkin, jos siellä vedetään esiin valokuvia, että katsokaa?
        Pian alan tehdä tekosyitä, että vaikka paisti jäi uuniin ja nyt on lähdettävä.

        Toiset vain osaavat sopuisasti ilman ylpeyttä kertoa matkoistaan, kuten "Ramoona" kertoo ihanasti ja todellakin kotimaan ihanasta luonnosta paljon, vaikka ovat ulkomaillakin matkanneet ilman suurempaa korostusta.

      • Anonyymi

        . . . kuten arvostelupalsta.
        Ehdottaisin, että "kritiikille" avattaisiin oma ketjunsa, jonne kaikki muiden kirjoittajien arvostelijat voisivat purkaa mielipahansa.
        Sen nimeksi voisi panna ROSKAPOSTI, niin kaikki sisäistäisivät idean.

      • Ramoona
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti "korppis" ja "paloma" avaavat oman ketjunsa, jossa voivat vaihtaa mielipiteitään matkoistaan ja muusta ihanuudestaan, mitä ei "Sel-lan" ketjussa ole riittävästi, mukamas?

        Mielestäni on tuskallista kyläilyssäkin, jos siellä vedetään esiin valokuvia, että katsokaa?
        Pian alan tehdä tekosyitä, että vaikka paisti jäi uuniin ja nyt on lähdettävä.

        Toiset vain osaavat sopuisasti ilman ylpeyttä kertoa matkoistaan, kuten "Ramoona" kertoo ihanasti ja todellakin kotimaan ihanasta luonnosta paljon, vaikka ovat ulkomaillakin matkanneet ilman suurempaa korostusta.

        Mukavaahan se on kuulla, että olet pitänyt kertomuksistani. Mutta eihän ole tarpeen vertailla, koemme ja ilmaisemme itseämme eri tavoin. Joku lumoutuu tai ainakin kertoilee enemmän luonnosta , joku taas kaupunkiympäristöistä ja kulinarismista. Palstalla on paljon luontorakkaita ihmisiä, liikkuminen siellä käy vaan iän myötä haastavammaksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        . . . kuten arvostelupalsta.
        Ehdottaisin, että "kritiikille" avattaisiin oma ketjunsa, jonne kaikki muiden kirjoittajien arvostelijat voisivat purkaa mielipahansa.
        Sen nimeksi voisi panna ROSKAPOSTI, niin kaikki sisäistäisivät idean.

        Erittäin hyvä ehdotus, kannatan, Ne lukisivat joita kiinnostaa valitukset ja muut jättävät omaan arvoonsa (kuten nytkin).

    • Ramoona

      Mukavaa ulkoilla vaihteeksi leudossa säässä, vaikkei aurinko kimalluksia luonutkaan. Ice bugit ja sauvat, melkein kuin neiveto olisi ollut päällä. Metsätiellä tippui sulavia luminöykkyjä virkistävästi niskaan ja havut tuoksuivat raikkaan aromikkailta. Monella on huoli vesiputkista, meillä on asennettu alunperin niihin saattolämmitykset sähköjohdoilla, hyvin ovat toimineet ja voi kuulemma asentaa vanhojenkin putkistojen lämmityksiin, sähkönkulutus on pieni.

      Puheenaiheita ei käsitääkseni ole rajattu ylläpidon eikä ketjun aloittajankaan toimesta, ikäpalstahan tämä on. Meitä senioifeita yhdistää moni asia, mutta olemme myös erilaisissa elämäntilanteissa ja on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Moni haluaa jutella eri asioista samassa ketjussa, jossa on tuttuja nikkejä, erikoispalstoille ei ole vetoa. Korppis pitää matkakuvauksistani, koska hän itse on matkakärpäsen purema, käynyt sellaisilla kaukomatkoillakin, jotka minulle ovat vieraampia alueita. Joillakin matkaelämysten kaipuu säilyy, ruokahalu niiden suhteen usein vaan kasvaa, maailmassa riittää koettavaa ja nähtävää. Jotkut paikat sisältävät niin tärkeitä muistoja, että niitä haluaa myös paikan päällä verestää. Sen takia on valmis hiukan epämukavuuttakin sietämään, reissussahan usein vähän rähjääntyy. Kun on vielä samanhenkinen kumppani rinnalla , yhdessä on kiva lähteä seikkailuille ja löytöretkille - tietysti turvallisuus edellä ja kokemusten viisastuttamana. :)

      Eihän täällä ole yritetty estää vaivoistaan kertomista, mutta ehdotettu muitakin aiheita. Itse en juuri kokemuspohjaista vertaistukea sairauksiin osaa antaa, ja joskus tuntuu että omasta terveydestä ei sopisi edes iloita. Myötäelän läheisten ihmisten murheita ja iloja herkästi, ja luen empatiani piiriin myös kanssakirjoittajani.

      Palstalaisten erilaiset harrastukset, elämänkokemukset ja päivien kulku ovat mukavaa luettavaa, ilman erityisempiä tapahtumiakin. Makriinan rapukesteistä tuli mieleen mökkikesät lasten ollessa vielä mukana, meilläkin oli kantatilasta erotettu rantatontti monen serkuksen ohella. Oli paljon yhteistä toimintaa, juhannuskokot, rapukekkerit, synttäreitä, kalastusta, urheilukilpailut, vesihiintoa, toistemme luona saunomista jne. Meillä on savusauna, ja sen pehmeisiin löylyihin saattoi ex tempore ilmaantua muitakin, savun tuoksu kulkeutui mökkisaunalta toiselle kuin inkkareiden savumerkit. Lapsille nostettiin savea järven pohjasta, sitä läträsivät ja luomuksia poltettiin nuotiossa. Vaikka mökki seisoo luonnon helmassa rantakalliolla, pieni hiekkaranta poukamanaan, sieltäkin lähdettiin usein retkille pyöräillen, soutaen tai patikoiden saariin, metsään, linturuovikoille, soille, metsälammelle, talon eläimiä tervehtimään. Aina piti olla eväät mukana, ja onneksi myös kamera, kuvia on muistona paljon.

      Nyt tähän päivään, laitoin isot uuniperunat muhimaan ja tein kastikkeet valmiiksi. Jääkaapista löytyi purkillinen ranskankermaa, suolasieniä ja savusiian rippeitä, punasipulia silppusin, tuli hyvät höysteet. Kyllä, hyvää ruokaa on ilo valmistaa, kattaa ja syödä.

      • korppis

        Luin juuri vuoden 2019 joulunajan blogikirjoituksiani. Kirjoitin kuulumisiani tännekin ja ne ovat samoja joita kirjoitin blogiini.

        Mikähän kirjoituksissani tekee minusta ylpeilevän ja sinusta luonnollisen ; )

        Tässä ote yhdestä päivästäni joulukuussa v. 2019.

        18.12

        Tiistain myöhäisiltaa Heemstedestä. Vihdoin aikaa istahtaa ja laittaa muutama rivi päivän tapahtumista.

        Lähdin aamupäivällä bussilla Schalkwijkiin. Perille päästyäni minua odotti miellyttävä yllätys. Schalkwijkin ostoskeskuksen parkkialueella oli iso ja värikäs markkinatori.

        Torilla oli kaikkea vaatteista, hedelmiin ja erilaisiin eksoottisiin joulunherkkuihin. Kalatarjonta upea, isoista taskuravuista mitä ihmeellisimpiin kaloihin, joita en tunnistanut, tunnistan vain jonkun Suomen järvikalan.

        Lihamestarin kojussa oli pihvejä poikineen. Torilta löytyi mausteita, oliiveja, taateleita, leivonnaisia, vaatteita, kenkiä, laukkuja jne.

        No, asiani poiketa Schalkwijkiin oli sinapin keltaisen villalangan metsästys. No, löytyihän se kädentaitokaupasta ostoskeskuksen sisältä kun aikamme myyjän kanssa verrattiin eri värisävyjä toisiinsa puotin oven ulkopuolella kirkkaammassa valossa.

        Torilta ostin puseron ja alusvaatteita. Olisi tehnyt mieli ostaa sellainen iso taskurapu, mutta kun en ole moista käsitellyt niin jätin ajatuksen. Lihamestarilta ostin kaksi komeaa tartarpihviä, sekaaniin iski lihanhimo.

        Schalkwijk on monikansallinen asutusalue, joten markkinoiden tarjonta oli laaja-alainen. Siellä minäkin nigabien ja hijabien keskellä seurasin "helppoheikin" värikkäiden kangaskappojen myyntiä. Vanhemmilla musliminaisilla oli mustat kaavut, mutta ilmeisesti niiden alla on värikkäitäkin vaatteita. No, nuoret naiset erottaa vain nigabista muuten he ovat pääsääntöisesti länsimaisten naisten tavoin muodin mukaan puettuja.

        Palasin kotiin ja sain kudottua valmiiksi "päänsärkyä" aiheuttaneen villasukan.⁹

        Kuten mainitsit kirjoitamme erilailla. Miksipä emme kirjoittaisi olemmehan erilaisia, kuitenkin samanlaisia elämysten ihailijoita.; )

    • Anonyymi

      Olipa tyypillinen talvinen pilvihämäräpäivä. Hurskaisen kunto on ihan repsahtanut vaivaisukkoasteelle.
      Niin vaikeeta kuin se olikin, onnuin kierrerappuset yläkertaan. Hylkäsin siivouksen jäljiltä kokolattiamatot
      Pudotin ne kuntopöydän päältä lattialle sii. Menin pötkölleni, selälleen.

      Nilkat köysien alle. Tuntui hurjalta tehä mitään liikkeit kun molemmilla puolilla alavatsassa on kuin kenttäpullon puolikkaat, pussit löysää nahkaa.

      Ihmetin, että jaksoin 10 kertaa makuulta istualle punnertaa. Tehin neljä sarjaa on 40 punnerrusta. Polvet eivät saa noussa koukkuun.
      Hirmuiset huokumiset siinä välillä.

      Alottamiseen ryhtyminen vai ainakin 3kk. Ei se kondis olisi pahaan tilanteeseen laskentkaa, jos olis alku syksystä alkant.

      Sehän on jo muinainen perinne, että Loppiaiselta ryhdistythän.

      • Anonyymi

        Kylläpä kovalla jumpalla aloitit. Mahtaa nyt olla paikat kipeät?

        Mira

    • liekko

      Olen niin kyllästynyt talveen että ei edes netti kiinnosta. Käyn sentään mökillä lisäämässä linnuille siemeniä Oravatkin käyvät mutta antaa käydä. Kallistuneet ovat siemenet, ostan kuorittun aauringonkukansiememet, ovat kuitenkin plajon näkyisämpiä kun ei puolet ole kuoria.
      Itku tuli kun katsoin talitinttiä lintulaudalla, oli hyvin surkeassa kunnossa, yritti kuitenkin syödä siemeniä. Se osoitti kuinka huonossa kunnossa oli kun ei lähtenyt lentoon vaikka tulin lähelle.
      Näitä pikkulintuja, isompiakin kuolee paukkupakkasissa paljon.
      Nyt on ollut pari lämpöastetta, mutta taas kylmenee.
      Mökillä oli välillä putket jäässä, sain sulamaan kun olin pidempään siellä, nyt eivät ole jäätyneet kun kävin.
      Tämä talvi on ollut vaikea, en siedä edes lunta. Odottelen kevättä että pääsen ulos.
      Jos ei olisi kissaa niin lähtisin lämpimämpään paikkaan. Kissa on sellainen persoona että ei tahdo sopeutua kun minun kanssani olemiseen. Puhumattakaan eläinhotoloista kun ei siedä muita eläimiä, menee sekaisin jo nähdessään.
      Johtuu siitä miksi läksi aikoinaan vaeltamaan, heillä oli koiria ja kissoja jotka söivät tämän ruuat. Murisi meilläkin syödessään ainakin vuoden ajan kunnes tajusi että kukaan ei vie sen ruokia.
      Ollaan parhaat kaverit, siitä on minulle paljon iloa ja joskus riesaakin kun on tullut nirsoksi ruuan suhteen. Oma vikani kun olen hemmotellut.
      Hyvää alkanutt vuotta kaikille :)

      • Anonyymi

        Mitä sanovat luonnonsuojelijat? Voiko talitinteiile järjestää jotain suojaa? Eräänä talvena yksi tintti oleili kuistin lampun päällä. Pidimme lampussa aina valon, että kupu oli lämmin.
        Meidän pihassa ei ole pikkulintuja näkynyt tänä talvena lainkaan.
        Mkr.

      • liekko
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sanovat luonnonsuojelijat? Voiko talitinteiile järjestää jotain suojaa? Eräänä talvena yksi tintti oleili kuistin lampun päällä. Pidimme lampussa aina valon, että kupu oli lämmin.
        Meidän pihassa ei ole pikkulintuja näkynyt tänä talvena lainkaan.
        Mkr.

        Mietin samaa, silloinkin ajattelin ottaa tintin mukaani mutta luonnonvaraiset linnut ei oikein sopeudu ihmisiin ja kissa katselisi vesi kielellä.
        Pitää miettiä jonkinlaista suojapaikkaa, sähkölämmitys ei oikein tule kysymykseen kun maksan kahdesta paiksta sähkölaskun, se on jo muutenkin paljon.

      • Sel-la
        liekko kirjoitti:

        Mietin samaa, silloinkin ajattelin ottaa tintin mukaani mutta luonnonvaraiset linnut ei oikein sopeudu ihmisiin ja kissa katselisi vesi kielellä.
        Pitää miettiä jonkinlaista suojapaikkaa, sähkölämmitys ei oikein tule kysymykseen kun maksan kahdesta paiksta sähkölaskun, se on jo muutenkin paljon.

        Pimeydestä viestini lähtee ja tuulikin tuntuu viheltävän, kai lumisade tulossa.
        Kauppaan lähtöä on heti kohta aloitettava tekemään, jospa selviäisin kärreineni ennen lumisadetta.
        Kaksi viikkoa olen kaupassa käymättä ollut, tytär maitoa toi kerran.
        Niitä jouluksi tekemiäni olen syönyt ja hyviltä on maistuneet, pakkaseenkin tilaa tulee.

        Mielipidevaihtoa on taas käyty, mikä olisi sopiva kirjoitusaihe.
        Olen ymmärtänyt, että arkeen liittyvät asiat ovat tyhjänpäiväisiä, ei pidä valittaa sairauksista, ei ruuan laitosta, siivouksista ja minun elämään ja arkeen ei paljon muuta mahdu.
        Arjen elämä mielestäni on juuri näitä mainitseviani, siis kun matkailla ei jaksa, ei mitään muutakaan mullistavaa, jää vain nämä asiat mitä melkein jokaisella tapahtuu, ahaa elämyksetkin aika usein puuttuu.
        Kivahan se on lukea viestejä ihmisten kohtaamisista, milloin minkin tapahtuman kohdalle satuttua, mutta vähäisiksi jää nämä kerrottavat.
        Olen mielestäni aikaa seuraava, kiinnostunkin monista aiheista, mutta toteutukset eivät tule tehtyä, ei joko jaksa tai mukavuuden halu voittaa.
        Alun alkaen oli tarkoitus kirjoitella asioista, mitkä ihmisille on tärkeitä, kaikille ei kaikki asiat itsestään selvyyksiä ole ja siksi se mikä elämässä milloinkin kiehtoo ja on mahdollisuuksien rajoissa on jo viestin aihe.
        Olen usein maininnut, että minulle sopii kaikenlaiset kirjoitelmat, mutta samaan en edes yritä päästä, siksi olisin sillä mielin, että kaikki aiheet sopii, myös ne paheksutut vaivat ja niiden valittaminen.
        Sujuvasti luen kaikki viestit, mutta harvoin mitään osaan vastaavaa laittaa, jos joku asia antaisi mielipiteen, ei sovi mainita, koska aina vikaan menee.
        Tällä purkauksella tahdon sanoa, että sallikaamme kaikille oikeus kirjoittaa mikä mieltä painaa, jos ei kaikki aiheet kiinnosta, ei se estä omiaan esiin tuomaan.

        Joskus tuntuu, että viestittely vaikeaksi menee, kun pitää miettiä onko sopivaa ja jaksaako aihe kiinnostaa, kuitenkin arkielämästä kertoilemme.
        Kertausta monen asian kanssa, mutta aina ei niin tapahtumarikasta elämä enää ole, että aina uutta voisi kirjoittaa.
        Olen ihan hyvillä mielin lukenut kaikki kirjoitukset ja ajattelun aiheitakin väliin syntyy.
        Vanha olen, ei ehken voi vaatia samaa kuin nuoremmilta, mutta viestittelymme tapahtuu 80+ palstalla ja kirjoittelu on aika paljon sen näköistä;)

        Itsekkäästi olen pyrkinyt kirjoittelemaan, olen kertonut syynkin, oman itseni vuoksi ja näiden aivojeni virkeyden yllä pitämiseksi tykkään ja yritän viestejä aikaan saada ja kun muuta tarjottavaa ei ole kuin tätä arkea vaan.
        Väsymistäkin väliin tunnen, mutta mukavien palautteiden vuoksi jaksan joka aamu koneen avata.

        Nyt tämä purkaus, oliko aiheellinen, en jaksa edes miettiä, meinaa tyhjää ajatus iskeä.
        Kirjoittakaa omien halujen mukaisesti, kaikki sopii.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Pimeydestä viestini lähtee ja tuulikin tuntuu viheltävän, kai lumisade tulossa.
        Kauppaan lähtöä on heti kohta aloitettava tekemään, jospa selviäisin kärreineni ennen lumisadetta.
        Kaksi viikkoa olen kaupassa käymättä ollut, tytär maitoa toi kerran.
        Niitä jouluksi tekemiäni olen syönyt ja hyviltä on maistuneet, pakkaseenkin tilaa tulee.

        Mielipidevaihtoa on taas käyty, mikä olisi sopiva kirjoitusaihe.
        Olen ymmärtänyt, että arkeen liittyvät asiat ovat tyhjänpäiväisiä, ei pidä valittaa sairauksista, ei ruuan laitosta, siivouksista ja minun elämään ja arkeen ei paljon muuta mahdu.
        Arjen elämä mielestäni on juuri näitä mainitseviani, siis kun matkailla ei jaksa, ei mitään muutakaan mullistavaa, jää vain nämä asiat mitä melkein jokaisella tapahtuu, ahaa elämyksetkin aika usein puuttuu.
        Kivahan se on lukea viestejä ihmisten kohtaamisista, milloin minkin tapahtuman kohdalle satuttua, mutta vähäisiksi jää nämä kerrottavat.
        Olen mielestäni aikaa seuraava, kiinnostunkin monista aiheista, mutta toteutukset eivät tule tehtyä, ei joko jaksa tai mukavuuden halu voittaa.
        Alun alkaen oli tarkoitus kirjoitella asioista, mitkä ihmisille on tärkeitä, kaikille ei kaikki asiat itsestään selvyyksiä ole ja siksi se mikä elämässä milloinkin kiehtoo ja on mahdollisuuksien rajoissa on jo viestin aihe.
        Olen usein maininnut, että minulle sopii kaikenlaiset kirjoitelmat, mutta samaan en edes yritä päästä, siksi olisin sillä mielin, että kaikki aiheet sopii, myös ne paheksutut vaivat ja niiden valittaminen.
        Sujuvasti luen kaikki viestit, mutta harvoin mitään osaan vastaavaa laittaa, jos joku asia antaisi mielipiteen, ei sovi mainita, koska aina vikaan menee.
        Tällä purkauksella tahdon sanoa, että sallikaamme kaikille oikeus kirjoittaa mikä mieltä painaa, jos ei kaikki aiheet kiinnosta, ei se estä omiaan esiin tuomaan.

        Joskus tuntuu, että viestittely vaikeaksi menee, kun pitää miettiä onko sopivaa ja jaksaako aihe kiinnostaa, kuitenkin arkielämästä kertoilemme.
        Kertausta monen asian kanssa, mutta aina ei niin tapahtumarikasta elämä enää ole, että aina uutta voisi kirjoittaa.
        Olen ihan hyvillä mielin lukenut kaikki kirjoitukset ja ajattelun aiheitakin väliin syntyy.
        Vanha olen, ei ehken voi vaatia samaa kuin nuoremmilta, mutta viestittelymme tapahtuu 80 palstalla ja kirjoittelu on aika paljon sen näköistä;)

        Itsekkäästi olen pyrkinyt kirjoittelemaan, olen kertonut syynkin, oman itseni vuoksi ja näiden aivojeni virkeyden yllä pitämiseksi tykkään ja yritän viestejä aikaan saada ja kun muuta tarjottavaa ei ole kuin tätä arkea vaan.
        Väsymistäkin väliin tunnen, mutta mukavien palautteiden vuoksi jaksan joka aamu koneen avata.

        Nyt tämä purkaus, oliko aiheellinen, en jaksa edes miettiä, meinaa tyhjää ajatus iskeä.
        Kirjoittakaa omien halujen mukaisesti, kaikki sopii.

        Miksi jankutat tuosta ARKI elämästä krjoittamista kun itsekkin olet viikkokausia joulusta kertonut ja nytkin syöt vielä jouluruokaa? aEikö se joulu olekkaan juhla?

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Pimeydestä viestini lähtee ja tuulikin tuntuu viheltävän, kai lumisade tulossa.
        Kauppaan lähtöä on heti kohta aloitettava tekemään, jospa selviäisin kärreineni ennen lumisadetta.
        Kaksi viikkoa olen kaupassa käymättä ollut, tytär maitoa toi kerran.
        Niitä jouluksi tekemiäni olen syönyt ja hyviltä on maistuneet, pakkaseenkin tilaa tulee.

        Mielipidevaihtoa on taas käyty, mikä olisi sopiva kirjoitusaihe.
        Olen ymmärtänyt, että arkeen liittyvät asiat ovat tyhjänpäiväisiä, ei pidä valittaa sairauksista, ei ruuan laitosta, siivouksista ja minun elämään ja arkeen ei paljon muuta mahdu.
        Arjen elämä mielestäni on juuri näitä mainitseviani, siis kun matkailla ei jaksa, ei mitään muutakaan mullistavaa, jää vain nämä asiat mitä melkein jokaisella tapahtuu, ahaa elämyksetkin aika usein puuttuu.
        Kivahan se on lukea viestejä ihmisten kohtaamisista, milloin minkin tapahtuman kohdalle satuttua, mutta vähäisiksi jää nämä kerrottavat.
        Olen mielestäni aikaa seuraava, kiinnostunkin monista aiheista, mutta toteutukset eivät tule tehtyä, ei joko jaksa tai mukavuuden halu voittaa.
        Alun alkaen oli tarkoitus kirjoitella asioista, mitkä ihmisille on tärkeitä, kaikille ei kaikki asiat itsestään selvyyksiä ole ja siksi se mikä elämässä milloinkin kiehtoo ja on mahdollisuuksien rajoissa on jo viestin aihe.
        Olen usein maininnut, että minulle sopii kaikenlaiset kirjoitelmat, mutta samaan en edes yritä päästä, siksi olisin sillä mielin, että kaikki aiheet sopii, myös ne paheksutut vaivat ja niiden valittaminen.
        Sujuvasti luen kaikki viestit, mutta harvoin mitään osaan vastaavaa laittaa, jos joku asia antaisi mielipiteen, ei sovi mainita, koska aina vikaan menee.
        Tällä purkauksella tahdon sanoa, että sallikaamme kaikille oikeus kirjoittaa mikä mieltä painaa, jos ei kaikki aiheet kiinnosta, ei se estä omiaan esiin tuomaan.

        Joskus tuntuu, että viestittely vaikeaksi menee, kun pitää miettiä onko sopivaa ja jaksaako aihe kiinnostaa, kuitenkin arkielämästä kertoilemme.
        Kertausta monen asian kanssa, mutta aina ei niin tapahtumarikasta elämä enää ole, että aina uutta voisi kirjoittaa.
        Olen ihan hyvillä mielin lukenut kaikki kirjoitukset ja ajattelun aiheitakin väliin syntyy.
        Vanha olen, ei ehken voi vaatia samaa kuin nuoremmilta, mutta viestittelymme tapahtuu 80 palstalla ja kirjoittelu on aika paljon sen näköistä;)

        Itsekkäästi olen pyrkinyt kirjoittelemaan, olen kertonut syynkin, oman itseni vuoksi ja näiden aivojeni virkeyden yllä pitämiseksi tykkään ja yritän viestejä aikaan saada ja kun muuta tarjottavaa ei ole kuin tätä arkea vaan.
        Väsymistäkin väliin tunnen, mutta mukavien palautteiden vuoksi jaksan joka aamu koneen avata.

        Nyt tämä purkaus, oliko aiheellinen, en jaksa edes miettiä, meinaa tyhjää ajatus iskeä.
        Kirjoittakaa omien halujen mukaisesti, kaikki sopii.

        Huomenta vain täältä etelämmästäkin maankolkasta.
        Ollaan niin kuin Nummisuutarin Esko, joka oli sitä mieltä, että hänenkin puumerkkinsä pitää näkyä. Niin minunkin!
        Meikäläinen käpertyy kotiin ja kurkkaa verhojen välistä maailman menoa. Mitäpä kirjoittamista minulla muuta olisi, kuin oma arki!
        Jos haluan tuulettaa mielipidettäni vaikkapa tulevista vaaleista, menen asiaa käsittelevään ketjuun. Luin sitä eilen ja nauroin makeasti. Eivät ole ikätoverit sanattomiksi jääneet, on kyllä katsantokantaa ja sanailua pitkä letka . Ja lisää varmasti saadaan.
        Tänään urheillaan taas kyläreissulla, kun lähden veljeä tapaamaan. Tytär toi piikin kävelykeppiini, jota käytän varmuuden vuoksi tukena, kun lähden kauemmas kotoa. Jos kaadun, jään niille sijoilleni, ylös en pääsisi. Kerran olen tänä talvena kupsahtanut liukkaalla, mutta silloin oli mukana kärrykassi, josta sain tukea, kun möyrysin lumihangesta pystyyn.
        Nukuin pitkään, nyt alkaa olla kiire aamutoimissa. Piti vaan tulla toivottamaan hyvää päivänjatkoa kaikille.
        Terv. Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta vain täältä etelämmästäkin maankolkasta.
        Ollaan niin kuin Nummisuutarin Esko, joka oli sitä mieltä, että hänenkin puumerkkinsä pitää näkyä. Niin minunkin!
        Meikäläinen käpertyy kotiin ja kurkkaa verhojen välistä maailman menoa. Mitäpä kirjoittamista minulla muuta olisi, kuin oma arki!
        Jos haluan tuulettaa mielipidettäni vaikkapa tulevista vaaleista, menen asiaa käsittelevään ketjuun. Luin sitä eilen ja nauroin makeasti. Eivät ole ikätoverit sanattomiksi jääneet, on kyllä katsantokantaa ja sanailua pitkä letka . Ja lisää varmasti saadaan.
        Tänään urheillaan taas kyläreissulla, kun lähden veljeä tapaamaan. Tytär toi piikin kävelykeppiini, jota käytän varmuuden vuoksi tukena, kun lähden kauemmas kotoa. Jos kaadun, jään niille sijoilleni, ylös en pääsisi. Kerran olen tänä talvena kupsahtanut liukkaalla, mutta silloin oli mukana kärrykassi, josta sain tukea, kun möyrysin lumihangesta pystyyn.
        Nukuin pitkään, nyt alkaa olla kiire aamutoimissa. Piti vaan tulla toivottamaan hyvää päivänjatkoa kaikille.
        Terv. Mkr.

        Jaahas. Matroonan mielestä vaalit on kielletty aihe nojatuolissa.Miksi? Onko Sellan samaa mieltä? Tosi asia on, ettei täällä kukaan voi määrätä puheenaiheista. Sitten vielä ihmettelette kun tuolianne pilkataan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas. Matroonan mielestä vaalit on kielletty aihe nojatuolissa.Miksi? Onko Sellan samaa mieltä? Tosi asia on, ettei täällä kukaan voi määrätä puheenaiheista. Sitten vielä ihmettelette kun tuolianne pilkataan.

        Ai olet sitä mieltä, että jos istun nojatuoliin, en voi mennä muihin ketjuihin lukemaan ikätovereitteni mielipiteitä?
        Minun pitää siis siirtää mielestäsi muiden ketjujen aiheet tänne nojatuolipalstalle, että sinäkin voit osallistua, koska et jaksa avata kuin yhden ketjun.
        Tosiasia on, että täällä ei voi määrätä, mitä ketjua kukin seuraa.
        Mitä muuta omaan arkeesi kuuluu?
        Mkr.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi jankutat tuosta ARKI elämästä krjoittamista kun itsekkin olet viikkokausia joulusta kertonut ja nytkin syöt vielä jouluruokaa? aEikö se joulu olekkaan juhla?

        Joulun valmistautuminen on mielestäni arkea juhla sitten sille varatuilla paikoilla.

        Miksi en söisi, pakkasessa säilyneet ja vähän tuunaten saa mainiota ARKIruokaa ja tuo jankuttaminen johtuu juuri siitä, kun joku ano tarttuu kaikkeen ja myös siitä, että aina jotain muuta kaivataan.
        Yritän rohkaista kirjoittajia kirjoittamaan ihan tavallisista asioistakin, jos muuhun rahkeet ei riitä.

        Vaalit ei ole kielletty asia, mutta joskus aiemmin meni överiksi, kun alettiin kirjoittajia moittimaan, eli suomeksi riitelemään, vältän ainakin itse puhumista politiikasta.
        Omat ketjut tälle ja näille asioille.
        Jokainen voi kirjoittaa ja toimia omien halujen kautta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi jankutat tuosta ARKI elämästä krjoittamista kun itsekkin olet viikkokausia joulusta kertonut ja nytkin syöt vielä jouluruokaa? aEikö se joulu olekkaan juhla?

        Äläs nyt. Pitäähän Sellan vähätellä tekemisiään että muutamat osallistujat pääsevät loistamaan. Heille ketju avataan uudelleen ja uudelleen.

      • liekko
        Anonyymi kirjoitti:

        Äläs nyt. Pitäähän Sellan vähätellä tekemisiään että muutamat osallistujat pääsevät loistamaan. Heille ketju avataan uudelleen ja uudelleen.

        En oikein ymmärrä mihin pyrit viestilläsi.
        Täällä on paljon sivuja eri aiheista, jopa 80+ sivulla on eri aiheita, ei ole pakko juuttua yhteen ketjuun jos tulee äreäksi..
        Minä ainakin sivuutan aiheen jos ärsyttää, enkä ala kiukuttelemaan kirjoittajille. Aihe voi olla heille tärkeä vaikka itseäni ei kiinnosta.
        Ei pahalla, nojatuoli on ainutlaatuinen alusta netissä meidän ikäisillemme.
        Haluaisin että se säilyisi kauan samanlaisena.

      • Anonyymi

        Miten hellyttävää lukea, että Liekko antaa linnuille kuorittuja auringonkukan siemeniä, se yksi tinttikin kun on niin sairaan tuntuinen, että tuskin jaksaa nokkia siemeniä rikki. Kyllä linnut ovat nyt olleet kovilla kovan pakkasen takia.

        Liekon kissa on myös varsinainen persoona. Mukava lukea kissan tavoista, elää oikein kuninkaallista kissan elämää Liekon hoivissa.

        Mira

      • liekko
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten hellyttävää lukea, että Liekko antaa linnuille kuorittuja auringonkukan siemeniä, se yksi tinttikin kun on niin sairaan tuntuinen, että tuskin jaksaa nokkia siemeniä rikki. Kyllä linnut ovat nyt olleet kovilla kovan pakkasen takia.

        Liekon kissa on myös varsinainen persoona. Mukava lukea kissan tavoista, elää oikein kuninkaallista kissan elämää Liekon hoivissa.

        Mira

        Kiitos Mira <3

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Pimeydestä viestini lähtee ja tuulikin tuntuu viheltävän, kai lumisade tulossa.
        Kauppaan lähtöä on heti kohta aloitettava tekemään, jospa selviäisin kärreineni ennen lumisadetta.
        Kaksi viikkoa olen kaupassa käymättä ollut, tytär maitoa toi kerran.
        Niitä jouluksi tekemiäni olen syönyt ja hyviltä on maistuneet, pakkaseenkin tilaa tulee.

        Mielipidevaihtoa on taas käyty, mikä olisi sopiva kirjoitusaihe.
        Olen ymmärtänyt, että arkeen liittyvät asiat ovat tyhjänpäiväisiä, ei pidä valittaa sairauksista, ei ruuan laitosta, siivouksista ja minun elämään ja arkeen ei paljon muuta mahdu.
        Arjen elämä mielestäni on juuri näitä mainitseviani, siis kun matkailla ei jaksa, ei mitään muutakaan mullistavaa, jää vain nämä asiat mitä melkein jokaisella tapahtuu, ahaa elämyksetkin aika usein puuttuu.
        Kivahan se on lukea viestejä ihmisten kohtaamisista, milloin minkin tapahtuman kohdalle satuttua, mutta vähäisiksi jää nämä kerrottavat.
        Olen mielestäni aikaa seuraava, kiinnostunkin monista aiheista, mutta toteutukset eivät tule tehtyä, ei joko jaksa tai mukavuuden halu voittaa.
        Alun alkaen oli tarkoitus kirjoitella asioista, mitkä ihmisille on tärkeitä, kaikille ei kaikki asiat itsestään selvyyksiä ole ja siksi se mikä elämässä milloinkin kiehtoo ja on mahdollisuuksien rajoissa on jo viestin aihe.
        Olen usein maininnut, että minulle sopii kaikenlaiset kirjoitelmat, mutta samaan en edes yritä päästä, siksi olisin sillä mielin, että kaikki aiheet sopii, myös ne paheksutut vaivat ja niiden valittaminen.
        Sujuvasti luen kaikki viestit, mutta harvoin mitään osaan vastaavaa laittaa, jos joku asia antaisi mielipiteen, ei sovi mainita, koska aina vikaan menee.
        Tällä purkauksella tahdon sanoa, että sallikaamme kaikille oikeus kirjoittaa mikä mieltä painaa, jos ei kaikki aiheet kiinnosta, ei se estä omiaan esiin tuomaan.

        Joskus tuntuu, että viestittely vaikeaksi menee, kun pitää miettiä onko sopivaa ja jaksaako aihe kiinnostaa, kuitenkin arkielämästä kertoilemme.
        Kertausta monen asian kanssa, mutta aina ei niin tapahtumarikasta elämä enää ole, että aina uutta voisi kirjoittaa.
        Olen ihan hyvillä mielin lukenut kaikki kirjoitukset ja ajattelun aiheitakin väliin syntyy.
        Vanha olen, ei ehken voi vaatia samaa kuin nuoremmilta, mutta viestittelymme tapahtuu 80 palstalla ja kirjoittelu on aika paljon sen näköistä;)

        Itsekkäästi olen pyrkinyt kirjoittelemaan, olen kertonut syynkin, oman itseni vuoksi ja näiden aivojeni virkeyden yllä pitämiseksi tykkään ja yritän viestejä aikaan saada ja kun muuta tarjottavaa ei ole kuin tätä arkea vaan.
        Väsymistäkin väliin tunnen, mutta mukavien palautteiden vuoksi jaksan joka aamu koneen avata.

        Nyt tämä purkaus, oliko aiheellinen, en jaksa edes miettiä, meinaa tyhjää ajatus iskeä.
        Kirjoittakaa omien halujen mukaisesti, kaikki sopii.

        Olen pahoillani Sel-la, että taas jouduit altavastaajaksi omassa ketjussasi.
        Ensin tylytettiin sanasta "perusterve", jolle tylyttäjällä oli oma määritelmä. Minä voin ilmoittautua heti: olen perusterve, mutta samalla monisairas..))

        Eli itse katsoisin, kuten Sel-la ja Makriina, että meidän iässä terveys määriteltäisiin toimintakyvyn mukaan, koska voi kai ajatella, että kahdekankymppisillä jo on jokin selätetty sairaus ja lääkitys siihen.
        Vaikka lääkelista olisi pitkäkin, voi silti tuntea itsensä terveeksi ja jos on toimintakykyinen niin satunnaiset vaivat ottaa elämään ja vanhuuteen kuuluvana.

        Hienosti Sel-la taas vastasit noihin esitettyihin toiveisiin/ehdotuksiin. Huvitti oikein tuo tyhjänpäiväisyyksien luettelo..)) Niinkö se karkeasti ottaen on, että kaikki muu on tyhjänpäiväistä paitsi oma elämä ja sen kiinnostuksen kohteet ?..))

        Ei vaineskaan. Todettiinhan jo, että olemme erilaisia ja niin ovat myös kiinnostuksemme kohteet. Kun täällä kuitenkin on tilaa uusille aloituksille niin vähän ihmettelen miksi juuri Nojatuolia pitäisi muuttaa "avarammaksi", aihepiiriltään ja hengeltään.

        Itse en ole koskaan kokenut minkäänlaista ahtautta Nojatuolissa vai muistaako joku, että jokin aihepiiri olisi torjuttu ?

        Totta, arjestahan täällä puhutaan, mutta minusta arki ei ole tylsää, silloinkaan kun se toistuu ulkoisesti samanlaisena, itsehän siihen sisällön antaa. Vasta näin vanhana olen oppinut arkea arvostamaan, nuorempana inhosin sitä ja sen rutiineja, nyt lepään niissä, enkä oikeastaan tahdo arkeeni mitään lisää. Paitsi terveyttä tietysti..)) Mutta ulkoiset puitteet ja "pieni elämä" riittävät minulle.

        Kai tämä sitten on sitä "jämähtämistä", kun kivi ei enää vieri, vaan sammaloituu..))
        Itse ajattelen, että kivi on silti kivi, vaikka se olisi sammaloitunut ja sammaloituneena se on myös hyvin kaunis, siis sille, joka sen kauneuden löytää.

        Sel-la on usein painottanut mielikuvituksen merkitystä oman tyytyväisyyden ja arjessa pärjäämisen apuna. Siitä tahtoisin itsekin pitää kiinni ja koen, että mielikuvitus on ehtymätön voimavara ja myös itsekseen viihtymisen edellytys.

        Tietysti on niinkin, että "yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään", (Tove Jansson: Nyyti Nyytiäinen) mutta kyllä katson, että elämä on armollinen - ainakin minulle on ollut - aina löytyy seuraa, täältäkin..)) jos sitä haluaa ja usein syntyy myös yllättäviä kohtaamisia, viimeksi nuoren turkkilaistaksin kanssa. Yllättävistä kohtaamisista muutkin ovat kertoneet. Tuskin nekään kaikkia kiinnostavat, itselle voivat olla, mutta ei muille.

        Niin, että kyllä itse olen "perinteisen" Nojatuolin kannalla. Ellei tällaiselle formaatille olisi kysyntää, se ei olisi näin pitkään toiminut. Ja vielä niinkin, että Sel-lan osuus sen synnyssä ja jatkuudessa on ratkaiseva. Ei taida olla toista Sel-laa, sellaista kirjoittajaa, joka olisi yhtä avarasydäminen , kärsivällinen ja ennen muuta kiinnostunut toisista ihmisistä.
        Ja kun on sanottu niinkin, että näillä palstoilla ei osata keskustella, niin minusta Sel-la
        on hyvä esimerkki keskustelu - ja vuorovaikutustaidoista. Hän on sitä luonnostaan.
        Vaikka hän kertoo omasta arjestaan, hän pystyy omalla läsnäolollaan kutsua toiset mukaan jakamaan sitä, myös kertomaan omastaan ja siitä kai se vuorovaikutus syntyy.

        Sitä merkitystä minkä Sel-la on panoksellaan tälle palstalle antanut, emme ehkä koskaan pysty mittaamaan emmekä arvioimaan. Ainakin minulle hänen kirjoituksensa ja läsnäolonsa on antanut niin paljon, että kiittäminen siitä tuntuu kovin vähäiseltä,
        Sen nyt kuitenkin teen ja toivon todella, että jaksat Sel-la, edelleen pysyä rinnallamme ja jatkaa nojatuolia tuttuun tapaan, omana itsenäsi. Helppoahan se ei ole, enkä itse yltäisi samaan, tuskin moni muukaan.

        Tylyttäjiltä tahtoisin kysyä: onko kivaa ja rakentavaa toimia kielipoliisina, poimia pitkästä kirjoituksesta jokin sana ja ruveta sitä pyörittelmään ja mestaroimaan ? Minusta tylyttäjä häviää siinä itse, ei ota vastaan, vaan takertuu johonkin epäolennaiseen asiaan ja uskoo kai sillä saavuttavansa jonkinlaista mielen ylennystä - vai mitä siitä saa ?
        demeter1

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani Sel-la, että taas jouduit altavastaajaksi omassa ketjussasi.
        Ensin tylytettiin sanasta "perusterve", jolle tylyttäjällä oli oma määritelmä. Minä voin ilmoittautua heti: olen perusterve, mutta samalla monisairas..))

        Eli itse katsoisin, kuten Sel-la ja Makriina, että meidän iässä terveys määriteltäisiin toimintakyvyn mukaan, koska voi kai ajatella, että kahdekankymppisillä jo on jokin selätetty sairaus ja lääkitys siihen.
        Vaikka lääkelista olisi pitkäkin, voi silti tuntea itsensä terveeksi ja jos on toimintakykyinen niin satunnaiset vaivat ottaa elämään ja vanhuuteen kuuluvana.

        Hienosti Sel-la taas vastasit noihin esitettyihin toiveisiin/ehdotuksiin. Huvitti oikein tuo tyhjänpäiväisyyksien luettelo..)) Niinkö se karkeasti ottaen on, että kaikki muu on tyhjänpäiväistä paitsi oma elämä ja sen kiinnostuksen kohteet ?..))

        Ei vaineskaan. Todettiinhan jo, että olemme erilaisia ja niin ovat myös kiinnostuksemme kohteet. Kun täällä kuitenkin on tilaa uusille aloituksille niin vähän ihmettelen miksi juuri Nojatuolia pitäisi muuttaa "avarammaksi", aihepiiriltään ja hengeltään.

        Itse en ole koskaan kokenut minkäänlaista ahtautta Nojatuolissa vai muistaako joku, että jokin aihepiiri olisi torjuttu ?

        Totta, arjestahan täällä puhutaan, mutta minusta arki ei ole tylsää, silloinkaan kun se toistuu ulkoisesti samanlaisena, itsehän siihen sisällön antaa. Vasta näin vanhana olen oppinut arkea arvostamaan, nuorempana inhosin sitä ja sen rutiineja, nyt lepään niissä, enkä oikeastaan tahdo arkeeni mitään lisää. Paitsi terveyttä tietysti..)) Mutta ulkoiset puitteet ja "pieni elämä" riittävät minulle.

        Kai tämä sitten on sitä "jämähtämistä", kun kivi ei enää vieri, vaan sammaloituu..))
        Itse ajattelen, että kivi on silti kivi, vaikka se olisi sammaloitunut ja sammaloituneena se on myös hyvin kaunis, siis sille, joka sen kauneuden löytää.

        Sel-la on usein painottanut mielikuvituksen merkitystä oman tyytyväisyyden ja arjessa pärjäämisen apuna. Siitä tahtoisin itsekin pitää kiinni ja koen, että mielikuvitus on ehtymätön voimavara ja myös itsekseen viihtymisen edellytys.

        Tietysti on niinkin, että "yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään", (Tove Jansson: Nyyti Nyytiäinen) mutta kyllä katson, että elämä on armollinen - ainakin minulle on ollut - aina löytyy seuraa, täältäkin..)) jos sitä haluaa ja usein syntyy myös yllättäviä kohtaamisia, viimeksi nuoren turkkilaistaksin kanssa. Yllättävistä kohtaamisista muutkin ovat kertoneet. Tuskin nekään kaikkia kiinnostavat, itselle voivat olla, mutta ei muille.

        Niin, että kyllä itse olen "perinteisen" Nojatuolin kannalla. Ellei tällaiselle formaatille olisi kysyntää, se ei olisi näin pitkään toiminut. Ja vielä niinkin, että Sel-lan osuus sen synnyssä ja jatkuudessa on ratkaiseva. Ei taida olla toista Sel-laa, sellaista kirjoittajaa, joka olisi yhtä avarasydäminen , kärsivällinen ja ennen muuta kiinnostunut toisista ihmisistä.
        Ja kun on sanottu niinkin, että näillä palstoilla ei osata keskustella, niin minusta Sel-la
        on hyvä esimerkki keskustelu - ja vuorovaikutustaidoista. Hän on sitä luonnostaan.
        Vaikka hän kertoo omasta arjestaan, hän pystyy omalla läsnäolollaan kutsua toiset mukaan jakamaan sitä, myös kertomaan omastaan ja siitä kai se vuorovaikutus syntyy.

        Sitä merkitystä minkä Sel-la on panoksellaan tälle palstalle antanut, emme ehkä koskaan pysty mittaamaan emmekä arvioimaan. Ainakin minulle hänen kirjoituksensa ja läsnäolonsa on antanut niin paljon, että kiittäminen siitä tuntuu kovin vähäiseltä,
        Sen nyt kuitenkin teen ja toivon todella, että jaksat Sel-la, edelleen pysyä rinnallamme ja jatkaa nojatuolia tuttuun tapaan, omana itsenäsi. Helppoahan se ei ole, enkä itse yltäisi samaan, tuskin moni muukaan.

        Tylyttäjiltä tahtoisin kysyä: onko kivaa ja rakentavaa toimia kielipoliisina, poimia pitkästä kirjoituksesta jokin sana ja ruveta sitä pyörittelmään ja mestaroimaan ? Minusta tylyttäjä häviää siinä itse, ei ota vastaan, vaan takertuu johonkin epäolennaiseen asiaan ja uskoo kai sillä saavuttavansa jonkinlaista mielen ylennystä - vai mitä siitä saa ?
        demeter1

        Voi vitsi ! Aloitin tuon oman kirjoitukseni "heti aamusta", jolloin täällä ei ollut muita kirjoituksia. Sitten jouduin lopettamaan ja sen jälkeen onkin tullut paljon keskustelua, joten olen nyt ulkona kuin lintulauta (!).
        Ruutuaikanikin taitaa jo loppua, joten hyvää jatkoa keskustelulle, ellen itse enää ehdi mukaan.

    • Paloma.se01

      Suojasää virran alajuoksulla, lumet tulee jyrkältä peltikatolta alas vauhdilla rysähtäen tuon tuostakin maahan kukkapenkkien päälle ja verannan katolle. Jännitän nyt lähinnä kasvihuoneen katon puolesta; nuoskalumi ja uudelleen jäätynyt pinta tekevät lumesta raskaan ja jos alkaa uudelleen pakastamaan lähipäivinä niinkannattaa ehkä käydä pudottamassa lumet sen katolta alas.
      Sisällä on lutusen lämmintä, uusi pieni konvektorilämmitin keittiössä pitää nyt sisälämpötilan kahdenkymmenen asteen tuntumassa ja se tuntuu sopivalta. Iltaisin polttelemme muutaman pesällisen klapeja takassa auttamassa lämpöpumppua.
      ***
      Sel-lan kanssa minulla on sama linja: jokainen kirjoittakoon asioista joista itse haluaa kirjoittaa. Arjen tapahtumat voivat olla tylsiä ja yksitoikkoisia (arkisia) joillekin palstalaisille, mutta onhan täällä ketjuja ja osioita täynnä "äksöniä" pilvin pimein niille jotka tykkäävät että puhutaan aina vain samoista asioista. Miksi tulla muuttamaan (monien mielestä) hyvää keskustelukulttuuria asettamalla koko ajan keppejä rattaisiin. Matkailu, ruuanlaitto, kirjallisuus, käsityöt, viihde, ihmissuhteet, kodinhoito jne. ovat useimpien eläkeläisten tavallista arkea, miksei niistä voisi saada kirjoittaa?
      ***
      Minä uskonkin että joillekin tähänkin keskusteluun osallistuville on tärkeämpää KUKA kirjoittaa kuin MITÄ kirjoitetaan. Jotkut meistä saavat takkiin sanoimmepa mitä tahansa.

      • Anonyymi

        Mistähän se voisi johtua että joillekkin on tullut takkiin jo 20 v jokaisella palstalla?

      • Anonyymi

        Johan sinä naapuripalstalla tulit takki auki ilmoittamaan Kahvipirttiin, että miten siellä pitäisi kirjoittaa. Eilen taas kaipasit laajempia keskustelunaiheita.

        Uskoisin tuon "takkiin saamisen" johtuvan sinun kohdallasi siitä, että yrität kovasti määräillä täällä, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Johan sinä naapuripalstalla tulit takki auki ilmoittamaan Kahvipirttiin, että miten siellä pitäisi kirjoittaa. Eilen taas kaipasit laajempia keskustelunaiheita.

        Uskoisin tuon "takkiin saamisen" johtuvan sinun kohdallasi siitä, että yrität kovasti määräillä täällä, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei.

        Päinvastoin, minä yritän ehdottaa että ei mentäisi rajoittamaan aiheita. Joillakin on nyt vaikeuksia tulkita lukemaansa.
        Täällä henkilökohtaiset kaunat ja vuosikausia jatkunut henkilöön kohdistuvat ajojahdit ovat muutamille tärkeämpää kuin kirjoittaa kyseessää olevasta asiasta.
        ***
        Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan. Ei se tarkoita sitä että haluaa määrätä palstan sisällöstä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Päinvastoin, minä yritän ehdottaa että ei mentäisi rajoittamaan aiheita. Joillakin on nyt vaikeuksia tulkita lukemaansa.
        Täällä henkilökohtaiset kaunat ja vuosikausia jatkunut henkilöön kohdistuvat ajojahdit ovat muutamille tärkeämpää kuin kirjoittaa kyseessää olevasta asiasta.
        ***
        Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan. Ei se tarkoita sitä että haluaa määrätä palstan sisällöstä.

        Sinuako muka vainottu? Saat vain ansaitsemaasi palautetta pomotukseesi ja palautellaan maan pinnalle sieltä ” kirjailijan” sfääreistä. Itselläsi on vaikeutta ymmärtää lukemaasi ja muistaa mitä vasta eilen kirjoitit, saati kuukausi sitten.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Päinvastoin, minä yritän ehdottaa että ei mentäisi rajoittamaan aiheita. Joillakin on nyt vaikeuksia tulkita lukemaansa.
        Täällä henkilökohtaiset kaunat ja vuosikausia jatkunut henkilöön kohdistuvat ajojahdit ovat muutamille tärkeämpää kuin kirjoittaa kyseessää olevasta asiasta.
        ***
        Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan. Ei se tarkoita sitä että haluaa määrätä palstan sisällöstä.

        "Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan."

        Miksi juuri tähän ketjuun niitä ehdotuksia pitäisi tehdä? Eikö tämä ketju saisi pyöriä siten, miten se on vuodesta toiseen pyörinyt? Eihän vakituiset kirjoittajat tässä ketjussa valita aiheista.

        Palstalla on tilaa aloituksille.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan."

        Miksi juuri tähän ketjuun niitä ehdotuksia pitäisi tehdä? Eikö tämä ketju saisi pyöriä siten, miten se on vuodesta toiseen pyörinyt? Eihän vakituiset kirjoittajat tässä ketjussa valita aiheista.

        Palstalla on tilaa aloituksille.

        Tämä ketju on mielestäni pyörinyt siten että tänne on aina saatu kirjoittaa aiheista jotka ovat itselle tärkeitä, ilman että niitä rajoitettaisi, paitsi ehkä on toivottu että politiikka jätettäisi sivuun.
        Oikeastaan nämämä kahvipirtti/nojatuolikejut ovat blogimaisia, mutta kyllä niihinkin saa toivoa aiheita muutkin kuin aloittaja. Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?

        (On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )

        Edelleenkin, kirjoitellaan aloittajan toivomusten mukaan jokainen itselleen tärkeistä asioista. Krempoista, vanhenemisen ongelmista, jaksamisesta, arkipäivästä ja miksei ...matkustamisesta, ruuanlaitosta, kirjoista jnen jne.....)

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämä ketju on mielestäni pyörinyt siten että tänne on aina saatu kirjoittaa aiheista jotka ovat itselle tärkeitä, ilman että niitä rajoitettaisi, paitsi ehkä on toivottu että politiikka jätettäisi sivuun.
        Oikeastaan nämämä kahvipirtti/nojatuolikejut ovat blogimaisia, mutta kyllä niihinkin saa toivoa aiheita muutkin kuin aloittaja. Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?

        (On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )

        Edelleenkin, kirjoitellaan aloittajan toivomusten mukaan jokainen itselleen tärkeistä asioista. Krempoista, vanhenemisen ongelmista, jaksamisesta, arkipäivästä ja miksei ...matkustamisesta, ruuanlaitosta, kirjoista jnen jne.....)

        "(On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )"

        Eikö tuollainen palsta löydy, joten ole tyytyväinen ja nauti siitä palstasta.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämä ketju on mielestäni pyörinyt siten että tänne on aina saatu kirjoittaa aiheista jotka ovat itselle tärkeitä, ilman että niitä rajoitettaisi, paitsi ehkä on toivottu että politiikka jätettäisi sivuun.
        Oikeastaan nämämä kahvipirtti/nojatuolikejut ovat blogimaisia, mutta kyllä niihinkin saa toivoa aiheita muutkin kuin aloittaja. Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?

        (On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )

        Edelleenkin, kirjoitellaan aloittajan toivomusten mukaan jokainen itselleen tärkeistä asioista. Krempoista, vanhenemisen ongelmista, jaksamisesta, arkipäivästä ja miksei ...matkustamisesta, ruuanlaitosta, kirjoista jnen jne.....)

        Kaikkein eniten yleensä vanhojen kesken jutellaan lastenlapsista ja lastenlastenlapsista . Sen ihanampia ja arvokkaampia asioita ei ole. Heissä on maailman toivo ja tulevaisuus. Sama mitä vanhat horiskot mahantäytteekseen tunkee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkein eniten yleensä vanhojen kesken jutellaan lastenlapsista ja lastenlastenlapsista . Sen ihanampia ja arvokkaampia asioita ei ole. Heissä on maailman toivo ja tulevaisuus. Sama mitä vanhat horiskot mahantäytteekseen tunkee.

        Minulla on lapsia ja lapsenlapsia, mutta en minä heidän elämästään täällä palstalla kertoisi.

        Live-elämässä tulee puhuttua heistäkin, mutta lähinnä silloinkin vain sukulaisten kesken.

        En minä lasteni ja lastenlasteni elämää elä, vaan omaani. Omaan mahaani syön ruokani jne.....

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämä ketju on mielestäni pyörinyt siten että tänne on aina saatu kirjoittaa aiheista jotka ovat itselle tärkeitä, ilman että niitä rajoitettaisi, paitsi ehkä on toivottu että politiikka jätettäisi sivuun.
        Oikeastaan nämämä kahvipirtti/nojatuolikejut ovat blogimaisia, mutta kyllä niihinkin saa toivoa aiheita muutkin kuin aloittaja. Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?

        (On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )

        Edelleenkin, kirjoitellaan aloittajan toivomusten mukaan jokainen itselleen tärkeistä asioista. Krempoista, vanhenemisen ongelmista, jaksamisesta, arkipäivästä ja miksei ...matkustamisesta, ruuanlaitosta, kirjoista jnen jne.....)

        " Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?"

        Olette jo vakituisia (häiriköitä), mutta haluatte 70+ ikäisinä tulla tänne esittämään uusia "tuulia", joten miksi ette avaa omaa aloitusta, siis onko pakko tulla tänne meidän rakkaan SkillaN/Sel-la ketjuun?

        Minä olen jo Kahvipirtin aloituksen aikaan seuraillut tätä, mutta koskaan en ole esittänyt, että jotain "äksonia" pitäisi olla, koska jokainen voi aloittaa omalla "moodillaan" mieleisensä aiheen.

        Me yli 80+ ei tietääkseni innostu jonkun matkakertomuksista, vaikka olisikin ko. henkilölle ainutlaatuisia, mutta vain hänelle.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        " Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?"

        Olette jo vakituisia (häiriköitä), mutta haluatte 70 ikäisinä tulla tänne esittämään uusia "tuulia", joten miksi ette avaa omaa aloitusta, siis onko pakko tulla tänne meidän rakkaan SkillaN/Sel-la ketjuun?

        Minä olen jo Kahvipirtin aloituksen aikaan seuraillut tätä, mutta koskaan en ole esittänyt, että jotain "äksonia" pitäisi olla, koska jokainen voi aloittaa omalla "moodillaan" mieleisensä aiheen.

        Me yli 80 ei tietääkseni innostu jonkun matkakertomuksista, vaikka olisikin ko. henkilölle ainutlaatuisia, mutta vain hänelle.

        Aika törkeää tulla nimittelemään korppista tai minua "häriköiksi" koska emme ole koskaan mitään eripåuraisuutta kylväneet. Teidän "rakas SkillaN/Sel-la on samanlainen meidän palstatuttava kuin sinunkin ja kyllä minä ainakin oilen jo kahvipirttiajoilta pistäytynyt aika ajoin hänen ketjuissaan kertomassa kuulumisiani ja moikkaamassa tuttuja. Kuka sinä olet valikoimaan kuka tänne saa kirjoitta ja kuka ei, kun et uskalla edes nimimerkkiäisi esittää?

        Et myöskään puhu kaikkien 80+ puolesta etteikö tietyt teemat kiinnosta.
        (Pyydän anteeksi muilta palstalle kirjoittavilta, mutta tämä oli nyt hieman liian paksua noin vain ohitettavaksi.)

      • liekko
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkein eniten yleensä vanhojen kesken jutellaan lastenlapsista ja lastenlastenlapsista . Sen ihanampia ja arvokkaampia asioita ei ole. Heissä on maailman toivo ja tulevaisuus. Sama mitä vanhat horiskot mahantäytteekseen tunkee.

        Minä tykkään hyvästä ruuasta ja myös lapsenlapsestani ja hänen lapsistaan.
        Ei se ihan sama ole mitä syö, jos tykkään vaikkapa karjalanpaistista mutta en makaroonivellistä :)
        Eikä me olla vanhoja horiskoja, jos osaa käyttää nettiä ja kirjoitella tänne mitä ei kaikki ikäisemme osaa.
        Jos en kuole niin horisko minustakin tulee, tai sitten ei....

    • Paloma.se01

      Teoriani "KUKA tärkeämpää kuin MITÄ" tulikin samantien todistetuksi.
      :)

    • korpikirjailija

      Erlainen joulumme. P. tyttären kotona, mukana koko suku.

      25.12.2019
      Joulupöytä.

      Kookosmaitoon keitettyä vihreällä carrylla maustettua kanaa, riisiä, lumpioita, naanleipää, suolakeksejä, itämaisia maustekastikkeita, juustoja, Patpak- ja patthai-vihanneksia, chicken satayta, Jälkkäriksi marjaisaa kääretorttua, suomalaista pannukakkua ja pieniä tähtitorttuja. Kyytipoikina valko-ja punaviiniä, vettä, mehua sekä teetä.

      Mahtava kattaus. Ihania makuelämyksiä.

      Lahjapaketitkin jaettiin ja kuinkas muuten kuin, että sain lahjaksi villalankoja ja P. kirjan. Sukkia saivat läheisemme ja pieniä muistoja kaukoidän matkaltamme.

      Ilta jatkui lasten ehdoilla, leikittiin sutsutjunapeliä ja piirrettin animeja.

      Jatketaan, minusta on ihana muistella tavanomaisesta poikkeavia tapoja juhlia esim. joulua.

      24.12.2019

      Palasin juuri kotiin Jouluaattoyön messusta katolilaisesta Heemsteden Heilige Bavo kirkosta.

      Lämminhenkinen joulukoristeltu kirkko, oikeita kynttilöitä, upeaa kuorolaulua, kauniit urut, hartaita rukoilijoita, hitsin komea pappi kultaisilla käämyillä koristetussa punaisessa viitassa. Ehtoollinen, vaikka taisi olla vain kuivaa öylattiä, pappi kyllä piti puolensa ja ryysti viiniä kullatusta maljasta.

      Yhdessä vaiheessa kirkkokanssa alkoi kättelemään viereisiä ihmisiä, no minä mukana.

      Joulurauhaa.

      • Anonyymi

        En kehuisi tuollaisella jouluruualla. Kana on köyhien ruokaa vaikka kermassa ja voissa uisi. Ja ihan pannaria jälkkäriksi🤣

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        En kehuisi tuollaisella jouluruualla. Kana on köyhien ruokaa vaikka kermassa ja voissa uisi. Ja ihan pannaria jälkkäriksi🤣

        Tottakait, juhlissa jossa on useampia kansalaisuuksia juhlapöydässä korostuu erimaiden ruokakulttuuri. Kokkina juhlassa oli kaksi ammattikokkia, toinen hollantilainen, toinen thaimaasta kotoisin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kehuisi tuollaisella jouluruualla. Kana on köyhien ruokaa vaikka kermassa ja voissa uisi. Ja ihan pannaria jälkkäriksi🤣

        "Köyhien ruokaa".
        Onko sinun mielessäsi muita meille köyhille sopivia elintarvikkeita?
        Pitää luokkatietoisena ymmärtää myös oikeus sopivaksi miellettyyn ruokaan.
        Mikä makkara on säädyn mukaista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Köyhien ruokaa".
        Onko sinun mielessäsi muita meille köyhille sopivia elintarvikkeita?
        Pitää luokkatietoisena ymmärtää myös oikeus sopivaksi miellettyyn ruokaan.
        Mikä makkara on säädyn mukaista?

        Terävästi osaa kommentoida, mutta ei vastata kommentin herättämään kysymykseen. :((

    • Anonyymi

      Ai tänne siirretään nyt vuosien takaisia blogitekstejä 👀

      • Anonyymi

        Täytyyhän kaikkien tietää, että poikaystävän perhepiirissä on jopa thaimaalainen kokki!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyyhän kaikkien tietää, että poikaystävän perhepiirissä on jopa thaimaalainen kokki!

        Onhan se nyt kommeeta. Ihan toista kuin Sellan viikkoja valmistamat jouluruuat.

    • Eliaana

      Jo vain.
      Taas näkyy ´´pureskelua.´´
      No minä ilmoittaudun ´´perusterveiden kastiin, ´´ kolmen vikani kanssa.
      Ovat suht´ hyvin ruodussa, ja vielä on virtaakin.
      Kyllä minäkin ymmärsin tuon Sel-lan käyttämän sananmuodon niin, että millainen on päivittäinen toimintakyky.
      Ei sitä nyt pitäisi joka sanan niskassa olla.

      Ja mikä se siinä arkiasioissa joitakin hiertää.
      Arkia on niin monellaisia, kun on huushollejakin.
      Ihan mukavahan se on tietää millaisia arkeja toiset ikäihmiset viettää.
      Sehän on kuin matkalle lähtisi toiseen maailmaan ja matkailu avartaa, vai mitä.

      Tuo kissakin oli aamusta niin pirteä, että naukui ja hyppeli ja yritti aukoa vaatehuoneen ovea,
      Sillä on sitten kissaksi monenmoisia ääniä.
      Äskenkin yritin sille sanoa, että sano mijau, sinähän olet kissa, etkä lammas, kun komentaa minua sanomällä miääää.

      Sopivan kävelymatkan päässä tuo Tokmanni. -7 astetta oli pakkasta.
      Nyt on kevyt tuoda ostokset, kun tuon selkärepun mökiltä toin, ei tarvitse käsiään venuttaa.

      Leppoisaa illan jatkoa.

      • Anonyymi

        Tuon yhden kommentoijan arkea on käydä lukemassa nojatuoliketju ja hyökätä sitten määrättyjen nimmareiden kimppuun. Se on joka-aamuinen toimi, johon olemme muut oppineet tyytymään ja sivuuttamaan jäkätykset. Toivottavasti kohteetkin!

    • korpikirjailija

      Iltapäivää@

      Olin keramiikkaa tekemässä. Ihana oli palata tuttujen harrastelijaystävien pariin. Opettaja oli vaihtunut, mikä kivinta hän on vanha tuttu menneiltä vuosilta. Opettaja istui nyt pulpetissa ja entinen oppilas oli opettaja.

      Sain viimeisen taululaatan lasituspolttoon. Aloitin uutta jutskaa.

      Esikoinen soitti ja kertoi raskaasta, jännittävästä työmatkastaa. Oli selvinnyt pahimmasta, mutta väsynyt, kehoitin menemään hotellin saunaan ja hierojalle ; )) Voi jessus, tullut äitiinsä, ei riskejä pelkää. No, nykyisin en itse enää uskalla riskeerata kuten nuorempana. Poika lohdutti minua sanomalla, eii tätä keikkaa voi verratakaan sotakirjeenvaihtajien keikkoihin.

      No, puskat paukkuu ja karavaani kulkee. Suapi äimistellä, hauskaa on lukea reaktioitanne kuten kana on köyhien ruokaa ; ))

      • Anonyymi

        Onhan se nyt ihan todellinen riski, jos menee hotellin thaikkuhierojalle. Voipi rahat mennä ja tauti tulla.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se nyt ihan todellinen riski, jos menee hotellin thaikkuhierojalle. Voipi rahat mennä ja tauti tulla.

        Näin sisäistää meikäläisen tekstin maailmaa kokematon ja näkemätön revonperänjuntti
        jonka tietämys thaimaalaisista on seiskasta luettua maailmankatsomusoppia.

      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Näin sisäistää meikäläisen tekstin maailmaa kokematon ja näkemätön revonperänjuntti
        jonka tietämys thaimaalaisista on seiskasta luettua maailmankatsomusoppia.

        Yks pieni näppisvirhe. Sii meni osa vuodatuksesta sinne isoon arkistoon. Sormet tekevät jo omia näppäilyjään. Näin joka kerta.

        Sää on kovast jo pakastununna. Niin kylmää, mitä muuan päivä sitten, ei ol muka tulossa tähän satsiin.
        Polaaripyörteen, pp sekoiluna sitä pilettih. Oikein googlasin sen pp:n.
        Ei siellä pärjäis henkisä pitempään - wanha heikkikään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yks pieni näppisvirhe. Sii meni osa vuodatuksesta sinne isoon arkistoon. Sormet tekevät jo omia näppäilyjään. Näin joka kerta.

        Sää on kovast jo pakastununna. Niin kylmää, mitä muuan päivä sitten, ei ol muka tulossa tähän satsiin.
        Polaaripyörteen, pp sekoiluna sitä pilettih. Oikein googlasin sen pp:n.
        Ei siellä pärjäis henkisä pitempään - wanha heikkikään.

        höpinää, ei ymmärrettävää, talitinttien syöttäminen se on sun juttus

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        höpinää, ei ymmärrettävää, talitinttien syöttäminen se on sun juttus

        Kauheasti vaaditaan, ettei jokapäiväisyyksiä kaiken aikaa kuvattaisi. Mutta ei ne talitintitkään kelpaa!
        Mikä olisi mieleen? Turhaa sitä häneltä kysyy. Ei osaa vastaa yksinkertaisiinkaan kysymyksiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kauheasti vaaditaan, ettei jokapäiväisyyksiä kaiken aikaa kuvattaisi. Mutta ei ne talitintitkään kelpaa!
        Mikä olisi mieleen? Turhaa sitä häneltä kysyy. Ei osaa vastaa yksinkertaisiinkaan kysymyksiin.

        Tämä päivä menee toipuessa eilisestä. Reisasin taas monilla kulkuneuvoilla sairasta veljeäni tapaamaan, ja liukastelin kävelykepin kanssa kieli keskellä suuta. Niin vaivalloiselta kulkuni ilmeisesti näytti, että kanssakulkijat availivat ovia, ja avustivat bussiin ja tarjosivat istumapaikkaa, jolle oli helpompi asettua.
        Perillä metroaseman taksi vie minun säännöllisesti väärään seniorikotiin ensin ja kaartaa pihalla ympäri ja jatkaa oikeaan osoitteeseen tämän kunniakierroksen kautta. Sen vuoksi menomatka on aina kalliimpi kuin paluu seniorikodista metroasemalle. Usein kuski ei puhu suomea eikä savvoo, joten maksan mukisematta ne pari lisäeuroa.
        Paluumatkalla metro oikeutteli ja seisoi 20 minuuttia ovet auki jollakin asemalla. Kuulutus kaikui niin, etten saanut mitään selvää sanoista, Kuulolaite kun ei valikoi ja erittele ääntä samaan tapaan kuin korva. Kaikki ääni tulee yhtenä kaaoksena ja puuroutuu. Kotimatkaan meni 2h15min.
        Keskustelin veljeni kanssa sairaudesta, ja hän sanoi, että pitäisi muistaa, että dementia vie muistin, ei älyä. Aivot toimivat, dementoitunut ei ole menettänyt järjen lahjojaan. Hän ymmärtää tilanteensa, vaikka sanat katoavat.
        Toivon, että jaksan muistaa ja luottaa siihen tulevina aikoina.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä päivä menee toipuessa eilisestä. Reisasin taas monilla kulkuneuvoilla sairasta veljeäni tapaamaan, ja liukastelin kävelykepin kanssa kieli keskellä suuta. Niin vaivalloiselta kulkuni ilmeisesti näytti, että kanssakulkijat availivat ovia, ja avustivat bussiin ja tarjosivat istumapaikkaa, jolle oli helpompi asettua.
        Perillä metroaseman taksi vie minun säännöllisesti väärään seniorikotiin ensin ja kaartaa pihalla ympäri ja jatkaa oikeaan osoitteeseen tämän kunniakierroksen kautta. Sen vuoksi menomatka on aina kalliimpi kuin paluu seniorikodista metroasemalle. Usein kuski ei puhu suomea eikä savvoo, joten maksan mukisematta ne pari lisäeuroa.
        Paluumatkalla metro oikeutteli ja seisoi 20 minuuttia ovet auki jollakin asemalla. Kuulutus kaikui niin, etten saanut mitään selvää sanoista, Kuulolaite kun ei valikoi ja erittele ääntä samaan tapaan kuin korva. Kaikki ääni tulee yhtenä kaaoksena ja puuroutuu. Kotimatkaan meni 2h15min.
        Keskustelin veljeni kanssa sairaudesta, ja hän sanoi, että pitäisi muistaa, että dementia vie muistin, ei älyä. Aivot toimivat, dementoitunut ei ole menettänyt järjen lahjojaan. Hän ymmärtää tilanteensa, vaikka sanat katoavat.
        Toivon, että jaksan muistaa ja luottaa siihen tulevina aikoina.
        Mkr.

        Tämä teksti on loukannut nimetöntä lukijaa.
        En rupea arvelemaan syytä.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä teksti on loukannut nimetöntä lukijaa.
        En rupea arvelemaan syytä.
        Mkr.

        Ihan itse kirjoitit,uudessa tuolissa, että parempi kun ankea kirjoituksesi meni joulutuoliin. Siis itse moitit kirjoitustasi ja siihen vastattiin että pitääkö ankeampia kirjoituksia pyytää anteeksi eli pahoitella kun tuli niin ikäviä juttuja kirjoittaneeksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä teksti on loukannut nimetöntä lukijaa.
        En rupea arvelemaan syytä.
        Mkr.

        Missä tämä nimetön kertoo, että hän on loukkaantunut?
        Onko se viesti poistettu, koska en näe sellaista, en tässä ketjussa, enkä tuossa uudessa ketjussa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan itse kirjoitit,uudessa tuolissa, että parempi kun ankea kirjoituksesi meni joulutuoliin. Siis itse moitit kirjoitustasi ja siihen vastattiin että pitääkö ankeampia kirjoituksia pyytää anteeksi eli pahoitella kun tuli niin ikäviä juttuja kirjoittaneeksi.

        Pyysinkö mielestäsi anteeksi jotain, mitä tarkoitat "moittimisella". Minä en peruuta mitään, enkä todellakaan pyydä sinulta anteeksi ajatuksieni kulkua.
        Täällä kukin tulkitsee, ymmärtää ja sisäistää tekstit oman halunsa mukaan ja kommentoi ymmärryksensä mukaan.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan itse kirjoitit,uudessa tuolissa, että parempi kun ankea kirjoituksesi meni joulutuoliin. Siis itse moitit kirjoitustasi ja siihen vastattiin että pitääkö ankeampia kirjoituksia pyytää anteeksi eli pahoitella kun tuli niin ikäviä juttuja kirjoittaneeksi.

        On hyvä, että murheeni lähiomaisen kuolemaan johtavasta sairaudesta jää pois uudesta ketjusta, joten pyydän ystävällisesti, että suuntaat ajatuksesi jonnekin muualle.
        Mkr.

    • Anonyymi

      Kun katson tältä rahilta ulos, näen keskitalven puistoaukeen. Lumen peittämän. Mitä häntä ehkä 30 cm lunta.
      Edessä on vaahtera, mut sen runghon takaa näkyy mustan jalopuun runkua...muist sen nimee tässä.

      Tuuli on irrottanu roskaa hanghelle. Sekin riittää naphaamaan auringhon säteit muutaman viikon päästä, ehkä.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1867

    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1709

    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      17
      1563

    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1266

    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1214

    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1212

    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1176

    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1151

    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      9
      1150

    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      9
      1140
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt