Tuli vain mieleen, että mitä jos kaikki tuhoutuu, siis aivan kaikki olevainen mitä kuviteltavissa olla saattaa universumia, aikaa ja avaruutta myöten, niin onko elämän tarkoitus vain tässä hetkessä jota elämme.
=?
=?
now
existence
7395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monet elämän tarkoitusta pohtineet ovat vedonneet joihinkin maailman ulkopuolisiin, transsendentaalisiin seikkoihin. Voidaan myös ajatella, että elämällä ei ole tarkoitusta.
Melkein on vaikeampaa kuvitella elämän tarkoituksen olevan jokin fysikaalisessa avaruudessa oleva tekijä kuin ajatella elämän tarkoituksen suuntautuvan jonnekin "ulkopuolelle".
Tuntuu jokseenkin samantekevältä elämäni suhteen vallitseeko merkittävällä tavalla nykyisenkaltainen tilanne maailmassa ikuisesti vai vain(?) käsittämättömän pitkän ajan tulevaisuuteen. Eri asia, jos maailman pikainen tuhoutuminen näyttäisi vääjäämättömältä.
Tässä on huomioitava sekin, että äärettömän kestoinen maailma olisi suurimmaksi osaksi samojen asioiden loputonta toistumista.
Asia toisin päin:
Mitä jos ikuinen, ei-fysikaalinen olento ryhtyisi miettimään, että voiko olla olemassa fysikaalisia olentoja, joiden elämänkaari on rajallinen. Mitä mahtaisi vastata hänelle toinen, ikuisesti elävä ja aina olemassa ollut transendentaalinen ei-fysikaalinen olento?
Miksi sinun on vaikeaa kuvitella elämän tarkoituksen olevan jokin fysikaalisessa avaruudessa oleva tekijä? Mehän elämme, sinä mukaanlukien kyseisessä tilassa, ja mielestäni on vaikeampaa kuvitella jotain "ulkopuolelle" kokemuspiirimme sijoittuvaa tarkoitusta.
Eikö elämä, riippumatta sen pituudesta, ole suurimmaksi osaksi asioiden toistamista? Tänäänkin nousin ylös, keitin kahvit, avasin netin jne.
Voisiko se "tieteellinen" totuus, että aine ei tuhoudu, vaan ainoastaan muuttaa olomuotoaan, olla perustana ajatukselle maailman ulkopuolisiin, transendentaalisiin ulottuvuuksiin joihin viittasit?
"Mitä mahtaisi vastata hänelle toinen, ikuisesti elävä ja aina olemassa ollut transendentaalinen ei-fysikaalinen olento?"
Vaikea sanoa. Riippuu hänen tiedoistaan ja ajattelutavasta. Varmaan, jos olisi klassisen filosofian harjoittaja, sanoisi, että hetkellinen oleminen on vähäisempää kuin ikuinen oleminen. Jos olemisen käsitteeseen ei sekoiteta mitään arvostelmia, tokihan ajallisesti rajallinen olemassaolo on ihan saman tasoista kuin ikuinen. Olemassaolon mahdollisuus riippuu sovelletusta todennäköisyyden määritelmästä.
"Miksi sinun on vaikeaa kuvitella elämän tarkoituksen olevan jokin fysikaalisessa avaruudessa oleva tekijä?"
Mielestäni fysikaalisessa avaruudessa ei ole mitään arvokasta. Se on merkityksetön.
"Mehän elämme, sinä mukaanlukien kyseisessä tilassa, ja mielestäni on vaikeampaa kuvitella jotain "ulkopuolelle" kokemuspiirimme sijoittuvaa tarkoitusta."
Vaikka inhimillinen maailma rakentuu fysikaalisen maailman mahdollistamaan alaan, fysikaalinen todellisuus ei silti määrää sitä, mitä miellämme arvokkaaksi. Kokemusten piiri ja fysikaalinen avaruus ovat kaksi aivan eri asiaa.
"Eikö elämä, riippumatta sen pituudesta, ole suurimmaksi osaksi asioiden toistamista?"
No sittenhän elämän tarkoitusta ei ensisijaisesti määritä sen kesto?
"Voisiko se "tieteellinen" totuus, että aine ei tuhoudu, vaan ainoastaan muuttaa olomuotoaan, olla perustana ajatukselle maailman ulkopuolisiin, transendentaalisiin ulottuvuuksiin joihin viittasit?"
Ei missään nimessä. Ihmiset ovat uskoneet fysikaalisen maailman ulkopuolisiin olioihin ja maailmoihin vaikka heillä on ollut aivan erilaisia kosmologisia teorioita. Tietysti on väärin sanoa, että haamuun uskova alkuasukas uskoisi fysikaalisen maailman ulkopuoliseen olioon, jos hänellä ei ole käytössä kyseistä erottelua. Se on ulkoapäin asetettu tulkinta.
Vaikka aikaan ja paikkaan sidotut elementit tuhoutuvat, eivät silti ajan ja paikan epäjatkuvat asteet voi tuhoutua.
Ihminen jatkaa elämäänsä joka tapauksessa henkisessä tilassa, henkiruumiina - sieluna.
Elämäntarkoituksen hedelmät tulevat oikeuksiinsa fyysisen olemuksen lakattua toimimasta.
Onko todisteita näistä henkisistä tiloista/henkiruumiista/sielusta, vai luotanko vain sanaasi?
Olemmeko olemassa vain ollaksemme? Ainakin ihminen on kekseliäs mahdollistamaan olemassaolonsa. Ihminen ikäänkuin rikkoo voima ja vastavoima periaatteen luonnossa, mihin muut eliöt joutuvat alistumaan. Noh vastaukseni kysymykseen. Onko elämän tarkoitus tässä hetkessä, vaiko jonain tulevana hetkenä, jolloin elämän tarkoitus saa huipentumansa. Jos on elämäntarkoitus, niin pilaisiko maailman tuhoutuminen elämän tarkoituksen mahdollistumisen? Vai täytämmekö tarkoitustamme yhtenään? Uskoisin, että jos maailma tuhoutuu kuuluu se myös elämän tarkoitukseen.?
Tarkoitin lähinnä, että jos kaikki joskus tuhoutuu, niin eikö olemassaolon tarkoitus ole tässä ja nyt, juuri ja ainoastaan niin kauan kuin olemme olemassa?
Vaikea kuvitella, että löytyisi sen kummempaa tarkoitusta, olematta edes kovinkaan kyyninen.
Mielestäni olemme olemassa vain ollaksemme.
Mutta, mitä jos onkin olemassa "jotain" kuoleman jälkeen. Mikä sen "jonkin" tarkoitus olisi, ja millaista se olisi? Ja nimenomaan miksi olisi.
Eikö tässä elämässä ole jo tarpeeksi.
=?