SEURAPUHE OLI IKÄVYSTYTTÄVÄ ?

viestissä vahva sielunvihollisen provo.

avauksen kirjoitti:

viestissä vahva sielunvihollisen provo.

..nyt siihen asiaan,mitä itse olen ulkopuolisena koittanut moneen otteeseen tuoda esille näillä sivuilla.
Olen pakon edessä joutunut istumaan seurapenkeissänne ja suviseuroissa riittävän monta kertaa,joten tiedän,että tuo aloittajan kirjoitus pitää aivan paikkansa. Ulkopuolisena jopa kuuntelin osaa saarnamiesten puheista ja osaa ei todellakaan jaksa kuunnella,ei sitten millään!!
Ja juuri tuo pitää paikkansa,jos ei muu tunnu tehoavan,niin sitten puhetta helvettiin joutumisesta ja johan alkaa käsiä nousemaan.
En halua kirjoituksellani provosoida ketään,mutta "ulkopuolisena tarkkailijana" huomasin juuri nämä asiat ja se toistui kerrasta toiseen. (Väittäkää nyt sitten sitä "sielunvihollisen" työksi, vihaksi ja katkeruudeksi,sitä olen kyllä saanut näillä sivuilla osakseni.)

Miksi on vaikea myöntää,että me kaikki,saarnamiehetkin, olemme persoonia ja jokaisella on oma tapansa asioista puhua.
Eikä tämä kosketa ainoastaan vl:n porukkaa,vaan on huomioitavissa myös aivan tavallisessa arkielämässä. On henkilöitä,jotka saavat kuulijat mukaan tavallaan puhua,toisia kuunnellessa odottaa vain viimeistä lausetta.

Hyvä esimerkki on lastemme kouluilla järjestettävät illat. Puhutaan tärkeistä asioista, väkivallasta,koulukiusaamisesta ja seurauksista. Aiheet ovat aina tärkeitä ja niistä pitääkin puhua. On ollut sairaanhoitajia, opettajia,poliiseja jne puhumassa. Toki kaikki heitä kuuntelevat,mutta tuntuu kuin kuuntelisit samaa puhetta,monotonista paperilta opeteltua litaniaa,jonka olet kuullut jo sata kertaa aiemmin. Vaan eräs kerta paikalle saapui puhumaan erikoissairaanhoitaja Timo Nuutinen(tai Nuutila),varmasti hyvin monelle tutuksi tullut henkilö, Luennoitsee ympäri Suomea väkivallasta ja seurauksista. Kun hän lopetti,tuli olo,"joko tämä nyt loppui?" Aika oli kulunut kuin siivillä,asia oli samaa kuin muillakin aikaisemmilla puhujilla,mutta tapa esittää oli aivan uutta. Se tempaisi meidät kaikki vanhemmat mukaansa,pientäkään ylimääräistä keskustelua ei penkkiriveistä kuulunut,kaikki keskittyivät puhujaan. Aivan sama koskee alueemme huumepuolen komisariota,joka tietää,mistä puhuu ja miten pitää puhua.

Kissanainen kirjoitti:

..nyt siihen asiaan,mitä itse olen ulkopuolisena koittanut moneen otteeseen tuoda esille näillä sivuilla.
Olen pakon edessä joutunut istumaan seurapenkeissänne ja suviseuroissa riittävän monta kertaa,joten tiedän,että tuo aloittajan kirjoitus pitää aivan paikkansa. Ulkopuolisena jopa kuuntelin osaa saarnamiesten puheista ja osaa ei todellakaan jaksa kuunnella,ei sitten millään!!
Ja juuri tuo pitää paikkansa,jos ei muu tunnu tehoavan,niin sitten puhetta helvettiin joutumisesta ja johan alkaa käsiä nousemaan.
En halua kirjoituksellani provosoida ketään,mutta "ulkopuolisena tarkkailijana" huomasin juuri nämä asiat ja se toistui kerrasta toiseen. (Väittäkää nyt sitten sitä "sielunvihollisen" työksi, vihaksi ja katkeruudeksi,sitä olen kyllä saanut näillä sivuilla osakseni.)

Miksi on vaikea myöntää,että me kaikki,saarnamiehetkin, olemme persoonia ja jokaisella on oma tapansa asioista puhua.
Eikä tämä kosketa ainoastaan vl:n porukkaa,vaan on huomioitavissa myös aivan tavallisessa arkielämässä. On henkilöitä,jotka saavat kuulijat mukaan tavallaan puhua,toisia kuunnellessa odottaa vain viimeistä lausetta.

Hyvä esimerkki on lastemme kouluilla järjestettävät illat. Puhutaan tärkeistä asioista, väkivallasta,koulukiusaamisesta ja seurauksista. Aiheet ovat aina tärkeitä ja niistä pitääkin puhua. On ollut sairaanhoitajia, opettajia,poliiseja jne puhumassa. Toki kaikki heitä kuuntelevat,mutta tuntuu kuin kuuntelisit samaa puhetta,monotonista paperilta opeteltua litaniaa,jonka olet kuullut jo sata kertaa aiemmin. Vaan eräs kerta paikalle saapui puhumaan erikoissairaanhoitaja Timo Nuutinen(tai Nuutila),varmasti hyvin monelle tutuksi tullut henkilö, Luennoitsee ympäri Suomea väkivallasta ja seurauksista. Kun hän lopetti,tuli olo,"joko tämä nyt loppui?" Aika oli kulunut kuin siivillä,asia oli samaa kuin muillakin aikaisemmilla puhujilla,mutta tapa esittää oli aivan uutta. Se tempaisi meidät kaikki vanhemmat mukaansa,pientäkään ylimääräistä keskustelua ei penkkiriveistä kuulunut,kaikki keskittyivät puhujaan. Aivan sama koskee alueemme huumepuolen komisariota,joka tietää,mistä puhuu ja miten pitää puhua.

Lue lisää

On aivan ja täysin sydämen tilasta kiinni se minkälainen vaikutus saarnasta jää kuulijalle.
Myös sellainen raamatun kirjoitus on otettava aivan todesta että saarnattu Jumalan sana "ei koskaan tyhjänä palaja, vaan se joko parantaa tai pahentaa. En muista kohtaa, mutta raamattuun se on kuitenkin kirjoitettu.

seurat kirjoitti:

On aivan ja täysin sydämen tilasta kiinni se minkälainen vaikutus saarnasta jää kuulijalle.
Myös sellainen raamatun kirjoitus on otettava aivan todesta että saarnattu Jumalan sana "ei koskaan tyhjänä palaja, vaan se joko parantaa tai pahentaa. En muista kohtaa, mutta raamattuun se on kuitenkin kirjoitettu.

Lue lisää

...aivan eri mieltä.

Ihmisiähän me jokainen olemme ja syystä tai toisesta jonkun persoonan puhe ei saa kiinnostusta aikaan,olipa kyse sitten uskosta tai kuten kerroin väkivalta-asioista.
Olen itse "sydän avoimena" kuuntelemaan "maallisia puheita" nuorison ongelmista; huumeista,alkoholista,väkivallasta jne. Kukaan ei voi niille enää tänä päivänä selkäänsä kääntää,ne ovat arkipäivää,niin pahalta kuin se tuntuukin,mutta tosiasioille ei voi mitään!!! Muuta kuin yrittää toimia niitä vastaan niin paljon kuin se pienelle ihmiselle on mahdollista, rajat tulevat siinäkin vastaan, kaikkea ei pysty tekemään, kaikkia et voi auttaa, kaikki eivät välitä,vaikka kuinka yrittäisit auttaa.
Mutta asiaan; tunnen itse välillä huonoa omaatuntoa,kun en jaksa keskittyä kuuntelemaan jokaista puhujaa,mutta kun tapa esittää asiat on olematon ja heikko. En ole itse mikään mestaripuhuja,päinvastoin,kädet tärisee ja ääni tutisee,kun yritän puhua 400-päiselle porukalle tärkeistä turvallisuus-asioista. Tiedän,ettei minuakaan kaikki jaksa kuunnella,mutta onneksi paikalla on aina ammatti-ihmisiä puhumassa minun lisäkseni ja itse pyrin pitämään lyhyet puheenvuorot ja annan tilaa enemmän osaaville.

Kissanainen kirjoitti:

..nyt siihen asiaan,mitä itse olen ulkopuolisena koittanut moneen otteeseen tuoda esille näillä sivuilla.
Olen pakon edessä joutunut istumaan seurapenkeissänne ja suviseuroissa riittävän monta kertaa,joten tiedän,että tuo aloittajan kirjoitus pitää aivan paikkansa. Ulkopuolisena jopa kuuntelin osaa saarnamiesten puheista ja osaa ei todellakaan jaksa kuunnella,ei sitten millään!!
Ja juuri tuo pitää paikkansa,jos ei muu tunnu tehoavan,niin sitten puhetta helvettiin joutumisesta ja johan alkaa käsiä nousemaan.
En halua kirjoituksellani provosoida ketään,mutta "ulkopuolisena tarkkailijana" huomasin juuri nämä asiat ja se toistui kerrasta toiseen. (Väittäkää nyt sitten sitä "sielunvihollisen" työksi, vihaksi ja katkeruudeksi,sitä olen kyllä saanut näillä sivuilla osakseni.)

Miksi on vaikea myöntää,että me kaikki,saarnamiehetkin, olemme persoonia ja jokaisella on oma tapansa asioista puhua.
Eikä tämä kosketa ainoastaan vl:n porukkaa,vaan on huomioitavissa myös aivan tavallisessa arkielämässä. On henkilöitä,jotka saavat kuulijat mukaan tavallaan puhua,toisia kuunnellessa odottaa vain viimeistä lausetta.

Hyvä esimerkki on lastemme kouluilla järjestettävät illat. Puhutaan tärkeistä asioista, väkivallasta,koulukiusaamisesta ja seurauksista. Aiheet ovat aina tärkeitä ja niistä pitääkin puhua. On ollut sairaanhoitajia, opettajia,poliiseja jne puhumassa. Toki kaikki heitä kuuntelevat,mutta tuntuu kuin kuuntelisit samaa puhetta,monotonista paperilta opeteltua litaniaa,jonka olet kuullut jo sata kertaa aiemmin. Vaan eräs kerta paikalle saapui puhumaan erikoissairaanhoitaja Timo Nuutinen(tai Nuutila),varmasti hyvin monelle tutuksi tullut henkilö, Luennoitsee ympäri Suomea väkivallasta ja seurauksista. Kun hän lopetti,tuli olo,"joko tämä nyt loppui?" Aika oli kulunut kuin siivillä,asia oli samaa kuin muillakin aikaisemmilla puhujilla,mutta tapa esittää oli aivan uutta. Se tempaisi meidät kaikki vanhemmat mukaansa,pientäkään ylimääräistä keskustelua ei penkkiriveistä kuulunut,kaikki keskittyivät puhujaan. Aivan sama koskee alueemme huumepuolen komisariota,joka tietää,mistä puhuu ja miten pitää puhua.

Lue lisää

Muistan hyvin tämän timo nuutisen...kävi jossain vaiheessa yläastetta luennoimassa väkivallasta. Hänellä oli mukanaan myös nippu "mielenkiintoisia" kuvia väkivallan uhreista. Kuvat yhdistettynä karuihin tositarinoihin saivat meikäläiseltä tajun kankaalle ja piti lähteä pukuhuoneeseen lepäämään hetkeks. Ei muutako siitä miehestä äkkiä joku srk:sta rekrytoimaan saarnamiestä...jo alkas kuuluun "voi herra jeesus kiitettyä!

Haiskahtaa väkistenkin ulkopuoliseksi, jolla raukalla eivät ole omat asiat kunnossa.

Diagnoosi kirjoitti:

Haiskahtaa väkistenkin ulkopuoliseksi, jolla raukalla eivät ole omat asiat kunnossa.

on nähtävästi ystävämme reinhard. Hänen elämänkertaansa lukeneena tiedän, ettei hän lapsuususkon menettämisen jälkeen tullut ovesta valtakuntaan, vaan "rupesi vain käymään seuroissa", eikä tehnyt epäuskosta parannusta (vaikka tyttöystävä/nyk puoliso kovasti kehotti).

Henki paljastuu kirjoituksistaan.

serlokki kirjoitti:

on nähtävästi ystävämme reinhard. Hänen elämänkertaansa lukeneena tiedän, ettei hän lapsuususkon menettämisen jälkeen tullut ovesta valtakuntaan, vaan "rupesi vain käymään seuroissa", eikä tehnyt epäuskosta parannusta (vaikka tyttöystävä/nyk puoliso kovasti kehotti).

Henki paljastuu kirjoituksistaan.

Lue lisää

ehdottomasti välttää sättimistä. Me muistamme kuinka vaikeaa oli kahden naapuripalstalaisen tilanteen kanssa kun linja pakkasi menemään sättimiseksi.
Peräänkuulutan rakkautta!

Diagnoosi kirjoitti:

ehdottomasti välttää sättimistä. Me muistamme kuinka vaikeaa oli kahden naapuripalstalaisen tilanteen kanssa kun linja pakkasi menemään sättimiseksi.
Peräänkuulutan rakkautta!

Lue lisää

avauksessa RAKKAUTTA?

-Ei, vaan ivaa ja pilkkaa salakavalassa muodossa.

Diagnoosi kirjoitti:

ehdottomasti välttää sättimistä. Me muistamme kuinka vaikeaa oli kahden naapuripalstalaisen tilanteen kanssa kun linja pakkasi menemään sättimiseksi.
Peräänkuulutan rakkautta!

Lue lisää

mutta olen paljon lukenut avaajan aiempia kirjoituksia, hänhän on kertonut elämästään varsin avomielisesti. Jonkun verran olen kysellytkin eri käännekohdista.- Ja tuohon aiempaan tulokseen olen tullut.

serlokki kirjoitti:

avauksessa RAKKAUTTA?

-Ei, vaan ivaa ja pilkkaa salakavalassa muodossa.

Ei siinä rakkautta ollut, samaa mieltä olemme.

serlokki kirjoitti:

mutta olen paljon lukenut avaajan aiempia kirjoituksia, hänhän on kertonut elämästään varsin avomielisesti. Jonkun verran olen kysellytkin eri käännekohdista.- Ja tuohon aiempaan tulokseen olen tullut.

Lue lisää

Et sinä väärässä ole, ja ei toteamuksesi mitenkään paha ollut. Mutta jattelin mainita sen minkä sanoin ettei vain tulisi sellainen riitelyketju tästä muodostumaan. Sinun toteamukseni oli aivan ok. Mutta jos vastapuoli sattuisi olemaan värän ärhäkkäämpää sörttia menisi keskustelu täysin rakentamattomaksi.
Kyseinen henkilö, jos hän on se. Niin hän on kuitenkin mitä olen oppinut tuntemaan huumorikaveri, ja eikä ole mitenkään ärhäkästä tyyppiä ollenkaan.
Täälläkin on etua jos tietää ja tuntee kaverin josta puhuu, kuinka kirjoittelee, että keskustelu pysyy asiallisena ja rakentavana.

serlokki kirjoitti:

on nähtävästi ystävämme reinhard. Hänen elämänkertaansa lukeneena tiedän, ettei hän lapsuususkon menettämisen jälkeen tullut ovesta valtakuntaan, vaan "rupesi vain käymään seuroissa", eikä tehnyt epäuskosta parannusta (vaikka tyttöystävä/nyk puoliso kovasti kehotti).

Henki paljastuu kirjoituksistaan.

Lue lisää

Hauska huomata että muutkin tunnistavat Reinhardin tekstit. Itse asiassa hänen on turha yrittää käyttää muita nimimerkkejä, pitempään palstaa seurannut huomaa tyylistä kyllä heti kenen kirjoituksesta on kyse. Asiaa usein on mutta senverran negatiiviseen ja kyyniseen tyyliin esitettynä että vähän ärsyttää kuitenkin.

jos se on hän, niin miksi kirjoittaa jumalan seurakunnasta tuohon sävyyn. Kun Jumalan seurakunta pitäisi näkyä meille rakkaana ja kalliina.Ja minä siinä kalliissa joukossa usein niin laitimmaisen ja huonoimman tuntuisena kilvoittelijana. Ja niin ymmärtämättömänä, ja vähän tietävänä näistä uskon asioista.

Miksi takertua nimimerkkeihin.
Pääasia, mistä puhumme, on se, että pääasia pysyy pääasianana.
Kirjoittelinpa vaan seuratuntojani. Ei ne joka kerta ole samanlaisia, vaan voi monesti olla hyvinkin positiivista.

Keskustelua syntyy räväkästä kirjoittelusta, toivottavasti ei niin räväkkää, että joutuisit poistamaan.
En jaksa uskoa, että kaikilla olisi aina mieli yhtä ruusuista joka seurakerralla.

Kerran eräskin nuori valitti, ettei seurat tuntunut miltään, kun ei sattunut olemaan omat kaverit seurapaikalla.
Pääasia on kuitenkin, että seuroissa käydään, vaikkei aina tuntuisi miltään.
Omillekkin penskoille on kaverit seuroissa numero yksi ja sitten karkit ja olisko seurapuhe kolmantena tärkeysjärjestyksessä.

Mutta hauskalta vaikuttaa, että avauksestani nousi tälläinen vastalauseiden ryöppy.
Nyt voi sitten alkaa keskustelu itsekunkin seuratuntemuksista

Jaska Jokunen kirjoitti:

Miksi takertua nimimerkkeihin.
Pääasia, mistä puhumme, on se, että pääasia pysyy pääasianana.
Kirjoittelinpa vaan seuratuntojani. Ei ne joka kerta ole samanlaisia, vaan voi monesti olla hyvinkin positiivista.

Keskustelua syntyy räväkästä kirjoittelusta, toivottavasti ei niin räväkkää, että joutuisit poistamaan.
En jaksa uskoa, että kaikilla olisi aina mieli yhtä ruusuista joka seurakerralla.

Kerran eräskin nuori valitti, ettei seurat tuntunut miltään, kun ei sattunut olemaan omat kaverit seurapaikalla.
Pääasia on kuitenkin, että seuroissa käydään, vaikkei aina tuntuisi miltään.
Omillekkin penskoille on kaverit seuroissa numero yksi ja sitten karkit ja olisko seurapuhe kolmantena tärkeysjärjestyksessä.

Mutta hauskalta vaikuttaa, että avauksestani nousi tälläinen vastalauseiden ryöppy.
Nyt voi sitten alkaa keskustelu itsekunkin seuratuntemuksista

Lue lisää

Ensinnäkin oli hyvin kiva huomata kun annoit ymmärtää että sinähän se avaaja olitkin. Se on reilua. Ja on sinussa paljon muutakin josta minä ja varmaan moni muukin on päässyt tykästymään, mitä olet aiemmin kirjoitellut tälle palstalle, mutta...

Kirjoitat.. "Nyt voi sitten alkaa itsekunkin seuratuntemuksista"


Omat kokemukseni ovat myös varsin vaihtelevat, mutta usein, ja melkein aina, sitä kertaa vielä kotona saarnaa läheiseni kanssa, miten Jumala antoi niin kalliita sanoja puhujaveljelle. Aluksi saattoi puhuja olla niin kiusattuna. Kun palvelusvuoro oli edessä että pyysi seuravierailta siunausta kun oli niin huonontuntuisena, epäileväisenä ja kiusattuna tuli palvelusvuoroon. Mutta sitten Jumala antoi kuitenkin niin paljon puhumista ja hyviä asioita ja sanoja joita oli mielenkiintoista kuunnella. Usein saarnasta kotona alammekin jälkipuhetta pitämään näillä sanoilla: Kyllä se puhuja niin hyvin sanoi siitä ja siitä asiasta.
Jos joskus puhe ei oikein tuntunut antavan mitään, niin ei me tonkineet huonoja asioita saarnasta, eikä niitä mieleen noussutkaan. Taitaapa olla ainoa negatiivinen asia mitä saattaa joskus tulla todettua lähimmäisilleni, ettei tahtonut oikein kuulua se saarna.Olisi pitänyt olla äänentoistolaitteet isommalla.


Lopuksi vielä yksi esimerkki: Kerran eräissä isoissa seuroissa oli ollut kolme puhetta ja puhujat olivat tulleet paikalle niin ettei olleet kuulleet eikä tienneet minkä tekstin edellä olevat puhujat olivat ottaneet puheensa johdannoksi. Oli käynyt niin että kaikilla kolmella oli ollut sama teksti. Ja paikalla olevien seuravieraiden kommentti oli ollut että oli olleet hyvät seurat.

Sen minä uskon, sillä Jumala antaa sanastaan paljon jos se niin hyväksi näkee, vaikka tekstikin olisi sama.

Jaska Jokunen kirjoitti:

Miksi takertua nimimerkkeihin.
Pääasia, mistä puhumme, on se, että pääasia pysyy pääasianana.
Kirjoittelinpa vaan seuratuntojani. Ei ne joka kerta ole samanlaisia, vaan voi monesti olla hyvinkin positiivista.

Keskustelua syntyy räväkästä kirjoittelusta, toivottavasti ei niin räväkkää, että joutuisit poistamaan.
En jaksa uskoa, että kaikilla olisi aina mieli yhtä ruusuista joka seurakerralla.

Kerran eräskin nuori valitti, ettei seurat tuntunut miltään, kun ei sattunut olemaan omat kaverit seurapaikalla.
Pääasia on kuitenkin, että seuroissa käydään, vaikkei aina tuntuisi miltään.
Omillekkin penskoille on kaverit seuroissa numero yksi ja sitten karkit ja olisko seurapuhe kolmantena tärkeysjärjestyksessä.

Mutta hauskalta vaikuttaa, että avauksestani nousi tälläinen vastalauseiden ryöppy.
Nyt voi sitten alkaa keskustelu itsekunkin seuratuntemuksista

Lue lisää

Seurapuhe ei ole tärkeysjärjestyksessä ollenkaan. Mieluiten olisivat ulkona sen ajan, kun on puhe, ja vanhimmat taitavat ollakin. Yritän aina haistella, että haisevatko tupakalle, mutta vielä eivät ole haisseet. Isommissa seuroissa lapsille on tärkeintä, että suussa on jotakin makeata koko ajan.

vl-ääliö kirjoitti:

Seurapuhe ei ole tärkeysjärjestyksessä ollenkaan. Mieluiten olisivat ulkona sen ajan, kun on puhe, ja vanhimmat taitavat ollakin. Yritän aina haistella, että haisevatko tupakalle, mutta vielä eivät ole haisseet. Isommissa seuroissa lapsille on tärkeintä, että suussa on jotakin makeata koko ajan.

Lue lisää

Heh, sinullapa on hauskat lapset, mutta tuiki tavallisia kuitenkin.
Ei lapsilta voi odottaa sitä miten aikuiset toimivat, heillä on aivan oma maailmansa.
Mutta kun heitä seuroissa kuljettaa, niin jääpi jotakin siementä mieleen elämään.

Heh, tupakkapelko on aiheellinen.
Olen itse kyllä niin paljon tupakasta puhunut, etten tällä syönnillä usko, että heistä tupakoitsijoita tulisi.
Vanhin poika kyllä kokeili tupakkia ylä-asteella, mutta se loppui varsin nopeasti.

On ihmeellistä, että vaikka en tämän kummempi kasvattaja ole ollut, niin lapsista näyttää tulevan kunnollisia ja tosiuskovaisia ihmisiä.
Hehän ovat tulleetkin äitiinsä, joka myös on hyvin tosiuskovainen.
Joskus se heidän tosikkomaisuutensa häiritseekin, mutta kun saan nykyään olla rauhassa ja ei tarvitse olla pakkouskovainen, yhteiselo sujuu sopuisasti.

Jaska Jokunen kirjoitti:

Heh, sinullapa on hauskat lapset, mutta tuiki tavallisia kuitenkin.
Ei lapsilta voi odottaa sitä miten aikuiset toimivat, heillä on aivan oma maailmansa.
Mutta kun heitä seuroissa kuljettaa, niin jääpi jotakin siementä mieleen elämään.

Heh, tupakkapelko on aiheellinen.
Olen itse kyllä niin paljon tupakasta puhunut, etten tällä syönnillä usko, että heistä tupakoitsijoita tulisi.
Vanhin poika kyllä kokeili tupakkia ylä-asteella, mutta se loppui varsin nopeasti.

On ihmeellistä, että vaikka en tämän kummempi kasvattaja ole ollut, niin lapsista näyttää tulevan kunnollisia ja tosiuskovaisia ihmisiä.
Hehän ovat tulleetkin äitiinsä, joka myös on hyvin tosiuskovainen.
Joskus se heidän tosikkomaisuutensa häiritseekin, mutta kun saan nykyään olla rauhassa ja ei tarvitse olla pakkouskovainen, yhteiselo sujuu sopuisasti.

Lue lisää

Ei sun mikään "pakkouskovainen olla", sinä olet,tai et ole uskovainen, ketään ei pakoteta uskomaan.
Mutta suosittelen sitä vapaaehtoista uskomista:)

jo arvoisan sheriffimme puoleen.
Kannattaako tällaista ketjua pitää johon alkaa tulla provoja provon perään?

Nyt vetoan kirjoitti:

jo arvoisan sheriffimme puoleen.
Kannattaako tällaista ketjua pitää johon alkaa tulla provoja provon perään?

...pitää heti puuttua,jos joku kertoo oman näkemyksensä asioista?
Kirjoituksessa ei ollut mitään laitonta, rikokseen johdattelevaa tai mainontaa. Jokaisella on kai oikeus mielipiteeseensä,myös teidän vl:ien sivuilla,eikö olekin??

Ette voi tuomita toisten kirjoituksia sen pohjalta,että omasta henk.koht.mielestänne se ei ollut "kivaa luettavaa".
Eikö kritiikki ole aina paikallaan, oli aivan asiallinen kirjoitus mielestäni.
Poiketkaapa muilla sivuilla pikaisesti,niin näette,mitkä kirjoitukset todellakin joutaisivat sheriffien poistettaviksi.

No en mä nyt niin kärsikkään. Olen kuule tottunut jo ja hyvä niin.
Parempi olla mukana kaikista kelvottomimpana kuin että jäis kokonaan pois.

Minä vaan kerroin aidosti ja rehellisesti, mitä mielessä liikkuu seurapuheen aikana.

Uskonpa, että muillakin liikkuu mitä kummallisempia ajatuksia päässään, kunhan vaan kehtaisivat kertoa sen ääneen.

Vaimolle olen kertonut, mutta koska ne järkyttää pahasti hänen mielenrauhaansa, on parempi olla hiljaa ja hautoa ajatuksiaan omassa päässään.
No tänne palstalle kirjoittelu on eräänlaista patoutumien purkamista.

Miksi olen vellihousu ?
Eikös vellihousu ole sellainen, joka jättää seurat ja lähtee maailmanteille.

Sua kyllä todella risoo kirjoitukseni.
Kyllä tiedän, että seuroissa käydään vaan uskomisen säilymisen takia.
Sä et osaa ajatella asioita pintaa syvemmältä.
Seurapuheet ovat koruttomia, mutta onhan niitä huippufiiliksiä sitten muissa yhteyksissä, kuten seurakuntapäivillä, leireillä, jossa ohjelmat voi olla hyvinkin hauskoja ja fiilistä piisaa.

Seurojen jälkeen mennään vaikkapa kylään ja puhutaan hauskoja, kun ei jakseta olla totisella naamalla. Harvemmin vakavista uskonasioista jaksetaan enää seurojen jälkeen puhua nuorten ryhmissäkään.
Niin, helluntailaisilla on aina hauskaa.
Puhujat siellä hauskuutavat kuulijakuntaa ja musiikki monine soittopeleineen lisää hauskuutta.

Kuulijaraukka ja puhujariepu.
Siitäpä vois keskustella. Mielestäni puhujariepu on monasti kovilla ja ahtaan paikan edessä.
Kuulijariepu on hän, joka ei jaksa keskittyä aina seurapuheen kuunteluun.

Onnittelut sinulle, kun olet vahvasti uskomassa.

No olen kyllä käynyt joskus helluntailaisten seuroissa ja muuallakin maailman turuilla,palannut takaisin, joten ei se usko vaihtamalla kummene.
Kerran lestadialainen, aina lestadialainen.
En ole kuullut kenestäkään lestadialaisesta, joka olisi vaihtanut uskontoa, mutta muuten kokonaan pois lähteneitä kyllä on paljon.

Jaska Jokunen kirjoitti:

No olen kyllä käynyt joskus helluntailaisten seuroissa ja muuallakin maailman turuilla,palannut takaisin, joten ei se usko vaihtamalla kummene.
Kerran lestadialainen, aina lestadialainen.
En ole kuullut kenestäkään lestadialaisesta, joka olisi vaihtanut uskontoa, mutta muuten kokonaan pois lähteneitä kyllä on paljon.

Lue lisää

Anteeksi ilkeät sanani. Kertomuksesi oli kyllä hauskakin.

mitä tässä jeesustel emaan täällä muuttkin käy vierailla paikkakunnilla alkóssa se on sitä,,,,,,,,j,,,,,,,,ta

Niin, minä taidan olla melko eriskummallinen yksilö.
Kyllä tässä jaksellaan, sillä kesäloma on alkanut ja kerrankin voi tehdä suviseurareissun ilman kiireen hötäkkää.
Pelkän viikonlopun suviseurareissu on tosi raskas, jos ovat kaukanakin.

Niinhän se on, ettei tarvitse olla hyvä ja onnistunut uskonasioissa, vaan epäonnistunut.
Näin sitä olen oppinut tämän asian käsittämään.
Jos menee liian hyvin, ei sekään ole hyväksi.

Ja tiedän monia, joilla on mennyt niin hyvin, että seurat on alkanut tuntua mitättömiltä asioilta elämässä.
Mutta, ellei ole kritiikkiä, ei mikään muutu paremmaksi. Usko pysyy yhtä vanhakantaisena ja yksinkertaisena, vaikka ulkoiset puitteet muuttuvatkin.
Silti toivoisin, että ikivanha tapa tupakoida uskovaisten keskuudessa loppuisi kokonaan.

Minusta sitä saa ihan rukoilla, että Taivaan Isä tänään avaisi minulle sanaansa.Toisekseen, tunne on ikivanha. Johanneksen ilmestyksessä toivotaan, että voi kun uskovainen olisi kylmä taikka palava, muttei penseä.Tätähän se juuri on...

mun mielestäni suviseurat ovat vakavassa seuramielessä yksi turhimmista tilaisuuksista.

Jengi on siellä retkiolosuhteissa ja suurin osa ajasta menee omien ja sukulaisporukoitten pitämisessä kuivana kylläisinä ja levänneinä. Varsinkin jos on isoja perheitä ja niitähän on. Toinen suuri osa ajasta menee niiden lukemattomien tuttujen ja puolituttujen kanssa jutusteluun.

Aivan murto-osa ajasta menee puheiden kuunteluun, noin niinkuin oikeasti puheeseen keskittyen.

Suviseurat ovat enimmäkseen siis "suvitapaamiset".

veälä kirjoitti:

mun mielestäni suviseurat ovat vakavassa seuramielessä yksi turhimmista tilaisuuksista.

Jengi on siellä retkiolosuhteissa ja suurin osa ajasta menee omien ja sukulaisporukoitten pitämisessä kuivana kylläisinä ja levänneinä. Varsinkin jos on isoja perheitä ja niitähän on. Toinen suuri osa ajasta menee niiden lukemattomien tuttujen ja puolituttujen kanssa jutusteluun.

Aivan murto-osa ajasta menee puheiden kuunteluun, noin niinkuin oikeasti puheeseen keskittyen.

Suviseurat ovat enimmäkseen siis "suvitapaamiset".

Lue lisää

Jumalan sanasta. Siis kun suviseuroissakin saat edes kerran kuulla syntienanteeksi antamuksen saarnaa niin reissu ei ollut turha. Oma kokemukseni on että on helppo olla uskomassa suviseuroissa.

että elämme kirjoitti:

Jumalan sanasta. Siis kun suviseuroissakin saat edes kerran kuulla syntienanteeksi antamuksen saarnaa niin reissu ei ollut turha. Oma kokemukseni on että on helppo olla uskomassa suviseuroissa.

Lue lisää

toki niinkin mutta samaa sanaa kuulee kotipaikkakunnalla seuroissa kolmena iltana viikossa niin halutessaan

suviseuroissa ajallisesti ja vaivallisesti ehdottomasti suurin osa touhusta keskittyy kaikkeen muuhun puuhaan kuin siihen sanankuuloon jota joka seuroissa ei kuuntele keskittyneellä mielellä kuin yhden tai kaksi puhetta jos niitäkään

suviseurat ovat tosiasiallisesti "suvitapaamiset"

voi tätä tekopyhyyttä, voi tätä omavanhurskauden määrää. Tätä en koskaan oppinut ymmärtämään vl-piireissä.



"Mutta TEOILLA me emme kelpaa Jumalalle"


Tämä vl-usko on kuin ilmastointiteippi. Sopii paikkaan kuin paikkaan. Aina löytyy sopivat raamatunkohta, jolla ylentää itsensä ja alentaa muita.

No kirjoittaja ainakin käyttäytyy niinkuin kirjoittaa, jumala ei kaipaa tekoja.

Luulenpa että räväkät persoonat ihastuttavat monia, mutta joutuvat myös hyvin helposti herkempien tulilinjalle. Muistan minäkin Taskilan L:n verbaliikan ja Lepistön E:n suoruuden. Minua kiehtoi, jota kuta toista varmasti inhotti tai ärsyttikin. Minusta oli mukava kuulla että persoona eli saaranaspöntössäkin. Nauroin eräämmän kerran katketakseni sanakekseliäisyydelle, joka pisti saarnankin elämään.

martta kirjoitti:

Luulenpa että räväkät persoonat ihastuttavat monia, mutta joutuvat myös hyvin helposti herkempien tulilinjalle. Muistan minäkin Taskilan L:n verbaliikan ja Lepistön E:n suoruuden. Minua kiehtoi, jota kuta toista varmasti inhotti tai ärsyttikin. Minusta oli mukava kuulla että persoona eli saaranaspöntössäkin. Nauroin eräämmän kerran katketakseni sanakekseliäisyydelle, joka pisti saarnankin elämään.

Lue lisää

Niinpä.. vl-fraasien toistaminen varmaankin antaa liikkeelle jatkuvuuden tunteen,mutta aikaansa jälkeen jääneet ilmaisut tukahduttavat julistuksen aitouden...

Näin on näkäräiset.... ulkopuolinen!!!

kyllä sitä seuroihin aina lähtee mielellään ja kuuntelee mielenkiinnolla saarnaa, totuuden nimissä on kyllä sanottava että onhan niitä mielenkiintosia ja vähemmän mielenkiintoisia saarnoja, mutta uskon että kaikista saarnoista saa edes vähän uskolleen vahvistusta.. joskus taas on niin on niin mielenkiintonen saarna että vain jäpittää ja kuuntelee, ajan tajun unohtaen.
muistan etenkin armeija aikoin jolloin ei päässyt useasti seuroihin kuuntelemaan sanaa, saattoi olla kuukaudenkin gines ettei seuroihin päässyt, niin oli se mahtavaa päästä seuroihin.