kuinka pitkälle menisit tiedossasi, että sinä et ole sinä, mutta kaikki muu

älykkään on tarkoitus vastata kysymykseen kuka minä olen

mutta ei ole vastauksia minästä, koska minä on kaikki muut

pimeä alue edessä, ei edes näe rajoja ja sen takia vajoaa ympäristöön

pitääkö olla aikuinen tietääkseni, että kipuni eivät ole minun

ajatukseni ovat kaikkien
tunteeni kaikkien
ja jopa tekoni

asia voi olla psykoottinen nuorelle, mutta se on elämän todellinen laita
ei ole muuta elämää kuin jaetussa yhteisössä
kun nuori vielä tahtoo loistaa ja olla number one
vähän oppinut sen sijaan yrittää välttää olemasta johtaja
koska sellaista pestiä ei voi hoitaa omin päin
mutta vain kun luonto valitsee minut
jos suinkin pystyy olla valitsematta niin ei kannata valita johtaja pestiä
koska johtajalla ei ole egoa, minää, koska se on joukkojen orja
ja heijastaa vain toisten ihmisten mieliä
jos ei ole valmis antautumukseen, ei kannata tulla johtajaksi
eikä edes silloin kun on valmis, niin ei kannata silloinkaan
paras elämä on rauhallinen elämä
ja vasta kun oma vuoro saapuu eikä ole pakokeinoa, silloin ottaa mitä tarjotaan

elämään voi pettyä, että elämällä on tiukat raamit, säännöt
näkyvä vapaus on yhdellä mittapuulla nähtynä aika kapeata

mitä enemmän sivistää itseään, sitä enemmän vakuuttuu
että ei ole mieltä asioilla
yksi asia on tietää, toinen asia on toimia
toimiakseen pitää luopua tiedosta ja aloittaa alusta

kuinka olla elämässä kun minä on kaikki muu?
minulla ei ole tahtoa

voi olla vanhaa filosofiaa
että vaikka ihminen on vapaa valinnoissaan ja harjoittaa omatahtoa
mutta omatahto on kuin lapsen leikkiä
mitä enemmän tahtoo itse asioita, sitä enemmän vakuuttuu
että yksilö ei voi tahtoa itse mitään
minun tahtoni on kaikkeuden liikettä, joukkojen tahtoa, ei minun
etsitään jotakin itsessämme, mutta löydämme vain universumin
ei ole minua olemassa

yritä sen jälkeen kestää totuuden, että minua ei ole olemassa

varsinkaan kun pakotetaan töihin
en minä tahdo töihin
kun vertaa universumia ja työttömyyttä, niin työttömyys on arvoituksellista

sinne itse jäin, pohtia elämän välttämättömyyttä
ikään kuin olisi yksilöllä pakko tai vastuu ryhmän edessä koko ajan
mutta kun alan tehdä virallista työtä, niin tiedän, että se ei kannata universumia katsoessaan, koska toimettomuus on arvokasta