Elämmekö Maxrix mailmassa

Prisma Studion jakso, jossa tämä juttu, katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1732144

Entä jos sinä olet simulaatio?

Bonnin yliopiston tutkijat loivat tutkimustarkoituksessa yhden tällaisen simulaatiomaailman. Eivät täydellistä, mutta riittävän hyvän huomatakseen, että tarpeeksi kehittyneellä supertietokoneella se on mahdollista. Ja he huomasivat myös, että simulaatio-ohjelmassa on väistämättä rajoituksia. Sen jälkeen he hakivat meidän myös meidän maailmastamme samanlaisia rajoituksia ja yllätyksekseen huomasivat, että niitä löytyy.

Esimerkki rajoituksesta,jolla ei näytä olevan mitään erityistä syytä, löytyy niin kutsutusta Greisen-Zatsepin-Kuzminin kosmisen säteilyn teoreettisesta rajasta. Siinä on tietty hiukkasmäärän ylin raja, jonka olemassaoloon ei näytä olevan mitään fysikaalista syytä. Se näyttää vain tietokoneohjelmoijan asettamalta rajalta –siis törmäykseltä simulaation seinään. Jos tätä yrittää sanoa kansanomaisella tietokonekielellä, se raja on vähän niin kuin pikselit vaan loppuisivat, kun ohjelmoija olisi ajatellut, että eiköhän tuo resoluutio tähän riitä.

Eri kysymys sitten on, että jos todellakin olemme tietokonesimulaatio tai hahmoja jonkun teini-ikäisen pelifriikin läppärillä, onko sillä meille käytännössä mitään väliä? Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Jos potkaisee varpaansa kynnykseen, sen olemassaolo on riittävän vahvasti todistettu noin arkielämän kannalta.

Maailmanlopun ennustamisessa voidaan toki silloin unohtaa maya-kalenterit ja asteroidi-iskut. Sen sijaan voimme jäädä pelkäämään sitä, milloin teinin isä tai äiti tulee komentamaan, että "nyt se kone kiinni ja nukkumaan!"

Ei eletä, se on vain elokuva!

Jumalan luoma simulaatio. Se ei vaan tietoa keräämällä valkene, vain uskolla.

Karl Marxin ihailijan aloittamaa soopaa.