Mikä aika?
Mikä fiilis nyt 2 päivää juoksun jälkeen?
Ja mikä seuraava juoksujuttu?
Mul alle 4h, hyvä ja rento olo ja paavo nurmeen 1/2 seuraavaksi 2.7...
Aurinkoisempaa kesää odotellen..
Mikä fiilis nyt 2 päivää juoksun jälkeen?
Ja mikä seuraava juoksujuttu?
Mul alle 4h, hyvä ja rento olo ja paavo nurmeen 1/2 seuraavaksi 2.7...
Aurinkoisempaa kesää odotellen..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kävelytyyli on kuin 80-vuotiaalla ja pohkeet ja etureidet kipeitä, mutta hengissä selvisin ekasta maratonistani.
4h jäi saavuttamatta mutta kaikkeni annoin. Sinänsä harmi kun tuo raja olisi varmaankin alittunut jos olisi päässyt lähtemään hieman edempää - starttialueelle ei kuitenkaan huvittanut lähteä palelemaan yhtään aiemmin. Harjoitteluun nähden kuitenkin kelpo tulos, pitkät lenkit jäi kevään osalta aika vähiin ja maaliskuussa olin 3 viikkoa juoksematta.
Itsestäni opin kyllä uusia piirteitä. En olisi uskonut että jaksan ~170 sykkeellä viimeistä vitosta. Muutenkin vähän pelotti alussa kun sykemittari piipitti tuon tuosta 165 ylityksestä, mutta onneksi en liiemmin silti vauhtia hidastanut.
..Sitä, jääkö tuo maratoni viimeiseksi en tiedä, mutta 4h olis ihan kiva alittaa.. :)
Vaikeaa oli maratonilla, kramppasi niin jatkuvasti pohkeita.
Sen jälkeen on ollut helpompaa, nyt reidetkin jo melkein kivuttomat portaissa. Jalkaterä enää jonkin verran kipeä.
Ja zrnfrn:lle tiedoksi, ne ajat, mitä näkyy virallisissa tuloksissa on Chip aikoja, eli ei ollut paljon merkitystä, mistä päin ruudukkoa lähti. Maaliviivalta pääsi kuitenkin juoksemaan. Ja sen mitä 5 eka kilsaa oli hitaampia, se antaa kyllä etuna viimeisellä vitosella.
Tämä oli minulle nyt toinen maraton, ja pyrkimykseni oli parantaa aikaa edellisestä. Ensimmäisen juoksin viime syksynä kittilässä, ja aikaa kului silloin vajaat viisi tuntia. Sikäli onnistuin, että aikaa kului nyt 4.47, mutta voimien jako kyllä epäonnistui aika pahasti. Koitin juosta 4.5 vauhtia, mutta sykkeet nousi kohtuuttoman korkeiksi ja sitten tuli noutaja jo ennen kolmeakymppiä. Lopun matkaa sitten raahustin. Pääasia kumminkin kait on, että juosten jaksoin maaliin...
Viimeisiä kilometrejä juostessani, ajattelin että ei ikinä enää, mutta jo laivassa sunnuntaina aloin miettiä, miten pitää muuttaa harjoittelua ensivuodelle...
pohkeet ja reidet aivan jumissa:) Ekan maratonin vedin ja alle viiden tunnin:) Harjoittelin kaks kuukautta ja niiden aikana yhteensä n.20h ja pisin lenkki oli 21km.. eli aika kylmiltä tuli lähdettyä..eikä niitä kuuluisia seiniä kyllä tullu missään vaiheessa vastaan.. helpompaa kuin luulin..
Minäkin ajattelin reitillä raahustaessani, että ei ikinä enää! Mutta kyllä mieli muuttuu - ehdottomasti täytyy vielä kiduttaa itseä jollakin maratonilla!
Mitä mieltä olette flunssaisena juoksemisesta? Mulla puhkesi pari päivää aikaisemmin nuha ja tauti oli juostessa päällä. Kyllähän sekin voimia koetteli. Mutta onko se vaarallista? Esitteessäkin kehotettiin osallistumaan juoksuun vain terveenä.
älä missään tapauksessa harrasta sykettä nostavaa kuntoilua flunssaisena tai yleensäkin sairaana. sydänlihastulehduksen riski on todella suuri, josta seuraa yleensä vähintäänkin erillaisia rytmihäiriöitä, jotka vaikeuttavat kuntoiluasi todennäköisesti lopun elämää. kokemuksesta sen VALITETTAVASTI tiedän.
Joo!
Hyvin järjestetty tapahtuma ja mukava ja letkeä juosta!Kiva reitti ja hauska tunnelma.
Ruotsalaiset osaa kyllä kannustaa!! Olin ekaa kertaa tänä vuonna!Tosi positiivinen kokemus ja palautuminenkin ollut nopeaa.
Ens vuonna sit taas Tukholmaan!
Eka maratoni. Todella positiivinen kokemus. Ilmakin muuttui sateisesta ihanteelliseksi.
Olin kyllä hyvin valmistautunut, riittävästi pitkiä lenkkejä ja myös lyhyitä nopeampia takana. Myös tankkaus meni nappiin ja energiaa riitti.
Lopputuloksena sitten noin 4.06:n aika ja ainoastaan jalat hieman jäykät pari päivää ja muutama rakko. Ei suurempia kipuja eikä mitään kramppeja lähelläkään juoksun aikana.
Eli kyllä kunnon valmistautumisella maratooni menee helposti läpi. Ja riittävän varovaisella aloituksella. Nyt voi tietysti josssitella että kovemmalla alkuvauhdilla olisi päässyt alle 4 tunnin, mutta sitten olisi loppu voinut olla tuskaista.
Erikoista oli huomata myös se, että lopussa ongelma ei ollut syke, sitä ei saanut enää nousemaan viimeisellä kilometrillakaan yli 158:n, vaan se että jaloista loppuu puhti ja ei jaksa pitää kovempaa vauhtia vaikka sykkeen puolesta se olisi mahdollista.
Tänä vuonna joku puolimaratooni on paikallaan ja ehkä sitten ensi vuonna uudestaan Tukholmaan. Tunnelma oli reitin varrella hieno.
Eki
Onnea vaan Eki!
Joo, minullakin on vanhoilta hyviltä ajoilta sellaisia kokemuksia, että pää ja sydän piiskaa jalkoja liikkeelle, mutta jalat eivät enää jaksa. Kerran liian kovan alkuvauhdin takia pieleen menneellä maratonilla alkoi jo suorastaan naurattaa se, kun mieli olisi tehnyt juosta kovempaa, mutta jalat pistivät hanttiin eivätkä pökkelöt suostuneet liikkumaan. Eiköhän toi jalkojen itsepäisyys ole tuttua aika monelle maratonin juosseelle!