Elonkehä jatkaa myös ilman ihmistä

Katsaus lähihistoriasta - (2012) VTT 1] juhli 70 vuotista taivaltaan ja Tekes päätti monivuotisen Symbio 2] ohjelman,

-- molempien ohjenuora ja suuntaviiva oli ja on biotalous ja elonkehän ymmärrykseen pyrkiminen, sekä näistä tehtävä menestyksellinen liiketoiminta muun muassa vientiteollisuutemme hyväksi.

[ ... kasvutalouden kulutushokemasta erkaantunut ihminen luontokävelyllään ihmetteli suuresti maanpinnan eloperäisen kerroksen paksuutta - kuinka ohut se onkaan, vain keskimäärin 5-15 senttimetriä. 99,8 prosenttia esiintymisajastaan kaltaisemme homo sapiens on luontaisesti hyödyntänyt ja itsensä hyödynnökseen antanut eliölaji, joka on syntynyt, kasvanut ja maatunut biokierrossa, jossa biosfääri antaa kaiken elämän - auringonvalon energiaa käyttäen ... ]


Ihminen purskautti 200 vuodessa luonnon biosfäärin 20 miljoonan tuotosvuoden varastoituneet hiilidioksidit 3] maaperästä, näin kauan meni biosfääriltä aikaa muodostaa lämmitykseen ja liikkumisen energiaan käyttämämme hiilivetyvarat (öljy, kivihiili ja maakaasu - alkujaan biomassapohjaisia). Vieläkin kinastelemme miksi kokonaisuutena maapallon ilmakehä lämpenee 4]. Nyt olemme oivaltaneet kestävän kehityksen ja biomassojen täyshyödynnöksen.


Peräänkuulutamme uusiutuvaa energiaa ja biotaloutta

Olemme oivaltaneet, että muu eläinkunta on ollut vuosimiljoonat täydessä biotaloudessa - eläinkunta ei tarvitse juurikaan ulkoista energiaa 5] (tuotettuna hyödykkeenä) itsensä liikuttamiseen paikasta toiseen - me sen sijaan käytämme kaiken ulkoisen liike-energian itsemme ja muuntelemiemme tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen *].


Suhteellinen biomassa

Ihmiskunnan oma biomassa lienee noin muurahaispopulaatioiden kokoluokkaa. Elokehän suurin biomassa on valtamerten planktonesiintymissä, jotka ovat samalla toiseksi alin hierarkia merellisen elojärjestelmän mahdollistajana. Maaperän pienbioeliöstö taas on maanpäällisten elojärjestelmien ylivoimaisesti suurin esiintymä, joka luo myös perusedellytykset meidänkin elämisellemme. Niin VTT biotaloudessaan kuin Tekes - SymBio esityksissään ja päämäärissään ohjaisivat materiaali- ja energiavirtojen ottoa biomassoista, luoden näin maailmanlaajuisen biotalouden.


Kansakuntien biomassa

On jotenkin luontaista, että suurimmat kansat - Kiina ja Intia, käyttävät väkilukunsa ja biomassansa verran pallomme yhteisistä kokonaisbiomassavarannoista oman elonsa jatkamiseen. Se tarkoittaisi meille eurooppalaisille, japanilaisille ja pohjois-amerikkalaisille merkittävää kulutuksen alenemaa ja afrikkalaisille nykyiseen nähden huimaa materiaalisen elintason ja biomassojen käyttömahdollisuuksien nousua.


Elämän peruskysymys

Tiedämme, että elokehämme ja oma elomme mahdollistuu biomassoista ja biosfäärin monimutkaisista, paljolti meille vielä avautumattomista "synkronoitumisjärjestelyistä". Me emme tiedä kuinka biosfääri kaikkinensa toimii - mutta olemme kuitenkin päättäneet kestävän kehityksemme pohjautuvan näiden järjestelyiden biotalouteen ja biomassojen hyödynnökseen - kasvua, jatkuvaa kasvua tavoittelevalla poliittisella ohjauksella. Tässä yhtälössä parametrit eivät muodosta kestävää biotalouden laskentafunktiota - rajallisesta ei voida kasvavasti ottaa.


Mikä on ihmiskunnan osuus biomassojen kokonaisuudesta?

Me ihmisinä edustamme hyvin pientä osuutta itse biosfääristä, luontaisena kierron osasena. Sen sijaan me olemme hallinneet ja käyttäneet viimeisten 300 vuoden aikana valtaosaa biokiertojen massoja ja energiaa - tässä on epäsuhta, joka näkyy mm. lajikirjon kutistumisena.

Toki voimme sanoa "ohjaamaamme biokiertoa" ihmisohjatuksi evoluutioksi", mutta luonto itsessään - mystisen käyttöjärjestelmänsä myötä, sitä siksi tuskin oli tarkoittanut. Suhteellisuuskäsityksemme on ylittänyt suhteettomuudellaan biosfäärin yleisharmonisen elonkierron väkivaltaiseksi itsekkyyshyödynnökseksi.


Hyvää tarkoittaen, mutta monimuotoisuusongelmia(ko) luoden?

Tekes - SymBio ohjelma piirsi tavoitteeksi kasvukulutusorientoituneen tarvehierarkian keskipisteeseen itsensä ihmisen. Herää kysymys olisiko tuolla keskipisteessä pitänyt olla itse luonto, luontoharmonia ja biosfääri, joka kuitenkin kaiken elämän pallollemme on mahdollistanut. Keskitymmekö enemmän ottajaan kuin antajaan?


Onko asenneilmastomme kuumentunut liian itsekeskeiseksi?

Tuhoaako biomassojen yksipuolistamisohjelmamme luontaisen elokehän monikirjon ja mitä se lopulta merkitsee biosfäärin omille ohjausjärjestelmille, kun me eliminoimme siitä pois parametreinä monipuolistavia ohjelmallisia "hyppykäskyjä", itsellemme tehottomuustekijöinä estämässä tavoittelemaamme materiaalista kasvua.

_
143444