Jännittää, jännittää huominen päivä!!

Voi luoja! Kunpa vaan taas tietäisitte, kuinka monta yötä putkeen olen taaskin pyörinyt sängyssä hiestä märkänä kuin sika paistovartaassa Afrikkalaisen alkuperäisheimon peijaisissa nuotin yllä! Joo, ei, kyse ei ole lämpötilasta tai kuumista aalloista, ei keski-iän kriisistä vaan ylivilkkaasta päänupista. Miljoona täysin turhaa ja jonninjoutavaa höpö höpö ajatusta puskee aivokuoresta ulos ja muuttuu syntyessään puhtaaksi ja brutaaliksi liike-energiaksi, joka näkyy sponttaanina valvomisena öiseen aikaan. Mutta auta armias, kun kukko kiekaisee niin johan jo väsyttää, eikä ylös tahdo päästä. Keho painaa tonnin ja silmät ovat muurautuneet rähmästä umpeen. Suussa maistuu karvas kissanpaska ja kielen alla pyörii oma munakarva, jonka tohkeissaan on yöllä vetänyt rähmäisitä sormistaan vääräänkurkkuun ja limaklönttinä kauhean yskänpuuskan myötä röhinyt ulos itsestään. Tyyny on märkä ja vituttaa kun verhon takaa aurinko paistaa suoraan silmiin ikään kuin kiusoitellakseen, että' lälälälä lieru, mitäs valvoit tappiin vaikka nyt voisit lähteä ulos nauttimaan raikkaasta talvisäästä!'

Jep...ikään kuin ennustuksena, juuri tuon kaltainen yö on taas edessä, mutta ei pitäisi! Huomenna onkin jännä päivä, kun kymmenen vuoden jälkeen lähden ruotsinlaivalle 'ryyppäämään' vanhoja aikoja muistellakseni. Siellä pitäisi lukkakokouksen hengessä tavata vanhoja sieluja, joista useimpien nimiä en enää edes muista - osa niistä oli kuitenkin kusipäitä, joten kaikkia en edes haluaisi muistaa. Kunnioituksesta niitä parempia kohtaan kuitenkin päätin osallistua, kun nöyrästi soittivat ja mukaan pyysivät. Miten tällainen nukkuneen rukous nyt siellä sitten pärjää? Miten sitä itsensä tainnuttaisi uuneen?