Etsin totuutta tästä maailmasta. Mitä kannattaa lukea? Platonin teoksia luen tällä hetkellä. Niissä saa ajatella itekkin, mukavan hitaasti etenee ja vähän hassujakin.
Uskonnolliset tekstit on usein aika oma uskonto keskeisiä eikä kauhean avara katseisia. Huomaa tän kyllä jo kun menee suomi24 uskonto palstoille niin siellä on aika tajutonta juttua välillä. Oon 17 mut ymmärrän kyl aika paljon et voi olla aika vaikeetakin.
Uskonnolliset tekstit on usein aika oma uskonto keskeisiä eikä kauhean avara katseisia. Huomaa tän kyllä jo kun menee suomi24 uskonto palstoille niin siellä on aika tajutonta juttua välillä. Oon 17 mut ymmärrän kyl aika paljon et voi olla aika vaikeetakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totuus on siitä veikeä juttu, että juuri kun sen luulee löytäneensä, niin huomaakin, että kun sitä tarkastelee jostain toisesta lähtökohdasta, ei se olekaan enää kuin korkeintaan osatotuus.
Se mikä minulle on totta voi jollekin toiselle olla valhetta. Silti kumpikin olemme varmoja omasta totuudestamme. Ja silloin kun olemme omasta totuudestamme varmoja, se on meille kummallekin totta.
"Totuuden" etsintään en voi antaa kuin yhden neuvon: ole avoin kaikelle tiedolle, lue filosofien ajatuksia, maailman kirjallisuuden klassikoita, uskonnollisia kirjoja, Psykologista kirjallisuutta, poliitikkojen kirjoituksia ja muistelmia, tieteen saavutuksista ja teorioista, historiaa, yhteiskuntakriitikkojen ajatuksia...kaikkea.
Lue jopa juorulehtiä, sillä oikeastaan ne kertovat parhaiten sen, millaisia me ihmiset olemme. Jos luet pelkästään filosofien kirjoituksia vieraannut todellisuudesta.
Sitten pohdiskele lukemaasi ja kuulemaasi ja rakenna niistä oma totuutesi.
Pohdi myös sitä, miksi joku voi nähdä asiat täysin toisella tapaa kuin sinä ja olla kuitenkin oikeassa. Yritä siis ymmärtää ihmisen motiiveja ja ratkaisuja erilaisissa elämäntilanteista ja erilaisista kulttuuritaustoista lähtien - eli opettele asettumaan toisen ihmisen asemaan, vain näin voit ymmärtää hänen "totuutensa".
Keskustele ja väittele ihmisten kanssa ajatuksistasi. Kun omia ajatuksia yrittää perustella muille ne jäsentyvät ja kirkastuvat itsellekin. Vastapuoli taas osoittaa omilla vastaväitteillään sinun ajatustesi heikot kohdat - oma totuutesi jalostuu ja muuttuu, ehkä jopa vaihtuu kokonaan toiseksi väitellessäsi jonkun toisen kanssa (edellyttäen, että kuuntelet mitä vastapuoli sinulle sanoo).
Väittelyssä ei hävitä eikä voiteta, siinä opitaan uutta. Ja muista: väittelyitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti eikä pidä loukkaantua, vaikka toinen omalla totuudellaan kyseenalaistaa sinun totuutesi.
Sieltä se totuus löytyy - tai sitten ei. Todennäköisemmin tulet huomaamaan, että totuutta ei ole lainkaan olemassa. On vain lukuisa joukko sumeita todellisuuksia, yksi tai useampia jokaisen ihmisen päässä. Sen kun oivallat, olet löytänyt totuuden :)
Kauniisti kirjoitettu. Ehkä yhden asian voisi ja saisi vielä lisätä?
Ei pidä jättää elämää elämättä ja uppoutua vain totuuden etsiskelyyn. Kannattaa kohdata maailma silmät avoinna, elää erittelemätöntä, kokematonta, tuntematonta, tutkimatonta elämää - filosofia on vain yksi yritys sanoa jotain tästä elämästä. Jos filosofia alkaa siitä että elämä loppuu, jokin ei ole kohdallaan.
Käsitteitä, sanoja ja lauseita, totuuksia meille on kirja- tai kirjastokaupalla tarjolla. Jostain syystä ne houkuttavat totuudenetsijöitä - monista tuntuu siltä että asiat on käsitteellisesti pantava järjestykseen. Silläkin pyrkimyksellä on roolinsa, mutta se ei ole kaikki eikä varmastikaan alku tai lähtökohta elämälle.
Tuntuu realistiselta kun joku sanoo että "olen ihminen ja elän maan päällä". Voit kuitenkin itse tehdä täältä ajatuksissasi pitkän matkan kauas avaruuteen, tähdelle jonka nimi on sanotaanko nyt hjku7y. Älä naura, sellainen voisi olla olemassa. Se ei vain itse tiedä mikä sen virallinen nimi on. Mutta samoin on kaikkien niiden käsitteiden laita, joilla me tähtiä tai maailmaa tai mitä tahansa elämämme asiaa tai kokemusta nimitämme - ne ovat vain käsitteitä, eikä mikään estä sinua antamasta ihan omaa nimeä jollekin jonka olet kohdannut.
Totuus on tuossa kohtaamisessa, ei niissä sanoissa, nimissä, käsitteissä tai käsitteellisissä konstruktioissa joita filosofit ovat kautta vuosisatojen kirjoihinsa koonneet.
Heidegger "taideteoksen alkuperä", Leibniz "Monadologia", Wittgenstein "Tractatus Logico-Philosophicus". Tuossa on kolme suhteellisen lyhyttä teosta, jotka ovat filosofisesti poikkeuksellisen rikkaita ja kiinnostavia.
Älykkäitä, viisaita ja avartavia kosmologiaa käsitteleviä teoksia.
Muitakin kirjoittajia näiltä alueilta.
mies se on manninennii...
äitini tuuli (bear heart) tai tietäjän oppipoika (evald flisar)