Elämmekö Maxrix mailmassa

Prisma Studion jakso, jossa tämä juttu, katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1732144

Entä jos sinä olet simulaatio?

Bonnin yliopiston tutkijat loivat tutkimustarkoituksessa yhden tällaisen simulaatiomaailman. Eivät täydellistä, mutta riittävän hyvän huomatakseen, että tarpeeksi kehittyneellä supertietokoneella se on mahdollista. Ja he huomasivat myös, että simulaatio-ohjelmassa on väistämättä rajoituksia. Sen jälkeen he hakivat meidän myös meidän maailmastamme samanlaisia rajoituksia ja yllätyksekseen huomasivat, että niitä löytyy.

Esimerkki rajoituksesta,jolla ei näytä olevan mitään erityistä syytä, löytyy niin kutsutusta Greisen-Zatsepin-Kuzminin kosmisen säteilyn teoreettisesta rajasta. Siinä on tietty hiukkasmäärän ylin raja, jonka olemassaoloon ei näytä olevan mitään fysikaalista syytä. Se näyttää vain tietokoneohjelmoijan asettamalta rajalta –siis törmäykseltä simulaation seinään. Jos tätä yrittää sanoa kansanomaisella tietokonekielellä, se raja on vähän niin kuin pikselit vaan loppuisivat, kun ohjelmoija olisi ajatellut, että eiköhän tuo resoluutio tähän riitä.

Eri kysymys sitten on, että jos todellakin olemme tietokonesimulaatio tai hahmoja jonkun teini-ikäisen pelifriikin läppärillä, onko sillä meille käytännössä mitään väliä? Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Jos potkaisee varpaansa kynnykseen, sen olemassaolo on riittävän vahvasti todistettu noin arkielämän kannalta.

Maailmanlopun ennustamisessa voidaan toki silloin unohtaa maya-kalenterit ja asteroidi-iskut. Sen sijaan voimme jäädä pelkäämään sitä, milloin teinin isä tai äiti tulee komentamaan, että "nyt se kone kiinni ja nukkumaan!"

Ei eletä, se on vain elokuva!

Jumalan luoma simulaatio. Se ei vaan tietoa keräämällä valkene, vain uskolla.

Karl Marxin ihailijan aloittamaa soopaa.

Simulaatiot ei todista mitään. Eroavat todellisuudesta kuin yö päivästä.

Nyt tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet saamaan valon käyttäytymään epätyypillisellä tavalla.

New Yorkissa sijaitsevan Brookhavenin kansallisen laboratorion tutkija Raphael Abrahao kertoo New Scientistille, että vihreä ja sininen laservalo voivat luoda ilmiön, jossa vihreä laser estää sinisen valon kulun ja muodostaa varjon. Tutkimus julkaistiin Optica-tiedelehdessä.

Abrahaon kollegoineen tekemän kokeen avainkomponentti oli rubiinikuutio. Tutkijat valaisivat sitä vihreällä laserilla ja samanaikaisesti valaisivat sitä sivulta sinisellä laserilla. Kun vihreä valo kulki rubiinikuution atomien läpi, se muutti niiden ominaisuuksia siten, että atomit estivät sinisen valon kulun.

Lopputuloksena oli varjo, joka oli täsmälleen vihreän lasersäteen muotoinen. Tämä varjo voitiin nähdä paljain silmin, kun sininen laser heijastettiin esimerkiksi kankaalle.

Abrahao kertoo, että tutkijat keskustelivat pitkään siitä, voiko syntynyttä ilmiötä kutsua varjoksi. Koska varjo liikkui vihreää laseria liikuttaessa ja näkyi ilman erikoislaitteita, he päätyivät siihen, että kyseessä todella oli varjo.

Varjojen ymmärtäminen on historiallisesti ollut tärkeää valon ominaisuuksien ja mahdollisten käyttötapojen tutkimuksessa, Abrahao sanoo. Nyt tieteilijöiden työkalupakki täydentyi uudella ja odottamattomalla tekniikalla.

Saksalaisen Erlangen–Nürnbergin yliopiston tutkija Tomás Chlouba toteaa New Scientistille, että rubiinin vuorovaikutus lasereiden kanssa on samankaltainen kuin esimerkiksi silmien laserleikkauksessa käytettyjen materiaalien, joiden tulee estää laserin kulku, jos sen voimakkuus kasvaa liian suureksi.